- Liittynyt
- 14.10.2017
- Viestejä
- 812
Äkkiseltään on tosi vaikea ymmärtää henkilöä, joka myy kämppiä hiki hatussa, vaikka rahaa olisi jo riittävästi kaikkiin loppuelämän tarpeeksi. Toisaalta harvoin näkee kyseenalaistettavan esim. huippu-urheilijan tai rokkistaran omistautumista työhön, vaikka kyse on periaatteessa ihan samasta asiasta. Itse asiassa joku ammattijääkiekkoilijana olo vasta paskaduunia onkin: fyysisesti erittäin raskasta, merkittävä vammautumisen riski, median ja yleisön paine jne. Siitä huolimatta on jotenkin helppo ymmärtää miksi joku Mikko Rantanen vielä jatkaa pelaamista.Tuollaisessa tilanteessa töitä ei enää välttämättä hankita sen vuoksi, että saisi lisää rahaa, vaan koska itse työnteko on motivoivaa. Samalla raha on vähän kuin highscore vaikka Tetriksessä. Ei niillä Tetriksenkään pisteillä mitään tee, mutta tuntuu hyvältä kun niitä saa lisää. Se tuo jännitystä ja onnistumisen tunteita, kun saa jonkun kämpän myytyä, tai muuten onnistuu omassa työssään. Se, että siitä saa rahaa, on vain mukava bonus.
Kyllähän tuossa jutussakin mies totesi, että laskettelurinteessä vastaa mielellään työpuheluihin. Siinä kohtaa se ei ole enää että pitää tehdä töitä, vaan että saa tehdä töitä. Tällainen "työnarkomaanius" voi kuulostaa oudolta sellaisen korvaan, joka pitää työtä välttämättömänä pahana, mutta kaikki eivät tosiaan tunne näin.
Onhan maailma piukassa yritysjohtajia, rikkaita perillisiä yms. jotka silti painavat pitkää päivää töissä. Yleensä myös exitin tehneet yrittäjät perustavat uuden yrityksen vaikka rahallisesti ei tarvitsisi, koska muuten elämästä tulee liian tylsää.
Olisi kyllä aika luksusta olla sellaisessa työssä, jota haluaisi tehdä senkin jälkeen kun rahaa on tarpeeksi.