Väestöliiton kysely: Koulutetut miehet eivät halua enää lapsia - Kotiliesi.fi
Väestöliiton kyselyn perusteella miehet suunnittelevat iästä, tuloista ja koulutuksesta riippumatta perheen perustamista ylipäätään vähemmän kuin naiset, mutta erityisesti suosituimmassa lisääntymisiässä olevien 30–34-vuotiaiden miesten perheenperustamisaikeissa on tapahtunut huima pudotus.
Kun heiltä kymmenen vuotta sitten vuoden 2008 barometrissä kysyttiin, kuinka moni suunnittelee hankkivansa tulevaisuudessa lapsen tai lisää lapsia, noin 60 prosenttia vastasi myöntävästi. Nyt tämä porukka on kutistunut 35 prosenttiin.
Hyvin koulutetut miehet suunnittelevat lisääntymistä kaikkein vähiten, ja koska ihmisillä on taipumus pariutua kaltaistensa kanssa, etenkin pääkaupunkiseudulla asuvien koulutettujen ja hyvätuloisten naisten voi olla tulevaisuudessa hankala löytää itsensä ikäistä lisääntymishaluista miestä.
Tänkin mä osaan jo counteroida. On kuulemma naisettomuuden syytä, ei sen, ettei miehet lapsia haluaisi. Totuus on tietenkin tuossa jutussa eli valtaosa koulutetuista miehistä ei enää lapsia halua. Niisä, jotka haluaa (selkeä vähemmistö), mutta joilla ei ole, suurin yksittäinen syy on kumppanin puute.
Eli miten saisi koulutetut miehet haluamaan? Heillä kuitenkin eniten potentiaalia siihen lapsen elättämiseen ja pariutumiseen on. Itse syytän hektistä työelämää ja kaikenlaisen pelottelun kulttuuria. Mutta tälle taitaa olla jossain oma ketjunsakin.
Itse näkisin syyksi (ainakin yhdeksi) epävarmuuden tulevasta.
Eli nykyisin on pätkätyötä, 90-luvun lama sai aikaan yhden sukupolven lapsia jotka ovat nyt noin 30v eivätkä halua tehdä omia lapsia epävarmoina aikoina.
Lisänä se että nykyisin soitetaan lastensuojeluun jos lapsi on hetken yksin tai kulkee yksin. Tai tämä juttu missä lapsi leikki yksin omalla aidatulla kerrostalopihalla mistä tehtiin lastensuojeluilmoitus!
Kun taas itse 80-luvulla oli täysin normaalia että kuljettiin yksin kouluun (kyllä jopa 7v ekaluokkalaisena), tultiin yksin koulusta kotiin, syötiin jotain jääkaapista, vietiin koiraa ulos ja lähdettiin ulos leikkimään yksin tai kavereiden kanssa. Sitten tultiin 16-18 aikaan kotiin ja syötiin ateria, jolloin vasta vanhemmat näkivät lapsensa hereillä ensimmäisen kerran sinä päivänä. Myös käytiin yksin kaupassa, postissa jne. vanhempien rahoilla ja haettiin se maito, voi tai posti.
Yleinen alarmismi lienee pääroolissa. Toinen laita uskoo, että ympäristötuho iskee ja toinen pelkää mamuja kuollakseen. Tai sitten ei ainakaan ole enää (nykyisenlaista) varmaa työuraa edssä ja uutta ei osata kuvitella. Lehdet kirjoittelee vauva-arjesta jonkinlaisena hengissäselviämistaisteluna, joka rikkoo parisuhteet ja vie terveyden ja sitä seuraa tietenkin prismaperhe-elämä, jota ei kukaan koulutettu osakseen kehtaa haluta. Maailma on toisaalta kuitenkin paremmalla mallilla kuin koskaan, ehkä jos nyt ei saasteita huomioida.
Viimeksi muokattu: