Riippuu ihan mieltymyksistä. Maasturilla on imo ikävä asvalttilenkkiä tehdä, jos on paremmasta kokemusta - jo cycloon sileät renkaat vaihtamalla meno muuttui kummasti mukavammaksi. Cycloja, ja jopa maantiepyöriä, on kuitenkin myös rennommilla geometrioilla, joissa ei tarvitse niin kyykyssä ajaa. Käyräsarvet ovat mielestäni loistavat siinäkin, että saa fiiliksen mukaan 3 erilaista otetta (alhaalta, vaakatangosta tai eteenpäin olevista tangoista.
Jarrutkin taitaa enemmän olla maastossa tärkeät. Asvaltilla mikä tahansa kunnossa oleva jarru pysäyttää mielestäni ihan riittävän tehokkaasti ja varmasti - tietenkin paskakeleillä levyjarru parempi, mutta itse en juuri nykyään edes sateessa saati sitten loskassa.
Se on juurikin niistä kiinni, sekä tarpeesta, missä ja millaisilla pinnoilla aikoo ajaa.
Tää oli ihan puhtaasti mun subjektiivinen mielipiteeni/suositukseni kysymykseen.
Jotain perstuntumaa on eri pyöristä kun tallissa on noiden edellämainittujen 29erin ja cyclon lisäksi maantiepyörä ja perushybridi. Maastopyörä ja cyclo (jossa tällä hetkellä asfalttikumit) kerää ylivoimaisesti eniten kilometrejä ja kaksi muuta viettää isoimman osan ajasta seinätelineessä.
Mä olen täysin samaa mieltä droppitangosta, onhan se ihan eri tasolla mahdollisuuksien puolesta kuin suorat tangot, mutta tiedostan myös että monet ei halua droppitankoa pyöräänsä syystä tai toisesta. En myöskään itse pidä sitä kovin toimivana vehkeenä minkäänlaisessa maastossa, joten itse ei tule cyclolla mentyä metsätietä pienemmälle baanalle.
Hydrauliset levyjarrut suoratankoiseen siksi, että ne on tehonsa, käytettävyytensä ja säädettävyytensä puolesta aivan ero tasolla kuin mekaaniset levyt tai vannejarrut, mutta eivät kuitenkaan nosta pyörän hintaa juuri nimeksikään. Tosin muita kuin hydraulisia levyjä ei esim. maastopyörissä löydy enää nykyään kuin ihan hinnat alkaen -malleista, mutta kannattaa kuitenkin katsoa ettei vahingossa erehdy sellaista ostamaan.
Kuten sanoitkin, makuasioita, mutta melkein sanoisin että jos mulla pitäis olla vain yksi pyörä niin se olis 29er maastopyörä. Syynä se, että sillä pystyy ajamaan ihan hyvin lähes missä tahansa, myös asfaltillakin sujuvasti vaikkei se siihen optimaalisin laite olekaan. Mitä paskempi asfaltti (jota koko ajan enemmän ja enemmän löytyy kiitos investointivajeen), jostain sorateistä puhumattakaan, niin sitä paremmin 29erilla vetää siellä suhteessa muihin laitteisiin.
Just itse asiassa paineltiin yhtenä viikonloppuna 50km pöndelenkki (maantie/pikkutie/soratie) muutaman hybridi-ja fitnessfillaroitsijan kanssa ja mä olin ainoa jota ei vituttanut pyörän takia jossain vaiheessa matkaa, koska menopeli toimi ihan hyvin niin uudella sileällä asfaltilla kuin roudan raiskaamalla soratielläkin.
www.motonet.fi
Onneksi tämä tapahtui polulle kaatunutta puuta ylittäessä, niin vauhti oli alhainen eikä tuossa siten mitään vauriota päässyt syntymään.
