En oikein ymmärrä, että miten tämä asia voi olla näin vaikea. Eli:
Vähittäiskauppa on liiketoimintaa, ja liiketoiminnan idea on asiakkaiden tarpeiden tyydyttäminen, jotta asiakkaat maksaisivat siitä, ja näistä rahoista muodostuu yrityksen liikevaihto, josta puolestaan päästään kulut vähentämällä voittoon. Voiton maksimointi on kaiken yritystoiminnan tarkoitus. Ei ole oikeastaan mitään merkitystä sillä, että mitkä nämä asiakkaiden tarpeet ovat: Parasta on vaan koittaa tyydyttää ne parhaalla mahdollisella tavalla, koska muuten on riski, että asiakkaat eivät enää asioikaan kaupassa, ja kauppa menee konkurssiin.
Ympäröivä yhteiskunta (sisältäen valtion lainsäädäntöineen) asettaa liiketoiminnalle erilaisia rajoitteita. Yksi niistä on se, että alkoholia ei saa myydä alle 18-vuotiaille. Kauppias voi toki minimoida riskin siten, että jokaiselta henkilöltä kysytään paperit. Ongelmaksi vain saattaa muodostua, että tämä toimintatapa pienentää asikastyytyväisyyttä, jolloin kauppiaan pitää löytää balanssi näiden kahden rajoitteen välillä (asiakkaiden tarpeet ja lainsäädäntö). Tiettyyn rajaan asti ottamalla suurempaa riskiä kauppias voi parantaa asiakastyytyväisyyttä. Kauppias voi myös ottaa riskin, ja myydä kaikille ilman paperien näyttöä samalla ottaen sen riskin, että joku alaikäinen eksyy kauppaan, tieto alaikäiselle myymisestä menee viranomaisille, ja luvat menevät (määräajaksi). Toinen ääripää on se, että paperit kysytään ihan kaikilta, ja asiakastyytyväisyys laskee, kun joltain kuusikymppiseltä jää saunakalja ostamatta, kun paperit olivat jääneet kotiin tai mukana olikin alaikäinen lapsenlapsi. Riskienhallinta on osa liiketoimintaa, ja toimiva johto päättää asiasta, kuten parhaaksi näkee (so. kuten omistajat haluavat).
Vaikeiden joko-tai-tilanteiden yli voi myös innovoida. Kauppias voi myös kouluttaa myyjiä tunnistamaan, että kuka on alaikäinen ja kuka ei. On toki mahdoton sanoa, että onko asiakas päivää yli 18-vuotias vai päivää alle 18-vuotias, mikäli tällainen tilanne sattuu eteen, mutta riski on erittäin pieni, että esimerkiksi 17-vuotias näyttäisi 30-vuotiaalta.
Noh, jokainen tyylillään. Kauppias saa pyörittää liiketoimintaansa, kuten parhaaksi näkee (lain puitteissa), mutta asiakas saa myös valita kauppansa, jossa asioi. Jos suurimmalle osalle ei ole väliä, että joutuuko näyttämään ne paperit, niin sitten varmaankin nykytilanne on kestävä. Jos taas käytännöstä aiheutuu (liiallinen) asikastyytyväisyyden lasku, niin sitten pitää keksiä jotain muuta, jotta pystytään toimimaan lain puitteissa että tyydyttämään asiakkaiden tarpeet.
