23-vuotiaalla Jami Särkisellä on kaksi tyttöystävää ja hän nauttii siitä niin, ettei yksiavioisuuteen ole paluuta – Polyamoria eli monisuhteisuus yleistyy
Nuorten kiinnostus ei-perinteisiä ihmissuhdemalleja kohtaan on kasvanut, sanoo Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen. Polyamorikkojen mukaan rakkaus ei jakamalla lopu – päinvastoin.
Tilaajille
Jami Särkinen ei halua enää palata yksiavioisuuteen. (KUVA: VILLE-VEIKKO KAAKINEN)
Susanne Salmi HS
Julkaistu: 27.7. 2:00 , Päivitetty: 27.7. 12:41
KUN
Jami Särkinen ihastuu uuteen ihmiseen, hän käyttäytyy kuin kuka tahansa. Ensiaskeleet on otettava rauhallisesti, vaikka tekisi mieli syöksyä suin päin suhteeseen.
Aivan aluksi täytyy tietysti selvittää, onko uudella jutulla mahdollisuutta syventyä. Sen jälkeen luvassa on kuitenkin hieman lisää jännitystä: asia on otettava puheeksi muiden kumppaneiden kanssa.
Tampereella opiskeleva Särkinen, 23, seurustelee tällä hetkellä kahden naisen kanssa. Kumppaneista pitkäaikaisempi, nuori yhdysvaltalaisnainen, tutustutti Särkisen polyamoriaan eli monisuhteisuuteen reilu vuosi sitten. Alkoi tiivis yhteydenpito, vaikka naisella on kihlattu myös kotona Yhdysvalloissa.
Tuoreemman tuttavuuden kanssa Särkinen on pitänyt yhtä maaliskuusta saakka. Suhde muistuttaa Särkisen aiempia, niin sanottuja monosuhteita – siis tavallisia seurustelusuhteita yhden ihmisen kanssa kerrallaan.
Erotuksena on vain se, että kummallakin on lupa tapailla ja rakastua myös muihin. Se tuntuu Särkisestä hyvin luonnolliselta.
Jami Särkinen sanoo, että hän ihastuu uusiin ihmisiin helposti. (KUVA: VILLE-VEIKKO KAAKINEN)
”Ihastun uusiin ihmisiin tosi helposti. On yksinkertaisempaa, kun ei ryhdy kieltämään itseltään niitä tunteita. Sitä paitsi läheisyys muiden kanssa tekee ihmisen onnelliseksi”, Särkinen selittää.
SANASSA
polyamoria yhdistyvät kreikan kielen sana
poly, ”usea”, ja latinan
amor, ”rakkaus”. Suomeksi käytetään usein myös termiä
monisuhteisuus.
Sexpo-säätiön toiminnanjohtajan
Tommi Paalasen mukaan polyamoriassa voi olla kyse miltei mistä tahansa suhdejärjestelystä, joka ei mahdu länsimaiselle kulttuurille ominaiseen yksiavioisuuden muottiin.
”Kulttuurissamme eletään niin sanotussa sarjapolygamiassa. Edellisestä kumppanista erotaan, kun halutaan mennä yksiin uuden kanssa. Ollaan näennäisen yksiavioisia, mutta suhteisiin liittyy voimakkaasti pettämisen ja jättämisen dynamiikka”, Paalanen kuvailee.
”Monisuhteisuuden valinneet ihmiset haluavat jollain tavalla rikkoa tätä kuviota. He hylkäävät pettämisen ja jättämisen ja ottavat lähtökohdakseen ajatuksen, että ihmissuhteet voivat olla limittäisiä ja yhtäaikaisia.”
Polyamorian yleisyydestä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Väestöliiton Finsex-tutkimuksesta kuitenkin selviää, ettei yksiavioisuus ole yhtä hallitsevaa kuin voisi kuvitella: noin kolmanneksella suomalaisista on ollut elämänsä aikana jonkinlaisia rinnakkaissuhteita. Niistä osassa on kyse pettämisestä, osassa taas sovitusta järjestelystä.
Paalanen arvioi, että polyamoriasta on muodostumassa kasvava alakulttuuri. 2000-luvun aikana keskustelu monisuhteisuudesta on lisääntynyt ja erityisesti nuorten kiinnostus ei-perinteisiä ihmissuhdemalleja kohtaan kasvanut.
Silti kynnys poiketa perinteisestä parisuhdemallista on useimmille korkea.
”Kun tapaa uuden ihmisen, ei keskustelua monisuhteisuudesta ole välttämättä mitenkään helppo aloittaa. Riskinä on, että kumppaniehdokas lähteekin kävelemään. On helpompaa astua vanhaan uraan ja lähteä virittelemään parisuhdetta vanhalla reseptillä.”
KULTTUURIALALLA työskentelevä
Anna, 32, on valinnut toisin. Uuteen ihmiseen tutustuessaan hän kertoo heti, ettei etsi perinteistä parisuhdetta.
Monelle kumppaniehdokkaalle ajatus on ollut vaikea, ja osa on kavahtanut saman tien kauemmas. Myös kummallisia ennakkoluuloja on riittänyt.
”Monelle tulee hirveän vahvasti mieleen ajatus jalkavaimoista. Ihmiset kuvittelevat, että polyamorikot ovat miehiä, jotka haluavat harrastaa seksiä mahdollisimman monen naisen kanssa. Oikeasti tässä on kyse täysin tasa-arvoisista suhteista.”
Pitkään Annakin piti monogamiaa eli yksiavioisuutta ainoana vaihtoehtona. 27-vuotiaana hän kuitenkin tapasi nykyisen seurustelukumppaninsa, joka oli jo valinnut elämäntavakseen monisuhteisuuden.
Kaksikko ystävystyi, ja mitä enemmän Anna polyamoriasta oppi, sitä kiehtovammalta se alkoi hänestä tuntua. Lopulta parin välille kehittyi suhde.
”Ajattelin, että tämähän on hirveän järkevää: maailmaan tulee enemmän rakkautta, kun ihmiset rakastavat enemmän. Oli kiehtova ajatus, ettei ketään tarvitsisi laittaa hierarkioihin ja paremmuusjärjestykseen, vaan voisi rakastaa Mikkoa ihan yhtä paljon kuin Maijaa.”
Sekä Annalla että hänen kumppanillaan on vuosien varrella ollut liuta muita suhteita. Annan kohdalla pisin niistä kesti kaksi vuotta.
Monisuhteisuudessa hän arvostaa erityisesti vapautta: kenellekään ei ole pakko raportoida, missä ja kenen kanssa liikkuu. Toisaalta tuntuu ihanalta, kun arjestaan voi aina halutessaan kertoa jollekulle.
Saman onnen hän tahtoo suoda myös kumppaneilleen.
”Olen halunnut luopua kouristuksenomaisesta ’sinä olet minun’ -ajattelusta. Rakastan kumppaneitani sellaisina kuin he ovat – myös silloin, kun he tekevät jotain sellaista, mikä saattaa ärsyttää minua. Heille kuuluu vapaus myös siihen.”
POLYAMORIAAN kuuluu olennaisesti rehellisyys: suhdekuvioiden kaikki osapuolet tietävät, missä ovat mukana. On kuitenkin tapauskohtaista, kuinka tarkkoja yksityiskohtia kumppaneille kerrotaan.
Anna ei juuri lavertele romanttisista kohtaamisistaan, ellei kumppani itse niistä kysy. Jami Särkinen puolestaan on sopinut tyttöystäviensä kanssa, että mahdollisista uusista ihastuksista puhutaan suoraan.
”Jokaisessa ihmissuhteessa kommunikaatio on suhteen toiminnan kannalta kaikkein tärkein asia. Myös mahdollisen mustasukkaisuuden kanssa on helpompi pärjätä, kun tietää, missä toinen liikkuu.”
Jami Särkinen tutustui polyamoriaan eli monisuhteisuuteen amerikkalaisen tyttöystävänsä kautta. (KUVA: VILLE-VEIKKO KAAKINEN)
Särkisen suhtautuminen mustasukkaisuuteen on muuttunut polyamorian myötä lähes täysin. Perinteisessä parisuhteessa ollessaan hän tunsi usein kirvelevää kateutta niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa tyttöystävä vietti aikaa.
Nykyään vaikeiden tunteiden käsittely käy huomattavasti helpommin.
”Olen tajunnut, että eri ihmisten kanssa on ihan luonnollista tehdä eri asioita. Romanttisiinkin suhteisiin pätee sama juttu kuin kaverisuhteisiin: mitä enemmän ympärillä on erilaisia ihmisiä, sitä enemmän tulee tehtyä erilaisia asioita ja ajateltua eri tavoilla. Se on hirveän rikastuttavaa.”
Toisaalta Särkinen pitää mustasukkaisuutta luonnollisena tunteena, jota ei voi kokonaan välttää. Eikä tarvitsekaan, hän sanoo.
”Tykkään ajatuksesta, että kaikenlaisia tunteita kuuluu kokea. Negatiiviset tunteet ja niiden prosessoiminen ovat vain osa elämää.”
Myös Annan mielestä mustasukkaisuus on lähes väistämätön tunnereaktio, jota on turha yrittää paeta. Hänen mielestään mustasukkaisuuden tunteet kertovat kuitenkin usein enemmän niiden kokijasta kuin suhteesta itsestään.
”Me ihmiset alamme helposti rakennella päässämme sellaista, että olen huono ja ruma enkä kelpaa. Jos kumppania ei saa heti kiinni, alkaa äkkiä kuvitella, että nyt se on jonkun ihanan ihmisen kanssa rakastelemassa, vaikka todellisuudessa hän saattaa olla vanhempiensa kanssa lounaalla.”
Aika on kuitenkin rajallista, ja välillä tulee väistämättä pettymyksiä, kun kumppani ei vaikkapa ehdikään tavata. Torjutuksi tulemisen kanssa täytyy kuitenkin oppia elämään, Anna sanoo.
Usein auttaa jo se, että muistuttaa itseään todellisuudesta: kumppani ei ole katoamassa minnekään, vaikka viettäisikin välillä aikaa muiden kanssa.
”Olemme vapaassa avoimessa suhteessa, josta kumppani voisi lähteä koska vain, eikä hän silti ole hävinnyt elämästäni. Se kertoo paljon siitä, kuinka tärkeitä toisillemme olemme.”
JAMI Särkinen on valintansa tehnyt: yksiavioisuuteen ei ole paluuta. Yksikin kumppani voi toki joskus tulevaisuudessa tehdä hänet onnelliseksi, mutta Särkinen ei tahdo enää sulkea itseltään ovia.
Anna puolestaan ei halua täysin tyrmätä sitä vaihtoehtoa, että voisi vielä joskus elää monosuhteessa ja haaveilla omakotitalosta ja lapsista. Juuri nyt se ei vain tunnu lainkaan ajankohtaiselta.
Rakkauselämänsä tulevaisuutta Anna ei juuri murehdi. Hän elää mieluummin hetkessä kuin suunnittelee romanttisia lomamatkoja tai satuhäitä vuosien päähän.
Se on helppoa, sillä nykyhetki tekee hänet kaikin puolin onnelliseksi.
”Viime vuosina elämässäni on ollut valtavan hienoja ihmisiä, joita rakastan syvästi. Sehän on ihan lottovoitto, että löytää itselleen näin paljon rakkautta.”
). Edes työttömyys ja täydellinen elämänhallinnan puute ei tunnu haittaavan.
