Jos nyt samanlaisesta "isommasta, muttei rotanloukusta" puhutaan mitä itse käytän, niin kyllähän se herkkyys on vain virittäjästä kiinni (enkä ymmärrä miten siihen loukun koko vaikuttaisi). Kuten aiemmin sanoin, niin jos loukku on viritetty oikein ja herkälle, niin on likipitäen mahdotonta, että syötti lähtisi ilman loukun laukeamista (sen verran monta hiirtä olen pyytänyt, että uskallan sanoa). Useampikin kaveri, joka on valitellut, ettei loukku pyydä, on virittänyt sen päin persettä, kun kuvia olen virityksestä pyytänyt ja ohjeistuksen jälkeen ongelmia ei ole enää ollut. Ongelma ei tietenkään ole virittäjän vika, koska eihän noiden mukana tule ohjeita tai mitään, eikä taida nykypäivänä enää perimätietoon kuulua (itse opin kakarana mummolassa).
Eli se loukun sanka, monesti siinä on pieni mutka (joka tekee siitä loukun geometriasta paremman, olen itse vääntänyt pihdeillä mutkan jos loukussa ei ole jo), niin se ei sitä tarkoita, että liipaisin pitäisi työntää sinne mutkaan asti (kaikki ovat työntäneet jotka ovat epäherkkyyttä valitelleet). Liipaisin laitetaan sangan kärkeen hollille niin, ettei sitä pidättele kuin kymmeneosamilli. Silleen, että pelottaa perkeleesti päästää loukusta irti (tähän löytyy kyllä viritystapa, että ei se sormia vie vaikka laukeaisikin). Loukun pitäisi laueta muutaman gramman painosta, heinänkorrella tökkäämällä.
Ja sitten tosiaan halvat markan lukut niin niissä voi olla jäysteitä sangassa, kun ne on koneellisesti poikattu ja tämä estää loukun laukeamisen. Viilalla vaan pois.
www.rakentaja.fi
Loppu se prkl hiirten + muurahaisten ralli mökkiin + oravien tuhot, aina joku orava oli jyrsiny reiän lautaverhoilun yläpäästä vintille tms. Enää ei oo ku tikat riesana... Ja nyt ilmestyny susia niin murheet vähä suurentunu.