Perussuomalaiset

[Jurppii]

Ei taida olla realistista niin kauan kuin kaikilla on yksi ääni. Ei pitäisi yllättyä, että iso osa ihmisistä ei halua ajaa alas hyvinvointivaltiota, tai sitten hassata rahoja erilaisiin "vastuunkantoprojekteihin".

Laitankin toivoni enemmän sen varaan, että veroaste alenee, jolloin ihmisillä on suhteessa suurempi valta omien rahojensa käytön osalta. Ne, jotka ei todellisuudessa vastuuta kanna (joista tässä siis kirjoitan), on aika omituinen ryhmä huutamaan "vastuunkantoprojekteista". Kyse lienee edelleen siitä, että halutaan muitten rahat mieluiten itelle.

 

[Jan11]

Tuo toki pätisi jos maailmassa ei olisi muita maita. Mutta kun maailmassa on valtavasti paljon köyhempiä ihmisiä, joiden asukkien jakamaton ihmisarvo on täsmälleen yhtä suuri kuin paikallisten. Joten miksi asettaa paikallisten etu edelle?

Oikeastaan sanoisin että mikään kaikkiin ihmisiin yhtäläisesti pätevä lähestymistapa ei voi tätä mahdollistaa.

Meillä on kuitenkin se asumisperusteinen sosiaaliturva: koko maailma ei asu meillä eikä näin ollen kuulu sen piiriin ihan huolimatta siitä, että jokaisen ihmisarvo on silti yhtäläinen. Se asumisperustaisuus siellä pohjalla tuntuu usein unohtuvan, kun olkiukotetaan suomalaista hyvinvointivaltiota joksikin ihan muuksi kuin mihin se on rakennettu, mitä tavoitellaan ja mihin pyritään ulottumaan.

 

[Joku_242]

Meillä on kuitenkin se asumisperusteinen sosiaaliturva: koko maailma ei asu meillä eikä näin ollen kuulu sen piiriin ihan huolimatta siitä, että jokaisen ihmisarvo on silti yhtäläinen. Se asumisperustaisuus siellä pohjalla tuntuu usein unohtuvan, kun olkiukotetaan suomalaista hyvinvointivaltiota joksikin ihan muuksi kuin mihin se on rakennettu, mitä tavoitellaan ja mihin pyritään ulottumaan.

Periaatteessa olen tästä muuten samaa mieltä, mutta tässä on yksi iso ongelma: Meillä on kansainvälisissä sopimuksissa määritelty velvollisuus ottaa tänne ennalta määrittelemättömiä määriä hädässä olevia ulkomaalaisia. Ilman tätä mitään ongelmaa ei tosiaan olisikaan.

Laitankin toivoni enemmän sen varaan, että veroaste alenee, jolloin ihmisillä on suhteessa suurempi valta omien rahojensa käytön osalta. Ne, jotka ei todellisuudessa vastuuta kanna (joista tässä siis kirjoitan), on aika omituinen ryhmä huutamaan "vastuunkantoprojekteista". Kyse lienee edelleen siitä, että halutaan muitten rahat mieluiten itelle.

Tämä on ehkä hieman rumasti sanottu, mutta: Kahdeksan miljardin ihmisen maailmassa keskivertoihminen ei saa ansaitsemalla kuin hatullisen paskaa. Hulluhan sitä olisi, jos tämmöisen hyvinvointivaltion asukki ei edes yrittäisi vastustaa hyvinvoinnin tasaamista eri maiden välillä. Toki hyvinvointivaltio on lähtökohtaisestikin sitä, että muiden rahoja siirretään vähäosaisten taskuun valtion sisällä.

Sinänsä olen samaa mieltä että olisi outoa väittää, että noilla "vastuunkantoprojekteilla" autetettaisiin keskimäärin huonompia ihmisiä. On kuitenkin aivan eri asia väittää että näin tekeminen olisi tyhmää, ja veikkaisin että useimmat ihmiset tarkoittavat nimenomaan tätä.

 

[Jan11]

Periaatteessa olen tästä muuten samaa mieltä, mutta tässä on yksi iso ongelma: Meillä on kansainvälisissä sopimuksissa määritelty velvollisuus ottaa tänne ennalta määrittelemättömiä määriä hädässä olevia ulkomaalaisia. Ilman tätä mitään ongelmaa ei tosiaan olisikaan.

Ei, meille ei ole määritelty. Me olemme ihan itse liittyneet näihin sopimuksiin ja olleet myös aktiivisesti mukana niitä sopimassa ja kehittelemässä, siis itse päättäneet. Kukaan muu sitä ei ole meidän puolesta määrännyt.
Minusta se on ollut meidän poliitikoilta ihan oikein tehty, mutta ymmärrän että joku voi olla toistakin mieltä.

Edit. EU-tasolla toki aina silloin tällöin neuvotellaan ns. taakajaosta, otetaanko joku määrä jostakin painemaasta esim. Kreikka tai Italia (nämähän toki on sitten sitä itse määrittelemäämme kiintiötä), mutta muutoin me ihan itse vastaamme siitä, kenen katsomme olevan suojelun tarpeessa, sekä miten ja millä kriteereillä tarjoamme turvapaikkoja suojelun tarpeessa oleville. Se tulkinta toki vähän vaihtelee maittain, ja esimerkiksi ranskalainen tuomioistuin on ainakin kertaalleen jo katsonut suomalaisten kriteerien olevan liian tiukat, ja päätynyt myöntämään turvapaikkoja Ranskaan sillä perusteella.

Mutta tämä ei oikeastaan taas enää liity ketjuun, vaan kuuluisi maahanmuuttokeskusteluun. Mikähän siinä on, että Perussuomalaiset-ketjussa ja persujutuissa muutenkin kaikista keskusteluista tulee ennemmin tai myöhemmin maahanmuuttokeskusteluja?
Esim. hyvinvoinvaltion tulevaisuuden kannalta maahanmuutto (toki se työperäinen maahanmuutto) voi ennemminkin olla auttamassa hyvinvointivaltion kestävyyttä kuin kaatamassa sitä.
Taloustieteessä on sitä paitsi näyttöä siitä, että maahanmuutto ei kokonaisuutena laske palkkoja, ihmisen tuottavuus riippuu kaikkein eniten siitä missä hän asuu (ei siis eniten siitä mistä hän tulee tai edes koulutuksesta), ja vaikka maahanmuuttaja tulisi matalan tuottavuuden ammattiin, niin hän työllistyessään nostaa kokonaistuottavuutta silloinkin kun keskimääräinen tuottavuus laskisi. En nyt kesken jalkapallon jaksa kaivaa tutkimuspapereita näistä, mutta nämä kaikki on tutkimusperusteisia havaintoja.

 

[Jurppii]

Tämä on ehkä hieman rumasti sanottu, mutta: Kahdeksan miljardin ihmisen maailmassa keskivertoihminen ei saa ansaitsemalla kuin hatullisen paskaa. Hulluhan sitä olisi, jos tämmöisen hyvinvointivaltion asukki ei edes yrittäisi vastustaa hyvinvoinnin tasaamista eri maiden välillä. Toki hyvinvointivaltio on lähtökohtaisestikin sitä, että muiden rahoja siirretään vähäosaisten taskuun valtion sisällä.

Sinänsä olen samaa mieltä että olisi outoa väittää, että noilla "vastuunkantoprojekteilla" autetettaisiin keskimäärin huonompia ihmisiä. On kuitenkin aivan eri asia väittää että näin tekeminen olisi tyhmää, ja veikkaisin että useimmat ihmiset tarkoittavat nimenomaan tätä.

Enkä automaattisesti ole tästäkään eri mieltä. Se on enemmän se nettosaaja ulisemassa kuinka "meidän rahoilla" tuetaan sitä sun tätä kun toiset yrittää parhaansa mukaan pitää järjestelmää pystyssä tms. Nettomaksajan rahat muuttuvat nettosaajan "meidän rahoiksi" kun valtio ensin on ne kupannut?

Tulee vaan sellainen olo, että ne, jotka ei maksa, voisi pitää päänsä kiinni ja olla tyytyväisiä että heidät pidetään ihan kohtuullisestikin hengissä.

 

[taxman]

Ei, meille ei ole määritelty. Me olemme ihan itse liittyneet näihin sopimuksiin ja olleet myös aktiivisesti mukana niitä sopimassa ja kehittelemässä, siis itse päättäneet. Kukaan muu sitä ei ole meidän puolesta määrännyt.
Minusta se on ollut meidän poliitikoilta ihan oikein tehty, mutta ymmärrän että joku voi olla toistakin mieltä.

Edit. EU-tasolla toki aina silloin tällöin neuvotellaan ns. taakajaosta, otetaanko joku määrä jostakin painemaasta esim. Kreikka tai Italia (nämähän toki on sitten sitä itse määrittelemäämme kiintiötä), mutta muutoin me ihan itse vastaamme siitä, kenen katsomme olevan suojelun tarpeessa, sekä miten ja millä kriteereillä tarjoamme turvapaikkoja suojelun tarpeessa oleville. Se tulkinta toki vähän vaihtelee maittain, ja esimerkiksi ranskalainen tuomioistuin on ainakin kertaalleen jo katsonut suomalaisten kriteerien olevan liian tiukat, ja päätynyt myöntämään turvapaikkoja Ranskaan sillä perusteella.

Mutta tämä ei oikeastaan taas enää liity ketjuun, vaan kuuluisi maahanmuuttokeskusteluun. Mikähän siinä on, että Perussuomalaiset-ketjussa ja persujutuissa muutenkin kaikista keskusteluista tulee ennemmin tai myöhemmin maahanmuuttokeskusteluja?
Esim. hyvinvoinvaltion tulevaisuuden kannalta maahanmuutto (toki se työperäinen maahanmuutto) voi ennemminkin olla auttamassa hyvinvointivaltion kestävyyttä kuin kaatamassa sitä.
Taloustieteessä on sitä paitsi näyttöä siitä, että maahanmuutto ei kokonaisuutena laske palkkoja, ihmisen tuottavuus riippuu kaikkein eniten siitä missä hän asuu (ei siis eniten siitä mistä hän tulee tai edes koulutuksesta), ja vaikka maahanmuuttaja tulisi matalan tuottavuuden ammattiin, niin hän työllistyessään nostaa kokonaistuottavuutta silloinkin kun keskimääräinen tuottavuus laskisi. En nyt kesken jalkapallon jaksa kaivaa tutkimuspapereita näistä, mutta nämä kaikki on tutkimusperusteisia havaintoja.

Kokonaistuottavuus ei ole merkityksellinen suure, vaan ainoastaan kokonaistuottavuus per kapita ja tämäkin pitkän aikavälin keskiarvona. Tällöin keskimääräisen tuottavuuden lasku on suoraan huono asia.

 

[Jan11]

Kokonaistuottavuus ei ole merkityksellinen suure, vaan ainoastaan kokonaistuottavuus per kapita ja tämäkin pitkän aikavälin keskiarvona. Tällöin keskimääräisen tuottavuuden lasku on suoraan huono asia.

Käytännössä keskimääräisen tuottavuuden ei tietenkään pitäisi laskea, koska silloin kun tullaan ulkopuolelta, maahanmuuttajan tai kausityöntekijän työllistyessä matalan tuottavuuden työhön, vapauttaa se paikallista resurssia (kouluttautumaan) korkeamman tuottavuuden työhön.
Tosin Suomen tilanne eli ikäluokat pienenee samaan aikaan kun koulutustaso on kääntynyt laskuun on hyvin erikoinen yhdistelmä. Koulutustason kääntämiseksi takaisin nousuun tehdään kuitenkin nyt koko ajan kovasti työtä.

 

[erihyva]

Tulee vaan sellainen olo, että ne, jotka ei maksa, voisi pitää päänsä kiinni ja olla tyytyväisiä että heidät pidetään ihan kohtuullisestikin hengissä.

Olipas kiva saada tällainen kovin freesi ehdotus keskelle hellekesää, virkistävä viileä tuulahdus ajalta ennen vuotta 1906

Ehkä sinäkin löydät vielä joku päivä puolueen, joka ajaa äänioikeuden rajaamista säädyille ja maata omistaville talonpojille.

 

[Jurppii]

Olipas kiva saada tällainen kovin freesi ehdotus keskelle hellekesää, virkistävä viileä tuulahdus ajalta ennen vuotta 1906

Ehkä sinäkin löydät vielä joku päivä puolueen, joka ajaa äänioikeuden rajaamista säädyille ja maata omistaville talonpojille.

Osittainen lainaus tukee virkistämisentarvettasi toki paremmin mutta huomioihan nyt, että viesti kosketti "vastuunkantoprojekteja" eli esimerkiksi eurotukia jne. Kun toiset (osaavat, koulutetut) yrittää pitää paskaa pystyssä "yhteisillä" (osaavien, koulutteujen tienaamilla) rahoilla, on aika rasittavaa kun se passiivisesti nautiskeleva osa ulisee ja valittaa.

 

[Joku_242]

Enkä automaattisesti ole tästäkään eri mieltä. Se on enemmän se nettosaaja ulisemassa kuinka "meidän rahoilla" tuetaan sitä sun tätä kun toiset yrittää parhaansa mukaan pitää järjestelmää pystyssä tms. Nettomaksajan rahat muuttuvat nettosaajan "meidän rahoiksi" kun valtio ensin on ne kupannut?

Tulee vaan sellainen olo, että ne, jotka ei maksa, voisi pitää päänsä kiinni ja olla tyytyväisiä että heidät pidetään ihan kohtuullisestikin hengissä.

Näinhän se käytännössä on, oli nettomaksaja tai ei, valtion "kuppaamat" rahat muuttuvat "meidän rahoiksi" siinä vaiheessa kun ne on verotettu, vaikkei ajatus ehkä miellyttävältä tunnukaan.

Ja riippumatta nettomaksajastatuksesta, saa ja kuuluukin sanoa mielipiteensä jos on sitä mieltä että valtion rahoja käytetään typeryyksiin (toki tämä kuuluu tehdä asiallisesti, mikä tuppaa olemaan nettikeskusteluissa ongelmana...), liian usein kun näyttää olevan kyse ns. tiedostavan väestönosan omantunnon tyynnyttelemisestä. Tätä kutsutaan demokratiaksi, ja jos tämä ei miellytä, ei varmaan auta kuin painua johonkin maahan, jossa rahalla saa myös poliittista vaikutusvaltaa?

Osittainen lainaus tukee virkistämisentarvettasi toki paremmin mutta huomioihan nyt, että viesti kosketti "vastuunkantoprojekteja" eli esimerkiksi eurotukia jne. Kun toiset (osaavat, koulutetut) yrittää pitää paskaa pystyssä "yhteisillä" (osaavien, koulutteujen tienaamilla) rahoilla, on aika rasittavaa kun se passiivisesti nautiskeleva osa ulisee ja valittaa.

Euro yhteisvaluuttana on jälkikäteen ajatellen aika paska idea, ja olisi ollut parempi olla menemättä siihen kun verrataan Suomen palautumista eurokriisistä esim. Ruotsiin verrattuna. Tämä uusin koronatukikierros on hieman erilainen tilanne verrattuna eurotukiin, kun nyt niistä oli EU:ssa paljon suurempi yksimielisyys, ja siten Suomen olisi ollut paljon vaikeampi heittää kapuloita rattaisiin. Ns. hatullinen paskaahan tuo "diili" kyllä Suomelle oli, siitä ei pääse mihinkään, mutta olet varmaan oikeassa että sen tapauksessa Suomen liikkumavara ei ollut kovin iso.

Ei, meille ei ole määritelty. Me olemme ihan itse liittyneet näihin sopimuksiin ja olleet myös aktiivisesti mukana niitä sopimassa ja kehittelemässä, siis itse päättäneet. Kukaan muu sitä ei ole meidän puolesta määrännyt.
Minusta se on ollut meidän poliitikoilta ihan oikein tehty, mutta ymmärrän että joku voi olla toistakin mieltä.

Edit. EU-tasolla toki aina silloin tällöin neuvotellaan ns. taakajaosta, otetaanko joku määrä jostakin painemaasta esim. Kreikka tai Italia (nämähän toki on sitten sitä itse määrittelemäämme kiintiötä), mutta muutoin me ihan itse vastaamme siitä, kenen katsomme olevan suojelun tarpeessa, sekä miten ja millä kriteereillä tarjoamme turvapaikkoja suojelun tarpeessa oleville. Se tulkinta toki vähän vaihtelee maittain, ja esimerkiksi ranskalainen tuomioistuin on ainakin kertaalleen jo katsonut suomalaisten kriteerien olevan liian tiukat, ja päätynyt myöntämään turvapaikkoja Ranskaan sillä perusteella.

Mutta tämä ei oikeastaan taas enää liity ketjuun, vaan kuuluisi maahanmuuttokeskusteluun. Mikähän siinä on, että Perussuomalaiset-ketjussa ja persujutuissa muutenkin kaikista keskusteluista tulee ennemmin tai myöhemmin maahanmuuttokeskusteluja?

Joo, Suomi oli liittynyt noihin sopimuksiin ihan itse, mutta jälkikäteen ajatellen se näyttää olleen huono ajatus. Ja nyt niistä irtaantumisen ongelmana on kotimaan politiikan lisäksi vielä EU:n aiheuttamat hankaluudet.

Ja kaipa se on se, kun maahanmuutto on ilmastonmuutoksen ja kauppapolitiikan ohella yksi isoimmista erimielisyyksistä ns. "vastuunkantajien" välillä, jolloin se helposti lipsahtaa siihen suuntaan?

EDIT: Voikohan sanoa, että yhdistävä tekijä näille on se, että persujen kannattajat tuppaavat olemaan jossain määrin nationalisteja, eli he yrittävät optimoida vain tietyn osajoukon (etnohihhuleita lukuunottamatta Suomen kansalaiset ja täällä laillisesti asuvat) etuja, kun taas heidän vastustajansa koko maailman ihmisten etuja? Kyseessä siis on lähtökohtaisesti sovittamaton ristiriita siitä, että kenestä ylipäätään välitetään, ja noissa kolmessa asiassa tämä ristiriita tulee helpoiten näkyville? Esim. koronatoimissa erot ovat jääneet aika pieniksi, kuten tältä pohjalta voisi odottaakin.

Esim. hyvinvoinvaltion tulevaisuuden kannalta maahanmuutto (toki se työperäinen maahanmuutto) voi ennemminkin olla auttamassa hyvinvointivaltion kestävyyttä kuin kaatamassa sitä.
Taloustieteessä on sitä paitsi näyttöä siitä, että maahanmuutto ei kokonaisuutena laske palkkoja, ihmisen tuottavuus riippuu kaikkein eniten siitä missä hän asuu (ei siis eniten siitä mistä hän tulee tai edes koulutuksesta), ja vaikka maahanmuuttaja tulisi matalan tuottavuuden ammattiin, niin hän työllistyessään nostaa kokonaistuottavuutta silloinkin kun keskimääräinen tuottavuus laskisi. En nyt kesken jalkapallon jaksa kaivaa tutkimuspapereita näistä, mutta nämä kaikki on tutkimusperusteisia havaintoja.

Varmasti maahanmuutosta voi olla hyötyäkin, en ole tätä koskaan epäillyt. Epäilen vaan että se riippuu siitä, miten se tarkalleen ottaen on toteutettu. Esim. "vastuupohjainen" maahanmuutto todennäköisesti on aika reippaasti tappiollista, vastuun kantaminen kun tuppaa lähtökohtaisesti olemaan luopumista. Tietty tämäkin menee arvailuksi, kun valtio ei jostain syystä ole halunnut tehdä arviota humanitäärisen maahanmuuton kustannuksista.

Talouselämässä oli muuten joskus viimeisen ~vuoden aikana artikkeli tutkimustuloksista, joiden mukaan työvoiman vapaa liikkuminen oli erityisesti pääkaupunkiseudulla painanut alas raksaduunarien palkkoja. Toisaalta pikkupomojen yms. palkat olivat nousseet, joten sekään ei ole aivan yksikäsitteistä. Valitettavasti mulla ei taida tuota lehteä enää olla tallessa, pitää katsoa olinko ottanut artikkelista kännykällä kuvan.

 

[Jan11]

Euro yhteisvaluuttana on jälkikäteen ajatellen aika paska idea, ja olisi ollut parempi olla menemättä siihen kun verrataan Suomen palautumista eurokriisistä esim. Ruotsiin verrattuna. Tämä uusin koronatukikierros on hieman erilainen tilanne verrattuna eurotukiin, kun nyt niistä oli EU:ssa paljon suurempi yksimielisyys, ja siten Suomen olisi ollut paljon vaikeampi heittää kapuloita rattaisiin. Ns. hatullinen paskaahan tuo "diili" kyllä Suomelle oli, siitä ei pääse mihinkään, mutta olet varmaan oikeassa että sen tapauksessa Suomen liikkumavara ei ollut kovin iso.

No, en kyllä itse kaipaa niitä entisiä muutaman vuoden välein (eli joka laskusuhdanteen) toistuneita devalvaatioita. Euro on vakaa valuutta.
Ruotsin kruunulla on sitä paitsi ajoittain ollut kansalaisten elämään ikäviäkin vaikutuksia, Ruotsissa erityisesti sen vuoksi kun oma elintarviketuotanto on riittämätöntä ja ollaan paljolti tuonnin varassa. Eikä ole montaa vuotta, kun uutisoitiin, että ruotsalaisilla ei ole enää (ko. ajankohtana) varaa lomailla ja matkustella, kun kruunun kurssi oli pudonnut 25 pinnaa euroon nähden.
Meille euro on tuonut juuri sen mitä haluttiinkin: vakauden.

Joo, Suomi oli liittynyt noihin sopimuksiin ihan itse, mutta jälkikäteen ajatellen se näyttää olleen huono ajatus. Ja nyt niistä irtaantumisen ongelmana on kotimaan politiikan lisäksi vielä EU:n aiheuttamat hankaluudet.

Ja kaipa se on se, kun maahanmuutto on ilmastonmuutoksen ja kauppapolitiikan ohella yksi isoimmista erimielisyyksistä ns. "vastuunkantajien" välillä, jolloin se helposti lipsahtaa siihen suuntaan?

EDIT: Voikohan sanoa, että yhdistävä tekijä näille on se, että persujen kannattajat tuppaavat olemaan jossain määrin nationalisteja, eli he yrittävät optimoida vain tietyn osajoukon (etnohihhuleita lukuunottamatta Suomen kansalaiset ja täällä laillisesti asuvat) etuja, kun taas heidän vastustajansa koko maailman ihmisten etuja? Kyseessä siis on lähtökohtaisesti sovittamaton ristiriita siitä, että kenestä ylipäätään välitetään, ja noissa kolmessa asiassa tämä ristiriita tulee helpoiten näkyville? Esim. koronatoimissa erot ovat jääneet aika pieniksi, kuten tältä pohjalta voisi odottaakin.

Ovat varmaan juu nationalisteja, mutta en ymmärrä sellaista usein sieltä eteen tulevaa olkiukotusta siitä, että ihmisten yleensä, tai koko maailman ihmisten etujen ajaminen tarkoittaisi sitä, että olisimme Suomena ulottamassa meidän _asumisperäistä_ järjestelmää koko maailmaan. Koko maailman ihmisten etuja kun voi parhaiten ajaa koulutuksella, erityisesti tyttöjen ja naisten koulutuksella, joka tutkitusti samalla sitten vaikuttaa siihen, että naisten koulutustason kasvaessa perhekoot pienenevät ts. syntyvyys hidastuu. Tässä Suomi on myös ollut aktiivinen toimija kymmeniä vuosia. En ymmärrä miten edes nationalistit voi vastustaa ko. asiaa.
Toinen mikä minun silmiini on outoa, on kehitysyhteistyön vastustaminen keinona, sillä kehitysyhteistyössähän pääosin ohjatut varat kanavoituvat suomalaisten yritysten ja järjestöjen projekteihin siellä paikan päällä. Olen aikanaan itsekin kerran ollut tällaisessa projektissa lähetettynä työntekijänä muiden suomalaisten joukossa. Itse en ainakaan ollut aatteen tai ideologian vuoksi vaan palvelut ihan ostettiin silloin edustamaltani firmalta.

Talouselämässä oli muuten joskus viimeisen ~vuoden aikana artikkeli tutkimustuloksista, joiden mukaan työvoiman vapaa liikkuminen oli erityisesti pääkaupunkiseudulla painanut alas raksaduunarien palkkoja. Toisaalta pikkupomojen yms. palkat olivat nousseet, joten sekään ei ole aivan yksikäsitteistä. Valitettavasti mulla ei taida tuota lehteä enää olla tallessa, pitää katsoa olinko ottanut artikkelista kännykällä kuvan.

On hyvinkin mahdollista, että jollain yksittäisellä rajatulla alueella (pääkaupunki) ja alalla, jossa siellä on työvoimapulaa, niin työvoiman saatavuuden paraneminen voisi toki vaikuttaa myös hintaan ihan markkinamekanistisesti. Koko rakennusalaa, ja siis koko maata tarkastellen näin tuskin kuitenkaan on käynyt. Kustannuksethan, samoin palkkasumma, on olleet jatkuvasti kasvussa.

Hmm. Osuipa sittenkin nyt silmiini pk-seudun palkkakehityskuvaajat. Eipä näytä pudonneen sielläkään, paitsi hetkellisesti 2008 finanssikriisin ja Nokian romahduksen jäljiltä. Näyttää jopa siltä, että alan palkkakehitys on ollut monia aloja parempaa.

 

[Joku_242]

No, en kyllä itse kaipaa niitä entisiä muutaman vuoden välein (eli joka laskusuhdanteen) toistuneita devalvaatioita. Euro on vakaa valuutta.
Ruotsin kruunulla on sitä paitsi ajoittain ollut kansalaisten elämään ikäviäkin vaikutuksia, Ruotsissa erityisesti sen vuoksi kun oma elintarviketuotanto on riittämätöntä ja ollaan paljolti tuonnin varassa. Eikä ole montaa vuotta, kun uutisoitiin, että ruotsalaisilla ei ole enää (ko. ajankohtana) varaa lomailla ja matkustella, kun kruunun kurssi oli pudonnut 25 pinnaa euroon nähden.
Meille euro on tuonut juuri sen mitä haluttiinkin: vakauden.

Vakautta se toki on tuonut, mutta sillä näyttäisi olleen kova hinta. Suomi kituutteli eurokriisin jälkeen melkein vuosikymmenen.

Kansantalouden tilinpidon aikasarja päivittyi ja bkt:n taso nousi – muuttuiko talouden kuva? | Tieto&trendit

Tilinpidon aikasarjakorjausten johdosta Suomen bruttokansantuotteen taso nousi vuosina 2010–2018 noin 1–2 miljardia per vuosi. Suomen talouden kokonaiskuva säilyi silti ennallaan.

www.stat.fi

Ovat varmaan juu nationalisteja, mutta en ymmärrä sellaista usein sieltä eteen tulevaa olkiukotusta siitä, että ihmisten yleensä, tai koko maailman ihmisten etujen ajaminen tarkoittaisi sitä, että olisimme Suomena ulottamassa meidän _asumisperäistä_ järjestelmää koko maailmaan. Koko maailman ihmisten etuja kun voi parhaiten ajaa koulutuksella, erityisesti tyttöjen ja naisten koulutuksella, joka tutkitusti samalla sitten vaikuttaa siihen, että naisten koulutustason kasvaessa perhekoot pienenevät ts. syntyvyys hidastuu. Tässä Suomi on myös ollut aktiivinen toimija kymmeniä vuosia. En ymmärrä miten edes nationalistit voi vastustaa ko. asiaa.
Toinen mikä minun silmiini on outoa, on kehitysyhteistyön vastustaminen keinona, sillä kehitysyhteistyössähän pääosin ohjatut varat kanavoituvat suomalaisten yritysten ja järjestöjen projekteihin siellä paikan päällä. Olen aikanaan itsekin kerran ollut tällaisessa projektissa lähetettynä työntekijänä muiden suomalaisten joukossa. Itse en ainakaan ollut aatteen tai ideologian vuoksi vaan palvelut ihan ostettiin silloin edustamaltani firmalta.

Asumisperusteinen sosiaaliturva tosiaan ei koske koko maailmaa, mutta se pelaa todella huonosti yhteen turvapaikkajärjestelmän kanssa. Käytännössä se kun ulottaa asumisperusteisen sosiaaliturvan kaikkiin hädänalaisiin, jotka jotenkin pystyvät keplottelemaan itsensä meidän rajoille. Tämä ei ollut mikään ongelma esim. kylmän sodan aikaan, mutta nykyisillä pakolaisten määrillä oltaisiin lirissä, ellei oltaisi tehty likaisia diilejä Turkin ja muiden maiden kanssa, jotka sitten rikkovat ihmisoikeuksia meidän puolesta. Plus tietty EU on alkanut katsoa sormien läpi, kun Etelä-Euroopan tai Itä-Euroopan maat viittaavat kintaalla sopimuksille. Ilman näitä likaisia temppuja pakolaistulva EU:hun olisi varmaan jatkunut vuoden 2015 tasolla.

Kehitysavussa yms. voi olla hyviä pointtejakin, mutta enemmän mua kiinnostaa logiikka, jolla niitä perustellaan. Eli usein se, että pitäisi auttaa, jotta sieltä ei tulisi pakolaisia, joita on pakko auttaa. Jos tämä on syy, miksi sitten ylipäätään on sitouduttu moisiin sopimuksiin?

Samoin on mietityttänyt kehitysavussa se, että onko maailma menossa kohti uutta nollasummapelin aikaa mm. luonnonvarojen ja luonnon kantokyvyn takia? Tällöinhän ei välttämättä kannattaisi auttaa muita kehittymään, koska tällöin köyhillä mailla olisi voimaa vaatia lisää. Mutta tämä toki on vaan mun omaa pohdiskelua, enkä edes itse pidä sitä mitenkään varmana.

On hyvinkin mahdollista, että jollain yksittäisellä rajatulla alueella (pääkaupunki) ja alalla, jossa siellä on työvoimapulaa, niin työvoiman saatavuuden paraneminen voisi toki vaikuttaa myös hintaan ihan markkinamekanistisesti. Koko rakennusalaa, ja siis koko maata tarkastellen näin tuskin kuitenkaan on käynyt. Kustannuksethan, samoin palkkasumma, on olleet jatkuvasti kasvussa.

Hmm. Osuipa sittenkin nyt silmiini pk-seudun palkkakehityskuvaajat. Eipä näytä pudonneen sielläkään, paitsi hetkellisesti 2008 finanssikriisin ja Nokian romahduksen jäljiltä. Näyttää jopa siltä, että alan palkkakehitys on ollut monia aloja parempaa.

Löysin sen Talouselämän artikkelin, mistä puhuin aiemmin. Kyse ei niinkään ole siitä, että palkat olisivat laskeneet, vaan nimenomaan se, että matalapalkka-aloilla palkkakehitys on jäänyt jälkeen suurelta osalta maahanmuuton takia. Ja erityisesti tätä on tapahtunut pääkaupunkiseudulla. Ja tämä ei ole niinkään koskenut sähköasentajia ja muita koulutettuja ammattimiehiä, yleisesti ottaen papereita tai kielitaitoa vaativissa hommissa tätä ei ole niinkään ilmennyt.

On työperäinen maahanmuutto varmasti silti kokonaisuudessaan hyödyttänyt Suomea, mutta sillä on ollut joitain lieveilmiöitä, joita on painettu villaisella.

 

[Jan11]

Vakautta se toki on tuonut, mutta sillä näyttäisi olleen kova hinta. Suomi kituutteli eurokriisin jälkeen melkein vuosikymmenen.
Asumisperusteinen sosiaaliturva tosiaan ei koske koko maailmaa, mutta se pelaa todella huonosti yhteen turvapaikkajärjestelmän kanssa. Käytännössä se kun ulottaa asumisperusteisen sosiaaliturvan kaikkiin hädänalaisiin, jotka jotenkin pystyvät keplottelemaan itsensä meidän rajoille. Tämä ei ollut mikään ongelma esim. kylmän sodan aikaan, mutta nykyisillä pakolaisten määrillä oltaisiin lirissä, ellei oltaisi tehty likaisia diilejä Turkin ja muiden maiden kanssa, jotka sitten rikkovat ihmisoikeuksia meidän puolesta. Plus tietty EU on alkanut katsoa sormien läpi, kun Etelä-Euroopan tai Itä-Euroopan maat viittaavat kintaalla sopimuksille. Ilman näitä likaisia temppuja pakolaistulva EU:hun olisi varmaan jatkunut vuoden 2015 tasolla.

Kehitysavussa yms. voi olla hyviä pointtejakin, mutta enemmän mua kiinnostaa logiikka, jolla niitä perustellaan. Eli usein se, että pitäisi auttaa, jotta sieltä ei tulisi pakolaisia, joita on pakko auttaa. Jos tämä on syy, miksi sitten ylipäätään on sitouduttu moisiin sopimuksiin?

Samoin on mietityttänyt kehitysavussa se, että onko maailma menossa kohti uutta nollasummapelin aikaa mm. luonnonvarojen ja luonnon kantokyvyn takia? Tällöinhän ei välttämättä kannattaisi auttaa muita kehittymään, koska tällöin köyhillä mailla olisi voimaa vaatia lisää. Mutta tämä toki on vaan mun omaa pohdiskelua, enkä edes itse pidä sitä mitenkään varmana.



Löysin sen Talouselämän artikkelin, mistä puhuin aiemmin. Kyse ei niinkään ole siitä, että palkat olisivat laskeneet, vaan nimenomaan se, että matalapalkka-aloilla palkkakehitys on jäänyt jälkeen suurelta osalta maahanmuuton takia. Ja erityisesti tätä on tapahtunut pääkaupunkiseudulla. Ja tämä ei ole niinkään koskenut sähköasentajia ja muita koulutettuja ammattimiehiä, yleisesti ottaen papereita tai kielitaitoa vaativissa hommissa tätä ei ole niinkään ilmennyt.

On työperäinen maahanmuutto varmasti silti kokonaisuudessaan hyödyttänyt Suomea, mutta sillä on ollut joitain lieveilmiöitä, joita on painettu villaisella.

Meidän hitaaksi jämähtäneen kasvun osalta pääsyy ei ole ollut niinkään euro, vaan kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että me laitoimme aikanaan lähes kaikki munat yhteen koriin eli Nokiaan ja kun se petti korvaavia ei tietenkään ollut pitkiin aikoihin.
Toiseksi tietysti investointilama, mutta siinä toki valuutallakin saattaa olla omalta osaltaan merkityksensä, mutta kyllä siinä on ollut monesta muustakin asiasta kysymys, erityisesti ikääntyvästä väestöstä ja rakenteellisten uudistusten vaikeudesta.
Sinällään superikääntyvän maan pitkän ja pitkän kovin hitaan talouskasvun aikaa voi seurata myös paremmat ajat, kuten MIT:n Daron Acemoglu paperissaan avaa, mutta se taas edellyttää niitä investointeja erityisesti siksi, että juuri teknologiapäivityksillä on kyettävä rakentamaan vähemmän työvoimaintensiivista korkean tuottavuuden tuotantoa.
Näihin nähden muutaman viikon takaiset uutiset siitä, että tästä on tulossa investointien ennätysvuosi, ovat melkoisen hyviä. EK siis ennakoi lähes 9 miljardin investointeja tälle vuodelle. Tässä on toki hyvä myös huomata, että jossain asioissa meidän nykyhallitus on onnistunut melko lailla hyvin, siis koronanhoidossa. Kun globaalisti investoinnit putosi 42 pinnaa, ne ensinnäkin viime vuonna säilyi Suomessa samana ja nyt tänä vuonna on kasvamassa ennätyksellisesti (minulle on herttaisen yhdentekevää spinnaako joku asian olevan hallitusten toimien ansiota, vai hallituksen toimista huolimatta). Uskoisin sen jatkuvan seuraavankin vuoden. Mutta 2023 tulee olemaan vedenjakaja, sillä paljon tulee olemaan kiinni sitten seuraavan hallituksen kokoonpanosta ja hallitusohjelmasta; toivottavasti emme ainakaan saa silloin lyhytnäköistä hallitusohjelmaa.

 

[Joku_242]

Meidän hitaaksi jämähtäneen kasvun osalta pääsyy ei ole ollut niinkään euro, vaan kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että me laitoimme aikanaan lähes kaikki munat yhteen koriin eli Nokiaan ja kun se petti korvaavia ei tietenkään ollut pitkiin aikoihin.
Toiseksi tietysti investointilama, mutta siinä toki valuutallakin saattaa olla omalta osaltaan merkityksensä, mutta kyllä siinä on ollut monesta muustakin asiasta kysymys, erityisesti ikääntyvästä väestöstä ja rakenteellisten uudistusten vaikeudesta.
Sinällään superikääntyvän maan pitkän ja pitkän kovin hitaan talouskasvun aikaa voi seurata myös paremmat ajat, kuten MIT:n Daron Acemoglu paperissaan avaa, mutta se taas edellyttää niitä investointeja erityisesti siksi, että juuri teknologiapäivityksillä on kyettävä rakentamaan vähemmän työvoimaintensiivista korkean tuottavuuden tuotantoa.
Näihin nähden muutaman viikon takaiset uutiset siitä, että tästä on tulossa investointien ennätysvuosi, ovat melkoisen hyviä. EK siis ennakoi lähes 9 miljardin investointeja tälle vuodelle. Tässä on toki hyvä myös huomata, että jossain asioissa meidän nykyhallitus on onnistunut melko lailla hyvin, siis koronanhoidossa. Kun globaalisti investoinnit putosi 42 pinnaa, ne ensinnäkin viime vuonna säilyi Suomessa samana ja nyt tänä vuonna on kasvamassa ennätyksellisesti (minulle on herttaisen yhdentekevää spinnaako joku asian olevan hallitusten toimien ansiota, vai hallituksen toimista huolimatta). Uskoisin sen jatkuvan seuraavankin vuoden. Mutta 2023 tulee olemaan vedenjakaja, sillä paljon tulee olemaan kiinni sitten seuraavan hallituksen kokoonpanosta ja hallitusohjelmasta; toivottavasti emme ainakaan saa silloin lyhytnäköistä hallitusohjelmaa.

Mahtaako ikääntyminen selittää tuota, kun 2010 se ei vielä ollut mikään ongelma, ja tuolloin syntyvyyskin oli ihan hyvällä tolalla? Rakenteelliset uudistukset (eli useimmiten työntekijän aseman heikentäminen) tosiaan jäivät ainoaksi keinoksi korjata tilannetta, kun devalvointi ei ollut enää mahdollisuus. Hidas palautuminen eurokriisistä ei ole mikään Suomen erikoisuus, vaan myös muilla Pohjois-Euroopan mailla kuten Tanskalla (jolla on oma valuutta, mutta se on sidottu euron kurssiin) tai Hollannilla oli vastaavia ongelmia. Tässä Paul Krugmanin kirjoitus aiheesta, se on maksumuurin takana, mutta sen saa ohitettua keskeyttämällä sivun lataus ennen kuin maksumuuriskripti ehtii aktivoitua.

Opinion | Europe’s Many Economic Disasters (Published 2015)

Economic failure extends far beyond Greece.

www.nytimes.com

Mutta hyvä jos investoinnit ovat nousseet, saa kuitenkin nähdä miten tässä käy.

 

[Jan11]

Mahtaako ikääntyminen selittää tuota, kun 2010 se ei vielä ollut mikään ongelma, ja tuolloin syntyvyyskin oli ihan hyvällä tolalla? Rakenteelliset uudistukset (eli useimmiten työntekijän aseman heikentäminen) tosiaan jäivät ainoaksi keinoksi korjata tilannetta, kun devalvointi ei ollut enää mahdollisuus. Hidas palautuminen eurokriisistä ei ole mikään Suomen erikoisuus, vaan myös muilla Pohjois-Euroopan mailla kuten Tanskalla (jolla on oma valuutta, mutta se on sidottu euron kurssiin) tai Hollannilla oli vastaavia ongelmia. Tässä Paul Krugmanin kirjoitus aiheesta, se on maksumuurin takana, mutta sen saa ohitettua keskeyttämällä sivun lataus ennen kuin maksumuuriskripti ehtii aktivoitua.
Mutta hyvä jos investoinnit ovat nousseet, saa kuitenkin nähdä miten tässä käy.

Nyt kyllä pidän vastaustasi kapeakatseisena tai muistia kovin lyhyenä.
2010 suurista ikäluokista eläkkeelle oli siirtynyt jo n. 60 prosenttia, ja tilanne on heikentynyt lisää siitä lähtien. Lisäksi eliniän piteneminen, niin hienoa kuin se yksilön kannalta onkin, pidentää rasitusta. Asian hoitamista toki hankaloitti silloin Nokia-romahdus jäljellä olleina alihankintaketjuineen (nythän menee ok), ja globaali finanssikriisi, sekä se valtava sopeutustarve, jonka kanssa vieläkin painitaan.
Eli tottakai se oli ongelma jo silloin ja se nähtiin väestöennusteissa jo pitkään aiemmin, ensinnäkin ikääntyminen sitoo ja kallistaa sotepalveluja ja heikentää huoltosuhdetta, siksipä niitä kuntaliitoksia (paras-hanke), myöhemmin soteuudistuksia ajettiin, siksipä se kaikkien aikojen mittavin eläkeuudistus tehtiin jo 2005, vaikka kirpaisi kaikkia partteja ja yksilöitä.
Syntyvyyden laskun syvenemä tuli toki vasta kaksituhattakymmenluvun puoliväliin tultaessa, mutta se tietysti alkaa vaikuttaakin vasta kaksituhattakolmekymmentäluvun loppupuolella. Tällä hetkellähän se päinvastoin parantaa huoltosuhdetta, koska luonnollisesti siihen asiaan vaikuttaa molempien päiden työelämän ulkopuolella olevien määrä - matalan syntyvyyden vuoksi päivähoito ja koulutus vaatii siten nyt vähemmän resursseja kuin mitä jos syntyvyys olisi pysynyt ennallaan. Sen ”hinta” tulee maksettavaksi vasta siinä vaiheessa, kun näiden ikäluokkien pitäisi olla siirtynyt työelämään.

 

[Joku_242]

Nyt kyllä pidän vastaustasi kapeakatseisena tai muistia kovin lyhyenä.
2010 suurista ikäluokista eläkkeelle oli siirtynyt jo n. 60 prosenttia, ja tilanne on heikentynyt lisää siitä lähtien. Lisäksi eliniän piteneminen, niin hienoa kuin se yksilön kannalta onkin, pidentää rasitusta. Asian hoitamista toki hankaloitti silloin Nokia-romahdus jäljellä olleina alihankintaketjuineen (nythän menee ok), ja globaali finanssikriisi, sekä se valtava sopeutustarve, jonka kanssa vieläkin painitaan.
Eli tottakai se oli ongelma jo silloin ja se nähtiin väestöennusteissa jo pitkään aiemmin, ensinnäkin ikääntyminen sitoo ja kallistaa sotepalveluja ja heikentää huoltosuhdetta, siksipä niitä kuntaliitoksia (paras-hanke), myöhemmin soteuudistuksia ajettiin, siksipä se kaikkien aikojen mittavin eläkeuudistus tehtiin jo 2005, vaikka kirpaisi kaikkia partteja ja yksilöitä.
Syntyvyyden laskun syvenemä tuli toki vasta kaksituhattakymmenluvun puoliväliin tultaessa, mutta se tietysti alkaa vaikuttaakin vasta kaksituhattakolmekymmentäluvun loppupuolella. Tällä hetkellähän se päinvastoin parantaa huoltosuhdetta, koska luonnollisesti siihen asiaan vaikuttaa molempien päiden työelämän ulkopuolella olevien määrä - matalan syntyvyyden vuoksi päivähoito ja koulutus vaatii siten nyt vähemmän resursseja kuin mitä jos syntyvyys olisi pysynyt ennallaan. Sen ”hinta” tulee maksettavaksi vasta siinä vaiheessa, kun näiden ikäluokkien pitäisi olla siirtynyt työelämään.

Jos vilkaistaan kuvaajaa, 2010 paikkeilla ei vielä ollut tapahtunut merkittävää muutosta esim. 90-lukuun verrattuna.

Taloudellinen huoltosuhde ei anna aihetta syntyvyyspaniikkiin - STTK

Huoltosuhteen heikkeneminen on yksi syntyvyyskeskustelun keskeisiä huolenaiheita. Huoltosuhteessa on kyse siitä, kuinka paljon ”huollettavia” maassa on suhteessa ”huoltajiin”. Taloudellinen huoltosuhde.

www.sttk.fi

Lisäksi tuo ei mitenkään selitä muiden maiden heikkoa palautumista eurokriisistä. Palautuminen näyttää parhaiten korreloivan sen kanssa, ettei ollut mukana yhteisvaluutassa.

 

[Jan11]

Jos vilkaistaan kuvaajaa, 2010 paikkeilla ei vielä ollut tapahtunut merkittävää muutosta esim. 90-lukuun verrattuna.
Lisäksi tuo ei mitenkään selitä muiden maiden heikkoa palautumista eurokriisistä. Palautuminen näyttää parhaiten korreloivan sen kanssa, ettei ollut mukana yhteisvaluutassa.

Se selittää heikon innon investoida juuri Suomeen: tiedossa olevia asioita kun oli samaan aikaan ne rakenteelliset ongelmat, vähäinen usko työvoiman riittävyyteen, koulutustaso-ongelmat (toistaiseksi koulutetuimmiksi ikäluokaksi jäänyt 1975-1978 syntyneet), ajan poukkoilut vero- ja tukipolitiikassa, tuottavuuden kasvun hitaus vrt. verrokkimaat, pitkään jatkunut negatiivinen poliittinen talouspuhe (2012-2019) jne.
Rahan määrä markkinoilla tuskin oli ongelma montaa vuotta, sen verran lujaa sitä on sinne pukattu mm. EKP:n toimesta - toisaalta nyt korona-aika näyttääkin sen investointipelon poistaneen.

Toki se oma valuutta ja devalvointimahdollisuus olisi juuri silloin voinut antaa nopean hetkellisen apuruiskeen, mutta eihän se noita isompia ongelmia olisi korjannut: kysymys on ennemmin montakohan kertaa oltaisiin jouduttu devalvoimaan vähän yli kymmenessä vuodessa..? Mikä vaikutus sillä olisi ollut palkansaajaan ja kotimaiseen kysyntään, vaikka vientiyritykset toki olisi hyötyneet?

 

[Joku_242]

Se selittää heikon innon investoida juuri Suomeen: tiedossa olevia asioita kun oli samaan aikaan ne rakenteelliset ongelmat, vähäinen usko työvoiman riittävyyteen, koulutustaso-ongelmat (toistaiseksi koulutetuimmiksi ikäluokaksi jäänyt 1975-1978 syntyneet), ajan poukkoilut vero- ja tukipolitiikassa, tuottavuuden kasvun hitaus vrt. verrokkimaat, pitkään jatkunut negatiivinen poliittinen talouspuhe (2012-2019) jne.
Rahan määrä markkinoilla tuskin oli ongelma montaa vuotta, sen verran lujaa sitä on sinne pukattu mm. EKP:n toimesta - toisaalta nyt korona-aika näyttääkin sen investointipelon poistaneen.

Toki se oma valuutta ja devalvointimahdollisuus olisi juuri silloin voinut antaa nopean hetkellisen apuruiskeen, mutta eihän se noita isompia ongelmia olisi korjannut: kysymys on ennemmin montakohan kertaa oltaisiin jouduttu devalvoimaan vähän yli kymmenessä vuodessa..? Mikä vaikutus sillä olisi ollut palkansaajaan ja kotimaiseen kysyntään, vaikka vientiyritykset toki olisi hyötyneet?

Ja miksi investoinnit ovat nyt sitten lähteneet kasvuun, vaikka kaikki mainitut ongelmat ovat pahempia kuin tuolloin reilut 10 vuotta sitten? Kuulostaa todennäköisemmältä, että rakenneuudistuspuheessa on kyse työnantajien normaalista halusta painaa palkkojen lisäksi työehtoja alas.

Varmasti omalla valuutalla on ollut omat ongelmansa, mutta vertailu euron ulkopuolisiin maihin ei näytä siltä, että ne olisivat yhteisvaluutan ongelmia isompia.

 

[Jan11]

Ja miksi investoinnit ovat nyt sitten lähteneet kasvuun, vaikka kaikki mainitut ongelmat ovat pahempia kuin tuolloin reilut 10 vuotta sitten? Kuulostaa todennäköisemmältä, että rakenneuudistuspuheessa on kyse työnantajien normaalista halusta painaa palkkojen lisäksi työehtoja alas.

Varmasti omalla valuutalla on ollut omat ongelmansa, mutta vertailu euron ulkopuolisiin maihin ei näytä siltä, että ne olisivat yhteisvaluutan ongelmia isompia.

Tottakai sekin on. Mutta yli vuosikymmenen aikana niitä uudistuksia on myös tehty, samoin työllisyystoimia (vaikka jokainen oppositio väittää aina toisin), koulutustasoon luo varmasti uskoa toteutetut koulutusuudistukset kaikilla koulutustasoilla (nyt viimeisin 2. asteen oppivelvollisuus), sähköverotuen viemisellä maksimiin on oma merkityksensä (ainakin monelle jo julkaistulle investoinnille), aivan varmasti myös työvoiman sivukulujen siirroilla työntekijän (ei työnantajan) maksettavaksi useiden kertojen jäljiltä vaikutus on jopa 6-8 prosenttiyksikköä, ja unohtamatta edellisenkään hallituksen muita toimia.
Sen lisäksi Suomen omissa silmissämme jäykän järjestelmän tietynlainen joustavuus tuli koronan myötä näkyväksi lomautuksineen ja nopeutettuine lomautuksineen.
Eikä pidä unohtaa, että olemme selvinneet koronasta paljon pienemmällä sairastelulla ja kuolemilla kuin verrokkimaat, sekä meidän rokotusstrategia on ollut EU:n onnistuneimpia.
Nyt kun investointien globaalin romahtamisen myötä resurssia on ennätysmäärä, yhtäkkiä Suomen hyvät puolet nouseekin esiin ihan erilaisessa valossa kuin aiemmin. Meidän vakaus kriisitilanteessa on EU-mittakaavassa osoittautunut erinomaiseksi.

En minä tiedä, eikä varmaan kukaan muukaan vielä tiedä ainakaan ennen kuin asiaa ehditään tutkia, mutta hattuvakiolla noissa voi olla iso syy siihen, miksi meistä yhtäkkiä nousikin kiinnostava maa investoida. Lähes jokainen investoija on tosin maininnut edelleen riskiksi työvoiman saatavuuden. Toisaalta uuden teknologian tuotantolinjatkin edellyttää entistä vähemmän työvoimaa.

 

[Joku_242]

Tottakai sekin on. Mutta yli vuosikymmenen aikana niitä uudistuksia on myös tehty, samoin työllisyystoimia (vaikka jokainen oppositio väittää aina toisin), koulutustasoon luo varmasti uskoa toteutetut koulutusuudistukset kaikilla koulutustasoilla (nyt viimeisin 2. asteen oppivelvollisuus), sähköverotuen viemisellä maksimiin on oma merkityksensä (ainakin monelle jo julkaistulle investoinnille), aivan varmasti myös työvoiman sivukulujen siirroilla työntekijän (ei työnantajan) maksettavaksi useiden kertojen jäljiltä vaikutus on jopa 6-8 prosenttiyksikköä, ja unohtamatta edellisenkään hallituksen muita toimia.
Sen lisäksi Suomen omissa silmissämme jäykän järjestelmän tietynlainen joustavuus tuli koronan myötä näkyväksi lomautuksineen ja nopeutettuine lomautuksineen.
Eikä pidä unohtaa, että olemme selvinneet koronasta paljon pienemmällä sairastelulla ja kuolemilla kuin verrokkimaat, sekä meidän rokotusstrategia on ollut EU:n onnistuneimpia.
Nyt kun investointien globaalin romahtamisen myötä resurssia on ennätysmäärä, yhtäkkiä Suomen hyvät puolet nouseekin esiin ihan erilaisessa valossa kuin aiemmin. Meidän vakaus kriisitilanteessa on EU-mittakaavassa osoittautunut erinomaiseksi.

En minä tiedä, eikä varmaan kukaan muukaan vielä tiedä ainakaan ennen kuin asiaa ehditään tutkia, mutta hattuvakiolla noissa voi olla iso syy siihen, miksi meistä yhtäkkiä nousikin kiinnostava maa investoida. Lähes jokainen investoija on tosin maininnut edelleen riskiksi työvoiman saatavuuden. Toisaalta uuden teknologian tuotantolinjatkin edellyttää entistä vähemmän työvoimaa.

Miksi sitten olet niin varma, että euroon liittyminen oli parempi vaihtoehto kuin Ruotsin tyyliin jättäytyä sen ulkopuolelle?

Suoraan sanottuna tuo logiikka kuulostaa hieman samalta, kuin mitä "confidence fairy" oli kymmenisen vuotta sitten. Elikkä siis se, että lainaajat palkitsevat talouskuria harjoittavat valtiot ynnä muuta sellaista. Tässä taas asia Krugmanin kuvaamana:

The Zombie Confidence Fairy

Things serious people believe.

krugman.blogs.nytimes.com

 

[Jan11]

Miksi sitten olet niin varma, että euroon liittyminen oli parempi vaihtoehto kuin Ruotsin tyyliin jättäytyä sen ulkopuolelle?

Tuota en ole väittänyt. Vaan että sillä on saatu se mitä tavoiteltiin, eli valuutan vakaus.
Tosin olen sitä mieltä, ettei se ruotsalainen ratkaisu ollut parempi tai huonompi, vaan erilainen. Eikä se johtunut mistään ruotsalaisten poliitikkojen halusta tai viisaudesta, vaan siellä kansanäänestys tuli tielle. Tosin on hyvä huomata, että kansan mielikin on Ruotsissakin jo muuttunut eurovaluuttamyönteiseksi, kenties juuri kruunun arvon liikkeiden vuoksi.

Olen kuitenkin toistanut moneen kertaan, että meidän ongelmat on olleet omiamme (toki EU:lla ja eurolla joitain yhteisiäkin on), eikä ne millään markalla ratkeaisi, ja eurosta saadut hyödyt ovat vakaudessa (mikä on juuri se asia. mitä sillä liittymisellä tavoiteltiin) ja siinä, että emme enää jatkuvasti devalvoi, esim. 1977-78 kolme kertaa, sitten 1982 kaksi kertaa, 1986, 1991.
Ja juu, kaikki ne boostaisi vientiä, mutta kansalaiselle aivan jokainen olisi isku vyön alle, kun pääosalla suomalaisista ei kuitenkaan ole sitä omaisuutta, sijoituksia tai talletuksia ulkomailla.

 

[PalleX]

Tosin on hyvä huomata, että kansan mielikin on Ruotsissakin jo muuttunut eurovaluuttamyönteiseksi, kenties juuri kruunun arvon liikkeiden vuoksi.

Tästä on tuoreempaakin tietoa saatavilla ja tulokset aivan päinvastaisia mitä kerrot.

Sweden and the euro - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Jan11]

Tästä on tuoreenpaakin tietoa saatavilla ja tulokset aivan päinvastaisia mitä kerrot.

Katohan, mielenkiintoista, kun ottaa huomioon kruunun ostovoiman. Toki parin vuoden takaa tuokin.

Heikkenevä kruunu alkanut huolettaa Ruotsissa – riisi, hedelmät ja pasta kallistuvat, matkailu euroalueelle yhä hintavampaa

Ruotsin vienti saa ainakin hetkellistä hyötyä valuutan heikkoudesta. Viidessä vuodessa kruunu on heikentynyt euroon nähden jopa 25 prosenttia.

yle.fi

 

[Jan11]

Perussuomalaisilla puoluekokouspeli alkamassa. Pj vaihtuu joka tapauksessa, mutta joku haluaa jo vaihtaa puoluesihteerinkin.

Perussuomalainen: Puolueen virallinen vakuuttelu on vain puhetta – ”Kuntavaalit olivat raskas pettymys”

Perussuomalaisten espoolaisen aktiivin Lauri Pajusen mukaan perussuomalaisten vaalitulos oli raskas pettymys, josta ei kuitenkaan saa puhua. Hän syyttää heikosta vaalituloksesta etenkin puoluesihteeri Simo Grönroosia.

www.uusisuomi.fi

Simo vaihtoon! Kuntavaalit sössittiin johdosta käsin! | Uusi Suomi Puheenvuoro

Kuntavaalit tulivat ja menivät. Matkan varrella ehdin tutustua lukuisiin loistaviin tyyppeihin ja sain todeta riviperussuomalaisen olevan edelleen maan rautaisin kenttätyöntekijä – vaikka Espoossa…

puheenvuoro.uusisuomi.fi

 

[Jurppii]

Perussuomalaisilla puoluekokouspeli alkamassa. Pj vaihtuu joka tapauksessa, mutta joku haluaa jo vaihtaa puoluesihteerinkin.

Perussuomalainen: Puolueen virallinen vakuuttelu on vain puhetta – ”Kuntavaalit olivat raskas pettymys”

Perussuomalaisten espoolaisen aktiivin Lauri Pajusen mukaan perussuomalaisten vaalitulos oli raskas pettymys, josta ei kuitenkaan saa puhua. Hän syyttää heikosta vaalituloksesta etenkin puoluesihteeri Simo Grönroosia.

www.uusisuomi.fi

Simo vaihtoon! Kuntavaalit sössittiin johdosta käsin! | Uusi Suomi Puheenvuoro

Kuntavaalit tulivat ja menivät. Matkan varrella ehdin tutustua lukuisiin loistaviin tyyppeihin ja sain todeta riviperussuomalaisen olevan edelleen maan rautaisin kenttätyöntekijä – vaikka Espoossa…

puheenvuoro.uusisuomi.fi

Kun tuollaisia lähtee julkisuuteen kirjoittamaan niin voisi vähän avata juttua koska kirjoittaa selvästi puolueväkeä suuremmalle yleisölle, jolla ei ole hajuakaan mistä on kyse. Eli viittaako tuo niihin Anojen sun muiden "hiljentämiseen" ja pois potkimiseen vai kehen? Jos vastaus on kyllä niin voi Purra parkaa tai kuka tuon sotkun ottaakaan johtaakseen...

 

[Jan11]

Kun tuollaisia lähtee julkisuuteen kirjoittamaan niin voisi vähän avata juttua koska kirjoittaa selvästi puolueväkeä suuremmalle yleisölle, jolla ei ole hajuakaan mistä on kyse. Eli viittaako tuo niihin Anojen sun muiden "hiljentämiseen" ja pois potkimiseen vai kehen? Jos vastaus on kyllä niin voi Purra parkaa tai kuka tuon sotkun ottaakaan johtaakseen...

Tuon tekstin perusteella ainakin siihen Espoon yhdistyksen johtokolmikon potkuihin, mutta ilmeisesti joidenkin muidenkin, jossain muualla.

 

[Joku_242]

Tuota en ole väittänyt. Vaan että sillä on saatu se mitä tavoiteltiin, eli valuutan vakaus.
Tosin olen sitä mieltä, ettei se ruotsalainen ratkaisu ollut parempi tai huonompi, vaan erilainen. Eikä se johtunut mistään ruotsalaisten poliitikkojen halusta tai viisaudesta, vaan siellä kansanäänestys tuli tielle. Tosin on hyvä huomata, että kansan mielikin on Ruotsissakin jo muuttunut eurovaluuttamyönteiseksi, kenties juuri kruunun arvon liikkeiden vuoksi.

Voipi olla, että euro sitten saavutti tavoitteensa, mutta edelleen voi kysyä oliko tavoite hintansa arvoinen.

Ja todennäköisesti Ruotsi välttyi eurolta vain hyvän tuurin ansiosta, mutta se ei kerro mitään siitä, oliko euro virhe.

Olen kuitenkin toistanut moneen kertaan, että meidän ongelmat on olleet omiamme (toki EU:lla ja eurolla joitain yhteisiäkin on), eikä ne millään markalla ratkeaisi, ja eurosta saadut hyödyt ovat vakaudessa (mikä on juuri se asia. mitä sillä liittymisellä tavoiteltiin) ja siinä, että emme enää jatkuvasti devalvoi, esim. 1977-78 kolme kertaa, sitten 1982 kaksi kertaa, 1986, 1991.
Ja juu, kaikki ne boostaisi vientiä, mutta kansalaiselle aivan jokainen olisi isku vyön alle, kun pääosalla suomalaisista ei kuitenkaan ole sitä omaisuutta, sijoituksia tai talletuksia ulkomailla.

Sitähän sää toistat jatkuvasti, mutta se ei tee väitteestä paikkansa pitävää. Kun kerran monet muutkin euromaat kärsivät kituuttavasta palautumisesta ja euron ulkopuolella oleva Ruotsi ei, miksi pitäisi olettaa meidän omien ongelmien olevan se ratkaiseva tekijä eikä yhteisvaluutan?

 

[Jan11]

Voipi olla, että euro sitten saavutti tavoitteensa, mutta edelleen voi kysyä oliko tavoite hintansa arvoinen.

Ja todennäköisesti Ruotsi välttyi eurolta vain hyvän tuurin ansiosta, mutta se ei kerro mitään siitä, oliko euro virhe.



Sitähän sää toistat jatkuvasti, mutta se ei tee väitteestä paikkansa pitävää. Kun kerran monet muutkin euromaat kärsivät kituuttavasta palautumisesta ja euron ulkopuolella oleva Ruotsi ei, miksi pitäisi olettaa meidän omien ongelmien olevan se ratkaiseva tekijä eikä yhteisvaluutan?

Koska jos se olisi valuutta, pitäisi luonnollisesti koko euroalueen kärsiä samasta ongelmasta, eikä vain osan euromaista. Sen sijaan jotkut euromaat toipuivat myös nopeasti, jotkut keskivauhdilla, jotkut hitaasti. Kolikon kääntöpuoli oli toki se, että nopeilla toipujilla oli tietysti omat vahvuutensa siinä, missä esim. meillä omat heikkoudet.

Euro countries recovered from crisis at different paces – Bank of Finland Bulletin

Following the steep contraction caused by the financial crisis, there have been substantial differences in economic performance across the different countries in the euro area. Healthy economic structures appear to have facilitated a speedier recovery.

www.bofbulletin.fi

Lisäksi koronakriisin osalta muutaman vuoden päästä tullaan katsomaan taaksepäin sellaisia käyriä, missä tulee sitten esiin ne meidän vahvuudetkin.

 

[Joku_242]

Koska jos se olisi valuutta, pitäisi luonnollisesti koko euroalueen kärsiä samasta ongelmasta, eikä vain osan euromaista. Sen sijaan jotkut euromaat toipuivat myös nopeasti, jotkut keskivauhdilla, jotkut hitaasti. Kolikon kääntöpuoli oli toki se, että nopeilla toipujilla oli tietysti omat vahvuutensa siinä, missä esim. meillä omat heikkoudet.

Euro countries recovered from crisis at different paces – Bank of Finland Bulletin

Following the steep contraction caused by the financial crisis, there have been substantial differences in economic performance across the different countries in the euro area. Healthy economic structures appear to have facilitated a speedier recovery.

www.bofbulletin.fi

Lisäksi koronakriisin osalta muutaman vuoden päästä tullaan katsomaan taaksepäin sellaisia käyriä, missä tulee sitten esiin ne meidän vahvuudetkin.

Toki euromailla on eronsa, mutta pitäisi verrata euroalueen maita euroalueen ulkopuolisiin maihin että siinä olisi mitään mieltä, jos halutaan selvittää euron vaikutusta. Tosiaan Suomi on näyttänyt toipuvan hieman keskimääräistä euromaata hitaammin, mutta ero ei ole läheskään niin iso, kuin esim. Ruotsiin verrattuna.

 

[Jan11]

Toki euromailla on eronsa, mutta pitäisi verrata euroalueen maita euroalueen ulkopuolisiin maihin että siinä olisi mitään mieltä, jos halutaan selvittää euron vaikutusta. Tosiaan Suomi on näyttänyt toipuvan hieman keskimääräistä euromaata hitaammin, mutta ero ei ole läheskään niin iso, kuin esim. Ruotsiin verrattuna.

Roger Wessman itse asiassa pohti tätä Suomi vs. Ruotsi -asiaa jokin aika sitten, eli valittu aikaikkuna on hyvin merkityksellinen Suomen pärjäämisellle vrt vertokkimaat. Väestökehityksen rooli on ilmeisesti merkittävin. On mitä mieltä tahansa Ruotsin maahanmuutosta, se näyttäisi osaltaan selittävän eroa eli jeesaavan Ruotsin väestökehityksessä. Spoilerin takana Wessmanin mustreadin juttu.
Edit. Ruotsiahan on eurooppalaisessa mittakaavassa pidetty suotuisten rakennemuutosten mallimaana, aika hyvinä Tanskaa ja Saksaa (Hartz-reformit). Noissa erilaisissa vertailuissa kuitenkin tulokset vaihtelee edelleen valittujen aikaikkunoiden mukaan, emmekä ole mitenkään systemaattisesti huonompia - vaikka meitä on pidetty heikkona uudistujana (ehkä syystäkin).

Spoileri

Suomen talouskehitys on lähes maailman heikointa, väittivät talousvaikuttajat – vaan onko sittenkään?
Laskelma, jonka mukaan Suomen talouden kasvu oli vuosina 2008–2019 lähes maailman heikointa, korostaa finanssikriisin jälkeistä vaisua talouskehitystä. Johtopäätösten tekeminen talouden tilasta vaatii tarkemman tarkastelun siitä, mitä lukujen takana on. Tilanne ei näytä yhtä hälyttävältä, jos tarkasteltua ajanjaksoa hiukankin muutetaan.
Roger Wessman12.4.2021 7:55

Kuva: Petra Wessman (CC BY-SA 2.0)
Sixten Korkman nosti kolumnissaan Helsingin Sanomissa vajaa kuukausi sitten esiin toisen kokeneen talousvaikuttajan Johnny Åkerholmin Vasabladetissaesittämän havainnon, jonka mukaan Suomen talouskasvu oli lähes maailman heikointa vuosina 2008–2019. Suomi oli kaikkiaan 141 maan vertailussa sijalla 134.
Jotta havainnon perusteella voisi tehdä järkeviä johtopäätöksiä, on syytä arvioida tarkemmin, mitä lukujen takana on. 141 maan seikkaperäinen tarkasteleminen on haastavaa, mutta Eurostatin tietokannasta saa helposti vertailukelpoisen havaintoaineiston eurooppalaisista maista.
Tässäkin suppeammassa tarkastelujoukossa Suomi erottautuu surkealla talouskehityksellä. Ainoastaan Kroatian, Italian ja Kreikan talouskasvu oli hitaampaa kuin Suomen.

Huomionarvoista kuviossa on, että kärkijoukossa on lähinnä EU:n uusia jäsenmaita. Ykkösenä tosin on Irlanti, jonka bruttokansantuotteen kasvulukemia on pönkittänyt verosyistä Irlantiin kirjatut monikansallisten yhtiöiden toiminnot. Myös toinen veroparatiisi Luxemburg sekoittaa uusien jäsenmaiden kärkijoukkoa.
On vaikea pitää kovin huolestuttavana sitä, että Suomen talous ei ole kasvanut EU:n uusien jäsenmaiden tahdissa tai että globaalissa tarkastelussa Suomi on jäänyt kehittyvien maiden vauhdista. Kehittyvillä talouksilla on luontevasti paremmat mahdollisuudet kasvaa ripeästi kuin kehittyneillä mailla, koska ne voivat kohentaa talouttaan ottamalla käyttöön kehittyneiden maiden toimintamalleja ja teknologiaa. Kehittyneillä mailla on vastaavasti haastavampaa parantaa jo varsin hyvin toimivaa talouttaan.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen globalisaatio on levittänyt vaurautta ripeästi köyhempiin maihin. Kehittyneet maat ovat jääneet kansainvälisissä kasvuvertailuissa heikoimmille sijoille.
Oleellisempaa on vertailla Suomea muihin vastaavan kehitystason maihin. Kun poistaa lisäksi veroparatiisimaat, joiden bruttokansantuoteluvut ovat arveluttavia, saa suppeamman vertailujoukon länsieurooppalaisia maita. Tässäkin joukossa Suomi erottuu Espanjan ja Italian kanssa selvästi heikomman kasvun maina. Naapurimaamme Ruotsi taas erottuu Sveitsin kanssa erityisen vahvan talouskasvun maina.

Ajanjakso huolellisesti valittu
On kuitenkin syytä kysyä, miksi juuri nämä yksitoista vuotta ovat oikea tarkasteluajanjakso? Onko ajanjakso kenties tarkoituksenmukaisesti valittu näyttämään haluttua lopputulemaa?
Jos siirretään tarkasteluajanjaksoa pelkästään vuodella ja tarkastellaan viimeisimmän yhdentoista vuoden kasvua, Suomi nousee jo keskikastiin. Silloinkin kasvu on ollut heikompaa kuin Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa, mutta Espanjaan ja Italiaan on selvä pesäero.

Syy dramaattiseen muutokseen on, että finanssikriisin jälkeinen talouden romahdus vuonna 2009 jää pois ja tilalle tulee koronapandemiavuosi 2020. Suomen suhdanneherkkä vientiteollisuus pärjäsi erityisen huonosti globaalissa syvässä taantumassa vuonna 2009, kun taas Suomen talous on tähän asti selviytynyt pandemiasta poikkeuksellisen pienin vaurioin.
Finanssikriisin jälkeen Suomen taloudella oli edelleen useita erityisen haastavia vuosia, kun Nokian matkapuhelintuotantoa ajettiin alas ja Venäjän-vienti romahti öljyn hinnan romahduksen ja talouspakotteiden myötä 2014–2015. Tämän jälkeen Suomen talouskehitys on itse asiassa ollut vankempaa kuin useimmissa vertailumaissa.
Viimeisten viiden vuoden aikana ainoastaan Tanskan talous on kasvanut ripeämmin kuin Suomen – jopa Ruotsi on jäänyt jälkeen.

Viimeisen viiden vuoden vertailuissa pandemia painaa paljon. Pandemiaa voi kuitenkin pitää vain tilapäisenä häiriönä, joka ei kerro talouden pitkäaikaisesta kehityksestä.
Pandemiaa edeltävinä vuosinakin Suomen talous kasvoi ripeämmin kuin useimmissa vertailumaissa. Ruotsi jäi jälkeen hiuksenhienosti, Saksa huomattavasti selkeämmin.

Åkerholmin valitseman 11 vuoden ajanjakson (2008–2019) puolesta puhuu se, että se kattaa kokonaisen suhdannesyklin suhdannehuipusta suhdannehuippuun. Lyhyemmillä tarkastelunajanjaksoilla talouden suhdanteiden erilainen ajoittuminen voi vaikuttaa vertailuun.

Esimerkiksi Espanjan talous kasvoi erityisen vahvasti vuosina 2015–2019, kun maan talous vihdoin toipui kiinteistökuplan puhkeamisen jälkeisestä pitkittyneestä lamasta. Tämä ei kuitenkaan kerro paljoakaan maan talouden kasvuedellytyksistä pitkällä tähtäimellä.
Samoin Suomen talouden suhteellisen vahva kasvu vuoden 2015 jälkeen voidaan selittää sillä, että talous toipui osittain edeltävien vuoden poikkeuksellisen jyrkän laskun jälkeen. Pidempi ajanjakso, joka kattaa sekä suhdannenousun että edeltävän suhdannelaskun, antaa paremman kuvan siitä, millaisella trendiuralla Suomen talous on.
Kyseistä 11 vuoden ajanjaksoa synkentää kuitenkin edelleen Nokian matkapuhelintoimintojen romahdus. Telelaitetuotanto kattoi parhaimmillaan lähes viisi prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, ja tämä pyyhkäistiin pois vain muutamassa vuodessa.
Vaihtoehtoisen kuvan Suomen talouden menestyksestä saa tarkastelemalla esimerkiksi 20 vuoden jaksoa alkaen euroajan alusta vuonna 1999. Tähän aikaan sisältyy sekä Nokian nousu että lasku.
Pitkäaikaisessa vertailussa Suomi pärjää jotenkuten. Ruotsi ja Sveitsi ovat kasvaneet euroaikana selvästi Suomea ripeämmin. Tanska ja erityisesti Saksa ovat kuitenkin jääneet jälkeen Suomen kasvusta. Italia on tälläkin ajanjaksolla jumbosijalla aivan omassa luokassaan.
Suomi nousisi vertailujokossa nelossijalle, jos tarkastelun otettaisiin mukaan vuosi 2020, jolloin pandemia lamautti monen vertailumaan talouden paljon jyrkemmin kuin Suomen. Pandemian hellittäessä pahiten kärsineiden maiden taloudet todennäköisesti toipuvat nopeasti, joten tarkastelun päättäminen vuoteen 2020 olisi harhaanjohtavaa.
Toisaalta ei ole perusteltua täysin sivuttaakaan pandemiavuotta, joka on nostanut esiin pohjoismaisten yhteiskuntien vahvuuksia. Kaikki Pohjoismaat ovat pystyneet hallitsemaan pandemiaa suhteellisen pienillä taloudellisilla vaurioilla, mikä voi kertoa kansalaisten luottamuksesta viranomaisiin ja kuuliaisuudesta ohjeiden noudattamisessa.
Pandemiavuoden kehityksellä voi olla pidempiakaisiakin vaikutuksia. Pandemia voi jättää syviä arpia pahemmin kärsineissä maissa, jolloin syntynyt kuilu ei täysin kuroudu umpeen.
Väestökehitys jarruttanut Suomen kasvua
Johnny Åkerholmin huolenaihe oli, että heikko talouskasvu kertoo siitä, ettei Suomessa panosteta innovatiiviseen, korkean jalostusarvon tuotantoon. Työeläkevakuuttajat Telan johtava ekonomisti Risto Vaittinen sen sijaan nimeää Talouselämän Tebatti-artikkelissaan väestön ikääntymisen Suomen heikon talouskasvun selittäjäksi.
Väestökehitys näyttääkin olevan pääselitys sille, miksi Suomen talouskasvu on pitkällä aikavälillä ollut esimerkiksi muita Pohjoismaita heikompi.
Työikäisen väestön määrä on kasvanut Suomessa paljon vaisummin kuin useimmissa vertailumaissa. 20–64-vuotiaiden määrä on pysynyt Suomessa lähes muuttumattomana vuodesta 1999, kun samaan aikaan Ruotsissa vastaavaan ikäryhmään kuuluvien määrä on kasvanut 12 prosenttia. Vertailumaista kehitys on ollut synkempi ainostaan Saksassa, jossa työikäinen väestö on supistunut.
Suhteutettuna työikäiseen väestöön Suomen bruttokansantuote on viimeisen parin vuosikymmenen aikana kehittynyt lähes yhtä hyvin kuin Ruotsin. Tällä mittarilla Suomi ja Ruotsi ovat tämän vuosituhannen taloudelliset menestystarinat kehittyneiden Euroopan maiden joukossa. Saksakin on pärjännyt erittäin hyvin, kun maan erityisen epäsuotuisa väestökehitys otetaan huomioon.

Italian heikko talouskehitys selittyy myös osittain epäsuotuisalla väestönkehityksellä. Italia on kuitenkin edelleen vertailun viimeisellä sijalla, vaikka bruttokansantuotteen kehitys suhteutetaan työikäisen väestön määrään.
Åkerholmin tarkastelemalla ajanjaksolla vuosina 2008–2019 Suomen työikäisen väestön kehitys näyttää vielä synkemmältä. Sodan jälkeisten suurten ikäluokkien ikääntyessä työikäinen väestö on supistunut.
Työikäisen väestön määrä on tippunut tällä ajanjaksolla yhtä paljon myös Espanjassa. Siellä heikkoa väestökehitystä selittää osittain massatyöttömyyden aiheuttama maastamuutto. Tämä on muistutus siitä, että syy-yhteys talouskasvun ja väestökehityksen välillä voi toimia molempiin suuntiin.

Vuosina 2008–2019 väestönkehitys ei yksin selitä Suomen heikkoa kehitystä, vaikka se selittääkin esimerkiksi yli puolet erosta Suomen ja Ruotsin talouksien kasvussa. Suomen talouskasvu on tänä aikana ollut vaisua suhteutettuna työikäiseen väestöönkin.
Tuottavuuskasvun heikkous tilapäistä?
Se, kuinka paljon bruttokansantuotetta työikäinen väestö tuottaa, voi vaihdella kahdesta syystä: työllisyysasteesta ja tuottavuudesta. Mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä on työllistetty ja mitä enemmän keskimääräinen työntekijä tuottaa, sitä suurempi on bruttokansantuote.
Åkerholmin huoli heikosta tuottavuuskehityksestä saa tukea, kun erittelee tarkemmin, miksi Suomen talouden kehitys on vuosina 2008–2019 ollut suhteellisen heikkoa myös väestökehitykseen suhteutettuna. Tuotanto työntekijää kohden on kehittynyt heikommin ainoastaan Italiassa. Kuilu Italiaan on tosin merkittävä – siellä tuottavuus on jopa supistunut.

Paljon puhuttu työllisyysaste on sen sijaan kehittynyt Suomessa suhteellisen hyvin. Työllisyysaste ei tosin ole noussut läheskään yhtä jyrkästi kuin Saksassa mutta kuitenkin hivenen ripeämmin kuin Ruotsissa.
Suomen poikkeuksellisen heikko tuottavuuskasvu ajoittuu selvästi 2008 finansikriisin jälkeiseen viisivuotiskauteen. Viime vuosina Suomen tuottavuuden kasvu on ollut vertailumaiden vahvimpia.

Työllisyysasteen nousussakin Suomi on viime vuosina yltänyt parhaimpien joukkoon, joskaan ei läheskään Espanjan tasolle. Työllisyyskehityksessä suhdanteilla on iso merkitys. Espanjan on ollut suhteellisen helppo nostaa työllisyysastetta, kun työllistettäviä työttömiä on ollut paljon. Saksassa työllisyysastetta on ollut vaikeaa enää kohentaa, kun työttömyys on jo laskenut hyvin alhaiselle tasolle.
Pidemmällä 20 vuoden tarkastelujaksolla Suomen tuottavuuskehitys näyttää myös erittäin hyvältä. Tuotanto työntekijää kohden on noussut neljänneksellä – käytännössä yhtä paljon kuin kärkisijaa pitävällä Tanskalla. Ruotsi täydentää Pohjoismaiden hyvää kehitystä, kun taas Saksa jää kauas jälkeen.

Saksan talouden hyvä kehitys viimeisen parin vuosikymmenen aikana perustuu lähinnä erittäin hyvään työllisyyskehitykseen. Ruotsi sen sijaan on vain piirun verran Suomea edellä työllisyyden parantamisessa, vaikka maan rakenteellisia työmarkkinauudistuksia pidetään usein esimerkillisinä, kun taas Suomessa ei ole saatu vastaavia aikaan.
Mielenkiintoista on, että Italiassakin työllisyysaste on parantunut runsaasti vuosituhannen vaihteesta. Maan huolenaiheena on, että tuotanto työntekijä kohden on laskenut, mikä on pitänyt maan kasvuvertailun häntäpäässä riippumatta valitusta ajanjaksosta. Tämä ei ehkä ole yllättävä maassa, jossa esimerkiksi cittaslow-liike on nostanut taloudellisen tehottomuuden yhteiskuntafilosofiaksi.
Toteutuneiden kasvulukujen perusteella on vielä vaikea olla kovin huolissaan siitä, että Suomen talouden tuottavuuskehitys olisi kansainvälisessä vertailussa erityisen heikolla uralla.
Suomen tuottavuuskehitys oli erittäin heikkoa finanssikriisin jälkeisinä vuosina, kun Nokian menestystarina romahti. Sitä edelsi kuitenkin erittäin vahva tuottavuuskehitys vuosina, jolloin Nokia valloitti maailmaa, joten kahdenkymmenen vuoden tarkasteluajanjaksolla Suomi on edelleen vertailun kärkiluokkaa.
Viime vuosien kehitys antaa toivetta uskoa, että Suomen poikkeuksellisen heikko tuottavuuskehitys oli vain tilapäinen häiriö.
Suomen epäsuotuisa väestökehitys on sen sijaan perustellumpi syy olettaa Suomen talouskasvun pysyvän esimerkiksi muita Pohjoismaita hitaampana.

 

[Joku_242]

Roger Wessman itse asiassa pohti tätä asiaa jokin aika sitten, eli valittu aikaikkuna on hyvin merkityksellinen Suomen pärjäämisellle vrt vertokkimaat. Väestökehityksen rooli on ilmeisesti merkittävin. On mitä mieltä tahansa Ruotsin maahanmuutosta, se näyttäisi osaltaan selittävän eroa eli jeesaavan Ruotsin väestökehityksessä. Spoilerin takana Wessmanin mustreadin juttu.

Spoileri

Suomen talouskehitys on lähes maailman heikointa, väittivät talousvaikuttajat – vaan onko sittenkään?
Laskelma, jonka mukaan Suomen talouden kasvu oli vuosina 2008–2019 lähes maailman heikointa, korostaa finanssikriisin jälkeistä vaisua talouskehitystä. Johtopäätösten tekeminen talouden tilasta vaatii tarkemman tarkastelun siitä, mitä lukujen takana on. Tilanne ei näytä yhtä hälyttävältä, jos tarkasteltua ajanjaksoa hiukankin muutetaan.
Roger Wessman12.4.2021 7:55

Kuva: Petra Wessman (CC BY-SA 2.0)
Sixten Korkman nosti kolumnissaan Helsingin Sanomissa vajaa kuukausi sitten esiin toisen kokeneen talousvaikuttajan Johnny Åkerholmin Vasabladetissaesittämän havainnon, jonka mukaan Suomen talouskasvu oli lähes maailman heikointa vuosina 2008–2019. Suomi oli kaikkiaan 141 maan vertailussa sijalla 134.
Jotta havainnon perusteella voisi tehdä järkeviä johtopäätöksiä, on syytä arvioida tarkemmin, mitä lukujen takana on. 141 maan seikkaperäinen tarkasteleminen on haastavaa, mutta Eurostatin tietokannasta saa helposti vertailukelpoisen havaintoaineiston eurooppalaisista maista.
Tässäkin suppeammassa tarkastelujoukossa Suomi erottautuu surkealla talouskehityksellä. Ainoastaan Kroatian, Italian ja Kreikan talouskasvu oli hitaampaa kuin Suomen.

Huomionarvoista kuviossa on, että kärkijoukossa on lähinnä EU:n uusia jäsenmaita. Ykkösenä tosin on Irlanti, jonka bruttokansantuotteen kasvulukemia on pönkittänyt verosyistä Irlantiin kirjatut monikansallisten yhtiöiden toiminnot. Myös toinen veroparatiisi Luxemburg sekoittaa uusien jäsenmaiden kärkijoukkoa.
On vaikea pitää kovin huolestuttavana sitä, että Suomen talous ei ole kasvanut EU:n uusien jäsenmaiden tahdissa tai että globaalissa tarkastelussa Suomi on jäänyt kehittyvien maiden vauhdista. Kehittyvillä talouksilla on luontevasti paremmat mahdollisuudet kasvaa ripeästi kuin kehittyneillä mailla, koska ne voivat kohentaa talouttaan ottamalla käyttöön kehittyneiden maiden toimintamalleja ja teknologiaa. Kehittyneillä mailla on vastaavasti haastavampaa parantaa jo varsin hyvin toimivaa talouttaan.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen globalisaatio on levittänyt vaurautta ripeästi köyhempiin maihin. Kehittyneet maat ovat jääneet kansainvälisissä kasvuvertailuissa heikoimmille sijoille.
Oleellisempaa on vertailla Suomea muihin vastaavan kehitystason maihin. Kun poistaa lisäksi veroparatiisimaat, joiden bruttokansantuoteluvut ovat arveluttavia, saa suppeamman vertailujoukon länsieurooppalaisia maita. Tässäkin joukossa Suomi erottuu Espanjan ja Italian kanssa selvästi heikomman kasvun maina. Naapurimaamme Ruotsi taas erottuu Sveitsin kanssa erityisen vahvan talouskasvun maina.

Ajanjakso huolellisesti valittu
On kuitenkin syytä kysyä, miksi juuri nämä yksitoista vuotta ovat oikea tarkasteluajanjakso? Onko ajanjakso kenties tarkoituksenmukaisesti valittu näyttämään haluttua lopputulemaa?
Jos siirretään tarkasteluajanjaksoa pelkästään vuodella ja tarkastellaan viimeisimmän yhdentoista vuoden kasvua, Suomi nousee jo keskikastiin. Silloinkin kasvu on ollut heikompaa kuin Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa, mutta Espanjaan ja Italiaan on selvä pesäero.

Syy dramaattiseen muutokseen on, että finanssikriisin jälkeinen talouden romahdus vuonna 2009 jää pois ja tilalle tulee koronapandemiavuosi 2020. Suomen suhdanneherkkä vientiteollisuus pärjäsi erityisen huonosti globaalissa syvässä taantumassa vuonna 2009, kun taas Suomen talous on tähän asti selviytynyt pandemiasta poikkeuksellisen pienin vaurioin.
Finanssikriisin jälkeen Suomen taloudella oli edelleen useita erityisen haastavia vuosia, kun Nokian matkapuhelintuotantoa ajettiin alas ja Venäjän-vienti romahti öljyn hinnan romahduksen ja talouspakotteiden myötä 2014–2015. Tämän jälkeen Suomen talouskehitys on itse asiassa ollut vankempaa kuin useimmissa vertailumaissa.
Viimeisten viiden vuoden aikana ainoastaan Tanskan talous on kasvanut ripeämmin kuin Suomen – jopa Ruotsi on jäänyt jälkeen.

Viimeisen viiden vuoden vertailuissa pandemia painaa paljon. Pandemiaa voi kuitenkin pitää vain tilapäisenä häiriönä, joka ei kerro talouden pitkäaikaisesta kehityksestä.
Pandemiaa edeltävinä vuosinakin Suomen talous kasvoi ripeämmin kuin useimmissa vertailumaissa. Ruotsi jäi jälkeen hiuksenhienosti, Saksa huomattavasti selkeämmin.

Åkerholmin valitseman 11 vuoden ajanjakson (2008–2019) puolesta puhuu se, että se kattaa kokonaisen suhdannesyklin suhdannehuipusta suhdannehuippuun. Lyhyemmillä tarkastelunajanjaksoilla talouden suhdanteiden erilainen ajoittuminen voi vaikuttaa vertailuun.

Esimerkiksi Espanjan talous kasvoi erityisen vahvasti vuosina 2015–2019, kun maan talous vihdoin toipui kiinteistökuplan puhkeamisen jälkeisestä pitkittyneestä lamasta. Tämä ei kuitenkaan kerro paljoakaan maan talouden kasvuedellytyksistä pitkällä tähtäimellä.
Samoin Suomen talouden suhteellisen vahva kasvu vuoden 2015 jälkeen voidaan selittää sillä, että talous toipui osittain edeltävien vuoden poikkeuksellisen jyrkän laskun jälkeen. Pidempi ajanjakso, joka kattaa sekä suhdannenousun että edeltävän suhdannelaskun, antaa paremman kuvan siitä, millaisella trendiuralla Suomen talous on.
Kyseistä 11 vuoden ajanjaksoa synkentää kuitenkin edelleen Nokian matkapuhelintoimintojen romahdus. Telelaitetuotanto kattoi parhaimmillaan lähes viisi prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, ja tämä pyyhkäistiin pois vain muutamassa vuodessa.
Vaihtoehtoisen kuvan Suomen talouden menestyksestä saa tarkastelemalla esimerkiksi 20 vuoden jaksoa alkaen euroajan alusta vuonna 1999. Tähän aikaan sisältyy sekä Nokian nousu että lasku.
Pitkäaikaisessa vertailussa Suomi pärjää jotenkuten. Ruotsi ja Sveitsi ovat kasvaneet euroaikana selvästi Suomea ripeämmin. Tanska ja erityisesti Saksa ovat kuitenkin jääneet jälkeen Suomen kasvusta. Italia on tälläkin ajanjaksolla jumbosijalla aivan omassa luokassaan.
Suomi nousisi vertailujokossa nelossijalle, jos tarkastelun otettaisiin mukaan vuosi 2020, jolloin pandemia lamautti monen vertailumaan talouden paljon jyrkemmin kuin Suomen. Pandemian hellittäessä pahiten kärsineiden maiden taloudet todennäköisesti toipuvat nopeasti, joten tarkastelun päättäminen vuoteen 2020 olisi harhaanjohtavaa.
Toisaalta ei ole perusteltua täysin sivuttaakaan pandemiavuotta, joka on nostanut esiin pohjoismaisten yhteiskuntien vahvuuksia. Kaikki Pohjoismaat ovat pystyneet hallitsemaan pandemiaa suhteellisen pienillä taloudellisilla vaurioilla, mikä voi kertoa kansalaisten luottamuksesta viranomaisiin ja kuuliaisuudesta ohjeiden noudattamisessa.
Pandemiavuoden kehityksellä voi olla pidempiakaisiakin vaikutuksia. Pandemia voi jättää syviä arpia pahemmin kärsineissä maissa, jolloin syntynyt kuilu ei täysin kuroudu umpeen.
Väestökehitys jarruttanut Suomen kasvua
Johnny Åkerholmin huolenaihe oli, että heikko talouskasvu kertoo siitä, ettei Suomessa panosteta innovatiiviseen, korkean jalostusarvon tuotantoon. Työeläkevakuuttajat Telan johtava ekonomisti Risto Vaittinen sen sijaan nimeää Talouselämän Tebatti-artikkelissaan väestön ikääntymisen Suomen heikon talouskasvun selittäjäksi.
Väestökehitys näyttääkin olevan pääselitys sille, miksi Suomen talouskasvu on pitkällä aikavälillä ollut esimerkiksi muita Pohjoismaita heikompi.
Työikäisen väestön määrä on kasvanut Suomessa paljon vaisummin kuin useimmissa vertailumaissa. 20–64-vuotiaiden määrä on pysynyt Suomessa lähes muuttumattomana vuodesta 1999, kun samaan aikaan Ruotsissa vastaavaan ikäryhmään kuuluvien määrä on kasvanut 12 prosenttia. Vertailumaista kehitys on ollut synkempi ainostaan Saksassa, jossa työikäinen väestö on supistunut.
Suhteutettuna työikäiseen väestöön Suomen bruttokansantuote on viimeisen parin vuosikymmenen aikana kehittynyt lähes yhtä hyvin kuin Ruotsin. Tällä mittarilla Suomi ja Ruotsi ovat tämän vuosituhannen taloudelliset menestystarinat kehittyneiden Euroopan maiden joukossa. Saksakin on pärjännyt erittäin hyvin, kun maan erityisen epäsuotuisa väestökehitys otetaan huomioon.

Italian heikko talouskehitys selittyy myös osittain epäsuotuisalla väestönkehityksellä. Italia on kuitenkin edelleen vertailun viimeisellä sijalla, vaikka bruttokansantuotteen kehitys suhteutetaan työikäisen väestön määrään.
Åkerholmin tarkastelemalla ajanjaksolla vuosina 2008–2019 Suomen työikäisen väestön kehitys näyttää vielä synkemmältä. Sodan jälkeisten suurten ikäluokkien ikääntyessä työikäinen väestö on supistunut.
Työikäisen väestön määrä on tippunut tällä ajanjaksolla yhtä paljon myös Espanjassa. Siellä heikkoa väestökehitystä selittää osittain massatyöttömyyden aiheuttama maastamuutto. Tämä on muistutus siitä, että syy-yhteys talouskasvun ja väestökehityksen välillä voi toimia molempiin suuntiin.

Vuosina 2008–2019 väestönkehitys ei yksin selitä Suomen heikkoa kehitystä, vaikka se selittääkin esimerkiksi yli puolet erosta Suomen ja Ruotsin talouksien kasvussa. Suomen talouskasvu on tänä aikana ollut vaisua suhteutettuna työikäiseen väestöönkin.
Tuottavuuskasvun heikkous tilapäistä?
Se, kuinka paljon bruttokansantuotetta työikäinen väestö tuottaa, voi vaihdella kahdesta syystä: työllisyysasteesta ja tuottavuudesta. Mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä on työllistetty ja mitä enemmän keskimääräinen työntekijä tuottaa, sitä suurempi on bruttokansantuote.
Åkerholmin huoli heikosta tuottavuuskehityksestä saa tukea, kun erittelee tarkemmin, miksi Suomen talouden kehitys on vuosina 2008–2019 ollut suhteellisen heikkoa myös väestökehitykseen suhteutettuna. Tuotanto työntekijää kohden on kehittynyt heikommin ainoastaan Italiassa. Kuilu Italiaan on tosin merkittävä – siellä tuottavuus on jopa supistunut.

Paljon puhuttu työllisyysaste on sen sijaan kehittynyt Suomessa suhteellisen hyvin. Työllisyysaste ei tosin ole noussut läheskään yhtä jyrkästi kuin Saksassa mutta kuitenkin hivenen ripeämmin kuin Ruotsissa.
Suomen poikkeuksellisen heikko tuottavuuskasvu ajoittuu selvästi 2008 finansikriisin jälkeiseen viisivuotiskauteen. Viime vuosina Suomen tuottavuuden kasvu on ollut vertailumaiden vahvimpia.

Työllisyysasteen nousussakin Suomi on viime vuosina yltänyt parhaimpien joukkoon, joskaan ei läheskään Espanjan tasolle. Työllisyyskehityksessä suhdanteilla on iso merkitys. Espanjan on ollut suhteellisen helppo nostaa työllisyysastetta, kun työllistettäviä työttömiä on ollut paljon. Saksassa työllisyysastetta on ollut vaikeaa enää kohentaa, kun työttömyys on jo laskenut hyvin alhaiselle tasolle.
Pidemmällä 20 vuoden tarkastelujaksolla Suomen tuottavuuskehitys näyttää myös erittäin hyvältä. Tuotanto työntekijää kohden on noussut neljänneksellä – käytännössä yhtä paljon kuin kärkisijaa pitävällä Tanskalla. Ruotsi täydentää Pohjoismaiden hyvää kehitystä, kun taas Saksa jää kauas jälkeen.

Saksan talouden hyvä kehitys viimeisen parin vuosikymmenen aikana perustuu lähinnä erittäin hyvään työllisyyskehitykseen. Ruotsi sen sijaan on vain piirun verran Suomea edellä työllisyyden parantamisessa, vaikka maan rakenteellisia työmarkkinauudistuksia pidetään usein esimerkillisinä, kun taas Suomessa ei ole saatu vastaavia aikaan.
Mielenkiintoista on, että Italiassakin työllisyysaste on parantunut runsaasti vuosituhannen vaihteesta. Maan huolenaiheena on, että tuotanto työntekijä kohden on laskenut, mikä on pitänyt maan kasvuvertailun häntäpäässä riippumatta valitusta ajanjaksosta. Tämä ei ehkä ole yllättävä maassa, jossa esimerkiksi cittaslow-liike on nostanut taloudellisen tehottomuuden yhteiskuntafilosofiaksi.
Toteutuneiden kasvulukujen perusteella on vielä vaikea olla kovin huolissaan siitä, että Suomen talouden tuottavuuskehitys olisi kansainvälisessä vertailussa erityisen heikolla uralla.
Suomen tuottavuuskehitys oli erittäin heikkoa finanssikriisin jälkeisinä vuosina, kun Nokian menestystarina romahti. Sitä edelsi kuitenkin erittäin vahva tuottavuuskehitys vuosina, jolloin Nokia valloitti maailmaa, joten kahdenkymmenen vuoden tarkasteluajanjaksolla Suomi on edelleen vertailun kärkiluokkaa.
Viime vuosien kehitys antaa toivetta uskoa, että Suomen poikkeuksellisen heikko tuottavuuskehitys oli vain tilapäinen häiriö.
Suomen epäsuotuisa väestökehitys on sen sijaan perustellumpi syy olettaa Suomen talouskasvun pysyvän esimerkiksi muita Pohjoismaita hitaampana.

Eli lyhyesti sanottuna Suomen talouskasvu oli 2015 jälkeen hyvää, mutta sitä ennen (eurokriisin jälkeisinä vuosina) kehnoa myös suhteutettuna työikäiseen väestöön? Eikö tämä sopisi hyvin siihen, että eurokriisistä toipuminen on ollut Suomelle selkeästi Ruotsia vaikeampaa? Ja näemmä on arvioitu, että eläköityminen on ennenkaikkea lievittänyt työttömyyttä sen sijaan, että se olisi aiheuttanut työvoimapulaa. Jolloin hidasta toipumista ei voine pistää väestönkehityksen syyksi.

Suurten ikäluokkien eläköityminen on lievittänyt työttömyyttä

Suurten ikäluokkien lähtö työelämästä on vähentänyt työttömyyden kasvua. Se selittää osan 90-luvun lamaa pienemmistä työttömyysluvuista. Suurten ikäluokkien eläköityminen ei kuitenkaan aiheuttanut ennakoitua työvoimapulaa eikä juuri ole helpottanut nuorten pääsyä työmarkkinoille.

yle.fi

Lisäksi Ruotsin parempi väestörakenne ei taida olla täysin maahanmuuton ansiota, siellä ei kai ole samankaltaista eläkepommia kuten meillä oli? Tosin en sitä epäile etteikö Ruotsi olisi hyötynyt maahanmuutosta, ovathan suurin osa maahanmuuttajista sielläkin ns. normaaleja työperäisiä maahamuuttajia. Ilmeisesti pakolaiset ovat kuitenkin myös siellä tuottaneet tappiota valtiolle:

A 2018 paper argued that refugee immigration had a net negative fiscal impact, both in the short and long-term, with effects being highest in the first few years. Over time refugees make a positive fiscal contribution but this is not enough to cover the initial deficit and the deficit that appears as they approach retirement age.[96] A 2019 paper examined whether immigration could support Sweden's ageing population. The paper concluded, based on current labour market integration, that GDP per capita and public finance would not be improved sufficiently to compensate for an ageing population.

Immigration to Sweden - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Jan11]

Eli lyhyesti sanottuna Suomen talouskasvu oli 2015 jälkeen hyvää, mutta sitä ennen (eurokriisin jälkeisinä vuosina) kehnoa myös suhteutettuna työikäiseen väestöön? Eikö tämä sopisi hyvin siihen, että eurokriisistä toipuminen on ollut Suomelle selkeästi Ruotsia vaikeampaa? Ja näemmä on arvioitu, että eläköityminen on ennenkaikkea lievittänyt työttömyyttä sen sijaan, että se olisi aiheuttanut työvoimapulaa. Jolloin hidasta toipumista ei voine pistää väestönkehityksen syyksi.

Lisäksi Ruotsin parempi väestörakenne ei taida olla täysin maahanmuuton ansiota, siellä ei kai ole samankaltaista eläkepommia kuten meillä oli? Tosin en sitä epäile etteikö Ruotsi olisi hyötynyt maahanmuutosta, ovathan suurin osa maahanmuuttajista sielläkin ns. normaaleja työperäisiä maahamuuttajia. Ilmeisesti pakolaiset ovat kuitenkin myös siellä tuottaneet tappiota valtiolle:

Minun silmiini ennemmin vähän samankaltainen tilanne, kuin vaikka Espanjalla, että oli tuplakriisit lyhyellä aikavälillä. Ts. meillä Nokia-kriisi, sitten finanssikriisi. Taisi muuten noihin tuplakriisimaihin olla viittaus jommassa kummassa noissa laittamissani jutuissakin.

 

[Joku_242]

Minun silmiini ennemmin vähän samankaltainen tilanne, kuin vaikka Espanjalla, että oli tuplakriisit lyhyellä aikavälillä. Ts. meillä Nokia-kriisi, sitten finanssikriisi. Taisi muuten noihin tuplakriisimaihin olla viittaus jommassa kummassa noissa laittamissani jutuissakin.

Tuo varmaan selittää eroja euroalueen sisällä. Mutta on todennäköistä, että myös Etelä-Euroopan maat kuten Kreikka ja Espanja olisivat selvinneet talouskriisistä paremmin jos eivät olisi olleet eurossa. Ei euro toki ongelmien syy ollut, se vain vaikeutti palautumista.

 

[Jan11]

Tuo varmaan selittää eroja euroalueen sisällä. Mutta on todennäköistä, että myös Etelä-Euroopan maat kuten Kreikka ja Espanja olisivat selvinneet talouskriisistä paremmin jos eivät olisi olleet eurossa. Ei euro toki ongelmien syy ollut, se vain vaikeutti palautumista.

Espanjasta en osaa sanoa, mutta Kreikan velathan oli lähes täysin ulkomaanvelkaa, erityisesti Saksaan, eli ne velat olisi olleet silti euromääräisiä. Siis oman valuutan romahtaessa vielä ylivoimaisempia hoitaa, kuin mitä oli nyt.
Nythän kreikkaa jeesasi koko EU - olisiko sitten jeesannut?

 

[taxman]

Espanjasta en osaa sanoa, mutta Kreikan velathan oli lähes täysin ulkomaanvelkaa, erityisesti Saksaan, eli ne velat olisi olleet silti euromääräisiä. Siis oman valuutan romahtaessa vielä ylivoimaisempia hoitaa, kuin mitä oli nyt.
Nythän kreikkaa jeesasi koko EU - olisiko sitten jeesannut?

Silloin Etelä-Kreikka olisi jättänyt vain velkansa maksamatta ja saksalaiset pankit olisivat oppineet, että koron kääntöpuolena on riski pääoman menettämisestä. Saksan olisi tällöin menettänyt kilpailukykyänsä, mikä olisi ollut hyvä asia koko Euroopalle.

 

[Jan11]

Silloin Etelä-Kreikka olisi jättänyt vain velkansa maksamatta ja saksalaiset pankit olisivat oppineet, että koron kääntöpuolena on riski pääoman menettämisestä. Saksan olisi tällöin menettänyt kilpailukykyänsä, mikä olisi ollut hyvä asia koko Euroopalle.

Tuskinpa vaan. Se pankkien pelastaminen kun on kuitenkin ollut vuosikymmeniä ihan ydintä eurooppalaisessa politiikassa, ja oli jo aikanaan myös täällä meillä. Kreikan vasemmistojohto myös piti kyllä esillä sitä, että maata nöyryytetään juuri pankkien vuoksi.
Tällä en ota kantaa siihen, kumpi on parempaa politiikkaa, vaan siihen, että se on, ja on ollut, vallitseva poliittinen paradigma, joka ei näytä olevan murtumassa.

(Toki se Islannin vaihtoehtokin on periaatteessa olemassa, mutta sellaiseen ei millään isommilla mailla ole ollut halua tai uskallusta, enkä usko, että tuleekaan. Islanti on kuitenkin vain pikkuisen Espoota isompi väkiluvultaan ja bkt/asukas samaa kokoluokkaa sekin. Lisäksi Islanti ei ole EU-maa.)

 

[taxman]

Tuskinpa vaan. Se pankkien pelastaminen kun on kuitenkin ollut vuosikymmeniä ihan ydintä eurooppalaisessa politiikassa, ja oli jo aikanaan myös täällä meillä. Kreikan vasemmistojohto myös piti kyllä esillä sitä, että maata nöyryytetään juuri pankkien vuoksi.
Tällä en ota kantaa siihen, kumpi on parempaa politiikkaa, vaan siihen, että se on, ja on ollut, vallitseva poliittinen paradigma, joka ei näytä olevan murtumassa.

(Toki se Islannin vaihtoehtokin on periaatteessa olemassa, mutta sellaiseen ei millään isommilla mailla ole ollut halua tai uskallusta, enkä usko, että tuleekaan. Islanti on kuitenkin vain pikkuisen Espoota isompi väkiluvultaan ja bkt/asukas samaa kokoluokkaa sekin. Lisäksi Islanti ei ole EU-maa.)

Kyllä se pankkien pelastaminenkin olisi johtanut Saksan kilpailukyvyn huonontumiseen, kun Saksalla olisi ollut enemmän menoja kuin nykyisessä todellisuudessa, jolloin sen olisi pitänyt (ainakin velkojen takaisinmaksun aikaskaalalla) kerätä enemmän veroja, mikä heikentää sen kilpailukykyä. Sen sijaan nyt Saksa ulkoisti tämän kustannuksen muille euromaille.

 

[Jan11]

Kyllä se pankkien pelastaminenkin olisi johtanut Saksan kilpailukyvyn huonontumiseen, kun Saksalla olisi ollut enemmän menoja kuin nykyisessä todellisuudessa, jolloin sen olisi pitänyt (ainakin velkojen takaisinmaksun aikaskaalalla) kerätä enemmän veroja, mikä heikentää sen kilpailukykyä. Sen sijaan nyt Saksa ulkoisti tämän kustannuksen muille euromaille.

Nyt en täysin ymmärrä käsitänkö itse väärin, vai mitä tässä sekoillaan. Pankit kun nimenomaan pelastettiin tällä tehdyllä ratkaisulla. Kreikkalaisia pankkeja pääomitettiin vuoden 2015 lopulla julkisin varoin 5,4 mrd. edestä, pienempien pankkien fuusioituessa neljään systeemiseen pankkiin. Ranskalaiset ja saksalaiset pankit eivät joutuneet edes kunnon ongelmiin.
Btw. Kreikka oli valtiona vuosien ajan vääristellyt taloustilastojaan, mikä selvisi kaikille 2009. Kun valtiollinen toimija huijaa, niin valtiollinen toimija / valtiolliset toimijat tosiaan sitten korjaakin, tässä tapauksessa EU-valtiot yhdessä.

 

[Timo 2]

Nyt en täysin ymmärrä käsitänkö itse väärin, vai mitä tässä sekoillaan. Pankit kun nimenomaan pelastettiin tällä tehdyllä ratkaisulla. Kreikkalaisia pankkeja pääomitettiin vuoden 2015 lopulla julkisin varoin 5,4 mrd. edestä, pienempien pankkien fuusioituessa neljään systeemiseen pankkiin. Ranskalaiset ja saksalaiset pankit eivät joutuneet edes kunnon ongelmiin.

Näillä tukipaketeilla pelastettiin oikeasti Saksan ja Ranskan pankit, koska olivat kreikan suurimpia velkojia 2011. Kreikka olisi muutoin defaultoinut (mennyt konkkaan ja julistautuneet maksukyvyttömiksi). Saksan ja Ranskan pankit olisivat tällöin olleet vaikeuksissa jolloin Ranska ja Saksa olisivat joutuneet pääomittamaan pankkinsa. Kreikassa olisi palautettu drakma, jonka arvo olisi sukeltanut ja tukenut turismia ja vientiä ja maa olisi noussut uuteen kukoistukseen syvän pudotuksen jälkeen. Euro on liian kallis valuutta useimmille maille (suomi ja kreikka mukaan lukien) ja saksalle liian halpa, joten saksan vahva kilpailukyky vahvistuu entisestään. Lisäksi koko eurokriisin politiikka on ollut, että voitot yksityistetään ja tappiot kansallistetaan. Tämä on erittäin epätervettä ja vääristää markkinoita pahasti.

 

[taxman]

Nyt en täysin ymmärrä käsitänkö itse väärin, vai mitä tässä sekoillaan. Pankit kun nimenomaan pelastettiin tällä tehdyllä ratkaisulla. Kreikkalaisia pankkeja pääomitettiin vuoden 2015 lopulla julkisin varoin 5,4 mrd. edestä, pienempien pankkien fuusioituessa neljään systeemiseen pankkiin. Ranskalaiset ja saksalaiset pankit eivät joutuneet edes kunnon ongelmiin.
Btw. Kreikka oli valtiona vuosien ajan vääristellyt taloustilastojaan, mikä selvisi kaikille 2009. Kun valtiollinen toimija huijaa, niin valtiollinen toimija / valtiolliset toimijat tosiaan sitten korjaakin, tässä tapauksessa EU-valtiot yhdessä.

Itse sekoilet: kirjoitin toisesta mahdollisesta tapahtumien kulusta, sinä siitä, mitä tapahtui. Kertaa viestiketju, niin ehkä ymmärrät.

 

[Jan11]

Itse sekoilet: kirjoitin toisesta mahdollisesta tapahtumien kulusta, sinä siitä, mitä tapahtui. Kertaa viestiketju, niin ehkä ymmärrät.

Ok, erikoisesti lainattu mun viesti siihen, jos jatkoit vain omaasi. Vaikka toki perussuomalaisissa vaihtoehtoinen todellisuus näyttääkin usein olevan vallitsevaa suositumpaa, ei sillä.

 

[taxman]

Ok, erikoisesti lainattu mun viesti siihen, jos jatkoit vain omaasi. Vaikka toki perussuomalaisissa vaihtoehtoinen todellisuus näyttääkin usein olevan vallitsevaa suositumpaa, ei sillä.

Itsehän totesit, että "tuskinpa vaan". Tarkoititko tällä jotain muuta kuin sitä, että Saksa ei olisi mielestäsi menettänyt kilpailukykyänsä sen pankkien kaatuessa tai kun sen olisi joutunut pelastamaan niitä? Jos tarkoitit, kannattaa panostaa selvempään viestintään eikä muiden syyttelyyn.

 

[mitsumies]

Tämäkin naurettava teatteri saatiin päätökseen Riikka Purra lähtee perussuomalaisten puheenjohtajakisaan – jos hänet valitaan, puolueen johdossa olisi ensimmäistä kertaa nainen

Myötähäpeää herätti tuon seuraaminen, ihan kuin Purra ei olisi Halla-ahon lähipiiriä ja tiennyt jo kauan että Halla-aho ei hae jatkoa.

 

[lark]

Bajamassa Sebastian tuntee olevansa kotona.

Sebastian Tynkkynen kauhoi käsin eduskunnan avainta ja puhelintaan yleisen ulkovessan pöntöstä – ”Kohelluksia ja muuta, mitä tapahtuu”

Kansanedustajat saavat joskus kuvainnollisesti ”paskaa niskaansa”. Joskus myös kirjaimellisesti käsiinsä.

www.iltalehti.fi

Tynkkynen oli ollut Oulun Finnkinolla katsomassa elokuvan Black widow. Hän päätti poiketa Torinrantaan ja Kiikeliin. Poliitikotkin ovat ihmisiä. Tynkkyselle tuli tarve käydä vessassa. Kiikelissä on vain siirrettäviä WC-tiloja, kansankielellä bajamajoja.

– Menin istumaan pöntölle. Minulla on siis tällaiset tosi liukasta kangasta olevat kesäshortsit. Kun minulla on pitkät jalat, istuessani ne menevät kulmassa ylös päin, Tynkkynen kertoo tarinassaan.

Kuului kolahdus. Tynkkynen kertoo ensin miettineensä, irtosiko kansi vai mitä tapahtui.

– Sitten tajusin ja näin, että ei hyvää päivää, minun Iphone tippui sinne ja alkoi upota. Mietin, että mitä minä teen? Ei auta muu, kuin käsi sinne bajamajan reikään ja äkkiä puhelin pois.

 

[Jurppii]

On se se bastian. Samaistuttava ja inhimillinen tarina liukkaine shortseineen lähentää äänestäjää, etenkin jos muutenkin on jo sen bastianin vanhojen -juttujen ystävä.

edit: No niin, sieltä se sitten tuli:

”Perussuomalaisten voimassaolevassa eduskuntavaaliohjelmassa sanotaan, että työmarkkinoille kaivataan joustoja, ja me kannatamme kyllä tiettyyn rajaan asti paikallista sopimista ja sen lisäämistä, mutta tämä on tehtävä työehtosopimusten määrittelemässä kehikossa.”

Perussuomalaiset | Kovaa maahanmuuttolinjaa ajava kasvissyöjä, joka puhuu mielellään taloudesta: Tällainen on perussuomalaisten johtajakisaan lähtevä Riikka Purra

Perussuomalaisten Riikka Purra korosti torstaina puheenjohtajakisaan ilmoittautuessaan, ettei hän hingu valtaa. Minkälaisen johtajan perussuomalaiset hänestä saisi?

www.hs.fi

Purran linja on siis vanhaa kunnon perusvasemmistolaisuutta eli toki voidaan sopia paikallisesti mutta vain enemmän

 

[Bladekill]

Tämäkin naurettava teatteri saatiin päätökseen Riikka Purra lähtee perussuomalaisten puheenjohtajakisaan – jos hänet valitaan, puolueen johdossa olisi ensimmäistä kertaa nainen

Myötähäpeää herätti tuon seuraaminen, ihan kuin Purra ei olisi Halla-ahon lähipiiriä ja tiennyt jo kauan että Halla-aho ei hae jatkoa.

Voi olla että tuolla haettiin tarkoituksella julkisuutta, mutta ei suurpuolueen johtoon meneminen ole mikään suoraviivainen "joo tottakai"-asia kaikille. Puolueen johtaminen on merkittävä vastuurooli missä joutuu uhraamaan sekä omaa että perheen ja lähipiirin aikaa. Puhumattakaan siitä kaikesta häiriköinnistä, uhkailusta yms. mitä joutuu sietämään vasemmistoradikaalien/terroristien/yms. osalta.

Samoiten pidän myös hyvänä asiana jos Purra ei halua johtamaan puoluetta. Ne joilla ei ole himoa vallankahvaan ovat yleensä parhaita johtajia ja ne jotka himoitsevat valtaa ovat yleensä käärmeitä ja narsisteja niin yritysmaailmassa kuin politiikassakin.

 

[Paapaa]

Purran linja on siis vanhaa kunnon perusvasemmistolaisuutta eli toki voidaan sopia paikallisesti mutta vain enemmän

Se Halla-ahon piikki AY:tä kohtaan taisikin olla liian hyvää ollakseen totta. Huoh. Pääasia, että vanhaan huonosti toimivaan järjestelmään ei kosketa!

 

[Sceppe]

Se Halla-ahon piikki AY:tä kohtaan taisikin olla liian hyvää ollakseen totta. Huoh. Pääasia, että vanhaan huonosti toimivaan järjestelmään ei kosketa!

Onko tämä toisaalta yllätys, kun miettii että samoista kannattajista vassarien kanssa taistelevat. Toisaalta taas jos persut saisivat tuotua uutta mallia, jossa ei ole pelkkää keppiä työntekijöille niin olisi raikas tuulahdus nykyiseen.

 

[Jurppii]

Kiva juttu kun huomioi, että se paikallisesti sopimalla saavutettava on yleensä juurikin sitä, minkä TES estää. Vaikkapa työaikojen teettäminen joustavasti työtilanteen mukaan ilman, että pitää maksaa ylitöitä kun on enemmän tehtävää ja joutoajasta kun on vähemmän. Onhan tuohon ratkaisu: Nollasopimuksella oleva vuokratyöläinen.

 

[Tlapio]

Kelan tutkimus: Maahanmuuttajille maksetaan lähes 30 prosenttia työttömyysturvatuista

Kelan tutkimuspäällikön mukaan heikompi työllisyys ja pienituloisuus lisäävät etuuksien tarvetta.

www.iltalehti.fi

Kela maksoi toimeentuloa turvaavia sosiaalietuuksia yhteensä 10,7 miljardia euroa vuonna 2018. Tästä 13 prosenttia eli 1,36 miljardia euroa maksettiin maahanmuuttajille ja 87 prosenttia eli 9,32 miljardia euroa Suomessa syntyneille.

Ei muuta kun lisää maahanmuuttajia Suomeen