Parisuhteen kiemurat

[Köntsä-Ana]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

 

[Paskisti]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Saa tehdä omia juttuja kyselemättä keneltäkään lupaa, tai ettei joku hengitä koko ajan niskaan? Kyllä kai yhdessä asumisessakin kumpikin saa olla myös yksin vaikka yhdessä ollaankin.

 

[Markqq]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Eiköhän se ole ihan yksilöllinen tarve. Tarvitsee paljon omaa aikaa voi tarkoittaa puolikkaasta päivästä useampaan. Tai kausittaisesti toki enemmän. Mutta yksinkertaisuudessaan haluaa tehdä asioita juuri oman haluamisen mukaan ilman, että joutuu tekemään kompromisseja tai toteuttaa asioista ns. jonkun muun kelkassa.

Enivei jos yhdessä koskaan asuisi, toivoisinkin sen elämän olevan sellaista, että on ne omat jutut. Ja sitten lyöttäydytään yhteen aina tarpeen / pidetään sovitusti yhdessäolon hetkiä. Kaippa nämä ovat täysin sellaisia asioita mitkä pitäisikin keskustella läpi.

 

[Köntsä-Ana]

Joo kuulostaa vaan vähän vaikealta lähtökohdalta parisuhteelle jos tarvitsee useamman päivän omaa aikaa aina välillä ja tätä varten on oma kämppä niin kuin yhdellä herralla oli.

 

[DjSunki]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

En nyt tiedä paljosta omaa aikaa, mutta 20 vuotta oltu yhdessä vaimon kansssa. 8 vuotta naimisissa. Kaksi lasta. Yksi on että meillä on omat harrastuksemme, toinen on se, että välillä aina lähdetään viettämään iltaa omien (ja toki yhteisten) kavereiden kanssa. Toinen menee esim: perjantaina, toinen sitten lauantaina. Sitten tietysti aina välillä muksut hoitoon että saadaan myös yhteistä vapaa-aikaa. Toki myös ihan arki-iltaisin toinen saattaa katsoa omia sarjojaan kun minä vaikkapa pelailen. Vuosien saatossa hioutunut nämä. Homma toiminut mallikkaasti eikä valitettavaa.

 

[Varistin]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Itselleni on tarpeellista nimenomaan olla välillä kokonaan yksin. Aivan luksusta on, jos saan olla muutaman vuorokauden putkeen yksin kotona. Kuitenkin jo se, että voin olla kokonaisen päivän aamusta iltaan yksin on hyvä, tyyliin itse vapaapäivällä samalla, kun puoliso on pitkän päivän töissä. Pienemmässä mittakaavassa mukava hengähdys on jo se, että puolison ollessa kotona käyn muutaman tunnin ulkona, ajan vaikka moottoripyörällä tai autolla jonnekin kivaan paikkaan kahville. Tärkeää on nimenomaan se, että saa olla yksin, mikään oma ja erillinen tekeminen molempien ollessa kotona ei tarjoa samaa rentoutta kuin yksinolo.

Tämä ei sinällään ole vaatinut onneksi useimmiten mitään erityistä järjestämistä vaan tilaisuuksia tähän tulee aika luonnollisesti, esim. juuri tällä hetkellä puoliso on harrastuksensa myötä muutaman yön reissulla poissa kotoa ja itse nautin tästä rauhasta suuresti. Puoliso on myös vähän saman tyyppinen, eli onneksi hänelläkään ei ole tarvetta tehdä kaikkea yhdessä. Lapsia ei ole, eli sikäli omien juttujen järjestämiselle ei ole myöskään rajoitteita.

 

[MinttuViina]

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

Näin se menee, jos oikealta tuntuu! Onnittelen 10v päästä kun olette yhdessä!

Ei sitä tarvitse jahkailla vuoden seurustelun jälkeen, että tarvitsee "omaa aikaa", silloin se ei vaan ehkä toimi.

Ketjun aloittaneena voin laittaa kuulumisia itseltäni:
"Seurustellut" nyt sen 4v, saman katon alla ehkä sen 3v, en muista, muutti minun luokseni. Itse kaipaan myös omaa aikaa, ja "puoliso" tykkää reissata ystäviensa kanssa, joten win-win. Omaa aikaa toki saan sillä, että oleskelen "työhuoneessa", ja toinen toisaalla. Omistan oktalon, joten en voi verrata kaksiossa asuvaan pariskuntaan.

Parisuhteessa pitää "aina" tinkiä jostain, ei ole koskaan samanlaista persoonaa. Tässä parisuhteessa on kaikki MUN mielestä ok, paitsi yksi juttu, ja sen kanssa voin EHKÄ elää loppuun saakka, en tiedä. Se hivenen häiritsee minua, tuskin toista. Ei ehkä iso juttu toisille, mutta miulle silloin tällöin. MIKSI isoilla kirjaimilla, niin se on oikeasti vain ainoa miinus, ei mikään muu, ei edes appivanhemmat (helvetin mukavat) ....... Muuten kaikki aivan loistavasti. Ei kuuta taivaalta???

Sen mitä ero opetti minua; en omista ketään, en voi päättää muiden asioista. Tee niinkuin haluat muiden tekevän sinulle (itsestään selvyys nyt). Teen niin kuin koen/haluan tehdä. Älä välitä muista. Elä ainoata ELÄMÄÄ.

Summasummarun. En tarvitse ketään rinnalleni ollakseen joku, pärjään todella hyvin yksin itseksenikin kanssa. Kumppani tuo vaan lisää "plussia" elämään, ei taakkaa, ei minkäänlaista. Ei kannata ottaa mitään taakkaa itselleen. Jos yksikin juttu on alussa nou-gou, niin älä ota. Loppujen lopuksi, loppu ei ole yllätys.

Rakkautta Kaikille <3

 

[jarmojs]

Näkisin yhteenmuuton olevan ikään kuin sinetti suhteelle, varmistaa sen että tässä ollaan tosissaan. Sinällään ymmärrän että asiaa haluaa harkita tarkkaan. Erillään asuen silloin tällöin tapaillessa pidempään on jokin väliaikaisuuden fiilis että homma voi loppua milloin vaan (thrill is gone). Oikeat syvät tunteet taas, kai silloin haluaa olla enemmän yhdessä toisen kanssa tai näin kuvittelisin.. Muitakin mielipiteitä varmasti on, jotkut eivät kai ikinä muuta yhteen ja jatkavat tyytyväisinä tapailua asuen kumpikin tahollaan (oma rauha, saa pitää sellaista järjestystä kuin haluaa jne). Mutta hyvä asia joka tapauksessa tuo että asioista pystyy puhumaan ja molemminpuolinen luottamus. Ei toista kai voi myöskään painostaa.

Toisaalta.. ja huom. tämä(kin) nyt yleistä pohdintaa, ei juuri sinuun Markqq liittyvää vaan mitä yleensä mietin päättämättömyydestä ym.

Spoileri

Mietin jos itse olisin joskus tuollaisessa tilanteessa jossa yhteenmuuttokysymys popsautettu ilmoille. Ajatellaan mikä duuni ollut päästä siihen pisteeseen että voi todeta: tässä se nyt on. Kenties lukemattomat pakit, ghostaukset, ajanhukka ja mielipaha. Nainen vain sohvalla istuen swaippaillut vasemmalle tai oikealle.. Jos toinen ei ole varma tunteistaan niin en tiedä voiko jäädä kovin pitkäksi aikaa arpomaan/tuhlaamaan aikaa jos on mahdollista että vastaus on ei. Sanotaan että olisi seurusteltu vaikka sen 3 kk (tai muu kunkin tarpeeksi pitkäksi katsoma aika), mutta nainen ei osaisi päättää muuttaisko yhteen? Eikö juuri naiselle ole tärkeää se, että suhde kehittyy aina seuraavaan vaiheeseen ja kysymys yhteenmuutosta x kuukauden jälkeen olisi yllätys.. Kuvittelisi että se on käynyt mielessä useaankin otteeseen jo heti siitä rakastumisesta lähtien ja yhdessä olon ajan. Mutta joo ei näitä kai järjellä pysty ratkaisemaan ja tuossa tilanteessa ollaan niiden ihastushormonien vaikutuksen alaisena toivon mukaan kumpikin eikä ajatella ehkä selkeästi. Onhan se iso päätös toki myös mutta ehkä helppokin jos haluat olla sen toisen kanssa yhdessä nyt ja aina..

Ei toiselle kierrokselle lähtiessä, neljännesvuosisadan kestäneen suhteen jälkeen ole mitään kiirettä muuttaa yhteen. Jos kodit ovat lähekkäin, niin ei välttämättä ikinä. Toki ei se poissuljettu asiakaan ole ja ehkä myös taloudellisesti aika fiksua.

 

[jarmojs]

Väärin molemmat, mutta tuohon on helppo tyydyttäytyä ja luovuttaa.

Voi se ollakin, jos hakee kumppania väärältä tasolta tai työtä väärästä palkkaluokasta. Aina löytyy jotain, jos on valmis tarpeeksi tinkimään. Mutta ellei ole, niin sitten ehkä tarvitaan sitä tuuriakin.

 

[jarmojs]

Onko se sitten väärin lähteä eri teille?

Meillä on yksi elämä ja 20v on pitkä aika, saatikka jos parisuhde on alkanut teini-iässä ja kriisi tulee siinä 50 korvilla kun lapset on aikuisia, niin itse ainakin sanon että menkää ja tehkää.

Näin mentiin ja tehtiin. Kun lapset on hankittu ajoissa, niin vielä on kesää jäljellä poikasten lennettyä pesästä.