Pienten tonttien kaavoittamisen kantavana ajatuksena on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, eikä siitä ole enää pääsyä pois. Jos haluat kaupunki- tai edes taajamatontin, se on nykyään yleisesti 500-1500 neliötä eikä juuri koskaan tuota suurempi. Isompia tontteja saadakseen pitää sitten pääsääntöisesti muuttaa taajamien ulkopuolelle, ellei sitten saa ostettua jotain vanhaa isompaa tonttia kaupunkialueelta, mutta uusia sellaisia ei ole saatavilla koska kunnat/kaupungit ei kaavoita ja yksityisetkin mieluiten myy lohkottavaksi koska siten saa enemmän rahaa.
Syy tähän on se, että tiiviimpi yhdyskuntarakenne tutkitusti mm. vähentää päästöjä (lyhyemmät ajomatkat, mahdollisuus joukkoliikenteeseen ym.) sekä säästää kuntien ja kaupunkien sekä muiden infrarakentajien ja -ylläpitäjien rahaa (lyhyemmät kadut, vesiputket ja sähköjohdot).
Nykypäivän tavoitteena ei (yhteiskunnallisesti) ole rakentaa yksi tölli sinne ja toinen tänne oman tien ja sähkö- sekä vesilinjan päähän, vaan rakentaa talot kortteleihin suh samanaikaisesti sen verran tiiviisti, että alueen kasvaessa sieltä on järkevää esimerkiksi vetää bussilinja ja poimia porukka yhteiskyytiin omalla autolla kulkemisen sijasta. Samoista syystä nämä alueet myös pyritään kaavoittamaan valmiiden liikenneyhteyksien varrelle eikä johonkin pussinperälle metsään.
Tietenkään jokaisen yksittäisen ostajan/rakentajan kannalta tämä ei välttämättä ole optimitilanne, mutta tämä on sitä todellisuutta nykyään. Myös suuri osa palkansaajista asuu ihan tyytyväisenä näillä "postimerkkitonteilla", koska suurelle osalle omakotitalon hankinnan syynä on esim. perheelle sopivat, väljät tilat ja järkevän kokoinen oma piha hyvällä sijainnilla ja liikenneyhteyksillä, ei niinkään 400 neliön talo kymmenellä huoneella ja 200 neliön piharakennus projektiautoja varten viiden hehtaarin tontilla ja puolen kilometrin pihatiellä.
Osviittaa voi hakea vaikkapa Ympäristöhallinnon julkaisemasta
Asukasbarometrin yhteenvedosta, jossa todetaan mm. seuraavaa
Pientalovaltainen alue on silti edelleen halutuin asuinaluetyyppi. Suomalaiset toivovat lisää etenkin kaupunkipientaloja, joissa yhdistyvät toiveet omasta pihasta, lähipalveluiden saavutettavuudesta kävellen ja hyvistä joukkoliikenneyhteyksistä. Taloyhtiömuotoinen pientalo, kuten rivitalo, paritalo tai ”townhouse” hyvällä sijainnilla sopii monen elämäntilanteeseen paremmin kuin huoltoa ja autonomistusta vaativa omakotitalo kauempana keskustasta.
Näin aiemmin kerros- ja rivitalossa asuneena, ja nykyään ok-talokorttelissa asuvana kyllä tämä mun kohdalla ainakin pääosin täyttää ne tarpeet miksi mä omakotitalon halusin, ja itse pidän tästä asumismuodosta ihan älyttömän paljon enemmän kuin kerrostalo- tai rivariasumisesta. Tietty hieno talo rauhallisella merenrantatontilla kaupungin keskustan lähellä olis se optimi, mutta pari miljoonaa puuttuu niin pitää ostaa sellaista mihin on varaa. Ainahan tontti vois olla vähän isompi ja naapurit vähän kauempana, eikä mielellään kellään koiria mutta elämä on. Samalla rahalla mitä tästä perus 120 neliön puutalosta 1200 neliön postimerkkitontilla maksettiin olis saanut myös kauempaa maaseudulta "omaa rauhaa", mutta omaan elämäntilanteeseen tämä sopii huomattavasti paljon paremmin niin täällä ollaan.
Verrattuna omaan rauhaan syrjäkylällä täällä on mm.
+ katuvalot ja kevyenliikenteenväylät
+ valokuitu
+ Bussipysäkki ja aktiivisesti ajettava bussilinja lähitiellä
+ kunta hoitaa kadut tontin reunaan asti
+ koulu, päiväkoti ja 4 leikkipuistoa n. 1km säteellä
+ kolme kauppaa, pari parturi-kampaamoa, kebab-pizzeria, lounasravintola, hese ja asiamiesposti n. 2 km säteellä
