• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

  • Live: io-techin Tekniikkapodcast tänään perjantaina noin klo 15:00 alkaen. Keskustellaan viikon mielenkiintoisimmista tietotekniikka- ja mobiiliaiheista. Suora lähetys YouTubessa. Tule mukaan katselemaan ja keskustelemaan! Linkki lähetykseen >>

Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

Harvempi varmaan mielessään tietoisesti miettii että hmm toi on vitosen muija ja vautsivau täähän on täysi kymppi. Silti minusta teeskentelyä/hurskastelua etteikö muka voitaisi laittaa porukkaa "arvojärjestykseen".. toki joku arvostaa enemmän jotain piirrettä kuin joku toinen mutta noin yleisellä tasolla on varmaan konsensus siitä esim. minkä näköinen on komea mies ja kaunis nainen. Jos on itse (miehenä) siellä huonommalla puolella ei kannata yrittää instabeibejä, eikös sekin ole täällä moneen kertaan todettu.
No sinähän se itse löit naulan kantaan.

Varmaan suuri osa kuule huomas jo ala-asteella miten osa tytöistä ja pojista oli suositumpaa seuraa kuin toiset. Tätähän täällä ei mielestäni kukaan kiistä tai väitä etteikö näin olisi olemassa myös aikuisiällä.

Ongelma ainakin itselle tulee siinä, kun täällä tyypit selittää miten "käytännön syistä" kannattaa nämä ihmiset kouluarvosanalla luokitella. Vähän ainakin itselle vielä auki, että minkä takia? Varsinkin, kun ainakin tekstin perusteella saa sellaisen kuvan, ettei parisuhteesta edes ole omaa kokemusta.

En mä ainakaan itse ottais vastaan lauhdutusvinkkejä 200kiloselta tai ajo-ohjeita sokealta. Tai en ainakaan ilman todella hyviä perusteluita.
 
Harvempi varmaan mielessään tietoisesti miettii että hmm toi on vitosen muija ja vautsivau täähän on täysi kymppi. Silti minusta teeskentelyä/hurskastelua etteikö muka voitaisi laittaa porukkaa "arvojärjestykseen".. toki joku arvostaa enemmän jotain piirrettä kuin joku toinen mutta noin yleisellä tasolla on varmaan konsensus siitä esim. minkä näköinen on komea mies ja kaunis nainen. Jos on itse (miehenä) siellä huonommalla puolella ei kannata yrittää instabeibejä, eikös sekin ole täällä moneen kertaan todettu.
Valinta tehdään tunteilla, eikä järjellä. Ihastumiseen vaikuttaa erittäin moni asia tinderin ulkopuolella. Vaikka vain miten toinen toimii lasten kanssa. Tinder taas yksinkertaistaa asian kuviin ja lyhyeen tekstiin, joten sen kautta deittimaailma on erilainen.
 
noin yleisellä tasolla on varmaan konsensus siitä esim. minkä näköinen on komea mies ja kaunis nainen.
Toki joo. Kyse oli kuitenkin markkina-arvosta parisuhdemarkkinoilla, missä arvon numeerinen määrittäminen on vähintään haastavaa ja pitkä projekti. Lisäksi se on täysin turha.

Markkinat määrittävät numerosi, ja tämä tapahtuu käytännössä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa: treffisivustojen viestien määrässä, katseiden saamisessa baarissa tai siinä, miten helposti löydät seuraa. Toisin sanoen, saat kyllä nopean reality checkin, kun testaat markkinoilla, vaikka "mittarissa" ei olisikaan selkeää lukemaa.
Joo sieltä tulee jatkoon/ei jatkoon vasteita. Onko se mun markkina-arvo silloin välillä 10 ja välillä 0?

Edelleen, miten se numero määrittyy? En ymmärrä.
 
Edelleen, miten se numero määrittyy? En ymmärrä.
Helpoin lienee laskea kuinka monesti on vastattu kyllä. 8 jos kaikkiin on saatu kyllä. Jos puolet vastaa kyllä, niin arvoon 4. 9 ja 10 sitten kuinka paljon muut tekevät aloitteita.

Edit: Tosin tuota voi sekoittaa se, jos kysyy itse kaikilta ja toinen on valikoivampi. Arvon saa selville vain, jos ei itse valikoi, ellei ole vähintään kasi.
 
Helpoin lienee laskea kuinka monesti on vastattu kyllä. 8 jos kaikkiin on saatu kyllä. Jos puolet vastaa kyllä, niin arvoon 4. 9 ja 10 sitten kuinka paljon muut tekevät aloitteita.
Eli jos olen torjunut kaksi kertaa vakavan parisuhteen aloittamisen pyynnön ja kerran siinä itse onnistunut, niin olen varmaan 9?

jos kyse oli siis parisuhdemarkkinoilla tapahtuvasta markkina-arvovasteesta.
 
Elikäs instabeibet ei oo kymppejä, koska miehet ymmärtää ettei niitä kannata tavoitella. Eiku?
 
Elikäs instabeibet ei oo kymppejä, koska miehet ymmärtää ettei niitä kannata tavoitella. Eiku?
Juurikin näin se taitaa olla maksimissaan varmaan heille annetaan arvosanaksi 9. Täyden kympin saa, että näyttää Margotilta, mutta kuitenkin on neitsyt ja kiihottuu nollasta sataan hieman ujosta, vähän rasistisesta haja-asutus alueen suomalaisesta miehestä.
 
Eli jos olen torjunut kaksi kertaa vakavan parisuhteen aloittamisen pyynnön ja kerran siinä itse onnistunut, niin olen varmaan 9?

jos kyse oli siis parisuhdemarkkinoilla tapahtuvasta markkina-arvovasteesta.
Suunnilleen noin, paitsi mukaan myös treffipyynnöt, joissa optiona pitkäaikainen suhde. Tietty jos kysyt vain kun vastaus on todennäköisesti kyllä, niin sitten tuo ei päde.

Tulisi kysyä kaikilta, joiden kanssa itse haluaa mahdollisesti parisuhteen ja lasketaan myös eka kiinnostuksen osoitus. Ekat treffit kun on seulontaa varten, mutta ei riitä että pääsee treffeille taikka panolle.

Jos olet yhä ekan ihastuksesi kanssa etkä ole kiinnostunut muista, niin olet todennäköisesti kymppi.
 
Täällä insinöörit keksii matemaattisia funktioita pariutumiseen ja markkina-arvoon :geek:

Itse olen aika perus ruma ollut koko ikäni ja tietyssä vaiheessa nuoruutta oli aika kovat masennukset päällä, kun naisilla torjuntaprosentti oli sadassa.
Toki jokaisella on omat unelmat, tavoitteet ja sitten se "rima". Harva saa elämässään kaikkea mitä haluaa, vaan pitää valita urheiluaton ja asunnon väliltä, ja useampi valitsee järkiperustein sen Toyotan. Mutta parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa, vaikka tämä taitaa päteä enemmän siihen kumppanin käytökseen kuin ulkonäköön. Mutta yleisesti, ei pidä tyytyä nollaan. Niin, vaikka naamani on se petolinnun perse, olen pari pitkää parisuhdetta ja avion löytänyt elämässäni. Minulla on lapsia ja nätti vaimo. Se että 99.9% torjuu ei tarkoita etteikö sieltä lopulta löytyisi joku joka arvostaa niitä piirteitä mitä valtaosa karttaa kuin ruttoa.
 
Täällä insinöörit keksii matemaattisia funktioita pariutumiseen ja markkina-arvoon :geek:
Ei se vaadi kuin hitusen maalaisjärkeä tajutakseen, että esimerkiksi tilastotieteelliset tosiasiat vaikuttaa pariutumisten todennäköisyyksiin. Tai PÄRSTÄKERROIN.

Niin, sellainenkin matemaattinen termi kuin PÄRSTÄKERROIN on iänkaikkisen vanha ja kaikki tietää mistä on kysymys. Ja sitten jotkut vielä kehtaa teeskennellä, että ikäänkuin se ei olisikaan mikään juttu.
 
No lasten määrää käytännössä. Ei parittelun harjoittelu ole sama asia kuin parittelu. Sit jos ei parittelu onnistu, niin lääkärintodistusta kouraan. Toki edelleen kyse oli sarkastisesta ehdoituksesta.

Jos syntyvyyttä haluttaisiin parantaa niin se lapsettomuusverohan tietenkin pitäisi asettaa naisille. Kaikki ketjua lukevat ovat varmasti jo huomanneet, että miehet tekisi kyllä lapsia vaikka kuinka paljon, mutta kun naiset ei anna... /s
 
Ja sitten jotkut vielä kehtaa teeskennellä, että ikäänkuin se ei olisikaan mikään juttu.
Pärstäkerroin on kans aika eri asia kuin parisuhdemarkkinoilla markkinavasteen kautta määritetty markkina-arvo. Mutta joo, jatka toki teeskentelyä siitä että hotornot lukema ja markkina-arvo olisivat sama asia.
 
Pärstäkerroin on kans aika eri asia kuin parisuhdemarkkinoilla markkinavasteen kautta määritetty markkina-arvo. Mutta joo, jatka toki teeskentelyä siitä että hotornot lukema ja markkina-arvo olisivat sama asia.
Kyllä ne korreloi vahvasti keskenään. Aika uskomatonta, jos tästä on jotain epäselvyyttä.
 
Ongelma ainakin itselle tulee siinä, kun täällä tyypit selittää miten "käytännön syistä" kannattaa nämä ihmiset kouluarvosanalla luokitella. Vähän ainakin itselle vielä auki, että minkä takia?
Jaa, veikkaan että helpottamaan vaikka tuttujen välisessä keskustelussa (keskustelijoilla suunnilleen sama käsitys mitä jokin numerotaso tarkoittaa)? Esim. "Se oli selkeästi 6-7" (ei hyvä mutta ei huonokaan), "8 tai ehkä 9" (suhde/vaimomatskua). Eihän kukaan pakota numeroita käyttämään, voi jotain sopivaksi kokemiaan ilmaisuja käyttää niiden sijasta. Ihan sama minulle, ihmettelen vaan tätä vänkäystä etteikö helpostikin voisi antaa vaikka kouluarvosanan tilanteessa jossa arvioidaan sopivuutta parisuhteeseen tms.
 
Kyllä ne korreloi vahvasti keskenään. Aika uskomatonta, jos tästä on jotain epäselvyyttä.
Kyllä niissä varmasti korrelaatio on, enkä ole sitä koskaan kyseenalaistanut. Se ei kuitenkaan tarkoita että ne olisivat sama asia, mikä on koko ajan ollut pointtinani tässä keskustelussa.

ihme tahallisen väärinymmärtämisen maailmanmestaruuskisat täällä taas.
Jaa, veikkaan että helpottamaan vaikka tuttujen välisessä keskustelussa (keskustelijoilla suunnilleen sama käsitys mitä jokin numerotaso tarkoittaa)? Esim. "Se oli selkeästi 6-7" (ei hyvä mutta ei huonokaan), "8 tai ehkä 9" (suhde/vaimomatskua).
Kuulostaa semmoselta porukalta josta on lähinnä haittaa pariutumisessa.

Kynnyskysymyksistä keskusteleminen kuulostaa omaan korvaan paljon fiksummalta ja semmoselta mistä saa jotain keskusteluakin aikaiseksi. Esim. ”joo se oli kiva mutta ei halunnut lapsia”.

Vaimo joskus tulevaisuudessakin varmasti arvostaa sitä kun kuulee että oot antanu sille aikanaan jonkun numeron.
 
Viimeksi muokattu:
Mies saa selville onko ulkonäön puolesta vähintään 8/10 tai alle näin:
- jos yksikään mies ei ole yrittänyt iskeä/lähennellä tai pyytänyt treffeille niin olet todennäköisesti alle 8/10

(ei päde nuoriin eli about alle 22-vuotiaisiin kovin hyvin, koska ei tuota 10/10:illekään yleensä tapahdu kuin noin joka toinen vuosi ehkä keskimäärin)

Se miten usein/harvoin naiset lähestyy tms ei ole läheskään yhtä tarkka mittari. Siinä jo vaatteet/kuun asento ja muut vastaavat vaikuttaa niin paljon.
 
Mies saa selville onko ulkonäön puolesta vähintään 8/10 tai alle näin:
- jos yksikään mies ei ole yrittänyt iskeä/lähennellä tai pyytänyt treffeille niin olet todennäköisesti alle 8/10
Mä vähän epäilen, ettei toi välttämättä toimi pienillä paikkakunnilla, koska homot on sen verran enemmän kaapissa kuitenkin kuin jossain Stadissa.

Sitä paitsi, homoja on määrällisesti aika vähän suhteessa hyvännäköisiin miehiin, joille ehdotella. Tuskin se siis mitään tarkoittaa, jossei homot nyt juuri sinua ole sattuneet vonkaamaan.

Mua on kyllä läpsitty ihan perseellekin baarissa. Kauan sitten. Nykyään on asianhaarat sen verran kireämmät, ettei sellaista läpsimistä enää ehkä uskalleta ylipäätään kuten ennen. Ja laitontahan se onkin.

(Lihavat) naiset on kyllä yrittäneet iskeä ihan tänäkin vuonna pariin kertaan. Oli ne sentään 20+ vuotta mua nuorempia, joten se sentään vähän nostatti tunnelmia.
 
Mä vähän epäilen, ettei toi välttämättä toimi pienillä paikkakunnilla, koska homot on sen verran enemmän kaapissa kuitenkin kuin jossain Stadissa.

Sitä paitsi, homoja on määrällisesti aika vähän suhteessa hyvännäköisiin miehiin, joille ehdotella.

Mua on kyllä läpsitty ihan perseellekin baarissa. Kauan sitten.

Nojoo ei varmaan alle 5000 ihmisen paikkakunnilla niin selkeästi toimi. Ainakaan ennen, mutta varmaan enenevästi niissäkin vähitellen.

Vaikka 8/10-10/10 miehiä olisi 20 kertaa enemmän kuin homoja, niin kyllähän homo voi vuodessa lähestyä vaikka 20-100 miestä. Ja pakkokin kai, koska homoja on vain about prosentti. Pienellä aktiivisuudella ei välttämättä koskaan löydä toista homoa. Helsingissä taas on monta homobaaria, joita tuskin pienillä paikkakunnilla on, eli siksi pienilläkin paikkakunnilla lähestymisiä tapahtuu enemmän kuin voisi odottaa.

Minua on homo kourinut baarissa munista väentungoksessa (kauan sitten). Muut lähestymiset olleet sivistyneempiä.
 
Vaikka 8/10-10/10 miehiä olisi 20 kertaa enemmän kuin homoja, niin kyllähän homo voi vuodessa lähestyä vaikka 20-100 miestä. Ja pakkokin kai, koska homoja on vain about prosentti. Pienellä aktiivisuudella ei välttämättä koskaan löydä toista homoa. Helsingissä taas on monta homobaaria, joita tuskin pienillä paikkakunnilla on, eli siksi pienilläkin paikkakunnilla lähestymisiä tapahtuu enemmän kuin voisi odottaa.
Siis elätkö sä jossain 1990-luvulla?

Meillä täällä tällä vuosituhannella on apuna esimerkiksi sellaiset välineet kuin Grindr. Ja kaipa Tinderistäkin löytää. Ja mistä lie treffisivustoilta.
 
Meillä täällä tällä vuosituhannella on apuna esimerkiksi sellaiset välineet kuin Grindr. Ja kaipa Tinderistäkin löytää.

Kyllä homotkin käyvät livetapahtumissa. Livenä ei välttämättä löydä toista homoa, jos ei aktiivisesti lähesty miehiä livenä.

Ei heterosinkuistakaan kuin ehkä 10 % käytä deittisovelluksia. Tuskin homoistakaan kuin ehkä 25 %. Ja jos on kaapissa niin on kaapissa. Deittisovelluksissa voi olla huono vienti ilman naamakuvaa, ja jos haluaa pysyä kaapissa niin livetutustumisten varaan moni varmaan nojaa.

En kuitenkaan ole asiantuntija tässäkään asiassa, ja on jo aika kaukana tuosta "ulkonäön markkina-arvo" topicista, joten en kehtaa tämän enempää mutuilla tästä.
 
Ei heterosinkuistakaan kuin ehkä 10 % käytä deittisovelluksia. Tuskin homoistakaan kuin ehkä 25 %. Ja jos on kaapissa niin on kaapissa. Deittisovelluksissa voi olla huono vienti ilman naamakuvaa, ja jos haluaa pysyä kaapissa niin livetutustumisten varaan moni varmaan nojaa.
Noi prosentit nyt ei ole mistään kotoisin.

Sinkuista varmasti valtaosa vähintäänkin kokeilee deittiappeja, mutta toki monella niiden käyttö voi olla aika on/off.
 
Mies saa selville onko ulkonäön puolesta vähintään 8/10 tai alle näin:
- jos yksikään mies ei ole yrittänyt iskeä/lähennellä tai pyytänyt treffeille niin olet todennäköisesti alle 8/10

(ei päde nuoriin eli about alle 22-vuotiaisiin kovin hyvin, koska ei tuota 10/10:illekään yleensä tapahdu kuin noin joka toinen vuosi ehkä keskimäärin)

Se miten usein/harvoin naiset lähestyy tms ei ole läheskään yhtä tarkka mittari. Siinä jo vaatteet/kuun asento ja muut vastaavat vaikuttaa niin paljon.

Heh, huvittava testi. Ton perusteella sit kai olisin 8+. :D

En mä ainakaan itse ottais vastaan lauhdutusvinkkejä 200kiloselta tai ajo-ohjeita sokealta. Tai en ainakaan ilman todella hyviä perusteluita.

Toisaalta normaalipainoiselta on myös yhtä tyhjän kanssa kysyä laihdutusvinkkejä. Esim. itse pysyn suht. helposti normaalipainoisena, kun ei ole kovin kova ruokahalu eikä mässy maistu, niin mitäpä sitä sit neuvoisi ylipainon kanssa kamppaileville? Veikkaan että monilla miehillä joilla löytyy sitä luontaista karismaa ja Asennetta on vähän sama ongelma, sit neuvotaan että käy suihkussa kun se kerran itsellä sai homman toimimaan... :smoke:
 
Viimeksi muokattu:
Veikkaan että monilla miehillä joilla löytyy sitä luonnollista karismaa ja Asennetta on vähän sama ongelma, sit neuvotaan että käy suihkussa kun se kerran itsellä toimi... :smoke:

Jäin miettimään että ehkä ei sinänsä ns. luonnollinen karisma vaan monesti ne asiat mitä itse pitää itsestään selvinä jäävät sitten sanomatta ja ovat monesti niitä erottavia tekijöitä ei ehkä suoraan siinä että tavataan toinen ja muodostetaan se suhde mutta vähintäänkin siinä että se suhde säilyy ja kukoistaa hieman pidempään.

Eli aika moni osaa edes hetken aikaa teeskennellä mutta moniko sitten oikeasti on kiinnostunut toisesta ja toisen asioista, ottaa toista huomioon ja rakentaa myös sitä ystävyyssuhdetta eikä vaan suhdetta joka perustuu seksiin ja pahimmillaan puhu sitten toisen selän takana halveksivasti kertoilleen sen hetkisestä hoidosta?

Koska ainakin itselleni on ollut aina itsestään selvää että toista pitäisi kohdella kutakuinkin samoin kuin itseänikin haluaisin kohdeltavan. Eihän sitä voi olettaa että toinen välittää, huolehtii, palvelee, kuuntelee ja auttaa jos itseä kiinnostaa lähinnä vain se seksi mitä pitäisi saada silloin kun itselle se sopii ja bonuksena kalja käteen ja ruokaa pöytään siten ettei nainen tule TV:n (tai monitorin) eteen kun sen tuo.

Tietysti jos tarkoitus alunperinkin on vain "kerran tuupataan ja sitten kiertoon" varmaan se teeskennelty kiinnostus, yliyrittäminen, kehuminen jne riittänee.

Siksi ehkä niitä neuvoja kuten "ole vain oma itsesi äläkä esitä mitään" ja "muista käydä suihkussa ensin" tulee. Koska harvemmin sitä pysähtyy miettimään mitä kaikkea se "ole oma itsesi" pitääkään sisällään. Tai miten toisen pitäisi ehkä muuttua että voisi olla se "oma itsensä" siten että muut ihmiset / vastakkainen sukupuoli sen hyväksyisi. Jos oma itse tarkoittaa omahyväistä tyyppiä joka vetää silmät mustiksi kun toinen unohtaa tuoda sen oluen käteen tai haukkuu jo valmiiksi että "oppiihan olemaan" (noin pahimmillaan) ei ole ihme jos suhde ei kestä.
 
Jäin miettimään että ehkä ei sinänsä ns. luonnollinen karisma vaan monesti ne asiat mitä itse pitää itsestään selvinä jäävät sitten sanomatta ja ovat monesti niitä erottavia tekijöitä ei ehkä suoraan siinä että tavataan toinen ja muodostetaan se suhde mutta vähintäänkin siinä että se suhde säilyy ja kukoistaa hieman pidempään.

Eli aika moni osaa edes hetken aikaa teeskennellä mutta moniko sitten oikeasti on kiinnostunut toisesta ja toisen asioista, ottaa toista huomioon ja rakentaa myös sitä ystävyyssuhdetta eikä vaan suhdetta joka perustuu seksiin ja pahimmillaan puhu sitten toisen selän takana halveksivasti kertoilleen sen hetkisestä hoidosta?

Koska ainakin itselleni on ollut aina itsestään selvää että toista pitäisi kohdella kutakuinkin samoin kuin itseänikin haluaisin kohdeltavan. Eihän sitä voi olettaa että toinen välittää, huolehtii, palvelee, kuuntelee ja auttaa jos itseä kiinnostaa lähinnä vain se seksi mitä pitäisi saada silloin kun itselle se sopii ja bonuksena kalja käteen ja ruokaa pöytään siten ettei nainen tule TV:n (tai monitorin) eteen kun sen tuo.

Tietysti jos tarkoitus alunperinkin on vain "kerran tuupataan ja sitten kiertoon" varmaan se teeskennelty kiinnostus, yliyrittäminen, kehuminen jne riittänee.

Siksi ehkä niitä neuvoja kuten "ole vain oma itsesi äläkä esitä mitään" ja "muista käydä suihkussa ensin" tulee. Koska harvemmin sitä pysähtyy miettimään mitä kaikkea se "ole oma itsesi" pitääkään sisällään. Tai miten toisen pitäisi ehkä muuttua että voisi olla se "oma itsensä" siten että muut ihmiset / vastakkainen sukupuoli sen hyväksyisi. Jos oma itse tarkoittaa omahyväistä tyyppiä joka vetää silmät mustiksi kun toinen unohtaa tuoda sen oluen käteen tai haukkuu jo valmiiksi että "oppiihan olemaan" (noin pahimmillaan) ei ole ihme jos suhde ei kestä.

Eiköhän toi että käyttäytyy kunnolla ole eri vaiheen neuvo, vaikka sinänsä hyvä onkin. Kun sehän liittyy enemmän suhteen ylläpitämiseen, eikä sen hankkimiseen alunperin. Silloin ei tosiaan tarvi enää sitä luontaista karismaa.
 
Toisaalta normaalipainoiselta on myös yhtä tyhjän kanssa kysyä laihdutusvinkkejä. Esim. itse pysyn suht. helposti normaalipainoisena, kun ei ole kovin kova ruokahalu eikä mässy maistu, niin mitäpä sitä sit neuvoisi ylipainon kanssa kamppaileville? Veikkaan että monilla miehillä joilla löytyy sitä luontaista karismaa ja Asennetta on vähän sama ongelma, sit neuvotaan että käy suihkussa kun se kerran itsellä sai homman toimimaan... :smoke:
Paras kysyä entiseltä lihavalta, joka on laihduttanut ja saanut painon vakiinnetuttua. Mutta ei nuo netin opastajat, jotka olevinaan kertovat muutoksesta kovin hyviä ole. Vähän kuin helppoheikit laihdutuksessa.

Ehkä pitäisi löytää joku, jolla ennen huono naisonni ja vähät parisuhteet päättyivät, mutta nyt ollut vuosia onnellisesti naimisissa.
 
Ehkä pitäisi löytää joku, jolla ennen huono naisonni ja vähät parisuhteet päättyivät, mutta nyt ollut vuosia onnellisesti naimisissa.
"Vuosia onnellisesti naimisissa" ei ole hyvä lähtökohta neuvomiseen, koska markkinat elää ja muuttuu nopeasti.

Neuvojan kokemusten pitäisi olla suht ajanmukaisia.

Tästä syystä monen "YouTube-asiantuntijankin" arvo alenee mun silmissä, koska ovat siis olleet hyviä iskemään naisia joskus vuosia sitten mutta ovat olleet jo pitkään suhteessa...
 
Tästä syystä monen "YouTube-asiantuntijankin" arvo alenee mun silmissä, koska ovat siis olleet hyviä iskemään naisia joskus vuosia sitten mutta ovat olleet jo pitkään suhteessa...
Vaan mitä tekemistä fuckboy kulttuurilla ja parisuhteiden muodostumisella on keskenään?

Ei pitäis olla yllätys että ei parisuhdetta löydy jos vinkit tulee noin toksisesta lähteestä.
 
"Vuosia onnellisesti naimisissa" ei ole hyvä lähtökohta neuvomiseen, koska markkinat elää ja muuttuu nopeasti.

Neuvojan kokemusten pitäisi olla suht ajanmukaisia.

Tästä syystä monen "YouTube-asiantuntijankin" arvo alenee mun silmissä, koska ovat siis olleet hyviä iskemään naisia joskus vuosia sitten mutta ovat olleet jo pitkään suhteessa...
Noilla ajankohtaisilla ei ole esittää kunnon näyttöjä. Paitsi jos tavoite päästä treffeille taikka panolle.
 
Se vasta meriitti onkin, jos on onnistunut vuosia pitämään onnellisen parisuhteensa.

Tokihan me ei tiedetä näistä ihmisistä mitään, monethan ylläpitää kulisseja ties mistä syistä.
 
Ei pitäis olla yllätys että ei parisuhdetta löydy jos vinkit tulee noin toksisesta lähteestä.
PUA-materiaalissa on paljon tauhkaa, mutta jonkin verran ihan hyvääkin sisältöä. Ainakin itseäni auttanut huomattavasti ja erittäin hyvin tuntuu tietyt kikat toimivan kerta toisensa jälkeen. Näillä viittaan lähinnä puhelinnumeron kysymiseen, viestittelyyn ja tärskyjen sopimiseen. Se on sitten isompi urakka kun pitäisi koko oma persoona muuttaa kiinnostavammaksi ja ainakaan vielä en siihen kovin hyvin ole pystynyt.
 
Vaan mitä tekemistä fuckboy kulttuurilla ja parisuhteiden muodostumisella on keskenään?

Ei pitäis olla yllätys että ei parisuhdetta löydy jos vinkit tulee noin toksisesta lähteestä.
Polkupyörällä ajaminen on polkupyörällä ajamista, riippumatta siitä millaisella pyörällä ajaa ja miten pitkään...

Et sä mihinkään pitkään parisuhteeseen pääse muuta kuin iskemisen ja lyhyen suhteen kautta.
 
Se on sitten isompi urakka kun pitäisi koko oma persoona muuttaa kiinnostavammaksi ja ainakaan vielä en siihen kovin hyvin ole pystynyt.
Juu, ajatella ettei ole vielä onnistunut. Koitathan varmasti näytellä jotain täysin erilaista persoonaa, kuin oikeasti olet?

Pelkästään mielenterveyden kannalta fiksua esittää jotain mitä ei ole. Voin kuvitella, miten hienoa se on, kun pitkässä suhteessa rupeaa kulissit vähitellen tippumaan.

Tosi hyvä vaikka, esimerkiksi jos on käyny vasektomian ottamassa niin kertoo miten on aina halunnut omia lapsia jne.
 
Ei se vaadi kuin hitusen maalaisjärkeä tajutakseen, että esimerkiksi tilastotieteelliset tosiasiat vaikuttaa pariutumisten todennäköisyyksiin. Tai PÄRSTÄKERROIN.

Niin, sellainenkin matemaattinen termi kuin PÄRSTÄKERROIN on iänkaikkisen vanha ja kaikki tietää mistä on kysymys. Ja sitten jotkut vielä kehtaa teeskennellä, että ikäänkuin se ei olisikaan mikään juttu.
Mikä siinä on kuitenkin vaikea ymmärtää, että kyse on subjektiivisesta näkemyksestä ja pariutumiseen vaikuttaa niin monet asiat, että joku markkina-arvo on typerä termi.

Kukaan ei varmaan kiellä sitä, että lähes kaikkien mielestä hyvännäköinen, terve, fiksu, mukava, varakas on haluttavampi kumppani kuin epämuodostunut, sairas, tyhmä, töykeä, köyhä. Jos markkina-arvo tarkoittaisi ainoastaan tätä, niin voisi sen jotenkin hyväksyä, mutta kun sillä yritetään antaa jotain kaikkeen päteviä numerollisia arvosanoja, niin se on älytöntä. Jos vaikka puhutaan pelkästä ulkonäöstä, niin millä helvetillä perustelette markkina-arvon tässä tilanteessa. Toisella on kaunis pylly, mutta mitättömät rinnat. Toisella taas kauniit rinnat, mutta mitätön pylly. Muuten identtiset ulkonäöltään. On varmasti paljon ihmisiä, joille toinen on haluttavampi kuin toinen. Mikä se markkina-arvo on, jos riippuu täysin ihmisestä kummasta tykkää enemmän?

Ihan yleisesti pariutumisesta, niin molemmat sukupuolet saisi kyllä ottaa sen päänsä perseestä ja olla realisteja, kukaan ei ole täydellinen. Paras neuvo ihan oikeasti on, että ole oma itsesi (tietenkin moraalin ja lain rajoissa) ja yritä olla ottamatta itseesi mahdolliset huonot kohtaamiset. Realismi auttaa tässä aika paljon. Esittäminen ei ainakaan pitkässä juoksussa auta yhtään, mahdollinen muutos pitää lähteä omasta halusta.
 
Jos vaikka puhutaan pelkästä ulkonäöstä, niin millä helvetillä perustelette markkina-arvon tässä tilanteessa. Toisella on kaunis pylly, mutta mitättömät rinnat. Toisella taas kauniit rinnat, mutta mitätön pylly. Muuten identtiset ulkonäöltään. On varmasti paljon ihmisiä, joille toinen on haluttavampi kuin toinen. Mikä se markkina-arvo on, jos riippuu täysin ihmisestä kummasta tykkää enemmän?
Ulkonäössä keskeisimmät seikat on NAAMA (eli se "PÄRSTÄKERROIN") ja suurin piirtein samalla, tai isommallakin painotuksella yleinen ruumiinrakenne.

Pyllyt ja tissit on yksityiskohtia, joihin voidaan kiinnittää erityistä huomiota sitten jos siihen on varaa. En kyllä usko, että useimmilla miehillä on varaa tai haluakaan valita naisia nämä kriteerit edellä. Miehillä ylipäätään on aika vähän varaa asettaa kriteerejä naisille, ja ne kriteerit kannattaa sitten valita tarkkaan eikä parane nirsoilla liikaa.

Mä jos valkkaan naista, niin näiden asioiden suhteen lähinnä tsekkaan, että pylly on ja tissit on, eikä se ole niin tarkkaa vaikkei olisikaan.. On niitä rinnattomiakin naisia treffailtu (ja sanotaan nyt irvileuoille samantien että oli parikymppinen nainen eli ihan nainen oli). Pyllykin taisi olla aika lauta. Mitä sitten, ei mitään. Nätti naama ja hoikka runko. Mitä muuta voi vaatia. Ei paljon voi muuta vaatia.

Ja siis hänellä ei ollut OLLENKAAN tissejä. Pienitissisiä on treffailtu useita muitakin. Hoikalle naiselle sopii pienet tissit. Se on aika normaalia.
 
Viimeksi muokattu:
Mikä siinä on kuitenkin vaikea ymmärtää, että kyse on subjektiivisesta näkemyksestä
Kukaan ei varmaan kiellä sitä, että lähes kaikkien mielestä hyvännäköinen, terve, fiksu, mukava, varakas on haluttavampi kumppani kuin epämuodostunut, sairas, tyhmä, töykeä, köyhä.
Jos kerran kaikki on täysin subjektiivista, niin eiköhän unohdeta ihan suosiolla kaikki tilastot, tutkimukset ja yleisesti hyväksytyt käsitykset houkuttelevuudesta. Miksi edes vaivautua pohtimaan, miksi terve, fiksu ja varakas kumppani saattaa olla haluttavampi kuin sairas, tyhmä ja köyhä? Logiikka päättyy siihen, kun subjektiivisuus astuu kehiin, ja maailmasta tulee yksilöllisten mieltymysten viidakko, jossa jokainen on yhtä houkutteleva. Ehkäpä maailma on kuitenkin vähän loogisempi paikka ja markkina-arvolla on paikkansa.
 
Jos kerran kaikki on täysin subjektiivista, niin eiköhän unohdeta ihan suosiolla kaikki tilastot, tutkimukset ja yleisesti hyväksytyt käsitykset houkuttelevuudesta. Miksi edes vaivautua pohtimaan, miksi terve, fiksu ja varakas kumppani saattaa olla haluttavampi kuin sairas, tyhmä ja köyhä? Logiikka päättyy siihen, kun subjektiivisuus astuu kehiin, ja maailmasta tulee yksilöllisten mieltymysten viidakko, jossa jokainen on yhtä houkutteleva. Ehkäpä maailma on kuitenkin vähän loogisempi paikka ja markkina-arvolla on paikkansa.
Niin siis mikä siinä oli epäselvää, että haluttavia piirteitä on tietenkin olemassa, mutta "markkina-arvo"-termi on käyttötarkoitukseltaan typerä? Ääripäät on aika helppo määritellä, mutta kaikki siinä välissä alkaa olla paljon epämääräisempää. Joku "olen kalju -> markkina-arvo sanoo, että kaljuus on huono asia -> en löydä kumppania, turha edes yrittää" -ajattelu on kyllä pariutumisen kannalta aika huono ajattelutapa, kun todennäköisesti todellisuudessa se kaljuus ei edes paljoa vaikuta pariutumiseen.

Mitä myös tarkoitat "miksi edes vaivautua pohtimaan..."? Yritätkö keksiä jotain hokkuspokkustemppuja oman haluttavuuden kasvattamiseksi? Et kai nyt ihan oikeasti halua olla terveempi, fiksumpi, varakkaampi vain sen takia, että olisit haluttavampi kumppaniehdokkaiden mielestä? Kyllä se lähtökohta pitäisi olla, että itse haluat sitä. Ja kaiken päälle, vaikka joku tilasto miten sanoisi, että kumppanin löytäminen olisi epätodennäköistä, niin se voi kuitenkin tapahtua.
 
Niin siis mikä siinä oli epäselvää, että haluttavia piirteitä on tietenkin olemassa, mutta "markkina-arvo"-termi on käyttötarkoitukseltaan typerä? Ääripäät on aika helppo määritellä, mutta kaikki siinä välissä alkaa olla paljon epämääräisempää. Joku "olen kalju -> markkina-arvo sanoo, että kaljuus on huono asia -> en löydä kumppania, turha edes yrittää" -ajattelu on kyllä pariutumisen kannalta aika huono ajattelutapa, kun todennäköisesti todellisuudessa se kaljuus ei edes paljoa vaikuta pariutumiseen.

Mitä myös tarkoitat "miksi edes vaivautua pohtimaan..."? Yritätkö keksiä jotain hokkuspokkustemppuja oman haluttavuuden kasvattamiseksi? Et kai nyt ihan oikeasti halua olla terveempi, fiksumpi, varakkaampi vain sen takia, että olisit haluttavampi kumppaniehdokkaiden mielestä? Kyllä se lähtökohta pitäisi olla, että itse haluat sitä. Ja kaiken päälle, vaikka joku tilasto miten sanoisi, että kumppanin löytäminen olisi epätodennäköistä, niin se voi kuitenkin tapahtua.

Terminä markkina-arvo on juuri siksi olemassa, että se ottaa huomioon laajan joukon tekijöitä (toki selkein painotuksin), ei vain yhtä. Kaljuus on vain yksi monista ominaisuuksista ja kyllä, sillä voi olla vaikutusta joissakin tapauksissa, mutta ei kukaan väitä, että yksi ominaisuus yksinään määrittää koko markkina-arvon. Tämän vuoksi pelkän kaljuuden perusteella olisi hullua täysin luovuttaa pariutumisen suhteen.

Ja mitä tulee hokkuspokkus-temppuihin: puhuin siitä, että jotkin piirteet, kuten hyvä terveys ja sosiaalinen taitavuus, ovat yksinkertaisesti houkuttelevampia suurelle osalle ihmisistä. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi pakonomaisesti yrittää muuttaa itseäsi toisten miellyttämiseksi, mutta ei myöskään kannata sulkea silmiä siltä, että tietyt piirteet tekevät sinusta todennäköisemmin houkuttelevan muiden silmissä. Itse huomaan, että koko ajan liikutaan lähemmäksi tuota muitten mieltymysten mukaiseksi muuttumista ainakin näin miehenä, jos meinaa saada mitään onnistumisen kokemuksia pariutumismarkkinoilla.
 
Niin ajatella miten terve nuori nainen on yleisesti houkuttelevampi, kuin vaikka vanha saattohoito potilas. Kyllä tähän vähän ainakin tarvii marrkkina-arvoa selittämään tätä vaikeaa yhtälöä.
 
Niin ajatella miten terve nuori nainen on yleisesti houkuttelevampi, kuin vaikka vanha saattohoito potilas. Kyllä tähän vähän ainakin tarvii marrkkina-arvoa selittämään tätä vaikeaa yhtälöä.
Ja siinä välissä on sitten ne harmaan eri sävyt. Ja toiset sävyt nyt vaan on vetovoimaisempia kuin toiset.
 
PUA-materiaalissa on paljon tauhkaa, mutta jonkin verran ihan hyvääkin sisältöä. Ainakin itseäni auttanut huomattavasti ja erittäin hyvin tuntuu tietyt kikat toimivan kerta toisensa jälkeen. Näillä viittaan lähinnä puhelinnumeron kysymiseen, viestittelyyn ja tärskyjen sopimiseen. Se on sitten isompi urakka kun pitäisi koko oma persoona muuttaa kiinnostavammaksi ja ainakaan vielä en siihen kovin hyvin ole pystynyt.

Teatteri on ihan tuhoon tuomittu ajatus etenkin pitkissä suhteissa. Uskaltaisin väittää että jokaisesta löytyy jotain mielenkiintoista, mutta perinteiseen suomalaiseen tyyliin tämän markkinointi on sitten heikolla tasolla itsetunto-ongelmien vuoksi.
 
Se ei tarkoita, että sinun pitäisi pakonomaisesti yrittää muuttaa itseäsi toisten miellyttämiseksi, mutta ei myöskään kannata sulkea silmiä siltä, että tietyt piirteet tekevät sinusta todennäköisemmin houkuttelevan muiden silmissä

Moni vain valitettavasti näkee sen yhden huonon asian (sanotaan nyt vaikka että miehellä olisi pituus 168 senttiä) ja perustaa sen ympärille koko identiteettinsä.

Toki, se helposti ja yleensä tarkoittaa sitä että nainen joka on yhtä pitkä tai varsinkin pidempi ei halua seurustella kanssasi. Mutta samalla tavalla voidaan sanoa (vaikka ei yleensä edes ajatella) että se nainen jopa on vaikkapa 176cm tuntee itsensä liian pitkäksi, kömpelöksi, pelkää että ei saa miestä itselleen.

Jos seurauksena on sitten sosiaalisesti kömpelö, ujo sekä arka henkilö joka ei liiku missään ja valittelee netissä kun ei saa seuraa hänelle ei ehkä tule mieleen että sitä seuraa voisi huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä saada kun uskaltautuisi ulos kotoaan.
 
Terminä markkina-arvo on juuri siksi olemassa, että se ottaa huomioon laajan joukon tekijöitä (toki selkein painotuksin), ei vain yhtä. Kaljuus on vain yksi monista ominaisuuksista ja kyllä, sillä voi olla vaikutusta joissakin tapauksissa, mutta ei kukaan väitä, että yksi ominaisuus yksinään määrittää koko markkina-arvon. Tämän vuoksi pelkän kaljuuden perusteella olisi hullua täysin luovuttaa pariutumisen suhteen.

Ja mitä tulee hokkuspokkus-temppuihin: puhuin siitä, että jotkin piirteet, kuten hyvä terveys ja sosiaalinen taitavuus, ovat yksinkertaisesti houkuttelevampia suurelle osalle ihmisistä. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi pakonomaisesti yrittää muuttaa itseäsi toisten miellyttämiseksi, mutta ei myöskään kannata sulkea silmiä siltä, että tietyt piirteet tekevät sinusta todennäköisemmin houkuttelevan muiden silmissä. Itse huomaan, että koko ajan liikutaan lähemmäksi tuota muitten mieltymysten mukaiseksi muuttumista ainakin näin miehenä, jos meinaa saada mitään onnistumisen kokemuksia pariutumismarkkinoilla.
Aika usein se esitetään yhdellä numerolla, mikä ei millään käytännöllisellä tavalla ole järkevää. Oikean kumppanin löytämisessä ei ole mitään väliä sillä miellytätkö muita.

En vieläkään ymmärrä, mitä arvoa markkina-arvosta puhuminen tuo. Joku hyvä terveys tai mukava luonne pitäisi kai olla lähes kaikille selvää, että ne ovat hyviä ominaisuuksia kumppanissa ilman markkina-arvo puheitakin. Eikö yleensä markkina-arvosta jauhamisen ydin tule nimenomaan jostain yksittäisistä piirteistä? Joku PUA kertoo, että naiset tykkää, kun tuoksuu Axelta / jalassa on valkoiset tennarit / puhuu ylimielisesti. Ja tuossa kyllä mennään sitten monesti metsään.
 
En vieläkään ymmärrä, mitä arvoa markkina-arvosta puhuminen tuo.

Jos nyt etsimällä etsii niin ainakin itselleni tulee se mieleen että varsinkin Jenkeissä kun kysyy mitä ihmiset arvioivat itsensä markkina-arvoksi niin lähes kaikki naiset sanovat aina 10. Mikä on tietysti täysin absurdia.

Mielestäni se EI tarkoita sitä että tyypillä on vahva itsetunto, hän on voimaantunut nainen jne. vaan sitä että hänellä on täysin harhainen kuva itsestään. Lisäksi kun vaatimuslistana miehelle on luokkaa 6'3" tai pidempi (päälle 190cm), vuositulot 200 000$, ikä 18-25 tms.. ovat aina ällistyneitä kun käy ilmi ettei sellaista henkilöä edes ole koska sellainen vielä opiskelee tms...
 
Mielestäni se EI tarkoita sitä että tyypillä on vahva itsetunto, hän on voimaantunut nainen jne. vaan sitä että hänellä on täysin harhainen kuva itsestään. Lisäksi kun vaatimuslistana miehelle on luokkaa 6'3" tai pidempi (päälle 190cm), vuositulot 200 000$, ikä 18-25 tms.. ovat aina ällistyneitä kun käy ilmi ettei sellaista henkilöä edes ole koska sellainen vielä opiskelee tms...
Varmaan Tinderiä ja somea ylipäätään on tästä paljolti syyttäminen, eli kun nainen saa paljon huomiota, nousee pissi päähän ja alkaa luulla "liikaa" itsestään. Jos ympäröivä todellisuus suhtautuu sinuun ikäänkuin olisit kympin nainen, niin kaipa sä silloin alat uskomaan että tosiaan olet... Eikä kyse ole pelkästään siitä, että miehet antaa sitä huomiota, vaan myös siitä että naiset kehuu sua ja jokaista some-kuvaasi maasta taivaisiin.
 
Ja siinä välissä on sitten ne harmaan eri sävyt. Ja toiset sävyt nyt vaan on vetovoimaisempia kuin toiset.
No mitä tätä markkina-arvo teoriaa olen täällä seurannut, niin pointtihan nimenomaan tuntuu olevan mustavalkoinen hyvä/huono piirre. Nämä harmaan sävyt ovat juurikin niitä henkilökohtaisia preferenssejä, mitä tämä paskateoria ei pysty selittämään.

Olen tätä kyseistä esimerkkiä käyttänyt varmaan viisi kertaa. Kun mietitään vaikka ominaisuutta 'muiden huomioon ottaminen' jotkut naiset näkee tämän erittäin hyvänä piirteenä ja toiset ajattelee, luuseria joka ei pysty pitämään omaa puoltansa.

Onko markkina-arvon näkökulmasta toisten huomioiminen sitten hyvä vai huono asia? Ehkä nyt kuudennella kerralla siihen joku naisille roolia esittävä forumin taloustietäjä osaa vastauksen kertoa.
 
No mitä tätä markkina-arvo teoriaa olen täällä seurannut, niin pointtihan nimenomaan tuntuu olevan mustavalkoinen hyvä/huono piirre. Nämä harmaan sävyt ovat juurikin niitä henkilökohtaisia preferenssejä, mitä tämä paskateoria ei pysty selittämään.

Olen tätä kyseistä esimerkkiä käyttänyt varmaan viisi kertaa. Kun mietitään vaikka ominaisuutta 'muiden huomioon ottaminen' jotkut naiset näkee tämän erittäin hyvänä piirteenä ja toiset ajattelee, luuseria joka ei pysty pitämään omaa puoltansa.

Onko markkina-arvon näkökulmasta toisten huomioiminen sitten hyvä vai huono asia? Ehkä nyt kuudennella kerralla siihen joku naisille roolia esittävä forumin taloustietäjä osaa vastauksen kertoa.
Miehen kyllä pitää ensin läpäistä ulkonäköön ja muihin oleellisiin seikkoihin liittyvä tiukka seula ennen kuin päästään edes miettimään mitään noin spesifejä yksityiskohtia.

Ja voidaan vaikka sopia, että toi asia on "neutraali", eikä siis vaikuta laajassa kuvassa juuri suuntaan taikka toiseen, vaikka käytännössä uskon, että enemmän pointseja saa olemalla huomioonottava. (Mutta järkevällä tavalla huomioonottava eikä mikään kynnysmatto tietenkään.)
 
Miehen kyllä pitää ensin läpäistä ulkonäköön ja muihin oleellisiin seikkoihin liittyvä tiukka seula ennen kuin päästään edes miettimään mitään noin spesifejä yksityiskohtia.
No ei tarvitse. Tietysti jos miettii pelkkiä baari- tai tindertuttavuuksia, niin siellä se ulkonäkö nyt on se eka asia, minkä perusteella huomio kiinnittyy toiseen, ihan sukupuolesta riippumatta. Mutta on monia muitakin tapoja tutustua, töissä, harrastuksissa, koulussa yms. Silloin hyvät tyypit pääsee loistamaan vaikka eivät olisikaan mitään erityisen hyvännäköisiä.
 
Jos ajatellaan markiina arvoa fiktiohahmon kautta, niin Jonathan Levinsonilla Buffyssä oli pieni arvo. Hän oli tosi lyhyt, mutta kyllä muut asiat alensivat hänen arvoaan. Oz oli suosittu bändin jäsenenä, Xander ei niinkään vaikka ulkonäössä ei ollut vikaa.

Cordelia oli kaunis ja rikas alussa, sekä suosittu. Harvalle hän taitaisi kuitenkaan kelvata. Buffy ja Willow taisivat olla suurimman osan mieleen eniten, mutta noista kaikki ovat erittäin kauniita.

Mitä tulee miehiin, niin moni nainen arvottaa Spiken Angelia korkeammaksi pahana poikana.

Vanha sarja, muistaakohan moni noita hahmoja.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
284 095
Viestejä
4 877 874
Jäsenet
78 765
Uusin jäsen
Jonny

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom