Allekirjoitan. Ne ketkä alottaa tappelutaidon takia vain, niin yleensä putoaa aika nopeasti pois harjoitteluryhmästä.
mma pohjautuu suurimmaksi osaksi budolajeihin.
Oma käsitys tästä on että tämä on äärimmäisen epäkäytännöllinen sivistysmaahan kuten Suomeen tekniikoiden osalta kun työnnetään sormiä silmiin rikotaan kurkkutorvia ym. Hyvä varmaan KGB agentille Venäjällä mutta käytännössä ei mitään sovelluksia Suomessa kun todella teoreettinen tilanne että juuri se silmänpuhkominen pelastaisi oman nahkasi vs. joku muu tekniikka ja ruumiinvammojen aiheuttamisella toisille et saa muuta kuin vankeustuomion ja korvausvelvollisuuden ja mahdollisesti provosoitua vastapuolta tai näiden kavereita lisää.
Lisäksi taitaa olla melkoisen epämääräinen suo tuo siviilipuolen Krav maga, ei ole mitään punaista lankaa. Alunperinhän tuon filosofia taisi olla aggressio ja tehokkuus vihollisen eliminoimiseksi. Mun ymmärrykseni mukaan jos joku opettaa Krav magaa, ei tosiaan ikinä tiedä mitä oikeasti sieltä tarjotaan.
Tällaisen ohella jos haluaa kokonaiskuvaa katuväkivallasta ja käytännön hyötyjä niin voi käydä myös järkkärikoulutuksen jossa on myös hyvää voimankäyttökoulutusta eli poliisien ja turvallisuusalan käyttämiä tekniikoita. Näitä kursseja järjestetään joka paikassa.
Ainakin Krav Magassa sparrataan todella paljon potkunyrkkeilyä ja painia, koska sitähän ne tappelutilanteet yksinkertaisuudessa ovat, turpaanveto-kilpailuja.
On varmaan ja kuten tuolla aiemmin sanoin, niin lajiharjoittelun hyöty on aika suoraan verrannollinen seuraan/vetäjään. Kaipa krav magassakin saa hyvää vääntöä ja kovaa sparria harjoiteltua jos vetäjä siihen suuntaan opastaa.
Nimeomaan näin. Ikävä kyllä tappelematta et opi tappelemaan, vaikka esimerkiksi Jujutsulla hyvät valmiudet saakin kehihallintaan ja itsepuolustukseenkin.
Kiduttamisessa olen käyttänyt uhrin käden tai jalan pyörittelyä niin kyllä sieltä huuto kuuluu. Kuristaminen ei ole oikein hyvä, kun toinen muuttuu siniseksi yllättäen. Isku oikeaan kohtaan munille niin alkaa luvunlasku. Huonokuntoisemman tai tyhmän väsyttäminen. Surkean potkijan kaataminen ottamalla jalasta kiinni ja työntö maihin. Potku polveen ja vastustaja linkuttaa, heikon merkki. Etenkin joukkotappeluissa olen yli-innokkaita karsinut tuolla tavalla äkkiä pois pelistä.
Ok olen vain harrastanut tavallista Jujutsua Turussa aikoinaan.... ja Karate ja Tae Kwon Dot ta... paras ja isoin kilpailuni 17 vuotiaana Tae Kwon Do turnaus 16+ osanottaajaa ja sain hopea... aikusiässä tulee noi mustavyöt vastaan.
BJJ on tosiaan hyvä, tuli joskus vuosia sitten itsekkin treenattua tuota, toimii!
Ei niissä lajeina mitään vikaa ole, vika on lähinnä mukavassa ja mykyaikaisessa treenitavassa ja esim karaten kohdalla tyhmistä hippakisasäännöistä. Kuitenkin perinteisten budolajien alkuperä on taidoissa joiden tarkoitus on ollut tappaa ja/tai rampauttaa ihmisiä.
Maahan/mattoon meneminen oikeassa itsepuolustustilanteessa ei toimi koska sillä vastustajalla voi olla kavereita. Toisin kuin yleensä halutaan tunnustaa on (paikalla olemattomuuden jälkeen) parasta poistaa hyäkkääjä pelistä mahdolisimman nopeasti ja keinoja kahtamatta, sekä välttää maahan joutumista kuin ruttoa. Ei siis mitään asteittaista voiman lisäämistä vaan heti ja varoittamatta 110% ja ilman mitään pidäkkeitä.
Tuo on ihan totta, vaikka maassa käydyssä kamppailussa painitaidoista on etua aseistettuakin kaveria vastaan siinä mielessä, että on helpompaa irtautua tilanteesta ja lähteä karkuun jos on hallitseva osapuoli, myös jos paljastuu jokin aseuhka. On myös vähän niin ja näin, kannattaako tositilanteessa lähteä esimerkiksi kokeilemaan mitään salilla opeteltuja aseistariisuntoja kun stressitasot on tapissa ja pelko hengenmenetyksestä on todellinen. Toki on paras jos harjoittelee painimaan ja pystyottelemaan siten, että aseuhka on otettu huomioon ja tekniikat sen mukaisia, että esimerkiksi estävät vastustajaa ottamasta jotain astaloa taskuistaan.
Maahan meneminen ei ehkä ole paras suunnitelma itsepuolustustilanteessa, mutta mikäli maahan kuitenkin joudutaan, olisi hyvä alle jäädessä osata tulla ensin sieltä kasan alta pois ja lopulta nousta ylös ja lähteä karkuun. Painitaidot auttaa siinäkin mielessä, että on epätodennäköisempää joutua haluamattaan maahan jos osaa painia ja toisaalta jos saa pystypainissa vastustajan kaadettua, on helpompi lähteä karkuun.
Tuo on todella tärkeä pointti: ettei lähde sankaroimaan ja kokeilemaan salilla opeteltuja juttuja, vaan pakenee, jos se vain on mahdollista. Aseistariisumiset sun muut tulevat arsenaaliin vasta sitten, kun ei oikeasti ole enää muuta vaihtoehtoa.
Tämä!
Joo kamppailulajeissa tosiaan pätee tämä sääntö että "Size does matter". Sen takia ne painoluokatkin on olemassa urheilussa. Se ei tietenkään tarkoita etteikö vahvempaa/suurempaa henkilöäkin vastaan pystyisi kamppailemaan. Jotkut lajit soveltuu tähän paremmin esim. Judo joka perustuu osaksi vastustajan voiman käyttämiseen tätä vastaan.
Veitsitaistelutekniikoita jonkun verran treenanneena, yksi tärkeimpiä asioita onkin hyväksyä se ettei itse tule selviämään vahingoittumatta. Ihan sama miten taitava on.
Äärimmäisyyksiin mentäessä koko on käytännössä ainoa asia jolla on merkitystä. 160cm/50kg huippukamppailija ei luultavasti pärjää 200cm/150kg kamppailu-ummikolle.
Eivät ei. Kuten aiemmin joku ketjussa kirjoitti, on miltei mahdotonta selvitä tilanteesta ilman mitään vahinkoa. Videon hyökkäyksiä vastaan olisi aika avuton fiilis..
Tekniikan ja voiman lisäksi ovat vielä henkiset ominaisuuden ja valmiudet eli kyky toimia stressitilanteessa (erityisesti silloin kun omaankin maaliin tulee osumaa) sekä valmius tehdä mitä tilanne vaatii vailla moraalisia estoja. Isompaa ja vahvempaa vastaan ei kannata pelata ns. reilusti vaan lähteä siitä, että itsepuolustustilanteessa hyökkääjä on vastuussa tilanteesta ja saa mitä tilaa. Jotain seurauksia voi Suomessa tuollaisesta ajatusmallista toki tulla mutta mieluumin sitä on vaikka vankilassa muutaman kuukauden kuin vastaavan ajan sairaalassa tai haudassa.
Yksi torjunta ja niitti ohimoon/otsaan, veitsikädestä kiinni ja säveltämään. Jos ei kokenut puukottaja ole vastassa niin häkeltyy osumasta sen verran että menettää hyökkäysetunsa. Itse olen kerran joutunut veitsellä uhatuksi ja se ratkesi onneksi puhumalla. Puukko oli kaverilla jemmassa hihassa ja oma tarkoitus oli potkulla etäänyttää ja horjuttaa + sen jälkeen hakata mutta onneksi ratkesi.
Jep, totta. Hyvä lisäys.
Jos kokee olevansa oman elämänsä Chuck Norris, niin ehkä sitten (tai jos se toinen osapuoli ei ole koskaan harjoitellut tanssimista sen puukkonsa kanssa). Yleensä vaan jos jollakulla on puukko, niin niillä on myös keskimäärin paha tapa omata sitä kokemustakin.
