Miten olette valinneet ammattinne?

[Molle]

Tekemään mitä?

Ratkaisuarkkitehtuuria, service managementtia, ym. Enemmän suunnittelupuolta kuin varsinaista koodausta.

 

[senefisti]

Peruskoulusta menin lukioon vähä niikö velvotteiden ohjaamana. Eihän siellä jaksanu ja lopetin sen. Menin pesemään pyykkiä ja vapaaehtoisena armeijaan hoitamaan sen pois jaloista. Armeijan jälkeen jakelukuskin hommia ja satamaan huutoukoksi. Hetken pähkäilyjä ja aikuiskoulutuksesta pari ammattitutkintoa. Insinöörikouluun espooseen sitte, mutta samaan aikaan kun siellä koulussa törkättiin oppitunnilla prossun välimuisteja emolevylle, opettajan siunauksella, tarjottiin satamasta vakiduunia. Otin satamaduunin vastaan ja jätin insinöörikoulun sikseen (evtek).

Ahtaajana olen edelleen, nyt 11-vuotta vakkarina takana. Pari kaveria on sieltä tuossa työn ohessa lukenu inssin paprut ja oon tässä tän vuoden aikana pohtinu, että pitäisköhän sitä itekin ihan vittuillakseen?

 

[Juhalius]

"Vahingossa" täälläkin on 'näihin hommiin' päädytty.

19 vuotiaana totesin amislukiossa että vmp ja lähdin Nokian Renkaille trukkikuskiksi, ajatuksena oli tehdä sitä vuosi ja siirtyä johonkin eri kouluun. No trukkikuskina sitä tapasi rekkakuskeja ja äkkiähän sieltä tulikin työtarjouksia. Sit ajeltiinkin kuorkilla ja rekalla kolmisen vuotta, tästä siirryttiin sitten myyntihommiin (joku päävika kun myyminen aina kiinnostanut). Ensin tehtiin kaikenlaista paskaduunia pari vuotta, sitten oltiin kiinteistövälittäjänä pari vuotta lisää ja Maskun myymäläpäällikön pesti oli viimeisin "renkinä" tehty homma. Tästä otin lopputilin aika tarkalleen 2v sitten eli loppuvuodesta 2014.

 

[Jurputin]

En usko mihinkään alkusyntyiseen uraviettiin. Elämä vie. Valintoja tehdään summanmutikassa huitsinnevadaan kunnes päädytään nykyiseen ammattiin. Valitettavasti. Oikeasti päädyin IT alalle. Onnellisempi olisin impressionistimaalarina välimerellisellä rannalla kuvaamassa alastomia seireeneitä.

 

[systeemi]

Täysin sattuman kauppaa on ollut minun kouluttautuminen. Koulu ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut. Töitä olen halunnut aina tehdä ja paljon. Moraali ja motivaatio on olleet työtekoon kunnossa. Mutta se koulu....

Yläasteelta en päässyt mihinkään minne hain koska paperit oli niin huonot. Loppu kesästä sitten soittivat ammattikoulusta että tuletko metalli puolelle. En olisi halunnut, mutta vanhemmat "pakottivat". Ensin kävin 2 vuotta ammattikoulua. Paperit sain, mutta kun inttiin en halunnut lähteä jäin vielä kolmanneksi vuodeksi ammattikouluun. Ammattikoulun kolmannella luokalla kävin tekun pääsykokeissa kun siitä sai vapaa päivän. Kaikkien ja omaksi yllätykseksi pääsin kuitenkin tekuun (teknikko). Tekua lykkäsin vuodella intin vuoksi. Sitten intin jälkeen tekuun ja valmistuin taas yllättäen. Sitten oli sellainen tilanne että töitä ei saanut mistään niin lähdin jatkamaan inssi puolta. Vuoden käytyä inssi puolta pääsin töihin ja sillä tiellä ollaan. Inssi puoli tuli käytyä loppuun. Nykyään toimin kaivosteollisuudessa rikastamon kehitysinssinä.....

Itse olen myös AMK-inssi. Joku edellisistä kirjoittajista moitti AMK- koulutuksen tasoa ja olen samaa mieltä. Vanha teknikko puoli oli paljon vaikeampi kuin AMK-insinööri koulutus.

 

[Johan_V]

Lukion jälkeen vaihtoehdot olivat matematiikka, fysiikka tai IT. Valitsin sitten matematiikan. IT buumin aikana harmittelin kun en valinnut IT alaa. Enpä harmittele enää. Tämän jälkeen ajattelin että olisi pitänyt valita biokemia kun katselin biokemiahypeä. Eipä harmita sekään enää.
Mitä tulee tutkijan töihin, niin palkka on surkea, apurahojen anominen on rasittavaa ja epävarmuus on perseestä. Sitten vielä lisänä paine tuottaa julkaisuja, joita ilman ei saa apurahaa.
Plussana sitten mahdollisuus tehdä todella mielenkiintoista tutkimusta käyttäen todellista dataa erilaisista instrumenteista.

 

[adhocz]

Kaipa se ammatti valitsi mut, ihan sattumalta...

DeathIncarnaten pitkän tarinan innoittamana oma nuotiostoori:

Olin aina luonnontieteissä hyvä, mutta aavistuksen laiska. Jo yläasteelta alkaen työskentelin kaupungin maanrakennuksessa kesäisin alkuun lapion kanssa ja edeten johtamaan maanrakennnusryhmää. Lukion jälkeen piti hakea opiskelupaikka vaikka itse opiskelu alkaisikin vasta intin jälkeen. Papereilla pääsi sisään teknilliseen yliopistoon ilman lisätyötä, joten sinne siis. Lukion jälkeen aloitin työt Fonectan numeropalvelussa aina inttiin asti.

Armeijassa oli mukavaa, ehkä liiankin. Olin suunnitellut alkujaankin 12 kk palvelusta ja kävin suunnitelman mukaan AUK:n ja sitten RUK:n. En kuitenkaan osannut odottaa, että tykästyisin paikkaan niin paljon, että siitä tulisikin urahaaveeni. Reserviin siirryttyä suunnittelin Ilmavoimien pääsykokeita ja siirryin RAY:lle pelinhoitajaksi (alkuun vuorotteluvapaan sijaisena, joka vaati työvoimalautakunnalta tjsp lausunnon siitä, että kelpaan työttömäksi työnhakijaksi). Täyspäiväisenä rahapelinhoitajana sairastuin kuitenkin vakavasti, joka esti hakemisen Ilmavoimiin ja aloitin opinnot teknillisessä yliopistossa jo olemassa olemassa opiskelupaikassa.

Teknillisellä yliopistolla ensimmäinen lukuvuosi meni hienosti. Olin kurssini parhaita, mutta en saanut juuri mitään opintopisteitä, koska en jaksanut käydä tenteissä paljolti kroonisen sairauden vuoksi. Minulla oli hyvät pisteet monesta aineesta, mutta itse suoritusmerkinnät puuttuivat. 2. opiskeluvuotena Kela ilmoitti opintotuen menevän tauolle, koska kurssisuorituksia ei tullut. Minun piti joko suorittaa yli 20 opintopistettä ilman opintotukea tai vaihtaa kokonaan alaa. Tässä vaiheessa totesin olevan helpompaa vaihtaa alaa ja päätin vähän puskista hakea lääketieteelliseen.

Ilmoittauduin valmennuskurssille ja maksoin opiskeluni pelaamalla väliajat nettipokeria ammatikseni. Pääsin 1. kerralla sisään, opiskelin 6 vuotta ja valmistuin. Pari-kolme vuotta julkisella puolella paljon päivystäen ja sitten muutimme vaimon kanssa Helsinkiin. Nyt 2 v myöhemmin olen yksityissektorilla johtavassa asemassa ja Iltalehden vuosittaisilla palkkalistoilla.

 

[artiveka]

Lukion jälkeen vaihtoehdot olivat matematiikka, fysiikka tai IT. Valitsin sitten matematiikan. IT buumin aikana harmittelin kun en valinnut IT alaa. Enpä harmittele enää. Tämän jälkeen ajattelin että olisi pitänyt valita biokemia kun katselin biokemiahypeä. Eipä harmita sekään enää.
Mitä tulee tutkijan töihin, niin palkka on surkea, apurahojen anominen on rasittavaa ja epävarmuus on perseestä. Sitten vielä lisänä paine tuottaa julkaisuja, joita ilman ei saa apurahaa.
Plussana sitten mahdollisuus tehdä todella mielenkiintoista tutkimusta käyttäen todellista dataa erilaisista instrumenteista.

Erilaiset Data Scientist -hommat ovat nyt sitä hypeä, joten kannattanee pitää silmät auki yksityisen puolen suuntaan jos apuraharuletti ahdistaa. Varsinkin jos koneoppiminen, prediktiivinen analytiikka jne. tuntuvat omilta. Porukkaa joka hallitsee tarvittavan matikan ei ole paljon tarjolla.

Omat hommani ovat kansainvälisen putkan IT-konsultoinnissa, jonne tuurilla päädyin 2000-luvun alun IT-kuplan hulluina vuosina. Silloin parikymppisenä 90-luvun lama-Suomessa elämäntilanne oli mikä oli. Ankeat olot ja armeijan huonosti sattunut vuosi sekoittivat pakan, ja aiottu yliopistoon pyrkiminen jäi. YO-yleisarvosana oli L ja mahkuja olisi ehkä ollut. Mutta sen ajan hypessä töiden sivussa suoritettu AMK-tutkinto riitti oikein hyvään työpaikkaan. Sittemmin työt ja oma kiinnostus ovat opettaneet paljon ja sillä tiellä jatketaan.

Sen verran on jäänyt kaivelemaan, että jos lottovoitto/kenkää tulisi, niin sitten pitäisi varmaan ne maisterin paprut käydä hakemassa ihan oman itseni vuoksi. Tai sitten teen sen eläkepäivieni ratoksi.

 

[Corex]

Päin seiniähän ammattisuunnitelmat menivät. Metsäalalle menin ja valmistuin nykyisen laman alkuun; joka toimeen oli 200 paremmalla työkokemuksella olevaa edellä. Työttömyys ei ideana kuitenkaan maistunut joten pian löysin itseni ympäristöalan tutkimustöistä hakattuani päätäni ensin seinään metsäpuolen työnhaussa. Palkka keskimäärin kehnompi ja tuntuu että töiden ennustettavuus on 1pv - 4vko. Mutta päiväkään ei ole työttömänä tarvinnut olla ja hommat periaatteessa "ihan ok". Paljon negatiivisia puolia löytyy myös mutta niiden sieto taitaa olla yksilökohtaista. Esim. matkustelu, hotelleissa jumittaminen, pitkät päivät (ei ylityökorvauksia) jne. Mutta saan tehdä 90% ajasta itsenäisesti työtä ja kukaan ei todennäköisesti kiinnittäisi huomiota jos en kuukauteen näyttäisi pärstääni toimistolla...mikä on siis positiivista

Edit: pari ahdistavaa työmuistoa nuoruudesta:

Joskus intin jälkeen olin isolla koneistamolla töissä ja siellähän oli kellokortit ja jokainen kahvitaukokin kellotettiin ja mukimäärät laskettiin. Kyllähän pieni tienaaminen kelpasi ennen opiskeluja ja tein työni huolella ja kaikkeen tottui jollakin tasolla. Kuitenkin yksi asia selvisi; ei ikinä töihin mihinkään kyttäyskulttuuriin perustuvaan puljuun.

Toinen samaa sarjaa oleva toimi oli ilta/yö/vkl hommat satamassa opintojen ohessa (eli ahtaus/huolinta). Liksa (järkyttävän)hyvä mutta työskentely perustui sekä työntekijöiden ja työnantajan puolelta orjalliseen työehtosoppparin tavaamiseen. Kusellakaan ei voinut käydä ilman että joku päällysmies alkoi kaivamaan sopparia povitaskusta tarkistaakseen onko se ok Työvuoron loppu taas meni kaikenmaailman saunalisien täyttämiseen lomakkeisiin.. Kaikenlainen ajattelu olis myös ehdottomasti kielletty.

 

[Hopeapaa]

Jossain yläasteella haaveilin arkkitehdin urasta. Moni kehui kynän jälkeä ja muutenkin tuntui, että se olisi ollut itselle oikea ala. Sitten yksi sukupiirissä olevista arkkitehdeista jäi työttömäksi ja päätin unohtaa moisen ammatin. Lukiossakin sitten valitsin musiikkia kuvaamataidon sijaan, taustalla tuo edellinen.

Opintojen ohjaaja sattui mainostamaan ohjelmistoalan huimaa nousua ja kun vielä kaikki menestyvimmän oloiset kaverien isät olivat DI:tä, niin pläni alkoi muodostua.

No, ei muuta kuin DI-koulutukseen ja RF-tekniikkaa opintosuunnaksi. Parin vuoden opiskelujen jälkeen kuitenkin tuli vapaa-ajasta kilpailemaan softapuolen työpaikka, joten suuntautumisvaihtoehdoksi valikoituikin softapainotteisemmat opintokokonaisuudet HW:n sijaan.

Nyt kun valmistumisesta on jo reippahasti aikaa on työt alkaneet painottua enemmän johtamisen puolelle.

Eli jokaisessa suunnitelussa opintoliikussa joku muuttuja on astunut peliin. Vaikkei kovin kaukana alkuperäisestä tavoitteesta ollakaan, niin kylläpä se elämä tahtoo aina yllättää.

 

[Wüstenfuchs]

Sattumien kautta (yksi yt oikeassa paikassa ) olen päätynyt nykyiseen ammattiini. DI:ksi valmistuin prosessiautomaatiolta, mutta nykyään hommat ovat aikalailla erilaiset vrt. koulutukseen. Toki alana on vieläkin automaatiotekniikka, mutta aika kaukana olen siitä mitä opiskelin ja minkä ajattelin olevan tulevaisuuden ammattini.

Niin ja, jo lukiossa huomasin, että minusta tulee DI. Toinen vaihtoehto olisi ollut historia, mutta onneksi pidin sen harrastuksena.

 

[Kelju_K]

Enpä vielä ole vakituiseen työelämään päässyt mutta IT-alan opiskelut menossa parhaillaan. Vähän tuli eksyttyä tälle linjalle ilman suurempaa suunnitelmaa. Lukioon mentiin koska muutkin meni ja sieltä sen jälkeen hakupapereita sinne sun tänne. Lähistöllä olevaan tietojenkäsittely linjalle AMK:hon kun pääsi niin sinne sitten mentiin. Sieltä olen sitten löytänyt itseni maisterin papereita hakemaan yliopiston tietotekniikan puolelta. Valmistuminen about ensi keväänä kunhan saa gradun pari pakollista kurssia nujerrettua. Sen jälkeinen tulevaisuus onkin sitten hämärän peitossa että minne ja mitä tekemään.

 

[truescotsman]

Olen fyysisesti kyvytön ja kivulias mutta varsin älykäs nilkki, joten mainosala kutsui. Huumekauppiaaksi taas olen liian pelkuri ja moralistinen.

Anteeksi.

 

[senefisti]

Anteeksi.

Saat anteeksi

 

[CoreFusion]

Itse olin yläasteella hyvin pitkälle varma, että lähden lukioon kun matematiikka silloin kiinnosti kovasti. Sitten muistaakseni alle kuukausi ennen kuin paperit piti laittaa vetämään havahduin, että datanomi-koulutus on juuri muuttunut peruskoulupohjaiseksi ja erittäin lyhyen harkinta-ajan jälkeen pistin sen ensisijaikseksi. No se koulu tuli käytyä läpi varsin menestyksekkäästi ja koulun lopulla oli jo selvää, että tietotekniikka AMK:hon lukemaan ja tässä tuli tosiaan valmistuttua ensimmäisten peruskoulupohjaisten datanomien joukossa.

AMK:ssa ensimmäiset pari vuotta oli kyllä työn ja tuskan takana, ei vastannut millään tavalla itselle muodostunutta kuvaa tietotekniikan opiskelusta kaikki se elektroniikka, kemia, fysiikka.. ja kun ei ollut lukiota pohjalla niin niissä ei mitään huipputuloksia koskaan tullut saavutettua, harkitsin jo vakavasti, että jättäydyn pois ja lähden tekemään jotain ihan muuta. Mutta se mikä AMK:ssa herätti mielenkiinnon oli tietoverkot ja ne kurssit tuli sitten kaikki ahmittua ja alalle haettua kesätöihin useamman kerran. No neljännen opiskeluvuoden jälkeen pääsin vihdoin alalle kesätöihin ja siltä tieltä edelleen samassa firmassa töissä. Tosin hommat on vaihtuneet jo useampaan otteeseen, mutta tietoverkkojen ympärillä edelleen pelaillaan .

Eli summa summarum, tyytyväinen olen että tuli pidettyä jo silloin datanomi-aikoina tehdystä AMK-suunnitelmasta loppuun asti kiinni vaikka ei kaikki aivan herkkua ollutkaan koko aikaa.

 

[elmo]

5 vuotiaasta asti päivittäin melkein tunteja tietokonetta räplänneenä ylä-asteen jälkeen ainut varma oli, että työkseni en halua tietokoneita räplätä.

Tukio ei ollut vaihtoehto vaikka vähän perheen puolelta yritettiinkin. Käteen jäi sitten elektroniikan kaksoistutkinto feilatulla ruotsilla. Käytännössähän tuo on sellanen minkä jälkeen ei pitäisi päästä töihin vaan mennä jatko-opiskelemaan. En kuitenkaan halunnut ja tuurilla pääsin heti töihin. Töissä olen ollut ammattikoulun jälkeen sen 12v vai mitä tuosta tulee. Toki nykyään päivät pääasiassa kuluu tietokoneella töissäkin (kiinteistöpuolella esimiehenä) kun kaikki tätä kautta hoidetaan. Rakennus inssiksi voisi kiinnostaa lukea, mutta niin kauan kun tienaa 50k/v ilman korkeakoulutusta niin ei jaksa.

e: Niin joo miten valittu. No sanotaan suoraan, että olin 10v sitten kolvaamassa 'linjalla'. Emäntä bongas mollista ilmotuksen ja sano, että hae tonne. Laitoin hakemuksen ja sinne jäin. Täällä sitten vähän edennyt ja työnkuva muuttunut.

 

[greenlight]

Lukioon menin vielä sillä ajatuksella, että saattaisin työllistyä kemianteollisuuteen, koska tykkäsin matematiikasta ja jossain määrin kemiasta. En tiennyt, mitä niillä aineilla voisi muutakaan tehdä. Opettajaksi alkaminen ei kiinnostanut eikä puhtaasti matemaattinen alakaan (tilastojen käpistely tms.). Olin jo yläasteen lopulla alkanut kiinnostua tietotekniikasta mutta lukion aikana lopulta ymmärsin sen kiinnostavan uravalintana. Jatko-opintoihin hain ainoastaan paikalliseen amk:hon ja yliopistoon linjana tietotekniikka/tietojenkäsittelytiede.

 

[Sipuliteemakkara]

"Mennään nyt tuonne siksi aikaa, että keksii mitä oikeasti tekisi."

10+ vuotta takana, ja täällä ollaan edelleen.

Vähän samoilla linjoilla, nyt kesällä tosin päätin että 12 vuotta kuljetusalaa saa riittää ja hain metsäkonekuskin koulutukseen johon pääsinkin. Parin vuoden päästä pitäis olla motomiehen paperit kourassa. En nyt ihan tarkkaan tiedä miten tuohonkaan päädyin, ala on ollut takaraivossa silloin tällöin lapsuudesta asti ja muutenkin viihdyn metsässä ja luonnossa hyvin niin kai se aika luonteva valinta loppupeleissä oli. Saas nähdä

 

[Lifeless]

Lukio aikoina alkoi vituttaa tietokoneet joten paatin tulla tahtitieteilijaksi. Paivaakaan en kylla ole toita tehnyt alalla. (Ei silla etteiko ala kiinnostaisi... lahinna tyon tekemista vieroksun. Born to be wild ja niin edelleen.)

 

[Nakuankka]

Se normaali stoori. Sain riparilahjaksi kuuslankun, härväsin kaikenlaista pientä projektia tietokoneiden parissa, päädyin ensin kunnalle ja sitten yksityiselle ylläpitämään koneita ja koodailemaan.
Siitä sitten muutaman firman kautta nykyiseen korjaus/ylläpito/asennus-hommaan ict-puolelle. Iltakoulutuksina on lukion jälkeen tullut valtaosa papereista hankittua (merkonomi, atk-suunnittelija, atk-yliasentaja, yms).

 

[karhea]

En tiennyt mitä haluaisin tehdä isona, mutta dippainssi kuulosti fiksulta. Valmistuin aika äkkiä, vaikka suurin osa kouluajasta meni töissä. Siitä eteenpäin olen tehnyt jos jonkinlaisia hommia omissa ja muiden firmoissa. Suurimman osan aikaa tiedän kyllä mitä on tarkoitus saada aikaiseksi, mutta en osaisi keksiä mitään järkevää ammattinimikettä. Yleismies but on a higher level. Oikeastaan hyvinkin sopiva omaan mielenlaatuuni.

Yhden kerran kokeilin ihan rattaana koneistossa -duunia, kehityspäällikkönä korporaatiossa. En olisi kestänyt kauaa. Lähdin siitä täysin rikkinäisellä tilannekuvalla rahoitusta vailla olevaan hyshys -projektiin, ja nautin olostani siitä syntyneessä spinoffissa vuosia.

 

[psymbiote]

Autonasentajan paperit on olemassa, mutta noita töitä en ole tehnyt päivääkään. Tehdashommia viimeiset 10v. 3v sitten musta tuli myös yhtäkkiä isän kuoltua maanviljelijä. Kahden homman tekeminen kuitenkin alkoi viemään mehut miehestä, ja keväällä otinkin vuoden virkavapaan päivätöistä. Nyt alkaa tuntua siltä että tehdashommiin ei ehkä ole paluuta, niissä hommissa menee fyysinen ja henkinen terveys, tällä hetkellä kovat mietiskelyt menossa tulevaisuuden suhteen. Jatkaisko viljelyä niin kauan kuin rahat riittää, meniskö takaisin päivätöihin, vai kenties kouluun. Tällä hetkellä maatalous elättää, mutta tulevaisuus on kysymysmerkki. Elättää ehkä tulevaisuudessakin, mutta uusilla autoilla ei tarvitse ajella, eikä etelässä hypätä. Talveksi kun keksis jotain keikkaluontaista hommaa, niin se olisi tietysti se paras vaihtoehto, mutta aika vähissä on tuollaiset hommat. Metsähommia tehdessä tosin menis talvet hienosti, mutta sieltä ei aina ole tuloja odotettavissa, lähinnä menoja.

 

[DaKyy]

Ammatti valitsi minut.

Itse lähdin peruskoulusta kunnon alisuorittajan (k.a. vajaa 8) papereilla lukioon, joka oli näin jälkikäteen ajateltuna aivan väärä ratkaisu. Opiskelu ei kiinnostanut peruskoulussa, miksi se olisi kiinnostanut lukiossa. Peruskoulu mentiin täysin läpi lukematta, kun tuntui, että niitä kasin arvosanoja tulee läksyjä tekemättä ja kokeisiin lukematta. Sama sitten lukion puolella, sillä erotuksella että ruotsi tökki oikein urakalla. Amikseen olisi kannattanut mennä, tekniikka on aina kiinnostanut ja käsillä tekeminen. Eipä se opo oikein asiaansa osannut meilläkään. Ja vaikka olisikin osannut, onko 16v kloppi kypsä tekemään tuollaisia ratkaisuja ylipäänsä. Minä en ainakaan ollut.

Lukiosta sitten vielä surkeammilla papereilla eteenpäin, armeijan jälkeen AMKiin elektroniikkainssiksi lukemaan. Ei se opiskelu vieläkään maittanut, labrat ym. oli ihan mielenkiintoisia, mutta se kaikki muu olikin aivan turhaa lässytystä. Kesätöihin lähdin sitten tehtaalle vuorotöihin pakkaushommiin.
Rahaa tuli, ja opiskelu ei kesänkään jälkeen kiinnostanut. Jatkoin siis tehtaalla ja inssin paperit jäi tosiaankin lukematta. Pakkailin vuoden päivät ja tarjoutui tilaisuus oppisopimukseen sähkö- ja elektroniikkateollisuuden ammattitutkintoon. Tutkinto tuli hutkittua samalla kaavalla läpi, eli lukematta.

Pakkaushommat vaihtui tehtaan huoltomiehen hommiin. Paljon mielenkiintoisia tehtäviä; tietotekniikkaa, tietoliikennetekniikkaa, tuontantoautomaatiota ja rf-puolen hommia. Vuodenpäivät olin noissa hommissa, kunnes avautui paikka nimikkeellä testausteknikko. Hain ja sain homman ja sykkiminen väheni ja osaaminen lisääntyi. Työkuviot omien harrastusten kanssa meni sopivasti yksiin. Vuorotyö tökki, mutta rahaa tuli kuitenkin ihan mukavasti.

9 vuoden työuran jälkeen tehdas pisti pillit pussiin. Piti keksiä jotain ihan muuta. Tuotantoautomaation parista en tulisi löytämään enää hommia. Kävin suorittamassa tietoliikenneyliasentajan eat:n ja ajauduin teleurakointifirmaan loppujen lopuksi suunnittelijaksi. Aluksi palkkaus kirpaisi entiseen tulotasoon nähden, 2300e/kk ei ollut ihan sitä mihin oli tottunut. Pari vuotta kärvistelyä tuolla palkalla ja siirryin toiseen firmaan. Nyt on palkkaus taas kuosissa - ei enää vuorotyötä ja työ on pääosin ihan mukavaa. Mukaan kuvioon on tullut vielä sähkösuunnittelu, joten tällä alalla nyt on vielä joksikin aikaa töitä. Seuraavien potkujen kohdalla täytyy varmaan laittaa oma firma pystyyn ja ryhtyä tekemään jotain mielenkiintoista, saa nähdä mitä.

Sinänsä kävi kyllä pulla, etten noita elektroniikkainssin papereita lukenut, tällä seudulla niitä on aika julmetusti työttämänä. Turha sinänsä on itseään hirttää johonkin tiettyyn (tekniikan) alaan ja opiskella sitä monta vuotta.
Tekemällä on oppinut, haaste tulee siitä miten vakuutan työnantajan osaamisestani, kun ei ole juuri papereita näyttää. Toistaiseksi nuo näyttötutkinnot on riittäneet siihen että saa ns. entry-level jobin itselleen jossa pääsee näyttämään osaamisensa. Siitä sitten eteenpäin.

 

[elmo]

Tekemällä on oppinut, haaste tulee siitä miten vakuutan työnantajan osaamisestani, kun ei ole juuri papereita näyttää. Toistaiseksi nuo näyttötutkinnot on riittäneet siihen että saa ns. entry-level jobin itselleen jossa pääsee näyttämään osaamisensa. Siitä sitten eteenpäin.

Vähän samaan suuntaan itselläkin. Entinen esimies joi itsensä niin hitaasti pihalle, että 1,5v tuurauksella sain jäädä jatkamaan niitä hommia. Jos se olisi juonut itsensä kuukaudessa ulos tällä pallilla istuisi joku insinööri ja olisi varmaan naurettu ulos jos olisin yrittänyt hakea niitä hommia. Nyt sai rauhassa näyttää, että homma onnistuu ilman papereitakin. Kyllä tässä vähän on kiitollisuuden velassa. Pitäisi viedä sille varmaan jouluksi joku pullo tai jotain.

 

[Lagittaja]

Empä tiedä. Osaamiseni perusteella valitsin ammatin jota nyt suoritan.

Itsekin peruskoulusta lähdin "alisuorittajan" keskiarvolla, empä nyt tähän hätään edes muista mikä se oli. Olisko joku 7½.

Yläasteella sinne vierailemaan tulleelta henkilöltä sain kuulla elintarvikealan pt; meijeristin koulutuksesta. Herätti mielenkiinnon ja sinne sitten tuli lähdettyä.
Opintoihin kuului vuosi työharjoittelua (4+8kk), nämä meni tuotepakkaamisessa enkä onnistunut saamaan alasta jota opiskelen mitään kokemusta.
Olisi ollut "mielenkiintoista" tehdä ja esittää opinnäytetyötä maidon pakkaamisesta kun opiskelut kohdistui hapanmaitotuotteisiin, maitotuotteisiin, mikrobiologiaan ja niin edelleen.
Toki siinä nyt jälkiviisaana olisi voinut yrittää jonnekin sovittaa aikaa (sen toisen jakson aikana) siihen itse ammattiin kuuluviin juttuihin jne. Tai no tulihan sitä yritettyä, loppuvaiheessa työnjohtajan kautta pykälää ylemmäs, sovittiin lisäviikosta jonka käyttäisin valmistuksessa materiaalin, muistiinpanojen sun muun keräämiseen kun työsopimuksen lopun ja koulun jatkumisen välillä olisi sopivasti väliä.
Seuraavat vuorolistat tuli ja arvannette varmaan mitä siellä luki.

Kouluun takaisin ja syksy lähti hitaasti. Opiskelujen eteneminen pysähtyy ja kiinnostus lopahtaa. Vitutus, vissiin jotain masennuksen tynkääkin ja niin edelleen.
Kolmas vuosi meni lähes mitään saamattomana ja hetken mielijohteesta sitten yritin sitä lisävuotta kun opon kanssa käytiin asioita läpi. Eipä siitä tullut mitään, olisi pitänyt nostaa kytkintä sen kolmannen vuoden jälkeen.

Rehellisesti sanottuna tässä on menty hetken aikaa laakereilla leväten. Nyt olen aikuiskoulutuksessa ammattia hankkimassa.
Tänne löysin tieni NAO:n (Nuorten Aikuisten Osaamisohjelma) kautta: työkkärin kautta juttutuokio paikallisen mikälie osaamisohjelmien projektipäällikön kanssa.
Mukava herrasmies Sedusta ja hän sitten osasi kertoa että Sedulla on päivitetty tieto- ja tietoliikennetekniikan AT alkamassa muutaman kuukauden sisällä.
Puhelinkeskustelu kouluttajan kanssa ja sähköpostitse vielä vähän informaatiota itsestä.
Parin kk päästä haku auki, hakemus sisään, kutsu haastatteluun ja tervetuloa koulutukseen.
Tietokoneet ja teknologia ollut veressä pienestä pitäen niin aikalailla no brainer pelkän tutkintomaksun hinnalla (58€).
Tässä nyt sitten pitäisi "työntää jalkaa ovien väliin" ja löytää niitä töitä, jos edes jotenkin liittyisi aiheeseen niin avot. Pitäisi tuota kaupungin it hässäkkääkin tutkia olisiko siellä jotain mahdollisuuksia..
Ja kyllähän se kiinnostaisi jossain kohtaa jotain jatkotutkinnon tapaistakin johonkin suuntaan lähteä tekemään mutta katsoo nyt mitä elämä tuo tullessaan.

 

[twigman]

Ala-aste, ylä-aste, lukio "lukematta läpi" ok keskiarvoilla. Lukion jälkeen ei oikein kiinnostanut mikään ala mutta lähdin sitten kokeilemaan tietojenkäsittelyä(AMK) kun muutenkin tuli niihin aikoihin paljon räpellettyä tietokoneiden ja alkeellisten ohjelmien kanssa. Tietojenkäsittelyä tuli opiskeltua melkein 3 vuotta ja se oli yhtä tervan juontia. Muutamia ohjelmointikursseja lukuun ottamatta koulutuksen taso oli todella huonoa. Koulun ohella tuli käytyä iltatöissä ja otettua "työlomia" aina pariksi viikoksi, kursseja jäi suorittamatta ja lopulta kela tuumasi että opintotuki katkeaa. Silloin kävin kirjottamassa eropaperit ja siirryin tekemään kokopäiväduunia(huoltomies).

Pari vuotta olin lukion papereilla huoltomiehenä kunnan hommissa, tein kaikkea pikku nikkarointia ja puuhastelua, palkka ei ollut kova(1800e/kk) mutta hommat oli mukavia. Jossain vaiheessa mietin et joku pohjakoulutus pitää saada ja hain täydennyshaussa tuotantoinsinööriksi. Sain hyväksiluettua aiempia opintoja niin paljon että kahden vuoden päästä oli inssin paperit hanskassa vaikka olin käynyt töissä samaan aikaan koko ajan. Valmistumisen jälkeen olin kuukauden työttömänä ja raapustelin viikoittain kymmeniä hakemuksia. Lopulta entiseltä työpaikalta soitettiin että tulisinko takas huoltomiehen hommiin. Huoltomiehenä olin pari viikkoa ja sit siirryin aika nopeesti tekemään esimiehen hommia jossa nyt oon pari vuotta ollut, tonnilla nousi palkka ja homma on mukavaa.

 

[Exc]

Sattumalta.

Peruskoulussa opinto-ohjaus oli nolla ja ei mitään tietoa mitä elämältä haluaisi, tuskin edes ajattelin sen koomin.

Lukioon menin, koska muutkin menivät. Kävin pari viikkoa ja ei ollut minun paikka, hajosin ekalla viikolla jo ensimmäiseen kirjaesitelmään. Pitkästä matematiikasta pidin vaikka lyhyeksi se jäi

Vanhemmat "lähettivät" minut opiskelemaan Datanomiksi, koska olin peruskoulun yhteishaussa laittanut sen yhdeksi varavaihtoehdoksi lukiolle. En sen kummemmin mutissut, menin.

Opintojen aikana oli työharjoitteluita joiden kautta tutustuin ASP ja PHP joilla loin nettisivuja ja erilaisia raportteja tehtaalla.

Datanomi papereiden jälkeen menin yliopistoon tietojenkäsittelytieteisiin, koska se oli luonnollinen jatkumo pohjoisessa ja tavoitteena jatkaa ohjelmoinnin opiskelua.

Yliopistoa suoritin vuoden 60op lähinnä makaamalla kotona käytännössä. Kesätöissä ensimmäisen yliopiston lukuvuoden jälkeen luin sitten MuroBBS ja siellä etsittiin C++ peliohjelmointiopiskelijoita erääseen pelikouluun, mutta opiskelu tapahtuisi Ruotsissa. Eksyin sitten sinne, koska ajattelin, että voin suorittaa yliopistoa etänä toisen koulun rinnalla

Kuten arvata saattaa, yliopisto jäi tauolle. Myöhemmin 2009 tienoilla hain sisään myös Helsingin Yliopistoon ja luin siellä toisen vuoden tietojenkäsittelytieteitä, eli kahden vuoden opinnot kasassa nyt. Sekin jäi lopulta tauolle

Nyt reilu 10 vuotta myöhemmin olen pelialalla ja uraa on takana vajaa 9 vuotta. Aloitin junior tittelillä ohjelmoinnin parissa ja siitä eteenpäin, nyt tuottajan hommissa. Yritän taas myös jatkaa opintoja tietojenkäsittelytieteessä edes kandiksi asti töiden ohessa

Ikinä en ole tiennyt mihin ammattiin tähtään Matkan varrella olen myös kokeillut hampurilaisen paistoa, piirivartijan hommia ja sopimussotilaan hommia.

Nyt harrastuksena vapaapalokunta joka oli pitkään haaveissa aloittaa ja vihdoin sen 2016 alkuvuonna sain aikaseksi. Nyt jokin mielensopukka jopa miettii palomiehen uraa, mutta eiköhän tässä pelialalla pysytä ellei jotain järisyttävää tapahdu.

 

[frissy]

Graafinen suunnittelija.

Peruskoulu, lukio lukematta läpi, intti, amk (muotolija) ja siinä ohella 15v asti tehnyt enemmän tai vähemmän freelancerina kaiken ohella suunnittelua.

Käytännössä olen aina hakenut ns. suunnitteluun viittaavaa hommaa joten ei voida ihan vahingosta puhua On oltu tietotekniikafirmassa, kivimyyjänä, verkkokauppavastaavana, yrittäjänä, sisustussuunnittelijana, kodinkonemyyjänä, luennoitsijana ja tätä nykyä graafisena /käyttöliittymäsuunnittelijana verkkokauppa-alustalle viimeiset 5v.

Sanotaan näin, että todellinen osaaminen on se suunnittelu. Myyntityö onnistuu, mutta en todellakaan saa siitä mitään kiksejä

 

[djankka]

Eri toimialat joissa vaikuttanut listattuna alle, kouluja ei tullut aikanaan liikaa käytyä.

mainostenjakajana 2 vuotta
kaupan-alalla 8 vuotta (eri työnantajilla)
taksikuskina 2 vuotta (eri työnantajilla)
erilaisia hanttihommia 6 vuotta (useita työnantajia)
tiskijukkana 12 vuotta (lukuisia työnantajia + oma toiminimi)
IT-alalla viimeiset 18 vuotta (useita työnantajia, nykyään SSS -mies)

Useampi työpaikka / ammattinimike ollut yhtä aikaa (parhaimillaan 4 päällekäistä) ja ikää alle 50 vaikka työkokemusta eri aloilta on yhteensä enemmän kuin ikää.

 

[spede]

Joskus alle kouluikäisestä asti isä roudannut mukaan työmaalle. Ensimmäiset vuodet tuli käveleskeltyä ja pyydystettyä ampiaisia, ja sitten aina välillä faija komensi kattomaan vähän, että miten tämä ja tuo tehdään. Siitä sitten hiljalleen ns. vakituinen kesätyö, 15 vai 16 kesäisenä toiminimi pystyyn ja samalla yrityksellä "kesätyöt" jatkuu edelleen. Töiden tarkkaa laatua en viitsi paljastaa, kun meitä on niin vähän.

Toki kävin siinä ohessa lukiot ja ammattikorkeat, joskaan tutkinto ei liity yhtään mitenkään noihin yllämainittuihin töihin, enkä tiedä tulenko koskaan päivääkään tekemään koulutusta vastaavia hommia.

 

[P.a.s.i]

Autoasentajan paperit on mutta työkseni en ole päivääkään noita hommia tehnyt.
Sain aikoinaan puhelinnumeron kemiantehtaan tuotanto päällikölle et soittelepa tuonne siellä saattais olla jotain pikkuhommaa siks aikaa ennen kuin intti alkaa.
Soitin ja seuraavana päivänä aloitin hommat.
Siitä on nyt yli 16 vuotta ja samassa tehtaassa vieläkin duunissa oon.

 

[Janijoonaz]

Peruskoulusta surkealla menestyksellä juuri ja juuri ulos sen jälkeen raksa paperit kouraan vuoden töissä olon ohessa tämäkin jäi hilkulle , veri ei enää vetänyt raksalle joten siistiin sisätyöhön puhelinmyyntiin jossa lähtikin luistamaan sen verran hyvin että jäin myyntialalle, useita eri tehtäviä niin pörssiyhtiöille rekrytointi palvelujen myynnistä tuonne peruskuluttaja myyntiin face-to-face. kunnes viime vuonna aloin miettimään että vois yrittää näin 7 vuoden jälkeen miettiä jotain muuta ja hain isännöinnin ammattitutkintoon näyttötutkintona ja sisään pääsin, sitä suoritellaan nyt tuonne 2017 joulukuulle. samalla teen myyntihommia 3-4pv viikossa iltaisin/päivisin ja koulun harjoittelua ja näyttöjä 3 pv viikossa , samalla tarkotus käydä avoimen yliopiston juridiikan perusteet kurssia ja muuta hyödyllistä. Isännöinnin jatkoksi ajattelin käydä koulun loputtua viellä kiinteistövälityksen tutkinnon jota vois sivuhommana tehdä

 

[Very old sniper]

Vaikka ei se järkevin ammatinvalinta ollut ja en voi suositella, kun henki voi aikuisten oikeasti lähteä....

Suomen armeijan jälkeen oli ns. tyhjä olo, että mitä nyt tekisi kun maajussin työt ei kiinnostaneet. Aseet (näitä oli jo silloin) ja ulkomaat (jos ruotsia tai ryssän hallinnoimaa Tallinnaa ei lasketa) kiinnosti nuorta kollia ja joku supisi "tosimiehen" hommasta suurilla rahoilla. Internettiä ei ollut, joten kaikki informaatio piti kerätä manuaalisesti sieltä mistä sitä sai. Luotettavuus oli lähinnä omien korvien välissä.

Monien mutkien kautta sekä viisaiden sukulaisten vastustuksesta huolimatta tie vei ammattisotilaaksi.

Koska nyt kirjoittelen tänne (aikaisemmin XXX-foorumiin), olen onnekas eli elossa, ihana vaimo, velaton oma talo tontilla (jota naapurin reinkarnaation omaava uusi katti jatkaa terrorisoimassa ) ja vielä toistaiseksi töissä vaikka taloudellisesti ei olisi tarvetta (pidän siitä, että on järkevää tekemistä).

Nuoret, opiskelkaa mielekästä alaa ja miettikää ajoissa, miksi haluatte isona.

Ps. Kaikki mammona ei tullut töistä, perintönäkin sain mukavasti.....

 

[tennesee log jammer]

Hain vastapainoa atk harrastukselle ja pääsin sattumalta yliopistoon. Sillä tiellä ollaan.

Juurikin näin. Parin vuoden päästä hallintotieteiden maisteri. Saapa nähdä onko töitä.

 

[Seppo77]

Setäni oli tilintarkastaja ja ymmärsin että niissä hommissa pääsee tienaamaankin ainakin osakkaana joten siitä sitten lukion jälkeen AMK josta työharjottelun kautta samaan firmaan töihin ja 5 vuotta myöhemmin osakkaaksi.

 

[peksi]

Joskus ala-asteen lopulla alkoi kiinnostaa nettisivujen tekeminen ja äkkiä kaikki mitä niiden alla on päätyen C-kielen opiskeluun yläasteella ja esim. Linux-kernelin toiminnan tutkimiseen. Olihan se aika siisti kokemus tajuta silloin miten kernelikään ei ole lainkaan mystinen vaan koostuu pienistä palasista joita jopa pystyi tajuamaan vaikkei taidot ehkä pätsien tai ajurien kirjottamiseen riittäneetkään.

Yläasteen opinto-ohjaus oli luokkaa "ei teistä lökäpöksyistä kuitenkaan tule mitään" mutta lukio vaikutti paremmalta vaihtoehdolta, sieltä yliopistoon lukemaan atk:ta ja matikkaa, aika äkkiä sitä "joutui" töihin koodaamaan todella mielenkiintosia juttuja

Porukat ei ole atk:sta koskaan tajunneet joten verenperintöä ei oikeastaan.

 

[jhalmu]

Ajopuuteorialla.

 

[Kaiser Soze]

Huonolla mielikuvituksella

 

[blurris]

Monien mutkien kautta sekä viisaiden sukulaisten vastustuksesta huolimatta tie vei ammattisotilaaksi.

Missäs palvelit? Muukalaislegioonassa?

 

[Wemps]

Ura "toimittajaksi" alkoi ylä-asteen pakollisella TET-viikolla kun pääsin viikoksi maakuntalehteen harjoittelemaan. Jostain syystä paikallinen päätoimittaja uskoi kykyihini niin kovasti, että antoi minun tehdä itsenäisesti oikean haastattelun / koko sivun kokoisen uutisartikkelin viikon aikana.

Ilmeisesti oli jotain lahjoja alolle, koska juttu oikeasti julkaistiin ja päätoimittaja kysyi haluaisinko jäädä osa-aikaisesti opintojen ohella tekemään toimitukseen uutisia "nuorten asioista".

Pari vuotta kirjoittelin kyseiseen lehteen satunnaisesti, kunnes aloin tekemään juttuja parille nettisivustolle vaikutuisesti. Maakuntalehti toimi haussa aika hyvänä CV-boostina, journalismia en varsinaisesti ole koskaan opiskellut.

En todennäköisesti tule pysymään alalla pysyvästi, mutta palkka ja työn mielekkyys voittaa kirkkaasti "normaalit" opiskelun ohella hoituvat duunit (kaupan kassa ym.). Jutut saa kirjoittaa pitkälti milloin tahansa ja mistä tahansa, kunhan on läppäri messissä. Juttukeikkojen puolesta pääsee myös vierailemaan mielenkiintoisissa tapahtumissa sekä tapaamaan kiinnostavia henkilöitä, välillä jopa "julkkiksia".

 

[Atapio]

Isä oli samalla alalla ja sai puhuttua kesätöihin mukaan. Siitä se sitten lähti.

 

[invicta]

Aika lailla ajauduttu on.

Yläasteen jälkeen 90-luvun puolivälissä totesin ettei lukio kiinnosta, sisko kun oli polttanut itsensä siellä lähes loppuun. Katselin touhua vierestä ja totesin että "minähän en". Joten amikseen, tietoliikennetekniikkapuolelle. Tietokoneet kun oli olevinaan kivoja ja pelattua tuli paljon, alkaen jo VIC-20:sta ja C64:sta.

Salon kaupungissa kun oltiin ja Nokia oli isoimmassa noususuhinassaan, tuli amiksen aikana jo kaikille elektroniikkapuolen amispelleille kirje matkapuhelipuolelta jossa kyseltiin kesätöihin. Olin jo aikaisemmin ollut muutaman pikkupätkän Nokian monitoripuolella, isäukko kun oli siellä hommissa ja työtekijöiden lapsia otettiin herkästin kesähessuilemaan. Kännykkäpuolella tuli kasattua puhelimia pari kesää, ja kun amiksen paperit tuli kouraan ("tietoliikennetekniikan mekaanikko") niin koulutettiin matkapuhelinkorjaajaksi tuotantoon. Korjaajan hommia tein monta pätkää, välillä pakkaamoa ja varastopuolen hommia. Monesti vuokrafirman kautta. Sitten inttiin.

Intissä oli eräs kaveri samoissa kirjurin hommissa, kertoi minulle tehneensä 3D-animaatioita ja efektejä kotitekoisiin leffoihin tietokoneella. Sehän kuulosti hauskalta, joten hankinpa kopion 3D-softasta ja ryhdyin leikkimään - siitä jäi päälle 3D-puolen harrastus.

Intin jälkeen hain ja pääsin AMK:iin opiskelemaan insinöörilinjalle (sulautetut järjestelmät), mutta totesin puolen vuoden jälkeen että eipä ole minun juttu ei. Lopetin ja tein taas vähän Nokiaa. Totesin että kyllä ammatti pitää silti opiskella, ja 3D-innostuksen kautta graafinen puoli kiinnosti. Huomasin että paikallisessa AMK:ssa oli alkamassa Nokian osittain sponssaama teollisen muotoilun linja, olisi luvassa luovaa työtä ja 3D-hommia ja vaikka mitä. Hain ja pääsin sisään, ilmeisesti paljolti 3D-harrastuksen ansiosta. Sitä opiskeltiin monta vuotta, kesät Nokialla.

Sitten sattui se pieni juttu joka taas käänsi koko homman suunnan. Pieni yhden hengen muotoilutoimisto haki harjoittelijaa, laitoin hakemuksen menemään ja pääsin hommiin. Tein harjoittelupätkän ja sain vielä jatkopätkän kesällekin. Kiitosten kera sitten paluu Nokialle. Koulunkäynti alkoi jäämään ja Nokialta tarjotiin vakipaikkaa, joten jostain syystä jätin opiskelut kesken ja lähdin vakiduuniin. Raha houkutti varmaan.
Ehdin olla jonkin aikaa vakkarina, kunnes tuo muotoilutoimiston kaveri soitti. Oli vaihtanut yrittäjyyden firmaan, jossa olisi 3D-visualisoijan ja dokumentoijan paikka tarjolla. Lähdin kiljuen matkaan. Uudessa paikassa tein kuntolaitteiden dokumentointia ja 3D-renderöintejä pari vuotta. Sitten kävi niin kuin monesti, lappu tuli luukulle ja duunit siirtyivät ulkomaille. Työttömäksi siis. Onneksi olin justiin hankkinut kersan ja ostanut omakotitalon...

Ehdin olla melkein puolitoista vuotta työttömänä, kunnes erääseen teollisuusfirmaan haettiin turvallisuuspuolen dokumentoijaa. Kävin soveltuvuuskokeissa, eli olin top3-listassa, mutta ei valittu. Sitten kysyttiin että saako yhteystiedot välittää alihankkijalle. Annoin luvan, sieltä soitettiin ja kyseltiin josko haluaisin tehdä dokumentointia alihankkijalla. Työtön ei sano tietenkään ei. Töihin siis, tekninen dokumentoija oli nimike. Kovasti puhuttiin että 3D-hommia pääsee tekemään jossain vaiheessa, ja siihen halusin kovasti uskoa. Ei niitä hommia kuitenkaan koskaan kuulunut. Melkein kuusi vuotta meni XML-dokumentointia tehdessä, kunnes hermot meni firmaan siinä määrin että paloin loppuun.
Jälleen työttömäksi.

Työttömyysaikana kävin JV-kurssin ja tein vähän aikaa ovihommia ja muita satunnaisia järkkärin töitä.

Melkein vuoden ehdin taas olla työttömänä, kunnes lähistöllä oleva pieni firma haeskeli 3D-animaattoria. Harrastus oli ollut koko ajan päällä - joskus enemmän ja joskus vähemmän aktiivisena - joten portfolio kasaan ja hakemus sisään. Hyvin kävi, pääsin töihin. Ensin yksittäinen projekti, sitten vakisoppari.

Joten tähän nyt olen kaikkien mutkien kautta päätynyt, nimikkeenä 3D-animaattori. Ja työ on kyllä parasta mitä mulla on ollut, mielekästä ja mielenkiintoista. Tosin koeaika on vielä päällä...

Joku tuossa aikaisemmin totesi että näiden tarinoiden kirjoittaminenhan on aika terapeuttista. Vahvistan tämän.

 

[Randomizer]

IT-ala looginen valinta kun käsillä ei mitään osaa tehdä ja fysiikka ei riitä mihinkään muuhunkaan fyysiseen työhön. Muuta en osaisi tehdä. Toki alan sisällä on tehty kalibrointia erilaisiin hommiin mutta tietoteknisellä alalla kuitenkin.

 

[Teemuki]

Elektroniikka, tietotekniikka ja muu vastaava huuhaa aina kiinnostanut. Käväsin peruskoulun jälkeen lukiossa yrittämässä, vajaa puoli vuotta ihan OK menestyksellä pienellä vaivalla meni, mutta sitten kyllästyin pelkän teorian opiskeluun, välivuosi ja seuraavana syksynä amikseen tieto- ja viestintätekniikaa. Amiksessa harjoittelut tällaisessa nopeasti kasvavassa "tehtaassa". Ensimmäisen harjottelun viimeisen päivän päätyttyä hommat jatkuivat samantien ylitöinä kesämiehenä. Kesä meni ja sovittiin, että tulen talvella uudestaan harjoitteluun, ihan työntekijän palkalla. Harjoittelun jälkeen esimies totesi, että ottaisivat muuten heti töihin, mutta armeija oli mulla käymättä niin joutuvat palkkaamaan tarpeeseensa toisen henkilön. Armeijan jälkeen taas samaiseen paikkaan kesätöihin ja kesätöiden jälkeen totesin esimiehelle, etten ole enää ikinä tulossa takaisin.

Lähdin opiskelemaan insinööriksi aivan toista alaa ja olin opiskelun oheessa töissä mm. moottoriurheilun parissa. Rupesi taas opiskelu tökkimään reilun vuoden jälkeen surkean opetuksen ja kalliiden elinkustannusten vuoksi. Huomasin sattumalta, että samainen "tehdas", jossa olin ollut aikaisemmin usemman pätkän töissä, rekrytoi paljon väkeä. Hain paikkaa ja sain kutsun haastatteluihin, joka oli jo merkki siitä, että pääsisin töihin. Myin omaisuuteni pois, pakkailin tavaroita ja irtisanoin vuokrasopparit jo ennen kuin työpaikka varmistui. Vaikka kovasti aikaisemmin olin uhonnut etten palaa, silti olin palaamassa takaisin.

Ensimmäisten kuukausien jälkeen vakituisena tässä "tehtaassa" rupesi homma käymään tylsäksi ja halusin lisää vastuuta. Vastuuta tulikin muutaman kuukauden päästä enemmän ja taas sai uutta opittavaa ja kehitettävää. Kohta tarjottiin samasta tehtaasta aivan toisellaisia hommia, kävin haastattelussa ja totesin, että surkeaa hommaa ja vasta minulle annettu vastuu kiinnosti enemmän.

Nyt taas vuosi siitä, kun valittelin ensimmäisen kerran tylsää elämääni työpaikallani, homma on ruvennut tökkimään ja maistuu samalta vanhalta puulta. Insinöörin paperit kiinnostaa vieläkin ja hakasin töiden oheessa opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikan insinööriksi. Työnantaja ruvennut pukkaamaan enemmän vastuuta ja on uhannut muokata työnkuvaa enemmän suunnitteluhommiksi, vaikka en ikinä itseäni insinööriksi lukisi. Tähän taisin vastata, että parempi olisi tai lähden valmistuttuani lätkimään.

Nykyinen toimenkuva sisältää vähän haastavammassa, nopeasti laajentuvassa ympäristössä viestintävälineiden, tietoliikenneverkon, valvontaratkaisujen ja erilaisten tietoteknisten sovellusten suunnittelu, ylläpito ja kehitystehtäviä.

Olisi varmaan hyvä oppia tyytymään mitä on, mutta näin nuorena on into kova oppia uutta ja olla kaikessa mukana. Toivottavasti en haali niin paljoa vastuuta, että romahdan kaiken alle. Toivon myös, että pystyn jatkossakin yhtä hyvin vaikuttamaan siihen, mitä työ pitää sisällään. Nykyinen työnantaja pitää kyllä niin hyvää huolta työntekijöistään, että tyhmä pitää olla, jos haluaa lähteä.

 

[KoessiKenguru]

Aika monellakin tuntuu ammatti tulleen "vahingossa". Itsellä taisi olla jo lukiossa aika selvää mitä tekee, kun tuli jo yläasteella tehtyä mm. pari tettijaksoa graafisena suunnittelijana parille firmalle, sillon tuli keskityttyä enemmän nettipuoleen ja sivut värkättiin tietenkin Windowsin Muistiolla valmiiksi. Lukion jälkeen alle viestinnän ammattikorkeakoulututkinto ja ennen opintojen loppumista yrittäjäksi ja sitä kautta inhouse-suunnittelijaksi ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Joskus miettinyt, että osaiskohan sitä tehdä jotain muuta duunia, mutta graafinen puoli ollut aina niin mielekästä tekemistä että työpäivät ei oikeastaan edes tunnu työpäiviltä, niin tullut vaan vaihdeltua firmaa aina välillä. Kyllähän sitä toki duunissa kun duunissa tulee välillä tehtäviä joihin sulaa naama ja tuntuu, että tekisi mitä tahansa ennemmin kuin omaa työtä, mutta aika harvassa on ollu nuo hajoilut. Suurimmat hajoilut on lähinnä tarjonnu projektien sijasta työympäristö jos siihen ei ole panostettu, graafinen suunnittelu meluisassa avokonttorissa on aikamoinen haaste, mutta onneksi nykyisessä duunipaikassa avokonttori on erittäin hiljainen ja vahvasti sermeillä suljettu. Vastameluluurit hoitaa sitten lopun.

 

[Kaotik]

yksi ammatti vahingossa, yksi turha tutkinto ja toinen ammatti tulossa tarkoituksella uuden korkeakoulututkinnon myötä

 

[blurris]

yksi ammatti vahingossa, yksi turha tutkinto ja toinen ammatti tulossa tarkoituksella uuden korkeakoulututkinnon myötä

Onko turhia tutkintoja lopulta olemassakaan? En tiedä aiempaa tutkintoasi, mutta siitä saattaa vielä joskus olla ehkä hyötyä? Propsit siitä, että vedit tutkintoon asti. Moni luovuttaa liian usein liian...noh, väärässä kohtaa.

Äitini aikoinaan neuvoi, että jos on käynyt tutkinnon vaatimista opinnoista 50% tai enemmän niin se painetaan loppuun asti vaikka "ala olisi osoittatunut vääräksi". Mielestäni hyvä neuvo.

 

[Kaotik]

Onko turhia tutkintoja lopulta olemassakaan? En tiedä aiempaa tutkintoasi, mutta siitä saattaa vielä joskus olla ehkä hyötyä? Propsit siitä, että vedit tutkintoon asti. Moni luovuttaa liian usein liian...noh, väärässä kohtaa.

Äitini aikoinaan neuvoi, että jos on käynyt tutkinnon vaatimista opinnoista 50% tai enemmän niin se painetaan loppuun asti vaikka "ala olisi osoittatunut vääräksi". Mielestäni hyvä neuvo.

no, eihän sitä ikinä voi tietää, mutta ottaen huomioon alanvaihdon en usko että tulen ikinä toimimaan järjestelmätuessa pystyttelemässä ad:ta jne. ja kun en ole päivääkään niitä hommia tehnyt ja käyttiksetkin vaihtuneet tutkinnon jälkeen jo useamman kerran tuskin edes osaisin enää. Eli minun kirjoissani turha tutkinto.

 

[Jurputin]

no, eihän sitä ikinä voi tietää, mutta ottaen huomioon alanvaihdon en usko että tulen ikinä toimimaan järjestelmätuessa pystyttelemässä ad:ta jne. ja kun en ole päivääkään niitä hommia tehnyt ja käyttiksetkin vaihtuneet tutkinnon jälkeen jo useamman kerran tuskin edes osaisin enää. Eli minun kirjoissani turha tutkinto.

Tarkoitatko microsoftin ad:tä? Tuotahan on ihan tyhmää opetella koulussa/yliopistossa. Jokaisessa käyttiksen päivityksessä tulee muutoksia joten tämä kuuluu kyllä täysin firman sisäiseen koulutukseen.

 

[Kaotik]

Tarkoitatko microsoftin ad:tä? Tuotahan on ihan tyhmää opetella koulussa/yliopistossa. Jokaisessa käyttiksen päivityksessä tulee muutoksia joten tämä kuuluu kyllä täysin firman sisäiseen koulutukseen.

ja silti se oli iso osa ko. koulutusta, mikälie tietojenkäsittelyn / järjestelmätuen tutkinto oli aikuiskoulutuksen puolella, ei datanomi kuitenkaan