Oon ite sen verran kyyninen et epäilen että homma kävi täysin lennosta ja noin viikon sisään muuttivat yhteen. Oikeastaan väliähän asialla ei lopputuloksen kannalta oo ja murehtiminen ei varsinaisesti johda mihinkään, mut en ton suorituksen jälkeen varsinaisesti jäis haikailemaan kummankaan perään vaikka olis kuinka hyviä tyyppejä olleet. Mutta noin muuten uskon kyllä et voi sitä suhteenkin jälkeen käyttäytyä ihmisiks, ei siitä tarvi vaivaannuttavaa tehdä ellei halua. Mikä tuntuu sit monelle aikuisellekkin olevan hankalaa, eikä kyllä siinä, ei se helppoakaan oo.
Aika normaali juttu vissiin. Mitä kavereilta kyselly ja vierestä katellu (molempia sukupuolia) niin kyllä toi on vähän sellaselle keskivertomiehelle aika ankee paikka siinä 20-30v ikähaitarissa. Se tarjonta on vaan ainakin täällä PKS sen verran vinoutunu et naisilla on ihan oikeasti täys valinnanvapaus tässä hommassa. Mitä muutaman naispuoleisen Tinderiä räplänny niin 99,9% mitkä heittää oikealle tulee sit matcheiks samalla. Mut useimmalla niistäkin se asenne on muuttunu enemmän siihen et ei ne sitä ees tosissaan ota, eikä välttämättä aikomustakaan nähdä ketään sieltä. En kehdannu kysyä et mikä se tarkotus sit on, mut kai se joku itsetuntoboostin tapanen on.
Sit jos vielä on huomattavasti parempi livenä mitä viestien välityksellä niin ei sekään oikeen pitkälle kanna. Näistä syistä sitä saa vähän lisäpuhtia siihen et pitää nykyisen parisuhteen toimivana niin ei tarvi lähteä onneaan tuonne kokeilemaan, kun näyttää vähän karulta koko homma ja vähän ennustaisin et omalla kohdalla ois vähän tyhjää arpaa tarjolla