Täällä oli aiemmin tuota pituuskeskustelua niin vähän voisin omia huomioita kertoa.
Pituus tuntuu kyllä olevan sellainen asia joka on oikeasti lähinnä miesten oma fiksaatio ja toiseksi ne naiset jotka oikeasti sanoo jonku tarkan senttimäärän miten pitkä miehen pitäisi olla tai muuta vastaavaa, niin sellaiset kannattaa nyt parisuhdemielessä unohtaa muutenkin.
Itse olen törmännyt moneenkin sellaiseen mieheen jotka on jotain 175 cm max ja näillä on ollut tosi nätit naisystävät. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että ovat supliikkimiehiä. Sitten taas pelkällä pituudella ei kyllä saa yhtään mitään. Olen itse sen 185 cm ja vaikka baareissa niin ei naiset yleensä edes katso silmiin vaikka niille yrittäisi jotain jutella.
Toki sitten jos on pitkä ja klassisen komea mies, niin varmasti voivat naiset olla aloitteellisiakin, mutta aika harva meistä on. Onneksi elämästä voi tehdä ihan mieleisen ilman sitä naistakaan ja siihen kannattaa tietysti pyrkiä eikä surkutella omaa pariutumattomuuttaan.
Toisekseen naiset on ihan umpisurkeita arvioimaan miesten pituuksia. Yksi nainen arvioi minut 178 cm pitkäksi.
Siinä varmasti olet oikeassa ettei pelkkä pituus takaa onnea parisuhdemarkkinoilla, mutta tuota kyllä väittäisin kakkapuheeksi etteikö (riittävällä) pituudella olisi useimmille naisille suuri merkitys parisuhdevalinnassa.
Muilla avuilla, kuten asemalla/rikkaudella/supliikkitaidoilla voi kyllä kompensoida lyhyyttään, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että pituudella on suuri merkitys suurelle osasta kumppania hakevista naisista. On tämä niin suoraan tullut kuultua naisilta itseltäänkin turuilla ja toreilla.
Enkä minä edes valita että tämä olisi jotenkin väärin; jos suuri(n) osa naisista kokee fyysistä vetoa enemmän pitkiin kuin lyhyisiin miehiin, se vain on luonnonlaki johon joudumme miehetkin sopeutumaan. Aivan samalla tavalla kuinka miehet kokevat vetoa nuoriin/nuorekkaisiin/hoikkiin/isorintaisiin/kauniisiin naisiin.
Mitä olen naisten omia tarinoita kuullut, syynä pidempien miesten preferoimiseen parisuhteilussa ovat esim.:
1. Itseään lyhyemmän miehen kanssa seurustelu tuo liikaa äidillisiä suojeluvaistoja esille, kun miehen pitäisi nimenomaan olla se tuen ja turvan tuoja, tyyppi jolle muut miehet eivät niin herkästi uskalla alkaa. Lyhyen miehen kanssa seurustelu voi olla naiselle vähän samanlainen kokemus kuin seurustelisi lapsen kanssa.
Eräs nainen ilmaisi asian näin että kaikkein seksikkäintä miehessä on ns. lempeä jätti, eli olemukseltaan (ja myös itsevarmalta psyykkeeltään) mies joille muut miehet eivät uskaltaisi haastaa riitaa, mutta joka ei itsekään ole mikään riidanhaastaja tai vihanpidon aloittaja, vaan pystyy de-eskaloimaan riitatilanteet jo pelkällä olemuksellaan sekä myös supliikkitaidoillaan, mutta tarpeen niin vaatiessa pystyisi myös vetämään muita turpiin niin että korvat soi, tai ainakin estämään päällekarkausyritykset esim. isommalla koollaan.
Kutsuisin tätä King Kong-syndroomaksi, kyseinen tarinahan on periaatteessa naisten täydellinen power-fantasia, iso järkäle joka kuitenkin on sulaa vahaa ko. naisen käsissä. ja on valmis suojelemaan tätä hengellään. Uudemmissa elokuvissa tämä sama on periaatteessa toistunut esim. Twilight-elokuvissa missä fyysisesti ylivertaiset vampyyrit ja ihmissudet ovat romanttisesti kiinnostuneita tarinan naishenkilöstä, taistellen tämän huomiosta ja ovat valmiita asettamaan itsensä vaaraan tämän suojelemiseksi.
2. Pidemmän miehen kanssa saa todennäköisemmin pidempiä jälkeläisiä, eli pidempi mies on siis geneettisestikin, jälkikasvua ajatellen, haluttavampi parisuhdekumppani. Esim. jopa monet 150cm taskuvenukset ovat suoraan sanoneet haluavansa seurustella pitkien miesten takia juuri tuon takia, jotta miehen pituus kompensoisi heidän omaa lyhyyttään, ajatellen jälkeläisten pituutta.
3. Edellämainituista johtuen, miehen pituus kohottaa ko. naisenkin arvoa esim. omissa sosiaalisissa ympyröissään kun ystävättäretkin ihailevat ja ovat ehkä kateellisiakin siitä että nainen on saanut bongattua niin pitkän miehen. Samantapaista statusarvoa on sillä jos päätyisi seurustelemaan esim. lääkärin kanssa koska naiset ymmärtävät sen kovapalkkaiseksi ja varmaksi (= ei työttömyyttä) ammatiksi miehelle, ystävättäret olisivat kateellisia miten on onnistunut bongaamaan niin halutun ammatin omaavan miehen.
Tämä kolmoskohta tulee mieleeni siitä että aikoinaan kovin moni deittailemani nainen muisti kovasti mainita että joku heidän exänsä oli 2 metriä pitkä, eräskin sanoi suoraan että kun hän kertoi ystävättärilleen minusta (keskimittaisesta miehestä; voi myös miettiä miksi hänen minua näkemättömät ystävättärensä edes kysyivät pituudestani jos sillä ei muka ole naisille merkitystä), he ihmettelivät hänelle takaisin ääneen mites ko. nainen on päätynyt yllättäen seurustelemaan alle 190cm miehen kanssa (ilmeisesti hänen kaikki aiemmat deittinsä ovat sitten olleet huomiotaherättävän pitkiä; hän itse taisi olla 168cm tai jotain sinnepäin eli suht keskimittainen ikäisekseen naiseksi, kai).
Nämä ovat siis monilta naisilta itse kuulemiani perusteluita monen vuosikymmenen ajalta, ja ihan loogisilta ne mielestäni kuulostavat (kolmas on osittain omaa tulkintaani jota naiset eivät halua myöntää ääneen, eli miehen tuoma statusarvo ystävien keskuudessa).
Vähemmän loogisilta "hätävalheilta" ovat puolestaan kuulostaneet perustelut kuten "tykkään käyttää korkokenkiä ja jos niitä käyttäessäni joudun suutelemaan miestä alaspäin, niska kipeytyy". Tuonhan jokainen toki ymmärtää ihan paskapuheeksi, ei niska alaspäin suutelusta kipeydy tai muuten kovin monilla miehillä olisi kipeä niska tyttöystäviensä/vaimojensa suutelusta, ja enemmän niskaa rasittaa juuri päinvastainen eli ylöspäin suutelu, pään taivutus taaksepäin.
En oikein ymmärrä miksi edes pitää yrittää todistella vääräksi sitä että miehen pituudella on paljon merkitystä useimmille naisille ympäri maailman, varsinkin kun myöntää samalla ettei siinä sinänsä ole mitään väärää, ei naisiakaan voi pakottaa tykkäämään lyhyistä miehistä jos ei vain hotsita. Tai miehiä tykkäämään vanhoista ja läskeistä patalappurintaisista naisista. Nämä ovat näitä elämän vähemmän kivoja realiteetteja.
Sinänsä en pidä esim. toisen älykkyyteen ihastumista yhtään sen ylevämpänä koska älykkyyskin on suurelta osin geneettistä, ja sen voi menettää esim. onnettomuuden tai vaikka nuoruudessa alkaneen Alzheimerin tms. taudin myötä. Eli pidän ns. älykkyyteen ihastumista suunnilleen yhtä pinnallisena, kuin ulkonäköön tai nuoruuteen ihastumista. Ns. supliikkitaidot ja humoristisuus ovat älykkyyden ilmentymiä.