Palkkakeskustelu

[Paolo Pastarino]

Ihme nillitystä taas. Meillä jää käteen 5800€/kk ja just todettiin ettei taida olla varaa ostaa sitä asuntoa mikä haluttaisiin, vaikkei se niin kummoinen ole.

Jospa sitten hankkisitte asunnon, johon teillä on varaa. Helppoa, eikö?

 

[hundi]

Itse saan palkkatuloa jossain 1500-2000€/kk välimaastoon, mutta teen vain osa-aikaisesti töitä. Enemmän vapautta on tärkeämpää minulle, kuin tienata absoluuttinen maksimi.

 

[Jurppii]

Aika aggressiivisesti kirjoitettu, mutta olen samaa mieltä varsinkin loppuosan kanssa. Jos on korkeammat tulot, niin hölmöähän se olisi olla nostamatta elintasoa eli menoja.

Mä taas näkisin että on hölmöä kytkeä tulot suoraan menoihin. Järkevä on jossain sen ja Kampradin välillä. Hölmö vetää taloutensa jouston ja mahdollisuuden vaikkapa sijoittaa pois jollain bemarilla.

 

[Jurppii]

Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen aina lähes poikkeuksetta laittanut todellisen palkan päälle 500-1000€/kk kysyttäessä ja todennut että tuossa on nykytaso josta voidaan neuvottelut aloittaa…

Voi vain yllättyä positiivisesti..

Ei kai nykyinen palkka mahdolliselle uudelle työnantajalle kuulu? Ei ole kysytty, jos kysyttäisiin, en ehkä puhuisi totta. Tarkistakoon verotiedoista jos kiinnostaa ja jos niin tekee niin tiedänpä, ettei ole luottamuksen arvoinen.

 

[Pempula]

Mä taas näkisin että on hölmöä kytkeä tulot suoraan menoihin. Järkevä on jossain sen ja Kampradin välillä. Hölmö vetää taloutensa jouston ja mahdollisuuden vaikkapa sijoittaa pois jollain bemarilla.

Pitkälti samaa mieltä: Eli jos enemmän tienaa, niin kyllä siitä pitää ihan järkisyistä jo osa sijoittaa/laittaa jollain lailla tuottamaan. Toisaalta jos katsoo, että se bemari tuottaa iloa, niin siitä vain. Uusi auto tuskin, mutta teoriassa kai vanhempi autokin voi oikeasti olla sijoitus tai ainakin näin silloin jos itsellä riittää harrastuneisuutta/kykyä autoa laittaa (ja tuolloin tilanne voi olla todellakin win-win). Jos ei rahaa osaa lainkaan iloihin käyttää, niin eihän siinäkään järkeä ole.

 

[uhs_]

Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen aina lähes poikkeuksetta laittanut todellisen palkan päälle 500-1000€/kk kysyttäessä ja todennut että tuossa on nykytaso josta voidaan neuvottelut aloittaa…

Voi vain yllättyä positiivisesti..

Ei ole tähän mennessä tullut kysymystä nykypalkasta haastatteluissa. Hieman erikoinen kysymys muutenkin mielestäni. Kuulostaa siltä että koitetaan löytää joku, joka suostuu mahdollisimman matalalla palkalla duuniin. Työnkuva ja kuormitus kuitenkaan harvoin 100% samaa haetussa kuin tulevassa paikassa, niin ei tuleva työnantaja tee mitään nykyisellä palkallasi.

 

[kjns]

Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Nykypalkkaa jos kysyvät niin olen vastannut jotain ympäripyöreää kertomatta mitään lukuja,koska eihän se varsinaisesti niille kuulu mitä mulle nykyään maksetaan. Nykyiseen hommaani haastattelussa sanoin jotain suuntaan onhan se alhaisempi kuin pyyntö tähän tehtävään, mutta tämä onkin vaativampi tehtävä.

 

[Rapilysin]

Onko kukaan täällä työssä julkisella sektorilla ja saanut siellä neuvottelemalla itselleen palkan paremmaksi?

Tiedän, että tämä on aika harvinaista, mutta ei siihen mitään juridista estettä liene olemassa, kun harvakseltaan näkyy työpaikkailmoituksissa kuitenkin pyyntö esittää palkkatoive.

Itse siis sairaanhoitaja ja yksityisellä ollessani haastattelussa palkasta voidaan yleensä neuvotella ja esim. hälytysrahoista voi sopia vaikka siinäkin kohtaa kun lauantaina klo 20 joku soittelee sua töihin, mutta kunnalla en ole koskaan törmännyt mihinkään neuvotteluvaraan vaan kaikki on katsottu taulukoista. Pari kertaa olen saanut jonkun haluamani vapaan jos olen lähtenyt töihin soitosta, mutta euroista ei tunnu kukaan voivan puhua.

 

[Boulder]

Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen aina lähes poikkeuksetta laittanut todellisen palkan päälle 500-1000€/kk kysyttäessä ja todennut että tuossa on nykytaso josta voidaan neuvottelut aloittaa…

Voi vain yllättyä positiivisesti..

En ole tietysti nykypalkasta puhunut mitään. Sopiva prosentti siihen päälle --> palkkatoive kun olen IT-alalla, jossa on nyt osaajapula.

Kerran tuli haastattelijalta heitto "taitaa olla jonkinlainen korotus nykyiseen". Vastasin vaan, että eipä juuri (korotus oli vajaat 20%). Läpi meni.

 

[oongee]

Mitenkäs täällä jengi on muuten työnhaussa vastannut palkkapyyntöön/kysymykseen nykypalkasta?

Itse olen kertonut avoimesti nykypalkan, usein hieman ylös päin "kaunistellen" ottamalla summaan mukaan tilanteeseen sopivan määrän ylitöitä/päivystyksiä/bonuksia, mutta en täysin valehdellen, jos sitä on kysytty. Ja olen vastannut kysymykseen palkkatoiveesta myös tyyliin "nyt ansaitsen XXXX €/kk, joten jotain siitä ylöspäin". Olen kokenut tämän sikäli hyödylliseksi, että näin saa haisteltua uuden työnantajan yleistä palkkapolitiikkaa. Jos sieltä ei tarjota mitään selkeää korotusta nykypalkan päälle, voi siitä päätellä, että korotusten saaminen jatkossakin tulisi olemaan nihkeää, ja voi todeta että "ei kiitos". Ja toisaalta potentiaalinen uusi työnantaja tajuaa tästä heti, jos olen heille liian kallis, että ei kannata tuhlata enempää kummankaan aikaa. Toisaalta työnantaja saa kysymykseen vastaamisesta itsestäni avoimen ja suorapuheisen kuvan (jollainen olen oikeastikin), mistä voi olla hyötyä.

Joissain maissa nykypalkkaa kysytään ihan säännönmukaisesti ja hakijat sen aina kertovat, joten kansainvälisissä tilanteissa tällainen kysymys voi hyvinkin tulla vastaan. Esim. USA:ssa tämän kysyminen oli aiemmin yleinen käytäntö, mutta sittemmin sen kysyminen on muuttunut laittomaksi ja loppunut useissa osavaltioissa.

 

[dropadrop]

Jospa sitten hankkisitte asunnon, johon teillä on varaa. Helppoa, eikö?

Puhe oli siitä, miten hyvätuloisella voi olla tiukkaa. Kun pankeilta katsoo mihin on varaa, se määritellään tulojen perusteella. Kun tulot nousevat, kerrotaan että on varaa kalliimpaan asuntoon.

Tässäkin tapauksessa pankin mielestä voisi ostaa kalliimmankin asunnon.

Ja niin voisi hyväosaisella olla ihan yhtä tiukkaa kuin vähemmän tienaavalla.

Toki jos haluut ottaa mun kommentit pois kontekstista voit löytää hyvää materiaalia pottuiluun. Ajattelin olla vastaamatta, mutta minkä ihminen itselleen voi.

 

[nallero]

On kyl niin todellisuuden kadottanutta jengiä täällä (vaihteeks), että voi nyt vittu. Vakavalla naamalla kirjotellaan, ettei 2000e/5000e kuukausituloilla nyt oikeasti´olisi niin kovin suurta eroa, kun joutuu edelleen nykyään miettimään että mihin rahansa käyttää. Sitte vielä sanotaan, että on joskus tullut tienattua tuo 2k ja "muistetaan" millaista se oli.

Ite tuli nelisen vuotta sitte tienattua vielä alle 2k kuussa ja on kyllä varsin tuoreessa muistissa kuinka vitun perseestä se kädestä suuhun eläminen oli ja kun ei ollut varaa tehdä vapaa-ajalla "mitään".
Jossai vaiheessa tuli saavutettua tuplat tosta, ja joo, edelleen joutuu miettimään mihin rahansa käyttää, mutta elintaso on kyllä raketoinut ihan vieraaseen galaksiin ja nykyään elämä tuntuu ihan helvetin hyväosaiselta.
Jos elintasoaan johonkin miljonääreihin vertaa, niin joo, vaikea voi olla palkkatyöllä samalle huolettomalle tasolle päästä, mutta vähän vois jengi repiä päätään perseestä ton perspektiivittömyyden kanssa.

Varmasti suurin osa porukasta täällä joutuu loppuelämänsä "miettimään mihin rahansa käyttää", mutta niiden pohdintojen tekeminen esim. autokaupoilla on vähän eri ku jossain lidlin tarjousmakaronihyllyllä.

 

[pokkus]

Sitten kun vielä nämä reilusti yli viiden tonnin tienaavat "kituuttajat" ymmärtävät, ettei sillä lisärahalla juuri paljoakaan ole merkitystä oman elämän onnellisuuden kanssa ellei itse tajua muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Oma elämänlaatu paranee huimasti, kun on joskus tyytyväinen siihen mitä jo on. Unelmoidaan siitä isosta lähes miljoonan kämpästä ja sitten kun se on saatu niin huomataan, että naapurillapa onkin vieläkin hienompi asunto ja kyllä se oma unelma oikeasti onkin vähintään samanlainen kuin se naapurin tai vähän jopa parempi. Oravanpyörä on valmis ja aina pitäisi saada jotain parempaa kun mihinkään ei olla tyytyväisiä ja arki on muka tiukkaa taloudellisesti, kun kaikki raha menee siihen päättymättömän unelman toteuttamiseen.

Itse tajusin tuon rahan merkitsemättömyyden vaikutuksen ulkomaanvuosien aikana, kun tajusi että eniten nauttii niistä asioista, joita oli varaa tehdä jo heti opiskeluvuosien jälkeen / aikana. Kunhan talous on sen verran kunnossa, ettei ruokakauppareissulla tarvitse laskea riittääkö raha ruokaan vai ei, niin silloin menee hyvin. Jos lapsiperheen yhteiset tulot on siellä 8k€ paremmalla puolella ja valittaa, että samalla tapaa on "tiukkaa" niin kyllä syy löytyy peilistä ja omista valinnoista ja kulutustottumuksista.

 

[Walla]

Sitten kun vielä nämä reilusti yli viiden tonnin tienaavat "kituuttajat" ymmärtävät, ettei sillä lisärahalla juuri paljoakaan ole merkitystä oman elämän onnellisuuden kanssa ellei itse tajua muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Oma elämänlaatu paranee huimasti, kun on joskus tyytyväinen siihen mitä jo on. Unelmoidaan siitä isosta lähes miljoonan kämpästä ja sitten kun se on saatu niin huomataan, että naapurillapa onkin vieläkin hienompi asunto ja kyllä se oma unelma oikeasti onkin vähintään samanlainen kuin se naapurin tai vähän jopa parempi. Oravanpyörä on valmis ja aina pitäisi saada jotain parempaa kun mihinkään ei olla tyytyväisiä ja arki on muka tiukkaa taloudellisesti, kun kaikki raha menee siihen päättymättömän unelman toteuttamiseen.

Itse tajusin tuon rahan merkitsemättömyyden vaikutuksen ulkomaanvuosien aikana, kun tajusi että eniten nauttii niistä asioista, joita oli varaa tehdä jo heti opiskeluvuosien jälkeen / aikana. Kunhan talous on sen verran kunnossa, ettei ruokakauppareissulla tarvitse laskea riittääkö raha ruokaan vai ei, niin silloin menee hyvin. Jos lapsiperheen yhteiset tulot on siellä 8k€ paremmalla puolella ja valittaa, että samalla tapaa on "tiukkaa" niin kyllä syy löytyy peilistä ja omista valinnoista ja kulutustottumuksista.

No siis tämä, mutta yhtälailla sama koskee kaikkia tuloluokkia. On onnellisia alle tonnin kuussa tienaavia (enkä puhu opiskelijoista) ja rahahuolista kyräileviä 5K+ kerholaisia). Jos on 5K+ kerhossa taloudellisesata realiteeteista vieraantuneita, niin ihan yhtä lailla on niitä 2K kerhon taloudellisista realiteeteista vieraantuneet ja joilla on hukassa käsitys siitä mitä normaalin palkansaajan (hyvätuloisenkin) elämä. Siis että kuvitellaan, että niillä vähänkin paremmin tienaavilla on varaa ostaa kaikki mitä ikinä haluavat hintaa katsomatta ja vertaamatta eikä tarvi miettiä paljonko mikäkin maksaa, ja sitten tulee yllätyksenä kun rahat ei tällä asenteella riitäkään. Kuten ne ei riitä kenelläkään tuloihin katsomatta tuolla asenteella, ainakin jos nyt ei ihan miljardööriporukasta puhuta. Tehottomalla rahankäytöllä saa kyllä suuretkin tuloerot helposti hävitettyä.

Asioilla on aina kaksi puolta, on niitä ärsyttäviä hyvätuloisia, jotka (kärjistäen) ihmettelevät miksi pienempituloinen ei vaan osta kunnollista sitä tämä ja tuota muutamalla tonnilla, tai miten hän jaksaa valittaa satasen lisälaskusta bensaan, sähköön ja ruokaan. Mutta sitten on myös sitä vastavalmistunutta pienituloista porukkaa, jonka mielestä (kärjistäen) jos heillä ei ole kolme minuuttia valmistumisen jälkeen varaa kaikkeen mitä keksivät haluaa tai kaikkeen jota 50 on saanut itselleen kasattua, niin se on selvä merkki yhteiskunnan sorrosta heitä kohtaan ilman mitään omaa syytä tai vaikutusta. Ja se, etttä kaikilla häntä ennen eläneillä on ollut ihan sama tilanne aikanaan ei päde, koska "maailma on muuttunut" eivätkä nämä vaan muut siten voi ymmärtää kuinka oikeassa hän on.

Onneksi molemmat porukat ovat vähemmistö omassa tuloluokassaan. TLDR: Idiootteja ja fiksuja on kaikissa tuloluokissa.

 

[Jurppii]

Puhe oli siitä, miten hyvätuloisella voi olla tiukkaa. Kun pankeilta katsoo mihin on varaa, se määritellään tulojen perusteella. Kun tulot nousevat, kerrotaan että on varaa kalliimpaan asuntoon.

Tässäkin tapauksessa pankin mielestä voisi ostaa kalliimmankin asunnon.

Ja niin voisi hyväosaisella olla ihan yhtä tiukkaa kuin vähemmän tienaavalla.

Toki jos haluut ottaa mun kommentit pois kontekstista voit löytää hyvää materiaalia pottuiluun. Ajattelin olla vastaamatta, mutta minkä ihminen itselleen voi.

Tää on kyllä ihan absurdi vääntö nyt. Tottakai suurituloisellakin on tiukkaa jos kokoajan tulojen kasvaessa nostaa auton arvoa, neliöiden määrää, ulkona syömisen määrää, lomareissujen määrää, rolexia ranteeseen jne. Mutta sen voi merkitä pitkälti oman tyhmyyden piikkiin jos venyttää jatkuvasti elämänsä sinne talouden kestorajoille jopa näennäisellä turhuudella. Kuten joku "ei enää huvita ajaa japanilaisella autolla". Noh, ei huvita, et aja, käytit kasvaneet tulosi autoon. Voi tehdä taas tiukkaa, voi voi.

 

[N1kkel]

Puhe oli siitä, miten hyvätuloisella voi olla tiukkaa. Kun pankeilta katsoo mihin on varaa, se määritellään tulojen perusteella. Kun tulot nousevat, kerrotaan että on varaa kalliimpaan asuntoon.

Tässäkin tapauksessa pankin mielestä voisi ostaa kalliimmankin asunnon.

Ja niin voisi hyväosaisella olla ihan yhtä tiukkaa kuin vähemmän tienaavalla.

Näitä on kyllä niin huvittavaa lukea.

Aivan varmasti voi hyvätuloisella olla tiukkaa, jos eletään yli varojen tai ollaan korvia myöten veloissa.

 

[Japixxx]

PK-seudulla:

2008: 3000 € - IT-asiantuntija, eka vakkaripaikka valmistumisen jälkeen, sama firma minne tein gradun (tuolloin olin työskennellyt tuolla jo about vuoden osa-aikaisena)
2009-2014: 3300 € - pieniä korotuksia, en muista yksityiskohtia milloin ja paljonko...
2015: 3700 € - tehtävänkuvien laajennusta ja hienomman kuuloinen titteli, vieläkin samassa firmassa
2015: 3800 € - työpaikan vaihto, en hakenut oikeastaan korkeampaa palkkaa vaan osaamisen laajentamista (mikä onnistuikin hyvin)
2019: 5000 € - työpaikan vaihto, asiantuntijasta arkkitehdiksi
2020: 5250 € - meriittipohjainen korotus pyytämättä
2021: 5750 € - meriittipohjainen korotus pyytämättä
2022: 6000 € - meriittipohjainen korotus pyytämättä

Olen sinänsä tyytyväinen nykyiseen palkkaan, mutta toisaalta kun tässä pitäisi ostaa isompaa asuntoa perheelle ja samaan aikaan lainojen korot & sähkölaskut nousee taivaisiin, olo on lopulta aika persaukinen. Vaimon palkka on vain n. puolet minun palkasta, joten toki sekin vaikuttaa.

Mä oon ihmetelly ikinä en oo saanu palkankorotusta pyytämättä. Oon edenny joissain paikoissa tiimin vetoon ja kaikkeen ja hyvää tulosta on tehty. Joka kerta oon saanu vääntää korotuksista. Toisaalta harvassa paikkaa on ollu mitään varsinaista esimiestä. No joo ehkä sit oon vähän huono ottamaan credittejä tekemisistä joku muu sit vieny kunnian ja maineen.

 

[Tup3x]

Hieman tuli saman tiimin työkaverien kanssa juttua palkasta baarissa... ja tuli todettua, että oma palkka on n. 1000 € pielessä. Ei se nouse, jos ei pyydä, joten taitaa olla ihan oma syy. Nyt ei kyllä oikein motivoi painaa täyttä työviikkoa.

 

[Krieg]

Mä oon ihmetelly ikinä en oo saanu palkankorotusta pyytämättä. Oon edenny joissain paikoissa tiimin vetoon ja kaikkeen ja hyvää tulosta on tehty. Joka kerta oon saanu vääntää korotuksista. Toisaalta harvassa paikkaa on ollu mitään varsinaista esimiestä. No joo ehkä sit oon vähän huono ottamaan credittejä tekemisistä joku muu sit vieny kunnian ja maineen.

Noissa mun tapauksissa palkankorotukset tuli esimiehen kautta. Niillä on keväisin käytettävissä työntekijöiden "performanceen" pohjautuva budjetti palkankorotuksia varten, jonka puitteissa sitten suosittelevat palkankorotuksia eteenpäin ylemmän johdon hyväksyttäväksi. Kaikissa kolmessa tapauksessa on ollut eri esimies, joten sikäli ei ollut kyse siitä että joku yksittäinen tyyppi vain kovasti pitäisi mun puolia Tä on varmasti pitkälti kiinni yrityksen käytännöistä, ja tuo mitä kuvailit on hyvinkin tuttua aiemmista duuneista.

 

[dropadrop]

Näitä on kyllä niin huvittavaa lukea.

Aivan varmasti voi hyvätuloisella olla tiukkaa, jos eletään yli varojen tai ollaan korvia myöten veloissa.

Ja edelleen, tuo alkoi siitä, kun joku hyvätuloinen mainitsi tarvitsevansa palkankorotuksen kun on tiukkaa. Hän ei syytellyt siitä ketään, eikä kummemmin selitellyt. Vastauksena siihen, häntä syyllistettiin siitä, että hyvätuloinen voi edes ajatella että hänellä olisi tiukkaa.

Kenellä vain voi olla tiukkaa jos elää lähellä rajoja, ei kai se vaadi yli menemistä, tai koske vain hyvätuloisia?

Kukaan ei ole täällä vaatinut sääliä hyväosaisille, on vain selitetty miten heilläkin voi olla tiukkaa. Syy selittelylle ei ole ollut mikään muu kuin tuo nillitys siitä ettei hyvätuloinen saisi sanoa sitä ääneen.

 

[Mikkos]

On kyl niin todellisuuden kadottanutta jengiä täällä (vaihteeks), että voi nyt vittu. Vakavalla naamalla kirjotellaan, ettei 2000e/5000e kuukausituloilla nyt oikeasti´olisi niin kovin suurta eroa, kun joutuu edelleen nykyään miettimään että mihin rahansa käyttää. Sitte vielä sanotaan, että on joskus tullut tienattua tuo 2k ja "muistetaan" millaista se oli.

Ite tuli nelisen vuotta sitte tienattua vielä alle 2k kuussa ja on kyllä varsin tuoreessa muistissa kuinka vitun perseestä se kädestä suuhun eläminen oli ja kun ei ollut varaa tehdä vapaa-ajalla "mitään".
Jossai vaiheessa tuli saavutettua tuplat tosta, ja joo, edelleen joutuu miettimään mihin rahansa käyttää, mutta elintaso on kyllä raketoinut ihan vieraaseen galaksiin ja nykyään elämä tuntuu ihan helvetin hyväosaiselta.
Jos elintasoaan johonkin miljonääreihin vertaa, niin joo, vaikea voi olla palkkatyöllä samalle huolettomalle tasolle päästä, mutta vähän vois jengi repiä päätään perseestä ton perspektiivittömyyden kanssa.

Varmasti suurin osa porukasta täällä joutuu loppuelämänsä "miettimään mihin rahansa käyttää", mutta niiden pohdintojen tekeminen esim. autokaupoilla on vähän eri ku jossain lidlin tarjousmakaronihyllyllä.

Mä sain viime syksynä 200e korotuksen liksaan ja siitä lähtien on tuntunu että rahaa jää joka kuukausi helvetisti ylimääräistä Sitä kun on tottunut tiettyihin menoihin ja saa tonkin verran lisää niin tuntuu että elää herroiksi.

 

[Jurppii]

Ja edelleen, tuo alkoi siitä, kun joku hyvätuloinen mainitsi tarvitsevansa palkankorotuksen kun on tiukkaa. Hän ei syytellyt siitä ketään, eikä kummemmin selitellyt. Vastauksena siihen, häntä syyllistettiin siitä, että hyvätuloinen voi edes ajatella että hänellä olisi tiukkaa.

Kenellä vain voi olla tiukkaa jos elää lähellä rajoja, ei kai se vaadi yli menemistä, tai koske vain hyvätuloisia?

Kukaan ei ole täällä vaatinut sääliä hyväosaisille, on vain selitetty miten heilläkin voi olla tiukkaa. Syy selittelylle ei ole ollut mikään muu kuin tuo nillitys siitä ettei hyvätuloinen saisi sanoa sitä ääneen.

Herätys nyt. Koko "on taloudellisesti tiukkaa"-ilmauksen merkitys katoaa jos sitä kasuaalisti käytetään tilanteissa, joissa superjahdin polttoainekulut on vähän liian suuret tuloihin nähden tai bilekämpän lainan lyhennys hidastaa kellokokoelman kasvattamista. Tai voithan sä nussia pilkkua siitä miten olet ihan oikeassa mutta jää vaan epäselväksi, että mitä arvoa keskustelullisesti tällä on?

Silloin myydään omaisuutta tai ei siirrytä suurempaan jos ei siihen rahaa ole. Mutta jos on "tiukkaa", ei myöskään ole enää realisoitavaa.

 

[potero]

Herätys nyt. Koko "on taloudellisesti tiukkaa"-ilmauksen merkitys katoaa jos sitä kasuaalisti käytetään tilanteissa, joissa superjahdin polttoainekulut on vähän liian suuret tuloihin nähden tai bilekämpän lainan lyhennys hidastaa kellokokoelman kasvattamista. Tai voithan sä nussia pilkkua siitä miten olet ihan oikeassa mutta jää vaan epäselväksi, että mitä arvoa keskustelullisesti tällä on?

Silloin myydään omaisuutta tai ei siirrytä suurempaan jos ei siihen rahaa ole. Mutta jos on "tiukkaa", ei myöskään ole enää realisoitavaa.

No tämäpä. Jos nyt vähän kärjistäen on varaa maksaa 700k euron kämppää ja 90k euron autoa ja silti tehdä mahdollisesti useita kalliita lomareissuja vuodessa ja harrastaa kaikenlaista jne., niin ei tuossa nyt kyllä voi puhua mistään taloudellisesti tiukasta tilanteesta vaikka rahaa ei noiden menojen jälkeen paljoa jäisikään.

 

[Lämpöpumppu]

Itse en ainakaan ole väittänyt, etteikö kuuden tonnin tuloilla olisi paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin parin tonnin tuloilla. Omat pakolliset menot eivät ole nousseet juurikaan tulojen noustua, sillä asun samassa asunnossa kuin lyhyen työurani alkupuolella. Nykyään voin mällätä helposti vaikka satasia ravintoloihin kuukaudessa tai matkustella ja silti laittaa vielä enemmän säästöön, mutta vaikka jättäisin kaikki huvit sekä matkustelut pois ja säästäisin rahani, niin en pääsisi irtautumaa "oravanpyörästä" vuosikymmeniin. Eli sitä rikastumisen tunnetta, jolla pääsee pois oravanpyörästä, ei tule saavuttamaan siellä ylimmän tulodesiilin alapään kuuden tonnin tuloillakaan. Arjen taloudellista valinnanvaraa on, mutta edelleen on se sama "tunne", kun heräät ennen kukonlaulun aikaa painamaan duunia ja väsyneenä duunista kotiin. Ja ei, työtä ei tarvitse vihata ja siitä voi jopa tykätä, mutta tiedätte sen tunteen, kun voisi sen sijaan valita että meneekö lainkaan töihin tällä viikolla vai ei. Töissä on käytävä ja vastuukin siellä on kasvanut palkan noustua. Rikastumisen tunne tulee itsellä vasta sitten, kun olet riippumaton työstä.

 

[Poppamies]

Itse en ainakaan ole väittänyt, etteikö kuuden tonnin tuloilla olisi paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin parin tonnin tuloilla. Omat pakolliset menot eivät ole nousseet juurikaan tulojen noustua, sillä asun samassa asunnossa kuin lyhyen työurani alkupuolella. Nykyään voin mällätä helposti vaikka satasia ravintoloihin kuukaudessa tai matkustella ja silti laittaa vielä enemmän säästöön, mutta vaikka jättäisin kaikki huvit sekä matkustelut pois ja säästäisin rahani, niin en pääsisi irtautumaa "oravanpyörästä" vuosikymmeniin. Eli sitä rikastumisen tunnetta, jolla pääsee pois oravanpyörästä, ei tule saavuttamaan siellä ylimmän tulodesiilin alapään kuuden tonnin tuloillakaan. Arjen taloudellista valinnanvaraa on, mutta edelleen on se sama "tunne", kun heräät ennen kukonlaulun aikaa painamaan duunia ja väsyneenä duunista kotiin. Ja ei, työtä ei tarvitse vihata ja siitä voi jopa tykätä, mutta tiedätte sen tunteen, kun voisi sen sijaan valita että meneekö lainkaan töihin tällä viikolla vai ei. Töissä on käytävä ja vastuukin siellä on kasvanut palkan noustua. Rikastumisen tunne tulee itsellä vasta sitten, kun olet riippumaton työstä.

Joo no tuota varten on sitten se osakkuus. Siihen tietty auttaa se kohtuullinen palkka.

 

[nallero]

Rikastumisen tunne tulee itsellä vasta sitten, kun olet riippumaton työstä.

Melkoiset on standardit, ei voi muuta sanoa.

 

[Nomber]

Melkoiset on standardit, ei voi muuta sanoa.

Kyllä minäkin sanoisin, että sitten on rikas kun ei tarvitse käydä töissä ja on silti varaa elää sellaista elämää että ei tarvitse pihistellä missään.

Mutta jokainen tietysti kokee asian erilailla. Toisille rikas on se jolla on 1000€ ja toisille se jolla on miljoona euroa ja joillekkin vain se jolla on yli sata miljoonaa.

Itselläni jää pakollisten menojen jälkeen rahaa ihan kivasti palkasta yli, eikä tarvitse miettiä riittääkö rahaa ruokaan tms mutta en nyt mitenkään rikkaaksi itseäni koe koska töissä on käytävä kuitenkin.

 

[Madhatter]

Itsellä olisi alanvaihto edessä, tuli vihdoin haettua ammattikorkeaan, nykyisin siis lähihoitajana. Oma nykyinen työtehtävähän on varsin mielenkiintoinen, olen hälytyskeskuspäivystäjänä, valvon ja asennan kotihoidon asiakkaiden turvalaitteita, työ on kolmivuorotyötä. Palkkakehityskin on tällä koulutustasolla vallan hyvä, 2012 valmistuessa vuositulot olivat n. 23.000€ palvelutalon ohjaajana, nyt 2021 vuoden tulot olivat hieman reilut 41.000€, eli bruttona reilu 3500€/kk. Peruspalkka on noin 2400€, jonka verran suunnilleen kuussa jää käteen, lisillä ja listasuunnittelulla saa sen reilun tonnin kuussa lisää, ylitöillä (joita saisi olla tekemässä jatkuvasti) pääsisi yli 50k€ tuloihin. Teen pääosin pitkää päivää (10-13h) eli työpaiviä on keskimäärin viikossa kolme, laskin että lomat mukaanlukien mulla on vuodessa vapaapäiviä reilu 180. Palkka on lähihoitajaksi aivan siellä ylimmässä 0,1%, toki työtehtäväkin on eritavalla vaativaa kuin normaali hoitotyö, vuorossa mulla on vastuu n. 2000 asiakkaan turvalaitteiden toiminnasta, hälytysten käsittelystä, tilannearviosta ja jatkohoidon varmistamisesta.

Näin matalapalkka-alallakin on mahdollista verkostoitumalla, itseään kehittämällä ja työpaikkoja vaihtamalla päästä hyvätuloisiin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, kaikki on lopulta itsestä kiinni. Nyt työtaistelun aikana välillä on jopa vähän hävettänyt puhua omasta palkkauksesta, koska tienaan todella hyvin koulutustasoon nähden, toki palkankorotus kelpaisi, mutta olen itse vahvasti sitä mieltä, että myös hoitoalalla tasapäistämisen sijaan tulisi pyrkiä osaamisperusteiseen palkkaukseen, jolloin palkka toimisi kannustimena itsensä kehittämiseen.

Miksi sitten vaihdan alaa?

IT-ala on kiinnostanut aina, ja satuin pääsemään opiskelemaan informaatioteknologian insinööriksi (IoT), niin haluan nähdä, mihin omat rahkeet riittävät. Lisäksi kun viimeisen 14v. on ollut vuorotöissä (aiemmin ravintola-alalla), alkaa ns. normaali työaika kiinnostaa, sekä mahdollisuudet edetä uralla. Hoitoala on mun osalta pelattu läpi, eikä nykytilanteesta ole enää mahdollista edetä ilman jatkokoulutusta, ja työvuosiakin on jäljellä vielä lähemmäs 40.

 

[nallero]

Kyllä minäkin sanoisin, että sitten on rikas kun ei tarvitse käydä töissä ja on silti varaa elää sellaista elämää että ei tarvitse pihistellä missään.

Mutta jokainen tietysti kokee asian erilailla. Toisille rikas on se jolla on 1000€ ja toisille se jolla on miljoona euroa ja joillekkin vain se jolla on yli sata miljoonaa.

Itselläni jää pakollisten menojen jälkeen rahaa ihan kivasti palkasta yli, eikä tarvitse miettiä riittääkö rahaa ruokaan tms mutta en nyt mitenkään rikkaaksi itseäni koe koska töissä on käytävä kuitenkin.

Joo, asia on tietenkin subjektiivinen - eihän sille voi mitään.
Onhan toi nyt vaan silti musta aivan pöyristyttävän järkyttävää, että täällä jengi kuuluu ylimpään tulodesiiliin ja sanovat, etteivät ole kokeneet minkäänlaista rikastumisen tunnetta elämässään. Pienen perspektiivihaun paikka ois imo.

Voihan sen "rikastumisen tunteen" määrittää itse vaikka neljännentoista lamborghinin ostoon (tai vittu, vaikka sadannen), jos haluaa, mutta onko siinä mitään helvetin järkeä?

 

[Nomber]

Joo, asia on tietenkin subjektiivinen - eihän sille voi mitään.
Onhan toi nyt vaan silti musta aivan pöyristyttävän järkyttävää, että täällä jengi kuuluu ylimpään tulodesiiliin ja sanovat, etteivät ole kokeneet minkäänlaista rikastumisen tunnetta elämässään. Pienen perspektiivihaun paikka ois imo.

Voihan sen "rikastumisen tunteen" määrittää itse vaikka neljännentoista lamborghinin ostoon (tai vittu, vaikka sadannen), jos haluaa, mutta onko siinä mitään helvetin järkeä?

Itsekkin kuulun tuohon ylimpään tulodesiiliin, mutta ei se kyllä tarkoita että olisi rikas. Verot vie ison osan palkasta. Ja edelleen subjektiivinen asia miten sen kokee, mutta jos jää pari tonnia keskimääräistä enemmän käteen kuussa niin ei se nyt varsinaisesti rikkaaksi tee.

Esim. lapsiperheessä kun maksaa kaikki päivähoidot sun muut niin lopulta käteenjäävä osuus ei ole mitenkään kauheasti suurempi kuin sillä joka saa asumistukea ja päivähoidot ilmaiseksi. Toki enemmän rahaa jää, mutta termi rikas nyt ei kyllä ole ihan oikea kuvaamaan tuollaista tilannetta.

 

[Awelonian]

Pieni perspektiivihaun paikka olisi myös siinä, jos automaattisesti luulee, että 5000-6000 euron kuukausitulot tekevät "rikkaaksi". Ei Suomessa kyllä töitä tekemällä muutenkaan rikastu, mutta vaikka kuuluu ylädesiiliin, niin en koe silti olevani rikas. Hyvin toimeentuleva joo, mutta rikas on sitten asia erikseen.

 

[kaarlos]

Mulla on ainakin sinkkuna tulojen nousu tuolta ekan työpaikan vajaasta kolmesta vajaaseen seitsemään tonniin näkynyt eniten siinä, että käytännössä kaikki lisätulot on menneet sellaisenaan sijoituksiin. Vaikkei noihin sijoituksiin edes tulisi mitään tarvetta koskea, niin kyllä niiden olemassaolo vähentää stressiä ihan helvetisti. Lisäksi talous on mukavan joustava kun voi tarvittaessa jättää vaikka jossain kuussa sijoitukset tekemättä jolloin jää se pari tonnia ylimääräistä vaikka pesukoneen tai hellan uusintaan.

Alemmilla tuloilla olisi joutunut kaivamaan säästöjä aika paljon herkemmin.

 

[nallero]

Pieni perspektiivihaun paikka olisi myös siinä, jos automaattisesti luulee, että 5000-6000 euron kuukausitulot tekevät "rikkaaksi". Ei Suomessa kyllä töitä tekemällä muutenkaan rikastu, mutta vaikka kuuluu ylädesiiliin, niin en koe silti olevani rikas. Hyvin toimeentuleva joo, mutta rikas on sitten asia erikseen.

"Rikas" on aika subjektiivinen määritelmä edelleen. Musta on naurettavaa jos kuuluu hyvätuloisimpaan kymmeneen prosenttiin ja ei pidä itseään millään tavalla hyväosaisena (="rikastumisen fiiliksiä omaavana"). Jos yhtään oot viestejäni lukenu, niin en oo tässä puhunut mistään Roope Ankka -tason rikkausleveleistä.
Itelle on noita noita rikastumisen fiiliksiä irronnut ihan kuulumalla hyvätuloisempaan puoliskoon.

Muttajoo, tää vastaanvänkääminen vaan korostaa alkuperäistä pointtiani.

 

[BongisKhan]

Itsellä on tässä viimeisen viiden vuoden aikana mennyt tilanne n. 1900-2200€/kk bruttotuloista työttömyyspätkän kautta nykyisiin reilu 4300€ tuloihin. Sitä ennen elin lähemmäs kymmenen vuotta alle 900€/kk. Koen siis pystyväni vähän kommentoimaan tähän vellovaan keskusteluun.

Koen, että mulla oli paljon enemmän löysää hupirahaa silloin parin tonnin tuloissa, kuin nykyään. Toisaalta silloin olin myös törkyhalvassa (alle 500€/kk) keravalaisessa kaksiossa elävä sinkku, jonka yleiset kulutustottumukset oli edelleen jokseenkin samat kuin silloin opiskelijana kun kuukausitulot oli tosiaan vielä alle puolet siitä parista donasta. Sittemmin on löytynyt puoliso, tullut pari lasta joille on pitänyt hankkia kaikenlaista tavaraa, vakuutusta, on päivähoitomaksua jne. Auto oli pakko vaihtaa isompaan kun ei yksinkertaisesti mahduttu enää vanhaan kahden turvaistuimen ja kaikkien muiden lasten kamojen kanssa. Samaten asuinneliöt on ensin tuplaantunut ja kohta triplaantunut kunhan muutetaan uuteen kämppään. Toki periaatteessa kk-kohtaiset asumismenot ei ole kasvaneet tuosta Keravan kämpästä itseasiassa kuin 200-300€/kk, mutta toisaalta kun kämppä on oma, niin kaikenlaisen remppaan ja ylläpitoon pitää varata koko ajan rahaa jne.

En koe, että meillä olisi missään nimessä tiukkaa taloudellisesti, mutta en kyllä oikeasti myöskään koe itseäni mitenkään merkittävästi varakkaammaksi kuin silloin viisi vuotta sitten. Toki nyt on vähän enemmän taloudellista puskuria, mutta niin on toisaalta potentiaalisesti sitä puskuria syöviä asioita. Koen itseasiassa joutuvani nykyään miettimään rahankäyttöä *enemmän*, kuin silloin kun sitä oli ihan objektiivisesti vähemmän, mutta toisaalta se nyt tulee varmaan ihan luonnostaan kun et ole vastuussa enää pelkästään omasta perseestäsi. Kyllähän mekin *voisimme* leikata menojamme aivan radikaalisti, mutta toisaalta koen että suurimmaksi osaksi elintasopäivityksiä (ja vastaavasti kustannuksia) on ajanut ylös lasten tarpeet.

Tai no tarpeet ja "tarpeet". Lähinnä haluan taata lapsilleni kivan ja vakaan varttumisympäristön, mahdollisuuden harrastaa erilaisia asioita ja muutenkin mahdollisuuden viettää lapsuuden ilman, että tarvitsee oikeastaan ikinä *oikeasti* miettiä rahaa. Tarve kumpuaa varmaan omasta 90-luvun alkuun sijoittuvasta lapsuudesta, jolloin meidän perheessä oli rahasta oikeasti sen verran tiukkaa, että ihan kohtuullisen pienestä lapsesta asti joutui miettimään asioiden hintaa ja en esim. ikinä aloittanut futisharrastusta koska vanhempien mielestä siihen ei ollut varaa, vaikka se on varmaan halvimmasta päästä harrastuksia. Samaten muutettiin aika usein, eikä asuinalueet olleet erityisen hyviä, minkä seurauksena ajauduin sitten vähän kaikenlaisiin porukoihin kaikenlaiseen pahantekoon yms. Toki polut on monet ja varakkaampi lapsuus ei olisi välttämättä johtanut mitenkään "parempaan" lopputulokseen kuin nykyinenkään elämänpolku, mutta kyllä se niin vaan on, että vaikka raha ei tuo onnea, se poistaa todella monia onnettomuuden lähteitä ja avaa mahdollisuuksien ovia aivan älyttömästi.

Toki varmasti sitten minunkaltaisteni sukupolvitraumatisoitujen lisäksi varmasti löytyy porukkaa jotka nyt vaan haluaa tuhlata kaikki rahansa ylellisyyteen ja "turhuuksiin" ja täten kokevat olevansa persaukisia vaikka tulot olisivat kuinka suuret. Itse olen nykytilanteeseeni äärimmäisen tyytyväinen, enkä oikeastaan kaipaa edes enempää palkkaa, koska verottaja vie kuitenkin siitä koko ajan suuremman osan ja silloin työtehtävät luultavasti muuttuisivat vaativammiksi. Siksi aionkin tulevaisuudessa yrittää pitää tulotason (inflaatiokorjattuna) suunnilleen nykylukemissa ja keskittyä lähinnä työajan vähentämiseen, että voin viettää enemmän aikaa perheen ja omien juttujen parissa.

TL;DR: varakkuuden tai varattomuuden tunteet ovat erittäin subjektiivisia ja niihin vaikuttaa aivan älyttömän moni juttu.

 

[munse]

Mulla on palkka sellainen 50k vuodessa ja kyllä itseäni kohtuullisen varakkaana pidän, koska asun maalla halvalla. Puolet nettopalkasta voi laittaa säästöön, vaikka on omakotitalo ja perhettä.

Isossa kaupungissa olisin keskikastia kai.

 

[Galaxy]

Raha on jotenkin erikoinen juttu. Alkuun (vaikka opiskellessa) sitä ei tunnu olevan yhtään ja jokainen extra euro on tosi jees. Sitten kun työelämässä on muutaman vuoden ollut saavuttaa sellaisen epämääräisen välitilan jossa olen vieläkin. Pikkurahasta ei ole puutetta että voi hankkia kaikenlaista sälää kunhan jonkin järjen pitää päässä, matkustella yms... Siitä isosta rahasta sitten onkin puutetta.

Tulot aika perus ~60k€/vuosi ja omaisuutta eri muodoissa satojen tuhansien edestä (lähinnä aiempien matka ja ylitöiden ansiosta). Mutta ei tässä silti mihinkään 800k€-miljoonan kämppään (eli vähänkin parempi omakotitalo Espoosta) veny budjetti mitenkään. Tai venyisihän se ehkä jos laittaisi kaiken kiinni siihen ja ottaisi ihan maksimit lainaa, mutta se ei tunnu realistiselta. Tai sitten autojen hinnat... Tuntuu että uusien ja vähän käytettyjen hinnat alkaa 50k€ tasosta.

Tästä päästäänkin siihen että vaikka varallisuus ja palkka nousee tuntuu että sille seuraavalle tasolle hyppääminen tuntuu todella todella kaukaiselta. Tai saatava lisäarvo suhteessa kulutettujen eurojen määrään on niin pieni ettei sitä pysty itselleen perustelemaan. Niinpä joku satasen parin korotuskin on ihan merkityksetön ja unohtuu hetkessä.

 

[Disfear]

En varmaan itsekään varauksetta kutsuisi 5000 euron tuloilla eläviä rikkaiksi sinänsä, sikäli siis jos rikas tarkoittaa Bentley-kaupoilla ja miljoonakämpissä viihtyviä ihmisiä. Lähinnä noi on edelleen käsittääkseni niitä harvinaisempia tuloluokkia, joihin lääkärit, asianajajat, IT-alan työntekijät ja kaikenlaiset konsultit sun muut kuuluu. Oli tulot sitten kaksi tai viisi tonnia, parasta mielestäni on, jos nauttii mahdollisimman paljon siitä mitä on. Jos tulot kasvaa, koittaa olla lisäämättä menoja jatkuvasti, ja sitä vasten jos tulot pienenee, ei toivottavasti heti ole peruuttamattoman tiukassa kuopassa.

 

[Paapaa]

En varmaan itsekään varauksetta kutsuisi 5000 euron tuloilla eläviä rikkaiksi sinänsä

Musta sanoja "rikas" ja "köyhä" käytetään hävyttömän paljon väärin tarkoittamaan tulojen määrää. Ei näin. Rikkaus liittyy omaisuuden määrään. Tulot eivät ole omaisuutta. Voit siis olla:

• Köyhä ja pienituloinen
• Köyhä ja suurituloinen
• Rikas ja pienituloinen
• Rikas ja suurituloinen

 

[Jurppii]

Tai sitten autojen hinnat... Tuntuu että uusien ja vähän käytettyjen hinnat alkaa 50k€ tasosta.

Bongasin nyt vaan perspektiiviharhan viestistäsi. Ihan asiallisen perheauton saa pariin kymppitonniin.

Musta sanoja "rikas" ja "köyhä" käytetään hävyttömän paljon väärin tarkoittamaan tulojen määrää. Ei näin. Rikkaus liittyy omaisuuden määrään. Tulot eivät ole omaisuutta. Voit siis olla:

• Köyhä ja pienituloinen
• Köyhä ja suurituloinen
• Rikas ja pienituloinen
• Rikas ja suurituloinen

Täällä tosin väännettiin "rikas ja taloudellisesti tiukkaa"-mallista. Tietty voihan sen niin KOKEA, jos ei halua kajota omaisuuteensa mutta ei kokemus tee todellisuutta.

 

[nallero]

Bongasin nyt vaan perspektiiviharhan viestistäsi. Ihan asiallisen perheauton saa pariin kymppitonniin.

Mitenkään kohdistamatta tätä liikaa ko. tyyppiin, mutta toi o aika hyvä esimerkki tästä harhasta.
Ei pidetä itseä käytännössä millään tasolla rikkaana, hyväosaisena tai semmosilla tuloilla olevana että "se juuri näkyisi", kun ei ole varaa 1% väestölle suunnattujen autojen ostamiseen ilman pennien laskemista. Samalla sit sokeudutaan sille faktalle, että se oman budjetin autovallinta on jo kastissa, johon hädin tuskin 10% väestöllä on varaa.
Tämä nyt näin todella kärjistettynä esimerkkinä, jos yhtään paremmin menisi jakeluun.

 

[BongisKhan]

Bongasin nyt vaan perspektiiviharhan viestistäsi. Ihan asiallisen perheauton saa pariin kymppitonniin.

Riippuu vähän. Jos perheelle sopivaa sähköautoa halajaa, niin tuostahan ne hinnat lähtee. Tästä syystä jäi meidänkin perheeseen ostamatta, vaan tuli ilmastoa tuhoava diesel, joka maksoi viidesosan tuosta. Samaten perheemme mahdollisimman pitkälle kotimaisista raaka-aineista koostuva kala-kasvis-ruokavalio on huomattavasti tyyrimpi kuin pelkän bulkkijauhelihan ym. ympärille rakennettu jne.

Lähinnä vaan sekin aspekti, että kaikki kulutus ei ole pelkkää ylellisyys-kerskakulutusta, vaan yleensä nimenomaan ne ekologiset valinnat ovat niitä kaikista tyyriimpiä.

 

[rakotti]

Ja "tulot aika perus 60k€ vuodessa" ei kyllä ole aika perus. Kyllä se pitäisi osata tiedostaa, että noilla tuloilla ollaan Suomessa melko pienen joukon jäsen verrattuna siihen tavan tallaajan.

Itsellä meni viime vuonna 50k€ rikki ja kyllähän tässä paljon enemmän tulee reissattua ja touhuttua ja harrastettua kuin joitakin vuosia sitten hiukan yli 30k€ tuloilla vaikka perhettäkin on siunaantunut tässä välillä

 

[bonekuukkeli]

Riippuu vähän. Jos perheelle sopivaa sähköautoa halajaa, niin tuostahan ne hinnat lähtee. Tästä syystä jäi meidänkin perheeseen ostamatta, vaan tuli ilmastoa tuhoava diesel, joka maksoi viidesosan tuosta. Samaten perheemme mahdollisimman pitkälle kotimaisista raaka-aineista koostuva kala-kasvis-ruokavalio on huomattavasti tyyrimpi kuin pelkän bulkkijauhelihan ym. ympärille rakennettu jne.

Lähinnä vaan sekin aspekti, että kaikki kulutus ei ole pelkkää ylellisyys-kerskakulutusta, vaan yleensä nimenomaan ne ekologiset valinnat ovat niitä kaikista tyyriimpiä.

Mutta siinähän juuri päästään siihen aiemmin mainittuun seikkaan: Vain pienellä osalla väestöstä on varaa ostaa kyseisiä autoja. Ja se väestö ei ole köyhät tai normaalituloiset. Eli jos rahat eivät riitä ostamaan mitä mieli halajaa (oli se sitten ekologiset vaihtoehdot mallia uusin tesla tai ihan muuta, kuten yksityislentokone tai miljoonakoti), se ei tarkoita, ettetkö kuuluisi siihen paremmin tienaavaan väestöön. Köyhemmät ja normaalituloiset eivät edes voi harkita tuollaisia vaihtoehtoja. Se nyt on selvää, että jos elintasoaan aina nostaa palkan myötä, niin niitä rikkauksia ei koskaan pääse "kertymään" tilillä olevien rahojen muodossa. Mutta omaisuudessa, sijoituksissa yms. se näkyy. Ja mitä ne ovat, jos ei rikkautta?

 

[Rapilysin]

Tuli sopivasti vastaan. Ei nuo käteen jäävien summien erot ihan järjettömiä ole, kun ajattelee miten isoa osaa työssäkäyvästä väestöstä tuo kuvastaa ja että siinä on tavallaan ns. keskiluokan ääripäät.

 

[Galaxy]

En mielestäni väittänyt olevani mikään erityisen köyhä, vaan tuomaan esiin sitä että kuinka pitkä matka on keskituloisen tuloista vaikka niihin pk seudun uudehkoihin omakotitaloihin tai uusiin autoihin. En halua mennä liikaa autokeskusteluun, mutta jo joku Skoda Superb farkku on käytännössä väkisin 50k€. Enkä pidä sitä minään rikkaiden erikoisautona, vaan lapsiperheelle sopivana suurena farkkuna.

Ja "tulot aika perus 60k€ vuodessa" ei kyllä ole aika perus. Kyllä se pitäisi osata tiedostaa, että noilla tuloilla ollaan Suomessa melko pienen joukon jäsen verrattuna siihen tavan tallaajan.

Kyllä se on melko perus jos otetaan koko väestön sijaan vertailuryhmäksi vaikka pääkaupunkiseudulla asuvat insinöörit jollainen jokatoinen 30-50v mies tuntuu olevan...

 

[mopnex]

Suomessa on pienet palkat. Palkkahaitari etenkin, 6000-8000 €/kk palkat ovat harvinaisia ja niihin päästääkseen pitää tehdä monenlaista: sattumaa, olla oikealla alalla, tehdä ylitöitä, mitä ikinä kenenkin kohdalla. Silti kaiken tämän jälkeen se palkkahaitari Suomessa on siinä. Meillä ei ole (juurikaan) noita jotka tienaavat satoja-tuhansia esim. IT-alalla, eikä oikeastaan muillakaan aloilla. Itsekin aikoinaan kun aloitin IT-alalla niin lähtöpalkka oli tosiaan 1700 €/kk, mutta on toki siitä noussut tuonne em. haarukkaan 10 vuoden aikana. Sekään ei ole automaatio, tiedän monia IT-alalla jotka tekevät näitä hommia 4000€/kk palkoilla, erikoisosaamisella eli mihin ei koulunpenkiltä valmistuta. Tuossa ylemmässä olikin aika hyvin avattu - 1500€ nettona on iso ero kuukaudessa, mutta ei näillä rikastuta. Tietysti riippuu siitä miten kukin määrittelee rikkaan, nettovarallisuus yli miljoonan? Tulot ylittävät menot + varallisuus? Hyvin toimeentulevia toki, varakkaita toki. Mielestäni ei kuitenkaan rikkaita. Ehkä sukupolvien yli tilanne voi muuttua, mutta ei suorilta.

Itse en ole perinyt euroakaan (enkä tule perimään), vähävaraisesta duunariperheestä. Tuuria, sattumaa ja paljon hyvää onnea että olen nyt tässä tilanteessa - ja toki itsellä ollut innokkuutta alalle aina. Silti palkka maksetaan puhtaasti nykyisestä omasta erikoisosaamisesta ja ammattitaidosta "markkinan mukaan". Olen itseopiskellut merkittäviä määriä, ja jatkuvas opiskelu jatkuu jotta osaaminen pysyy relevanttina. IT-alalle tulemiseen ei ole mitään erityisiä esteitä, ja suosittelen vahvasti jos ala kiinnostaa. On kuitenkin hyvä huomata että matka on pitkä - ei sieltä itseoppineena heti ensimmäisessä duunipaikassa tarjota kouraan >6000 €/kk palkkoja. Osalla alalle tulevista on myös hämärtynyt tuo palkkataso, etenkin ensimmäisen paikan palkkatoiveissa. Palkkahaitari pienenee/kapenee myös IT-alan sisällä.

Ymmärrän kyllä että noilla tuloilla (>6000 €/kk) pärjää varsin hyvin - oikeasti todella hyvin, mutta silti on harhaa että tuossa haitarissa oltaisiin "rikkaita" palkan takia. Yksi hyvä käytännön esimerkki on kuitenkin se, että on hankala teettää töitä muilla, jokaista maksettua nettoeuroa vasten on tehty vastaavasti töitä isoja määriä. Samoin se keneltä työ ostetaan, maksaa veroja sievoisen summan välissä. Tämä johtaa siihen, että on kannattavampaa tehdä suurin osa töistä itse, jos vain pystyy ja aikaa riittää. Harva palkkaa maalaria, harva palkkaa pieniin hommiin ketään ulkopuolista koska työ maksaa niin paljon, että jokaista teetettyä tuntia kohden pitää tienata nettona merkittävästi, jotta se on kannattavaa. Rakennusammattilaisen työtunnin hinta ei nyt ole ihan sama, mutta lähes sama kuin IT-alalla niin voi nopeasti laskeskella että aika paljon saa tienata että kuvio alkaa kannattamaan (ulkopuolisen palkkaaminen).

Mitään rikastumisen tunnetta ei kyllä palkkatuloilla pääse syntymään, vaikka erittäin hyvin pärjääkin. Toivoisin vain, että tuohon työllistämis-kuvioon saataisiin vähän tolkkua - nyt toki kotitalousvähennys kohdistuu nimenomaan varakkaille, ja hieman keventää tuota "tunti-tunnista" eroa mikä edellä mainittiin.

 

[kuoris]

Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

 

[hundi]

Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

Kannattaa kysyä omalta työnantajalta, ja paljonko pitäis nostaa, 10%, 20% vai enemmän?

 

[mopnex]

Oletteko pyytäneet ja saaneet palkankorotuksia sillä perusteella että inflaatio laukkaa kovaa tahtia? Eihän inflaatio tietenkään ole työnantajan syy mutta johan tässä ostovoima putoaa kovaa tahtia.

Inflaatio on ehkä huonoin palkankorotusperuste. Ymmärrettävästi sillä on vaikutusta, mutta inflaatio on erilainen per talous. Riippuu täysin taloudesta miten inflaatio iskee. Siinä mielessä se on erillinen ns. suoriteperusteisesta korotuksesta. Tottakai yleinen palkkataso otetaan huomioon, mutta pelkän inflaation perusteella korotuksen pyytäminen on erikoista. Kyllä siellä työn tuottavuudessa, työtehtävissä, vaativuudessa jne.. pitää olla muutosta. Inflaatio koskee kaikkia, mutta kaikki eri tavoin. Koskee myös työnantajaa, joten ei sielläkään saada kaikkea hintoihin välittömästi.

Tehokkain tapa on varmaan kuitenkin se (ikävä kyllä), että hakee kilpailevan tarjouksen ja tämän lisäksi on vahvat perusteet jo tuottavuuden, vaativuuden sekä työtehtävien osalta.

 

[nallero]

Kyllä se on melko perus jos otetaan koko väestön sijaan vertailuryhmäksi vaikka pääkaupunkiseudulla asuvat insinöörit jollainen jokatoinen 30-50v mies tuntuu olevan...

Hyvin toimeentulevia toki, varakkaita toki. Mielestäni ei kuitenkaan rikkaita.

Tää ny tuntuu menevän melkoseen subjektiivisten nyanssien pilkunnussintaan ja maalitolppien siirtelyyn, joten ehkäpä viimenen viesti iteltäni tähän:
Minusta lähtökohtasesti aika nobrainer peilata omia tulojaan saman maan yleiseen tulotasoon, eikä johonkin itse keksittyyn marginaaliin.
Toisekseen jotenkin surullista huomata kuinka monelle "rikastumisen tunne" tai "rikkaus" on yhtä kuin totaalinen taloudellinen vapautuminen hintalappujen katselemisesta asuntokaupoista autokauppaan ja mukana vielä oloneuvokseksi ryhtyminen jotenkin itsestäänselvyytenä. Itestä jotenkin sairas ajatus, että rikas voi olla vasta kun saa _ihan kaiken_.

Imo rikastumisen tunne on progressiivinen ilmiö, jota kyllä ihan ylempänä keskituloisenakin tuntee kun peilaa omia menojaan/varallisuuksien kertymistä kansan tasalle. Toki ilmiö saa melkosta kulmakerrointa alleen, kun hypätään ylempään desiiliin tai siellä vielä tiukempaan prosentin marginaaliin, mutta on kyllä musta melkosen paksua jos äijät kymppikerhossa sanoo ettei hyvin toimeentulevat ja varakkaat tyypit koe minkäänlaista rikastumisen fiilistä.
Subjektiivisuuksista voi vängätä hautaan asti, mut vähä vois reality checkiä ja jotai kulminaatiopisteitä tutkia koko kansan otannalla.

Kai se Nalle Wahlrooski voi peilata itseään vaikka Elon Muskiin ja valitella parturilleen ja roskakuskillleen, että perkele ku Suomessa ei pääse rikastumaan ja samalla ihmetellä kun molemmat haluaa vetäistä kierrepotkua naamaan.