Kuinkakohan paljon syrjäytymiseen on vaikuttanut se, että 2010-luvun alkupuolella työnantajilla oli oikeasti valinnanvaraa ja vaatimuksia, toisin kuin nykyään? Vissiin siihen aikaan odotettiin että perustason työsuorituksen lisäksi ottaisi vähän juoksuaskelia ja olisi "firman mies" yms.
Väitän että naisille keskimäärin miehen koulutus, ammatti ja asema, eli käytännössä tulotaso, on paljon tärkeämpi, kuin kyseiset asiat naisessa ovat miehelle.
Pari asiaa tulee ainakin mieleen:
Tiettyä osaa naisista varmasti kiinnostaa miehen tulotaso ja koulutus, tuskin enemmistöä.
Nimenomaan enemmistöä se kiinnostaa.
Vaikea sanoa varmaksi, mutta minulla on sekä omasta kokemuksesta että muuten näppituntumana vähän sellainen kuva että kyllä miehen "asema" yhteiskunnassa, johon kuuluu myös se tulotaso, kiinnostaa kovin monia naisia.
Näihin mielikuviin vaikuttavat varmasti esim. Helsingin Sanomien artikkelit missä pähkäillään miten väärin on kun pääkaupunkiseudun koulutetuille naisille ei riitä tarpeeksi koulutettuja miehiä, tai MeNaiset-kyselyt missä paljastetaan että vetovoimaisin ammatti miehessä on lääkäri. Molemmat ovat ihan oikeita artikkeleita joihin ei-niin-kauan-sitten törmäsin, ja mietin miksei miehille kohdisteta samanlaisia artikkeleita (vetovoimaisin ammatti naisessa jne.)? Looginen päätelmäni oli ettei miehiä yhtä paljon kiinnosta kyseiset asiat kumppaninvalinnassa kuin naisia; no ainakaan itseäni ei ole juurikaan kiinnostanut, olen treffaillut niin lääkärisnaista (jonka kanssa ei synkannut, todettiin molemmat ettei kipinää oikein ollut, ei ollut oikein tyyppiäni ja hänkin vilkuili treffeillä muita miehiä) kuin mennyt naimisiin työttömän lähihoitajan kanssa.
Löytyykö tuosta jotain vertaisarvioituja sokkotutkimuksia (eli että ns. tunneälyä voi harjoittaa ja vahvistaa), vai onko tuo vain teoria? Varsinkin tuo empatian oppiminen?
www.is.fi
En ihan osaa vetää yhtäläisyysmerkkiä korkean koulutustason ja "henkisen stimulaation" välille, vaikka loogisesti päätellen tuollainen yhteys saattaisikin olla. Esimerkiksi, matemaattisesti lahjakkailla saattaa herkemmin olla autismikirjon piirteitä, jotka tuskin ovat kovaa valuuttaa esim. sosiaalisuuden kannalta. En ihmettelisi vaikka itsellänikin sellaisia olisi, viihdyn hyvin yksin ja vaikka en sosiaalisia tilanteita pelkääkään, en yleisesti niin välitä kaiken maailman kissanristiäisistä. Ja yleisesti olen kiinnostuneempi asioista ja tekniikasta kuin ihmisistä, miksi kaiketi päädyin IT-alalle ja olen aina ollut aikamoinen tietokonenörtti.
Ymmärrän Ismoa miksei saanut enää värähtämään Angelikan puolisona. 5-kymppinen hyvää vauhtia mummoontuvan näköinen vaimo, joka kuitenkin pitää itseään hehkeänä seksin papittarena, joka saa nuoria hessuja sänkyyn..Ei ole helppoa edes julkkiksilla. Ismo Leikola luuli eron jälkeen edessään olevan ihanan sinkkukesän asiaankuuluvine lihallisine huvituksineen, mutta toisin kävi, hiljaista piteli seuraavaan kevääseen asti...
Tätä mä usein olen ajatellut, että kylläpä on karua miehillä, jotka vapautuvat näille nykyisille markkinoille pitkän parisuhteen jälkeen, koska ei niillä ole mitään hajuakaan miten karuksi ja hankalaksi kaikki on muuttunut männäajoista.
Okei, Ismo Leikola ei ole ulkonäöltään kovin kummoinen. Tosin kevyesti vähintään samaa tasoa kuin keskiverto nelikymppinen nainen, mikä nyt ei tosin sinänsä takaa eikä todista yhtään mitään. Mutta on se sentään kansainvälinen julkkis. Ja varmaan ihan riittävästi rahoissaan.
Kirja: Ismo Leikolan sinkkuelämä alkoi karulla tavalla – viehättävä nainen täräytti tyrmistyttävän kysymyksen
Deittailu avioeron jälkeen voi olla vaikeaa. Sen koki myös Ismo Leikola, joka yritti löytää naisseuraa sekä Suomesta että Amerikasta.
Sitä en ihmettele ollenkaan jos hän ei ollut kovinta valuuttaa Los Angelesin sinkkumarkkinoilla. Tulee ihan kielitaito ja kulttuurilliset erot mieleen, kuten myös se että varsinkin siellä korostuu ajatus että miehen vuosipalkan olisi hyvä olla vähintään 500k tai jotain sinnepäin.
Ei Ismolla mennyt naisten suhteen hyvin Suomessakaan aluksi.
Sinänsä koulutetuilla ihmisillä on *keskimäärin* hieman erilainen ajatusmaailma tai keskustelunaiheet, että on se jossain määrin perusteltua. Alalla tosin ei pitäisi juuri olla tässä väliä.
Joo, näinhän se on. Varsinkin kun vielä lääkäreistä/lääkisopiskelijoista enemmistö on naisia näinä aikoina, joten iso osa lääkärimiehistä ei edes ole vapaana valmistuttuaan.
Tarkoitatko siis elämäntapatyötöntä, vai että sattuu nyt olemaan työttömänä kun työt lähti alta eikä ole vielä ehtinyt löytämään uutta, tai kun alalla on huono työtilanne? Jälkimmäisen tapauksessa olisi kyllä mustakin aika outoa.
Sitä emme edes tiedä hakiko Ismo ns. ikäisiään, vai puolet nuorempia. Ei Dannykään tunnu seukkaavan ikäistensä naisten kanssa, ja presidenttimmekin meni naimisiin itseään 30 v nuoremman naisen kanssa.
Kuvittelisin että eri aloilla on varsin erilaisia ihmisiä, vaikka kaikki he korkeakoulutettuja olisivatkin. Esim. humanisti vs. IT-nörtti.
Juu, minulla on kuva että varsin usein ne "harvat" lääkärimiehet pariutuvat lääkärinaisten kanssa, tai joskus myös sairaanhoitajien kanssa. Heillä lienee valinnanvaraa, nuo ammatit valikoituvat varmaankin sen takia koska heihin he törmäävät helpoiten opiskelu- ja työympyröissään.Joo, näinhän se on. Varsinkin kun vielä lääkäreistä/lääkisopiskelijoista enemmistö on naisia näinä aikoina, joten iso osa lääkärimiehistä ei edes ole vapaana valmistuttuaan.
Ei ihme että (statustietoinen) nainen ei pitänyt Big Lebowskista, Dudehan on lihava juoppo, työtön, ei kunnianhimoa, asuu vuokralla jne..
Erilaisten "sinkkutapahtumien" järjestäminen tuntuu kyllä muutenkin olevan enemmän naisten juttu. Ja ne naiset varmaan harvemmin on mitään parasta a-luokkaa...
En kyllä ihan ymmärrä tuota empatian rummutusta. Itse en ainakaan silleen odota mitään kauhean syvällistä myötäelämistä tai myötätuntoa muilta ihmisiltä, kunhan nyt ei koko ajan ole vittuilemassa.
Sosiaalisuus toki on ehkä vähän eri juttu, jos toinen on erakko ja toinen tykkää viettää iltaa tuttavien kanssa, nämä eivät ehkä ole ideaalisia kumppaneita toisilleen. Mutta ei tämäkään mene ihan niin suoraan että IT-alalla kaikki olisivat erakkoluonteita.
Itse varsinkin kun ikää tullut hieman enempi tajuan. Eli miettien vaikka sitä että hmm.. naisen "rooli" muuttuu ja moninaistuu ajan saatossa (kuten miehenkin, mutta keskitytään nyt siihen naiseen).En kyllä ihan ymmärrä tuota empatian rummutusta. Itse en ainakaan silleen odota mitään kauhean syvällistä myötäelämistä tai myötätuntoa muilta ihmisiltä, kunhan nyt ei koko ajan ole vittuilemassa.
Ainakaan aiheesta ei ole koskaan sen kummemmin tentattu.Vaikea sanoa varmaksi, mutta minulla on sekä omasta kokemuksesta että muuten näppituntumana vähän sellainen kuva että kyllä miehen "asema" yhteiskunnassa, johon kuuluu myös se tulotaso, kiinnostaa kovin monia naisia.
Esimerkiksi välillä saa kuulla valituksia kuinka pääkaupunkiseudun korkeakoulutetuille naisille ei riitä tarpeeksi korkeakoulutettuja miehiä, ja ikäänkuin tämä olisi jonkinlainen ongelma. Miksi ilmeisen monet naiset kokevat että miehen pitäisi olla korkeakoulutettu, ennenkuin suostuisivat edes tapailemaan? Paljon useammin kuin miehillä? Muistan tästä aiheesta esim. jonkun Hesarin artikkelin alle vuoden takaa.
Jos naisilta itseltään kysytään, väite on ettei heillä ole yhteistä puhuttavaa rekkakuskin kanssa... mutta väittäisin tuon perustelun olevan pitkälti potaskaa. Useissa kyselyissä naiset toivoisivat kaikkein eniten miehensä ammatiksi lääkärin... Ööö lääkärienkö kanssa sitten on iltaisin takkatulen niin erityisen kiinnostavia ja henkeviä keskusteluita, vaikkapa ihmisen anatomiasta, mistä löytyy värttinäluu, mitkä ovat yleisimmät syövät Suomessa jne.?
Sori, en usko. Kyllä naisille lääkärimies on vetovoimainen sen takia että lääkärit ovat Suomessa korkeimmin palkattu ammattikunta, ja omaavat yhteiskunnassa asemassaan erityistä arvostusta joita katsotaan ylöspäin. Ja sillä saa itselleen ystäväpiirissä ja sukulaisten silmissä erityistä arvoa ja kateutta jos onnistuu rengastamaan lääkärismiehen, siihen ei ihan joka pirjo pysty.
Muistan kun aikoinaan keskustelin tästä aiheesta aikoja sitten eräällä toisella suomalaisella keskustelupalstalla (jonka jäsenet enemmän tai vähemmän tunsivat toisensa myös tosielämässä, meillä oli välillä yhteisiä tapaamisia mihin monet osallistuivat jne.), lopulta esim. eräs mielestäni ihan fiksu sairaanhoitajanainen myönsi että kyllä hänellä olisi jonkinlainen henkinen blokki alkaa seurustella esim. työttömän miehen kanssa, vaikka hän muuten olisi kuinka mukava eikä olisi mitään erityisiä elämänhallintaongelmia työttömyyden lisäksi.
Hän mainitsi samassa yhteydessä että miehessä erityisen vetoavaa on se jos hänellä on elämässään joku erityinen intohimon kohde jossa hän on hyvä jne. Heitin vitsinä että vetoaako esim. miehet jotka ovat erityisen innokkaita ja eteviä tietokone- tai roolipelaajia, mutta se ei ollut ihan mitä hän tarkoitti, enemmän hän ajatteli esim. bändissä kitaransoittoa tms.
No eihän sillä pitäisi olla, mutta kuten sanottiin melko iso osa naisista on myös aika paljon statuksen perään...
Ja iso osa ei ole.
On olemassa useita vertaisarvioituja sokkotutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että tunneälyä voi harjoittaa ja kehittää. Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että 12 viikon tunneälykoulutus paransi merkittävästi osallistujien tunneälyä ja sosiaalisia taitoja.
Yleisohjeena sanoisin, että ennen seurustelukuvioita kannattaa yrittää saada oma elämä tai ainakin pää jollain tapaa kuntoon, oppia ns. rakastamaan ensin itseään.
Kyllä ainakin lääkäriopiskelijoissa muistan nähneeni aika vetävän näköisiä bimatsuja.
Ai, enpä oo moisesta aiemmin kuullutkaan.
Joku nainen joskus sanoi mielestäni osuvasti että hän tiesi seurustelevansa tulevan miehensä kanssa kun hän itse oli kovassa influenssassa sängyn pohjalla, ja miten mies myötäeli hänen kanssaan ja hoiti häntä, varmistaen että hänellä on kaikki hyvin.
Ei varmaan jos kyseessä olisivat ääripäät (autisti vs. sarjahalailija), mutta kyllä vaimoni on paljon sosiaalisempi ja haluaa tavata ystäviään enemmän kuin minä, eikä se tähän mennessä ole osoittautunut ongelmaksi. Jos hän haluaa minut jonkun ystävänsä juhliin mukaan, menen mukaan vaikka keksisikin muutakin tekemistä, ja monesti viihdynkin. En vain koe sellaisia sosiaalisia tilanteita yhtä tärkeäksi kuin hän.
Veikkaan että keskimäärin kovasti tekniikasta yms. kiinnostuneet ovat vähemmän sosiaalisia, kuin muut. Tämä on osittain sukupuoltenkin välistä eroa, ja selittää miksi Pohjoismaissakin miehet suuntautuvat paljon enemmän aloille joissa ollaan tekemisissä asioiden ja tekniikan parissa, ja naiset taasen ihmisläheisille aloille.
Videossa oikeanpuoleinen tuhdimpi kaveri.
Täytyyhän sen olla totta, jos ihan videossa oli. Jotain lähdekritiikkiä olisi hyvä kehittää.tuli vastaan video jossa väittämä jos makaa 5 henkilön kanssa sun todennäköisyys 10v aikana olla onnellisessa suhteessa droppaa 80%=> 20%.
No siksi että kun makaat toisen kanssa vertaat sitä edelliseen ja siitä jne. syvää bondausta on vaikeampi syntyä.
vähän kun oot eka audi fani meet koeajaa bmw, skodaa, ja mersua niin kyllä koetellaan audi fania..
ei tainnut viestin tärkeinsanoma välittyä. Vaikka leikkimielisen esimerkin automaailmasta toin viestinnän tueksi. Kehitystä voi onneksi aina tapahtua.
Suurimmalla osalla ei onneksi tuota vaaraa tunnu täällä olevan. Vaikka kyllä siinä varmasti hymyilyttää korvasta korvaan, kun on eka kymmenen vuotta oman käden varassa ja rupee sen jälkeen saamaan parisuhteessa joka päivä.tuli vastaan video jossa väittämä jos makaa 5 henkilön kanssa sun todennäköisyys 10v aikana olla onnellisessa suhteessa droppaa 80%=> 20%.
No siksi että kun makaat toisen kanssa vertaat sitä edelliseen ja siitä jne. syvää bondausta on vaikeampi syntyä.
vähän kun oot eka audi fani meet koeajaa bmw, skodaa, ja mersua niin kyllä koetellaan audi fania..
Tuossa on varmaan vedetty vähän mutkia suoriksi.
Googlailin hieman autismista ja empatiasta, ja ensimmäisten hakutulosten joukossa sanottiin että autismikirjon häiriössä on ongelmia aiemmin mainitun kognitiivisen empatian kanssa, eikä ilmeisesti niinkään arkipuheessa usein empatiana pidetyn affektiivisen empatian kanssa. Tämä kuulostaa hieman yllättävältä, kun stereotypia on juurikin päinvastoin... Muistelen myös lukeneeni joskus jostain Ylen artikkelista, että epäillään että autismi on naisilla alidiagnosoitua, kun he useammin jaksavat/osaavat opetella ulkoa jonkun roolin, mikä voi selittää osan sukupuolten välisestä erosta.
Autism, Asperger's, and Empathy: Know the Facts | Psych Central
Itse en taas tunne ainuttakaan miestä joka kelpuuttaisi työttömän naisen seurustelukumppaniksi. Eiköhän tuo ole varmaan kaikilla aika yleinenkin juttu.
Entäs muut naisten kestosuosikit lääkärin lisäksi jotka keikkuvat top-listalla miltein aina kuten rakennustyöntekijä, palomies, ensihoitaja ja poliisi?
Kyllä mä kelpuuttaisin. Ei se ole millään tavalla kynnyskysymys, kunhan kyseessä ei ole mikään "elämäm koululainen". Ihan normaalit ihmiset voi olla työttöminä erilaisista syistä johtuen.
Eipä tuo työttömyys mitään itselläni estä, kunhan ei mikää kotona makaava kotihiiri oo jolla ole edes innostusta mitään yrittää tehdä... Elämässä kun tulee erilaisia tilanteita vastaan, ei kaikki mee aina niinku strömssössä.
Tosin eikös @Niamu ollut niitä ketjun ei-sinkkuja, itsensä kehittämisen nimeen vannovia kirjoittajia.
Työttömyydessäkin on aika isoja sävyeroja. Yksi on saanut muutosneuvottelujen vuoksi kenkää toissa viikolla, toinen taas ei ole koskaan työelämässä ollutkaan. Itse en lähtisi parisuhteeseen erilaisten tukien varassa olevan pitkäaikaistyöttömän kanssa.
Mitä parisuhteiluun muuten tulee, oma henkilökohtainen kokemukseni oli että parikymppisenä pojankloppina oli jostain syystä paljon vaikeampaa skorettaa sen enempää parisuhdetta kuin irtoseksiäkään. Ehkä siihen vaikutti sekä nuoremman itseni itsevarmuuden puute, kuten myös se että parikymppisillä naisilla noin yleisesti on vientiä muutenkin, ei heidän tarvinnut yleisesti ottaen minuun tyytyä.
Minun mielestä pitkäaikaistyöttömyyskään ei ole este. Suomessahan työttömätkin voivat mennä naimisiin ja perustaa perheen sekä saada lapsia. Jos ei vaadi liikaa, niin suht köyhänäkin perhe elämä on mahdollista. Muutenkin kun ikää tullut lisää, niin sitä vähemmän ehdoton sitä on minkään asian suhteen. Nuorena ja voimissaan ollessaan sekä paljon mahdollisuuksia kokiessaan sitä voi olla erilainen elämän katsomus. Vanhimmiten sitä oppii olemaan suvaitsevaisempi ja ei esim ole kriteerejä ulkonäön tai ylipainon suhteen. Joskus nuorena sitä piti olla timmissä kunnossa oleva, että voi edes kiinnostua.
En tiedä onko sukupuolissa eroa, mutta jos sinkkumies kokee että irtoseksiä irtoaa, eikä ole erityistä tarvetta ja halua ryhtyä koti-isäksi... miksi sitten edes asettua aloilleen?
Juu, puhuin enemmänkin sosiaalisuudesta enkä empatiasta. En ole ajatellut että autismikirjon ihmiset olisivat erityisen kylmiä psykopaatteja tai edes narsisseja.
