Miksi perheverotus olisi hyvä? Minusta se, että puolet työvoimasta jäisi kotiin ei olisi Suomelle kovin hyvä kehityskulku. Taas pitää jenkit vetää mukaan tähän mutta siellähän tuo on käytössä ja se johtaa usein siihen tilanteeseen, että perheen äiti on pois työelämästä jopa 20 vuotta. Mitä työllistymismahdollisuuksia siinä vaiheessa enää on?
No jo nyt näyttää siltä, että kaikille ei muutenkaan meinaa riittää töitä. Noin muutenkin itse olen kokenut pienten lasten vanhemmuudessa aivan ylivoimaisesti kuormittavimmaksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen. Painetaan vaimon kanssa täydet päivät töitä ja siihen päälle sitten kaikki päiväkotiroudaukset, vähän isompana sitten mahdolliset harrastukset ja kaikki muu mitä vanhemmuuteen nyt kuuluu. Itse ainakin olisin ihan mielelläni koti-isänä, jos se vaan taloudellisesti olisi mitenkään järkevää ja veikkaan, että nykyaikana tämä ei ole mitenkään harvinaista muidenkaan miesten keskuudessa.
Lisäksi teet sen virheen, että oletat vain toisen vanhemman jäävän pitkäksi aikaa kotiin, kun ihan yhtä lailla järkevällä perheverotuksella vanhemmat voisivat vuorotella sitä, kumpi käy töissä, tai toinen vanhemmista on osa-aikaisena tms. Harva myöskään olisi kokonaan poissa työelämästä 20 vuotta, vaan suurin osa luultavasti lähinnä siihen asti kunnes lapset lähtevät kouluun, eli nykyään kun lapsia tehdään se 1-2 ja muistaakseni pääosin 2-3 vuoden ikäerolla, puhuttaisiin luultavasti korkeintaan 10 vuodesta. Toisaalta kyllähän sitä senkin jälkeen vanhemmuuteen sisältyy kaikenlaista "ylimääräistä" arjenpyöritystä sen verran runsaasti, että monikaan ei varmasti pistäisi pahakseen, jos palkkatöitä olisi edes hieman vähemmän edes toisella vanhemmista, ilman että perheen talous romuttuu täysin.
Minä en oikein tuohon usko, Suomessa oli korkea syntyvyys vuosikymmeniä senkin jälkeen kun naiset menivät joukolla töihin. Töiden takia lastenhankintaa lykätään käsittääkseni lähinnä ettei se haittaa urakehitystä. Kotiin jääminen haittaa himpun enemmän vielä.
Suomessa ei kyllä varsinaisesti ikinä edes ollut tuota anglo-germaanien "yhden elättäjän" mallia, vaan naiset ovat aina olleet enemmän tai vähemmän täyspainoisesti työvoimassa mukana. Ensin maatalousyhteiskunnassa, jossa kaikki perheenjäsenet osallistuivat töihin, ja joka jatkui Suomessa paljon pidempään kuin monissa muissa maissa, josta sitten alettiin siirtymään kaupunkeihin 50-60-luvuilla ja ainoastaan kaikista varakkaimmilla perheillä oli mahdollisuus siihen, että vain yksi vanhemmista oli töissä.
Eikös yhteiskunta maksa aika pitkänkin kotiin jäämisen lapsen syntymän jälkeen? Kotihoidon tukea saa kolmivuotiaaksi asti.
Kotihoidontuki on kuntakohtainen ja nykyään kaikissa kunnissa sitä ei edes saa. Niissäkin, joissa sitä saa, sen suuruusluokka on jotain 100-200 €/kk. Jos molemmat vanhemmat pitää maksimimäärät vanhempainvapaita, niin yhteensä kotona voi olla (yksi vanhempi kerrallaan) hieman vajaa puolitoista vuotta, minkä aikana saa n. 70% palkkaa vastaavaa vanhempainrahaa (josta maksetaan enemmän veroa kuin palkasta). Sen jälkeen toinen vanhemmista putoaa käytännössä pelkästään tuolle ruhtinaalliselle kotihoidontuelle.
Kotihoidontuki on käytännössä vain "korvaus" siitä, ettet tuo lastasi päiväkotiin, mutta selvästi poliittinen paine ja yleinen ideologia on, että lasten paikka ei ole kotona vanhempiensa kanssa, vaan päiväkodeissa laitostumassa, koska valtio tietää, että kuuliaisia veronmaksajia pitää alkaa koulimaan mahdollisimman pienestä pitäen. Aivan kuten uskonnotkin mieluiten rekryää lapsista.
