Miten olette valinneet ammattinne?

jaakko-seppo

jaakko-seppo

Liittynyt
24.10.2016
Viestejä
123
Arvoisat paremukottilaiset, miten olette valinneet oman ammattinne? Tuliko ammatti verenperintönä, vai lähditkö amikseen autopuolelle kun kaikki kaveritkin meni?

Opinto-ohjaus oli peruskoulussa kyllä aivan paskaa. Eikä minun henkiläkohtaisesta lähipiiristäkään ei löytynyt ketään mentoria joka olisi pistänyt minut miettimään mitä haluan oikeasti tehdä elämässäni. Siitä syystä olen nyt vähän yli-ikäisenä opiskelemassa sitä alaa mihin olisin varmasti voinut ajautua paljon aikaisemminkin eli heti lukion jälkeen. Päämäärättömyyteni ja täysi tietämättömyyteni mahdollisista töistä joita aikuiset ihmiset tekevät johti surkeaan koulumotivaatioon, ja huonoilla papereilla pääsi vain viettämään aikaa hyödyttömiin opinahjohin. Lukion jälkeen opiskelupaikka valikoitui sillä perusteella että amiksessa oli syksyn lisähaussa vapaita paikkoja jäljellä. Valmistumisen jälkeen hain sitten "insinööriksi" ammattikorkeakouluun, ja sieltä tajusin viimein hakea yliopistoon lukemaan mielenkiintoista alaa jossa työ haastavaa, palkkaus kannustavaa ja työllisyys tällä hetkellä ihan ok joten tulevaisuus näyttää mukavalta.

Minulla saattaisi olla hieman erilainen elämä jos haaveeni olisi käynyt toteen ja olisin saanut amiksen jälkeen töitä. Monta vuotta olisin tehnyt duunia 10e/h lähtöpalkalla kun nykyisellä alalla voin haaveilla valmistumisen jälkeen kolminkertaisista bruttotuloista verrattuna kuvitteelisiin tuloihini jos joskus olisin saanut töitä.

Nyt voitte jatkaa keskustelua omista rationaalisista tai kaverin/isän/äitin mielipiteiden mukaan tehdyistä opiskelupaikkavalinnoistanne:
 
Kun oli terveysrajoitteita (Essential tremor, ja epilepsia) en keksinyt muuta keinoa kuin mennä lukioon. Toisaaltapa esim suvussa 6:sta serkuissakin kaikki olivat käynneet lukion, täti, eno ja isoisä, pidin sitä jatkumona ja itsestään selvänä. Yläasteen arvosanatkin puhuivat tämän puolesta.

Ensimmäisen vuoden toisella vuosikvartetilla keksittymishäiriö alkoi kumminkin näyttämään ettei siitä tule yhtään mitään. Lisäksi oli alkanut myöhäinen murrosikä juuri niinä aikoina, ja aloin itsekkin tunnustamaan ettei siitä tule mitään. Rupesin talvella jonkun ammattiihmisen kanssa (OPO?) lukemaan esitteitä vaihtoehtoisista linjoista. Katsoin että kauppiksessa ei olisi mitään haittaa saada ammatti. Olinpa väärässä ja mm. opinnäytetyön kanssakin sellainen joustoa tapahtui sangen vaativaksi ja tiukaksi tunnetun ohjaajan kautta. Hänen sanansa olivat "Oestrus, MINÄ EN KOSKAAN HYVÄKSY MITÄÄN TÄLLAIStA!!! Nyt teen kumminkin sinun osaltasi poikkeuksen...".

Ammatin valinta oli siis "kuhan nyt joku ammatti on". Se ammatti ei todellakaan ollut osa minua, jossa pitäisi osata olla tietyllä tavalla "korostuneen sosiaalinen".

Nyt minä pyrin saamaan joko "kiinteistönhoitajan tutkinnon", koska tämä myös kiinnostaa ja siinä sosiaalisuus ei tarvitse olla ylikorostuneen suurta. Myös "työkokeilun lähihoitajajaksolle" olen ilmoittanut työnhakusuunnitelmassa kiinnostava. Ja nimenomaan sellainen kuukauden työkokeilujakso ensin, olisiko minusta täyttämään ja kestämään sen viran vaatimukset ja odotukset. Ennen mitään jatkosuunnitelmia, mutta nyt yritänkin miettiä, missä saisin mahdollisimman raadollisimman kuvan tuon viran todellisuudesta.

Hakusessa siis ollaan, mutta onpa tuo ammattinimike.
 
Ei nykyinen ammatti mikään nuoruuden toiveammatti ollut, itse asiassa kaukana siitä. Nykyiseen ammattiin päädyin silkasta sattumasta.

80-luvulla peruskoulun jälkeen yhteishaussa peruskoulun todistus riitti autopuolen opintoihin, hyötyajoneuvoasentaja (raskaskalusto eli kuorma-autoasentaja) lukee ammattikoulun päättötodistuksessa. Armeijan jälkeen puolen vuoden työttömyyden jälkeen oli mahdollisuus velvoitetyöllistymisen kautta päästä varastotöihin. Sellainen jokapaikan jantteri joka teki kaikkea mitä vakituinen henkilöstö ei viitsinyt tai halunnut tehdä. Viihdyin kyseisessä paikassa sen puoli vuotta mitä työllistymisjakso kesti.

Tuon jälkeen olin työttömänä muutaman kuukauden, jonka jälkeen sain päähäni lähteä opiskelemaan lisää auton asentamisesta, vaikka jo tuossa vaiheessa oli selvä että tuo ei ollut se mitä halusin tehdä, mutta se oli parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Vuoden opintojen jälkeen olin lähes puolitoista vuotta työttömänä 90-luvun laman syvimpinä vuosina.

Eräänä päivänä sain puhelinsoiton ja pyynnön tulla työpaikka haastatteluun silloin täysin tuntemattomaan paikkaan. Lyhyen haastattelun jälkeen huomasin olevani varastomies pienessä tuotantolaitoksessa kohtuullisella palkalla. Muutaman kuukauden jälkeen silloinen pomo kysyi olisiko mielenkiintoa opetella prosessimiehen töitä. Hetken mietittyäni sanoi kyllä, ja kokeneemmat prosessimiehet opettivat käytännössä kädestä pitäen firman prosessin ja koneiden pienet huollot. Tuo silloisen pomon kysymys oli käännekohta vaikka sitä en silloin tiennytkään. Seuraavat kesät olin samassa työpaikassa kesät kesätöissä, yleensä työsuhde alkoi toukokuussa ja jatkui sinne joulun paikkeille. Muutama kuukautta työttömänä ja jälleen soitettiin koska voisin aloittaa. Viimeisenä kesä ei tuota pelättyä/odotettua keskustelua työsuhteen päättymisestä pomon kanssa enää käytykään, vaan lomien päätyttyä tarjottiinkin määräaikaista varastomiehen paikkaa siksi kunnes silloinen varastomies jäisi sairauseläkkeelle ja työsuhteeni vakinaistettaisiin ja paria vuotta myöhemmin pääsisi prosessimieheksi eläkkeelle jäävän tilalle. No noin ei aivan käynyt, vaan tuli YT:t ja koneet hiljenivät.

Seuraava kesä meni varastomiehenä suuren kuljetusliikkeen terminaalissa, ja silloin tuli tehtyä päätös, ei ikinä enää varastöitä vaan lähtisin opiskelemaan prosessimieheksi. Reilun vuoden opintojen jälkeen sain kohtuullisen hyvät paperit kemian prosessitekniikanpuolelta. Pari kuukautta valmistumisen jälkeen sainkin työpaikan, jossa menee nyt 13. vuosi.

Yksi asia on sevä, ilman tuota puolen vuoden työllistämistöitä 25 vuotta aikaisemmin en todellakaan olisi nyt tässä ammatissa missä nyt olen.

Itsekin kävin silloin teininä juttelemassa testeineen ammatinvalinta psykologin, tai tai mikä lie ollut, kanssa siitä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, ei niistä vain mitään hyötyä ollut. Yhteishaussa valinta tehtiin aivan joillakin muilla syillä. Pelkällä onnella ollaan päästy tänne missä tällä hetkellä ollaan, ja jos onni jatkuu niin päästään joskus toivottavasti eläkkeelle.
 
Itselläni meni about sillee et opo vaati ylä-asteella että laittakaa ne kaikki 5 eri opinahjoa, noh sain siihen 4. Tässä kohtaa olin lähes varma pääseväni tiettyyn lukioon sisälle joten en niinkään panostanut muihin kouluvaihtoehtoihin mutta kuitenkin tein kaikki soveltuvuuskokeet jne. Noh, olen ilmeisesti saatanan fiksua vuosikertaa kun lukion keskiarvoraja nousi 0.5 numerolla juuri sinä vuonna (laski seuraavan vuonna takaisin) niin en sitten päässytkään sinne ja "jouduin" johonkin random amikseen opiskelemaan datanomiksi, en tässä kohtaa tiennyt datanomista muuta kuin että ne tekee jotakin tietokoneiden kanssa koska olin pakolla keksinyt jotain kouluja ja tietokoneet on aina kiinnostanut niin arpa osui datanomiin.

Koulu meni aika helvetin hyvin vaikka itse sanonkin. Amis oli siis muuttunut juuri opintopisteisiin perustuvaksi eli jos näyttää opettajalle että osaa asiat niin ei tarvitse istua tunneilla mädäntymässä. Tämän muutoksen ja oman asenteen (= osallistu kaikkeen mahdolliseen, ole oma-aloitteinen) kanssa koulu suoriutui murto-osassa suunnitellusta ajasta. En ehkä tekisi uudestaan yhtä nopeasti nimittäin otti voimille tehdä koulujuttuja parhaimmillaan se 60 tuntia viikossa muutaman kuukauden ajan, mutta kyllä se palkitsi aika paljon kun sai tokkarin käteen ennen ensinmäistä kesälomaa koulusta. Tästähän koulu teki artikkelin omaan blogiinsa ja kehui kuinka oma-aloitteisia olemme jne.

Myöhemmin kun kyseisen koulun tehtäväksi oli langennut etsiä tekijä eräälle projektille ja mediaedustaja joka oli tehnyt artikkelin minusta (ja kaveristani) sitten kehui minua ja minun kaveria (jonka kanssa olin tehnyt tuon koulusuorituksen) että me osattais, noh saimme sähköpostissa tarjouspyynnön. Me työttöminä, vastavalmistuneina nähtiin mahdollisuus ja otettiin selvää mitä yritys tarjoasi ja tarjottiin vähän alle sen ja tarjouksemme hyväksyttiin. Niinpä meillä oli edessä yrityksen perustaminen ja ensinmäinen asiakas tiedossa. Tällä hetkellä teemme kyseistä projektia (se on kohtuu iso kansainvälinen projekti.) ja ura on saamassa alkua. On ollut jo puhetta että tehtäisiin toista sopimusta ja laajennettaisiin tuota nykyistä systeemiä eli tästä voi vielä tulla jotain jos saa muutaman muun asiakkaan.

Eli olen tällä hetkellä yrittäjä/web-devaaja. Aivan puhtaan tuurin, epäonnen ja oman ahkeruuden takia.

En nyt voi sillä tavalla sanoa että miten pitkä ja menestykeikäs ura tästä tulee mutta olen ainakin kokemuksen rikkaampi. Tälläkin hetkellä luen lukion fysiikka iltalukiossa ajan kuluna ja on tarkoituksena hakea yliopistoon opiskelemaan vähän lisää jos tästä ei tule mitään. Ei sillä, ei ole niinkään kiirettä kun itsellä kutsunnat vasta ensivuonna ja tulen asumaan vanhempien luona useamman vuoden. Ja kuulemani mukaan jossain alan-lehdessä oli meistä kirjoitettu (jos joku tietää & pystyy yhdistää selityksistä niin arvostaisin jos kykenisi laittaa minulle artikelin) ja kun menin kysymään koulupaikkaa iltalukiosta niin tiesivät siellä jo minusta koska jossakin koulujen välisessä kehitystilaisuudessa olivat kuulleet minusta.

Ainoa vain että en tiedä haluanko tehdä tätä mitä teen nyt saatikka mitä haluasin tehdä, pitkään minusta piti tulla lentäjä, mutta se unelma katosi johonkin. Ehkä IoT asiat saattaa olla se kun niitä on muutama tullut kotona tehtyä (mm. tein automaattisen kasvien kastelujärjestelmän joka näyttää interwebissä mitä on tehnyt.) ja muutenkin on kaiken maailman virityksiä ja diy parannuksia/frankestein virityksiä laitamalla olemessa oleviä laitteita toimimaan yhdessä. En tiedä mutta mennään askel kerraallaan. Projekti loppuun, ylioppilaspaperit mahdollisesti, pyydettiin tanssimaan vanhat poikapulassa ja ehkä yliopisto, ehkä intti, ehkä työpaikka. Jos joku voi kokemuksesta sanoa jotakin mitä kannattiaisi tehdä niin olisin todella kiitollinen että jakaisi älynsä minun/meidän kanssa.

Ei kele tää on muuten terapeuttista kirjotella tämmöstä tekstiä.
 
Monen mutkan ja erilaisen työn jälkeen vahingossa kävi niin, että pääsin töihin juuri sinne, mitä nuorempana halusin.
En vain olisi ikinä uskonut, että jos sinne pääsisin, duuni olisi elektroniikkasuunnittelija/sulautettu koodari. Kyseessä on kuitenkin loisto-pesti, joten sekin meni paremmin kuin voi toivoa.
Harrastuspuolella myös tuli täysosuma ja pääsin kirjoittamaan tietokonekomponentti testiartikkeleita Suomen IT journalismin kovien nimien kanssa. Loistava työ sekin, joskin taloudellisesti ei niin palkitseva.
Valitettavasti nämä kaksi työtä eivät lakiteknisistä syistä toimi samaan aikaan, joten nyt ollaan siellä missä rahaa on tarjolla enemmän ja koitetaan pitää harrastus harrastuksena. :btooth:
 
Puolivitsillä hain, pääsin ja jätin paikan roikkumaan asepalveluksen yli. Eipä sen jälkeen huvittanut muuallekaan hakea, joten lähdin katsomaan ja ihan nasta alahan se sitten olikin. Ylempi tutkinto tosin roikkumassa edelleen, pitäis varmaan jaksaa joskus se gradu vääntää...
 
Erinäisten vaiheiden, sisäisten hakujen ja "no vittu, kokeilemalla menetä mitään" -asenteella normiasentajasta omaan mukavaan työhuoneeseen kehitysinsinööriksi. Yläasteen äidinkielenopettaja povasi minusta laitapuolen kulkijaa, joten ei saa ainakaan valittaa :)
 
Hain vastapainoa atk harrastukselle ja pääsin sattumalta yliopistoon. Sillä tiellä ollaan.
 
Lukioon, kun kaikki kaveritkin meni. Sieltä kauppikseen vuodeksi ja tutkinto, kun ei oikein tiennyt että mitä tekis mutta ei osannut välivuottakaan pitää. Kaikki lähisuku kun on/oli metsäteollisuudessa töissä, niin saattoi olla osittain irtiotto siitä alasta - ei vahingossa huomannut joutuneensa Lotilaan, kun oli kiinni muualla =)

Tietokoneet oli kivoja, niin piti hakea tekuun "opiskelemaan" ja siitä se sitten lähti eskaloitumaan. Oikeasti ei ollut mitään käryä että mitä ja miten tekussa opiskellaan ja että millaisiin duuneihin se antaa valmiudet. Aika päämäärättömästi ajautumalla siis on tähän päädytty.

Kuluneen 16 vuoden aikana jonkun verran - ehkä pari vuotta yhteensä - päässy/joutunu tekemään softakehitystäkin omin pikku kätösin. Ihan oikeasti sitä sulautettua ohjelmistokehitystä, mihin koulutus tähtäsi, niin muutaman kuukauden. Enimmäkseen kaikkea muuta. Tässä vaiheessa ainakin voi sanoa että hyviä päiviä toimistolla on ollut enemmän kuin huonoja, niin ei kai nämä "valinnat" ole huonoja olleet. Tai mistä sitä tietää kuinka ekstaattista sitä olisi jossakin ihan muissa hommissa kun ei ole kokeillut.
 
"Mennään nyt tuonne siksi aikaa, että keksii mitä oikeasti tekisi."

10+ vuotta takana, ja täällä ollaan edelleen.
 
Ensin teknillinen oppilaitos -> teknikoksi. Ala ei kiinnostanut kuitenkaan ja aloin ajamaan taksia. N. 10 vuoden taksiyrittämisen jälkeen huomasin että ei sekään kiinnosta eikä kannata ja lopetin. Matkustelin reilun vuoden maailmalla ja suomeen tultuani menin opiskelemaan itseni sairaanhoitajaksi. Pari vuotta opiskeltuani päätin pitää välivuoden (mm. työilmapiiri alalla vaikutti siihen) ja aloin tekemään ihan muita hommia. Nyt teen niitä hommia jo viidettä vuotta. Jonkinlainen ajopuuteoria on minun kohdalla tämä töihin ajautuminen. En ole kyllä vielä koskaan ollut työttömänä. Sitäkin voisi joskus kokeilla.
 
jaakko-seppo sanoi:
Opinto-ohjaus oli peruskoulussa kyllä aivan paskaa.
Napsauta laajentaaksesi...
Hieno kokemus mullakin peruskoulun opinto-ohjauksesta. Oppituntien lisäksi henkilökohtaiset haastattelut, jossa syynättiin arvosanat ja katsottiin realistiset mahdollisuudet eri paikkoihin ja käytiin läpi kiinnostuksen kohteita. Mulla vähän päälle kasin keskiarvo ja matemaattisista aineista kympit. Suunnitelmana mennä lukion kautta jonnekin teknilliselle alalle. Ei näin jälkikäteenkään ajateltuna mikään kovin paska suunnitelma ja hyvinkin realistinen.

Sanoin tämän opolle ja tein selväksi, että lukioon menen ja yritän paikalliselle luonnontiedelinjalle (jonne keskiarvo riitti tai ei riittänyt vähän vuodesta riippuen). "Olisikos jotain muuta, mikä kiinnostaa matemaattisten aineiden lisäksi?", "No tietokoneet kiinnostaa.", "Sittenhän sä menet oppisopimuksella datanomiksi!", ja tuosta oppisopimusdatanomista kyseinen opo ei mun kohdalla päässyt yli millään. Vielä yhteishakulomaketta täyttäessä muistutti mua, että pitäisi se laittaa vaihtoehdoksi. Jälkeenpäin olen miettinyt, oliko opo vain uskomattoman kujalla vai antoiko jokin asia mussa ymmärtää, etten olisi lukiomatskua.

Lukioon menin ja siellä päässä muhi ajatus, josko opettajaksi ennemmin kuin insinööriksi. Menin papereilla yliopistoon fysiikan linjalle ja ekan vuoden jälkeen valitsin opelinjan. Luin sivuaineena tietojenkäpistelyä ja siinä vuonna 07-08 valmistumisen lähestyessä aloin hakeutua töihin sille alalle. Oli kesäduuni yhteen koodarifirmaan jo alustavasti juteltunakin, kunnes yhtäkkiä 08 kesällä firma ei työntekijöitä enää tarvinnutkaan. Opetusharjoitteluun sitten vuodeksi ja sen jälkeen suoraan nykyiseen duuniin matemaattisten aineiden opettajaksi yläkouluun.
 
Hain aikanaan sähkölle ja varalta tikille joka ei pätkääkään kiinnostanut, sähkölle en päässyt mutta tikille pääsin ja aloitin sen pitkin hampain.

Homma kuitenkin alkoi kiinnostamaan siinä opiskellessa ja valmistuin dippainssiksi. Töitä on vielä piisannut ja ihan mukavia hommiahan nämä.
 
micko sanoi:
Hieno kokemus mullakin peruskoulun opinto-ohjauksesta. Oppituntien lisäksi henkilökohtaiset haastattelut, jossa syynättiin arvosanat ja katsottiin realistiset mahdollisuudet eri paikkoihin ja käytiin läpi kiinnostuksen kohteita. Mulla vähän päälle kasin keskiarvo ja matemaattisista aineista kympit. Suunnitelmana mennä lukion kautta jonnekin teknilliselle alalle. Ei näin jälkikäteenkään ajateltuna mikään kovin paska suunnitelma ja hyvinkin realistinen.

Sanoin tämän opolle ja tein selväksi, että lukioon menen ja yritän paikalliselle luonnontiedelinjalle (jonne keskiarvo riitti tai ei riittänyt vähän vuodesta riippuen). "Olisikos jotain muuta, mikä kiinnostaa matemaattisten aineiden lisäksi?", "No tietokoneet kiinnostaa.", "Sittenhän sä menet oppisopimuksella datanomiksi!", ja tuosta oppisopimusdatanomista kyseinen opo ei mun kohdalla päässyt yli millään. Vielä yhteishakulomaketta täyttäessä muistutti mua, että pitäisi se laittaa vaihtoehdoksi. Jälkeenpäin olen miettinyt, oliko opo vain uskomattoman kujalla vai antoiko jokin asia mussa ymmärtää, etten olisi lukiomatskua.

Lukioon menin ja siellä päässä muhi ajatus, josko opettajaksi ennemmin kuin insinööriksi. Menin papereilla yliopistoon fysiikan linjalle ja ekan vuoden jälkeen valitsin opelinjan. Luin sivuaineena tietojenkäpistelyä ja siinä vuonna 07-08 valmistumisen lähestyessä aloin hakeutua töihin sille alalle. Oli kesäduuni yhteen koodarifirmaan jo alustavasti juteltunakin, kunnes yhtäkkiä 08 kesällä firma ei työntekijöitä enää tarvinnutkaan. Opetusharjoitteluun sitten vuodeksi ja sen jälkeen suoraan nykyiseen duuniin matemaattisten aineiden opettajaksi yläkouluun.
Napsauta laajentaaksesi...

upload_2016-10-26_8-49-21.jpeg
 
Aika sattuman varaisesti

Ensin lukioon kun "En mä nyt oikeestaan tiedä mitä mä haluasin tehdä"

Lukion kautta sitten AMK:n elektroniikka linjalle. No enhän minä mitään töitä saanut ja puolivuotta työttömänä. Tämän jälkeen "Jaa tossa olis tollanen opinahjon mainosbanneri... täydennys AMK-Inssistä DI:ksi... haetaanpa sinne...". Linja edelleen elektroniikka/sulautetut-järjestelmät. Pääasiallisena tavoitteena oli lähinnä päästä jonnekin paremmille metsästysmaille vaihtariksi ja yrittää sinä aikana hankkia töitä sieltä sitten.

Vaihtariksi lähtö onnistui ja työpaikka löytyi noin viikossa, tosin sovelluskehityksen parissa. Tästä nyt noin 6 vuotta aikaa ja täällä ollaan edelleen, työpaikka tosin ehtinyt vaihtua kerran kun pomo lähti entisestä ja vähän myöhemmin houkutteli vaihtamaan. Lähimmäksi oman alan töitä oli noin vuoden mittainen rupeama Embedded-Linux kehitystä. Muuten työt ovat olleet lähinnä sovellus kehitystä iOS:lle, Androidille ja Windows Phonelle, ja nyt ihan viimeisimpänä back-end kehitystä ja ylläpitoa Linux serverille C++:lla.
 
Lukion ja yo-lakin jälkeen kokeilin AMK:ta, vituiksi meni, sitten menin töihin sinne mihin milloinkin pääsi. Nyt 15 työpaikkaa myöhemmin olen jumittanut viimeisimmässä päälle neljä vuotta, enkä usko että täältä ainakaan hetkeen lähden.

Eli voitaneen sanoa että monen sattuman kautta päädyin nykyiseen duuniin ja sitten vaan jäin sinne. Minulle on aika sama mitä tekee, kunhan palkka juoksee.
 
Tosiaankin peruskoulussa opinto-ojaus oli aivan paskaa. En edes tiennyt kaksoistutkinnon olevan mahdollisuus, joten valitsin lukion. Lukiosta päästyäni hain ja pääsin yliopistoon.

Muutin armeijassa ollessani kuitenkin mieleni yliopisto-opiskelusta (mikä oli minun tapauksessani oikea päätös) ja hain ammattikorkeaan. Sain sieltä paperit ulos neljässä vuodessa huolimatta viimeisen vuoden työssäkäymisestä. (Tein paskan insinöörityön parissa viikossa jo ennen viimeistä opintovuotta. En suosittele kenellekään.)

Edelleen olen töissä siinä firmassa missä olin jo viimeisenä AMK vuotena. Kerran hain kilpailijalle ja paikkaa tarjottiinkin, mutta eivät olisi maksaneet tarpeeksi niin en ottanut vastaan.

Nyt kun tuon kirjoitti auki niin näyttää aika helvetin tylstältä tarinalta.
 
itse kävin autosähkö asentajan ammattikoulun joka päättyi vuonna 85.. hommahan oli niin perseestä, että tein niitä duuneja noin vuoden koulun jälkeen. jotenkin ajaudun bygga duuneihin missä toimin muurarina 90 luvun lama vuodet kunnes meni selkä paskaksi. siitä luonnollinen siirtymä (pysyi valkoiset maskit päällä) rakennus maalariksi joita hommia teen edelleen. koko pienen ikäni oikeestaan ollu 7-15.30 duunissa. nyt viikon päivät sairiksella kun kulumat selässä, käsissä ja lonkissa sitä luokkaa,että työkyvytön varmaan 50 jälkeen.
 
Peruskoulun opot on jo kehuttu, eipä siittä mitää iloa minullekkaan ollut. Duunariperheestä kun olen, lukio ei ollut vaihtoehto. Eikä edes kiinnostanut. Paikallisen amitsun valikomista karsin ensin 3v linjat pois. Hieman nopalla heittämällä menin sitten putkiasentaja linjalle, kiinteistöhoitoa tarvitaan lama-aikanakin.

Valmistuin 90-luvun syvimpään lamaan eikä töistä ollut tietoakkaan tälläiselle märkäkorvalle. Hain ja pääsin sitten tekuun lukemaan inssiksi. 4 vuodessa valmiiksi ja sen jälkeen töissä yhtä heinäkuuta lukuunottamatta, minkä "joutu" olemaan työttömänä. Vauhtia uralle vaan piti hakea hellsingistä, ennenkuin kotikulmilta aukesi mahdollisuudet.
 
En ole oikeastaan koskaan tiennyt mitä haluaisin tehdä työkseni. Ihan hyvä sikäli että johonkin on kuitenkin työllistynyt ja näistä hommista "asiantuntijana" jossain määrin myös tykännyt. Jossain vaiheessa elämää hyvä ja mieluisa työpaikka oli henkisen hyvinvoinnin perustana, nykyisin tuntuu että ihan vain pakollisena osana elämää, että raskii harrastaa ja matkustaa. Nyt nelikymppisenä alkanut miettimään, että pitäiskö vielä yrittää hakeutua johonkin mikä tuntuisi omalta jutulta, koska nyttemmin vasta selkeytynyt mikä oikeasti kiinnostaa. No, tuskinpa jaksaa ainakaan koko päiväisesti alkaa opiskelemaan, kun se ei ole koskaan aiemminkaan kiinnostanut.
 
Itse olen opiskellut kaksi ammattia joilla oli kyllä kysyntää silloin opiskelut aloittaessa, mutta ei yhtään kun valmistuin. Eipä sitä ensimmäistä tutkintoa valitessa edes miettinyt koko työllisyystilannetta kun peruskoulun jälkeen aloitti lukion+ammattikoulun, mutta seuraavassa tutkinnossa sitä luuli että töitä olisi paljonkin tarjolla, mutta todellisuus valmistumisen jälkeen oli toinen. Sain kuitenkin onneksi duunin samasta paikasta missä suoritin kaikki harjoittelujaksot sen ansiosta että yksi työntekijä lähti ja sillä tiellä onkin oltu sitten 6v.

Kyllä peruskouluissa ja lukiossa pitäisi olla enemmän ohjausta sen ammatinvalinnan suhteen, ei ainakaan itsellä tainnut olla kuin se yksi opon tapaaminen 9. luokalla jossa piti valita minne mennään peruskoulun jälkeen. Ja pitäisi vielä miettiä minkälainen kysyntä milläkin työllä on 3-4 vuoden päästä kun valmistuu, ettei käy niinkuin itselleni ettei niillä aloilla olekkaan enää työtä tarjolla.
 
Jo yläasteesta asti alkoi pienimuotoinen erikoistuminen tietotekniikan parissa opiskeluun. Lukion aikana tuli ehkä yhteisöllinen paine olla jotain muuta kuin nörtti. Tämä johti siihen että lähdin opiskelemaan TKK:lle alaa josta en kauheasti pitänyt ja se poikkesi täysin siitä mihin aluksi olin suuntautunut. Noh, tätä opiskelua kesti kolme vuotta kunnes vihdoin ymmärsin vaihtaa alaa. Aloitin opiskelun puhtaalta pöydältä IT-juttujen parissa.

Pari vuotta sitten valmistuttiin ja nykyään IT-alalla töissä. Työnkuva tosin vähän liukumassa pois siitä erikoisosaamisestani enemmän myyntityöhön.
 
Sähköasentajaksi valmistuttuani pystyin toteamaan, että eipä nuo sähkärin oikeastaan järin kiinnostavilta tunnu. Muutenkin meni systeemit hieman pieleen eri suunnitelmien osalta noihin aikohin, ja päädyin ammattikorkeaan lueskelemaan sähköä lisää. Jokusen vuoden koulussa rypisteltyäni ja asiat muutoin kuntoon saatuani ryhdyin kunnolla miettimään, mikäs minä oikeasti haluaisin olla sitten isona. Urheilullisena nuorena päädyin sitten jättämään insinöörikoulun kesken ja hakeutumaan palomieskoulutukseen Kuopioon. Hyvä että uskalsin tuon valinnan tehdä. Elämä on ollut siitä lähtien aika kivaa.
 
Kersana kiinnosti sci-fi ja robotit, ja niistä heräsi kiinnostus tietokoneisiin. Ensimmäinen tietokone tuli perheeseen yläaste-ikäisenä (kyllä, olen vanha) ja ei kun kirjastoon hakemaan kirjoja mistä opiskelemaan että mitä sillä voisi tehdä (kyllä, tämä oli aikaa ennen internettiä).

Joku Basic-kirja osui käteen, ja pian olikin luettuna monta muutakin koodaus-kirjaa. Lukio-aikaan pääsin kesälomilla jo harjoittelemaan isäukon puolitutun pieneen koodaus-firmaan, ja uravalinta olikin sitten siinä. Koulut on käyty siinä sitten sivussa.
 
Ammatti valikoitui tavallaan itsestään jo ~10-vuotiaana (80-luvun alkupuolella) kun atk kiinnosti pienestä pitäen kovasti ja vanhemmat tekivät vielä sen palveluksen etteivät hankkineet minulle sitä commodore 64:ää joka kaikilla muilla oli, enkä näin päässyt tuhlaamaan aikaani pelaamalla typeriä pumpum-pelejä vaan jouduin toteuttamaan harrastustani esim. tekemällä basic-ohjelmia ja tutustumalla assembleriin ym. Sitten ennen lukioon menoa sain hankittua pc-koneen ja ennenkaikkea modeemin, jonka myötä opin kaikenlaista senaikaisista tietoverkoista ja mm. opettelin käyttämään Unixia, joka ratkaisi lopullisesti tulevan ammattini: minusta tulisi unix-ylläpitäjä. Koulutus oli kuitenkin saatava jostain, joten hain yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä.

Pääsykokeet olisivat voineet mennä paremminkin joten menin lähimpään kauppaopistoon peruutuspaikalla ns. atk-merkonomi-linjalle joka kuitenkin sisälsi aivan liikaa itselleni turhaa asiaa kirjanpidosta ja pakollisesta liikunnasta lähtien joten vaihdoin ammattikoulun aikuisopiskelupuolelle lukiopohjaiselle tietotekniikkalinjalle. Siellä opiskeltiin vähän digitaalitekniikkaa ja jonkinlaista alkeellista ohjelmointia, mutta motivaatio jäi sielläkin kovin vähäiseksi joten 1,5v opiskelun jälkeen päätin keskeyttää opinnot armeijan ajaksi, kävin leikkimässä sotilasta 11 kuukauden ajan ja kotiuduttuani jatkoin opinnot loppuun.

Muutama kuukausi valmistumisen jälkeen sain töitä pääkaupunkiseudulta ja kolmisen vuotta myöhemmin siirryin siihen työhön mitä olin pitkään halunnut eli ylläpitämään suurehkon nettipalvelun unix-palvelimia ja samaa työtä on nyt tullut tehtyä eri firmoissa siitä lähtien eli ei ihan 20 vuotta mutta ei kaukanakaan siitä.

Jälkikäteen tuota aikaa muistellessa tulee mieleen monia asioita mitä olisi voinut tehdä paremmin sekä opiskelujen, että työn itsensä suhteen mutta kaikenkaikkiaan olen kyllä tyytyväinen siitä mitä olen saanut tehdä ja kokea näinä vuosina. Tekniikan ihmisenä on ollut mukavaa nähdä aitiopaikalta tietotekniikka-alan muutos, varsinkin verkkopalvelujen osalta - siinä missä ennen ajeltiin autolla konesaleille työkalupakin kanssa kun jotain piti asentaa, muuttaa tai korjata, voi nykyään samat hommat suorittaa mukavasti toimistolta tai mistä vaan mistä nettiyhteys löytyy. Pilvipalvelut ja etätyöskentelymahdollisuudet ovat pitkälti poistaneet ylimääräisen sykkimisen suuntaan tai toiseen ja se sopii tällaiselle keski-ikäistyvälle ylläpitäjälle mainiosti. Jää aikaa myös ns. elämälle, sitä on oppinut arvostamaan.
 
No, helvetin huonosti. Paperit on elektoniikka-asentajaksi ja media-assistentiksi mutta kummallakaan tee hevon helvettiä. Tainno sähköhommiahan aina olisi mutta ei mitään muistikuvaa mistään kun amis oli muutenkin sellaista aikaa etten sitä halua muistella.
 
Näin valon. Järkyttävät keskiansiot viimeisille 6: lle vuodelle ja siitä eläkkeelle nuorena miehenä. Eli viimeisen viiden vuoden mukaan eläkkeet :):):)
 
Kaipa se ammatti valitsi mut, ihan sattumalta...

Ensin siinä 80-90-luvun vaihteessa olin kolme kesää trukkikuskina paperitehtaalla, arskan kanssa tehtaalla, (sukulaisuussuhteilla). Sitten kun valmistuin kauppiksesta eikä mitään töitä löytyny niin ensin työllistettiin sosiaalitoimistoon jossa jaksoin pari kuukautta, sielä pariksi viikoksi kirjastoon ja net oli perseestä. Sitten sain valita meenkö toimistohommiin putkifirmaan noin sadan metrin työmatkan vaiko terveyskeskukseen kirjottelemaan lääkäreiden saneluita viiden kilsan päähän. Valitsin että terkkarissa vois olla vähän mielenkiintosempaa. No siellä tuli sitte oltua sen verran hyvä että muutaman vuoden kuluttua siirsivät mut puolipäiväiseksi johon sitten jossain vaiheessa meni hermo ja otin loparit ja muutin paikkakunnalta. 4.5 vuotta tuli siellä oltua.

Siellä sitten työllistetyksi tulliin satamaan puoleksi vuodeksi, joka oli sinänsä kivaa aikaa, saattoi hyvinkin olla työaikana humalassa ja monesti yhen kaverin kanssa oltiinkin :D Lisäksi lähetin niille jossain vaiheessa vakuuttavan faksin (kun internetti oli juuri keksitty) että yhessä lastissa olis vaarallisia ilotulitteita ja se aiheutti härdellin. Olis kannattanu kattoo paremmin se lähettävä firma joka oli Humboogie Huolinta :D

Sieltä sitten pienen tauon jälkeen tulliin tullivalvojaksi itärajalle. Kaks vuotta kesti selkä. Ja hermo. Siinä vaiheessa kun muutin vielä kauemmas ja työmatka oli sen 78 km yhteen suuntaan, niin aattelin että nyt riitti. Mut olihan se kiva päästä hetken sakottamaan ihmisiä ja mätkimään tupakkikartsoilla vuorattuja autoja kirveellä. :D Kerran löysin pienen määrän hormoneita hiacen takalampun takaa (sieltä pääs takalokarin sisään), huumeita en koskaan.

No sitten sen jälkeen uudessa paikassa jaoin ehkä pari kuukautta mainoksia (juu ei enää ikinä). Sen jälkeen pääsin L&:T:lle salaiseksi akentiksi eli ajelin päivän ympäri Kouvolaa kyttäämässä bensa-asemien hintoja jotka ilmotettiin 3 kertaa päivässä tekstarilla shellille ja teboilille. Ja välillä siinä sitten siivouskeikkaa jos joku siivooja oli saitsulla. Ja lattioiden vahauskeikat oli kivoja jos sattu hyvän näköset ja mukavat naiset kaveriks ;)

No sitten löyty akka toiselta puolelta Suomea ja piti ottaa loparit siitä. Ja ensimmäiseks hommasin paikan Keskon varastolta turusta keräilijänä. Eihän sitäkään selkä kauaa kestäny ja sit oltiin jonkun aikaa työttömänä. Kunnes aloin oppisopimuksella kiinteistönhuoltajaks. Noin puolen vuoden ajan kesti hermo sitä kunnes eräänä päivänä sen jälkeen kun olin joutunu leikkaamaan pensasaitaa kaatosateessa sähkösahalla.

Ja taas työttömäksi. Työkkäri yritti vaan ettiä mulle varastohommia kun niissä olin jopa pari kuukautta ollu. Sitten huomasin ite mol:n sivuilta että TYKS:ssä haettiin keuhkotautien poliklinikan osastonsihteerin työntekijää. Tuuppasin hakemuksen. Vielä samana päivänä sieltä soitti joku mirkku että valitettavasti tein jo sopimuksen toisen kanssa, mut laitetaanko sut tälläselle TYKS:n listalle missä haetaan varatyyppejä. No laitetaan. Ja ehkä parin viikon päästä siitä soittivat syöpätautien polilta että tuutko pariks päiväks kokeilemaan. Toisen päivän puolivälissä noin tuli osastonhoitaja sanomaan että ei me sitä entistä sijaista enää ees pyydetä. No siellä tuli sitten oltua määräaikaisena noin 11 kuukautta, kunnes oli menny akan kanssa poikki eikä enää kiinnostanu koko turku, muutin takas itä-Suomeen.

No täällä sitten satuin työkkärissä pääsemään entisen luokkakaverin vastaanotolle ja liilenpa että se on järjestäny asian niin että muutaman kuukauden päästä keskussairaalasta soitettiin että tuutko vähän kirjottelemaan, noin niinku kokeeksi? No menin, ensin kaks päivää viikossa mut jo parin kuukauden päästä täyspäiväisesti. Parin kuukauden päästä, pienen insidenssin jälkeen johon liittyy facebook ja yks työkaveri, pomo sanoi että kirjotan tuplasti sen mitä muut (eli akat). Sanomattakin on selvää että tahti hidastui huomattavasti sen jälkeen kun tuolla ei makseta mitään bonuksiakaan. :rofl: Oon ollu kohta 6 vuotta siellä, mut alkaa olla mitta täysi.

Vai onko mut tuomittu kirjottamaan lääkärien saneluita koko loppuikäni?

"Potilas on erinomaisen tyytyväinen, virtsa tulee kuin paloruiskusta."
 
Miten AD:ksi nyt päädytään... vahingossa ja kaikesta huolimatta. :kahvi:

Edit. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt jäädä varastohommiin.
 
Valintaa ei ole koskaan tarvinnut varsinaisesti miettiä, autot ja moottoripyörät ovat olleet se "maailman siistein juttu" taapero-ikäisestä lähtien. Ruuvaaminen alkoi kuplavolkkarilla joskus 8-9 vanhana ja on aina tuntunut jotenkin erityisen luontevalta.

Ylä-asteen lopussa opo teki kaikkensa saadakseen valinnaksi lukion, koska keskiarvo oli 8.9, mutta amis ja autopuoli kutsui liiankin vahvasti. Keväällä '07 tuli kouraan autoasentajan perustutkinto huippu arvosanoilla ja sitten kuukauden lomailun jälkeen alkoi kurkkusalaatti-tetsaaminen. Kuukausi pari ihmettelyä ja työn etsimistä ja siitä lähtien alan hommissa, on ruuvattu raskasta kalustoa, on ruuvattu prätkiä, on ruuvattu työkoneita, ja sitten on tietty ruuvattu eniten niitä henkilöautoja.

Nyt tällähetkellä töissä itselle erittäin mieluisan merkin merkkihuollossa, luen maahantuojan koulutusohjelmassa itselleni automekaanikon ammattitutkintoa ja siinä samalla pitäisi saada oikeen komia teknikko-tittelikin itselle kuitattua, kunhan vaan tehtaan sertifiointi-kokeet saa läpäistyksi.

Valinta ei todellakaan kaduta ja autot ja moottoripyörät on edelleen se "maailman siistein juttu" :D
 
Itse en ole varsinaisesti nykyistä ammattiani valinnut vaan se on useiden sattumien summa. Kouluja on tullut vaihdettua niin monesti, ettei se ole enää varmaan edes mahdollista.

Yläasteella kiinnostukseni heräsi ensimmäisen kerran kevyeeseen ohjelmointiin (nettisivurävellyksiä ja pieniä pelejä) ja samalla myös graafiseen suunnitteluun. Tuli sitten oltua TET-jakso pienessä mainostoimistossa ja sainkin sieltä kesätöitä seuraavana kesänä. Tässä vaiheessa piti valita lukion ja amiksen väliltä. Oma pää tahtoi opiskelemaan media-assistentiksi, mutta vanhempien päät lukioon. Valinta oli harvinaisen selvä ja suunta oli lukioon. Lukiossa olin yhden vuoden ja pitkän vinkumisen jälkeen sain luvan hakea amikseen. Ei lukiossa mitenkään huonosti mennyt, mutta se ei vaan kiinnostanut, kuten ei myöskään korkeakouluopinnot.

Pääsin sitten sinne amikseen ja suoritin sen pois hyvin arvosanoin. Työharjoittelujakson olin isossa kansainvälisessä firmassa markkinointiassarina ja jatkoin siellä myös viimeisen lukuvuoden vuosilomasijaisena. Elettiin vuotta 2008 ja lama iski kunnolla päälle. Alkuun luvattu jatkosoppari ei onnistunutkaan, vaan jenkeistä tuli käsky palkata vain korkeakoulusta valmistuneita (pääasiassa ekonomeja ja dippainssejä). Koska töitä ei yksinkertaisesti ollut, niin suuntasin vuodeksi inttiin. Tarkoitus oli olla vain puolivuotta, mutta joudun aukkiin ja palvelusaika tuplaantui.

Tulevaisuuden suunnitelmani olivat intin jälkeen todella sekaisin ja auki. Aukkikaverit puhuivat vain korkeakouluopinnoista ja aloin itsekin harkita niitä. En tietenkään ollut hakenut mihinkään ja kesällä intistä vapautuneena pääsin suoraan viettämään välivuotta. Välivuosi meni tehden 12 tunnin työpäiviä raksalla ja tämä kummasti motivoi hakemaan kouluun. Kevään saapuessa pistin paperit menemään Helsingin yliopiston tietojenkäsittelylinjalle ja pariin ammattikorkeakoulun tietotekniikkalinjalle.

Yliopisto jäi muutaman pisteen päähän mutta ovet aukesivat tietotekniikkainssin koulutusohjelmaan. Suoraan sanottuna kyllästyin todella nopeasti näihin opintoihin ja päätin vuoden jälkeen loikata toiseen koulutusohjelmaan. Suuntana oli nyt saman koulun tuotantotalouden opinnot. Kävin näitäkin opintoja vuoden, kunnes puolison kanssa tuli puheeksi Espoosta Jyväskylään muuttaminen. Katselin Jyväskylän yliopiston opintotarjontaa ja huomasin tietojärjestelmätieteen olevan todella lähellä aikaisempia opintojani. Tietojärjestelmätieteestä nimittäin valmistutaan ekonomiksi ja itse opinnoista yhdistellään taloustieteitä sekä tietojenkäsittelytieteitä. Päätin siis hakea Jyväskylän yliopistoon ja puoliso haki samaan puljuun psykologian opintoihin.

Nyt neljän vuoden opintojen jälkeen olen keskeneräistä gradua vaille ekonomi ja tein alkuun opintojen ohella freelancer-hommina verkkosivuja sekä graafista suunnittelua. Toissakesänä hain erääseen IT-taloon harjoitteluun ja onnistuneen harjoittelun jälkeen tarjosivat töitä. Tuossa samaisessa talossa olen vieläkin ohjelmoijana. Tämä ei (toivottavasti) ole minun lopullinen "ammattini", mutta se on sitä ainakin toistaiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Kuten tässä monella tullutkin jo ilmi, oli lukion/amiksen opinto-ohjaus täyttä paskaa jopa parhaimpina päivinä. Ihan mielenkiinnosta, onko kenelläkään ollut oikeasti motivoitunutta opoa tai jotain hyvää? Yksi hyvä kommentti on täällä ollut vs. monta huonoa. Itselleni suositeltiin amista, kaksoistutkinnosta ei ikinä kerrottu yhtään mitään. Lukioonhan menin ja lukion jälkeen kävin amiksen -> duunarihommia ja maailmanmatkailua sekä wowittelua -> amk -> asiantuntijahommiin.

Tossa vapaa-aikana ja duunariuden ohella tuli opiskeltua kieliä, koska miksei? Ensiksi ajattelin että rupean handlaa ruotsia niin hyvin kuin mahdollista, ettei ainakaan jäisi ikinä mikään mesta siitä kiinni. Sehän passas. Siitä oli helppo jatkaa opiskelua kohti italian kieltä, joka osoittautui tavallista vaikeammaksi urakaksi, mutta parissa vuodessa siitäkin tuli ihan jees. Ennen tuota puhuin jo suomea, englantia ja venäjää erinomaisesti, joten tavallaan oli "helppo jatkaa" kielten kanssa - eivätpä aivot homehtuneet ja kerta valitsin vielä sellaisia jotka on latinapohjaisia, niin samaa roskaahan ne on eri tavalla lausuttuna.

Jännää jotenkin, et nyt it-alalla asiantuntijana olen ikään kuin vahingossa päätynyt hommiin, jossa puhun italiaa ja ruotsia ihan töiden puolesta. Eipä varastominäni nuorena kloppina olisi ikinä uskonut, että "for lulz" opiskelluista kielistä olisi ikinä mitään hyötyä, mutta tässä sitä ollaan. Suomessa varsinkin toi italian kieli tuntuu olevan aika vieras käsite...
 
Awelonian sanoi:
Kuten tässä monella tullutkin jo ilmi, oli lukion/amiksen opinto-ohjaus täyttä paskaa jopa parhaimpina päivinä. Ihan mielenkiinnosta, onko kenelläkään ollut oikeasti motivoitunutta opoa tai jotain hyvää? Yksi hyvä kommentti on täällä ollut vs. monta huonoa. Itselleni suositeltiin amista, kaksoistutkinnosta ei ikinä kerrottu yhtään mitään. Lukioonhan menin ja lukion jälkeen kävin amiksen -> duunarihommia ja maailmanmatkailua sekä wowittelua -> amk -> asiantuntijahommiin.[...]
Napsauta laajentaaksesi...
Mitä nyt muistan tuolta vuosituhannen alusta niin opon tunnit olivat lähinnä lukioiden esittelyä ja testien tekemistä. Testeistä sitten sai tulokseksi arkkitehtiä, kampaajaa, muuraria yms. Meitä kaikkia yritettiin suostutella lukioon ja ilmeisesti opo halusi siirtää sen ammatinvalintapohdinnan lukion opolle. Mistään kaksoistutkinnosta ei edes puhuttu.

Onhan tässä pidemmän aikaa yritetty tehdä Suomesta korkeakoulutettu valtio ja nythän noin 30% aikuisista omaa jonkun korkeakoulututkinnon. Ehkä taustalla on jokin tällainen "salaliitto". :D
 
Lukioon piti pyrkiä kun äiti niin vänkäsi, kelpasi syyksi. Mekatroniikka-amiksessa kiinnosti mutta taisi vaatia melkoisen keskiarvon. Viimeinen niitti oli kun opo toi ilmi ettei ihan ollut vakuuttunut lukio-urastani. Hain pelkästään, piruuttani, lukioihin ja pääsin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Paikalliseen Liedossa. Sieltä ulos, AMK kutsui IT-puolella. Vähän jotain pientä, satunnaista ja määräaikaista muttei oikein mitään kunnon hommaa eika paloakaan alalle työmuodossa vaikka pieni ikä oli tullut sitä konetta hakattua (ekat tuli 8086 muodossa joten vanhaa pappaa alkaa kai jo olemaan). Työkkäriin ja kaveri kysyi tiedänkö jotain sähköstä? "Tulee töpselistä, ehe.." ja eikun työkkärin koulutukseen sähkärin perustutkintoon aikuispuolelle. Niitä hommia kunnes napsahti isommat YT:eet sinne ja tänne ja taas työkkäriin.

"Täällä olisi tämmöinen kylmäkurssi." Eikun sinne taas työkkärin rahoilla ja kylmäpuolella on nyt tarvottu jokunen vuosi. Ammattitutkinto läjässä, mestaritutkintoa miettinyt muttei taida aika perheeltä riittää kun ei Turussa pääse suorittamaan.
Liekö tämäkään se oma ala mutta ei nyt ahdista tavattomasti.
 
Rantakemisti sanoi:
Onhan tässä pidemmän aikaa yritetty tehdä Suomesta korkeakoulutettu valtio ja nythän noin 30% aikuisista omaa jonkun korkeakoulututkinnon. Ehkä taustalla on jokin tällainen "salaliitto". :D
Napsauta laajentaaksesi...

Niinno joku amk ei mielestäni ole korkeakoulututkintoa nähnytkään, vaikka se sellaiseksi lasketaan. Miettii jotain tradenomeja, muotolijoita, kirjastoalan opiskelijoita ja muita niin huhheijaa o_O
 
Pakko myöntää että vanhat opistoinssit ovat pätevämpiä kuin AMK(AutaMinuaKaikessa)
 
OFFTOPIC: Samanlaisia huru-ukkoja tuolla yliopistossa on ja ihan yhtä hölmöissä opinnoissa. Onhan AMK-tutkinto vähän ikävä näin yliopisto-opiskelijan näkökulmasta. Tutkinnon saa kasaan nopeammin, monesti helpommin ja sen jälkeen on virallisesti pätevä toimimaan samoissa tehtävissä kuin monet korkeakoulun tai yliopiston käyneet. Esim suuret tradenomien valmistumismäärät näkyvät ekonomien työllisyystilanteessa ja varmasti inssien dippainssien tilanteessa. Puhumattakaan ammattikorkeiden opinto-ohjelmien pakollisten harjoitteluiden vaikutuksesta työllisyyteen. Vuosittain lukuisat opiskelijat käyvät suorittamassa harjoittelunsa ilmaiseksi jossain yrityksessä ja todennäköisesti samoissa työtehtävissä kuin palkalliset työntekijät...
 
Rantakemisti sanoi:
OFFTOPIC: Samanlaisia huru-ukkoja tuolla yliopistossa on ja ihan yhtä hölmöissä opinnoissa. Onhan AMK-tutkinto vähän ikävä näin yliopisto-opiskelijan näkökulmasta. Tutkinnon saa kasaan nopeammin, monesti helpommin ja sen jälkeen on virallisesti pätevä toimimaan samoissa tehtävissä kuin monet korkeakoulun tai yliopiston käyneet. Esim suuret tradenomien valmistumismäärät näkyvät ekonomien työllisyystilanteessa ja varmasti inssien dippainssien tilanteessa. Puhumattakaan ammattikorkeiden opinto-ohjelmien pakollisten harjoitteluiden vaikutuksesta työllisyyteen. Vuosittain lukuisat opiskelijat käyvät suorittamassa harjoittelunsa ilmaiseksi jossain yrityksessä ja todennäköisesti samoissa työtehtävissä kuin palkalliset työntekijät...
Napsauta laajentaaksesi...
Jos offtopikkia uskaltaa vielä hieman jatkaa, niin miten yleistä tuo ilmaiseksi harjoittelu on? Itse sain palkkaa (vaikkei mihinkään io-palkkoihin päästykään) molemmista pakollisista harjoitteluista sekä AMK että yliopisto aikana ja tähän asti luullut, että se palkka olisi enemmän sääntö kuin poikkeus.
 
eipä nuoruuden unelma oikein kantanut, eli muusikon ura jäi muutaman vuoden epämääräisen yrittelemisen jälkeen ja sen jälkeen opiskelemaan joku atk puolen tutkinto. Siihen aikaan vaan ei oikein ollut mitään alan tutkintoja, joten papereissa lukee sähkö/elektroniikka-asentaja :p noh on noitakin hommia muutama kuukausi koitettu, hintaan johon kukaan harjottelijakaan ei olisi niitä tehnyt ja sen jälkeen työharjoittelun kautta oppisopimuksella vakkariks atk tukeen, missä nyt jo useampia vuosia takana. Saa vaan nähdä miten kunnalliset alat työllistää jatkossa ja kun lekaa tulee koko aika palkkaan ja etuihin, mutta en nyt vieläkään oikein kuvittelisi tekeväni mitään muuta :cigar:
 
matusalem sanoi:
Jos offtopikkia uskaltaa vielä hieman jatkaa, niin miten yleistä tuo ilmaiseksi harjoittelu on? Itse sain palkkaa (vaikkei mihinkään io-palkkoihin päästykään) molemmista pakollisista harjoitteluista sekä AMK että yliopisto aikana ja tähän asti luullut, että se palkka olisi enemmän sääntö kuin poikkeus.
Napsauta laajentaaksesi...
Vaikea mitään tarkkoja tilastoja tarjota, mutta mitä nyt noita yliopistonkin harjoitteluilmoituksia lukenut niin suurin osa tarjotuista paikoista on palkattomia. Samanlaisia kokemuksia ovat nuo meidänkin AMK-harjoittelijat kertoneet eli ensijaisesti yritykset hakevat palkattomia harjoittelijat. Itse sain neuvoteltua harjoittelustani palkallisen ja taisinpa olla ensimmäinen palkallinen harjoittelija koko yrityksessä. Oma amiksen harjoittelu oli ilmainen, mutta sain kuitenkin harjoittelun lopussa 500 euron joulurahan ja jatkosopimuksen.

Harjoittelut on muutenkin niin väärin käytetty oppimistapa. Harjoittelijalle se on tietenkin hyvää työkokemusta ja yrityksille halpaa (/ilmaista) työvoimaa, mutta monessa tapauksessa se ei ole mikään oppimisprosessi vaan harjoittelija laitetaan tekemään jotain puuduttavia työtehtäviä tai ihan samoja hommia kuin vakkarit. Samalla lupaillaan jatkosopimusta onnistuneen harjoittelun jälkeen mutta monessa paikassa harjoittelun päätyttyä otetaan vain uusi harjoittelija sisään.
 
Lukioon ja sieltä sitten sähkötekniikkaa lukemaan Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon 'kun muutkin meni'. Kun sai sähkömoottoripuolelta dippapaperit pois niin sitten reiluksi pariksi vuodeksi liikkeenjohdon konsultiksi analytiikan/Business Intelligencen pariin ja sieltä sitten business controlleriksi finanssisektorille.
 
Rantakemisti sanoi:
Vaikea mitään tarkkoja tilastoja tarjota, mutta mitä nyt noita yliopistonkin harjoitteluilmoituksia lukenut niin suurin osa tarjotuista paikoista on palkattomia. Samanlaisia kokemuksia ovat nuo meidänkin AMK-harjoittelijat kertoneet eli ensijaisesti yritykset hakevat palkattomia harjoittelijat. Itse sain neuvoteltua harjoittelustani palkallisen ja taisinpa olla ensimmäinen palkallinen harjoittelija koko yrityksessä. Oma amiksen harjoittelu oli ilmainen, mutta sain kuitenkin harjoittelun lopussa 500 euron joulurahan ja jatkosopimuksen.

Harjoittelut on muutenkin niin väärin käytetty oppimistapa. Harjoittelijalle se on tietenkin hyvää työkokemusta ja yrityksille halpaa (/ilmaista) työvoimaa, mutta monessa tapauksessa se ei ole mikään oppimisprosessi vaan harjoittelija laitetaan tekemään jotain puuduttavia työtehtäviä tai ihan samoja hommia kuin vakkarit. Samalla lupaillaan jatkosopimusta onnistuneen harjoittelun jälkeen mutta monessa paikassa harjoittelun päätyttyä otetaan vain uusi harjoittelija sisään.
Napsauta laajentaaksesi...

No juu. Omalla kohdalla sitten käynyt vaan hyvä mäihä noiden paikkojen kanssa. Ensimmäisessä laitettiin tekemään jotakuinkin samoja hommia kuin vakituisetkin. Kuukausi palkka oli jotain 1500 euron luokkaa ja työaika oli melko liukuva. Käytännössä sain itse määritellä milloin ehdin töihin ja milloin pitää olla luennoilla. Vakinaistamista lupailtiin, mutta se kaatui sitten siihen kun firmaan iski YT:t joiden myötä kenkää sai melko moni vakinainenkin juuri pari viikkoa ennen kuin oli tarkoitus ruveta neuvottelemaan omasta vakinaistamisesta.

Toisessa harjoittelupaikassa taas palkkaus oli opintotuen suuruusluokkaa, mutta työaikakin vain 4 tuntia päivässä. Lupailivat vakinaistamisen mahdollisuutta harjoittelujakson jälkeen huomattavasti suuremmalla palkalla - ja harjoittelujakson jälkeen vakinaistivat huomattavasti suuremmalla palkalla. Ei valittamista :cool:
 
12-vuotiaana sain Commodore 64:n. Siitä heräsi atk-innostus, joka lopulta kantoi opiskeluiden kautta uralle.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
257 825
Viestejä
4 479 260
Jäsenet
74 015
Uusin jäsen
Az1

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom