Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Taneli-]

Eräs nainen jonka kanssa jonkin aikaa seurustelin, kertoi joskus että joillekin hänen tapaamansa miehet eivät kuulemma välttämättä pitäneet siitä että hänellä oli tekninen koulutus ja hän oli teknisellä alalla. En tiedä kuvitteliko hän vain asian, mutta minun on vaikea kuvitella miksi esim. tuollaisella olisi minulle merkitystä, jos henkilö muuten vaikuttaa mukavalta. Seurustelin hänenkin jälkeen esim. erään C++ ohjelmoijanaisen kanssa.

Pari asiaa tulee ainakin mieleen:
- On oikeasti olemassa itsestään epävarmoja miehiä. Jotka tahtovat olla aina oikeassa sekä selittää asioita. Yleensä myös puhuvat alentuvasti muista ja tykkäävät mollata muita. Jos he eivät edes ymmärrä mitä nainen tekee työkseen, jos tämä nainen tienaa enemmän rahaa kuin he ja täten myös kaikki tämän naisen työkaverit ovat paremmin palkattuja (koulutettuja) sekä älykkäämpiä (näin mies ajattelee) kuin tämä mies se voi olla ongelma.

Itse en näkisi ongelmaksi seurustella sen kaupan kassan sen enempää kuin lääkärinkään kanssa. Mutta sellaisia miehiä kyllä löytyy.

Toinen asia:
Kun mies alkaa seurustelemaan ja kertoo asiasta kavereilleen, perheelleen, lähipiirilleen mitkä ovat ne yleisimmät kysymykset ja kommentit? Onko kuvaa, onko hyvän näköinen, minkä ikäinen, onko Suomalainen? Missä asuu? (vanhemmilta ehkä: rakastatko häntä, tekeekö hän sinut onnelliseksi)

Kun nainen alkaa seurustelemaan ensimmäiset asiat mitä kysytään yleensä on: mikä on ammatti? Paljonko on palkka? Millaista autoa ajaa? Millainen asunto hänellä on? Onko lapsia? Onko ollut ennen naimisissa?
Sitten ehkä jossain vaiheessa kysymyksiä kuten kansallisuus... Nämä kysymykset siis äidiltä, siskoilta, kavereilta ekan treffikerran jälkeen. Ehkä myöhemmin (jos koskaan) oliko kivaa ja mitä pidit miehestä. Yleensä kuitenkin: mihin menitte, hakiko hän sinut, mitä söitte ja mikä tärkeintä, maksoiko hän?

Ehkä tuo raha on joku sisäänrakennettu juttu, eli vieläkin vanhemmat ja siskot sekä kaverit naisilla miettivät "tyttö synnyttää ja hoitaa lapsia, mies hankkii elannon, hoitaa laskut ja hankkii asunnon".

 

[petepeluri]

Väitän että naisille keskimäärin miehen koulutus, ammatti ja asema, eli käytännössä tulotaso, on paljon tärkeämpi, kuin kyseiset asiat naisessa ovat miehelle.

Perustan näkemykseni esim. siihen että aikoinaan kun treffailin ja tapailin naisia, heitä kaikkia kiinnosti aivan valtavasti esim. mitä teen työkseni, ja samalla myös koulutus. Minua vastaavasti heidän ammattinsa ja koulutuksensa ei niin paljoa kiinnostanut, kunhan ei ole ammatiltaan teurastaja tai palkkamurhaaja. Muiden ammattien osalta asia ei kiinnosta minua sen enempää kuin pienenä keskustelunaiheena.

Eräs nainen jonka kanssa jonkin aikaa seurustelin, kertoi joskus että joillekin hänen tapaamansa miehet eivät kuulemma välttämättä pitäneet siitä että hänellä oli tekninen koulutus ja hän oli teknisellä alalla. En tiedä kuvitteliko hän vain asian, mutta minun on vaikea kuvitella miksi esim. tuollaisella olisi minulle merkitystä, jos henkilö muuten vaikuttaa mukavalta. Seurustelin hänenkin jälkeen esim. erään C++ ohjelmoijanaisen kanssa.

Olen tavannut esim. naisia jotka olivat kovasti sitä mieltä etteivät haluaisi seurustella insinöörien kanssa, mikä kuulostaa minusta yhtä typerältä kriteeriltä kuin jos minä ilmoittaisin etten suostu seurustelemaan sairaanhoitajien tai opettajien kansssa. Siis mitvit?

Muistuu mieleeni myös kerta kun erään naisen mielenkiinto tuntui lopahtavan kun hänelle selvisi etten asu omistusasunnossa, vaan vuokra-asunnossa vaikka olin jo kolmikymppinen. Myöhemmin toki asiaan tuli korjaus ja omistan nykyisin kaksi asuntoa.

Sanottakoon myös että ensimmäinen vaimoni oli koulutukseltaan lähihoitaja joka suurimman osan yhdessäoloajastamme oli työttömänä, ja nykyinen vaimoni on peruskoulun kesken jättänyt keittiöapulainen. Kummankaan koulutus, ammatti tai niiden puute, ei vaikuttanut haluuni seurustella heidän kanssaan.

Omasta kokemuksestani väitän siis, että naisille kumppanin asema ja koullutus ovat paljon tärkeämpiä, kuin miehille.

Tiettyä osaa naisista varmasti kiinnostaa miehen tulotaso ja koulutus, tuskin enemmistöä.

 

[Antipro]

Tiettyä osaa naisista varmasti kiinnostaa miehen tulotaso ja koulutus, tuskin enemmistöä.

Nimenomaan enemmistöä se kiinnostaa.

 

[timppeli]

Tiettyä osaa naisista varmasti kiinnostaa miehen tulotaso ja koulutus, tuskin enemmistöä.

Vaikea sanoa varmaksi, mutta minulla on sekä omasta kokemuksesta että muuten näppituntumana vähän sellainen kuva että kyllä miehen "asema" yhteiskunnassa, johon kuuluu myös se tulotaso, kiinnostaa kovin monia naisia.

Esimerkiksi välillä saa kuulla valituksia kuinka pääkaupunkiseudun korkeakoulutetuille naisille ei riitä tarpeeksi korkeakoulutettuja miehiä, ja ikäänkuin tämä olisi jonkinlainen ongelma. Miksi ilmeisen monet naiset kokevat että miehen pitäisi olla korkeakoulutettu, ennenkuin suostuisivat edes tapailemaan? Paljon useammin kuin miehillä? Muistan tästä aiheesta esim. jonkun Hesarin artikkelin alle vuoden takaa.

Jos naisilta itseltään kysytään, väite on ettei heillä ole yhteistä puhuttavaa rekkakuskin kanssa... mutta väittäisin tuon perustelun olevan pitkälti potaskaa. Useissa kyselyissä naiset toivoisivat kaikkein eniten miehensä ammatiksi lääkärin... Ööö lääkärienkö kanssa sitten on iltaisin takkatulen niin erityisen kiinnostavia ja henkeviä keskusteluita, vaikkapa ihmisen anatomiasta, mistä löytyy värttinäluu, mitkä ovat yleisimmät syövät Suomessa jne.?

Sori, en usko. Kyllä naisille lääkärimies on vetovoimainen sen takia että lääkärit ovat Suomessa korkeimmin palkattu ammattikunta, ja omaavat yhteiskunnassa asemassaan erityistä arvostusta joita katsotaan ylöspäin. Ja sillä saa itselleen ystäväpiirissä ja sukulaisten silmissä erityistä arvoa ja kateutta jos onnistuu rengastamaan lääkärismiehen, siihen ei ihan joka pirjo pysty.

Muistan kun aikoinaan keskustelin tästä aiheesta aikoja sitten eräällä toisella suomalaisella keskustelupalstalla (jonka jäsenet enemmän tai vähemmän tunsivat toisensa myös tosielämässä, meillä oli välillä yhteisiä tapaamisia mihin monet osallistuivat jne.), lopulta esim. eräs mielestäni ihan fiksu sairaanhoitajanainen myönsi että kyllä hänellä olisi jonkinlainen henkinen blokki alkaa seurustella esim. työttömän miehen kanssa, vaikka hän muuten olisi kuinka mukava eikä olisi mitään erityisiä elämänhallintaongelmia työttömyyden lisäksi.

Hän mainitsi samassa yhteydessä että miehessä erityisen vetoavaa on se jos hänellä on elämässään joku erityinen intohimon kohde jossa hän on hyvä jne. Heitin vitsinä että vetoaako esim. miehet jotka ovat erityisen innokkaita ja eteviä tietokone- tai roolipelaajia, mutta se ei ollut ihan mitä hän tarkoitti, enemmän hän ajatteli esim. bändissä kitaransoittoa tms.

 

[timppeli]

Taas puhutaan niistä mielikuvista ilman faktaa, kun naristaan "akateemisista naisista" joille ei mikään kelpaa.

Näihin mielikuviin vaikuttavat varmasti esim. Helsingin Sanomien artikkelit missä pähkäillään miten väärin on kun pääkaupunkiseudun koulutetuille naisille ei riitä tarpeeksi koulutettuja miehiä, tai MeNaiset-kyselyt missä paljastetaan että vetovoimaisin ammatti miehessä on lääkäri. Molemmat ovat ihan oikeita artikkeleita joihin ei-niin-kauan-sitten törmäsin, ja mietin miksei miehille kohdisteta samanlaisia artikkeleita (vetovoimaisin ammatti naisessa jne.)? Looginen päätelmäni oli ettei miehiä yhtä paljon kiinnosta kyseiset asiat kumppaninvalinnassa kuin naisia; no ainakaan itseäni ei ole juurikaan kiinnostanut, olen treffaillut niin lääkärisnaista (jonka kanssa ei synkannut, todettiin molemmat ettei kipinää oikein ollut, ei ollut oikein tyyppiäni ja hänkin vilkuili treffeillä muita miehiä) kuin mennyt naimisiin työttömän lähihoitajan kanssa.

Kyllä se taitaa vaan olla niin että miehet miettivät mahdollisen kumppaninsa koulutustasoa ja ammattia paljon vähemmän kuin naiset. Enemmän miehiin vetoaa naisissa esim. ulkonäkö, nuoruus, iloisuus jne.

Enkä sano että se edes on väärin. Se vain on, sukupuolten välisiä keskimääräisiä eroja. En koe että miesten kriteerit kumppaniehdokkaille ovat yhtään sen ylevämpiä kuin naisten, esim. Danny seurustelee lapsenlastensa ikäisten naisten kanssa, tai maamme presidentti meni naimisiin itseään puolet nuoremman naisen kanssa.

Tähän väliin heitän myös sellaisen ajatuksen että mielestäni esim. "älykkyyteen" ihastuminen ei ole yhtään sen ylevämpää ja kunnioitettavampaa kuin vaikkapa ulkonäköön ihastuminen. Älykkyys on tiettävästi voimakkaasti periytyvää, ja joku saattaa ilman omaa syytä jäädä vajakiksi vaikkapa synnytyksenaikaisen hapenpuutteen takia.

Argumenttiin siitä että "entäs kun vaimosi vanhenee eikä ole enää kaunis, etkö sitten enää rakastakaan häntä" voi esittää vasta-argumentin "entäs kun superälykäs miehesi sairastuu vanhennuttuaan dementiaan eikä enää olekaan niin älykäs, etkö sitten enää rakastakaan häntä"? Niinpä, toivottavasti siinä vaiheessa on keksinyt jo muitakin syitä rakastaa elämänkumppaniaan, kuin ulkonäkö tai älykkyys.

 

[timppeli]

Tunneälyn kehittäminen on mahdollista harjoittamalla ja tiedostamalla omia tunteitaan sekä harjoittelemalla empatian ja sosiaalisen tietoisuuden taitoja. On myös olemassa erilaisia tunneälykoulutuksia ja -ohjelmia, joita voi käyttää tunneälyn kehittämiseen.

Löytyykö tuosta jotain vertaisarvioituja sokkotutkimuksia (eli että ns. tunneälyä voi harjoittaa ja vahvistaa), vai onko tuo vain teoria? Varsinkin tuo empatian oppiminen?

Esim. psykopaateilta puuttuu empatiakyky (lähes) kokonaan, ja olen monelta psykologilta kuulut mielipiteenään että on yleisesti ottaen turha kuvitelma että psykopaatteja voisi kuntouttaa, siten että heistä tulisi empaattisempia. He voivat kyllä feikata empatiaakin saadakseen tahtonsa läpi, mutta siinä se melkein on.

Tuo on mielestäni vähän samanlainen kuvitelma kuin että "älykkyyttä" voisi oppia. Älykkyys on pitkälti periytyvä ominaisuus, ja myös esim. syntymässä tai muuten kohdatut traumat tai sairaudet voivat vähentää sitä. Ehkä sitä voi hieman vahvistaa tekemällä joitakin loogisia harjoitteita uutterasti yms., mutta ei taida vaikeasti Downin syndroomaisesta kuitenkaan yleensä tulla tohtoria vaikka kuinka tekisi älykkyysharjoituksia.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei ole helppoa edes julkkiksilla. Ismo Leikola luuli eron jälkeen edessään olevan ihanan sinkkukesän asiaankuuluvine lihallisine huvituksineen, mutta toisin kävi, hiljaista piteli seuraavaan kevääseen asti...

Tätä mä usein olen ajatellut, että kylläpä on karua miehillä, jotka vapautuvat näille nykyisille markkinoille pitkän parisuhteen jälkeen, koska ei niillä ole mitään hajuakaan miten karuksi ja hankalaksi kaikki on muuttunut männäajoista.

Okei, Ismo Leikola ei ole ulkonäöltään kovin kummoinen. Tosin kevyesti vähintään samaa tasoa kuin keskiverto nelikymppinen nainen, mikä nyt ei tosin sinänsä takaa eikä todista yhtään mitään. Mutta on se sentään kansainvälinen julkkis. Ja varmaan ihan riittävästi rahoissaan.

Kirja: Ismo Leikolan sinkkuelämä alkoi karulla tavalla – viehättävä nainen täräytti tyrmistyttävän kysymyksen

Deittailu avioeron jälkeen voi olla vaikeaa. Sen koki myös Ismo Leikola, joka yritti löytää naisseuraa sekä Suomesta että Amerikasta.

www.is.fi

 

[timppeli]

Ehkä tärkeimpänä kuitenkin on se, että kumppanilta tulisi löytyä seksuaalisen vetovoiman lisäksi myös henkistä stimulanttia. Itse vähän kummeksun miehiä, etenkin korkeakoulutettuja, joille naisen koulutustaso on "tjaa, ihan sama". Kyllä sillä omasta mielestä on merkitystä.

En ihan osaa vetää yhtäläisyysmerkkiä korkean koulutustason ja "henkisen stimulaation" välille, vaikka loogisesti päätellen tuollainen yhteys saattaisikin olla. Esimerkiksi, matemaattisesti lahjakkailla saattaa herkemmin olla autismikirjon piirteitä, jotka tuskin ovat kovaa valuuttaa esim. sosiaalisuuden kannalta. En ihmettelisi vaikka itsellänikin sellaisia olisi, viihdyn hyvin yksin ja vaikka en sosiaalisia tilanteita pelkääkään, en yleisesti niin välitä kaiken maailman kissanristiäisistä. Ja yleisesti olen kiinnostuneempi asioista ja tekniikasta kuin ihmisistä, miksi kaiketi päädyin IT-alalle ja olen aina ollut aikamoinen tietokonenörtti.

Vaimoltani on aikoinaan jäänyt peruskoulu kesken. En yleisesti osaa arvioida hänen älykkyyttään, matemaattisesti hän ei ole kovin lahjakas (ehkä sen takia koska se ei koskaan ole ollut hänen lempiaiheitaan), mutta ei hän jatkuvasti ainakaan mitään sammakoita suustaan päästä että häntä joutuisi missään häpeämään tms., ja hän vetoaa minuun myös henkisesti iloisuudellaan, sosiaalisuudellaan jne. Yksi henkisesti yhdistävä tekijä on että meillä tuntuu olevan melko yhteneväinen huumorintaju, nauramme monesti samoille asioille.

En tiedä vetoaisiko minuun erityisesti juuri älykkyys naisessa. Esim. se C++ ohjelmoijanainen jonka kanssa seurustelin vaikutti sinänsä kyllä älykkäältä, vaikka häneltä olivatkin korkeakoulut jääneet kesken. Hänen kanssaan keskustelut eivät kuitenkaan mielestäni niin hirveän henkeviltä kuitenkaan tuntuneet, enemmän niistä välillä tuli kuva ikäänkuin kilpailisimme väittelyissä tms., eikä se välttämättä ollut mitä kaipaisi pitkän työpäivän jälkeen. Huumorintajumme eivät aina oikein kohdanneet myöskään, hänestä parhainta komediaa oli "Paritellen" kaltainen ihmissuhdekomedia, joka taas minua lähinnä haukotutti:

Paritellen (TV Series 2000–2004) ⭐ 8.5 | Comedy, Romance

30m | K-7

www.imdb.com

Vastaavasti brittiläinen The Office, tai elokuva The Big Lebowski, jotka minun mielestäni ovat ihan parhainta parhautta komedian osalta, eivät uponneet häneen sitten ollenkaan:

Konttori (TV Series 2001–2003) ⭐ 8.5 | Comedy, Drama

30m | K-15

www.imdb.com

Big Lebowski (1998) ⭐ 8.1 | Comedy, Crime

1h 57m | K-16

www.imdb.com

The Officesta hän ei tykännyt koska se oli hänen mielestään liian tuskallista katsottavaa koska tuntui niin todenmukaiselta, ja Lebowskista hän ei pitänyt koska hänen mielestään päähenkilö eli The Dude oli vain yksinkertaisesti ärsyttävä henkilö.

Ei kai sitten ihme että tiivis seurustelumme loppuikin 4kk jälkeen.

 

[Pöllömies]

Ei ole helppoa edes julkkiksilla. Ismo Leikola luuli eron jälkeen edessään olevan ihanan sinkkukesän asiaankuuluvine lihallisine huvituksineen, mutta toisin kävi, hiljaista piteli seuraavaan kevääseen asti...

Tätä mä usein olen ajatellut, että kylläpä on karua miehillä, jotka vapautuvat näille nykyisille markkinoille pitkän parisuhteen jälkeen, koska ei niillä ole mitään hajuakaan miten karuksi ja hankalaksi kaikki on muuttunut männäajoista.

Okei, Ismo Leikola ei ole ulkonäöltään kovin kummoinen. Tosin kevyesti vähintään samaa tasoa kuin keskiverto nelikymppinen nainen, mikä nyt ei tosin sinänsä takaa eikä todista yhtään mitään. Mutta on se sentään kansainvälinen julkkis. Ja varmaan ihan riittävästi rahoissaan.

Kirja: Ismo Leikolan sinkkuelämä alkoi karulla tavalla – viehättävä nainen täräytti tyrmistyttävän kysymyksen

Deittailu avioeron jälkeen voi olla vaikeaa. Sen koki myös Ismo Leikola, joka yritti löytää naisseuraa sekä Suomesta että Amerikasta.

www.is.fi

Ymmärrän Ismoa miksei saanut enää värähtämään Angelikan puolisona. 5-kymppinen hyvää vauhtia mummoontuvan näköinen vaimo, joka kuitenkin pitää itseään hehkeänä seksin papittarena, joka saa nuoria hessuja sänkyyn..

Ismon onni on se, että hän on nyt sinkkumies. Rima korkeammalle vaan, Ismo.

 

[timppeli]

Ei ole helppoa edes julkkiksilla. Ismo Leikola luuli eron jälkeen edessään olevan ihanan sinkkukesän asiaankuuluvine lihallisine huvituksineen, mutta toisin kävi, hiljaista piteli seuraavaan kevääseen asti...

Tätä mä usein olen ajatellut, että kylläpä on karua miehillä, jotka vapautuvat näille nykyisille markkinoille pitkän parisuhteen jälkeen, koska ei niillä ole mitään hajuakaan miten karuksi ja hankalaksi kaikki on muuttunut männäajoista.

Okei, Ismo Leikola ei ole ulkonäöltään kovin kummoinen. Tosin kevyesti vähintään samaa tasoa kuin keskiverto nelikymppinen nainen, mikä nyt ei tosin sinänsä takaa eikä todista yhtään mitään. Mutta on se sentään kansainvälinen julkkis. Ja varmaan ihan riittävästi rahoissaan.

Sitä en ihmettele ollenkaan jos hän ei ollut kovinta valuuttaa Los Angelesin sinkkumarkkinoilla. Tulee ihan kielitaito ja kulttuurilliset erot mieleen, kuten myös se että varsinkin siellä korostuu ajatus että miehen vuosipalkan olisi hyvä olla vähintään 500k tai jotain sinnepäin.




Ei ihmekään että autistiselle teknonörtille Elon Muskille naisia kyllä riittää Amerikoissa...

 

[Erkki_erikeepperi]

Sitä en ihmettele ollenkaan jos hän ei ollut kovinta valuuttaa Los Angelesin sinkkumarkkinoilla. Tulee ihan kielitaito ja kulttuurilliset erot mieleen, kuten myös se että varsinkin siellä korostuu ajatus että miehen vuosipalkan olisi hyvä olla vähintään 500k tai jotain sinnepäin.




Ei ihmekään että autistiselle teknonörtille Elon Muskille naisia kyllä riittää Amerikoissa...

Ei Ismolla mennyt naisten suhteen hyvin Suomessakaan aluksi.

Losissa sentään valttikorttina on eksoottisuus (ja aitous?). Mutta ei se taida riittää, jossei ole peliä.

Videoista päätellen Ismo olisi kyllä laihduttanut viime aikoina ja kiinnittänyt vähän enemmän huomiota ulkonäköönsä. Ihan fiksua. Ei resupekka-tyyli ole välttämättä ihan kuuminta hottia. Siis siitäkin huolimatta, ettei samanikäisten naistenkaan taso ole häävi ainakaan Suomessa. Mutta ei asioita voi tällä tavalla suoraan verrata. Ei maailma ole sillä tavalla reilu.

 

[Joku_242]

Jos naisilta itseltään kysytään, väite on ettei heillä ole yhteistä puhuttavaa rekkakuskin kanssa... mutta väittäisin tuon perustelun olevan pitkälti potaskaa. Useissa kyselyissä naiset toivoisivat kaikkein eniten miehensä ammatiksi lääkärin... Ööö lääkärienkö kanssa sitten on iltaisin takkatulen niin erityisen kiinnostavia ja henkeviä keskusteluita, vaikkapa ihmisen anatomiasta, mistä löytyy värttinäluu, mitkä ovat yleisimmät syövät Suomessa jne.?

Sinänsä koulutetuilla ihmisillä on *keskimäärin* hieman erilainen ajatusmaailma tai keskustelunaiheet, että on se jossain määrin perusteltua. Alalla tosin ei pitäisi juuri olla tässä väliä.

Sori, en usko. Kyllä naisille lääkärimies on vetovoimainen sen takia että lääkärit ovat Suomessa korkeimmin palkattu ammattikunta, ja omaavat yhteiskunnassa asemassaan erityistä arvostusta joita katsotaan ylöspäin. Ja sillä saa itselleen ystäväpiirissä ja sukulaisten silmissä erityistä arvoa ja kateutta jos onnistuu rengastamaan lääkärismiehen, siihen ei ihan joka pirjo pysty.

Joo, näinhän se on. Varsinkin kun vielä lääkäreistä/lääkisopiskelijoista enemmistö on naisia näinä aikoina, joten iso osa lääkärimiehistä ei edes ole vapaana valmistuttuaan.

Muistan kun aikoinaan keskustelin tästä aiheesta aikoja sitten eräällä toisella suomalaisella keskustelupalstalla (jonka jäsenet enemmän tai vähemmän tunsivat toisensa myös tosielämässä, meillä oli välillä yhteisiä tapaamisia mihin monet osallistuivat jne.), lopulta esim. eräs mielestäni ihan fiksu sairaanhoitajanainen myönsi että kyllä hänellä olisi jonkinlainen henkinen blokki alkaa seurustella esim. työttömän miehen kanssa, vaikka hän muuten olisi kuinka mukava eikä olisi mitään erityisiä elämänhallintaongelmia työttömyyden lisäksi.

Tarkoitatko siis elämäntapatyötöntä, vai että sattuu nyt olemaan työttömänä kun työt lähti alta eikä ole vielä ehtinyt löytämään uutta, tai kun alalla on huono työtilanne? Jälkimmäisen tapauksessa olisi kyllä mustakin aika outoa.

 

[timppeli]

Videoista päätellen Ismo olisi kyllä laihduttanut viime aikoina ja kiinnittänyt vähän enemmän huomiota ulkonäköönsä. Ihan fiksua. Ei resupekka-tyyli ole välttämättä ihan kuuminta hottia. Siis siitäkin huolimatta, ettei samanikäisten naistenkaan taso ole häävi ainakaan Suomessa.

Sitä emme edes tiedä hakiko Ismo ns. ikäisiään, vai puolet nuorempia. Ei Dannykään tunnu seukkaavan ikäistensä naisten kanssa, ja presidenttimmekin meni naimisiin itseään 30 v nuoremman naisen kanssa.

Ehkä Ismokin kuvitteli että nyt kun nimeäkin alkaa olla, pitäisi kaksikymppisiä olla jonoksi asti. Ei sitten ollutkaan? Vähän niinkuin nelikymppinen Aku Hirviniemikin kuvitteli.

 

[timppeli]

Sinänsä koulutetuilla ihmisillä on *keskimäärin* hieman erilainen ajatusmaailma tai keskustelunaiheet, että on se jossain määrin perusteltua. Alalla tosin ei pitäisi juuri olla tässä väliä.

Kuvittelisin että eri aloilla on varsin erilaisia ihmisiä, vaikka kaikki he korkeakoulutettuja olisivatkin. Esim. humanisti vs. IT-nörtti.

Korkeakoulutetutkin kaiketi pyrkivät suuntautumaan aloille joihin tuntevat vetoa. Koska esim. minä olen lapsesta asti ollut paljon kiinnostuneempi tietotekniikasta kuin vaikkapa kielentutkimuksesta, suuntauduin IT-alalle eikä minusta tullut filologia. Minusta olisi luultavasti tullut myös surkea opettaja koska en koe minkäänlaista vetoa muiden opettamiseen ainakaan jatkuvana ammattina, muiden opettamiseen käytettävä aika on mielestäni ajanhaaskausta johon käytettävän ajan pyrin minimoimaan. Lasteni kanssa käyn kyllä läksyjä läpi, velvollisuudentunnosta.

Ihmisten luonteissa on myös paljon eroavaisuuksia jotka eivät mielestäni liity ainakaan suoraan älykkyyteen, esim. sosiaalisuus, iloisuus, empaattisuus jne. Älykäskään ihminen ei välttämättä ole kovin vetovoimainen sairastuttuaan masennukseen, tai jos ei ole kovin empaattinen luonteeltaan. Esim. Jethro Rostedt saattaa olla todella terävä-älyinen, mutta en silti välttämättä haluaisi seurustella hänen naisversionsa kanssa, enkä tiedä olisivatko keskustelut takkatulen ja viinilasillisen ääressä hänen kanssaan mielestäni niin mieltäylentäviä. Tai mistä sitä tietää, ehkä pitäisi kokeilla Jehron kanssa seukkaamista.

 

[timppeli]

Joo, näinhän se on. Varsinkin kun vielä lääkäreistä/lääkisopiskelijoista enemmistö on naisia näinä aikoina, joten iso osa lääkärimiehistä ei edes ole vapaana valmistuttuaan.

Juu, minulla on kuva että varsin usein ne "harvat" lääkärimiehet pariutuvat lääkärinaisten kanssa, tai joskus myös sairaanhoitajien kanssa. Heillä lienee valinnanvaraa, nuo ammatit valikoituvat varmaankin sen takia koska heihin he törmäävät helpoiten opiskelu- ja työympyröissään.

Tästä tuli mieleeni parin kuukauden takainen Hesarin artikkeli missä lääkärisinkut olivat puuhailleet lääkäripäiville tms. sinkkutapahtumaa, jotta sinkkulääkärit voisivat löytää toisensa. En ollut yllättynyt että kaikki artikkeliin haastatellut "puuhamiehet" olivatkin puuhanaisia.

 

[DaCapo]

Itselläni olisi tämänkin asian osalta aika surkeat kortit, kun olen työtön, jonka koulutus on peruskoulu ja armeijassa olen ollut 3 yötä ja 4 päivää. Tämä siis sosiaalisten ongelmien lisäksi, mikä nyt lieneekin syynä edelläkin mainittuihin puutteisiin.

 

[samsungaaja]

Lebowskista hän ei pitänyt koska hänen mielestään päähenkilö eli The Dude oli vain yksinkertaisesti ärsyttävä henkilö.

Ei ihme että (statustietoinen) nainen ei pitänyt Big Lebowskista, Dudehan on lihava juoppo, työtön, ei kunnianhimoa, asuu vuokralla jne..

 

[Erkki_erikeepperi]

Juu, minulla on kuva että varsin usein ne "harvat" lääkärimiehet pariutuvat lääkärinaisten kanssa, tai joskus myös sairaanhoitajien kanssa. Heillä lienee valinnanvaraa, nuo ammatit valikoituvat varmaankin sen takia koska heihin he törmäävät helpoiten opiskelu- ja työympyröissään.

Tästä tuli mieleeni parin kuukauden takainen Hesarin artikkeli missä lääkärisinkut olivat puuhailleet lääkäripäiville tms. sinkkutapahtumaa, jotta sinkkulääkärit voisivat löytää toisensa. En ollut yllättynyt että kaikki artikkeliin haastatellut "puuhamiehet" olivatkin puuhanaisia.

Erilaisten "sinkkutapahtumien" järjestäminen tuntuu kyllä muutenkin olevan enemmän naisten juttu. Ja ne naiset varmaan harvemmin on mitään parasta a-luokkaa...

Miehet taitaa kokea tuollaiset tilaisuudet vähän ackwardeiksi, etenkin jos paikalla on lähinnä rumia ämmiä, mikä on ainakin oletus.

 

[Joku_242]

Kuvittelisin että eri aloilla on varsin erilaisia ihmisiä, vaikka kaikki he korkeakoulutettuja olisivatkin. Esim. humanisti vs. IT-nörtti.

Korkeakoulutetutkin kaiketi pyrkivät suuntautumaan aloille joihin tuntevat vetoa. Koska esim. minä olen lapsesta asti ollut paljon kiinnostuneempi tietotekniikasta kuin vaikkapa kielentutkimuksesta, suuntauduin IT-alalle eikä minusta tullut filologia. Minusta olisi luultavasti tullut myös surkea opettaja koska en koe minkäänlaista vetoa muiden opettamiseen ainakaan jatkuvana ammattina, muiden opettamiseen käytettävä aika on mielestäni ajanhaaskausta johon käytettävän ajan pyrin minimoimaan. Lasteni kanssa käyn kyllä läksyjä läpi, velvollisuudentunnosta.

Ihmisten luonteissa on myös paljon eroavaisuuksia jotka eivät mielestäni liity ainakaan suoraan älykkyyteen, esim. sosiaalisuus, iloisuus, empaattisuus jne. Älykäskään ihminen ei välttämättä ole kovin vetovoimainen sairastuttuaan masennukseen, tai jos ei ole kovin empaattinen luonteeltaan. Esim. Jethro Rostedt saattaa olla todella terävä-älyinen, mutta en silti välttämättä haluaisi seurustella hänen naisversionsa kanssa, enkä tiedä olisivatko keskustelut takkatulen ja viinilasillisen ääressä hänen kanssaan mielestäni niin mieltäylentäviä. Tai mistä sitä tietää, ehkä pitäisi kokeilla Jehron kanssa seukkaamista.

En kyllä ihan ymmärrä tuota empatian rummutusta. Itse en ainakaan silleen odota mitään kauhean syvällistä myötäelämistä tai myötätuntoa muilta ihmisiltä, kunhan nyt ei koko ajan ole vittuilemassa. Sosiaalisuus toki on ehkä vähän eri juttu, jos toinen on erakko ja toinen tykkää viettää iltaa tuttavien kanssa, nämä eivät ehkä ole ideaalisia kumppaneita toisilleen. Mutta ei tämäkään mene ihan niin suoraan että IT-alalla kaikki olisivat erakkoluonteita.

Tosin en tiedä kuka Jethro on, joten paha kommentoida sun esimerkkiä.

 

[Taneli-]

En kyllä ihan ymmärrä tuota empatian rummutusta. Itse en ainakaan silleen odota mitään kauhean syvällistä myötäelämistä tai myötätuntoa muilta ihmisiltä, kunhan nyt ei koko ajan ole vittuilemassa. Sosiaalisuus toki on ehkä vähän eri juttu, jos toinen on erakko ja toinen tykkää viettää iltaa tuttavien kanssa, nämä eivät ehkä ole ideaalisia kumppaneita toisilleen. Mutta ei tämäkään mene ihan niin suoraan että IT-alalla kaikki olisivat erakkoluonteita.

Itse varsinkin kun ikää tullut hieman enempi tajuan. Eli miettien vaikka sitä että hmm.. naisen "rooli" muuttuu ja moninaistuu ajan saatossa (kuten miehenkin, mutta keskitytään nyt siihen naiseen).

Hänestä tulee äiti, hän huolehtii lapsesta ja monesti osallistuu erilaisiin tapahtumiin (vaikka synttäri ja muut kutsut) mitä paitsi suunnittelee myös leipoo ja toimii sinä sosiaalisena henkilönäkin, siltana kaikkien vieraiden välillä. Hän on yleensä henkilö joka oikeasti muistaa ne kaikki syntymäpäivät ja koordinoi muiden äitien kanssa koska on mitäkin ja paitsi ne koulueväät ja vaatteet ja sinne lähdöt ajoissa myöskin ne kaverien tapaamiset ja juhlat sekä mitä sinne ostetaan lahjaksi ja ja... (Joo, toki mieskin voisi tuon ehkä tehdä mutta monessako perheessä tekee?)

Nopeasti ja nuorena katsoen jos on "edustus tyttöystävä" miksi hänen täytyisi edes osata puhua? Näin kärjistettynä jos riittää että näyttää hyvältä ja osaa hymyillä sekä katsoa ulos autosta kun ajan keskustassa pillurallia. Mutta kun ikää tulee lisää se on oikeasti mukava jos toinen tajuaa hieman jurommastakin miehestä että sillä ehkä oli hieman raskaampi viikko töissä, se voisi hieroa hartioita, tuoda drinkin käteen, käpertyä viereen ja ehdottaa että katsotaanko jotain rakas, laitoin saunan päälle kun hieman raskaammin huokasit ja rojahdit siihen nojatuoliin?

Eli sitä oppii arvostamaan niin itseä, lapsia kuin myös muita ihmisiä kohtaan. Empatia itsessään ei tarkoita että toinen olisi hyvä organisoija, osaisi viikata vaatteita, pestä niitä, tehdä ruokaa tai muuta. Mutta monesti se auttaa että hän välittää eikä vaan sano miesmäisen jurosti (öö, ei koske mua?) kun tuollaiset asiat kaatuvat päälle.

 

[petepeluri]

Vaikea sanoa varmaksi, mutta minulla on sekä omasta kokemuksesta että muuten näppituntumana vähän sellainen kuva että kyllä miehen "asema" yhteiskunnassa, johon kuuluu myös se tulotaso, kiinnostaa kovin monia naisia.

Esimerkiksi välillä saa kuulla valituksia kuinka pääkaupunkiseudun korkeakoulutetuille naisille ei riitä tarpeeksi korkeakoulutettuja miehiä, ja ikäänkuin tämä olisi jonkinlainen ongelma. Miksi ilmeisen monet naiset kokevat että miehen pitäisi olla korkeakoulutettu, ennenkuin suostuisivat edes tapailemaan? Paljon useammin kuin miehillä? Muistan tästä aiheesta esim. jonkun Hesarin artikkelin alle vuoden takaa.

Jos naisilta itseltään kysytään, väite on ettei heillä ole yhteistä puhuttavaa rekkakuskin kanssa... mutta väittäisin tuon perustelun olevan pitkälti potaskaa. Useissa kyselyissä naiset toivoisivat kaikkein eniten miehensä ammatiksi lääkärin... Ööö lääkärienkö kanssa sitten on iltaisin takkatulen niin erityisen kiinnostavia ja henkeviä keskusteluita, vaikkapa ihmisen anatomiasta, mistä löytyy värttinäluu, mitkä ovat yleisimmät syövät Suomessa jne.?

Sori, en usko. Kyllä naisille lääkärimies on vetovoimainen sen takia että lääkärit ovat Suomessa korkeimmin palkattu ammattikunta, ja omaavat yhteiskunnassa asemassaan erityistä arvostusta joita katsotaan ylöspäin. Ja sillä saa itselleen ystäväpiirissä ja sukulaisten silmissä erityistä arvoa ja kateutta jos onnistuu rengastamaan lääkärismiehen, siihen ei ihan joka pirjo pysty.

Muistan kun aikoinaan keskustelin tästä aiheesta aikoja sitten eräällä toisella suomalaisella keskustelupalstalla (jonka jäsenet enemmän tai vähemmän tunsivat toisensa myös tosielämässä, meillä oli välillä yhteisiä tapaamisia mihin monet osallistuivat jne.), lopulta esim. eräs mielestäni ihan fiksu sairaanhoitajanainen myönsi että kyllä hänellä olisi jonkinlainen henkinen blokki alkaa seurustella esim. työttömän miehen kanssa, vaikka hän muuten olisi kuinka mukava eikä olisi mitään erityisiä elämänhallintaongelmia työttömyyden lisäksi.

Hän mainitsi samassa yhteydessä että miehessä erityisen vetoavaa on se jos hänellä on elämässään joku erityinen intohimon kohde jossa hän on hyvä jne. Heitin vitsinä että vetoaako esim. miehet jotka ovat erityisen innokkaita ja eteviä tietokone- tai roolipelaajia, mutta se ei ollut ihan mitä hän tarkoitti, enemmän hän ajatteli esim. bändissä kitaransoittoa tms.

Ainakaan aiheesta ei ole koskaan sen kummemmin tentattu.

On siinä varmaan jotain perää ettei jollain jakkukalkkunalla ja rekkakuskilla ole välttämättä hirveästi yhteistä keskusteltavaa. Jos ei olla ääripäissä asialla ei mielestäni ole merkitystä.

 

[Joku_242]

Ainakaan aiheesta ei ole koskaan sen kummemmin tentattu.

On siinä varmaan jotain perää ettei jollain jakkukalkkunalla ja rekkakuskilla ole välttämättä hirveästi yhteistä keskusteltavaa. Jos ei olla ääripäissä asialla ei mielestäni ole merkitystä.

No eihän sillä pitäisi olla, mutta kuten sanottiin melko iso osa naisista on myös aika paljon statuksen perään...

 

[petepeluri]

No eihän sillä pitäisi olla, mutta kuten sanottiin melko iso osa naisista on myös aika paljon statuksen perään...

Ja iso osa ei ole.

 

[kuoris]

Löytyykö tuosta jotain vertaisarvioituja sokkotutkimuksia (eli että ns. tunneälyä voi harjoittaa ja vahvistaa), vai onko tuo vain teoria? Varsinkin tuo empatian oppiminen?

On olemassa useita vertaisarvioituja sokkotutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että tunneälyä voi harjoittaa ja kehittää. Esimerkiksi vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että 12 viikon tunneälykoulutus paransi merkittävästi osallistujien tunneälyä ja sosiaalisia taitoja.

Toinen tutkimus, joka julkaistiin vuonna 2019, osoitti, että empatian taitoja voi harjoitella ja kehittää. Tutkimuksessa osallistujat saivat harjoitella empatiaa pelin avulla, ja pelin jälkeen heidän empatiakykynsä parani merkittävästi.

Nämä ja monet muut tutkimukset osoittavat, että tunneälyä voi kehittää ja että empatiaa voi oppia harjoittelemalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihmiset kehittyvät samalla tavalla tai samassa ajassa, kun he harjoittelevat tunneälyä. Jotkut ihmiset saattavat kehittyä nopeammin kuin toiset, mutta yleensä säännöllinen harjoittelu johtaa parannuksiin tunneälyssä ja empatiakyvyssä.

Viitteet:

1. Brackett, M.A., Rivers, S.E., Reyes, M.R., Elbertson, N.A. & Salovey, P. (2011). Improving classroom quality with the RULER approach to social and emotional learning: Proximal and distal outcomes. American Educational Research Journal, 48(2), 4-37.
2. Kross, E., Gray, J., Davidson, M., & Schaefer, S. (2019). In a self-compassionate state, behavioral and self-report measures of executive functioning are related to resting-state neural activity in older adults. Social Cognitive and Affective Neuroscience, 14(8), 831-839.
3. Sharma, S., Singh, S., & Sharma, R. (2018). A study on effectiveness of emotional intelligence training on employee engagement and productivity. Journal of Management Development, 37(2), 128-140.
4. Shonkoff, J. P., Boyce, W. T., & McEwen, B. S. (2009). Neuroscience, molecular biology, and the childhood roots of health disparities: building a new framework for health promotion and disease prevention. JAMA, 301(21), 2252-2259.

 

[Taneli-]

Ei nyt ehkä suoraan liity aiheeseen, mutta itse koen mielenkiintoiseksi tutkimukseksi ja otaksun että voi osiltaan selittää sitä miksi naiset pitävät vanhemmista miehistä ja miehet nuoremmista naisista:

Havainto: Naiset ja miehet ikääntyvät eri tahtiin

Toinen sukupuoli näyttää ohittavan toisen yhdessä vaiheessa!

tieku.fi

Eli miehet ja naiset ikääntyvät eri tavalla. Naisen "parasta ennen" päivä on 19v miehillä 40v. Tämä EI tarkoita sitä että kunnosta ei tarvisi huolehtia. Eikä sitäkään etteikö nainen keskimäärin eläisi pidempään kuin mies.

"
Lapsena ja nuorena elimistösi tuottaa koko ajan uusia soluja. Vuosien karttuessa uudistumisprosessi ei enää pysy elimistön rappeutumisen tahdissa.

Se tarkoittaa muun muassa sitä, että vähitellen lihakset veltostuvat, immuunijärjestelmä heikkenee ja luut haurastuvat.
"

+
" Naisilla sairauksiin liittyvä ikääntyminen alkoi keskimäärin jo 19 vuoden iässä, kun taas miehillä ikääntyminen alkoi vasta noin 40-vuotiaana mutta eteni sitten paljon nopeammin kuin naisilla.

"Miehet vaikuttavat säilyvän hyvin 40-vuotiaiksi, Kun heidän elimistönsä ikääntyminen sitten alkaa, se tapahtuu paljon nopeammin kuin naisilla. Kummallekin sukupuolelle on siis hyviä uutisia" "
+

"Naisilla on suurempi riski sairastua Alzheimerin tautiin ja kärsiä ikääntymiseen liittyvästä lihaskadosta, joten naisetkaan eivät säästy ikääntymiselta, vaikka he elävät pidempään”, Scheibye-Knudsen sanoo ja jatkaa: ”Ikääntymisnopeudella voi myös olla vaikutusta asiaan. Naiset ehkä elävät pidempään juuri siksi, että heillä ikääntyminen on hitaampi prosessi. Kun miesten ikääntyminen käynnistyy, edessä on huima alamäki"

HUOM! kyseessä on uusi tutkimus millä ei ole vielä vertailuarvoja jne. Eikä tätä myöskään voi suoraan verrata esim. siten että kukaan mies ei alle 40v iässä voisi sairastua tai alkaa vanhenemaan (varmaan kaikki tunnemme jopa alle 30v miehiä jotka alkavat kaljuuntumaan tai omaa jo harmaita hiuksia jne).

Toki sen voi lukea esim. siten että jos alle 40v ikäisenä ramppaa baareissa, vetää kaksin käsin karvakäsi kebabbia, mäkkäriä ja kioskimuonaa ei se siitä miehenä päälle 40v ikäisenäkään kunto kohoa vaan riski sairastua vakavasti vaan kasvaa. Ei välttämättä kestä edes siihen 40v syntymäpäivään asti jos tarpeeksi riekkuu.

Tietysti myös auringolle liiallinen altistuminen jne. vaikuttaa. Moni varmaan muistaa esim. tämän 69 vuotiaan rekkamiehen kuvan missä kasvojen vasen puoli on saanut ajon aikana reippaasti aurinkoa, oikea puoli on pysynyt varjossa:

 

[timppeli]

Itselläni olisi tämänkin asian osalta aika surkeat kortit, kun olen työtön, jonka koulutus on peruskoulu ja armeijassa olen ollut 3 yötä ja 4 päivää. Tämä siis sosiaalisten ongelmien lisäksi, mikä nyt lieneekin syynä edelläkin mainittuihin puutteisiin.

Yleisohjeena sanoisin, että ennen seurustelukuvioita kannattaa yrittää saada oma elämä tai ainakin pää jollain tapaa kuntoon, oppia ns. rakastamaan ensin itseään.

Ainakaan seurustelua ei kannata etsiä ajatuksella että se korjaisi oman rikkinäisen elämän. Parisuhteisiinkin kuuluvat omat huonot hetkensä ja karikot, ja ne herkästi monimutkaistavat jo muutenkin monimutkaista elämää.

Parisuhdetta (ja miksei ystävyyssuhdetta) hakevat yleensä hakenevat ihmisiä joiden kokevat tuovan jotain elämäänsä, enemmän kuin vievän. Esim. masentuneen ihmisen kanssa seurustelu vie useimmilta voimavaroja, ja jos parisuhde kariutuu (esim. sen takia ettei toinen jaksa enää toimia iltaisin masentuneen terapeuttina), masennus saattaa vain paheta.

En sitten tiedä millaista olisi esim. kahden masennuksesta kärsivän seurustelu. Vähentääkö vai lisääkö seurustelu heidän masennustaan?

Oli miehestä mitä mieltä tahansa, Jordan Petersonilla on mielestäni hyviä ajatuksia elämässä ajelehtiville nuorille miehille, ja miksei naisillekin. Toki aina kyse ei ole vain siitä että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta perusviesti kai on että elämää estäville ongelmille on pakko tehdä jotain, ennenkuin elämä voi edistyä johonkin suuntaan.

 

[timppeli]

Erilaisten "sinkkutapahtumien" järjestäminen tuntuu kyllä muutenkin olevan enemmän naisten juttu. Ja ne naiset varmaan harvemmin on mitään parasta a-luokkaa...

Miehet taitaa kokea tuollaiset tilaisuudet vähän ackwardeiksi, etenkin jos paikalla on lähinnä rumia ämmiä, mikä on ainakin oletus.

Kyllä ainakin lääkäriopiskelijoissa muistan nähneeni aika vetävän näköisiä bimatsuja.

Ongelma taitaa enemmän olla se että, sen lisäksi että nykyisin naislääkäreitä taitaa olla enemmän kuin mieslääkäreitä, naislääkäreille ehkä toisen lääkärin kanssa pariutuminen on tärkeämpää kuin mieslääkäreille, joille saattaa kelvata vaikka joku hoitsukin kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen ja nuori. Tai sitten jatkaa poikamieslääkärin elämää joka lentää kukasta kukkaan työpaikallaan, ehkä välillä naispuolisiin asiakkaisiinsakin sekaantuen (ei toki työaikana, se olisi rikollista puuhaa ja perin paheksuttavaa muutenkin).

Tuossa "lääkärien sinkkutapahtumassa" ehkä eniten polemiikkia aiheutti siitä tuleva kuva ikäänkuin lääkärien tulisi pyrkiä seurustelemaan lähinnä toisten lääkärien kanssa. Lääkärien jos keiden luulisi ymmärtävän sisäsiittoisuuden vaarat.

Esim. lentokapteenimiehet eivät pidä minään kynnyskysymyksenä että seurustelukumppanin pitää olla myös lentokapteeni tai vähintään perämies, ainakin jos itse on hetero. Kyllä varmaan joku nuorempi lentoemäntäkin kelvannee. Minäkään en ole tietoisesti hakenut seurustelukumppanikseni insinöörinaisia.

 

[Joku_242]

Erilaisten "sinkkutapahtumien" järjestäminen tuntuu kyllä muutenkin olevan enemmän naisten juttu.

Ai, enpä oo moisesta aiemmin kuullutkaan.

 

[timppeli]

En kyllä ihan ymmärrä tuota empatian rummutusta. Itse en ainakaan silleen odota mitään kauhean syvällistä myötäelämistä tai myötätuntoa muilta ihmisiltä, kunhan nyt ei koko ajan ole vittuilemassa.

Joku nainen joskus sanoi mielestäni osuvasti että hän tiesi seurustelevansa tulevan miehensä kanssa kun hän itse oli kovassa influenssassa sängyn pohjalla, ja miten mies myötäeli hänen kanssaan ja hoiti häntä, varmistaen että hänellä on kaikki hyvin.

Se voi luoda toisesta positiivisen kuvan että jos omalle kohdalle sattuisi jotain ikävää, olisi se sitten työttömyys tai Alzheimerin tauti, toinen ei jätä sinua vain sen takia että olet alkanut tulla hänelle hidasteeksi tai esteeksi. Vähemmän empaattinen saattaisi näin tehdä helpommin, luulisin. Esim. Demi Moore ilmeisesti muutti jokin aika sitten ex-miehensä Bruce Willisin luokse asumaan, tämän pitkälle edenneen dementian takia. Antaa Demistä empaattisen ja huoltaottavan kuvan. Vaimomatskua.

En osaa kovin hyvin arvioida omaa empaattisuuttani. Jotain varmaan on koska joskus suren kovastikin joidenkin muiden kohtaloa, mutta toisaalta olen myös huomannut suhtautuvani läheisteni kokemiin vastoinkäymisiin enemmän ratkaistavina ongelmina, sen sijaan että voivottelisin rinnalla elämän epäoikeudenmukaisuutta. Se voi tuntua vastapuolesta kylmältä, jos he odottivat enemmän mukanavoivottelua kuin ratkaisuehdotusten latelemista.

Vähän sama se kyllä on etten erityisemmin toivo ja halua muilta ns. empatiaa, varsinkaan ulkokultaista sellaista. Kun isäni hautajaisissa pikkaisen itkeä tirautin, silloisen (ex-)vaimoni muka-osaaottava selkääntaputtelu lähinnä ärsytti minua. Tai kun HUS:n aivokirurgi kylmästi vaan lateli äitini lohduttoman prognoosin hänen kokemansa pahan aivoinfarktin jälkeen, arvostin sitä että hän kertoi asiat suoraan ja tunteettomasti. Paskat tarvitsen ketään minulle tuntematonta lääkäriä lohduttelemaan minua, kertoo vaan missä mennään ja sillä selvä. Menen sitten erikseen psykiatrin juttusille jos oma pää ei kestä.

Kunhan nyt ei kuitenkaan täysi kusipää ole, kuten se Naistenklinikan sairaanhoitaja joka totesi itkuiselle vaimolleni "Ei tässä kuulkaa itku nyt auta." kun raskaana olevalla vaimollani oli pelko keskenmenosta, joka onneksi osoittautui lopulta aiheettomaksi peloksi. Olisi sekin hoitsu vaan pitänyt turpansa kiinni, ei kukaan häneltä mitään lohduttelua odottanut mutta ei tarvitse myöskään olla täysin tunteeton kusipää. Tuntui että häntä ärsytti se että vaimoni itki hiljaa itsekseen.

Sosiaalisuus toki on ehkä vähän eri juttu, jos toinen on erakko ja toinen tykkää viettää iltaa tuttavien kanssa, nämä eivät ehkä ole ideaalisia kumppaneita toisilleen.

Ei varmaan jos kyseessä olisivat ääripäät (autisti vs. sarjahalailija), mutta kyllä vaimoni on paljon sosiaalisempi ja haluaa tavata ystäviään enemmän kuin minä, eikä se tähän mennessä ole osoittautunut ongelmaksi. Jos hän haluaa minut jonkun ystävänsä juhliin mukaan, menen mukaan vaikka keksisikin muutakin tekemistä, ja monesti viihdynkin. En vain koe sellaisia sosiaalisia tilanteita yhtä tärkeäksi kuin hän.

Asiaan vaikuttaa myös se että vaimoni viettää iltaa mielellään naisystäviensä kanssa, enkä minä haluaisi siihen kuvioon edes sekaantua. Jos haluan jotakuta sosiaalisesti tavata, ovat ne esim. miespuolisia entisiä opiskelukavereitani joiden kanssa välillä käymme kaljalla turisemassa, tai vaikka sisaruksiani. Vastaavasti en erityisemmin halua vaimoani siihen porukkaan mukaan, tuskin hänkään pitäisi meidän välisiä keskustelujamme niin kiinnostavina.

Mutta ei tämäkään mene ihan niin suoraan että IT-alalla kaikki olisivat erakkoluonteita.

Veikkaan että keskimäärin kovasti tekniikasta yms. kiinnostuneet ovat vähemmän sosiaalisia, kuin muut. Tämä on osittain sukupuoltenkin välistä eroa, ja selittää miksi Pohjoismaissakin miehet suuntautuvat paljon enemmän aloille joissa ollaan tekemisissä asioiden ja tekniikan parissa, ja naiset taasen ihmisläheisille aloille.

Jo pikkuvauvoissa kuulemma havaitaan että keskimäärin tyttövauvat kiinnittävät enemmän huomiota toisiin ihmisiin,, kun taas poikavauvat esineisiin. Myös autismikirjon piirteet vaikuttavat olevan yleisempiä miehillä kuin naisilla, mikä voi hyvin liittyä aiemmin mainittuihin miesten ja naisten erilaisiin kiinnostuksenkohteisiin.

Tosin en tiedä kuka Jethro on, joten paha kommentoida sun esimerkkiä.

Videossa oikeanpuoleinen tuhdimpi kaveri.

 

[Juhukka]

tuli vastaan video jossa väittämä jos makaa 5 henkilön kanssa sun todennäköisyys 10v aikana olla onnellisessa suhteessa droppaa 80%=> 20%.
No siksi että kun makaat toisen kanssa vertaat sitä edelliseen ja siitä jne. syvää bondausta on vaikeampi syntyä.
vähän kun oot eka audi fani meet koeajaa bmw, skodaa, ja mersua niin kyllä koetellaan audi fania..

 

[Baldrick]

tuli vastaan video jossa väittämä jos makaa 5 henkilön kanssa sun todennäköisyys 10v aikana olla onnellisessa suhteessa droppaa 80%=> 20%.
No siksi että kun makaat toisen kanssa vertaat sitä edelliseen ja siitä jne. syvää bondausta on vaikeampi syntyä.
vähän kun oot eka audi fani meet koeajaa bmw, skodaa, ja mersua niin kyllä koetellaan audi fania..

Täytyyhän sen olla totta, jos ihan videossa oli. Jotain lähdekritiikkiä olisi hyvä kehittää.

 

[Juhukka]

Täytyyhän sen olla totta, jos ihan videossa oli. Jotain lähdekritiikkiä olisi hyvä kehittää.

ei tainnut viestin tärkeinsanoma välittyä. Vaikka leikkimielisen esimerkin automaailmasta toin viestinnän tueksi. Kehitystä voi onneksi aina tapahtua.
Parisuhde asioissakin on ihmisiä ja on ihmisiä. taajuuden vaihtelee kovin. Tulemme väärin ymmärretyiksi kun asiat eivät vain kohtaa.

 

[Rullis]

tuli vastaan video jossa väittämä jos makaa 5 henkilön kanssa sun todennäköisyys 10v aikana olla onnellisessa suhteessa droppaa 80%=> 20%.
No siksi että kun makaat toisen kanssa vertaat sitä edelliseen ja siitä jne. syvää bondausta on vaikeampi syntyä.
vähän kun oot eka audi fani meet koeajaa bmw, skodaa, ja mersua niin kyllä koetellaan audi fania..

Suurimmalla osalla ei onneksi tuota vaaraa tunnu täällä olevan. Vaikka kyllä siinä varmasti hymyilyttää korvasta korvaan, kun on eka kymmenen vuotta oman käden varassa ja rupee sen jälkeen saamaan parisuhteessa joka päivä.

 

[Taneli-]

tuli vastaan video jossa väittämä jos makaa 5 henkilön kanssa sun todennäköisyys 10v aikana olla onnellisessa suhteessa droppaa 80%=> 20%.
No siksi että kun makaat toisen kanssa vertaat sitä edelliseen ja siitä jne. syvää bondausta on vaikeampi syntyä.

Tuossa on varmaan vedetty vähän mutkia suoriksi.
Eli jos henkilö joka on vaikka 60v ja elämänsä aikana ehtinyt harrastaa seksiä 4 henkilön kanssa ja puolison kuolemasta on 10v päättää mennä uudelleen naimisiin todennäköisesti ei olisikaan seuraavaa 10v+ onnellisesti suhteessa uuden puolisonsa kanssa kun muuten samassa tilanteessa oleva kaveri joka oli elämänsä aikana ehtinyt harrastaa seksiä 3 henkilön kanssa taas 80% olisi onnellisesti suhteessa 10+ vuoden päästä...

Toki olen 100% samaa mieltä siitä että jos parikymppinen harrastaa alle aikana 5 eri tyypin kanssa seksiä ja "seurustelee" keskimäärin 1kk jokaisen kanssa tuskin hän tulee sen kuudennen tyypin kanssa 10+ vuoden onnellista suhdetta. Tosin en tiedä miksi hän ei voisi saada 10 vuoden sisällä onnellisen (vaikka lyhyenkin) suhteen.

Eli tarkoittaako tuo väittämä sitä että esim. mies joka on maannut 5 naisen kanssa ja nauttinut kaikista yhdenkillan suhteistaan ei nauttisi samalla lailla sitten seuraavia 10 vuotta yhdenillan suhteista? Tai sitä että seuraavaan 10 vuoteen ei voisi yhtään onnellista (edes lyhyttä) suhdetta mahtua? Vai onko jokainen suhde automaattisesti "onneton" jos se päättyy (edes joskus, johonkin muuhun kuin jomman kumman kuolemaan)?

 

[Erkki_erikeepperi]

On ihan common sense, että mitä enemmän vehtaa ympäriinsä, sitä vaikeampaa on varmaan asettua aloilleen.

Ei ehkä kannata takertua liian paljon johonkin tarkkoihin lukemiin.

 

[Joku_242]

Veikkaan että keskimäärin kovasti tekniikasta yms. kiinnostuneet ovat vähemmän sosiaalisia, kuin muut. Tämä on osittain sukupuoltenkin välistä eroa, ja selittää miksi Pohjoismaissakin miehet suuntautuvat paljon enemmän aloille joissa ollaan tekemisissä asioiden ja tekniikan parissa, ja naiset taasen ihmisläheisille aloille.

Jo pikkuvauvoissa kuulemma havaitaan että keskimäärin tyttövauvat kiinnittävät enemmän huomiota toisiin ihmisiin,, kun taas poikavauvat esineisiin. Myös autismikirjon piirteet vaikuttavat olevan yleisempiä miehillä kuin naisilla, mikä voi hyvin liittyä aiemmin mainittuihin miesten ja naisten erilaisiin kiinnostuksenkohteisiin.

Googlailin hieman autismista ja empatiasta, ja ensimmäisten hakutulosten joukossa sanottiin että autismikirjon häiriössä on ongelmia aiemmin mainitun kognitiivisen empatian kanssa, eikä ilmeisesti niinkään arkipuheessa usein empatiana pidetyn affektiivisen empatian kanssa. Tämä kuulostaa hieman yllättävältä, kun stereotypia on juurikin päinvastoin... Muistelen myös lukeneeni joskus jostain Ylen artikkelista, että epäillään että autismi on naisilla alidiagnosoitua, kun he useammin jaksavat/osaavat opetella ulkoa jonkun roolin, mikä voi selittää osan sukupuolten välisestä erosta.

Research from 2018Trusted Source has shown that autistic people may have difficulties with cognitive empathy (recognizing another person’s emotional state) but not affective empathy (the ability to feel another’s emotional state and a drive to respond to it).

For example, they may see someone struggling to carry a load of groceries yet not realize they may need help (cognitive empathy). However, they might notice the person has become upset about it and ask why (affective empathy).

Autism, Asperger's, and Empathy: Know the Facts | Psych Central

 

[Niamu]

Muistan kun aikoinaan keskustelin tästä aiheesta aikoja sitten eräällä toisella suomalaisella keskustelupalstalla (jonka jäsenet enemmän tai vähemmän tunsivat toisensa myös tosielämässä, meillä oli välillä yhteisiä tapaamisia mihin monet osallistuivat jne.), lopulta esim. eräs mielestäni ihan fiksu sairaanhoitajanainen myönsi että kyllä hänellä olisi jonkinlainen henkinen blokki alkaa seurustella esim. työttömän miehen kanssa, vaikka hän muuten olisi kuinka mukava eikä olisi mitään erityisiä elämänhallintaongelmia työttömyyden lisäksi.

Itse en taas tunne ainuttakaan miestä joka kelpuuttaisi työttömän naisen seurustelukumppaniksi. Eiköhän tuo ole varmaan kaikilla aika yleinenkin juttu.

Jos naisilta itseltään kysytään, väite on ettei heillä ole yhteistä puhuttavaa rekkakuskin kanssa... mutta väittäisin tuon perustelun olevan pitkälti potaskaa. Useissa kyselyissä naiset toivoisivat kaikkein eniten miehensä ammatiksi lääkärin... Ööö lääkärienkö kanssa sitten on iltaisin takkatulen niin erityisen kiinnostavia ja henkeviä keskusteluita, vaikkapa ihmisen anatomiasta, mistä löytyy värttinäluu, mitkä ovat yleisimmät syövät Suomessa jne.?

Sori, en usko. Kyllä naisille lääkärimies on vetovoimainen sen takia että lääkärit ovat Suomessa korkeimmin palkattu ammattikunta, ja omaavat yhteiskunnassa asemassaan erityistä arvostusta joita katsotaan ylöspäin. Ja sillä saa itselleen ystäväpiirissä ja sukulaisten silmissä erityistä arvoa ja kateutta jos onnistuu rengastamaan lääkärismiehen, siihen ei ihan joka pirjo pysty.

Entäs muut naisten kestosuosikit lääkärin lisäksi jotka keikkuvat top-listalla miltein aina kuten rakennustyöntekijä, palomies, ensihoitaja ja poliisi?

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse en taas tunne ainuttakaan miestä joka kelpuuttaisi työttömän naisen seurustelukumppaniksi. Eiköhän tuo ole varmaan kaikilla aika yleinenkin juttu.

Kyllä mä kelpuuttaisin. Ei se ole millään tavalla kynnyskysymys, kunhan kyseessä ei ole mikään "elämäm koululainen". Ihan normaalit ihmiset voi olla työttöminä erilaisista syistä johtuen.

 

[WayLoo]

Itse en taas tunne ainuttakaan miestä joka kelpuuttaisi työttömän naisen seurustelukumppaniksi. Eiköhän tuo ole varmaan kaikilla aika yleinenkin juttu.



Entäs muut naisten kestosuosikit lääkärin lisäksi jotka keikkuvat top-listalla miltein aina kuten rakennustyöntekijä, palomies, ensihoitaja ja poliisi?

Eipä tuo työttömyys mitään itselläni estä, kunhan ei mikää kotona makaava kotihiiri oo jolla ole edes innostusta mitään yrittää tehdä... Elämässä kun tulee erilaisia tilanteita vastaan, ei kaikki mee aina niinku strömssössä.

Jos lyötte näitä "ehtoja" hirveen litanjan tulevalle/mahdolliselle kumppanille niin mikään ihme että sinkkuiluna jatkuu vuodesta toiseen.

Enemmän ainakin itse henk. Koht. Kiinnitän huomiota yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin ja siihen että mimmin kaa synkkaa niin sängyssä kuin keskustellessa. Toki en mitään nirsoa, einestenpopsijaa alkais kattelee ku tykkään tehdä ruokaa eri maiden keittiöistä.

Mut makuasioitahan nämä on, sano musti ku pallejaan nuoli.

 

[Joku_242]

Jos lyötte näitä "ehtoja" hirveen litanjan tulevalle/mahdolliselle kumppanille niin mikään ihme että sinkkuiluna jatkuu vuodesta toiseen.

Tosin eikös @Niamu ollut niitä ketjun ei-sinkkuja, itsensä kehittämisen nimeen vannovia kirjoittajia.

Mutta joo, sanoisin kanssa että työttömyys itsessään ei vielä kerro juuri mitään. Eiköhän useimmat ihmiset ole jossain vaiheessa elämäänsä työttömänä.

 

[Rullis]

Mitenkähän sitä vannotaan ei-itsensä kehittämisen nimiin?

Koulut on turhia, harrastukset homoille, ylipainokin on vain hidaste ja mahdollisuus tutustua 2. tyypin diabetes lääkitykseen. Sosiaalisia tilanteita on turha jännittää, kun voi jäädä yksin kotiin. Töitä on turha hakea, kun saahan kelastakin rahaa.

 

[zxcvbnm]

Itse arvioisin, että liian monet on tosi pinnallisia monessakin asiassa. Keskitytään ulkonäköön, rahaan, koulutukseen, statukseen yms asioihin jitka ei kuitenkaan takaa parisuhteen onnistumista millään tavalla. Ihmisen mielenlaadun pitäisi olla paljon tärkeämpi asia suomessa kuin 4000e kuukausi liksan. Raha ei tee kenestäkään hyvää ihmistä tai välttämättä viisastakaan, sillä alansa ammattilaisillakin voi olla hyvin suppea maailmankatsomus ja maalaisjärki tipotiessään. Naisetkin monesti tuppaa olemaan pinnallisempia kuin antavat ymmärtää ja tämän voi vaan rivien välistä huomata. Monesti ihastuvat miehessä kauniisiin silmiin/katseeseen, hyvään ihoon, pituuteen tai hymyyn. Myös se seikka, että miehen status on yleensä naisille tärkeämpi seikka ja ammatti, varallisuus, työpaikka, sosiaalinen ympäristö on naisille tärkeää.

Jotkut ihmiset tosiaan voi olla poikkeuksellisia, joita ei kiinnosta koulutus, työpaikka, varallisuus tai mitkään edellä mainitut vaan ihminen on tärkeämpi. Näitä inhimillisia ja sydämmellisiä miehiä on paljon, joilla ei elämä ole mennyt niinkuin on suunniteltu. Ei kaikilla tarvi olla omakotitaloa, farkkuvolvoa, kesämökkiä jne ja elämä voi silti olla varsin hyvää. Ihmisillä monesti suomessa odotukset elämälle taivaissa ja vaaditaan paljon, myös talousasioissa.

Jostain pitäisi löytää nöyrä, vaatimaton, neitseellinen nainen jolla ei ole hillitöntä vaatimuslistaa kumppanille. Ennenhän näitä oli enemmänkin, mutta ajat ovat muuttuneet.

 

[kuoris]

Koulutus, ulkonäkö ja varallisuus ovat näemmä nykyään arvoja joita naiset arvostaa. Eikö iso muna ole enää mitään? Muistan yhden naisen vuosituhannen vaihteen tienoilla joka seurusteli todella kusipään miehen kanssa (oli väkivaltainenkin - myös selvinpäin, ex YK-sotilas). Kyselin mikset jätä sitä niin sanos et kun sil on niin iso et saa anteeksi

 

[Francis Ford Mondeo]

Eipä tuo työttömyys mitään itselläni estä, kunhan ei mikää kotona makaava kotihiiri oo jolla ole edes innostusta mitään yrittää tehdä... Elämässä kun tulee erilaisia tilanteita vastaan, ei kaikki mee aina niinku strömssössä.

Jos lyötte näitä "ehtoja" hirveen litanjan tulevalle/mahdolliselle kumppanille niin mikään ihme että sinkkuiluna jatkuu vuodesta toiseen.

Enemmän ainakin itse henk. Koht. Kiinnitän huomiota yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin ja siihen että mimmin kaa synkkaa niin sängyssä kuin keskustellessa. Toki en mitään nirsoa, einestenpopsijaa alkais kattelee ku tykkään tehdä ruokaa eri maiden keittiöistä.

Mut makuasioitahan nämä on, sano musti ku pallejaan nuoli.

Työttömyydessäkin on aika isoja sävyeroja. Yksi on saanut muutosneuvottelujen vuoksi kenkää toissa viikolla, toinen taas ei ole koskaan työelämässä ollutkaan. Itse en lähtisi parisuhteeseen erilaisten tukien varassa olevan pitkäaikaistyöttömän kanssa.

 

[timppeli]

Suurimmalla osalla ei onneksi tuota vaaraa tunnu täällä olevan. Vaikka kyllä siinä varmasti hymyilyttää korvasta korvaan, kun on eka kymmenen vuotta oman käden varassa ja rupee sen jälkeen saamaan parisuhteessa joka päivä.

Mitä parisuhteiluun muuten tulee, oma henkilökohtainen kokemukseni oli että parikymppisenä pojankloppina oli jostain syystä paljon vaikeampaa skorettaa sen enempää parisuhdetta kuin irtoseksiäkään. Ehkä siihen vaikutti sekä nuoremman itseni itsevarmuuden puute, kuten myös se että parikymppisillä naisilla noin yleisesti on vientiä muutenkin, ei heidän tarvinnut yleisesti ottaen minuun tyytyä.

Päälle kolmikymppisenä alkoi tuulen suunta muuttua, flaksi alkoi olla yhä parempi, varsinkin kun alkoi ympärillä olla niin biologisen kellon tikittämisen kanssa tuskailevia kolmikymppisiä naisia, kuin ehkä yhden tai kaksi muksua omaavia yksinhuoltajia. Varmasti myös oma itsevarmuus naisten suhteen oli jo vahvistunut, mutta sitä boostasi myös se kun alkoi kokea olevansa yhä halutumpi naisten silmissä, itseään voimistava positivinen noidankehä.

Joten parikymppisille incel-pojille pieni lohdutuksen sana, tilanne saattaa helpottaa iän karttuessa, kunhan myös kohdeyleisönne vanhenee niistä parikymppisistä naisista.

Naisilla sitten ehkä toisinpäin, iän karttuessa saattaa pariutuminen vaikeutua joten nauttikaa vielä siitä parikymppisen naisen elämästä jolloin olette maailmankaikkeuden huomion keskipisteenä, ja olette maailman huipulla. Sitten katkerana kolmi- nelikymppisenä, kun havaitsette pudonneenne alas haluttavuushierarkiassa, voitte ryhtyä vaikka telaketjufeministeiksi ja alkaa valittaa miesten julmasta sorrosta ja patriarkaatista. Just niinku monet ikääntyvät Hollywood-kaunottaret tekevät kun heräävät samaan että nuoremmat kopiot heistä vievätkin kaiken huomion.

Sellaista se elämä on.

 

[zxcvbnm]

Työttömyydessäkin on aika isoja sävyeroja. Yksi on saanut muutosneuvottelujen vuoksi kenkää toissa viikolla, toinen taas ei ole koskaan työelämässä ollutkaan. Itse en lähtisi parisuhteeseen erilaisten tukien varassa olevan pitkäaikaistyöttömän kanssa.

Minun mielestä pitkäaikaistyöttömyyskään ei ole este. Suomessahan työttömätkin voivat mennä naimisiin ja perustaa perheen sekä saada lapsia. Jos ei vaadi liikaa, niin suht köyhänäkin perhe elämä on mahdollista. Muutenkin kun ikää tullut lisää, niin sitä vähemmän ehdoton sitä on minkään asian suhteen. Nuorena ja voimissaan ollessaan sekä paljon mahdollisuuksia kokiessaan sitä voi olla erilainen elämän katsomus. Vanhimmiten sitä oppii olemaan suvaitsevaisempi ja ei esim ole kriteerejä ulkonäön tai ylipainon suhteen. Joskus nuorena sitä piti olla timmissä kunnossa oleva, että voi edes kiinnostua.

 

[timppeli]

On ihan common sense, että mitä enemmän vehtaa ympäriinsä, sitä vaikeampaa on varmaan asettua aloilleen.

En tiedä onko sukupuolissa eroa, mutta jos sinkkumies kokee että irtoseksiä irtoaa, eikä ole erityistä tarvetta ja halua ryhtyä koti-isäksi... miksi sitten edes asettua aloilleen?

Hyviä esimerkkejä tästä taitavat olla Charlie Sheen ja Elon Musk. Charlie on ollut kolme kertaa naimisissa eikä yksikään avioliitto tainnut montaa vuotta kestää, lapsiakin teki mutta jossain vaiheessa päätti että miksi hän edes naimisiin kenenkään kanssa menisi edes näön vuoksi, ja jakeli valokuvia lomamatkoistaan kahden pornomallitähtösen kanssa. Olis varmaan kuitenkin kannattanut käyttää kumia, se hiv...

Elon Musk on myös omanlaisensa tapaus. Maailma kohahti kun hän meni naimisiin selvästi itseään nuoremman Grimes-laulajan kanssa, lapsiakin tuli mutta tiet erkanivat kun Elon oli ehtinyt siinä sivussa kylvätä siementään muuallekin. Elon ei ilmeisesti koe tarvetta keskittyä vain yhteen naiseen ja parisuhteeseen, kun ei tarvitse. Vähän tulee kuva että sillä saralla hänen ainoa tavoitteensa on saada jälkikasvua mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Tapansa kullakin.

 

[timppeli]

Googlailin hieman autismista ja empatiasta, ja ensimmäisten hakutulosten joukossa sanottiin että autismikirjon häiriössä on ongelmia aiemmin mainitun kognitiivisen empatian kanssa, eikä ilmeisesti niinkään arkipuheessa usein empatiana pidetyn affektiivisen empatian kanssa. Tämä kuulostaa hieman yllättävältä, kun stereotypia on juurikin päinvastoin... Muistelen myös lukeneeni joskus jostain Ylen artikkelista, että epäillään että autismi on naisilla alidiagnosoitua, kun he useammin jaksavat/osaavat opetella ulkoa jonkun roolin, mikä voi selittää osan sukupuolten välisestä erosta.

Juu, puhuin enemmänkin sosiaalisuudesta enkä empatiasta. En ole ajatellut että autismikirjon ihmiset olisivat erityisen kylmiä psykopaatteja tai edes narsisseja.

En tiedä mitä ammattilaiset ovat mieltä, mutta en koe että empaattisuus ja sosiaalisuus ovat kovin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Esim. aiemmin mainitusta Jethro Rostedista minulla tulee hänen julkisen minänsä kautta kuva, että hän on kyllä kovin sosiaalinen seuramies, mutta ei välttämättä kovin empaattinen lohduttaja ja mukanaitkijä. Voi olla että hän tunnistaa muiden tunnetiloja, eri asia kiinnostaako häntä muiden tunnetilat paskan vertaa. Ehkä sitten ajattelen empaattisuudella sitä että välittää muiden tunteista, eikä vain kykyä tunnistaa niitä. Psykopaattimurhaajakin luultavasti tunnistaa pelon uhrinsa silmissä, ja saa siitä vain lisäkiksejä.

 

[timppeli]

Itse en taas tunne ainuttakaan miestä joka kelpuuttaisi työttömän naisen seurustelukumppaniksi. Eiköhän tuo ole varmaan kaikilla aika yleinenkin juttu.

No nyt tunnet ainakin yhden, eli minut. Menin naimisiin työttömän kanssa. Minuun vetosi esim. hänen iloisuutensa, hauskuutensa, ulkonäkönsä ja tietynlainen henkinen intensiivisyytensä, ja huomasin että mitä kauemmin hänen kanssaan aikaa vietin, sitä enemmän hänen kanssaan halusin olla (tietty lisäplussana että hän tuntui tuntevan samoin minua kohtaan). Se että hän oli tavatessamme työtön eikä ollut toisen asteen tutkintoa ei kiinnostanut minua oikeastaan pätkääkään.

Saatan toki olla vain poikkeustapaus, mutta ihan vain treffipalstoilla ja treffeillä käyneenä sekä muuten elämää havainnoonena, on tullut kuva että naisia miehen asema ja tulotaso kiinnostaa paljon enemmän, kuin samat asiat miehiä naisissa. Miehillä korostuu ikä ja ulkonäkö.

Entäs muut naisten kestosuosikit lääkärin lisäksi jotka keikkuvat top-listalla miltein aina kuten rakennustyöntekijä, palomies, ensihoitaja ja poliisi?

En muista olivatko nuo kuinka korkealla näkemässäni rankkauksessa, mutta sikäli uskottavia että ainakin palomieheen ja poliisiin kytkeytyy ajatus auktoriteetista joka käskyttää muita ja toimii eikä vikise, ja rakennustyöntekijä saa ehkä haaveilemaan omasta omakotitalon rakentajasta.

 

[Francis Ford Mondeo]

Minun mielestä pitkäaikaistyöttömyyskään ei ole este. Suomessahan työttömätkin voivat mennä naimisiin ja perustaa perheen sekä saada lapsia. Jos ei vaadi liikaa, niin suht köyhänäkin perhe elämä on mahdollista. Muutenkin kun ikää tullut lisää, niin sitä vähemmän ehdoton sitä on minkään asian suhteen. Nuorena ja voimissaan ollessaan sekä paljon mahdollisuuksia kokiessaan sitä voi olla erilainen elämän katsomus. Vanhimmiten sitä oppii olemaan suvaitsevaisempi ja ei esim ole kriteerejä ulkonäön tai ylipainon suhteen. Joskus nuorena sitä piti olla timmissä kunnossa oleva, että voi edes kiinnostua.

Näin nelikymppisenä uskoisin jo muodostaneeni jonkinlaiset raamit sille, minkälaista elämän tulisi olla. En lähtökohtaisesti arvostele tapaamiani ihmisiä koulutuksen, omaisuuden tai tulojen perusteella, mutta en olisi valmis lyömään hynttyitä yhteen jonkun peruspäivärahalla elävän kanssa. Ihan vaikka vain elämäntilanteiden eroavaisuuden vuoksi.