- Liittynyt
- 16.10.2019
- Viestejä
- 1 520
Gwendoline on sentään vissiin ihan hyvä näyttelijä, että toivotaan parasta. Sit lyhyet kommentit parista sarjasta, jotka sain päätökseen, eka vähän aiemmin.
Castlevania (kausi 4)
Tämä Netflixin tuottama anime lienee parasta, mitä peleistä on saatu ruudulle tehtyä. Ei valitettavasti vielä kovin paljoa ole se. Sinänsä ihan katsottavaa, mutta dialogi jotenkin sopi tosi huonosti hahmoille. Tuntui kuin olisi jotain edgy teenejä seurannut. Myös osa ääninäyttelijöistä tuntui kovin aneemiselta ja huonolta, esimerkkeinä vaikkapa Battlestar Galactican Tohtori Mumina eli James Callis sekä Carmillan ääninäyttelijä, joka taisi olla Dexterin tissivampyyri (heh, osuvaa) kun hänen biografiaa selailin.
Midnight Mass (minisarja)
Just sain tämän päätökseen ja piti sit painaa alapeukku, sen verran meno latistui viimeisessä jaksossa. Oli tällä sarjalla hetkensäkin ja tykkäsin papin näyttelijästä, sopivan karismaattinen osaansa. Eniten taisi tökkiä se, etten oikein tiedä, mitä tää sarja yritti olla. Kauhua, draamaa vai näkökulmia kristinuskosta? Myös sarjan sisäinen logiikka aiheutti liikaa kysymyksiä loppua kohden, että kiinnostus rupesi tökkimään. Ja rasismikulman olisi voinut jättää pois tai tehdä sen paremmin, tässä loppui jo rautalanka ja otettiin ratakisko käyttöön.
Castlevania (kausi 4)
Tämä Netflixin tuottama anime lienee parasta, mitä peleistä on saatu ruudulle tehtyä. Ei valitettavasti vielä kovin paljoa ole se. Sinänsä ihan katsottavaa, mutta dialogi jotenkin sopi tosi huonosti hahmoille. Tuntui kuin olisi jotain edgy teenejä seurannut. Myös osa ääninäyttelijöistä tuntui kovin aneemiselta ja huonolta, esimerkkeinä vaikkapa Battlestar Galactican Tohtori Mumina eli James Callis sekä Carmillan ääninäyttelijä, joka taisi olla Dexterin tissivampyyri (heh, osuvaa) kun hänen biografiaa selailin.
Midnight Mass (minisarja)
Just sain tämän päätökseen ja piti sit painaa alapeukku, sen verran meno latistui viimeisessä jaksossa. Oli tällä sarjalla hetkensäkin ja tykkäsin papin näyttelijästä, sopivan karismaattinen osaansa. Eniten taisi tökkiä se, etten oikein tiedä, mitä tää sarja yritti olla. Kauhua, draamaa vai näkökulmia kristinuskosta? Myös sarjan sisäinen logiikka aiheutti liikaa kysymyksiä loppua kohden, että kiinnostus rupesi tökkimään. Ja rasismikulman olisi voinut jättää pois tai tehdä sen paremmin, tässä loppui jo rautalanka ja otettiin ratakisko käyttöön.
