Non-stick Paistinpannut

Toisaalta voisi myös ajatella että näin 2020-luvulla olisi jo jotain avaruusainetta joka kestäisi kuumaa eikä tarttuisi. Mutta ehkä näiden pannujen kehittämiseen ei rahaa pahemmin satsata. En pidä Teslasta yrityksenä tai pomostaan ihmisenä, mutta ehkä Muskin miljardeilla saataisiin joku scifipinta?
 
Verkkiksessä olisi vielä WMF:n ceradurit tarjouksessa, mutta nyt kun katsoi netistä niin myös paljon "tarttumaton vain 2 viikkoa sitten ei toimi lainkaan enää" tyyppistä arvioita.
Missä oli Ceradurista tuollaista arvostelua? Ostin verkkiksestä parikin ko. pannua.
Ainakin uutena ovat todella tarttumattomia.

WMF:n NordicProfista ja Profi Resististä oli huonohkoja arvosteluita, tosin vain yksittäisiä.
 
Amazonissa, firman omilla sivuilla jne. Verkkiksessähän ei oikein arvioita edes ole. Tosin suurimmasta osasta pannuja arviot on samaan malliin ristiriitaisia, toiset kehuu ja sitten on vaihtelevissa määrin erittäin vahvaa kritiikkiä. Eli ota noista selvää mikä on totta.
 
Pari kk ollut tuo sama pannu ja vielä on kuin uusi, ja ei tosiaan tartu yhtään. Totuuden näkee vasta pidemmän ajan jälkeen, kuulemma pinnoite lähtisi ajan mittaan pois.

Hyvä induktioliedellle on oman kokemuksen mukaan Fiskars (ent. Hackmann) Rotisseur+ Optiheat, tarkkana että on tuo plus. Toinen sellainen menossa, ja edellinen oli pisimpään (useamman vuoden) hyvänä kestänyt pannu pl. pinnoittamattomat.

Rotisserin kestävyyttä voin kompata. Minulla on 9 vuotias sellainen vielä käytössä. Vaikea sanoa onko tartumattomuus samaa tasoa kuin uutena mutta ei sillä vieläkään kananmunat tartu.
 
Amazonissa, firman omilla sivuilla jne. Verkkiksessähän ei oikein arvioita edes ole. Tosin suurimmasta osasta pannuja arviot on samaan malliin ristiriitaisia, toiset kehuu ja sitten on vaihtelevissa määrin erittäin vahvaa kritiikkiä. Eli ota noista selvää mikä on totta.
Ostin nämä:
Arvostelu 3.8 out of 5 Amazonissa

Amazon 3.7 out of 5

Epäilen että monet kokkaajat polttaa pinnoitteen piloille kaasuliekillä tai induktiolla.
Kerron toki lisää jos ajan myötä huonoja ominaisuuksia ilmenee. Nyt molemmilla pannuillani on paistettu pari kertaa.
Käytössäni on myös hiiliteräs- ja valurautapannut, mutta vähärasvaiseen paistamiseen ne eivät oikein sovellu.
 
Mukavahan se vaihtaa pannua vuoden parin välein sen sijaan, että ostaisi hiiliterästä/valurautaa jotka kestää käytännössä ikuisesti.

Nojoo hieman provoilun puolelle meni. Sori siitä :sori:
Juuri näin! :)

Itsellä hiiliteräs ja valurauta ja nää kestää kyllä pirun hyvin. Eikä ylläpito ole mitenkään vaikeaa tai työlästä.
 
Kaikella on käyttökohteensa. Hiiliteräspannun ylläpidon työläydestä on kuulunut vähän muutakin kuin autuasta helppoutta :) Itse en koe tarvetta sellaiselle keittiössä kun on LeCreusetin valurauta ja pari Hackman/Fiskars pinnoitettua pannua.
 
Juuri näin! :)

Itsellä hiiliteräs ja valurauta ja nää kestää kyllä pirun hyvin. Eikä ylläpito ole mitenkään vaikeaa tai työlästä.
Tartutaan nyt tähän ja Tuokkosen offtopic-provoiluun, mutta pakko kyllä sanoa että ite sijotin kaltaistenne puheiden takia 60-90e De Buyerin (?) klassikkohiiliteräspannuun.

Yhen lauantai-illan kattelin youtubesta rasvanpolttovideoita, kun halusin omaan pannuuni priiman rasvapolton, että ihastuisin kerrasta ko. hökötykseen. Noh, yhden sunnuntain sitten käytin rasvanpoltteluun videoiden mukaisesti kuumentaen pannun liedellä sipaisten talouspaperilla minimaalisen kerroksen silavaa, antaen lämmetä savuamispisteeseen ja kokonaan jäähdyttäen ja toistaen. Varmaan joku 10-15 rundia tein sitä (ja varmaan kymmenisen tuntia), joka käsitykseni mukaan on vähän eksessiivistä, mutta "enempi parempi", kuten videot kertoivat. Noh, iha järkyttävältähän uus pannu alko rasvanpolton myötä näyttämään, mutta uskoin tutoriaalien sanomisia, että niin kuuluu olla ja että hyvä nonsticki tulee, mitä rumemmaks vetää.
Seuraavana aamuna sitten munat pannuun kevyellä rasvalla (varmuuden vuoks) ja eikös ne perkeleet hirttäneet oitis kiinni. Käristyneet munat vittuun pannusta, nopea tiskaus kuumalla vedellä, niinku ohje on ja uusi yritys runsaalla rasvalla. Kiinni leipo. Alko vituttaa koko helvetin ostos samoin tein. Seuraavana päivänä vielä uusi yritys maltillisemmalla lämmöllä broilerinfileille runsaalla öljyllä, mutta kiinnihä ne paskat tarttu. Alko kanssa näkymään halkeilua kiinni palaneessa rasvassa tuossa vaiheessa ja tiesin, että koko vitun pannu pitäis saippuarautavillatiskaamalla resettaa ja vetää täysin uudet rasvanpoltot. Siitä päivästä asti pannu on ollu jossai kaapin pohjilla ja mieluummi käytän astalona kuin ruoanlaittovälineenä.

Ihan vaan tälleen kommenttina niille, jotka tulee huutelemaan pannun "helppoudesta" (josta nyt muutenkin oon eri mieltä vs. nonstick arkikäytössä). Rasvapolton onnistuminen ei oo mikään itsestäänselvyys ja ratkaisee merkittävästi pannun tulevaisuuden ja helvetin helposti myös pilaa sen - eikä se todella ole mitään helppoa vaikka kuinka siihen valmistautuisi, kokemusta on. Varmasti joltain mummolta perityllä perintökapistuksella alkaa pintaa olemaan "suoraan pakasta", mutta en kyllä ite suosittele kotitalouksiin tollasta kaupasta todellakaan varauksetta saatika "helppoina" tekeleinä.
Ja ne jotka tulee huomauttelemaan rasvanpolton tekemisestä uunissa mieluummi, niin tuo paska ei sinne mahtunut.

Vaikka pinnoitetut pannut alkavatkin vituttamaan kerran vuodessa, niin ei ne vitutuskäyrällä ole päässeet lähellekään niitä leveleitä, mitä toi vajaan huntin hiiliteräspannu on saanut aikaan.
Muutenkin ihmetyttää ihmiset, jotka tulee Toyota-ketjuun huutelemaan, että kyllä se Mazda olla pitää - en ymmärrä :tdown:
 
Tartutaan nyt tähän ja Tuokkosen offtopic-provoiluun, mutta pakko kyllä sanoa että ite sijotin kaltaistenne puheiden takia 60-90e De Buyerin (?) klassikkohiiliteräspannuun.

Yhen lauantai-illan kattelin youtubesta rasvanpolttovideoita, kun halusin omaan pannuuni priiman rasvapolton, että ihastuisin kerrasta ko. hökötykseen. Noh, yhden sunnuntain sitten käytin rasvanpoltteluun videoiden mukaisesti kuumentaen pannun liedellä sipaisten talouspaperilla minimaalisen kerroksen silavaa, antaen lämmetä savuamispisteeseen ja kokonaan jäähdyttäen ja toistaen. Varmaan joku 10-15 rundia tein sitä (ja varmaan kymmenisen tuntia), joka käsitykseni mukaan on vähän eksessiivistä, mutta "enempi parempi", kuten videot kertoivat. Noh, iha järkyttävältähän uus pannu alko rasvanpolton myötä näyttämään, mutta uskoin tutoriaalien sanomisia, että niin kuuluu olla ja että hyvä nonsticki tulee, mitä rumemmaks vetää.
Seuraavana aamuna sitten munat pannuun kevyellä rasvalla (varmuuden vuoks) ja eikös ne perkeleet hirttäneet oitis kiinni. Käristyneet munat vittuun pannusta, nopea tiskaus kuumalla vedellä, niinku ohje on ja uusi yritys runsaalla rasvalla. Kiinni leipo. Alko vituttaa koko helvetin ostos samoin tein. Seuraavana päivänä vielä uusi yritys maltillisemmalla lämmöllä broilerinfileille runsaalla öljyllä, mutta kiinnihä ne paskat tarttu. Alko kanssa näkymään halkeilua kiinni palaneessa rasvassa tuossa vaiheessa ja tiesin, että koko vitun pannu pitäis saippuarautavillatiskaamalla resettaa ja vetää täysin uudet rasvanpoltot. Siitä päivästä asti pannu on ollu jossai kaapin pohjilla ja mieluummi käytän astalona kuin ruoanlaittovälineenä.

Ihan vaan tälleen kommenttina niille, jotka tulee huutelemaan pannun "helppoudesta" (josta nyt muutenkin oon eri mieltä vs. nonstick arkikäytössä). Rasvapolton onnistuminen ei oo mikään itsestäänselvyys ja ratkaisee merkittävästi pannun tulevaisuuden ja helvetin helposti myös pilaa sen - eikä se todella ole mitään helppoa vaikka kuinka siihen valmistautuisi, kokemusta on. Varmasti joltain mummolta perityllä perintökapistuksella alkaa pintaa olemaan "suoraan pakasta", mutta en kyllä ite suosittele kotitalouksiin tollasta kaupasta todellakaan varauksetta saatika "helppoina" tekeleinä.
Ja ne jotka tulee huomauttelemaan rasvanpolton tekemisestä uunissa mieluummi, niin tuo paska ei sinne mahtunut.

Vaikka pinnoitetut pannut alkavatkin vituttamaan kerran vuodessa, niin ei ne vitutuskäyrällä ole päässeet lähellekään niitä leveleitä, mitä toi vajaan huntin hiiliteräspannu on saanut aikaan.
Muutenkin ihmetyttää ihmiset, jotka tulee Toyota-ketjuun huutelemaan, että kyllä se Mazda olla pitää - en ymmärrä :tdown:
Voi siinä näköjään sitten näinkin käydä. Omalla kohdalla pinta pysynyt ja tomaattikastikkeet kun tekee muulla vehkeellä niin ei tarvitse pelätä rasvapinnoitteen lähtöä. Joka käytön jälkeen kevyesti hieraisee öljyä pintaan niin pysyy hyvänä. Sanoisin, että yksi parhaista hankinnoista mitä keittiöön tehnyt. Mutta joo ylimääräistä säätöä voi joutua tekemään ja ei liene paras valinta jokaiselle/joka käyttötarkoitukseen.
 
Alkuun ei tarvita kummoisempaa pintaa kuin että suojavahat lähtee ja pannu ei ruostu. Pintoja tulee ja menee sitten käytössä ja parilla pekoniaamiaisella kiihdyttää prosessia. Munille kandee noin muutenkin olla oma teflonpannunsa, jonka pinta pysyy priimana pidempää. Lihoissa hetkellinen kiinnipalaminen kuuluu oleellisesti paistamiseen.

Empiirisesti ja anekdoottisesti ~5v pannu kestää silloin tällöin tomaatitkin, kun nopea altistus ehtii vain ylimmät kerrokset kuoria.
 
Joo se rasvanpoltto on mystifioitu kyllä netin toimesta: valurauta tarvitsee huokoisena materiaalina käyttöä alleen että lähtee toimimaan mutta hiiliteräs ei tätä vaadi. Kummankin materiaalin kanssa puuhastellessa ongelma on se, että ovat herkkiä lähtötekijöiden vaihteluille onnistumisen suhteen, tässä muutama:

  • Pannu liian kylmä ja kaikki hirttää kiinni, etenkin lihat ei tykkää tästä
  • Pannu liian kuuma ja tietyt ruoka-aineet palaa kiinni, kuten kananmunat
  • Liian vähän rasvaa. En tarkoita uittaa rasvassa mutta ei tämä ole vapaaehtoinen toimenpide niin kuin pinnoitetuissa pannuissa, vaan koko pohjan alan pitää kevyesti olla rasvassa.
  • Pannun pitää olla tasaisen lämmin, isot pannut ei lämpiä niin tasaisesti esim induktiolla kuin pannukakkupohjaiset pinnoitetut/rosteriset pannut
  • Kaikki jämät edellisistä paistokerroista pitää saada pois, ei saa siis tuntua mitään röpelöitä pannun pinnalla sormin koittaen.
  • Pannu ei saa olla tahmea liiasta rasvasta, eli älä ylisuojaa pannua pesun jälkeen, koska tuloksena on vain tahmaa kun öljy hapettuu varastoinnissa pintaan.
  • Jos ruoka alkaa palaa kiinni ei sitä voi oikein lihan kohdalla enää pelastaa, tarkoitan tällä esim maustamattomia kanasuikaleita. Jos pannu oli liian kylmä ja kana hirttää kiinni heti alussa, sitä ei enää saa pelastettua lisäämällä lämpöä, vaan kanasta alkaa irtoamaan paistunutta pintaa pannun pohjaan joka pahentaa tilannetta joka sekunti.
  • Liikaa paistettavaa raaka-ainetta pannulle, pannu jäähtyy heti, tai hetken päästä ja jää kiinni - taas case kanasuikaleet

Munakaskäyttöön sopii hiiliteräs/valurauta ihan hyvin, mutta elämää helpottaa jos sillä ei paljon muuta paistella, silloin ei ole sitä röpöä siinä pinnassa mitä lihan paistamisesta tulee aina välillä. 20cm DeBuyer (tai Lodge valurauta) on hyvä tähän, sitten vaikka 24cm muuhun käyttöön. Carbon sarja (Pro) halvempi, erona vain maalattu kahva vs. Mineral B (consumer) epoksoitu.

Voin hyvin samaistua yllä olevan käyttäjän kohtaamiin ongelmiin, enkä pidä järkevänä kaikille tyrkyttää hiiliteräs- tai valurautapannuja. Moni on noiden non-stick pannujen myötä vieraantunut (jo toinen sukupolvi?) siitä mitä paistaminen ja pannun käsittely oli ennen niiden valtakautta. Ja kyllä ne on ennenkin palanut ruuat kiinni, itsekin lapsena joutui opettelemaan tosissaan että makaronilaatikon lämmittäminen onnistui kunnolla ilman palanutta kerrosta pannun pohjassa. Siinä mielessä pinnoitetuille pannuille oli aikanaan tilausta, koska non-stick pannun kanssa on yksi lysti mikä on lämpötila ja onko rasvaa, vaikka laittaisi sen makaronilaatikon kylmälle pannulle ja sitten vasta lämpöä perään niin ei palanut kiinni. No ei se paistamistakaan ole mutta ei siitä sen enempää. Ja hiiliteräksellä paistamisesta lähtee aina käryjä, koska riittävän kuuma pannu nyt vaan sattuu savuttamaan.

Jos vielä käyttäisin non-stick pannuja niin ottaisin jonkun paksupohjaisen kerrosrakenteen omaavan halvan pannun (Ikea?) ja käsittelisin varoen oikeilla työvälineillä ja lämmöillä. Itsellä ei ole ollut 15 vuoteen, koska omassa käytössä ne ei kestä vuottakaan tarttumattomana, enkä pidä muovista ruuanlaitossa missään muodossa - puu ja teräs rokkaa omaan fiilikseen.
 
Kerrostalossa ei kyllä voi kärytellä, joten se rajoittaa aika paljon. Eikä nyt muutenkaan rautaiset ole näiden pannujen vaihtoehto niin aika hedelmätöntä siitä vääntää.

Itsellä ei ole vielä ollut paistettavaa niihin WMF:n ceradureihin mitä ostin. Käyttöohjeissa ihmettelen, ehkä turhaan, kun sanotaa että tyhjänä ei saisi kuumentaa, mutta eihän voi paistaa ilman että pannu on ensin suoraan tarpeeksi kuuma. Kuuman kestoa luvataan 400c, kun perus-tefloneitahan ei saa oikeastaan yli 200 asteen kuumentaa.

Ja siis itse aina muutenkin käytän infrapuna-mittaria jolla tsekkaan pannun lämpöjä kun aloittelen paistamista, ehkä tuon ceradurin uskaltaisi päästää johonkin ~300 asteeseen ennen kuin lihat tms heittäisi pannulle?
 
Olen antanut itseni ymmärtää että kaikki tarttumattomat pinnoitteet ovat edelleen PTFE-muunnoksia eikä siltä osin kestä kuumuutta. Sen sijaan tuota mekaanista kestävyyttä on parannettu kennorakenteella jossa hankaus ei osu tuohon PTFE:hen vaan kennon reunoihin. Voi ajatella hunajakennon pintaa jossa jokaisen kennon reuna kestää hankausta ja PTFE on siellä kennon sisällä estämässä ruuan tarttumista.

Lämmön osalta vaihtoehtoja on mielestäni kaksi:
  1. Puhuvat palturia ja laskevat hyväksyttävän hävikin (takuut), myynti ja kate kuitenkin kasvaa tuosta "teknologiasta". Hintahan näissä on melko korkea ja takuukeikkoja lienee suhteellisen vähän, moni vaan ei jaksa.
  2. Jollain lisäaineella saavat materiaalin johtamaan pintaan lämpöä paremmin, jolloin se ei jää tuohon yhtenäiseen huonosti lämpöä johtavaan PTFE kerrokseen vaan ikään kuin johtuu lisäainehippusia pitkin pintaan. Tätäkö se timanttipinnoite sitten tarkoittaa, en tiedä.
Tää on ihan mutuilua, mutta ei tästä oikein muutakaan irti saa kun eivät suostu valmistajat mitään oikeaa dataa tai koostumuksia paljastamaan. Hyvin varauksella suhtautuisin noihin annettuihin lämmönkestoihin ja pitäytyisin maltillisissa tehoissa, etenkin tyhjän pannun kanssa.

Jos joku on tutkinut pinnoiteasiaa niin olisi kiva kuulla lisää.
 
Mun käsittääkseni ideana on heittää öljyt tai voit pannulle hyvissä ajoin: hukkalämpö imeytyy öljyyn eikä pannu itse väänny kippuralle lämpörasituksesta. Tietenkin jos tahtoo naapuruston pulut tappaa, niin siihen teflonin savuttaminen toimii mainiosti.
 
Ei se pieni voinokare tai tilkka öljyä kyllä paljon tehoa itseensä ota. Enemmän tuossa taitaa olla idea että ajoissa havaitsee pannun olevan kuuma kun voi alkaa sulamaan tai öljy savuamaan. Pinnoitetuissa pannuissa ei ole rasvaa pesun jäljiltä niin ei se taida edes savuta kuumentuessaan jolloin helposti mennään yli suositeltujen lämpöjen jos mikään ei indikoi lämpötilaa.
 
Kuten sanoin siksi pitää käyttää laser/infrapuna-mittaria. Itse vuosia sitten ostin sellaisen snadin pistooli/käsimallin, sillä aina katson lämpötilaa ennen kuin alan paistamaan.

Ilman mittariahan ei mitään eksaktia infoa voisikaan mitenkään saada.
 
Viimeksi muokattu:
Menkää nyt juttelemaan niistä teräspannujen rasvapoltoista sinne toiseen threadiin kun se on niille jutuille tarkoitettu. Tässä threadissa puhutaan pinnoitetuista non-stick pannuista ja se on olemassa nimenomaan sitä varten, että ei tarvitsisi selata tuhansien hiiliteräsylistysten seasta kokemuksia niistä non-stickeistä.

Jos jotakuta kiinnostaa teräspannu tai valurautapannu, niin hän osaa varmasti tulla sinne toiseen threadiin ihmettelemään.
Kuten sanoin siksi pitää käyttää laser/infrapuna-mittaria. Itse vuosia sitten ostin sellaisen snadin pistooli/käsimallin, sillä aina katson lämpötilaa ennen kuin alan paistamaan.

Ilman mittariahan ei mitään eksaktia infoa voisikaan mitenkään saada.
Induktioliedellä kun lämmittää esim. tuota rotisser optiheat+:aa, niin siitä tiettää tasan tarkkaan, että kuinka lämmin se on. Toki mihinkään muuhun lämpöön sitä ei saa yhtä helposti astettua.
 
Jos oli minulle tarkoitettu niin kirjoitin viimeisimmän viestini ihan non-stick pannuista. Kyseessä oli pannun kuumennusohje voin/öljyn/veden kanssa joka indikoi pannun olevan kuuma. Näinhän niitä yleensä ohjeistetaan lämmitettävän ihan valmistajan toimesta.

Muistaakseni Tefalillakin oli joskun pannu jossa keskellä oleva punainen merkki, ympyrän sisällä risti, muutti väriä kun oli sopivan kuuma. En muista mikä se lämpötila tuolloin oli, mutta varmasti lisää käyttömukavuutta ja -varmuutta.
 
Pieni tiivistelmä non-stick pannuista:

- Yleisin syy pilaantumiseen on ylikuumeneminen, riippuu vähän laadusta mutta osa menee jo 260C pilalle, induktiolla siis salamannopeasti
- Pohjan kuperaksi vääntyminen on sama, siellä alumiinipannun pohjassa on se induktiolätkä, sille kun antaa tarpeeksi lämpöä niin eri lämpölaajenemiskertoimet takaa sen että menee ropeliksi.
- Ns keraamiset/timantti yms muut pinnoitteet kestää paremmin hinkkausta mutta sama kuin yllä, tarpeeksi lämpöä ja ne on entiset.
- Historiassa on ollut muutamia erityisen huonoja pinnoitegeneraatioita jotka ei kestäneet juuri mitään. Näitä tulee edelleen koska prosessi on semiherkkä ja vaikka pannut testataan per erä niin silti niitä pääsee läpi.
- Vaikka pannuissa mainostetaan että kestää tiskikonetta niin kyllä se niitä pinnoitteita syö

Itsellä nykyään WMF rosteripannut, vikaantumisaste 0% ja saa hinkata vaikka laikalla puhtaaksi.
 
Pinnoitettuun pannuun (perusTefal) alkanut vuoden käytön jälkeen tarttua kaikki. Onko mitään tehtävissä? Jos ei, niin mikä ois budjettiluokassa toimiva pinnoitettu pannu?
 
- Yleisin syy pilaantumiseen on ylikuumeneminen, riippuu vähän laadusta mutta osa menee jo 260C pilalle, induktiolla siis salamannopeasti

Tiivistelmään hyvä lisä olisi listata juuri aiemmassa keskustelussa mainittu asia, eli että hyvä pannu muuttaa magneettisia ominaisuuksiaan lämpötilan mukaan, jolloin se ei induktiolla kovin helposti ylikuumene. Halvat teflonit nyt menee laakista entiseksi, niiden myyminen pitäisi kieltää.
 
Tiivistelmään hyvä lisä olisi listata juuri aiemmassa keskustelussa mainittu asia, eli että hyvä pannu muuttaa magneettisia ominaisuuksiaan lämpötilan mukaan, jolloin se ei induktiolla kovin helposti ylikuumene. Halvat teflonit nyt menee laakista entiseksi, niiden myyminen pitäisi kieltää.
Kieltoon ehdottomasti :lol: on ilmastotalkoota ja energian säästöä yms. niin miksei turhan roinan valmistamisesta jättämistä myös.
 
Tuo taita olla idealtaan samanlainen kuin Heirolin steelsafe pro. Ääni tälle pannutyypille

Ei vaan täysin pinnoittamaton - sen jälkeen kun lukaisin vähän niiden non-stick pinnoitteiden terveysvaikutuksista niin perfluorattuja yhdisteitä ei enää tähän taloon tule ainakaan pannuissa. Ja vaikka nykyiset on PFOA vapaita niin se vain tarkoittaa että siellä on eri perfluorattu happo jonka kirjainlyhenne ei ole PFOA, terveysvaikutukset / ympäristövaikutukset varmaan samaa luokkaa.

Nuo vaatii pitkän harjoittelun ennen kuin oppii paistamaan kunnolla mutta sen jälkeen kyllä parasta mahdollista: ei pelkoa ylikuumenemisesta, kestää kaikkia mahdollisia välineitä (ja öljyjä), voi säilyttää ruokaa jääkaapissa ja voi pestä astianpesukoneessa toisin kuin valurautapannut.

 
Meillä on talossa myös täysrosterinen pannu, mutta kyllähän se on vähän haastellinen käyttää. Tai ehkä haasteellinen on väärä sana, mutta paistaminen vaatii erinlaista läsnäoloa ja tarkkaavaisuutta.

Mitä noihin aineiden vaarallisuuten tulee, niin kuhan ei käytä kuluneita ja rikkimenneitä pannuja, risk lienee pieni. Ylipäätään, niin kauan kuin ihmiset vetevät vapaaehtoisesti savua keuhkoihinsa ja viinaa sisuksiinsa, lienee muista varallisista aineista puhuminen turhaa. Ja onhan ylipäätään paistaminen vaarallista, karsinogeenejä muodostuu joka kerta. Mutta joo, hyvähän se on varoa ja olla tietoinen näistäkin vaaroista, mutta ihan jalat maassa tässäkin asiassa.
 
Tämä keskusteluketju on tarkoitettu non-stick PINNOITETUILLE pannuille, pinnoittamattomista ja muista pannutyypeistä voi jatkaa jossain toisessa ketjussa - tässä ketjussa menee offtopiciksi.
 
Täällä on menty parikymmentä vuotta kolmella Tefalin peruspannulla ja tuli äskettäin ostettua uusi Tefal Titanium Pro -pinnoitteella. Lupailee tuplakestoa perus Titanium-pintaan verrattuna, katsellaan sitten viiden vuoden päästä miltä se alkaa näyttää. Mitä joskus on tullut infrapunamittarilla mittailtua, niin 180 asteen tienoilla Tefalin näppärä värilätkä näyttää pannun olevan valmis, ja reiluun 200 asteeseen on joskus kuumentunut eikä tuo ole tuonut vielä ongelmia. Vaihto on tullut siinä kohtaa kun pinta alkaa olla turhan naarmuisen näköinen ja tulee vastaan uusi kivanoloinen pannu sopivassa tarjouksessa, en muista että olisi noissa vanhoissakaan silloin alkanut ruoka tarttua kiinni. Mutta ei nuo pinnoitteet kymmentä vuotta kestä kuitenkaan uudenveroisena vaikka ei millään metallilla koskekaan pinnoitukseen eikä pese pannua koneessa ja pitää lämpötilat sallituissa rajoissa.

Ei ole ollut ongelmaa kiinnipalamisen kanssa, vaikka usein paistetaan ilman rasvaa, eteenkin kanaa. Joskus muistan että on joku liha kyllä tarttunut kiinni, mutta ei niin usein että näin vuosien jälkeen olisi jäänyt muistiin mitään harmitusta aiheesta. Ja kaikkeen on saanut paistopinnan kun lämpöä ja aikaa on tarpeeksi. Jos paistopinta on jäänyt puuttumaan, niin on ihan oma virhe silloin ollut kyseessä, en ole osannut pannua siitä syyttää. Käyttökohteena lähinnä erilaisia lihoja ja kasviksia, esim munakkaita ei tule tehtyä.

Pannujen pesu on nopea ja helppo, pesuainetta, kuumaa vettä, ja puolen minuutin harjaus niin kaikki marinaadien jämät sun muutkin irtoaa. Esim muoviset lastat on työläämpiä saada puhtaaksi kuin pannu ja ne päätyykin silloin tällöin tiskikoneeseen. Pannua ei ole tarvinnut koneeseen laittaa kun puhdistuu niin hyvin käsinpesullakin.

Näillä perusteilla ei ole ollut tarvetta kokeilla muuntyyppisiä pannuja, Tefalit on toimineet omassa käytössä täysin ongelmitta ja ollaan oltu niihin tyytyväisiä. Hintaa kertyy ehkä 30-40 euroa kymmennelle vuodelle kun pannu maksaa 20-30e, ei ole tuntunut rahan hukkaan heittämiseltä.
 
Suosittelen myös ~20e tarjous-Tefaleita jokapäiväiseen käyttöön. Mikään testaamani pinnoitettu >60e hintaluokan pannu ei ole kestänyt jokapäiväisessä käytössä yhtään sen pidempään kuin perus-Tefal. Testattu on Rotisserit (NOH), Herolit ja Tefalit. Kaikissa on pinnoite rikki 1-2 vuodessa. (Aiemmin mainittu plus-merkkinen Rotisser on kylläkin testaamatta). Hans Välimäki sanoi (olisiko ollut Patakuningas-kirjassa), että hänen ravintoloissa mentiin myös perus-Tefaleilla. Jos perus riittää mestarille niin se riittää myös minulle :hmm:

Lisäksi kun ostat toisen kunnollisen (mahdollisesti pinnoittamattoman) pannun pihvin paistoon ja tarvittaessa uuniin heitettäväksi niin et muuta tarvitse.
 
Ilmeisesti kellään ei kasareihin ollut mitään hyviä suosituksia?
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Kokemuksia näistä Lidlin pannuista? Olisi ainakin edullisesti tarjolla(10€) ja näissä on ILAG-pinnoite, onko se nyt huonompi vai parempi vai samaa laatua teflonin kanssa?
 
Nopealla googlauksella ILAG tekee ainakin "teflon" ja keraamisia pinnoitteita, tuosta kuvasta ei ota selvää kumpaa Ernesto käyttää.
 
Noi Lidlin nyt tarjouksessa olevat pannut ei sovi sen tarjouslehden mukaan induktiotasolle. Tuossa mainoksessa siitä ei ole mitään mainintaa...

Ostin itse Opan Kenno pannun tän ketjun suosittelujen perusteella. Pannu tosin vielä testaamatta.
 
Hiiliteräkset ja valuraudat on testattu, enkä edelleenkään ymmärrä miksi kukaan (amatööri) niitä kotiinsa hankkii. Kauheasti vaivaa ilman mitään hyötyjä. Joo, provoa vähän tähän, mutta mikä se hyöty on mitä siitä hiiliteräksestä saa? Mitä iloa hiiliteräksestä saa, mitä ei saisi teflonin ja rosterin yhdistelmällä? Teflonit on kevyitä, mukavia käyttää ja huomattavasti helpompia huoltaa kuin hiiliteräkset. Rosterilla saa käytännössä samat paisto-ominaisuudet ilman hiiliteräksen heikkouksia.

Varmasti löytyy joku niche-käyttötarkoitus mihin hiiliteräs on parempi, mutta minä en sitä omassa arkikäytössäni löytänyt. Jos joutuu youtube-videoista etsiskelemään neuvoja sen rasvapolton tekemiseen (vs. että olisi jo selvää esim. ammatin puolesta) niin todennäköisesti ei tule koskaan hyötymään siitä hiiliteräksestä.

Hankkikaa kunnon teflon, vaikka tämmönen, peskää se käsin, käyttäkää muovisia tai puisia lastoja ja hoitakaa käristelyt ja muut kovaa kuumaa vaativat paistamiset rosteripannulla, niin se teflonpannukin kestää vuosia.
 
Vastataan nyt aluksi provoon ja jatketaan sitten pinnoitetuista ihan aiheena. Rosterilla on aika vaikea paistaa mitään kuumemmassa, on todella herkässä se kiinnipalaminen. Muuten kyllä toimii kaikkeen hyvin - esimerkiksi yrttien ja sipulin/valkosipulin kuullottamiseen. Pinnoitettu pannu nyt taas ei kestä kuumentamista kauaa, ja toiset ei halua olla vaihtamassa pannuja lähes vuosittain tai käyttämässä muovipinnoitteita.

Tarkastin Lidlin pinnoitetut pannut eilen, ovat todella halpoja mutta eivät sovi induktiolle ja pohjakin oli ohut rimpula. En suosittele.
 
Viimeksi muokattu:
Löytääkö/tietääkö kukaan mikä pinnoite Le Creuset Toughened Non-stick-pannuissa on? On jo tuollainen emaloitu valurauta Le Creusetiltä, tuntuu ikuiselta, niin vanha etten muista kauanko on ollut, joten siltä pohjalta voisi kokeilla saman valmistajan non-stickiäkin. Kunhan nykyisestä Optiheat+:sta aika jättää, taitaa mennä tosin vielä vuosia :)
 
Ei se pieni voinokare tai tilkka öljyä kyllä paljon tehoa itseensä ota. Enemmän tuossa taitaa olla idea että ajoissa havaitsee pannun olevan kuuma kun voi alkaa sulamaan tai öljy savuamaan. Pinnoitetuissa pannuissa ei ole rasvaa pesun jäljiltä niin ei se taida edes savuta kuumentuessaan jolloin helposti mennään yli suositeltujen lämpöjen jos mikään ei indikoi lämpötilaa.

Siirtää lämmön pannun pinnalta tehokkaammin? Ei tietty loputtomiin toimi, mut pannua kuumentaessa. edit: no en tiedä, ku tarkemmin mietin. Jostain syystä tuota kuitenki suositellaan.
 
Vanha Fiskarsin teflon pannu alkaa vetelemään 3v aktiivisen käytön jälkeen viimeisiään ja tarvisi uutta paistinpannua tilalle.

Olen vähän koittanut speksailla ja katsella mitä sitä koittaisi seuraavaksi. Hiiliteräksiä ja rosteria on mutta hehkutettu, mutta teflonin(tai kenties keraamisen?) käytön helppous kuitenkin viehättää, kun arkiruokaa kuitenkin pääosin väsätään vähintään 6krt viikossa, pääosin kasviksien ja kanasuikaleitten yms paistoa sekä erinäisiä (usein tomaatti) kastikkeita, harvoin mitään isompia lihajuttuja.

Aiemmin on ollut käytössä tavan tefloneita, mutta nuo "keraamiset" on itselle uusi tuttavuus ja ei oikein kaupparatsujen markkinapuheista avautunut että mitä eroa teflonin ja keraamisen välillä oikeastaan on. Se on käynyt tässä ilmi että ilmeisesti kummankin saa liialla lämmittämisellä nopeasti pilalle, mutta onko siitä jotakin hyvää ja selkeää summaryä antaa, että minkälaisesta käytöstä nuo muuten pilaantuu ja kuinka helposti?
Tyyliin Keraaminen kestää metallisia työkaluja paremmin mutta sietää hankaavaa käyttöä vähemmän?
Keraaminen menee kerrasta pilalle, siinä missä teflon rupeaa tarraamaan tai kuoriutumaan "pikkuhiljaa"?

Fiskarsin Norden vakutti mielenkiintoiselta, onko se käytännössä rosteripannu, vai onko siinä jonkinsortin keraaminen pintakäsittely jonka saa kyllä tuhottua helposti varomattomalla käytöllä?

Entä onko Citymarketeista löytyvistä Infinity Chefs Essence -pannuista kokemuksia, onko sellaiset mistään kotoisin vai samaa marketti (teflon) kuraa vähän hienommalla nimellä?


Pääosin siis pohdinnassa että saanko kuitenkaan pannua joka kestäisi pidempään kuin kolme vuotta jos ladon vähän enemmän seteleitä nippuun(Fiskars Norden, Swiss diamond, tms)? Vai onko käytännössä vaan helpompi elää sillä ajatuksella että ostaa edullisen teflonin ja vaihtaa 2-3v välein..?
 
Vanha Fiskarsin teflon pannu alkaa vetelemään 3v aktiivisen käytön jälkeen viimeisiään ja tarvisi uutta paistinpannua tilalle.

Olen vähän koittanut speksailla ja katsella mitä sitä koittaisi seuraavaksi. Hiiliteräksiä ja rosteria on mutta hehkutettu, mutta teflonin(tai kenties keraamisen?) käytön helppous kuitenkin viehättää, kun arkiruokaa kuitenkin pääosin väsätään vähintään 6krt viikossa, pääosin kasviksien ja kanasuikaleitten yms paistoa sekä erinäisiä (usein tomaatti) kastikkeita, harvoin mitään isompia lihajuttuja.

Tuossahan on sitten olemassa välimuotoja, kuten tämä.: Itse ostin talvella tälläisen Heirol steelsafe pannun ja on pakko sanoa että paras pannu mitä olen omistanut. Tottakai perinteinen tefloni on helppokäyttöisempi, mutta kun lukee tuon pannun ohjeet, niin hyvää tulee. Paistaminen hiiliteräspannun opein, mutta vähemmällä kiinnipalamisriskillä. Teflonipannu on vielä myös aktiivikäytössä.
 
Eikö noi Heirolin tuotteet oo pääasiassa aika heikkolaatuista kiinasta tuotua tavaraa, joita myydään kalliilla hinnoilla? Kalliilla hinnalla luodaan mielikuva laadukkaasta tuotteesta.

Olen aika varma, että verkkokauppa.comista on jopa poistettu negatiivisia kommentteja osasta tuotteista. Tiedän tämän siitä syystä, että olen tässä korona-aikana päivitellyt keittiön varusteita ja myös lukenut noita Heirolin arvosteluja. Samanlaista osviittaa antaa jos hakee verkkokauppa.comista kaikki Heirolin tuotteet ja katsoo tuotteen tähtiä, niin osalla tuotteista ei muka olekaan arvosteluja kun avaa tuotteen sivun. Muistan pari tuotetta, missä ihmiset kommentoivat tuotteen rikkoutuneet viikossa ja nyt kommentteja ei enää ole olemassa? :D

Outletistakin löytyy noita tuotteita, koska ihmiset selkeesti on pettyneitä tuotteiden laatuun. Itse en kyllä tilaisi yhtään Heirolin tuotetta sen perusteella mitä olen lukenut. Tietysti joukkoon voi mahtua tuoteyksilöitä, jotka osuvat kellokäyrässä laadukkaaseen alueeseen, mutta heittelyä laadussa taitaa olla vaikka kuinka.
 
Joo, olen lukaissut noita verkkiksen arvosteluja , mutta moni on luullut että tämä on joku teflon pannu , mihin ei mikään jää kiinni.
Mainosteksteistä voi saada sellaisen kuvan , mutta ohjeissa kerrotaan kyllä varsin tarkkaan käyttöohjeet ja mihin sitä ei suositella. Veikkaan että moni ei paistinpannun ohjeita edes vilkaise.

Itsella tuo toimii ja olen varsin tyytyväinen. Suoranakin on pysynyt. Jos tuo jaksaa toimia kahden teflonpannun ajan , niin on hintansa väärtti.
 
Kävin tänään markettikierroksella hämmästelemässä tarjontaa.

Tuo Heirolin pannu oli omaan makuun turhan painava ja muutenkaan ei tuntunut hirveän hyvältä käteen. Myös tuo "paras pannu ikinä mutta tarvii teflonin kaveriksi kananmunanpaistoon" ei oikein osu siihen mitä haen, vaikka nyt muuten saattaisi hyväkin pannu olla.

Fiskarsit voinee tältä kierrokselta unhoittaa, vaikka tuo Norden vaikuttaisi mielenkiintoiselta, mutta turhan painava eikä oikein sovi käteen. Tuo Rotisser+ vaikutti lupaavimmalta, mutta sekin aika painava ja kahva ei siinäkään ollut erityisen miellyttävä.

Infinty chefsit jää ehkä kuitenkin ohi-sektoriin, vaikutti ihan OKlta, mutta kahva ei ollut kovin miellyttävä sitten kuitenkaan. Hinta olisi kyllä ollut todella edullinen(25€ plussakortilla), mutta mielummin ostan vähän paremmin käteen sopivan...

Parhaiten käteen sopi Tefalin Jamie Oliver premium stainless steel. Tuo vaikuttaisi muutenkin ihan pätevältä, ja oli sopivan painoinen ja järkevän hintainen, tosin poistuva malli ilmeisesti(?) eli saatavuus ei kaikkein paras sinällään. Tuosta olisi kuitenkin tarjolla myös vastaavalla pinnoitteella(?) oleva "Hard anodised" alumiiniversio, joka voisi olla kanssa hyvä, mutta sitten pitäisi osata arpoa että kumpi olisi parempi. Mitä eroa käytännössä on rosteri versus alumiinipannulla, olettaen että kahva ja pinnoite on sama?
Rosteri johtaa lämpöä huonosti ja alumiini hyvin, miten tuo mahtaa vaikuttaa pannun toimintaan käytännössä?
Entä onko noissa jommassa kummassa enemmän tendenssiä saada esim pannun pohjaa kieroon nopeilla lämpövaihteluilla tms..?

Green pan Barcelona 28cm vaikutti kanssa oikein hyvälle käteen ja järkevässä hintaluokassa. Tuo on ilmeisesti kuitenkin keraamisella pinnoitteella oleva, ja jotakin testejäkin voittanut, mutta en tiedä arvaako keraamsiin lähteä matkaan.

Teflon on tuttu, mutta keraamiset ei, eli pitäisi keksiä mikä mahtaa käytännön ero olla sitten teflonin ja keraamisen välillä, onko tähän jotakin näkemystä tarjota..?
Internet kertoo joko että kummatkin on samanlaisia tai että keraaminen hieman vähemmän kestävä, mutta mitään kovin tuoreita järkeviä vertailuja ei tullut äkkiseltään vastaan...

Entä tuleeko mieleen muita samanlaisella "muotokielellä" olevia kuin noi Tefalit, eli aika sirolla kahvalla olevia teflonipannuja..?
 
Vuosia menty Ikean pannuilla. 1,5 vuotta ja uutta tilalle. Nyt kuitenkin katselin olevinaan, ettei sitä lasikannellista 26cm ole enää kaupan? Taisi kulkea Skänka tjs. nimellä.
 
Saiko "Kenno" konsensus-jees åänet täällä? Vaiheessa vielä ostaminen kun välillä aina loppu tai sitten sillä perus kalliilla hinnalla.
 
Ite ottanut aina tavaksi "paistaa vettä", eli siinä kohti kun alkaa paistamista suunnittelemaan niin sen verran vettä pannulle että peittyy koko pohja ja hellalle -> ei tartte niin kytätä siinä vieressä kokoaikaa kun lämpenee (wanha walurautalevy). Sitten kun huomaa että vesi kiehuu pannussa, tsekkaa että kaikki pannulle heitettävä on valmiina (sipulit pilkottu jne) niin vesi pois ja vähän rasvaa tilalle.

Näkisin että palaa paljon herkemmin pannu pilalle, jos jättää kuumenemaan tyhjänä levy täysillä. Sen jälkeen kun olen tähän tyyliin siirtynyt niin ei ole tainnut yksikään pannu palaa rikki.
 
Itse ollut todella tyytyväinen tuohon Fiskarsin Hard Face sarjaan.

Kuin myös. Haluaisin pitää lodgen valurautapannusta, mutta jumalauta kun paistotuloskin on tällä yhtä hyvä ja usein parempi niin ostellaan näitä sitä mukaan kun sattuu kulumaan.

Jos sattuu pitämään lihoista missä on makua eli ei pese marinadeja pois niin hard facella saa kyllä mukavan karamellioituneen intensiivisen maun eikä tavara jää pannuun. Valuraudalla maku jää pannuun joka kaavitaan sitten viemäristä alas. Tefalit pääee aika lähelle mutta jotenkin tuon hard facen vaan aina mieluiten kaapista ottaa, ei tarvi ihmetellä eikä kikkailla. Kestänyt nyt vuoden päivät eikä vielä osoita antautumisen merkkejä vaikka epäilemättä se päivä vielä koittaa.
 
Mulla oli tuollainen rosterinen 28cm Hard Face ja se toimi verrattain hyvin ~3 vuotta päivittäisessä käytössä, sitten pinnoite lähti kuoriutumaan reunoista mihin teflon pinta loppuu, myös kahvan niittaukset alkoi hieman löystymään. Itse paistopinta pysyi verrattain hyvänä loppuun asti, etenkin kun tuo oli aika kovassa käytössä. Pannu oli sinällään ihan hyvä, tosin vähän painavan puoleinen ja kahva ei ollut ergonomialtaan kaikkein miellyttävin.

Päädyin omassa arvonnassa Tefalin Jamie Oliver premium stainless steel malliin, joka vaikuttaa ~kuukauden käytön perusteella varsin hyvältä, mutta kestävyydestä ei oikein voi sanoa vielä mitään. Muuten tuo toimii hyvin samalla tavalla kuin entinen fiskars, mutta on hieman kevyempi ja kahva on paljon parempi.
 
Paistamisessa kannattaa käyttää öljyä sekä voita. Parantaa tarttumattomuutta entisestään.
Ite hommasin about 100€ Tefalin jälkeen Fiskars norden 28cm pannun Fiskars Norden paistinpannu, 28 cm 102,90 ja on kyllä hyvä.

Ne joilla on induktio, älkää laittako mitään pannua power boostilla tai mikä se teidän induktion turbo nimeltään onkin. Se kuumentaa pannun aivan liian nopeasti ja helposti polttaa pannun ns. käyttökelvottomaksi. Pannu lämpee kyllä nopeasti ilman sitä boostiakin.

Nyt pohdin uuden wokkipannun ostamista kun vanhasta alkaa pinnoite olla kulunut, taidan ostaa Fiskars nordenin..
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
259 258
Viestejä
4 506 687
Jäsenet
74 346
Uusin jäsen
jonppaasi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom