miksi sitten vasemmisto jatkuvalla syötöllä puhuu eliitin kieltä (kutsun tätä joskus vasemmisto- tai yliopistolatinaksi), eli intersektionaalisesta feminismistä, sukupuoli-, rotu- ja etnisistä identiteeteistä, LBTGQ+- ihmisistä, CIS- sukupuolisista, etuoikeutetuista, sukupuolien moninaisuudesta jne. samalla pitäen välillä vanhat klassikot omistava luokka, prekarioituminen, luokkataistelu ja vastaavat. Vihertwistiä saa kun puhuu taakanjakosektorista, ilmasto-oikeudenmukaisuudesta ja näistä. Ei tällänen retoriikka mene missään tehtaan taukokopissa läpi järkipuheena kun se on aivan täysin akateemista.
Ei tätä kieltä ja näitä kaikkia hienoja termejä käytetä aina kaikessa viestinnässä. Tämä on lähinnä se feministien akateeminen säännöstö. Kyllä kansanomaisesta oikeistopopulismistakin voisi hienoilla termeillä siivittää jonkin luonnehdinnan. Riittää että joku Iiris kirjoittaa että yhyy meitä syrjitään tai että yhyy naisia/X syrjitään niin siitä saa hienon vasemmistopopulistisen sanoman feministisellä intersektionaalisuudella.
Esimerkki:
Thread by @iiris_suomela: "Tällä viikolla 11 naisministeriä räjäyttivät internetin jo ihan pelkällä olemassaolollaan. Keskustelu kertoo paljon siitä millaista on olla […]" #tasaarvo #hallitus #ministerit #politiikka (threadreaderapp.com)
"
Tällä viikolla 11 naisministeriä räjäyttivät internetin jo ihan pelkällä olemassaolollaan. Keskustelu kertoo paljon siitä millaista on olla (nuori) nainen politiikassa. Ajattelin tarttua aiheeseen twiittiketjun kautta:
#tasaarvo #hallitus #ministerit
Aloitetaan toteamalla, että toisin kuin moni vaikuttaa luulevan, seksismi politiikassa ei ole mikään historiallinen ilmiö vaan kiinteä osa naispoliitikkojen arkea: huutelua, häirintää, vähättelyä ja sivuuttamista.
Kirjoitin aiheesta vähän aikaa sitten:
iirissuomela.fi/2017/03/puhuta…
Eduskunnassa yllätti tajuta kuinka moni kokee seksismiä mutta ei vain tahdo puhua asiasta julkisesti. Yksilön valintana tämä on OK. Ikäviä kokemuksia ei ole pakko avata julkisesti.
Yhteiskunnan tasolla tämä on haaste, koska se saa seksismin näyttämään marginaaliselta ilmiöltä.
Onneksi ei tarvitse nojata pelkkiin yksittäisiin kokemuksiin seksismistä politiikassa, sillä ilmiötä on tutkittu tieteen keinoin jo pitkään.
Tutkimuksen pohjalta me tiedämme, että vähättelyä ja häirintää on edelleen paljon - ja että tämä näkyy esteinä naisten urakehitykselle.
Ei ole yhdentekevää, että kuvataanko naispoliitikkoja jääprinsessoiksi ja herkuiksi vai tohtoreiksi ja varatuomareiksi. Seksistiset asenteet heikentävät niin naisten uramahdollisuuksia kuin tyttöjen uskoa itseensä. Siksi puheeseen on puututtava.
#tasaarvo #politiikka
Kiinnostava kysymys on, että miten nuori nainen voi haastaa kylmän ja kovan huippupoliitikon mallia joutumatta itse alttiiksi vähättelylle ja pilkalle. Mallia on nimittäin haastettava, sillä se etäännyttää ihmiset ja inhimillisyyden politiikasta - moninaisuudesta puhumattakaan.
Tuoreet ministerit
@MariaOhisalo ja
@MarinSanna haastavat kapeaa kuvaa poliitikoista todella onnistuneesti. Perheen köyhyydestä ja alkoholismista kertominen ei ole välttämättä helppoa, mutta se rohkaisee eri taustoista tulevia nuoria mukaan politiikkaan.
Valinta kertoa itsestä ja omasta taustasta on syytä pitää jokaisen omana valintana. Ei ole OK kaivella kenenkään perhehistoriaa tai parisuhdetta "inhimillisen" kulman toivossa. Jos nuori nainen tahtoo keskittyä puhumaan veropolitiikasta, ei pidä tivata meikkivinkkejä.
#tasaarvo
On myös asioita, jotka eivät ole valintoja. Yksi niistä on naaman näyttäminen. Ihmiset muistavat ja tunnistavat kasvot, ja siksi edustuksellinen demokratia vaatii kasvoja toimiakseen.
Siksi on harmillista, että oikeaa tapaa näyttää nuorelta naiselta politiikassa ei ole olemassa.
Me ollaan jääprinsessoja, misuehdokkaita, vihreitä herkkuja, rekkalesboja, sikanaamoja, noitia ja paljon kaikkea pahempaa. Yhden mielestä meikkiä on liian vähän - toisen mielestä taas liikaa.
Yhdistävä tekijä on, että he ottavat toisen ihmisen naaman yhdessä riepoteltavaksi.
Someaikana meillä on valtavan laajat mahdollisuudet kertoa itsestämme omin sanoin, kuunnella ja keskustella. Me voimme siis joko kytätä naamoja ja vahvistaa stereotypioita - tai sitten purkaa ne kaikki yhdessä.
Eiköhän siis lopeteta toistemme tunkeminen ahtaisiin muotteihin!
"
Ei ole mitään yliopistolatinaa.