Jotenkin tässä tuoksahtaa se ajatusvirhe, että nykyään kun ihmisiä voi tavata todella isosta poolista ja yhteydenpito muutenkin on vaivattomampaa, niin tämä tekisi pariutumisenkin samalla helpommaksi. Eli kun lisätään vaihtoehtoja, niin vastinkappaleita pitäisi löytyä paremmin. Ihan kiva, jos unohdetaan markkina-arvo kokonaan.
Itse katson markkinoita edelleen siitä lähtökohdasta, että naisia kohtaan on kärjistäen rajaton kysyntä, mutta rajallinen tarjonta. Biologiasta voidaan ottaa vaikka sukusolujen määrät sukupuolien välillä kuvastamaan tilannetta (miljoonia päivässä -vs- yksi kuukaudessa). Tästä johdettuna tilanne aiheuttaa kilpailua miesten välille ja naiset käytännössä valitsevat, kenet ottavat. Esimerkkinä tästä on naisten tendenssi "ylöspäin naimiseen", eli hypergamiaan. Markkinoiden tehottomuus olisi ehkä kuvaavin termi, mutta näin asian avaaminen on selkeämpää.
On siis mielestäni huiman adsurdi väite, että keskimääräisen miehen asema on parantunut ja/tai on parantumassa, kun lisätään markkinoilla olevien miesten määrää suhteessa naisiin. Epäsuhdat ovat vain kasvamassa, kuten ketjussa on pariin kertaan jo keskusteltu.
Vielä käytännönläheisempi esimerkki: onko helpompaa olla työnantajana pohtimassa sopivaa työntekijää useiden hakijoiden joukosta vai olla yksittäisenä työntekijänä yrittämässä päästä töihin?
Eikä tämä edelleenkään ole ”kenen vika”-pohdintaa, vaan markkinat toimivat tietyllä tavalla ja kaikki eivät ole samalla markkina-arvolla liikkeellä.
Helsinki on poikkeus keskimääräiseen markkina-tilanteeseen, koska siellä nuoria naisia on miehiin verrattuna enemmän. Vaikea löytää ajantasaisia tilastoja, mutta 2017 sataa alle 30-vuotiaista helsinkiläisnaista kohden oli 86 miestä.