En yhtään ihmettele kaverin reaktiota, mutta sitäkin enemmän erikoista murresanojen käyttöäsi.Tämä sana on kanssa vaikea, mietin että tämä on paikkakunta sidonnainen vahvasti.
Päijät-Hämeessä minne Karjalaiset tulivat suuresti, on ennätys=reva=enkat.
Nooh, Kotkassa päin tämä tarkoittaa emätintä, tulee monia suuria "hämmästyksiä"
kun kahvilassa kertoo Kotkalaiselle kaverille että nyt tuli talven revat lumimäärässä, kaveri siinä sitten tokasee
"et viitsis huutaa lujempaa, kaikki ei vielä kuulleet"
Sitä ollaan sitten että TÄH? mitäs sää meinaat
"Silta", tulee wanhasta mieleen "lastaus-silta" laituri, kauppojen takana se iso alue.
Jos meillä päin olisikin joskus 1700-luvulla käytetty vesisateesta nimitystä anaalifistaus, en ehkä silti huutelisi varsinkaan muilla paikkakunnilla vesisateen tullessa, alkaako täällä nyt anaalifistaus, heti kun ulos ehdin, perkele. 
Pikemminkin niin että ensin on tehty yksi pikkukirkko, sitten sitä on laajennettu. Joskus alkuperäinen kirkko on jäänyt uuden kirkon sivulaivaksi tms. Harvoin työ on ollut yhtäjaksoista.
Faija opettii että "ovi kii, ostolämmin, lainapuut ja varastetut tulitikut"
Kyllä on hyvä tapa vieläkin sanoa päivää kun tulee jonkun myymälään tai kahvilaan ja kun lähtee pois niin sanoo kiitos vaikkei olis kuin ihmetellyt. Oma jälkikasvukin osaa.
Mulla pitäisi olla jossain kaapissa tai laatikossa korkkaamaton sokeritoppa, vuodelta jotain - ja itseässä tuollaiset pihditkin nyt kun kuvan löysin. Toppa käärittynä sellaiseen sen ajan muoviin . nyt kun miettii nii miätköhän ko. tuotteiden ikä voipi olla, isoäidin peruja kuitenkki ja mulla muutakin toistasataa vuotta vanhaa kamaa nurkissa... köökissäkin 1800 luvun kello seinällä missä puntarit, ei sse kyllä toimi enää, mut kaikkee sitä onkin.Hokasin tämän historiikin broidin kaapissa:
Toppa, suomen 100v kunniaksi tehty alkuperäinen sokeripaketti
Kunnon puntarikellot kannattaa laittaa kondikseen, saa melko kivuttomasti jos on vaan iän tuomaa vikaa, ab.100egeä ammattilaisen kautta.
Toi ei ole kyllä "toppaa" nähnytkään.Hokasin tämän historiikin broidin kaapissa:
Toppa, suomen 100v kunniaksi tehty alkuperäinen sokeripaketti
Sokeri ja suola säilyvät kuivassa käsittääkseni suunnilleen isältä pojalle, joten se sokeritoppa on varmaan edelleen syömäkunnossa jos on ollut kuivassa.
Tuosta kellosta puuttuu sivuovet, - joisssa leima 1800 luvulta, toinen puntari, heiluri sekä katkenneen viisarin, se katkennut osa. Pakko olla jossain kotona. Ellei eräs vajakki ole heittänyt niitä pois.Kunnon puntarikellot kannattaa laittaa kondikseen, saa melko kivuttomasti jos on vaan iän tuomaa vikaa, ab.100egeä ammattilaisen kautta.
vihasin aikoinaan kaverin uustuotantokelloa! soitteli biisejä joka hiton ½h:n välein, olo oli kuin tivolissa
Toppa kanssa sarjassa mikä on jossain kaapissa, pihteineen. Varmasti kuivassa.
Se olkamerkki on Epaulette
Oletko Lapista? Nuorempana tuota kuuli ja käytti itsekin aika usein mutta sitten se jäi paljon vähemmälle. Nykyään tuntuu, että sana on taas suositumpi mutta ehkä tuo on vain meidän perheen oikku.Ehkä sellainen paremminkin murresana mutta Visto. Luotaantyöntävä, inhottava. "Olipa vain viston näköinen..." / "Alkoi vistottamaan"
Oisko toinen rupeli ja toinen vääntyny )-suuntaiseksi
Täällä päin tuo "olipa viston näköinen" tarkoitttaa enemmän "olipa huvittavan näköinen" . Toki paljon on vanhoja sanoja, millä on aivan eri merkitys eri puolella Suomea, esim tuima, itikka, vihta jne. (tuima täällä suolatonta ruokaa esim. , jossain muualla se taas tarkoittaa hyvin suolaista ruokaa. Itikka taas hyttystä, jossain lehmää, vihta täällä on jolla annetaan persiille tuhmia lapsia, mutta joissain suunnalla vastaa. )Ehkä sellainen paremminkin murresana mutta Visto. Luotaantyöntävä, inhottava. "Olipa vain viston näköinen..." / "Alkoi vistottamaan"
täh, ihan käytössä vieläkin. En tosin tiedä mistä se "liiteri" tulee, mutta kuitenkin."puuliiteri"
Siis tuppi on ainoa mitä tuosta tunnistanMuutama mitä ite tulee käytettyä on:
surrilanka; raksaukkojen perusmatsku, romujen korjauksessa ihan ok
peilari; sanko tai vati
kohva; se petollinen jää tai jäinen vesi
tuppi; pistä se puukko tuppiin, niin ei tuu vahinkoja
kaverit tajuaa, mutta niiden jälkikasvulle(ja omalle) joutuu selittämään.
Pääläri on sanamuoto mikä on itelle tuttu mutta ei missään normaalissa käyttötarkoituksessa. Maitotonkka enemmän kuin ämpäri vaikka ymmärrän minä tahansa ämpärinä käytettynäkin sen.
Mikä ihme tuppi olisi jos ei tuppi? En ole koskaan kuullut muuta nimeä tupelle. Ja se taivutetaan "pistä se puukko tuppeen".
Surrilanka on raksasanastoa ihan "Suomenlaajuisesti" oma otanta on tosin vain pohjois-pohjanmaa, lappi ja pohjois-karjala.Siis tuppi on ainoa mitä tuosta tunnistan
Surrilangalla kiinnitetään esim. betoniraudoituksessa käytettyjä verkkoja yhteen. Hommaan käytetään surrikoukkua jolla tuo metallilanka on helppo pyöräyttää kiinni. Ihan normisana raksahommissa myös etelässä.
Eikös surrilangalla kasata betoniraudoitukset rakennustyömaalla ennen niiden valamista? Tosin siinä ei muistaakseni kyllä ollut mitään värillistä päällystettä
Käypä ravustamassa niin tulee tutummaksi.
Sana on tuttu, mutta - mitäpä se piru siellä oikeasti tekee. Hieman hölmö sanonta nyt kun asiaa miettii tarkemmin. Voisihan se olla vaikka missä.
Mereen tuo viittaa ja siihen, että jonkin asian perässä ei kannata lähteä maan ääriin, koska sen saa lähempääkin."Ei mennä merta edemmäs kalaan" ?
Siis
a) ei mennä rapumertaa edemmäs kalaan
b) ei mennä merialueelle pidemmäksi kalaan
Vähän lueskelen vanhoja juttuja, mutta olen itsekin välillä huomannut, että kun etsiskelee jotain esinettä, niin välillä ei tahdo löytää mitään. Tällä kertaa melan kanssa ongelmana näköjään on, että maatalausyrittäjien eläkepalvelu lyhennetään Mela ja kaikki tulokset on tota täynnä.
Minähän en yleensä koskaan joudu sähköpostia kenellekään sanomaan, mutta kun joutuu, niin aina tenkkapoo, että mikä se @ oikein on sanottuna. Miukumauku tulee joskus sanottua ja onhan se noloa. Pitäisi vaan muistaa, että ät.
Miukumauku on niin ysärii, tai minne saakka tuo sana oikein johtaakaan. Ät se on.
Hyvin ymmärrettiin, tuo olisi ihan pätevä selitys...
