Parisuhteen kiemurat

[Paskisti]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Saa tehdä omia juttuja kyselemättä keneltäkään lupaa, tai ettei joku hengitä koko ajan niskaan? Kyllä kai yhdessä asumisessakin kumpikin saa olla myös yksin vaikka yhdessä ollaankin.

 

[Markqq]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Eiköhän se ole ihan yksilöllinen tarve. Tarvitsee paljon omaa aikaa voi tarkoittaa puolikkaasta päivästä useampaan. Tai kausittaisesti toki enemmän. Mutta yksinkertaisuudessaan haluaa tehdä asioita juuri oman haluamisen mukaan ilman, että joutuu tekemään kompromisseja tai toteuttaa asioista ns. jonkun muun kelkassa.

Enivei jos yhdessä koskaan asuisi, toivoisinkin sen elämän olevan sellaista, että on ne omat jutut. Ja sitten lyöttäydytään yhteen aina tarpeen / pidetään sovitusti yhdessäolon hetkiä. Kaippa nämä ovat täysin sellaisia asioita mitkä pitäisikin keskustella läpi.

 

[Köntsä-Ana]

Joo kuulostaa vaan vähän vaikealta lähtökohdalta parisuhteelle jos tarvitsee useamman päivän omaa aikaa aina välillä ja tätä varten on oma kämppä niin kuin yhdellä herralla oli.

 

[DjSunki]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

En nyt tiedä paljosta omaa aikaa, mutta 20 vuotta oltu yhdessä vaimon kansssa. 8 vuotta naimisissa. Kaksi lasta. Yksi on että meillä on omat harrastuksemme, toinen on se, että välillä aina lähdetään viettämään iltaa omien (ja toki yhteisten) kavereiden kanssa. Toinen menee esim: perjantaina, toinen sitten lauantaina. Sitten tietysti aina välillä muksut hoitoon että saadaan myös yhteistä vapaa-aikaa. Toki myös ihan arki-iltaisin toinen saattaa katsoa omia sarjojaan kun minä vaikkapa pelailen. Vuosien saatossa hioutunut nämä. Homma toiminut mallikkaasti eikä valitettavaa.

 

[Varistin]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Itselleni on tarpeellista nimenomaan olla välillä kokonaan yksin. Aivan luksusta on, jos saan olla muutaman vuorokauden putkeen yksin kotona. Kuitenkin jo se, että voin olla kokonaisen päivän aamusta iltaan yksin on hyvä, tyyliin itse vapaapäivällä samalla, kun puoliso on pitkän päivän töissä. Pienemmässä mittakaavassa mukava hengähdys on jo se, että puolison ollessa kotona käyn muutaman tunnin ulkona, ajan vaikka moottoripyörällä tai autolla jonnekin kivaan paikkaan kahville. Tärkeää on nimenomaan se, että saa olla yksin, mikään oma ja erillinen tekeminen molempien ollessa kotona ei tarjoa samaa rentoutta kuin yksinolo.

Tämä ei sinällään ole vaatinut onneksi useimmiten mitään erityistä järjestämistä vaan tilaisuuksia tähän tulee aika luonnollisesti, esim. juuri tällä hetkellä puoliso on harrastuksensa myötä muutaman yön reissulla poissa kotoa ja itse nautin tästä rauhasta suuresti. Puoliso on myös vähän saman tyyppinen, eli onneksi hänelläkään ei ole tarvetta tehdä kaikkea yhdessä. Lapsia ei ole, eli sikäli omien juttujen järjestämiselle ei ole myöskään rajoitteita.

 

[MinttuViina]

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

Näin se menee, jos oikealta tuntuu! Onnittelen 10v päästä kun olette yhdessä!

Ei sitä tarvitse jahkailla vuoden seurustelun jälkeen, että tarvitsee "omaa aikaa", silloin se ei vaan ehkä toimi.

Ketjun aloittaneena voin laittaa kuulumisia itseltäni:
"Seurustellut" nyt sen 4v, saman katon alla ehkä sen 3v, en muista, muutti minun luokseni. Itse kaipaan myös omaa aikaa, ja "puoliso" tykkää reissata ystäviensa kanssa, joten win-win. Omaa aikaa toki saan sillä, että oleskelen "työhuoneessa", ja toinen toisaalla. Omistan oktalon, joten en voi verrata kaksiossa asuvaan pariskuntaan.

Parisuhteessa pitää "aina" tinkiä jostain, ei ole koskaan samanlaista persoonaa. Tässä parisuhteessa on kaikki MUN mielestä ok, paitsi yksi juttu, ja sen kanssa voin EHKÄ elää loppuun saakka, en tiedä. Se hivenen häiritsee minua, tuskin toista. Ei ehkä iso juttu toisille, mutta miulle silloin tällöin. MIKSI isoilla kirjaimilla, niin se on oikeasti vain ainoa miinus, ei mikään muu, ei edes appivanhemmat (helvetin mukavat) ....... Muuten kaikki aivan loistavasti. Ei kuuta taivaalta???

Sen mitä ero opetti minua; en omista ketään, en voi päättää muiden asioista. Tee niinkuin haluat muiden tekevän sinulle (itsestään selvyys nyt). Teen niin kuin koen/haluan tehdä. Älä välitä muista. Elä ainoata ELÄMÄÄ.

Summasummarun. En tarvitse ketään rinnalleni ollakseen joku, pärjään todella hyvin yksin itseksenikin kanssa. Kumppani tuo vaan lisää "plussia" elämään, ei taakkaa, ei minkäänlaista. Ei kannata ottaa mitään taakkaa itselleen. Jos yksikin juttu on alussa nou-gou, niin älä ota. Loppujen lopuksi, loppu ei ole yllätys.

Rakkautta Kaikille <3

 

[jarmojs]

Näkisin yhteenmuuton olevan ikään kuin sinetti suhteelle, varmistaa sen että tässä ollaan tosissaan. Sinällään ymmärrän että asiaa haluaa harkita tarkkaan. Erillään asuen silloin tällöin tapaillessa pidempään on jokin väliaikaisuuden fiilis että homma voi loppua milloin vaan (thrill is gone). Oikeat syvät tunteet taas, kai silloin haluaa olla enemmän yhdessä toisen kanssa tai näin kuvittelisin.. Muitakin mielipiteitä varmasti on, jotkut eivät kai ikinä muuta yhteen ja jatkavat tyytyväisinä tapailua asuen kumpikin tahollaan (oma rauha, saa pitää sellaista järjestystä kuin haluaa jne). Mutta hyvä asia joka tapauksessa tuo että asioista pystyy puhumaan ja molemminpuolinen luottamus. Ei toista kai voi myöskään painostaa.

Toisaalta.. ja huom. tämä(kin) nyt yleistä pohdintaa, ei juuri sinuun Markqq liittyvää vaan mitä yleensä mietin päättämättömyydestä ym.

Spoileri

Mietin jos itse olisin joskus tuollaisessa tilanteessa jossa yhteenmuuttokysymys popsautettu ilmoille. Ajatellaan mikä duuni ollut päästä siihen pisteeseen että voi todeta: tässä se nyt on. Kenties lukemattomat pakit, ghostaukset, ajanhukka ja mielipaha. Nainen vain sohvalla istuen swaippaillut vasemmalle tai oikealle.. Jos toinen ei ole varma tunteistaan niin en tiedä voiko jäädä kovin pitkäksi aikaa arpomaan/tuhlaamaan aikaa jos on mahdollista että vastaus on ei. Sanotaan että olisi seurusteltu vaikka sen 3 kk (tai muu kunkin tarpeeksi pitkäksi katsoma aika), mutta nainen ei osaisi päättää muuttaisko yhteen? Eikö juuri naiselle ole tärkeää se, että suhde kehittyy aina seuraavaan vaiheeseen ja kysymys yhteenmuutosta x kuukauden jälkeen olisi yllätys.. Kuvittelisi että se on käynyt mielessä useaankin otteeseen jo heti siitä rakastumisesta lähtien ja yhdessä olon ajan. Mutta joo ei näitä kai järjellä pysty ratkaisemaan ja tuossa tilanteessa ollaan niiden ihastushormonien vaikutuksen alaisena toivon mukaan kumpikin eikä ajatella ehkä selkeästi. Onhan se iso päätös toki myös mutta ehkä helppokin jos haluat olla sen toisen kanssa yhdessä nyt ja aina..

Ei toiselle kierrokselle lähtiessä, neljännesvuosisadan kestäneen suhteen jälkeen ole mitään kiirettä muuttaa yhteen. Jos kodit ovat lähekkäin, niin ei välttämättä ikinä. Toki ei se poissuljettu asiakaan ole ja ehkä myös taloudellisesti aika fiksua.

 

[jarmojs]

Väärin molemmat, mutta tuohon on helppo tyydyttäytyä ja luovuttaa.

Voi se ollakin, jos hakee kumppania väärältä tasolta tai työtä väärästä palkkaluokasta. Aina löytyy jotain, jos on valmis tarpeeksi tinkimään. Mutta ellei ole, niin sitten ehkä tarvitaan sitä tuuriakin.

 

[jarmojs]

Onko se sitten väärin lähteä eri teille?

Meillä on yksi elämä ja 20v on pitkä aika, saatikka jos parisuhde on alkanut teini-iässä ja kriisi tulee siinä 50 korvilla kun lapset on aikuisia, niin itse ainakin sanon että menkää ja tehkää.

Näin mentiin ja tehtiin. Kun lapset on hankittu ajoissa, niin vielä on kesää jäljellä poikasten lennettyä pesästä.

 

[RealityBites]

Nyt sitten akka otti ja lähti kaiketi kutakuinkin lopullisesti. Myönnettäköön että itsessäkin oli vikaa ja muutti jo aiemmin erilleen, kun ei tiennyt minusta. Mutta vielä sunnuntaina selviteltiin aika monta solmua ja sovittiin.

Sitten sain tuossa toissapäivänä vihdoin auton akun ladattua ja pääsin ajamaan. Vein sille suihkuverhon ja käsisaippuaa ja kävin kylässä. Juteltiin ihan hyvässä hengessä. Lähtiessä tuli hiukan paha mieli itselle, että on joutunut tuollaisen ratkaisun tekemään ja tiesin, että taloudellisesti tulee olemaan todella hankalaa. Kotiin päästyä aloin etsimään ratkaisua ihan urakalla ja löysin sivuston, jossa vuokrataan omakotitaloja yms. Ajattelin, että kummankin haave on ollut asua ok-talossa ja mielellään vielä omassa rauhassa. Ajattelin että jos pistetään tämä surullisenkuuluisa kerrostalokämppä vuokralle, niin aivan pikkurahalla pystyy vuokraamaan omakotitalon, jossa on kaikille tilaa..

Eilen tuo kävi ja esittelin idean. Sanoi, ettei osaa sanoa asiaan vielä mitään. Tuumasin että ei toki tarvitsekaan, mutta että miltä ajatus kuulostaa. Innostui sitten itsekin selaamaan kohteita..

Mutta kun pitää 20v täyttävää lasta kuskata kouluun ja harjoitteluun.. Kyselin sitten vielä illasta ja kun olin luvannut, että puhelinliittymäkin voidaan laittaa firman nimiin, niin ei tarvitse tuskailla. Niin ei käynyt sekään, kun ei numeroa voi siirtää maksamattomien laskujen takia.. Ikäänkuin sitä uutta numeroa ei voisi ilmoittaa. Sitten kysellään, että lähdenkö viikonloppuna johonkin, kun en saanut omaan ajatukseeni oikein mitään vastausta, paitsi tarjouksen olla hänen neukkukuutiossaan silloin kun lapset eivät ole siellä. Totesin, että sängyn sijoittelu on sellainen, että on aika hankala olla yötä siellä - ihmettelen, että miksei tänne voisi tulla silloin.

Siinä sitten hiukan harmistuneena en osannut nukkua, ja aloin katsomaan firman pankkitiliä.. Huomasin, että toi on nostanut sieltä ihan omin luvin rahaa, kun on hoitanut kirjanpitoa ja en tiennyt, että mitä oikeuksia tarvitsee, niin annoin täydet. Ei tullut mieleenkään, että se nostaa sieltä omin luvin rahaa.. Luonnollisesti vaadin tälle selvitystä ja kerroin, että omakin luottamus murenee kyllä tällaisen seurauksena..

Aamulla sain vain totaalisen hyökkäyksen, vähättelyn ja haukkumista, että "sinä olet ihan sekaisin". Kuulemma tartuin lillukanvarsiin. Sanoin, että ymmärtääkö, että on käyttänyt asemaansa väärin ja pyysin vain selitystä. Se jäi saamatta. Ilmoitti sen sijaan, että hakee loput tavaransa tänään ja niin tekikin. Itse jäin lähinnä ihmettelemään, että mitähän tässä oikein tapahtui. Jäi käytännössä kiinni rysän päältä ja nostot tehtiin silloin, kun olin toipilaana tai töissä..

Niin voisihan tuosta tehdä vaikka ilmoituksen, niin se ammatti olisi sitä myöten selvä. Mutta olkoot, viestintä oli suorastaan lapsellista ja olen oikeasti huolissani tuon psyykestä, joka on mielestäni muuttunut ja paljon.. Niin kyselin vaivihkaa tuon exältä, joka oli apuna kantamassa tavaroita, että miltä hänestä vaikutti. Että onko syytä olla huolissaan. Niin kuulemma ei.

Mutta ei voine ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää itseä. Mutta turhaan tuollaista kannattelee, joka on kuin tuuliviiri. Itselle tuli väkisin mieleen että kaikki aiemmat viestit välittämisestä ja rakkaudesta olivat enää pelkkää teatteria. Kuten ehkä saattoi ollakin, on ollut jo hetken tunne, että on kiltti minulle lähinnä silloin, kun on vailla jotain. Sitten vielä tuo viimeinen niitti.

Niin minusta tuntuu, että etsin jonkun toisen, hiukan selväjärkisemmän kumppanin. Olen itsekin täysin loppu tuon temputteluun ja jatkuviin kriiseihin ties mistä. Plus siihen, että itsessä ei nähdä koskaan kerrassaan mitään vikaa - ei vaikka asiasta on mustaa valkoisella.

Että sellainen kaunis loppu sitten tälle tarinalle. Vielä hiukan harmittaa, mutta todennäköisesti jonkin ajan päästä enää ei. Narsisti ei voinut enää kontrolloida, niin lähti kylmästi.

 

[taski]

Niin kyselin vaivihkaa tuon exältä, joka oli apuna kantamassa tavaroita

What

 

[dale.jr]

Nyt sitten akka otti ja lähti kaiketi kutakuinkin lopullisesti. Myönnettäköön että itsessäkin oli vikaa ja muutti jo aiemmin erilleen, kun ei tiennyt minusta. Mutta vielä sunnuntaina selviteltiin aika monta solmua ja sovittiin.

Sitten sain tuossa toissapäivänä vihdoin auton akun ladattua ja pääsin ajamaan. Vein sille suihkuverhon ja käsisaippuaa ja kävin kylässä. Juteltiin ihan hyvässä hengessä. Lähtiessä tuli hiukan paha mieli itselle, että on joutunut tuollaisen ratkaisun tekemään ja tiesin, että taloudellisesti tulee olemaan todella hankalaa. Kotiin päästyä aloin etsimään ratkaisua ihan urakalla ja löysin sivuston, jossa vuokrataan omakotitaloja yms. Ajattelin, että kummankin haave on ollut asua ok-talossa ja mielellään vielä omassa rauhassa. Ajattelin että jos pistetään tämä surullisenkuuluisa kerrostalokämppä vuokralle, niin aivan pikkurahalla pystyy vuokraamaan omakotitalon, jossa on kaikille tilaa..

Eilen tuo kävi ja esittelin idean. Sanoi, ettei osaa sanoa asiaan vielä mitään. Tuumasin että ei toki tarvitsekaan, mutta että miltä ajatus kuulostaa. Innostui sitten itsekin selaamaan kohteita..

Mutta kun pitää 20v täyttävää lasta kuskata kouluun ja harjoitteluun.. Kyselin sitten vielä illasta ja kun olin luvannut, että puhelinliittymäkin voidaan laittaa firman nimiin, niin ei tarvitse tuskailla. Niin ei käynyt sekään, kun ei numeroa voi siirtää maksamattomien laskujen takia.. Ikäänkuin sitä uutta numeroa ei voisi ilmoittaa. Sitten kysellään, että lähdenkö viikonloppuna johonkin, kun en saanut omaan ajatukseeni oikein mitään vastausta, paitsi tarjouksen olla hänen neukkukuutiossaan silloin kun lapset eivät ole siellä. Totesin, että sängyn sijoittelu on sellainen, että on aika hankala olla yötä siellä - ihmettelen, että miksei tänne voisi tulla silloin.

Siinä sitten hiukan harmistuneena en osannut nukkua, ja aloin katsomaan firman pankkitiliä.. Huomasin, että toi on nostanut sieltä ihan omin luvin rahaa, kun on hoitanut kirjanpitoa ja en tiennyt, että mitä oikeuksia tarvitsee, niin annoin täydet. Ei tullut mieleenkään, että se nostaa sieltä omin luvin rahaa.. Luonnollisesti vaadin tälle selvitystä ja kerroin, että omakin luottamus murenee kyllä tällaisen seurauksena..

Aamulla sain vain totaalisen hyökkäyksen, vähättelyn ja haukkumista, että "sinä olet ihan sekaisin". Kuulemma tartuin lillukanvarsiin. Sanoin, että ymmärtääkö, että on käyttänyt asemaansa väärin ja pyysin vain selitystä. Se jäi saamatta. Ilmoitti sen sijaan, että hakee loput tavaransa tänään ja niin tekikin. Itse jäin lähinnä ihmettelemään, että mitähän tässä oikein tapahtui. Jäi käytännössä kiinni rysän päältä ja nostot tehtiin silloin, kun olin toipilaana tai töissä..

Niin voisihan tuosta tehdä vaikka ilmoituksen, niin se ammatti olisi sitä myöten selvä. Mutta olkoot, viestintä oli suorastaan lapsellista ja olen oikeasti huolissani tuon psyykestä, joka on mielestäni muuttunut ja paljon.. Niin kyselin vaivihkaa tuon exältä, joka oli apuna kantamassa tavaroita, että miltä hänestä vaikutti. Että onko syytä olla huolissaan. Niin kuulemma ei.

Mutta ei voine ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää itseä. Mutta turhaan tuollaista kannattelee, joka on kuin tuuliviiri. Itselle tuli väkisin mieleen että kaikki aiemmat viestit välittämisestä ja rakkaudesta olivat enää pelkkää teatteria. Kuten ehkä saattoi ollakin, on ollut jo hetken tunne, että on kiltti minulle lähinnä silloin, kun on vailla jotain. Sitten vielä tuo viimeinen niitti.

Niin minusta tuntuu, että etsin jonkun toisen, hiukan selväjärkisemmän kumppanin. Olen itsekin täysin loppu tuon temputteluun ja jatkuviin kriiseihin ties mistä. Plus siihen, että itsessä ei nähdä koskaan kerrassaan mitään vikaa - ei vaikka asiasta on mustaa valkoisella.

Että sellainen kaunis loppu sitten tälle tarinalle. Vielä hiukan harmittaa, mutta todennäköisesti jonkin ajan päästä enää ei. Narsisti ei voinut enää kontrolloida, niin lähti kylmästi.

Onko päihteet kuvioissa mukana jos mieli on ailahteleva

 

[RealityBites]

Onko päihteet kuvioissa mukana jos mieli on ailahteleva

Ei, sen sijaan adhd-lääke ja SSRI päällekkäin, josta olen yrittänyt sanoa, ettei ole hyvä juttu..

e. Mutta ei tuo ole enää minun ongelmani. Oli sen verran kylmä temppu että sai jäädä viimeiseksi minun osaltani. Suuntaan katseeni eteenpäin. Kunhan nyt vaan halusin jakaa tarinan, jossa toinen yrittää kaikkensa korjatakseen tilannetta.

Näkyy olevan sen verran suivaantunut minuun, että blokkasi suurimmasta osasta somea. WA ei sentään ole vielä blokissa. Tuon tavaroita on vielä varastossa, mutta mulleppa ei saatakaan nyt sopia ihan jokainen päivä nouto. Tekisi mieleni käydä vaihtamassa lukot varastoihin, niin siinäpähän ihmettelevät sitten.

 

[RealityBites]

What

No ton ex, joka vielä noiden avioliiton aikana petti tota ja otti sitten eron, tuntuu nyt olevan se paras kaveri ja luottomies.

Ei siinä, ihan mukava tyyppi ja me tultiiin hyvin toimeen - tullaan ehkä jatkossakin. - en tiedä tällä hetkellä, enkä oikeastaan edes välitä.

 

[Markqq]

No ton ex, joka vielä noiden avioliiton aikana petti tota ja otti sitten eron, tuntuu nyt olevan se paras kaveri ja luottomies.

Tää nostaisi mulle jo niskakarvat ja punaset liput pystyyn. Mua ei haittaa olla exän kanssa väleissä ja vaihtaa kuulumisia tms, mutta exä, joka on pettänyt menneisyydessä on nykypäivänä paras kaveri ja luottomies ei enää kestä päivänvaloa.

Eikös se oma kumppani pitäis olla se luottomies? Ymmärtäisin vielä jotkut miespuoliset kaverit jotka olleet pidempään kuviossa ns. luottomiehenä, mut järki ei taivu pettävään exään.

Kuulostaa kuitenkin siltä, että ero on sinulle enemmänkin tulevaisuutta ajatellen karhunpalvelus. Säästyy oma mielenterveys, ja antaa taas joskus mahdollisuuden luoda suhteen jonkun kanssa, jolla on pääkoppa kunnossa.

Tsemppiä!

 

[namlepo]

Se ero ei ole nimenomaan karhunpalvelus.

 

[RealityBites]

Noo, kuten sanottu, kunhan halusin kertoa, että miten tuokin päättyi melko kylmän yksipuolisella päätöksellä ja minut jätettiin ilman vastauksia.

Ei se karhunpalvelus niinkään ollut mutta näin yön yli nukuttua voisi melkein sanoa, että helpotus, että asia sai päätepisteen. Olisiko nyt vaan termi lipsahtanut väärin..

Vielä tuossa viikko sitten en oikein tiennyt tilannetta kunnolla - tai siis sovittiin pienen keskustelun jälkeen, että kokeillaan vielä.. Sitten mietin itse pääni puhki, että miten saataisiin homma toimimaan, mutta kävikin täysin toisin, kuin olin ajatellut.

Ehdin jo silloin löytää Tinderin kautta varsin selväjärkiseltä vaikuttavan ihmisen, jonka kanssa ehdittiin vaihtaa useampikin sananen. Tuolloin tuosta kuitenkin vedettiin vielä kauheat pultit, jonka seurauksena tosiaan tarjosin tuota yhteistä, isompaa kotia, mutta lopputulema oli täysin itsellekin arvaamaton. Kamat käytiin hakemassa siltä osin, kun ne autoihin mahtuivat ja minut blokattiin useimmilta viesintäasioilta.

Onneksi jokin intuitio sai minut säästämään tuon toisen ihmisen keskusteluketjun, mutta en ole vielä infonnut tästä, vaan ajattelin katsella hiukan tarjontaa ja vetää henkeä.

Ja tarkoitin lähinnä tuolla luottomiehellä sitä, että on aina auttamassa, kun tuo tekee noita liikkeitään. Kai se pettäminen sitten on jo unohtunut.

Nyt vaan katsetta eteenpäin ja tässä on tilanteesta huolimatta yritetty keskittyä täysillä töihin koko viikko, enkä ajatellut olla tuon sekopään takia enää päivääkään pois, saati jäädä itkemään perään. Eilen vielä oli melko halju olo, kun itselle ei annettu mitään mahdollisuutta edes keskustelulle. Niin asia lienee jo päätetty minulle kertomatta aiemmin, tuolla kun oli erinomaisen hyvä tapa vaieta omista ajatuksistaan.

Ei tässä oikeastaan enää muuta ole, kuin että tyhmyyksissäni laitoin osan firman osakkeista tuolle, kun silloin auliisti lupasi hoitaa yrityksen kirjanpidon.. Niin jahka nyt vähän rauhoittuu, niin täytyy tiedustella, että voidaanko noista sopia keskenämme, vai pitääkö tässä käynnistää pakkolunastus noille, ettei enää pääse tekemään kiusaa niiden kautta.

Minä veikkaan, että kunhan pahin kiukku laantuu ja alkaa tulemaan niitä oikeita rahavaikeuksia, sitä oltaisiin matelemassa ja anelemassa takaisin. Mutta minä en siihen leikkiin enää lähde, se on nyt pelattu.

Tuon tyyppiset ihmiset lupaa vaikka kuun taivaalta, että ne saa jatkamaan toisen elättämään osin itseään ja hoitamaan asiat puolesta. Mutta sitten, kun sanot yhdenkin poikkipuolisen sanan tai kritisoit toimintaa, ollaan heti takajaloillaan ja puolustusreaktio alkaa. Narsistinen luonne, joka vaan paheni loppua kohden. Muiden pitäisi muuttua, mutta hänen ei.

 

[Mikkos]

Kauanko takana yhteistä taivalta ennen eroa?

 

[RealityBites]

Kauanko takana yhteistä taivalta ennen eroa?

Viitisen vuotta, ihan hyvääkin aikaa ja autoin toista mm. saamaan itselleen adhd-diagnoosin puhumattakaan kaikesta tuesta vähän joka asiassa.

Silti minua pelättiin, haukuttiin, ignoorattiin. Ja lopulta sai pitkän vuodatuksen, missä listattiin kaikki virheet tai vähänkään sen tapaiset viimeisen puolen vuoden ajalta.. Välillä taas tuntui, että riita koetetaan saada aikaan vaikka väkisin, että saadaan oikeutus murjottaa ja jättää kaikki kotihommat tekemättä..

Varmasti hänellä on oma näkemyksensä minusta ja mitä ilmeisimmin se ei ole kovin hyvä, kun noinkin suivaantunut tuntuu olevan, että blokkasi minut melkein välittömästi lähes joka paikasta.

Vaan tässä on niin paljon kaikkea menneillään, että en jouda tuon perään itkemään. Pitää tässä alkaa töihin ja sitten viettämään ansaittua viikonloppua rauhassa ilman turhaa jatkuvaa draamaa.

 

[Taivaankulkija]

Melko toksiselta parisuhteelta tuo kyllä kuulostaa näin ulkopuoliselle ja vähintään henkisen ja taloudellisen väkivallan kriteerit täyttyvät helposti. Näitä harvoin vain mietitään miehen näkökulmasta vaan usein vain julkisuudessa käsitellään naisen näkökulmaa. Tsemppiä tilanteeseen ja jos hän on hankala, niin ei kannata joustaa siinä vaiheessa esim. Jättämällä aseman väärinkäyttämiset ilmoittamatta.

 

[Sallys]

Nyt sitten akka otti ja lähti kaiketi kutakuinkin lopullisesti. Myönnettäköön että itsessäkin oli vikaa ja muutti jo aiemmin erilleen, kun ei tiennyt minusta. Mutta vielä sunnuntaina selviteltiin aika monta solmua ja sovittiin.

Sitten sain tuossa toissapäivänä vihdoin auton akun ladattua ja pääsin ajamaan. Vein sille suihkuverhon ja käsisaippuaa ja kävin kylässä. Juteltiin ihan hyvässä hengessä. Lähtiessä tuli hiukan paha mieli itselle, että on joutunut tuollaisen ratkaisun tekemään ja tiesin, että taloudellisesti tulee olemaan todella hankalaa. Kotiin päästyä aloin etsimään ratkaisua ihan urakalla ja löysin sivuston, jossa vuokrataan omakotitaloja yms. Ajattelin, että kummankin haave on ollut asua ok-talossa ja mielellään vielä omassa rauhassa. Ajattelin että jos pistetään tämä surullisenkuuluisa kerrostalokämppä vuokralle, niin aivan pikkurahalla pystyy vuokraamaan omakotitalon, jossa on kaikille tilaa..

Eilen tuo kävi ja esittelin idean. Sanoi, ettei osaa sanoa asiaan vielä mitään. Tuumasin että ei toki tarvitsekaan, mutta että miltä ajatus kuulostaa. Innostui sitten itsekin selaamaan kohteita..

Mutta kun pitää 20v täyttävää lasta kuskata kouluun ja harjoitteluun.. Kyselin sitten vielä illasta ja kun olin luvannut, että puhelinliittymäkin voidaan laittaa firman nimiin, niin ei tarvitse tuskailla. Niin ei käynyt sekään, kun ei numeroa voi siirtää maksamattomien laskujen takia.. Ikäänkuin sitä uutta numeroa ei voisi ilmoittaa. Sitten kysellään, että lähdenkö viikonloppuna johonkin, kun en saanut omaan ajatukseeni oikein mitään vastausta, paitsi tarjouksen olla hänen neukkukuutiossaan silloin kun lapset eivät ole siellä. Totesin, että sängyn sijoittelu on sellainen, että on aika hankala olla yötä siellä - ihmettelen, että miksei tänne voisi tulla silloin.

Siinä sitten hiukan harmistuneena en osannut nukkua, ja aloin katsomaan firman pankkitiliä.. Huomasin, että toi on nostanut sieltä ihan omin luvin rahaa, kun on hoitanut kirjanpitoa ja en tiennyt, että mitä oikeuksia tarvitsee, niin annoin täydet. Ei tullut mieleenkään, että se nostaa sieltä omin luvin rahaa.. Luonnollisesti vaadin tälle selvitystä ja kerroin, että omakin luottamus murenee kyllä tällaisen seurauksena..

Aamulla sain vain totaalisen hyökkäyksen, vähättelyn ja haukkumista, että "sinä olet ihan sekaisin". Kuulemma tartuin lillukanvarsiin. Sanoin, että ymmärtääkö, että on käyttänyt asemaansa väärin ja pyysin vain selitystä. Se jäi saamatta. Ilmoitti sen sijaan, että hakee loput tavaransa tänään ja niin tekikin. Itse jäin lähinnä ihmettelemään, että mitähän tässä oikein tapahtui. Jäi käytännössä kiinni rysän päältä ja nostot tehtiin silloin, kun olin toipilaana tai töissä..

Niin voisihan tuosta tehdä vaikka ilmoituksen, niin se ammatti olisi sitä myöten selvä. Mutta olkoot, viestintä oli suorastaan lapsellista ja olen oikeasti huolissani tuon psyykestä, joka on mielestäni muuttunut ja paljon.. Niin kyselin vaivihkaa tuon exältä, joka oli apuna kantamassa tavaroita, että miltä hänestä vaikutti. Että onko syytä olla huolissaan. Niin kuulemma ei.

Mutta ei voine ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää itseä. Mutta turhaan tuollaista kannattelee, joka on kuin tuuliviiri. Itselle tuli väkisin mieleen että kaikki aiemmat viestit välittämisestä ja rakkaudesta olivat enää pelkkää teatteria. Kuten ehkä saattoi ollakin, on ollut jo hetken tunne, että on kiltti minulle lähinnä silloin, kun on vailla jotain. Sitten vielä tuo viimeinen niitti.

Niin minusta tuntuu, että etsin jonkun toisen, hiukan selväjärkisemmän kumppanin. Olen itsekin täysin loppu tuon temputteluun ja jatkuviin kriiseihin ties mistä. Plus siihen, että itsessä ei nähdä koskaan kerrassaan mitään vikaa - ei vaikka asiasta on mustaa valkoisella.

Että sellainen kaunis loppu sitten tälle tarinalle. Vielä hiukan harmittaa, mutta todennäköisesti jonkin ajan päästä enää ei. Narsisti ei voinut enää kontrolloida, niin lähti kylmästi.

En lähtisi sinuna toista vähemmän selväjärkiseksi haukkumaan

Mutta eipä tuollainen omakotitalon vuokraus mikään keino suhteen paikkaukseen ole. Materia ei siihen auta.

 

[Maniac]

Noo, kuten sanottu, kunhan halusin kertoa, että miten tuokin päättyi melko kylmän yksipuolisella päätöksellä ja minut jätettiin ilman vastauksia.

Ei se karhunpalvelus niinkään ollut mutta näin yön yli nukuttua voisi melkein sanoa, että helpotus, että asia sai päätepisteen. Olisiko nyt vaan termi lipsahtanut väärin..

Vielä tuossa viikko sitten en oikein tiennyt tilannetta kunnolla - tai siis sovittiin pienen keskustelun jälkeen, että kokeillaan vielä.. Sitten mietin itse pääni puhki, että miten saataisiin homma toimimaan, mutta kävikin täysin toisin, kuin olin ajatellut.

Ehdin jo silloin löytää Tinderin kautta varsin selväjärkiseltä vaikuttavan ihmisen, jonka kanssa ehdittiin vaihtaa useampikin sananen. Tuolloin tuosta kuitenkin vedettiin vielä kauheat pultit, jonka seurauksena tosiaan tarjosin tuota yhteistä, isompaa kotia, mutta lopputulema oli täysin itsellekin arvaamaton. Kamat käytiin hakemassa siltä osin, kun ne autoihin mahtuivat ja minut blokattiin useimmilta viesintäasioilta.

Onneksi jokin intuitio sai minut säästämään tuon toisen ihmisen keskusteluketjun, mutta en ole vielä infonnut tästä, vaan ajattelin katsella hiukan tarjontaa ja vetää henkeä.

Ja tarkoitin lähinnä tuolla luottomiehellä sitä, että on aina auttamassa, kun tuo tekee noita liikkeitään. Kai se pettäminen sitten on jo unohtunut.

Nyt vaan katsetta eteenpäin ja tässä on tilanteesta huolimatta yritetty keskittyä täysillä töihin koko viikko, enkä ajatellut olla tuon sekopään takia enää päivääkään pois, saati jäädä itkemään perään. Eilen vielä oli melko halju olo, kun itselle ei annettu mitään mahdollisuutta edes keskustelulle. Niin asia lienee jo päätetty minulle kertomatta aiemmin, tuolla kun oli erinomaisen hyvä tapa vaieta omista ajatuksistaan.

Ei tässä oikeastaan enää muuta ole, kuin että tyhmyyksissäni laitoin osan firman osakkeista tuolle, kun silloin auliisti lupasi hoitaa yrityksen kirjanpidon.. Niin jahka nyt vähän rauhoittuu, niin täytyy tiedustella, että voidaanko noista sopia keskenämme, vai pitääkö tässä käynnistää pakkolunastus noille, ettei enää pääse tekemään kiusaa niiden kautta.

Minä veikkaan, että kunhan pahin kiukku laantuu ja alkaa tulemaan niitä oikeita rahavaikeuksia, sitä oltaisiin matelemassa ja anelemassa takaisin. Mutta minä en siihen leikkiin enää lähde, se on nyt pelattu.

Tuon tyyppiset ihmiset lupaa vaikka kuun taivaalta, että ne saa jatkamaan toisen elättämään osin itseään ja hoitamaan asiat puolesta. Mutta sitten, kun sanot yhdenkin poikkipuolisen sanan tai kritisoit toimintaa, ollaan heti takajaloillaan ja puolustusreaktio alkaa. Narsistinen luonne, joka vaan paheni loppua kohden. Muiden pitäisi muuttua, mutta hänen ei.

Ymmärsinkö nyt oikein, teillä on ero meneillään ja olet jo Tinderissä etsimässä uutta?

Ihan ystävällinen neuvo, yksi asia kerrallaan. Sure se ero ensin alta pois, kun olette saaneet käytännön asiat eron suhteen hoidettua. Tietty jos kyseessä on hetken hupi niin eihän siinä mitään jos molemmat ovat tietoisia missä mennään. Mutta mitään vakavampaa on turha yrittää kunnes vanhan suhteen henkinen painolasti on käsitelty.

Oma ex oli monella tapaa samanlainen, todella toksinen tapaus. Oikeastaan silmät aukesivat jälkeenpäin tunteiden hälvettyä mitä kaikkea sekopäistä juttua oli vuosien aikana normalisoinut toiselta hyväksyttäväksi käyttäytymiseksi.

 

[RealityBites]

Olkaa aivan mitä mieltä haluatte, ei kiinnosta ja teen just niin kuin huvittaa.

Saa kai sitä juttuseuraa hakea jos sille tuntuu. Paljoa kiinnosta tuollaista surra. Jokainen käsittelee asian omalla tavallaan ja tämä on minun tapani.

Kyllä se tuli jo ihan riittävän selväksi eilen että missä mennään. Kuten jo sanoin, en ole palaamassa tuon kanssa yhteen vaikka miten anelisi. Johan tuo jotain viestitteli, niin totesin että "ei kiinnosta".

 

[Sikatiiker]

Parisuhdeasiathan on sellaisia, ettei niihin yleensä halua kuulla kovin suoria neuvoja koska tunneasioita.

Kovalta kuulostaa tuo suhde ja onneksi nyt tunne on helpotus, minusta kuuluu ollakin kerrotun perusteella. Ex oli vähän samankuuloinen tapaus, helposti ahdistuva, lääkitystä sun muuta. Sillä hetkellä tuntui hyvältä, mutta selvisi sitten tietynlaista paskaa tapahtuneen selkäni takana. Onneksi sain hyvin alkuvaiheessa tietää ja päätin että se on kerrasta poikki.

Sitten pari kuukautta happea ja sinkkuaikaa jolloin en miettinyt naisia tipan tippaa. Tinderistä järkevän oloinen naikkonen, yhdet treffit ja nyt on pian kulunut kymmenen vuotta siitäkin. Lapsia, koiria ja talo kuuluu nykyään kuvioihin. Hyvin ns. tradwife-matskua ja kaikilla on omat vaikeutensa mutta kestänyt on ja tuntuu edelleen kestävän.

Suosittelen eroon paljon itsetutkiskelua ja malttia niiden uusienkin tuttavuuksien kanssa ennen kuin etenee pidemmälle että on aikaa oivaltaa mitä vanhoista suhteista ei kaipaa ja mitä haluaa jatkossa.

 

[RealityBites]

Joo. Kyllä olen tosi paljon harjoittanut itsetutkimista ja kuten sanoin, olen kyllä osallistunut talkoisiin sangen riittävästi, niin silti totesin tuossa juuri kaverille, että "vitutus on läsnä vieläkin erittäin vahvasti".

Toki itsekin vedän happea ja toiselle tuttavuudelle jo sanoin, että ero on vielä varsin tuore. Toisen numeron typotin jotenkin aamulla, mutta onneksi korjasi illalla ja saatiin muutama viesti vaihdettua.

Kyllä tässä toki pitää itsensä kuntoon saada ja hoitaa käytännön asiat. Enkä tosiaan ole ottamassa tänne ketään asumaan ihan hetkeen. Tavatahan nuo jossain vaiheessa haluaa, mutta se on ihan ok ja jos hyvin menee, niin yhteinen yökin voidaan viettää.

Ei minuakaan olisi voinut vähempää kiinnostaa yksikään naispuoleinen perjantaina. Mutta kyllä sitä huomaa kaipaavansa toista ihmistä vierelleen. Niin sillä olen aloittanut etsinnän noin hyvissä ajoin. Mutta kiire minulla ei ole mihinkään..

Ja itsellä näyttää olevan joku maaginen taito hankkia kaikki mahdollisimman helpot tapaukset kavereiksi. Toisella taisi olla ADHD ja autismi. Toisella taas ADHD ja kaksisuuntainen..

Mutta nepsy ymmärtää nepsyä. Taviksen kanssa saattaisi tulla vaan ongelmaa. Mutta ei hätää. Ollaan vasta täysin alkutaipaleella ja katselen vaihtoehtoja, kun selvästi tuo omakaan psyyke ei ole ihan parhaalla tasolla tällä hetkellä.

Onneksi mulla on sellainen kaveri, joka on myös pahemman luokan nepsy ja omaa samantapaisia kokemuksia, osaa tukea sen mukaan ja ymmärtää ilman neuvomista. Ilman häntä saattaisin olla täysin hukassa.

e. Onneksi töiden puolesta on ollut ymmärrystä ja se on ollut parasta terapiaa kuluneena viikkona. Kuten keskustelut neitokaisten kanssa - sitä on vaikea selittää, että miksi hakemalla haen haasteita itselleni. Mutta nämä sentään on jo lääkityksellä ja tunnistaneet heikkoutensa. Siksi minua ei haittaa, vaikka olisit sun millä kirjolla. Silti ei ole pakko olla ilkeä toiselle.

 

[kelmi]

Mutta kyllä sitä huomaa kaipaavansa toista ihmistä vierelleen. Niin sillä olen aloittanut etsinnän noin hyvissä ajoin. Mutta kiire minulla ei ole mihinkään..

Oletko miettinyt että tämä voi johtua läheisriippuvuudesta?

Itse tein juuri noin ja pari vuotta meni, useampikin muutaman kk pätkäsuhde siinä ennenkuin tajusin mistä kiikasti.

Oli vain pakonomainen tarve saada seurustelukumppani, vaikka hyvin olisi pärjännyt pelkillä irtosuhteilla näin jälkeenpäin ajateltuna.

Myös se vaimon / tyttöystävän väkinäinen etsintä johtaa helposti siihen hankalien tai jollain tavalla päästään vialla olevien naisihmisten valikoitumiseen, sitä ei osaa olla riittävän kriittinen.

Siitä ei saanut kuin niille naisille ja varsinkin itselle huonon olon ja vitutuksen.
Toki onhan se mahdollista että löytyy se jonka kanssa oikeasti synkkaa ja menee vaikka loppuelämä onnellisesti yhdessä, mutta ensin pitää osata viihtyä yksinään itsensä kanssa.

 

[RealityBites]

Oletko miettinyt että tämä voi johtua läheisriippuvuudesta?

Itse tein juuri noin ja pari vuotta meni, useampikin muutaman kk pätkäsuhde siinä ennenkuin tajusin mistä kiikasti.

Oli vain pakonomainen tarve saada seurustelukumppani, vaikka hyvin olisi pärjännyt pelkillä irtosuhteilla näin jälkeenpäin ajateltuna.

Myös se vaimon / tyttöystävän väkinäinen etsintä johtaa helposti siihen hankalien tai jollain tavalla päästään vialla olevien naisihmisten valikoitumiseen, sitä ei osaa olla riittävän kriittinen.

Siitä ei saanut kuin niille naisille ja varsinkin itselle huonon olon ja vitutuksen.
Toki onhan se mahdollista että löytyy se jonka kanssa oikeasti synkkaa ja menee vaikka loppuelämä onnellisesti yhdessä, mutta ensin pitää osata viihtyä yksinään itsensä kanssa.

No ehkä tavallaan kyllä. Kun takana on 20v ja 5v parisuhteet, jossa toinen on ollut koko ajan läsnä, on kieltämättä hiukan outoa olla aluksi yksin.

Mutta kyllä sekin ajan kanssa helpottaa - kokemusta on siitäkin.

Eikä tämä tosiaan ole pakonomaista - enkä ole näille luonut mitään turhia toiveita, kunhan nyt vaan tutustutaan aluksi.

Plus että koetan hoitaa työt, ettei tarvitsisi olla poissa. Pitäisi tuo yökukkuminen saada nyt aluksi aisoihin. Eihän me enää edes vuosiin nukuttu samassa huoneessa kun itse on niin herkkä äänille ja valolle.

Joten edellenkin parempi näin ja kunhan lähinnä huvin vuoksi noita jututan.. Eipä sitä noin vähän keskustelun perusteella voi edes tietää, että onko se toinen nyt sopiva vaiko ei.

E. Ja alan sikäli jopa nauttimaan siitä, että voin tehdä asiat omalla tavalla ja omaan tahtiin. Epäselvässä tilanteessa kun tosiaan omakin toiminnanohjaus on kärsinyt ja pahasti.

e. Plus että nämä aamut on olleet itselle erittäin tuskaisia jo viikon. 5h17min näyttää kello unta joka on toki parempi kuin ei mitään. Kroonisen huonona nukkujana ja psykososiaalisesti aika voimakkaana persoonana kroppa on reagoinut omalla tavallaan, johon ei itse juuri voi vaikuttaa. Mutta kyllähän tuo unimäärä nyt itselle riittää ja illalla sitten ajoissa petiin. Tosiasiassa olen vetänyt jo pitkään tuotakin lyhyemmillä unilla, niin veikkaan, että tässä samalla on ollut jonkinasteinen burn-out. Mutta niitä on vaikea itse tunnistaa ja ei töiden puolesta niin mahdottomasti puristeta. Ja kun herään, niin kyllä se ihan mieluista ja mielekästä tekemistä on..

Tosiasia vaan tahtoo olla se, että olen nykyisin lähinnä lounasaikaan aamukahvilla.. Mutta silläpä huomenna onkin lääkäri, joka toivottavasti laittaa respat kuntoon, niin ei tarvitse tuskailla.. Juuri tämän vuoksi koetan puskea töissä, että olisi sitten mahdollisuuksia hoidattaa itseään.

Ei tämä mikään helppo yhtälö ole omaltakaan osalta.. Mutta olen kuitenkin jo edistynyt.

 

[Boulder]

Oletko miettinyt että tämä voi johtua läheisriippuvuudesta?

Itse tein juuri noin ja pari vuotta meni, useampikin muutaman kk pätkäsuhde siinä ennenkuin tajusin mistä kiikasti.

Oli vain pakonomainen tarve saada seurustelukumppani, vaikka hyvin olisi pärjännyt pelkillä irtosuhteilla näin jälkeenpäin ajateltuna.

Myös se vaimon / tyttöystävän väkinäinen etsintä johtaa helposti siihen hankalien tai jollain tavalla päästään vialla olevien naisihmisten valikoitumiseen, sitä ei osaa olla riittävän kriittinen.

Siitä ei saanut kuin niille naisille ja varsinkin itselle huonon olon ja vitutuksen.
Toki onhan se mahdollista että löytyy se jonka kanssa oikeasti synkkaa ja menee vaikka loppuelämä onnellisesti yhdessä, mutta ensin pitää osata viihtyä yksinään itsensä kanssa.

Tuossa on monesti perää. Toinen lapseni tunnustautuu itse voimakkaasti läheisriippuvaiseksi ja sen seurauksena ehti olla aika monta huonoa ja lyhyttä parisuhdetta ennen kuin sai asian hallintaan. Omalta kohdalta olen hyvin tarkka siitä, kenen kanssa aloitan minkäänlaista kommunikaatiota. Olin viimeksi eilen pitkillä treffeillä ja kun siinä pitkin parempaa tutustumista käytiin kaikenlaisia oman arjen asettamia rajoitteita ja keskustelua vaativia reunaehtoja läpi niin totesin naiselle, että olen niin itsenäinen ihminen, etten oikeastaan varsinaisesti tarvitse ketään mihinkään. Ennemmin toivon, että toinen näkee mitä positiivista annettavaa hänellä voisi olla ja vastaavaa yritän itsekin.

 

[RealityBites]

Tuossa on monesti perää. Toinen lapseni tunnustautuu itse voimakkaasti läheisriippuvaiseksi ja sen seurauksena ehti olla aika monta huonoa ja lyhyttä parisuhdetta ennen kuin sai asian hallintaan. Omalta kohdalta olen hyvin tarkka siitä, kenen kanssa aloitan minkäänlaista kommunikaatiota. Olin viimeksi eilen pitkillä treffeillä ja kun siinä pitkin parempaa tutustumista käytiin kaikenlaisia oman arjen asettamia rajoitteita ja keskustelua vaativia reunaehtoja läpi niin totesin naiselle, että olen niin itsenäinen ihminen, etten oikeastaan varsinaisesti tarvitse ketään mihinkään. Ennemmin toivon, että toinen näkee mitä positiivista annettavaa hänellä voisi olla ja vastaavaa yritän itsekin.

Tätä samaa olen toiseen suuntaan kertonut, että osaan arvostaa jos minua arvostetaan. Olen omanlaiseni ja en siitä juuri muuksi muutu, vaikka kuinka olisi toive tai halu toisellla.

Eikä nämä onneksi taida sitä tyyppiä ollakaan, että heti haluaisivat saman katon alle. Kuten jo sanoin, ei se silti haittaisi jos yksi yhteinen yö vietettäisiin.

Kaikessa rauhassa ja olen toki tarkempi siitä, että otanko enää vaivoikseni uutta ongelmatapausta. Mutta se riippuu täysin siitä toisesta.

 

[Sikatiiker]

Tuossa on monesti perää. Toinen lapseni tunnustautuu itse voimakkaasti läheisriippuvaiseksi ja sen seurauksena ehti olla aika monta huonoa ja lyhyttä parisuhdetta ennen kuin sai asian hallintaan. Omalta kohdalta olen hyvin tarkka siitä, kenen kanssa aloitan minkäänlaista kommunikaatiota. Olin viimeksi eilen pitkillä treffeillä ja kun siinä pitkin parempaa tutustumista käytiin kaikenlaisia oman arjen asettamia rajoitteita ja keskustelua vaativia reunaehtoja läpi niin totesin naiselle, että olen niin itsenäinen ihminen, etten oikeastaan varsinaisesti tarvitse ketään mihinkään. Ennemmin toivon, että toinen näkee mitä positiivista annettavaa hänellä voisi olla ja vastaavaa yritän itsekin.

Tunnen myös sitoutumiskammoisia ihmisiä. Sellaisia siis, jotka torpedoi tiedostamattaan omat suhteensa ja ne ahdistuu siitä jos sen suhteen pitäisi vakavoitua jo ennen kuin asuvat yhdessä tai edes suunnittelevat sitä. Luulin pitkään olevan kyse korkeasta vaatimustasosta, mutta pidemmän päälle huomasin ettei siellä tule parisuhteesta pitkän päälle mitään vaikka kaikki vaatimukset täyttyisivätkin.

Mulla on aina ollut aika vähän sellaisia täysin no-go vaatimuksia. Totta kai niitä on, muttei hirveästi vaan pyrin mukautumaan tilanteeseen, ihmisiä tässä vain ollaan ja kaikkeen tottuu. Olen oppinut senkin että kumppania vaihtamalla ei yleensä parane vaan se on ongelmien pakenemista. Toista ihmistä ei voi yksin muuttaa, mutta jos jommalla kummalla / kummallakin on sellaisia juttuja jotka häiritsevät sitä parisuhdetta niin niiden työstäminen on ainoa toimiva korjauskeino. Se ongelma ei aina ole toisen narsismia tai häikäilemätöntä hyväksikäyttöä vaan kyse voi olla huonon itsetunnon kanssa pärjäämisestä ja siitä että ei koe koskaan olevansa toiselle ihmiselle tarpeeksi hyvä. Sekin voi johtaa esim. sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja/tai kontrollointiin tai oman kontrollin puuttumiseen.

Näitä asioita työstäessä pääsee elämässä yleensä eteenpäin, mutta moni vastaantulija on jauhanut paikoillaan ja pyrkinyt löytämään paremman. Se ei välttämättä sillä tavalla korjaannu ikinä vaan seinä voi tulla vastaan kaikkien potentiaalisten kumppanien kanssa eri vaiheessa suhdetta. Ennemmin tai myöhemmin on paikallaan pohtia missä itsellään on kasvun paikka ja yhtä tarpeellista on hyvässä parisuhteessa tuoda esiin myös niitä kumppanin kasvun paikkoja jos suhde siitä kiikastaa. Pitkään myötäilin ja oletin asioiden menevän ohi kun olen turpa kiinni. Sitten opin puhumaan myös toisen ongelmakohdista syyttämättä itseäni itsekkääksi. Rakentavan kritiikin antaminen toiselle (myös ei-rakentavalla tavalla joskus) on vienyt eteenpäin yhtä lailla kuin itsetutkiskelu.

 

[Boulder]

Tunnen myös sitoutumiskammoisia ihmisiä. Sellaisia siis, jotka torpedoi tiedostamattaan omat suhteensa ja ne ahdistuu siitä jos sen suhteen pitäisi vakavoitua jo ennen kuin asuvat yhdessä tai edes suunnittelevat sitä. Luulin pitkään olevan kyse korkeasta vaatimustasosta, mutta pidemmän päälle huomasin ettei siellä tule parisuhteesta pitkän päälle mitään vaikka kaikki vaatimukset täyttyisivätkin.

Mulla on aina ollut aika vähän sellaisia täysin no-go vaatimuksia. Totta kai niitä on, muttei hirveästi vaan pyrin mukautumaan tilanteeseen, ihmisiä tässä vain ollaan ja kaikkeen tottuu. Olen oppinut senkin että kumppania vaihtamalla ei yleensä parane vaan se on ongelmien pakenemista. Toista ihmistä ei voi yksin muuttaa, mutta jos jommalla kummalla / kummallakin on sellaisia juttuja jotka häiritsevät sitä parisuhdetta niin niiden työstäminen on ainoa toimiva korjauskeino. Se ongelma ei aina ole toisen narsismia tai häikäilemätöntä hyväksikäyttöä vaan kyse voi olla huonon itsetunnon kanssa pärjäämisestä ja siitä että ei koe koskaan olevansa toiselle ihmiselle tarpeeksi hyvä. Sekin voi johtaa esim. sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja/tai kontrollointiin tai oman kontrollin puuttumiseen.

Näitä asioita työstäessä pääsee elämässä yleensä eteenpäin, mutta moni vastaantulija on jauhanut paikoillaan ja pyrkinyt löytämään paremman. Se ei välttämättä sillä tavalla korjaannu ikinä vaan seinä voi tulla vastaan kaikkien potentiaalisten kumppanien kanssa eri vaiheessa suhdetta. Ennemmin tai myöhemmin on paikallaan pohtia missä itsellään on kasvun paikka ja yhtä tarpeellista on hyvässä parisuhteessa tuoda esiin myös niitä kumppanin kasvun paikkoja jos suhde siitä kiikastaa. Pitkään myötäilin ja oletin asioiden menevän ohi kun olen turpa kiinni. Sitten opin puhumaan myös toisen ongelmakohdista syyttämättä itseäni itsekkääksi. Rakentavan kritiikin antaminen toiselle (myös ei-rakentavalla tavalla joskus) on vienyt eteenpäin yhtä lailla kuin itsetutkiskelu.

Itse tajusin tämän eilisen tapaamisen jälkeen, miten paljon helpompaa asioiden kanssa eteneminen voi olla kun kaikki aiheet on heti alusta lähtien sallittuja. Monta asiaa tuli tietoon, mitkä olisi voineet aiheuttaa ihmettelyä niiden paljastuessa myöhemmin, mutta nyt ne lähinnä auttoi rakentamaan käsitystä uudesta ihmisestä. Samalla oli helppo tuoda itsestä esiin niitä tiedostamiaan huonoja tai heikkoja puolia.

Tietenkin tilanne vaatii sen, että molemmat tuntee olevansa turvallisessa tilanteessa eikä kaikki taivu tuohon silloinkaan.

 

[jarmojs]

Ymmärsinkö nyt oikein, teillä on ero meneillään ja olet jo Tinderissä etsimässä uutta?

Ihan ystävällinen neuvo, yksi asia kerrallaan. Sure se ero ensin alta pois, kun olette saaneet käytännön asiat eron suhteen hoidettua. Tietty jos kyseessä on hetken hupi niin eihän siinä mitään jos molemmat ovat tietoisia missä mennään. Mutta mitään vakavampaa on turha yrittää kunnes vanhan suhteen henkinen painolasti on käsitelty.

Oma ex oli monella tapaa samanlainen, todella toksinen tapaus. Oikeastaan silmät aukesivat jälkeenpäin tunteiden hälvettyä mitä kaikkea sekopäistä juttua oli vuosien aikana normalisoinut toiselta hyväksyttäväksi käyttäytymiseksi.

Tässäkään nyt ei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Itse "prosessoin eroa" kolmisen vuotta ennen kuin vein paperit käräjäoikeuteen ja heti sen jälkeen aloin hakea uutta naista Tinderistä ja vastaavista.
Eli surut oli surtu moneen kertaan ja kaksi viimeistä vuotta vaan asuttiin exän kanssa yhdessä, kunnes kuopuskin lähti opiskelemaan.

Minä en oikein pysty pelkkään "hetken hupiin", koska tunteita tulee niin herkästi mukaan peliin seksin myötä. Viime kesänä jo toinen arpa oli voittoarpa, mutta nainen ei monen sinkkuvuoden jälkeen ollutkaan valmis parisuhteessa vaadittaviin kompromisseihin, vaikka yhdeksän kuukautta yritettiinkin. Tänä kesänä kävin treffeillä noin kymmenen eri naisen kanssa ja nyt taas näyttää siltä, että löytyi sellainen, jonka kanssa haluan katsoa elämää eteenpäin.

 

[Maniac]

Tässäkään nyt ei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole. Itse "prosessoin eroa" kolmisen vuotta ennen kuin vein paperit käräjäoikeuteen ja heti sen jälkeen aloin hakea uutta naista Tinderistä ja vastaavista.
Eli surut oli surtu moneen kertaan ja kaksi viimeistä vuotta vaan asuttiin exän kanssa yhdessä, kunnes kuopuskin lähti opiskelemaan.

Minä en oikein pysty pelkkään "hetken hupiin", koska tunteita tulee niin herkästi mukaan peliin seksin myötä. Viime kesänä jo toinen arpa oli voittoarpa, mutta nainen ei monen sinkkuvuoden jälkeen ollutkaan valmis parisuhteessa vaadittaviin kompromisseihin, vaikka yhdeksän kuukautta yritettiinkin. Tänä kesänä kävin treffeillä noin kymmenen eri naisen kanssa ja nyt taas näyttää siltä, että löytyi sellainen, jonka kanssa haluan katsoa elämää eteenpäin.

Ei varsinaisesti joo, Tinderissä tuli useampia treffikumppaneita vastaan, jolla ero oli varsin tuore. Taisi olla räikein keissi sellainen, jossa asuttiin vielä saman katon alla mutta Tinderöinti oli täysillä tulilla.. Eipä tuollaisesta kannata odotella lähtökohtaisesti valtaisaa menestystä jos parisuhdetta hakee.

Ideaalitilanne olisi toki se, että molemmilla olisi vanhat jutut käsiteltynä ennen tapaamista, mutta aika harvassa tilanteessa tämä toteutuu sitten todellisuudessa.

 

[jarmojs]

Ei varsinaisesti joo, Tinderissä tuli useampia treffikumppaneita vastaan, jolla ero oli varsin tuore. Taisi olla räikein keissi sellainen, jossa asuttiin vielä saman katon alla mutta Tinderöinti oli täysillä tulilla.. Eipä tuollaisesta kannata odotella lähtökohtaisesti valtaisaa menestystä jos parisuhdetta hakee.

Ideaalitilanne olisi toki se, että molemmilla olisi vanhat jutut käsiteltynä ennen tapaamista, mutta aika harvassa tilanteessa tämä toteutuu sitten todellisuudessa.

Minulla ehkä räikein red flag-juttu oli deitti, joka kertoi ekoilla (ja vikoilla) treffeillä, että asuu edelleen exänsä omistamassa asunnossa, joka lähtee kohta alta ja...

 

[RealityBites]

Joo. Ei noita ole itsellekään jonoksi asti ollut.

Toki vanhemmat kiinnostuu helpommin, mutta ehkä mä kuitenkin haluaisin nuoremman.

Noissa nykyisissä on vähän se, että kun kuviot on pikkuisen vielä sekaisin itselläkin, niin aikaa juttelulle näin arkena on vähän haastavaa löytää. Nämä tapaukset kun saattaa mennä jo iltakahdeksan jälkeen nukkumaan.

Mutta laitoinkin että etsitään se aika jostain. En minäkään yleensä kuku näin myöhään etenkään arkena.

Mutta itsellä onkin luksusta se, että voin aloittaa työpäivän vaikka sängyssä etätyön vuoksi.

No huomenna on menoa iltapäivästä, joten tässä pikainen suihku ja sitten päätä tyynyyn.

Toki vedin tuossa alkuillasta tunnin unta kun hyydytti ja siksi näin myöhään liikkeellä..

Mutta kun on liukuva tuo työaikakin, niin taas koneet vaan sängyn viereen ja aloittaa samunsa rauhassa.

Enkä näin ikuisesti jatka. Tänäänkin tein ihan kunnon safkaa ja söin, että alkaa kroppakin vähän tottelemaan normaalia päivärytmiä..

Tässä on sattuneesta syystä joutunut nukkumaan vähän silloin kun nukuttaa viime aikoina. Onneksi unimäärät alkaa sentään olemaan kohtuullisia.

Kyllä se tästä vähän kerrassaan. Eikä ajatukset enää pyöri niin paljoa päässä..

 

[Taneli-]

Sovittiin että meen joka toinen viikonloppu maalle. Nii saa emäntä pitää tyttöjen illan. Ei minusta huono kompromissi.

Ei mitä hittoa? Yritän lukea ketjua tässä hiljakseen (alusta alkaen) mutta en vaan tajua. Toki on varmaan vaikeaa kun on autoa ja kämppää (erehdytty) hankkimaan yhdessä mistä vielä velkaakin mutta siltikin...

Ei kyse ole todellakaan siitä että sinä olisit liian "mustasukkainen". En minäkään katselisi hetkeäkään sitä että seurustelukumppani saati oma puoliso olisi ensin työkaverin kanssa nuoleskellut, sitten ostaisi PS3 karaokea vasten ja tahtoisi kutsua tätä yökylään samalla kun tahtoisi sinulta luvan kimppakivaan. Sitten kun olet poissa paikalla ramppaa paria miespuolista "kaveria" yökylässä. Sitten ehdottaa eroa ja että etsit oman kämpän mutta kun laskee tulojaan päätyykin ehdottamaan että sinä olet joka toinen viikonloppu maalla että voi viettää "tyttöjen iltaa".

 

[RealityBites]

Kävin lenkillä ja tarvinnee "jokusen" toiston, että on edes jotenkin järkevässä kunnossa..

Ensin annat sille työlle per kaikkesi ja vedät vaikka yksin sitä projektia. Sitten sut potkitaan pois kesken kaiken. Uuden alkua saat sitten venailla siihen asti, että on kaikki säästöt käytetty ja sitten tulee vielä pari puolikasta kuukautta.

Niin just siinä kohtaa se toinen sitten päättää että "nyt riittää", vaikka kuinka yrität. No aivan sama. Kinostelee vaan ihan mahdottomasti just huomenna luovutella jotain tuon kamoja. Hakisi vaikka viikonloppuna, kun ehkä pitää faijan luona olla yksi yö.. On ollut jo jokseenkin haastava päivä muutenkin, niin ei nyt kiinnosta pohtia, että miten sitä asiaa järjestäisi keskellä viikkoa kun ei viikonloppu tunnu kelpaavan.

Sitten nämä uudet tuttavuudet on kyllä kanssa viikolla jokseenkin hankalasti tavoitettavia eikä toisaalta just nyt ihan kauheasti edes kiinnostele kuunnella niitten ongelmia. Nelikymppisillä ole kyllä saatana mikään koskaan hyvin.

Paitsi itsellä, joka nyt alkaa jollain tapaa pääsemään kiinni elämään ja yrittää vaan etsiä juttuseuraa aluksi. Mutta se nyt on omaa kärsimättömyyttä, joka loppuu kyllä ajastaan, kunhan on edes omat lääkkeet kohdallaan. Ja kaipa sieltä jossain kohtaa löytyy ihan oikeitakin ihmisiä..

 

[Tonnin Seteli]

Ei mitä hittoa? Yritän lukea ketjua tässä hiljakseen (alusta alkaen) mutta en vaan tajua.

Tuo onkin huuruinen tapaus. Toki siinä jo avausviestissä kerrotaan paljon selittävää, eli naisella oli ihan oikea psykoottinen mielisairaus.

Hänellä on kaksisuuntainen ja yritin hoitoon saada mutta eihän ne ottaneet.

Ja kertoi haaveilevansa ryhmäseksistä tän työkaverin kanssa. Ja se työkaveri oli sanonut että hän jättäisi noin mustasukkaisen ukon.

 

[Jees]

Kaikkea sitä tulee luettua. Muistuu mieleen armeija missä kanssa oli kansan syvät rivit läsnä.

 

[Nomber]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Itse tarvitsen aika paljon omaa aikaa. Minulle se tarkoittaa täysin yksin olemista. Ei vaan jaksa olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä kokoajan. Toki tällaista aikaa on todella vähän lapsiperheessä, mutta vaikka joku iltapäivä silloin tällöin. Luksusta olisi vaikka pari päivää ja yötä kokonaan yksin kotona. Tekemisellä ei mitään väliä, pääasia siis että saan olla kokonaan yksin. Varmaan siivoaisin kotona kunnolla jos saisin joskus muutaman päivän aikaa.

 

[Ad_Astra]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Itse tarvitsen myös omaa aikaa, mutta ja suht paljon. Johtuu vähän työssä olevan ylisosiaalisuuden takia sekä selkeästi työn luonteen vuoksi. On siis pakko tyhjentää pää. Itselle oma aika on musiikin piireissä menevää, soittamista/tekemistä. En ole oikein koskaan tykännyt soitella kun on muita ihmisiä läsnä.

Monesti tää oma aika on, kun itselläni eläkeläisen unirytmi, aamuisin ennen aamutoimia ja töihin lähtöä. 30-60min tehokasta peliaikaa tehdä mitä lystää.

 

[RealityBites]

Jutustelin eilen illalla toisen uuden tuttavuuden kanssa tovin. Sillä tuntuu menevän aina jutut vaan omasta duunista noitumiseen. Yritin vaihtaa nätisti puheenaihetta että voisi tutustua. Kerroin omista matkoista ja että mulla on kaksi lomaosaketta, kun kehui, että tykkää käydä kylpylässä..

Sitten kerroin melko henkilökohtaisiakin juttuja itsestäni, ei siis mitään sellaista, vaan lähinnä rankkoja kokemuksia sun muuta.

Sitten yritin ohimennen kysellä, että minkälainen kuva musta on jäänyt, kuten nyt yleensä tahtoo olla tapana, kun on ensin hiukan juteltu. Osa aiemmista on jopa itse kysellyt sitä itseltä.

Niin hyvä että ei loukkaantunut, alkoi kyselemään että "Oon mä puhunut, mistä nyt tämmöinen". Tuli kyllä hyvin vahvat vibat eksästä ja vähän luulen, että voi olla turhan hankala ihminen itselle. Tänään en viitsi kysellä perään jos ei itse laita viestiä, kun on itsekin aika puolikuntoinen ja tehnyt päivän duunia sängystä käsin.

Toinenkin on ollut aika hiljakseen, taisin jo aiemmin mainitakin, että unen tarve tuntuu olevan melko kova, kun se päivä tuntuu ainakin arkena menevän lähinnä niin, että käy duunissa, hoitaa juoksevat asiat ja menee sitten jo iltakasilta nukkumaan. Plus että kovin on ollut vähäsanainen hyvän alun jälkeen.. Ilmeisesti sitä ei sitten jaksa arkena pohtia tuommoisia juttuja..

Jotenkin itsestä hiukan tuntuu, että ellei kumpikaan petraa hiukan, niin noista ei oikein ole itselle seuraa. Ilmeisesti on oltu niin pitkään yksin, ettei ole rutiini antaa sille toiselle aikaa edes sen vertaa, että voisi tutustua. Itse en ihan kyllä ymmärrä, että miten noi sitten oikein kuvittelee löytävänsä sen unelmien prinssin.. Mutta naisista nyt ota pirukaan aina selvää.

Vaihdoin aamulla nopeaan viestejä yhden kolmannen kanssa, joka ei kyllä montaakaan viestiä toistaiseksi laittanut, mutta sentään tykkäsi omista viesteistä. Katsoo nyt, että jaksaako tuo edes palata asiaan uudestaan..

Ei kyllä mitään wau-efektiä ole toistaiseksi tullut kenestäkään. Olen ihan rehellisesti kertonut, etten juokse pelkästään sen yhden asian perässä, vaan haluan tutustua, jutella erilaisista asioista ja edetä rauhassa - ei tämänkään pitäisi mitenkään täysin poikkeuksellista olla näissä uusissa jutuissa.

Täytynee alkaa katselemaan vähän muita alustoja, kunhan tässä nyt ylipäätään tervehtyy sen verran, että jaksaa jalkeilla olla ja järjestää kämppäänsä mieluiseksi. Aikansa ottaa sekin, mutta ei kai se nyt ihan kauheasti haittaisi, että sillä aikaa voisi kaikessa rauhassa tutustua johon kuhun.. Mutta ilmeisesti liikaa pyydetty..

Nyt on tosiaan flunssaa, mutta exä kuskaa ilmeisesti edelleen tavaroitaan varastoista pois, niin itse osaa oikein tehdä mitään. Ilmoitin tosiaan, että olen kipeä ja ehkä ei kannata ottaa riskiä, että saa taudin itselleen, niin ei nuo tänne tule.. Mutta jo ajatus ahdistaa ja kun nyt joskus ovat valmiit, niin pitää sitten mennä itse katsomaan, että miltä tuolla näyttää.

Vähän tuntuu puolikuntoisena sille, että ehkä töissä on mulle riittävästi tänään ja olkoon naiset missä haluvat. Vastata voin, jos jollain on asiaa, mutta muuten jätän rauhaan.

Tässä sen näkee että vaikka nyt on vähän perusflunssa. Niin kun itse alkaa hiukan toipumaan, niin huomaa, että yksin on oikeastaan aika kivaakin.

Kai sekin otti exää päähän, kun kyselin kiinnostusta palata asumaan yhteen ja hommata mieleinen asunto, että saatan oppia vähän liiankin hyvin olemaan itsekseen. Just nyt tuntuu taas sille, että eipä kyllä olisi haittaakaan. Ja saa olla kyllä melkoinen kultakimpale, että edes otan ketään asumaan kanssani enää..

Tulipa taas pitkä pohdinta.. Mutta onpahan pohdittu.