Missä oli Ceradurista tuollaista arvostelua? Ostin verkkiksestä parikin ko. pannua.
Rotisserin kestävyyttä voin kompata. Minulla on 9 vuotias sellainen vielä käytössä. Vaikea sanoa onko tartumattomuus samaa tasoa kuin uutena mutta ei sillä vieläkään kananmunat tartu.
Ostin nämä:
Juuri näin!Mukavahan se vaihtaa pannua vuoden parin välein sen sijaan, että ostaisi hiiliterästä/valurautaa jotka kestää käytännössä ikuisesti.
Nojoo hieman provoilun puolelle meni. Sori siitä
Itse en koe tarvetta sellaiselle keittiössä kun on LeCreusetin valurauta ja pari Hackman/Fiskars pinnoitettua pannua.Tartutaan nyt tähän ja Tuokkosen offtopic-provoiluun, mutta pakko kyllä sanoa että ite sijotin kaltaistenne puheiden takia 60-90e De Buyerin (?) klassikkohiiliteräspannuun.Juuri näin!
Itsellä hiiliteräs ja valurauta ja nää kestää kyllä pirun hyvin. Eikä ylläpito ole mitenkään vaikeaa tai työlästä.
Voi siinä näköjään sitten näinkin käydä. Omalla kohdalla pinta pysynyt ja tomaattikastikkeet kun tekee muulla vehkeellä niin ei tarvitse pelätä rasvapinnoitteen lähtöä. Joka käytön jälkeen kevyesti hieraisee öljyä pintaan niin pysyy hyvänä. Sanoisin, että yksi parhaista hankinnoista mitä keittiöön tehnyt. Mutta joo ylimääräistä säätöä voi joutua tekemään ja ei liene paras valinta jokaiselle/joka käyttötarkoitukseen.Tartutaan nyt tähän ja Tuokkosen offtopic-provoiluun, mutta pakko kyllä sanoa että ite sijotin kaltaistenne puheiden takia 60-90e De Buyerin (?) klassikkohiiliteräspannuun.
Yhen lauantai-illan kattelin youtubesta rasvanpolttovideoita, kun halusin omaan pannuuni priiman rasvapolton, että ihastuisin kerrasta ko. hökötykseen. Noh, yhden sunnuntain sitten käytin rasvanpoltteluun videoiden mukaisesti kuumentaen pannun liedellä sipaisten talouspaperilla minimaalisen kerroksen silavaa, antaen lämmetä savuamispisteeseen ja kokonaan jäähdyttäen ja toistaen. Varmaan joku 10-15 rundia tein sitä (ja varmaan kymmenisen tuntia), joka käsitykseni mukaan on vähän eksessiivistä, mutta "enempi parempi", kuten videot kertoivat. Noh, iha järkyttävältähän uus pannu alko rasvanpolton myötä näyttämään, mutta uskoin tutoriaalien sanomisia, että niin kuuluu olla ja että hyvä nonsticki tulee, mitä rumemmaks vetää.
Seuraavana aamuna sitten munat pannuun kevyellä rasvalla (varmuuden vuoks) ja eikös ne perkeleet hirttäneet oitis kiinni. Käristyneet munat vittuun pannusta, nopea tiskaus kuumalla vedellä, niinku ohje on ja uusi yritys runsaalla rasvalla. Kiinni leipo. Alko vituttaa koko helvetin ostos samoin tein. Seuraavana päivänä vielä uusi yritys maltillisemmalla lämmöllä broilerinfileille runsaalla öljyllä, mutta kiinnihä ne paskat tarttu. Alko kanssa näkymään halkeilua kiinni palaneessa rasvassa tuossa vaiheessa ja tiesin, että koko vitun pannu pitäis saippuarautavillatiskaamalla resettaa ja vetää täysin uudet rasvanpoltot. Siitä päivästä asti pannu on ollu jossai kaapin pohjilla ja mieluummi käytän astalona kuin ruoanlaittovälineenä.
Ihan vaan tälleen kommenttina niille, jotka tulee huutelemaan pannun "helppoudesta" (josta nyt muutenkin oon eri mieltä vs. nonstick arkikäytössä). Rasvapolton onnistuminen ei oo mikään itsestäänselvyys ja ratkaisee merkittävästi pannun tulevaisuuden ja helvetin helposti myös pilaa sen - eikä se todella ole mitään helppoa vaikka kuinka siihen valmistautuisi, kokemusta on. Varmasti joltain mummolta perityllä perintökapistuksella alkaa pintaa olemaan "suoraan pakasta", mutta en kyllä ite suosittele kotitalouksiin tollasta kaupasta todellakaan varauksetta saatika "helppoina" tekeleinä.
Ja ne jotka tulee huomauttelemaan rasvanpolton tekemisestä uunissa mieluummi, niin tuo paska ei sinne mahtunut.
Vaikka pinnoitetut pannut alkavatkin vituttamaan kerran vuodessa, niin ei ne vitutuskäyrällä ole päässeet lähellekään niitä leveleitä, mitä toi vajaan huntin hiiliteräspannu on saanut aikaan.
Muutenkin ihmetyttää ihmiset, jotka tulee Toyota-ketjuun huutelemaan, että kyllä se Mazda olla pitää - en ymmärrä
Induktioliedellä kun lämmittää esim. tuota rotisser optiheat+:aa, niin siitä tiettää tasan tarkkaan, että kuinka lämmin se on. Toki mihinkään muuhun lämpöön sitä ei saa yhtä helposti astettua.
Tuo taita olla idealtaan samanlainen kuin Heirolin steelsafe pro. Ääni tälle pannutyypille
Tiivistelmään hyvä lisä olisi listata juuri aiemmassa keskustelussa mainittu asia, eli että hyvä pannu muuttaa magneettisia ominaisuuksiaan lämpötilan mukaan, jolloin se ei induktiolla kovin helposti ylikuumene. Halvat teflonit nyt menee laakista entiseksi, niiden myyminen pitäisi kieltää.
Kieltoon ehdottomasti
on ilmastotalkoota ja energian säästöä yms. niin miksei turhan roinan valmistamisesta jättämistä myös.Ei vaan täysin pinnoittamaton - sen jälkeen kun lukaisin vähän niiden non-stick pinnoitteiden terveysvaikutuksista niin perfluorattuja yhdisteitä ei enää tähän taloon tule ainakaan pannuissa. Ja vaikka nykyiset on PFOA vapaita niin se vain tarkoittaa että siellä on eri perfluorattu happo jonka kirjainlyhenne ei ole PFOA, terveysvaikutukset / ympäristövaikutukset varmaan samaa luokkaa.
www.lidl.fi
Siirtää lämmön pannun pinnalta tehokkaammin? Ei tietty loputtomiin toimi, mut pannua kuumentaessa. edit: no en tiedä, ku tarkemmin mietin. Jostain syystä tuota kuitenki suositellaan.
Tuossahan on sitten olemassa välimuotoja, kuten tämä.: Itse ostin talvella tälläisen Heirol steelsafe pannun ja on pakko sanoa että paras pannu mitä olen omistanut. Tottakai perinteinen tefloni on helppokäyttöisempi, mutta kun lukee tuon pannun ohjeet, niin hyvää tulee. Paistaminen hiiliteräspannun opein, mutta vähemmällä kiinnipalamisriskillä. Teflonipannu on vielä myös aktiivikäytössä.
Kuin myös. Haluaisin pitää lodgen valurautapannusta, mutta jumalauta kun paistotuloskin on tällä yhtä hyvä ja usein parempi niin ostellaan näitä sitä mukaan kun sattuu kulumaan.
