Palkkakeskustelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja H0rna
  • Aloitettu Aloitettu
Ainakin yksi esimerkki paskoista softa hommista on tarinat The Daily WTF: Curious Perversions in Information Technology joissa on saatu jotain järkyttävää koodia ylläpidettäväksi ja joka ainoa hetki tekisi mieli kirjoittaa kaikki koodi uusiksi. Tässä yksi esimerkki mitä en suostuisi tekemään millään järkevällä palkalla
Ehkä pahin ongelma tuon tekemisessä olisi että se veisi kaikki kehittymismahdollisuudet mennessään. Et oppisi mitään mistä olisi hyötyä muualla.
 
Meilläkin korona vain hyödytti bisnestä ja tulee enkkabonarit +15% vuosipalkasta bonuksina. Taidan päästä ensi kertaa elämässäni solidaarisuusveron maksajaksi tänä vuonna.
Meillä korona rokotti bisneksiä kunnolla, mutta jostain syystä bonuksia maksettiin ensi kertaa moneen vuoteen. Tosin vaatimattomat 3 % vuosipalkasta.
 
En tiedä, olenko ollut onnekas/fiksu vai mitä, mutta mulla ei koskaan ole ollut "paskaa työtä". Kuinkakohan paljon noi "paskat työt" on paskoja vain, koska työntekijä ei ole oikea ko. hommaan? Ei kai se työ sen mukavammaksi muutu, vaikka sen 500e sijaan saisi 2000e. Samaa "paskaa" se edelleen on. Ei kova liksa kovin kauaa jaksa lämmittää, jos työ on paskaa.

Olen ollut erilaisissa positioissa (opiskeluajasta lähtien). Siivoojana, tehtaassa kokoonpanotyössä, tehtaassa esimiehenä, kehitysinssinä, asiantuntijana, projektipäällikkönä, tiiminvetäjänä, konsulttina parissakin eri firmassa ja myynnissä teknisenä konsulttina. Kaikki työt olleet ihan ok, yhdestäkään ei ole jäänyt huono maku.
Varmaan riippuu, miten paskan työn määrittelee. Olen itsekin ollut joskus siivoojana, mikä oli työnä ja työyhteisönä ihan mukavaa, mutta palkka ei ollut millään lailla kohdillaan. Silloin usein herkästi määritellään, että se on paskaa työtä, vaikka sinänsä itse sen työn tekeminen olisikin ollut ihan ok.

Tolla tavalla paskaduunin määrittelemisessä on se ikävä puoli, että sen varjolla todella suuri osa matalapalkka-aloista on paskaa työtä.
 
Tämä on yleensä kyllä hevon paskaa. Totta kai sillä on päätäntävaltaa kun se määrittelee budjettiehdotuksen projektille. Munattomalta esimieheltä tuo vaikuttaa enemmän kuin miltään muulta.
Ei mene meillä organisaatiossa noin. Projekti on erillinen palvelutuotannosta. Projektipäällikkö vastaa tälle esimieheni esimiehelle. Ja tämä projekti taas on hänen vastuulla. Toki voit olla oikeassakin.
 
Edellisessä firmassa tarjottiin "uutta roolia" ja kyselin että mites toi palkka-asia. Sanoin suoraan summan ja sanoin että alle ton en lähde hommaan. Työnantaja kieltäytyi, täten minä. Molempien osapuolten kannalta tilanne oli ihan ok, ei jäänyt mitään hampaankoloon. Toki myöhemmin sitten sain samassa vanhassa roolissa parikin palkankorotusta(palkka nousikin ihan kivasti) kun porukka alkoi ympäriltä vaihtelemaan maisemia, itsekin lopulta.

Samaa mieltä myös kuin kirjoittajat yllä; palkankorotusta ei kannata ottaa vastaan jos rooli/vastuu kasvaa liikaa samalla. Voi pikkusen alkaa kyrsiä se ylimääränen ~500e jos työ muuttuu täysin paskaksi samaan aikaan.

Ylipäätänsä paras neuvo mitä itse voin antaa: Olkaa kovia noissa neuvotteluissa (oletettaen ettette ole ihan selviytymässä siellä töissänne). Hissuttelulla ja lampailulla ei hyödy muu kuin työnantaja. Lisäksi jotkut esimiehet tuntuvat tykkäävän että on oman arvon tuntoa. Järki tietysti päässä mutta kuitenkin.

Ei kai vastuun kasvaminen automaattisesti ole paskaa?

Vaikka valitinkin tuossa ettei edellisen position muutoksen yhteydessä tullut palkankorotusta, vastuu lisääntyi kyllä roimasti. Yhtäkkiä vastaan kymmenien miljoonien liikevaihdon palvelun kehittämisestä ja kymmenien devaajien työstä.

En tajua miten jonkun mielestä oli hyvä idea siirtää mut tohon ilman korotusta, toisaalta mielummin ilman korotusta kuin jollain aneemisella muutaman sadan lisäyksellä. Ainakin tälleen voin regellisin mielin vittuilla toimarille asti kun kehuvat miten työntekijöitä arvostetaan.

Nykynen pesti on paljon raskaampaa kuin aikaisemmin, mutta en kuvailisi paskaksi. Saan tehdä päätökset itsenäisesti, ja syyttää vain itseäni jos ovat vääriä. Olen ollut työelämässä 25 vuotta ja huomannut, että palkka seuraa aina osaamisen perässä. Haastavat ja vaikeat työt kannattaa aina ottaa vastaan jos vaan voi, ja muutaman vuoden sisällä pääsee vaikka toiseen firmaan tekemään samaa hyvällä korvauksella.
 
Ei kai vastuun kasvaminen automaattisesti ole paskaa?

Ei tietenkään mutta edellä mainitussa tapauksessa tiesin että tuossa olisi tullut kunnon paskahommia niskaan joita pyrin välttelemään muutenkin kuin ruttoa. Olisin osannut tehdä ne kyllä ilman ongelmia ja varmasti menestyksekkäästi mutta se olisi ollut semmoista politikointia ja muuta paskaa joten sanoin ei kiitos. Kyseisessä roolissa kävi pyörähtämässä 3 eri tyyppiä sinä aikana kun siinä tiimissä olin joten tiesin todellakin mistä paskasta olisi ollut kyse.

Toisekseen jos menee jonkun tietyn stepin yli, joudut väistämättä tekemään enemmän töitä kuin aikaisemmin (vaikka viikkotyötunnit olisikin sopimuksessa samat). Tästä voi johtua se että voit jopa menettää "tuntipalkkaasi". Tietysti jos uusi rooli on se mitä varmasti haluat niin totta kai, sinne vaan. Mutta ainakin alallani(softa) nuo ylemmän vastuun hommat ovat yleensä jotakin Teams-palvereissa istumista suurimmaksi osaksi ja paperien pyörittelyä/käsien heiluttelua. Eli ei sitä leipähommaa mitä tykkää tehdä. Toisekseen, hyville tienesteille voi päästä myös menemättä tohon suuntaan.
 
Täällä on näköjään puhuttu lopputöidenkin palkoista, joten menköön samaan. Innostuin vanhoilla päivillä lukemaan itseni DI:ksi ja nyt pitäisi kirjoitella dippaa. Ehdotanko työnantajalle vaan pokalla, että tehdään nykyisellä lähes muropalkalla vai pitäisikö jotenkin tulla vastaan ettei mene samantien pullat väärään kurkkuun. Ulkopuolista rahoitustakin on tulossa, mutta kuulostaa kyllä silti aika positiivisen hurjalta ottaen huomioon että osa tekee jollain pienellä stipendille. Miten olette hoitaneet näitä asioita? Hetkellisesti pienemmälle palkalle vai? Vakituinen työsuhde siis löytyy.
 
Täällä on näköjään puhuttu lopputöidenkin palkoista, joten menköön samaan. Innostuin vanhoilla päivillä lukemaan itseni DI:ksi ja nyt pitäisi kirjoitella dippaa. Ehdotanko työnantajalle vaan pokalla, että tehdään nykyisellä lähes muropalkalla vai pitäisikö jotenkin tulla vastaan ettei mene samantien pullat väärään kurkkuun. Ulkopuolista rahoitustakin on tulossa, mutta kuulostaa kyllä silti aika positiivisen hurjalta ottaen huomioon että osa tekee jollain pienellä stipendille. Miten olette hoitaneet näitä asioita? Hetkellisesti pienemmälle palkalle vai? Vakituinen työsuhde siis löytyy.
Jos olet jo työsuhteessa ja tuleva lopputyösi tuottaa arvoa yrityksellesi (= on sidottu asiakasprojektiin eikä aihe ole vain tuulesta temmattu), niin normaali palkkaus jatkuu (olettaen, että saat ns. normi palkkaa).

Jos on pelisilmää ja kykyä argumentoida työnantajalle hyödyt, niin neuvottelumahdollisuus jopa erilliseen porkkanaan, kunhan lopputulos olisi vähintäänkin luokkaa hyvä.

Mutta työajalla tehtävää duunia ja kannattaa valita aihe siten, että kukaan ei edes ehdottele palkanalennuksia / kevyempää työviikkoa.
 
Täällä on näköjään puhuttu lopputöidenkin palkoista, joten menköön samaan. Innostuin vanhoilla päivillä lukemaan itseni DI:ksi ja nyt pitäisi kirjoitella dippaa. Ehdotanko työnantajalle vaan pokalla, että tehdään nykyisellä lähes muropalkalla vai pitäisikö jotenkin tulla vastaan ettei mene samantien pullat väärään kurkkuun. Ulkopuolista rahoitustakin on tulossa, mutta kuulostaa kyllä silti aika positiivisen hurjalta ottaen huomioon että osa tekee jollain pienellä stipendille. Miten olette hoitaneet näitä asioita? Hetkellisesti pienemmälle palkalle vai? Vakituinen työsuhde siis löytyy.
Jos liittyy omaan työhösi niin miksei normi palkalla? Itselläni liittyi ja tein normaalilla palkalla, tosin aloitin siis käytännössä myös juuri ennen tuota ja porkkanana oli vielä palkankorotus kun dippa valmistuu. Tein tota sitten n. 3kk, ja muita töitä siinä samalla.

Ei jaksanut kauempaa hinkata kun normi työt mukavampia ja palkankorotus siinsi silmissä, niin nopeasti vaan valmiiksi. Ihan hyvä siitä kuitenkin tuli.
 
Tämä on siis käyttöönottoprojekti, jonka osasta vastaan. Käyttöönoton jälkeen jää sitten käyttäjätuki, pääkäyttö jne. ja tässä vaiheessa käyttöönotto vaiheistetaan, joten tässä tulee olemaan ainakin 2-3v hommaa käyttöönotosta toiseen.

Eikä tämä siis ole ainut vastuu, joka on tässä ”siunaantunut” ilman siitä palkasta puhumista.

Palataas tähän vanhaan aiheeseen, eli itsellä täysin sama homma, tosin siirryin isoon käyttöönottoprojektiin (kokoluokasta puhuttaessa puhutaan miljoonista), sellaisista töistä jotka vaativat ammatillisen tutkinnon (kävin töiden ohella AMK:n ja jatkoin vielä yliopistoon). Palkankorotusta odottaessa alkoikin vittuilu, että palkkaa itseasiassa pitää varmaan laskea, koska ei ole niin vaativaa työtä kuin edellinen. Mitä vittua?

Noh, palkanalennusta ei tullut, ei tosin korotustakaan. Verkot on olleet vesillä jo hyvän aikaa ja haastatteluissa käyty, mutta ei ole tärpännyt. Projekti jatkuu vielä pari vuotta, ja se tulee kaatumaan siihen kun minä lähden, koska olen ainoa joka siinä tekee käytännön työtä asiakasrajapinnassa (muut myyjiä ja projektipäälliköitä jotka hoitavat hallinnollisia asioita).
 
Asiasta enempää tietämättä, jättämällä projekti kesken ovet paukkuen voi saada jo mainetta..
 
Jos liittyy omaan työhösi niin miksei normi palkalla? Itselläni liittyi ja tein normaalilla palkalla, tosin aloitin siis käytännössä myös juuri ennen tuota ja porkkanana oli vielä palkankorotus kun dippa valmistuu. Tein tota sitten n. 3kk, ja muita töitä siinä samalla.

Ei jaksanut kauempaa hinkata kun normi työt mukavampia ja palkankorotus siinsi silmissä, niin nopeasti vaan valmiiksi. Ihan hyvä siitä kuitenkin tuli.

Riippuu varmaan vähän siitä aikooko/haluaako työajalla tehdä sitä akateemista teoriapyöritystä, josta ei oikeasti ole kuitenkaan iloa firmalle, vai jaksaako sen sitten painaa kokonaan omalla ajalla. Itselle voisin kuvitella, että ihan suosiolla sopisin, että teen päivän viikossa puhtaasti dipan "höttöosuutta" ja muulloin sitä sitten minimaalisesti ja palkkana 80% tuolta ajalta. Vaikka kaikki raha tietenkin on kotiinpäin, niin kiitos Suomen n. 50% marginaaliverotuksen ei tuossa kuitenkaan kovin pahasti tule takkiin - 3500€/kk palkalla ja 4kk jaksolla alle 1500€.
 
Riippuu varmaan vähän siitä aikooko/haluaako työajalla tehdä sitä akateemista teoriapyöritystä, josta ei oikeasti ole kuitenkaan iloa firmalle, vai jaksaako sen sitten painaa kokonaan omalla ajalla. Itselle voisin kuvitella, että ihan suosiolla sopisin, että teen päivän viikossa puhtaasti dipan "höttöosuutta" ja muulloin sitä sitten minimaalisesti ja palkkana 80% tuolta ajalta. Vaikka kaikki raha tietenkin on kotiinpäin, niin kiitos Suomen n. 50% marginaaliverotuksen ei tuossa kuitenkaan kovin pahasti tule takkiin - 3500€/kk palkalla ja 4kk jaksolla alle 1500€.

Tätä olin itsekin sanomassa; jos teet tutkimusta/tuotekehitystä tms. työajalla ja kirjoitat ne DI-työn mukaiset löpinät omalla ajalla niin mielestäni ihan ok jatkaa samalla palkalla. Riippuen kotitilanteesta yksi dedikoitu päivä dipalle ei välttämättä ole huono asia vaikka palkkahitin ottaisikin, omatuntokin sallii paremmin kieltäytyä ylimääräisistä hommista kun se yksi päivä on nimenomaan dippatyölle...
 
Hyviä vastauksia. Kiitos. Joo, kyllähän siihen väkisin kuuluu myös sitä höttöä josta nyt ei ole firmalle oikein iloa, mutta minulle itselleni kyllä. Ehkä joku tuollainen jaottelu voisi olla paikallaan. Varsinkin jos tuntuu että homma venyy. En varmaankaan jaksa enkä halua iltaisin vääntää mitään teorioita kun on muutakin tekemistä ja ei tosiaan talous noihin menetyksiin kaadu varsinkaan jos samalla säästyy hermoja. Katsotaan miten käy.
 
Omaa sopparia jatketaan taas puolella vuodella. Määräaikainen ollut jonkun hetken. Työntekopaikkana nyk sopparissa on määritetty pk seutu ja työ sisältää paljon matkustamista muualla Suomessa, joten kilsakorvaukset ovat iso "osa" palkkaa (vaikkei ne virallisesti ole). Omalla autolla ajelen kuitenkin.

Nyt kuitenkin uudessa sopparissa Työntekopaikkana olisi koko suomi? Hiukan ihmettelen miksi tuo olisi vaihdettu pk seudulta koko suomeen. Tuonhan mukaan kilsoja ei olisi pakko maksaa?
En hemmetissä lähde Kajaaniin omakustanteisesti (ilman kilsoja ja päivärahoja) menemään.. Voi olla, että joku epähuomiossa laitettu juttu, mutta otanpa aamulla heti yhteyttä päälikköön, että miksi siinä ei lue pk seutu.
 
Omaa sopparia jatketaan taas puolella vuodella. Määräaikainen ollut jonkun hetken. Työntekopaikkana nyk sopparissa on määritetty pk seutu ja työ sisältää paljon matkustamista muualla Suomessa, joten kilsakorvaukset ovat iso "osa" palkkaa (vaikkei ne virallisesti ole). Omalla autolla ajelen kuitenkin.

Nyt kuitenkin uudessa sopparissa Työntekopaikkana olisi koko suomi? Hiukan ihmettelen miksi tuo olisi vaihdettu pk seudulta koko suomeen. Tuonhan mukaan kilsoja ei olisi pakko maksaa?
En hemmetissä lähde Kajaaniin omakustanteisesti (ilman kilsoja ja päivärahoja) menemään.. Voi olla, että joku epähuomiossa laitettu juttu, mutta otanpa aamulla heti yhteyttä päälikköön, että miksi siinä ei lue pk seutu.
Eikö työntekijällä ole kuitenkin aina vakio "kotitoimisto", jonka perusteella määritellään juurikin matkatyöläisten korvaukset?

Kuulostaa erikoiselta, että sopimuksessa on "koko Suomi". Ensimmäisenä ajatuksena itsellä jopa laiton maininta sopimustasolla. Tai ehkä synonyymi maininnalle "työ sisältää matkustamista", joka on yleinen maininta.
 
Omaa sopparia jatketaan taas puolella vuodella. Määräaikainen ollut jonkun hetken. Työntekopaikkana nyk sopparissa on määritetty pk seutu ja työ sisältää paljon matkustamista muualla Suomessa, joten kilsakorvaukset ovat iso "osa" palkkaa (vaikkei ne virallisesti ole). Omalla autolla ajelen kuitenkin.

Nyt kuitenkin uudessa sopparissa Työntekopaikkana olisi koko suomi? Hiukan ihmettelen miksi tuo olisi vaihdettu pk seudulta koko suomeen. Tuonhan mukaan kilsoja ei olisi pakko maksaa?
En hemmetissä lähde Kajaaniin omakustanteisesti (ilman kilsoja ja päivärahoja) menemään.. Voi olla, että joku epähuomiossa laitettu juttu, mutta otanpa aamulla heti yhteyttä päälikköön, että miksi siinä ei lue pk seutu.
Ei tuommoinen voi olla laillista. Työpaikalla on pakko olla joku pysyvä osoite. Noita postilaatikkotoimistoja työmaille on ainakin ennen koitettu ja aina oikeudessa hävitty. Itsekkin joskus yli 10v sitten spin jokusen tonnin korvauksia kun työmaa oli osoitettu firman osoitteeksi jotta voitiin luistaa kilometri-/päivärahakorvauksista.
 
Asiasta enempää tietämättä, jättämällä projekti kesken ovet paukkuen voi saada jo mainetta..
Nämä tietenkin on mielipideasioita, mutta en ainakaan itse jatkaisi kyseisen työnantajan leivissä pidempään kuin on pakko. Jos työnantaja vielä haukkuu perään kun ukko lähtee toisiin hommiin sen jälkeen kun vilautellaan palkan laskemista niin kahta kovempaa muihin hommiin.
 
Kyllä minullakin lukee koko Suomi. Firman varikolta tms. nollapisteestä lasketaan sitten verottajan ohjeen mukaan päivärahat ja kilsat jos matkustaa omalla autolla. Seuraavaksi varmaan kieltäydytään tekemästä töitä, kun sopimuksessa ei luekkaan "+ muut työnantajan osoittamat tehtävät" siinä oman tittelin perässä?
Tuossa se olennainen sinulla, minulla lukee koko suomi uudessa sopparissa, en ole kieltäytynyt töistä. Jos nykyisessä sopparissa lukee työskentelyalue pk seutu ja sovittu suullisesti, että soppari jatkuu samanlaisena niin ei sitä silloin muuteta. Mutta kuten totesin saattaa olla joku ajatuskatkos tullut hr:llä tuota tehdessä. Selvinnee huomenna.
 
Tuossa se olennainen sinulla, minulla lukee koko suomi uudessa sopparissa, en ole kieltäytynyt töistä. Jos nykyisessä sopparissa lukee työskentelyalue pk seutu ja sovittu suullisesti, että soppari jatkuu samanlaisena niin ei sitä silloin muuteta. Mutta kuten totesin saattaa olla joku ajatuskatkos tullut hr:llä tuota tehdessä. Selvinnee huomenna.
No saitko ennen km korvauksia jos ajelit pk seudulla omalla autolla? Jos niin luulisi että jatkossakin saat, ajelitpa missä hyvänsä?

Autolla ajelu on kallista, helposti menisi koko palkka eikä riittäisikään itselläni jos pitäisi työreissut maksaa omasta pussista.
 
Nämä tietenkin on mielipideasioita, mutta en ainakaan itse jatkaisi kyseisen työnantajan leivissä pidempään kuin on pakko. Jos työnantaja vielä haukkuu perään kun ukko lähtee toisiin hommiin sen jälkeen kun vilautellaan palkan laskemista niin kahta kovempaa muihin hommiin.

Olen samaa mieltä. Varsinkin kun itsellä alkaa kuukausipalkka kakkosella, muualle hakeneena vastaaviin tehtäviin palkkapyyntö on alkanut nelosella ja olen päässyt sillä useamman haastattelukierroksen läpi, ja palkkapyynnöstä ovat kaikki sanoneet ekassa haastattelussa, että se on OK.

Mutta joo, olen silti tyytyväinen että ylipäätään töitä on joilla lyhentää asuntolainaa, ja josta oikeasti saa sitä kokemusta jolla pääsee sitten vaihtamaan firmaa. Ensi viikolla pitäisi olla taas haastattelu, ainakin perjantaina ollut puhelinpalaveri vaikutti hyvältä.
 
Itse tein aikanaan rahoitin diplomityön tekemisen stipendillä + muutamalla pienemmällä apurahalla. Sain noin 15k euroa verottomana näistä yhteensä, ja dipan tekemiseen meni reilu puolisen vuotta. Monessa apurahassa/stipendissä on ehtona ettei voi olla työsuhteessa tekemässä lopputyötä/yms tutkimusta.
Oma lopputyö oli sen verran akateeminen että työsuhde ei ollut oikein perusteltua, vaikka olisin mielummin itse jo aloittanut työelämän. Olin valmistumassa hiukan hankalaan aikaan työllistymisen kannalta joka osaltaan vaikutti tähän järjestelyyn.
 
Nyt kuitenkin uudessa sopparissa Työntekopaikkana olisi koko suomi? Hiukan ihmettelen miksi tuo olisi vaihdettu pk seudulta koko suomeen. Tuonhan mukaan kilsoja ei olisi pakko maksaa?
En hemmetissä lähde Kajaaniin omakustanteisesti (ilman kilsoja ja päivärahoja) menemään.. Voi olla, että joku epähuomiossa laitettu juttu, mutta otanpa aamulla heti yhteyttä päälikköön, että miksi siinä ei lue pk seutu.

Täh? Et kai sinä nyt oikeasti ajattele, että kukaan ajelisi työajoja omaan piikkiin? Mistä tällainen ajatusrakennelma edes syntyy? Toki olen sitä mieltä, että työn pääasiallinen suorittamispaikka/-paikat tulee määritellä sopimuksessa.
 
Noniin, eli työhaastattelu siis edessä tällä viikolla. Yritän hieman valmistautua tähän haastatteluun, ja palkkatoive on yksi minkä miettiminen on tällä tapauksessa vaikeaa; kyseessä siis IT-alan firma, jonka palkkamalli on pohjapalkka + bonus. Minkähänlaista tuonne uskaltaa ehdottaa, jos verrataan pelkkään kiinteää palkkaa tarjoavaan firmaan?
 
Noniin, eli työhaastattelu siis edessä tällä viikolla. Yritän hieman valmistautua tähän haastatteluun, ja palkkatoive on yksi minkä miettiminen on tällä tapauksessa vaikeaa; kyseessä siis IT-alan firma, jonka palkkamalli on pohjapalkka + bonus. Minkähänlaista tuonne uskaltaa ehdottaa, jos verrataan pelkkään kiinteää palkkaa tarjoavaan firmaan?

Minkälaista hommaa olet menossa tekemään, onko jotain myyntiä vai mitä jos tulospalkkauksella mennään? Vai tarkoittaako tuo että sinulla on kiinteä kk-palkka ja sitten päälle tulee jotain kuukausi/kvartaali/vuosibonuksia jotka nostaa palkkaa metriikan X perusteella?

Tuntematta palkkamallia tarkemmin tuo voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, ihan ensimmäisenä kannattaa kirkastaa itselleen se, että onko bonus/tulospalkkaus kiinni sun omasta tekemisestä, muiden tekemisistä, koko firman tuloksesta vai mistä.

Jos se on joku myyntihomma ja rahaa maksetaan sen perusteella miten itse hommasi hoidat niin silloin tulospalkkauksessa voi olla työntekijälle järkeä jos tuote on oikeasti sellainen mitä on mahdollista myydä, ja palkkamalli sellainen että sitä rahaa myös tulee jos tekee duuninsa hyvin. Mikäli kyseessä on pohja+provisio malli, niin pohjapalkka kannattaa pyrkiä mitoittamaan siten, että selviät normaaleista kuukausittaisista kuluistasi vaikka sattuisi globaalin pandemian aiheuttama lockdown kohdalle joka hyydyttää bisneksen...

Toisessa äärilaidassa taas sitten on joku ”company bonus” tyyppinen malli jossa työntekijälle maksetaan tai ollaan maksamatta bonusta sen perusteella miten koko firma/yksikkö menestyy, jolloin sun mahdollisuudet itse vaikuttaa bonuksen saamiseen on aika vaatimattomat. Tällöin olen ainakin itse pistänyt palkkapyynnöksi sen mitä pidän sopivana palkkana työstä ja bonus on kirjaimellisesti bonusta sitten siihen päälle jos sitä maksetaan.
 
Minkälaista hommaa olet menossa tekemään, onko jotain myyntiä vai mitä jos tulospalkkauksella mennään? Vai tarkoittaako tuo että sinulla on kiinteä kk-palkka ja sitten päälle tulee jotain kuukausi/kvartaali/vuosibonuksia jotka nostaa palkkaa metriikan X perusteella?

Tuntematta palkkamallia tarkemmin tuo voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, ihan ensimmäisenä kannattaa kirkastaa itselleen se, että onko bonus/tulospalkkaus kiinni sun omasta tekemisestä, muiden tekemisistä, koko firman tuloksesta vai mistä.

Jos se on joku myyntihomma ja rahaa maksetaan sen perusteella miten itse hommasi hoidat niin silloin tulospalkkauksessa voi olla työntekijälle järkeä jos tuote on oikeasti sellainen mitä on mahdollista myydä, ja palkkamalli sellainen että sitä rahaa myös tulee jos tekee duuninsa hyvin. Mikäli kyseessä on pohja+provisio malli, niin pohjapalkka kannattaa pyrkiä mitoittamaan siten, että selviät normaaleista kuukausittaisista kuluistasi vaikka sattuisi globaalin pandemian aiheuttama lockdown kohdalle joka hyydyttää bisneksen...

Toisessa äärilaidassa taas sitten on joku ”company bonus” tyyppinen malli jossa työntekijälle maksetaan tai ollaan maksamatta bonusta sen perusteella miten koko firma/yksikkö menestyy, jolloin sun mahdollisuudet itse vaikuttaa bonuksen saamiseen on aika vaatimattomat. Tällöin olen ainakin itse pistänyt palkkapyynnöksi sen mitä pidän sopivana palkkana työstä ja bonus on kirjaimellisesti bonusta sitten siihen päälle jos sitä maksetaan.

Työ ei ole myyntityötä, vaan käytännössä koodausta asiakkaalle. Pitänee kysellä tarkemmin tuosta heidän palkkamallista jos hommat etenevät
 
Pahin esimerkki bonuksista oli nykyinen työnantaja jossa suurin osa bonuksen perusteista määräytyi firman tasolla myynnistä (lue: vaikea suoraan vaikuttaa). Onneksi bonus ei ollut suurin osa korvauksesta, koska liian kovat tavoitteet vesittivät sen vuosi toisensa jälkeen, tilille tuli 0-30% maksimista. Useamman vuoden jälkeen johtokin tajusi sen, ja siirsi kaikille bonukset täysimääräisinä peruspalkkaan. Nyt ongelmana on sitten ettei ole bonuksia (ihminen ei tyydy siihen mitä hänellä on).
 
Otsikkoa hieman sivuten, en ihan ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät palkan eteen miten paljon vaan sellaisissa hommissa, joissa tehdyn työn määrä suoraan vaikuttaa ansioihin. Hesarissa on tänään (tilaajille) juttu kiinteistönvälittäjästä, jonka vuotuiset verolliset myyntipalkkiot ovat olleet lähelle miljoonaa. Jutussa hän kertoo, että viikossa yrittää pitää yhden vapaapäivän mutta silloinkin vastaa aina puhelimeen (ja toisaalta jutusta ilmenee, että sitä puhelimessa oloa se työ pääasiassa juuri on). Perhe ei vaikuta tyytyväiseltä tuohon ja jutussa mainitaan, että joskus on konttorilla hinnoitellessa mennyt aamuseitsemään.

Ymmärrän, että jos on vaikka yrittäjä niin usein se panostus on kaikki tai ei mitään linjalla eli pitää antaa todella paljon että saa paljon ja puolella panoksella ei saa puolia vaan firma epäonnistuu kokonaan. Mutta tällaiset työt, jotka on ihan kiinni siitä, että kuinka paljon ottaa tehdäkseen ja tekee. Mikä saa ihmisen käyttämään kaiken valveillaoloaikansa (ja vähän päälle) työhön? Havaintojeni mukaan tällaiset tyypit eivät myöskään jää varhaiseläkkeelle vaan liian usein painaa kunnes terveys pettää. Mietin vaan, että jos tekemällä ympäripyöreää saa vajaan miltsin bonarit niin tekemällä vähän lakisääteisiä viikkotunteja vähemmän saisi varmaan vähintään puolet siitä kun voisi vielä optimoida kohdevalintaansa.

 
En viittaa tuohon välittäjään, mutta kyllähän maailmassa paskapuhetta riittää. Esim se kuinka pitkiä päiviä tehdään ja onko se tehokasta työtä vai ei.

Tuo on kyllä sikäli sellainen ala, että tulos syntyy nimenomaan tekemällä. Kun kävelee illalla tai viikonloppuisin paikallisten kv-firmojen ohi niin yleensä siellä joku istuu aina enkä hetkeäkään epäile, ettei maan ykkösen tunnit olisi sieltä suurimmasta päästä.

Tätä pohdintaa voisi kyllä laajentaa etenkin moneen yrittäjään, jotka on tehneet sen suuromaisuuden vaikka yrityskaupoilla mutta kynttilä palaa edelleen molemmista päistä seuraavan ja sitä seuraavan projektin parissa. Yhteiskunnallisesti hienoa, että tekevät, työllistävät ja aiheuttavat verotuloja mutta mietin, että onko se juuri siinä se perustavanlaatuinen jako "supermenestyjän" ja tällaisen taviksen välillä, että supertyypit ei edes halua nauttia kunnolla työnsä tuloksista ja ne, jotka haluaa, ei ikinä tee tarpeeksi?
 
Omaa asuntokauppaa tehdessä oma välittäjä (sama kai tässä on nimi mainita, sain ostajana hyvää ja asiantuntevaa palvelua sain OP Kodin Jari Heikkiseltä) vastasi sähköposteihin ja tekstareihin viikonloppunakin todella nopeasti ja iltasellakin vastasi puhelimeen. En itse ihan periaatteesta viikonloppuna soitellut vaan hoidin silloin kommunikoinnin sähköisesti ajatuksella "vastaa kun vastaa, kyllä tää voi maanantaihinkin odottaa" mutta kyllä siitä hyvä fiilis jäi kun vastauksen sai nopeasti

Jotkin toiset välittäjät taas vastasivat esim. lauantai-iltapäivänä laitettuun yhteydenottopyyntöön maanantaina, enkä sitä pidä lainkaan huonona asiana. En itse vaadi tai edellytä 247-saavutettavuutta, mutta ymmärrän, että monelle se on tärkeää

Omassa työssäni saan viikonloppupäivystyksistä (09-21) 50% palkasta, ja vastuulla on kantaa konetta mukana ja katsella, että systeemit eivät kaadu ja jos kaatuvat niin pistän ne takaisin pystyyn. Ei tätä ihan joka viikonloppu jaksaisi kun rajoittaa elämää hieman, mutta kiertävänä hommana kyllä lisäansiot kelpaavat kun kuorma ei kohtuuttomaksi kasva ja öisin ei tarvitse heräillä
 
Jotkin toiset välittäjät taas vastasivat esim. lauantai-iltapäivänä laitettuun yhteydenottopyyntöön maanantaina, enkä sitä pidä lainkaan huonona asiana. En itse vaadi tai edellytä 247-saavutettavuutta, mutta ymmärrän, että monelle se on tärkeää

Kyllä fakta on niin, että vain kusipäinen ihminen edellyttää toista ihmistä vastaamaan iltaisin tai viikonloppuisin. Varsinkaan asuntokaupoissa ei ole olemassa mitään niin kiireellistä asiaa, etteikö se joutaisi odottamaan seuraavaan arkipäivään.
 
Kiinteistönvälitys on muutenkin semmoinen ala että jos vedät kellokorttimeiningillä niin ei kyllä kauppa kulje edes välttävästi.

Jep, ei kannata verrata tuota muihin hommiin. Olen ymmärtänyt että tuossa pitää olla 100% ajasta puhelimen vieressä kun et koskaan tiedä milloin se iso asiakas soittaa. Se voi olla kymppitonnien missaaminen. En ymmärrä miksi jotkut kadehtivat välittäjiä, saa yrittää perässä jos se on niin helppoa rahaa.
 
Otsikkoa hieman sivuten, en ihan ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät palkan eteen miten paljon vaan sellaisissa hommissa, joissa tehdyn työn määrä suoraan vaikuttaa ansioihin. Hesarissa on tänään (tilaajille) juttu kiinteistönvälittäjästä, jonka vuotuiset verolliset myyntipalkkiot ovat olleet lähelle miljoonaa. Jutussa hän kertoo, että viikossa yrittää pitää yhden vapaapäivän mutta silloinkin vastaa aina puhelimeen (ja toisaalta jutusta ilmenee, että sitä puhelimessa oloa se työ pääasiassa juuri on). Perhe ei vaikuta tyytyväiseltä tuohon ja jutussa mainitaan, että joskus on konttorilla hinnoitellessa mennyt aamuseitsemään.

Ymmärrän, että jos on vaikka yrittäjä niin usein se panostus on kaikki tai ei mitään linjalla eli pitää antaa todella paljon että saa paljon ja puolella panoksella ei saa puolia vaan firma epäonnistuu kokonaan. Mutta tällaiset työt, jotka on ihan kiinni siitä, että kuinka paljon ottaa tehdäkseen ja tekee. Mikä saa ihmisen käyttämään kaiken valveillaoloaikansa (ja vähän päälle) työhön? Havaintojeni mukaan tällaiset tyypit eivät myöskään jää varhaiseläkkeelle vaan liian usein painaa kunnes terveys pettää. Mietin vaan, että jos tekemällä ympäripyöreää saa vajaan miltsin bonarit niin tekemällä vähän lakisääteisiä viikkotunteja vähemmän saisi varmaan vähintään puolet siitä kun voisi vielä optimoida kohdevalintaansa.

Yrittäjänä voin tarjota oman näkökulmani asiaan, kun osaan hyvin samaistua jutun henkilöön, vaikka summat eivät ole läheskään yhtä kovia.

Omat syyt:
1) vapaa-ajan vaihtoehtoiskustannus. Jos hyvin tuottavaa työtä on tarjolla "loputtomasti" niin vapaa-ajalle kehittää mielessään helposti hinta-lapun. Kun katsoo kahden tunnin elokuvan niin alitajuisesti miettii, että tämän ajan olisin voinut tehdä töitä ja ansaita X summan rahaa, eli kääntäen tämän elokuvan katsominen "maksoi" minulle X summan rahaa.

2) työnton hauskuus yhdistettynä työnarkomaaniin luonteeseen. Ainakin omalla kohdalla, ja jutusta päätellen kyseisellä henkilöllä, työnteko on hauskaa. Siinä missä joku ihminen makoilisi mielellään kuusi päivää sohvalla katsoen telkkaria ja toinen istuisi mielellään kuusi päivää joen varressa kalassa, istuu työstään pitävä työnarkomaani mielellään töissä kuusi päivää viikosta.

3) taotaan kun rauta on kuuma. Ainakaan itse en voi olla varma, että hauskaa ja tuottavaa työtä pystyisi tekemään koko loppuelämän, tai että kiinnostavia keikkoja riittäisi loputtomasti. Siksi niitä kannattaa hoitaa pois kun niitä on tarjolla. Tähän liittyy myös tuo tavoitettavuus myös vapaapäivisin. Jos päätät että et vastaa puhelimeen sunnuntaisin, niin työt siirtyvät ennen pitkää sellaiselle ihmiselle jonka saa kiinni myös sunnuntaisin.
 
Varsinkaan asuntokaupoissa ei ole olemassa mitään niin kiireellistä asiaa, etteikö se joutaisi odottamaan seuraavaan arkipäivään.
Oliko tämä tarkoitettu sarkastiseksi vitsiksi?`Jos jossain, niin nimenomaan asuntokaupassa ei odotukselle ole varaa, kun esim. Helsingissä katoaa hyvät yksiöt ja kaksiot alle päivässä ennen ensiesittelyjä yli pyyntihinnan. Tuollaisella politiikalla ei tule saamaan mitään.
 
En lehtijuttua lukenut, mutta ilmiönä tuo ei itteäni kyllä ihmetytä yhtään.
Maassa on aimo kasa ihmisiä, joita jurppii oma matala palkka, mutta ei jakseta kuitenkaan kouluttautua rahakkaammille aloille. Siinä ei paljoa vapaa-ajallakaan aina ole painoarvoa, jos elintaso ja "köyhyys" omissa silmissä vituttaa 24/7. Joten jos työ sallii tulojen merkittävän boostaamisen ja täten elintason huomattavan nostamisen ongelmitta kellokorttia venyttämällä, niin on se varmasti monelle aika huumaavan houkuttelevaa. Saati jos siihen on jo ryhdytty, niin vaikeahan elintasoa on siinä vaiheessa ruveta enää laskemaankaan.
Kyllähän nuorena poikanakin varastoduuneissa oli jengiä, jotka paino älyttömiä tunteja ties millä kesähessuliksoilla, jotta saavat ostettua sen ekan bemarinsa.

Muttajoo, vaikeahan tohon on varmaan iotech-palkkatasoisen ihmisen samaistua, kun ajatusvirrat taitaa enempi liittyä palkan suhteen tarpeettomia viikkotyöpäivien vähentämiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: eba
Oliko tämä tarkoitettu sarkastiseksi vitsiksi?`Jos jossain, niin nimenomaan asuntokaupassa ei odotukselle ole varaa, kun esim. Helsingissä katoaa hyvät yksiöt ja kaksiot alle päivässä ennen ensiesittelyjä yli pyyntihinnan. Tuollaisella politiikalla ei tule saamaan mitään.

No niinpä. Itse juuri böndellä hävisin vaikka tarjosin HP:n ennen esittelyjä. Olisi pitänyt olla vielä nopeampi...
 
Tais nyt mennä pointti joiltain ohi tai sitten en painottanut sitä riittävästi. Eli avainseikkana tässä ihmettelyssä oli se, että rahaa on jo niin paljon, ettei koskaan tarttisi töitä tehdä mukavan elämän eteen mutta silti ei löysätä vaikka perhekin selvästi sitä toivoisi. Jos sulla on hetki mahdollisuutta takoa sata tonnia vuodessa ympäripyöreällä päivällä vaikka viiden kymppitonnin sijasta niin ymmärrän että silloin taotaan. En nyt huomioi sitä mahdollisuutta, että on päätetty vaikka panostaa viisi vuotta ja sitten relata koska en ole sitä nähnyt tosielämässä vaan painaja löytää aina uutta painettavaa. Ehkä se on tosiaan se luonne?

Kiinteistönvälityksessä kannattaa myös huomioida, että la-su ovat yleensä näyttöpäiviä ellei jengi vaadi päästä yksityisnäytölle tai osta peräti näkemättä, kuten nykyään monet.
 
Ajatus siitä, että rahaa olisi tarpeeksi on illuusio. ”Riittävä määrä rahaa” on liikkuva maali joka siintää horisontissa, mutta samoin kuin kangastus se liikkuu kauemmaksi aina kun menet kohti.

Jep mistä sitä tietää mikä tälle kiinteistövälittäjien kuninkaalle on tarpeeksi. Voi olla perheen elintaso viritetty sille tasolle, että miltsi tai pari ei riitä mihinkään.
 
Ajatus siitä, että rahaa olisi tarpeeksi on illuusio. ”Riittävä määrä rahaa” on liikkuva maali joka siintää horisontissa, mutta samoin kuin kangastus se liikkuu kauemmaksi aina kun menet kohti.

Mutta sen tienausvauhdin pitäisi jatkuvasti kasvaa kun ne hetket, jolloin siitä voisi nauttia käyvät vähäisemmiksi ja vähäisemmiksi. Käyttäisitkö viimeisen viikkosi työhön, jos silloin voisit tienata vielä enemmän kuin koskaan siihen asti? Yleensä elämän loppusuoralla olevia yhdistää yksi ajatus: Oisi voinut tehdä vähemmän töitä.

Sitten on tietenkin niitä, jotka ei edes halua lomia, isoja taloja, urheiluautoja jne. vaan joille se omaisuus on itse tavoite ja perintö, jonka maailmaan haluaa jättää.
 
Mutta sen tienausvauhdin pitäisi jatkuvasti kasvaa kun ne hetket, jolloin siitä voisi nauttia käyvät vähäisemmiksi ja vähäisemmiksi. Käyttäisitkö viimeisen viikkosi työhön, jos silloin voisit tienata vielä enemmän kuin koskaan siihen asti? Yleensä elämän loppusuoralla olevia yhdistää yksi ajatus: Oisi voinut tehdä vähemmän töitä.

Sitten on tietenkin niitä, jotka ei edes halua lomia, isoja taloja, urheiluautoja jne. vaan joille se omaisuus on itse tavoite ja perintö, jonka maailmaan haluaa jättää.

Kuinka moni noista välittäjistä ajattelee olevansa elämänsä loppusuoralla? Todennäköisemmin joko ajattelevat takovansa kun rauta on kuumaa, tai varmistelevansataloudellista tilannettaan. Välittäjinä ovat varmaan päätyneet ostamaan itselleen isolla velalla myös jonkun helmen kiinteistön jonka lyhennykset ovat kohtuu suuret.

Mä luulen, että valtaosa ihmisistä vaan jotenkin päätyy tilanteisiin eikä mieti asiaa sen pidemmälle. Ei mietitä ”saisko 70% tuloista 50% effortilla” tai että polttaako itseään parhaillaan loppuun.

Lisäksi kiinteistövälittäjän työhön voi liittyä jotain dynamiikkaa mitä ulkopuoleinen ei heti tajua. Tämmöstä voisi esim olla, että välitys-firma antaa ”parhaille” välityäjilleen parhaat kohteet jolloin sykli ruokkii itseään.
 
Kuinka moni noista välittäjistä ajattelee olevansa elämänsä loppusuoralla? Todennäköisemmin joko ajattelevat takovansa kun rauta on kuumaa, tai varmistelevansataloudellista tilannettaan. Välittäjinä ovat varmaan päätyneet ostamaan itselleen isolla velalla myös jonkun helmen kiinteistön jonka lyhennykset ovat kohtuu suuret.

Mä luulen, että valtaosa ihmisistä vaan jotenkin päätyy tilanteisiin eikä mieti asiaa sen pidemmälle. Ei mietitä ”saisko 70% tuloista 50% effortilla” tai että polttaako itseään parhaillaan loppuun.

Lisäksi kiinteistövälittäjän työhön voi liittyä jotain dynamiikkaa mitä ulkopuoleinen ei heti tajua. Tämmöstä voisi esim olla, että välitys-firma antaa ”parhaille” välityäjilleen parhaat kohteet jolloin sykli ruokkii itseään.

Mä korostan vielä, että ei koske tämä ajatteluni nyt ns. normaalisti tienaavia, joille se vuotuinen 50.000 vs täysillä painettu 100.000 oikeasti vaikuttaa paljon kaikkeen ja varmasti sen halaa ottaa silloin kun voi. Ajatteluni kohdistui enemmän niihin, joilla on ns. tulevaisuus täysin turvattu, eka firma myytyy kymmenillä miljoonilla tms. Yksinkertaistaen: Mikä saa ihmisen, jolla on jo mahdolisuudet "kaikkeen" käyttämään edelleen kaiken aikansa (niin, että jutussa mainitaan vaikkapa perheenkin olevan ajoittain harmissaan siitä) työhön? Kai se on se luonne ja se, että on sellainen työ, josta pitää enemmän kuin mistään mitä vapaa-ajalla keksisi.

Mutta antaa olla, tää tuntuu nyt tökkivän johonkin hermoon, johon ei ollut tarkoitus tökkiä.
 
Varmaan joku keittiöpsykologi voisi ehdottaa, että tuollainen töihin hukuttautuminen tilanteessa, jossa elämä on taloudellisesti turvattu, voi olla jossain määrin perheen/arjen pakoilua. Vähän jännittää siis, miten se ns. tavallinen elämä kotona enää vuosien tauon jälkeen onnistuukaan, joten on helpompi olla suurin osa ajasta töissä. Tai sitten se on joku riippuvaisuustekijä, jolloin edelleen saa yhtä valtavan mielihyvän niistä kaupoista ja onnistumisista.
 
Oliko tämä tarkoitettu sarkastiseksi vitsiksi?`Jos jossain, niin nimenomaan asuntokaupassa ei odotukselle ole varaa, kun esim. Helsingissä katoaa hyvät yksiöt ja kaksiot alle päivässä ennen ensiesittelyjä yli pyyntihinnan. Tuollaisella politiikalla ei tule saamaan mitään.

Mietipä uudelleen. Kyllä ne kaupat tapahtuu, vaikka se välittäjä ei viikonloppuna vastaisikaan. Maanantaina voi sitten katsoa viikonlopun aikana tulleet tarjoukset läpi ja lyödä kaupat lukkoon. Kenelläkään ei ole tarvetta saada lyötyä kauppoja lukkoon viikonloppuna.
 
No niinpä. Itse juuri böndellä hävisin vaikka tarjosin HP:n ennen esittelyjä. Olisi pitänyt olla vielä nopeampi...

No kerropa miten tuo tilanne olisi tuosta muuttunut mihinkään suuntaan sen perusteella, onko välittäjä viikonloppuna/illalla tavoitettavissa vai ei?
 
Mä korostan vielä, että ei koske tämä ajatteluni nyt ns. normaalisti tienaavia, joille se vuotuinen 50.000 vs täysillä painettu 100.000 oikeasti vaikuttaa paljon kaikkeen ja varmasti sen halaa ottaa silloin kun voi. Ajatteluni kohdistui enemmän niihin, joilla on ns. tulevaisuus täysin turvattu, eka firma myytyy kymmenillä miljoonilla tms. Yksinkertaistaen: Mikä saa ihmisen, jolla on jo mahdolisuudet "kaikkeen" käyttämään edelleen kaiken aikansa (niin, että jutussa mainitaan vaikkapa perheenkin olevan ajoittain harmissaan siitä) työhön? Kai se on se luonne ja se, että on sellainen työ, josta pitää enemmän kuin mistään mitä vapaa-ajalla keksisi.

Mutta antaa olla, tää tuntuu nyt tökkivän johonkin hermoon, johon ei ollut tarkoitus tökkiä.
Tuollaisessa tilanteessa töitä ei enää välttämättä hankita sen vuoksi, että saisi lisää rahaa, vaan koska itse työnteko on motivoivaa. Samalla raha on vähän kuin highscore vaikka Tetriksessä. Ei niillä Tetriksenkään pisteillä mitään tee, mutta tuntuu hyvältä kun niitä saa lisää. Se tuo jännitystä ja onnistumisen tunteita, kun saa jonkun kämpän myytyä, tai muuten onnistuu omassa työssään. Se, että siitä saa rahaa, on vain mukava bonus.

Kyllähän tuossa jutussakin mies totesi, että laskettelurinteessä vastaa mielellään työpuheluihin. Siinä kohtaa se ei ole enää että pitää tehdä töitä, vaan että saa tehdä töitä. Tällainen "työnarkomaanius" voi kuulostaa oudolta sellaisen korvaan, joka pitää työtä välttämättömänä pahana, mutta kaikki eivät tosiaan tunne näin.

Onhan maailma piukassa yritysjohtajia, rikkaita perillisiä yms. jotka silti painavat pitkää päivää töissä. Yleensä myös exitin tehneet yrittäjät perustavat uuden yrityksen vaikka rahallisesti ei tarvitsisi, koska muuten elämästä tulee liian tylsää.
 
Kyllähän tuossa jutussakin mies totesi, että laskettelurinteessä vastaa mielellään työpuheluihin. Siinä kohtaa se ei ole enää että pitää tehdä töitä, vaan että saa tehdä töitä. Tällainen "työnarkomaanius" voi kuulostaa oudolta sellaisen korvaan, joka pitää työtä välttämättömänä pahana, mutta kaikki eivät tosiaan tunne näin.

Onhan maailma piukassa yritysjohtajia, rikkaita perillisiä yms. jotka silti painavat pitkää päivää töissä. Yleensä myös exitin tehneet yrittäjät perustavat uuden yrityksen vaikka rahallisesti ei tarvitsisi, koska muuten elämästä tulee liian tylsää.

Taidan olla vähän väliinputoaja sikäli, että asialliset ja mukavat työt on aina olleet minulle mahdollisia ja pidän töistäni ihan noin yleisellä tasolla. Mutta jos joku löisi muutaman miljoonan käteen niin lähtisin kyllä heti "kutsumuksen" perään tekemään työtä, jolla ei niin mukavasti elä.
 
Tama oli Nokian tarina kun tyontekijoille maksettiin aivan jarjettomat boonukset. Porukka alkoi pohtimaan kuinka paasisi elakkeelle
 
No kerropa miten tuo tilanne olisi tuosta muuttunut mihinkään suuntaan sen perusteella, onko välittäjä viikonloppuna/illalla tavoitettavissa vai ei?
No kyllä minulla näin potentiaalisena asunnon ostajana on parhaiten aikaa käydä asuntonäytöillä nimenomaan viikonloppuna. Ja vastaavasti näin viikonloppuna on myös aikaa ja energiaa selata niitä ilmoituksia noista kämpistä jne.

Ma-pe olen työaikaan töissä, eikä silloin ole aikaa unelmoida kämpistä ja jos haluaa välittäjälle soitella, niin pitää soittaa sitten työajalla.

Etenkin jos välittää jotain miljoonan euron asuntoja / taloja, niin ostajat ovat lähes varmasti töissä -> heille on varmasti helpointa järjestää aikaa siihen asunnon katseluun / soitteluun / selvittelyyn viikonloppuna. Kunnon lomallehan tuollaisesta hommasta voi jäädä vain sillä, että ei ota kohteita välitettäväksi ja sitten kun ne myynnissä olevat on myyty pitää paussia. Muuten kusee sen asiakkaan (asunnon myyjän) muroihin.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
283 345
Viestejä
4 865 865
Jäsenet
78 644
Uusin jäsen
Stobe99

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom