• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Pakeneminen Suomesta sotaa karkuun

Liittynyt
11.01.2022
Viestejä
44
Yksilö voi suhtautua sotaan monella tapaa, mutta mielestäni perheellisen ihmisen tärkein tehtävä on jälkikasvun turvallisuuden takaaminen. Tässä langassa haluaisin keskustella erilaisista B-suunnitelmista sen varalta, mikäli turvallisuus Suomessa heikkenee.

Meidän perheellä on sikäli selkeä tilanne, että vaimo ja lapset voivat matkustaa vaimon toiseen kotimaahan ja saavat siellä sukulaisilta apua asettumiseen ja muihin käytännön asioihin. Lasten on myös mahdollista saada kansalaisuus.

Yksi mietityttävä asia on kuitenkin rahaliikenne. Pystyisikö Suomesta sotatilanteessa tai välittömästi ennen sitä siirtämään varoja ulkomaille täysin rajoituksetta? Pitäisikö asiaa ennakoida ja varoja olla siirretty jonnekin ja mikä tällainen riippumaton paikka voisi olla (josta olisi myös helppo saada varoja takaisin rauhan aikana ilman selvityksiä viranomaiselle varojen alkuperästä)?

Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli Wikipedian mukaan noin 30 000 sotilaskarkuria. Jos reservi-ikäinen mies haluaisi lähteä perheen mukana Suomesta pois, niin kuinka se käytännössä onnistuu? Maasta pitää tietenkin poistua riittävän ajoissa, ettei lentokentän tietokoneella näy mitään komennuksia. Tämän ajankohdan ajoittaminen voi olla hankalaa tai mahdotonta, ellei halua tehdä välillä "turhia" reissuja. Jos konflikti pitkittyy ja ulkomailla pitää viettää pitkä aika, miten tällöin saa esimerkiksi passin uusittua (eli miten suurlähetystö suhtautuu karkurin passin uusimiseen)?

Entä jos sodan jälkeen palaa, joutuuko vankilaan? Wikipediassa mainitaan, että voisi saada joitakin vuosia vankeutta, mutta kuinka tuomitaan 30k ihmistä vankilaan? Joidenkin innokkaiden maanpuolustajien fantasioissa pyörii myös juttuja kansalaisuuden menettämisestä, jolle en kuitenkaan ole löytänyt mitään lähdettä.
 
Mielenkiintoinen ja ajankohtainen avaus. Itse olen erittäin maanpuolustushenkinen, mutta näkisin, että sotimiseen osallistuminen on jokaisen henkilökohtainen valinta. Todellakin jälkikasvu turvaan, ja itsellesi myöskin onnea valitsemallasi tiellä. Esitit monta vaikeaa kysymystä, mutta tässä muutamaan mietteeni:

Meidän perheellä on sikäli selkeä tilanne, että vaimo ja lapset voivat matkustaa vaimon toiseen kotimaahan ja saavat siellä sukulaisilta apua asettumiseen ja muihin käytännön asioihin. Lasten on myös mahdollista saada kansalaisuus.

Kansalaisuudet ainakin kannattanee hankkia hyvissä ajoin, jos kaksoiskansalaisuus on siis mahdollista. Useimpien EU-maiden kanssa tämä ei taida tuottaa ongelmia. Voi olla lapsille muutenkin ihan hyvä "lahja" heidän aikuiselämäänsä varten. Siinä vaiheessa kun alkaa kriisi olla päällä, toinen passi lievittää kummasti stressiä.

Entä jos sodan jälkeen palaa, joutuuko vankilaan? Wikipediassa mainitaan, että voisi saada joitakin vuosia vankeutta, mutta kuinka tuomitaan 30k ihmistä vankilaan?

Ks. vankileirit sisällissodan jälkeen.

Vakavasti ottaen, mutulla sanoisin, että kyseessä tuskin tulisi olemaan mikään tyrmä, vaan ehdollinen tai avovankilatyyppinen rangaistus. Jos nykyinen lainsäädäntö ei tätä asiaa huomioi (en tiedä eikä mitään käsitystä), äkkiä siitä erillislaki säädetään.

Joidenkin innokkaiden maanpuolustajien fantasioissa pyörii myös juttuja kansalaisuuden menettämisestä, jolle en kuitenkaan ole löytänyt mitään lähdettä.

Kansalaisuuden menettämisestä on aika hyvä kooste sisäministeriön sivuilla: Usein kysytyt kysymykset kansalaisuuden menettämisestä - Sisäministeriö . Rintamakarkuruus ei selkeästikään ole rikoslaissa määritelty maanpetos, joten ei kai siitä voi kansalaisuuttaan menettää.
 
Kansalaisuuden menettämisestä on aika hyvä kooste sisäministeriön sivuilla: Usein kysytyt kysymykset kansalaisuuden menettämisestä - Sisäministeriö . Rintamakarkuruus ei selkeästikään ole rikoslaissa määritelty maanpetos, joten ei kai siitä voi kansalaisuuttaan menettää.
Melko olennainen kohta on myös tämä: "Suomen kansalaisuuden voi menettää vain henkilö, jolla on myös jonkin toisen valtion kansalaisuus sekä riittävästi tosiasiallisia siteitä tähän valtioon."
Eli kantasuomalaisena teet mitä tahansa niin kansalaisuutta ei voi menettää kun käsittääkseni ihminen ei käytännössä voi olla ilman jonkin maan kansalaisuutta.
 
Mitähän jo edesmennyt ukkini ajattelisi lukiessaan näitä kirjoituksia. Heidän sukupolvensa joutui kestämään sodan kauheudet ja taistelivat meille oman isänmaan, ettei aamulla töihin tullessa tarvitse sanoa työkaverille "priviet". Sinäkin, AP, nautit nyt kaikista niistä hyvinvointivaltion eduista, joita itsenäisyys on meille tuonut. Silti mietit täällä ensimmäisenä, että mihin livistäisin häntä koipien välissä karkuun, jos samaan tilanteeseen jouduttaisiin uudelleen. Eikö yhtään hävetä? Toivon todella, että ajatuksesi edustavat vain häviävän pientä osaa sukupolvestasi ja enemmistöllä edelleen löytyy halua puolustaa tätä maata. Koska muuten mitään toivoa ei ole, jos tosipaikka vielä tulee eteen.
 
Voiko tuota ketään syyllistää, jos ottaa vaikka pitkän loman/työrupeaman portugalissa? Olis sitten bufferina saksa, ranska, espanja välissä. Toki sinne kannattais mennä ja laittaa työkuviot kuntoon ennen kuin on rautaa rajalla.
 
Mitähän jo edesmennyt ukkini ajattelisi lukiessaan näitä kirjoituksia. Heidän sukupolvensa joutui kestämään sodan kauheudet ja taistelivat meille oman isänmaan, ettei aamulla töihin tullessa tarvitse sanoa työkaverille "priviet". Sinäkin, AP, nautit nyt kaikista niistä hyvinvointivaltion eduista, joita itsenäisyys on meille tuonut. Silti mietit täällä ensimmäisenä, että mihin livistäisin häntä koipien välissä karkuun, jos samaan tilanteeseen jouduttaisiin uudelleen. Eikö yhtään hävetä? Toivon todella, että ajatuksesi edustavat vain häviävän pientä osaa sukupolvestasi ja enemmistöllä edelleen löytyy halua puolustaa tätä maata. Koska muuten mitään toivoa ei ole, jos tosipaikka vielä tulee eteen.
Itse en ole varma, mitä tosipaikan tullen tekisin. Maasta pois hyvissä ajoin vai rintamalle puolustamaan? Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on toki puolustamisen arvoinen asia. Toisaalta jonkin valtion puolesta kuoleminen terveenä työikäisenä perheellisenä tuntuu niin turhalta ja surulliselta. Hukkaan heitetty elämä.
 
Mä näkisin asian niin, että jos suomi ei liity natoon niin siinä on sitten valittu ukrainan kohtalo suomelle. Toivottavasti järki voittaa ja yhdessä naapureiden ja nato-valtioiden kanssa pidetään alueet turvallisina ja jätetään hyökkäyssodat välistä.

Ylläoleva liittyy tähän ketjuun seuraavasti. Jos nato optio jää katsomatta niin en ketään sellaista lähde syyllistämään, joka vetää johtopäätökset ja poistuu suomesta nyt tai vaaran uhatessa konkreettisemmin. Suomalaiset eläkkeet, sosiaalituet, lastenhoidon, koulujärjestelmän jne jne. saanee unohtaa menneisyyden juttuna, jos suomi siirtyy osaksi venäjää/nukkehallitus. Ei venäjän uhkan alla jää oikein syytä puolustaa suomea, jos ei ole realistista mahdollisuutta voittaa. Realistinen mahdollisuus voittaa tai todennäköisemmin välttää sota on nato jäsenyys ja uskottava yhteinen puolustusyhteistyö ruotsin ja viron kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt pari päivää menee vähän shokissa kaikilla ukrainan sodan takia. Mutta kyllä se kohta helpottaa ja sitten osaa miettiä natoon liittymisiä ja ruotsiin karkailuja ihan kaikessa rauhassa. Sama se on kaikkien stressaavien juttujen kanssa.
 
Jos ei huvita lähteä kuolemaan sotaan mistään syystä vaikka olisi kuin asevelvollinen (voihan sitä siirtyä täydennyspalvelun kautta siviilipalvelukseen)

niin ymmärrän ihan täysin AP kysymykset ja olisi mukava kuulla ihan varteenotettavia vaihtoehtoja näihin. Eli miten rahat ja mihin ja passit yms ja kuinka ajoittaa poistuminen. Vaikka sitten jäisi sinne uuteen maahan asumaan pysyvästi.
 
Mitähän jo edesmennyt ukkini ajattelisi lukiessaan näitä kirjoituksia. Heidän sukupolvensa joutui kestämään sodan kauheudet ja taistelivat meille oman isänmaan, ettei aamulla töihin tullessa tarvitse sanoa työkaverille "priviet". Sinäkin, AP, nautit nyt kaikista niistä hyvinvointivaltion eduista, joita itsenäisyys on meille tuonut. Silti mietit täällä ensimmäisenä, että mihin livistäisin häntä koipien välissä karkuun, jos samaan tilanteeseen jouduttaisiin uudelleen. Eikö yhtään hävetä? Toivon todella, että ajatuksesi edustavat vain häviävän pientä osaa sukupolvestasi ja enemmistöllä edelleen löytyy halua puolustaa tätä maata. Koska muuten mitään toivoa ei ole, jos tosipaikka vielä tulee eteen.


Isoisäni oli kouluttamaton ja köyhistä köyhin, mutta hän omisti yli 30 hehtaaria puolustettavaa peltoa ja metsää parikymppisenä poikasena. Itse olen korkeakoulutettu ja minulla on ollut varaa juuri ja juuri 0.1 hehtaariin koko elämän kestäneen työnteon jälkeen.

Ei täällä ole mitään puolustettavaa. Maa on jo luovutettu kommunisteille. Lähden heti kun ensimmäiset merkit siihen kannustavat.
 
Jos ei huvita lähteä kuolemaan sotaan mistään syystä vaikka olisi kuin asevelvollinen (voihan sitä siirtyä täydennyspalvelun kautta siviilipalvelukseen)

niin ymmärrän ihan täysin AP kysymykset ja olisi mukava kuulla ihan varteenotettavia vaihtoehtoja näihin. Eli miten rahat ja mihin ja passit yms ja kuinka ajoittaa poistuminen. Vaikka sitten jäisi sinne uuteen maahan asumaan pysyvästi.

Portugali, sinne pääsee ilman viisumeita(schengen alue). Liput ostaen ja matkaan samana päivänä, kun venäjän joukot alkaa kerääntymään itärajalle. Siinä kohtaa, kun tilanne eskaloituu on myöhäistä toimia.
 
Portugali, sinne pääsee ilman viisumeita(schengen alue). Liput ostaen ja matkaan samana päivänä, kun venäjän joukot alkaa kerääntymään itärajalle. Siinä kohtaa, kun tilanne eskaloituu on myöhäistä toimia.
Rintamaikäisten maasta lähtö estetään jo tuota ennen. Kannattaa ennakoida, jos haluaa juosta karkuun strategisesti kuin ranskalainen.
 
Rintamaikäisten maasta lähtö estetään jo tuota ennen. Kannattaa ennakoida, jos haluaa juosta karkuun strategisesti kuin ranskalainen.

Enpä usko, että kun eka joukot alkaa ilmestymään rajalle suomessa tehdään mitään. Se prosessi on sammakonkeittämistä kattilassa ennen kuin kiehahtaa. Siinä kohtaa kun eka joukot liikahtaa rajaa kohti "harjoituksiin" niin kerkeää vielä pois maasta.
 
Enpä usko, että kun eka joukot alkaa ilmestymään rajalle suomessa tehdään mitään. Se prosessi on sammakonkeittämistä kattilassa ennen kuin kiehahtaa. Siinä kohtaa kun eka joukot liikahtaa niin kerkeää vielä pois maasta.
Täällä mietitään tod näk tälläkin hetkellä suht suurehkoja ylimääräisiä kertausharjoituksia ja varastokamojen valmisteluja. Ei odotella mitään 100 000...200 000:n joukkoja rajalle.
 
Täällä mietitään tod näk tälläkin hetkellä suht suurehkoja ylimääräisiä kertausharjoituksia ja varastokamojen valmisteluja. Ei odotella mitään 100 000...200 000:n joukkoja rajalle.

Fiksu vetää johtopäätökset, kun venäjältä alkaa liikkumaan edes 100 sotilasta suomerajaa kohti. Ei tarvi odotella täyttä mobilisaatiota. Jos rajat menee kiinni ennen kuin kiehuu niin se estää aika tehokkaasti yhteiskunnan normaalia toimintaa. Venäläiset voi hiillostaa kuukausiakin ennen kuin alkaa tapahtumaan. Yksi syy tuohon hiillostamiseen voi olla ihan puhtaasti natoon liittymisen estäminen, jos nato korttia ei katsota ajoissa.
 
Itsellä on vapautus rauhanajan palveluksesta, c-paperit. Siinä mielessä 'valinta' on omalta osalta tehty jo ajat sitten. Siinä vaiheessa kun mua alettaisiin kyselemään palvelukseen olisi paska osunut tuulettimeen jo aika pahasti.
Nyt kun muistelen, niin taitaa itselläkin olla C-luokka nykyään. Vuoden 2015 reserviläiskirjeessä kysyttiin "muutoksia terveydentilassa", ja sen seurauksena muistaakseni lätkäistiin C.

Sitä ennen tuli kyllä käytyä kertaamassa, vaikka sama terveydentilan muutos oli jo olemassa.
 
Itse en ole varma, mitä tosipaikan tullen tekisin. Maasta pois hyvissä ajoin vai rintamalle puolustamaan? Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on toki puolustamisen arvoinen asia. Toisaalta jonkin valtion puolesta kuoleminen terveenä työikäisenä perheellisenä tuntuu niin turhalta ja surulliselta. Hukkaan heitetty elämä.
Talvisodan aikaan puolustajalla oli vielä jonkinlainen etu kun tietoa kuljetettiin tyyliin lähettien kanssa ja muutenkin teknologia oli about käpyjen heittämisen tasolla. Nykymaailmassa on ihan turha istua jossain poterossa rynkyn kanssa kun kaveri tiputtaa laser-ohjattua pommia dronen avustuksella niskaan. Vielä 90-luvun lopussa tykistössä paukutettiin kuparilankaa pitkin sanlalla "tukomtusii ..." sanomia tulenjohtopisteestä tykistöpatteriin, hiljasta voi olla nykypäivänä tuollakin saralla kun kaveri pudottaa kymmenillä Iljunisheilla tuhansia laskuvarjojääkäreitä selustaan. Ei varmasti ole eikä tule enää samanlaista tilaisuutta käyttää tykistöä kuin WW2 jossa edettiin massalla maata pitkin tasaisesti.

Koska tilanne nykypäivänä on puolustamisen osalta ihan toivotonta, niin en minä ainakaan etulinjaan tykin ruuaksi lähtisi, sissisota kaupungeissa on ainoa tapa tehdä hommasta vaikeaa, 10 vuotta kun tulee random kerrostalon ikkunasta lyijiä niskaan niin ei sitä miehittäjän moraali kestä. Tuo taas vaatisi älyttömän määrän porukkaa kenellä ei olisi ns. mitään menetettävää ja että valtio olisi ymmärtänyt ajoissa valmistaa ja jakaa tuliaseita jokaiseen talouteen. Kumpaakaan ei tule tapahtumaan, joten yksin on turha piekkarilla kerrostalon ikkunastakaan tuikkia, parempi nostaa ajoissa kytkintä johonkin muuhun maahan tai hyväksyä se miehitys.

Saas nähdä, oma arvaus on että jos Ukrainalaiset eivät saa lentokenttää takaisin niin huomenna illalla ollaan jo Kiovan hallituskorttelissa ja game over.
 
Itse en ole varma, mitä tosipaikan tullen tekisin. Maasta pois hyvissä ajoin vai rintamalle puolustamaan? Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on toki puolustamisen arvoinen asia. Toisaalta jonkin valtion puolesta kuoleminen terveenä työikäisenä perheellisenä tuntuu niin turhalta ja surulliselta. Hukkaan heitetty elämä.

Valtion?? Eihän isänmaa ole kiviä ja kantoja vaan ihmisiä. Veljien ja siskojen puolesta tätä maata on puolustettu ennenkin. Siinä on jotain jonka puolesta kannattaa kuolla.
 
Yksilö voi suhtautua sotaan monella tapaa, mutta mielestäni perheellisen ihmisen tärkein tehtävä on jälkikasvun turvallisuuden takaaminen. Tässä langassa haluaisin keskustella erilaisista B-suunnitelmista sen varalta, mikäli turvallisuus Suomessa heikkenee.

Meidän perheellä on sikäli selkeä tilanne, että vaimo ja lapset voivat matkustaa vaimon toiseen kotimaahan ja saavat siellä sukulaisilta apua asettumiseen ja muihin käytännön asioihin. Lasten on myös mahdollista saada kansalaisuus.

Yksi mietityttävä asia on kuitenkin rahaliikenne. Pystyisikö Suomesta sotatilanteessa tai välittömästi ennen sitä siirtämään varoja ulkomaille täysin rajoituksetta? Pitäisikö asiaa ennakoida ja varoja olla siirretty jonnekin ja mikä tällainen riippumaton paikka voisi olla (josta olisi myös helppo saada varoja takaisin rauhan aikana ilman selvityksiä viranomaiselle varojen alkuperästä)?

Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli Wikipedian mukaan noin 30 000 sotilaskarkuria. Jos reservi-ikäinen mies haluaisi lähteä perheen mukana Suomesta pois, niin kuinka se käytännössä onnistuu? Maasta pitää tietenkin poistua riittävän ajoissa, ettei lentokentän tietokoneella näy mitään komennuksia. Tämän ajankohdan ajoittaminen voi olla hankalaa tai mahdotonta, ellei halua tehdä välillä "turhia" reissuja. Jos konflikti pitkittyy ja ulkomailla pitää viettää pitkä aika, miten tällöin saa esimerkiksi passin uusittua (eli miten suurlähetystö suhtautuu karkurin passin uusimiseen)?

Entä jos sodan jälkeen palaa, joutuuko vankilaan? Wikipediassa mainitaan, että voisi saada joitakin vuosia vankeutta, mutta kuinka tuomitaan 30k ihmistä vankilaan? Joidenkin innokkaiden maanpuolustajien fantasioissa pyörii myös juttuja kansalaisuuden menettämisestä, jolle en kuitenkaan ole löytänyt mitään lähdettä.

Mikset sinä muuta heti pois? Suomi ei selvästikään ole sinulle kovinkaan rakas maa. Olisko se vaimon kotimaa vaikka parempi vaihtoehto?
 
Itse en ole varma, mitä tosipaikan tullen tekisin. Maasta pois hyvissä ajoin vai rintamalle puolustamaan? Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on toki puolustamisen arvoinen asia. Toisaalta jonkin valtion puolesta kuoleminen terveenä työikäisenä perheellisenä tuntuu niin turhalta ja surulliselta. Hukkaan heitetty elämä.

Itse näen, että perheellisenä nimeomaan olen valmiimpi puolustamaaan maata, eli lasteni tulevaisuutta. Toki elämä ilman isääkin on sekin huono vaihtoehto.
 
Nimenomaan, ihan helvetin itsekkäitä ajatusmalleja ihmisillä. Kunhan MINÄ ja MINUN perhe kerkää alta pois piiloon. Paskat kaikista niistä muista suomalaisista, jotka jäävät sodan jalkoihin ja ovat valmiita myös puolustamaan kotiaan. Ei ne varmaan juuri minun apua tarvitse. Eikä pystytä näkemään sitäkään, että ehkä juuri niitä omia lapsia ja heidän tulevia lapsiaan varten tätä maata pitäisi puolustaa. Että myös heillä olisi tulevaisuudessa yhtä mukava elämä täällä, kuin itsellä on ollut, eikä tarvitsisi asua jossain Nigeriassa nälkää näkemässä.
 
No päättäjät ovat päättäneet, että suomalaiset sotilaat kuolevat yksin ja ilman tukea massoittain ilman muiden länsimaiden sotilaallista tukea, joten periaatteessa on ihan ymmärrettävää kieltäytyä kunniasta.
Valtio ei ole valmis panostamaan mahdollisimman tehokkaaseen puolustukseen liittymällä Natoon vaan haluaa mahdollisimman suuret suomalaisuhrit. On ihan asiallista tätä taustaa vasten poistua maasta sodan uhatessa.
 
Itselläni on myös vähän kysymysmerkki oma tekeminen kriisin sattuessa.

Sen verran olen jo miettinyt, että tasan sillä hetkellä, kun ensimmäinen hajukin Venäjän halusta tulla tänne, saa aikaan sen, että otan tuon ison auton, otan oman perheeni ja sukulaiset ja käyn ajamassa ne Ruotsin puolelle. En todellakaan halua, että minun jälkikasvuni joutuisi jäämään mahdollisen sodan jalkoihin.
Vaikka minulla ei juuri ole varallisuutta, niin toivon, että sukulaisilla on, jotta pärjäävät jotenkin.

Tästä eteenpäin en osaa sanoa, mitä omalla kohdalla tapahtuu. Rehellisyyden nimissä maanpuolustus tuntuu tärkeältä minulle, mutta jos jäämme samalla tavalla yksin tilanteen kanssa, niinkuin Ukraina nyt, niin aika turhalta ajatukselta se vaikuttaa.

Olen myös päättänyt varastoida hieman polttoaineita ja niin sanotun "kotivaran". Rouva saattaa pitää minua vähän hölmönä, mutta jos saan sillä mielenrauhan, kun tiedän, että meillä on vettä ja säilykkeitä viikoksi-pariksi, niin sitten se on niin.

Jotenkin maailman tilanne on aiheuttanut itselleni ainakin sen, että haluan yrittää vähän varautua epätodennäköisiinkin tilanteisiin. Kuten siihen, että vedet ja sähköt menevät poikki. Tai siihen, että pitää olla valmius siirtyä halki puolen Suomen, hetkellä millä hyvänsä.

Onko muuten muilla sellaista, että tuntee itsensä aika hölmöksi miettiessään tällaisia asioita? Tai, että on jotenkin "noloa" valmistautua pahimman varalle? Tai sitten sitä miettii, että onko tässä tulossa jotenkin hulluksi?
 
Kotivaran pitäminen on järkevää kaikissa olosuhteissa. Sen sijaan en näe syytä miksi juuri nyt pitäisi muuttaa jotain.
 
Onko muuten muilla sellaista, että tuntee itsensä aika hölmöksi miettiessään tällaisia asioita? Tai, että on jotenkin "noloa" valmistautua pahimman varalle? Tai sitten sitä miettii, että onko tässä tulossa jotenkin hulluksi?
Hölmö on se, joka ei mieti näitä asioita. On aika naiivia luottaa siihen, että valtio pystyisi huolehtimaan jokaisesta välittömästi, jos keskellä talven pakkasia yhteiskunta lamaantuisi esimerkisi sähkön, veden- tai tietoliikenneverkkojen kaatuessa. Parin päivän varmuusvara pitäisi löytyä jokaisesta kodista ja jokaisen pitäisi myös osata sen verran elämäntaitoja, että selviää vaikka yöstä ulkona, tai osaa pyydystää kalan, tai kerätä marjoja nälkäänsä. yms. yms.
 
Ei hirveesti mikään sotiminen nappaisi mutta se ajatus, että kaikki sukulaiset, kaverit ja tutut jäisi tänne. Ja sitten miettisi vakavissaan että joutuuko palatessaan kuseen? Parempi ehkä ettei palaa tai lähtee jo nyt jos arvomaailma on tuo. Luultavasti palaaja saisi pestä naamaansa syljestä jatkuvasti ellei nuolisi mahdollisen miehittäjän bootseja tarpeeksi.
 
Toivon todella, että ajatuksesi edustavat vain häviävän pientä osaa sukupolvestasi ja enemmistöllä edelleen löytyy halua puolustaa tätä maata. Koska muuten mitään toivoa ei ole, jos tosipaikka vielä tulee eteen.

Onko tuo todellakin jotenkin niin erikoisen tuntuinen ajatus, että ihminen ei halua lähteä lähes takuuvarmaan kuolemaan. Käytännössä sodan alkaessa menettää työpaikkansa, asunto lähtee hyvin todennäköisesti alta kun palkka ei juokse ja lainanlyhennykset jää maksamatta. Parhaassakin tapauksessa sodasta pääsee hengissä mutta elinikäisillä traumoilla ulos.

Vaihtoehtoisesti voi ennakkoon lähteä ulkomaille töihin eikä tule efektiivisesti pilanneeksi loppuelämäänsä.
 
Jos sota tulisi, lähtisin yksinkertaisesti pakolaiseksi jonnekin rauhalliseen maahan. Onhan Suomikin ottanut avosylein vastaan terveitä nuoria miehiä pakolaisia sodan jaloista, joten ilmeisesti se on täysin hyväksyttyä ja sallittua.

Päätin jo heti armeijasta päästyäni, että tähän leikkiin en enää koskaan ala, ja eroan reservistä sillä sekunnilla, kun kertauskutsu tipahtaa postiluukusta. Toistaiseksi ei ole tarvinnut, sillä reilun 10 vuoden reservissä ollessani en ole yhtäkään kertauslappua vielä nähnyt. Tässä maailmassa ei ole mitään, ei siis yhtään mitään, mitä lähtisin oman henkeni kaupalla suojelemaan.
 
Jos sota tulisi, lähtisin yksinkertaisesti pakolaiseksi jonnekin rauhalliseen maahan. Onhan Suomikin ottanut avosylein vastaan terveitä nuoria miehiä pakolaisia sodan jaloista, joten ilmeisesti se on täysin hyväksyttyä ja sallittua.

Päätin jo heti armeijasta päästyäni, että tähän leikkiin en enää koskaan ala, ja eroan reservistä sillä sekunnilla, kun kertauskutsu tipahtaa postiluukusta. Toistaiseksi ei ole tarvinnut, sillä reilun 10 vuoden reservissä ollessani en ole yhtäkään kertauslappua vielä nähnyt. Tässä maailmassa ei ole mitään, ei siis yhtään mitään, mitä lähtisin oman henkeni kaupalla suojelemaan.

Kannattaa erota heti. Jos eroaa vasta kutsun saatuaan, joutuu "sivarikertaukseen" ja se on ymmärtääkseni vielä turhauttavampaa.
 
Kannattaa erota heti. Jos eroaa vasta kutsun saatuaan, joutuu "sivarikertaukseen" ja se on ymmärtääkseni vielä turhauttavampaa.

Käsittääkseni täydennyspalvelukseen joutuu automaattisesti, kun eroaa reservistä. Vaikka ei siis kertauskutsua ole vielä tullutkaan. Tuo onkin se syy, miksi en ole vielä eronnut. Ei oikein kiinnosta lähteä suorittamaan turhan päiten "5 päivän sivaria".
 
Nimenomaan, ihan helvetin itsekkäitä ajatusmalleja ihmisillä. Kunhan MINÄ ja MINUN perhe kerkää alta pois piiloon. Paskat kaikista niistä muista suomalaisista, jotka jäävät sodan jalkoihin ja ovat valmiita myös puolustamaan kotiaan. Ei ne varmaan juuri minun apua tarvitse. Eikä pystytä näkemään sitäkään, että ehkä juuri niitä omia lapsia ja heidän tulevia lapsiaan varten tätä maata pitäisi puolustaa. Että myös heillä olisi tulevaisuudessa yhtä mukava elämä täällä, kuin itsellä on ollut, eikä tarvitsisi asua jossain Nigeriassa nälkää näkemässä.

Mitä nyt itse olen miettinyt, niin jos ei tule NATO jäsenyyttä, niin miksi minä lähtisin kuolemaan häviön puolesta? Joo ihan kiva maa tämä on asua, mutta miksi menisin puolustamaan sitä ja hyvällä mahdollisuudella kuolemaan, että voivat kuitenkin luovuttaa avaimet moskovaan. On mulla elämässä muutakin tekemistä. En kyllä ole vielä päättänyt mitään, mutta tuo nyt ajatuksena ollut joitain viikkoja, kun katsonut noita vastustajien juttuja. Jos he ja hallinto haluaa puolustaa maata vasempaan polveen ammuttuna, niin siitä vaan, itse voin ihan hyvällä mielellä skipata.
 
Pakenin suomesta perheeni kanssa pari vuotta sitten ja oli elämäni paras päätös. Suomi paskoo omien kansalaisten turvallisuutta laittamalla afrikan ja afgaanin edustajia joka naapuriin sekä ei liitytä natoon koska Putin on hyvä kaveri. Itse en ainakaan tuntenut turvallisuutta suomessa ja näin ainoaksi vaihtoehdoksi lähteä pois maasta.
 
^Itselle tollainen ois melko hankala kysymys. Olen ylittänyt reippaasti sen iän missä rintamalle kutsuttas, ja jos naapurustoon alkaa putoilla pommeja niin Euroalueella raha ei kovin äkkiä menettäisi arvoaan eikä Visa menisi kiinni. Eu-alue on sekä alueeltaan sotilasvoimalta sellainen että kyllä siellä turvassa Venäjältä olisi. Että miksi jäädä tänne kun rahaakin on.

Toisaalta, kun metsästää, niin pyssy on ja pysyy kädessä niin kait sitä vanhakin vois osallistua. Mut noin periaatteessa ei olisi mitään estettä siirtää itseään toiseen euromaahan "pois tieltä".
 
Itse olen vapautettu palveluksesta sodan ja rauhan aikana, mutta siten poikkean tästä keskustelusta, että valitin aikanaan Pääesikuntaan tästä päätöksestä. Olen toki nykyään tehtävissä, joissa muutenkin vapautettaisiin asepalveluksesta sodan aikana, jotta saisi tehdä osaamistaan vastaavaa työtä.

Puolisoni miettii vakavissaan muuttoa muualle, mutta itse en voi sitä kuvitella vaan jään kyllä kotikaupunkiani asuttamaan/puolustamaan; vaikka sitten omin apuineni, jos puolustusvoimat ei keinoja tarjoa. Hallitus saa ja voikin kadota välillä Ruotsiin. Suomalaisen peruskallion sisään joudun aika aikaisessa vaiheessa, mutta antaa Ivanin sitten ovella kolkuttaa.
 
Valtion?? Eihän isänmaa ole kiviä ja kantoja vaan ihmisiä. Veljien ja siskojen puolesta tätä maata on puolustettu ennenkin. Siinä on jotain jonka puolesta kannattaa kuolla.
Kelataanpas tätä hetkisen. Kun ottaa huomioon minkälaisella ajatus- ja arvomaailmalla suurin osa suomalaisista on nykyään varustettu, miksi kukaan konservatiivisia arvoja ja tervettä maalaisjärkeä kannattava olisi valmis kuolemaan sellaisten puolesta jotka vihaavat ja halveksivat häntä? :think: Taitaa olla pikkuisen myöhäistä yrittää jeesustella jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta.
 
Kelataanpas tätä hetkisen. Kun ottaa huomioon minkälaisella ajatus- ja arvomaailmalla suurin osa suomalaisista on nykyään varustettu, miksi kukaan konservatiivisia arvoja ja tervettä maalaisjärkeä kannattava olisi valmis kuolemaan sellaisten puolesta jotka vihaavat ja halveksivat häntä? :think: Taitaa olla pikkuisen myöhäistä yrittää jeesustella jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Saudi-Arabiassa on tilaa kyllä, jos konservatiivisempi meno kiinnostaa.
 
esi-isiemme veren takia, täällä seisotaan viimeiseen mieheen.
kunnon mätisäkkejä tässäkin langassa. :D
 
Tekisi mieli soittaa jollekin yliopiston biologille, kun näyttää siltä, että täältä tietotekniikka forumilta on löytynyt kokonaan uusi selkärangattomien alalaji.

Selkärangattomuus lähtee siitä, että jätetään nato jäsenyys hakematta. Suomi ei pärjää yksin, eikä kukaan auta, jos ei olla natossa. Jos tuo nato kortti jätetään käyttämättä niin jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä. Juuri biden pitää puhetta ja "nato allies" vilisee puheessa, mutta eipä se suomea auttaisi,...
 
esi-isiemme veren takia, täällä seisotaan viimeiseen mieheen.
kunnon mätisäkkejä tässäkin langassa. :D

Noin mäki ajattelin vuosia sitten. Kertauksissakin oli kivaa. Nyt kun on lapsia, niin miettii vähän eri kulmista asioita. Miksi uhraisin henkeni varmassa tappiossa? Heti jos on NATO jäsenyys taskussa, homma muuttuu.
 
No päättäjät ovat päättäneet, että suomalaiset sotilaat kuolevat yksin ja ilman tukea massoittain ilman muiden länsimaiden sotilaallista tukea, joten periaatteessa on ihan ymmärrettävää kieltäytyä kunniasta.
Valtio ei ole valmis panostamaan mahdollisimman tehokkaaseen puolustukseen liittymällä Natoon vaan haluaa mahdollisimman suuret suomalaisuhrit. On ihan asiallista tätä taustaa vasten poistua maasta sodan uhatessa.

Muissa on aina vika, eikö niin? Taidat monessa muussakin asiassa kieltäytyä kunniasta jos vain mahdollista. Kyllä varmasti pystyt keskimään asiaan kuin asiaan hyvät perustelut miksi ei tarvitse.
 
Mitä nyt itse olen miettinyt, niin jos ei tule NATO jäsenyyttä, niin miksi minä lähtisin kuolemaan häviön puolesta? Joo ihan kiva maa tämä on asua, mutta miksi menisin puolustamaan sitä ja hyvällä mahdollisuudella kuolemaan, että voivat kuitenkin luovuttaa avaimet moskovaan. On mulla elämässä muutakin tekemistä.

Kuten mitä? Kirjoitella nettiforumilla? Siitä sitä riittää sankaritarinoita jälkipolville.
 
Noin mäki ajattelin vuosia sitten. Kertauksissakin oli kivaa. Nyt kun on lapsia, niin miettii vähän eri kulmista asioita. Miksi uhraisin henkeni varmassa tappiossa? Heti jos on NATO jäsenyys taskussa, homma muuttuu.
niinpä. mulla 2kpl poitsuja jo tehtynä, molemmat samaa mieltä. tänne synnyttiin, tänne kuollaan jos ollaan kuollakseen.
mutta isiemme maa pidetään Suomalaisena! Loppuun asti.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 399
Viestejä
4 489 785
Jäsenet
74 154
Uusin jäsen
Almedin

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom