Nostellaanpas vanhaa ketjua ylös kun on mielenkiintoinen aihe kyseessä ja saan samalla puettua omiakin ajatuksia sanoiksi.
Yläaste meni sinänsä hyvin ja sain tunneilla kuuntelemalla + olemattomilla kokeisiin lukemisella ka:ksi reilun 8 ja stipendin opintomenestyksestä. Olen työläisperheestä (vanhemmat levyseppä & siivooja) ja lukio ei ollut yläasteella vaihtoehtona, koska vanhempien mielestä ammatti piti saada ja tuo asenne tarttui osittain itseeni. Vaihtoehtoina ammattikoulun puolelta pallottelin kokkikoulun, rakennuspuolen, sähköpuolen ja autopuolen välillä, joista päädyin rakennusalalle samalle paikkakunnalle, sillä en saanut lupaa muuttaa pois paikkakunnalta. Kirvesmiehen taidoista olisi myös hyötyä tulevaisuudessa, teki sitä työkseen tulevaisuudessa tai ei.
Aika nopeasti paljastui etten tule tekemään raksahommia työkseni vaan jotain enemmän täytyisi saada työltä. Tähän vaikutti kokemukset kesätöistä rakennusalalta ja ilmapiiri työmailla. Ensin mietin arkkitehtiä, tämän jälkeen rakennusmestaria. Molemmat ajatukset hautasin, sillä kuvittelin että kehittymis/ylenemismahdollisuudet loppuisi nopeasti ja leipääntyisin työhön.
Kesätöissä paikallisella sahalla palloteltiin ajatuksia lukiotaustaisen kaverin kanssa. Kokemukset tuotantotyöstä sai molemmat hakemaan jatkokoulutukseen, sillä pää ei kestäisi tuollaistakaan työtä ja työkavereita. Itseä kiinnosti sekä tekniikka että talous, yliopiston pääsykokeita en kuitenkaan olisi päässyt läpi. Lisäksi alalla pitäisi olla kehittymismahdollisuuksia ja mahdollisuus hyvään palkkaan. En halunnut elämältäni samanlaista pienillä tuloilla kituuttamista mitä lapsuuteni oli ollut. Tradenomiksi vai insinööriksi, kas siinä pulma. Kaveri oli hakemassa yliopistoon tuotantotalouteen ja tuolloin kuulin tuosta alasta ensimmäistä kertaa, tuossahan saisi yhdistettyä molemmat kiinnostuksen kohteet. Tradenomiksi en halunnut sen maineen vuoksi, joten hakisin insinööriksi jollekin alalle. Kuinkas sattuikaan, naapurikaupungissa oli tuotantotaloutta vastaava linja _pienessä_ maakunnan AMK:ssa, johon olisi päässyt kulkemaan kotoa. Kusin kuitenkin pääsykokeet enkä päässyt tuonne sisään vaikka kävin (ilmaisilla) kertauskursseilla. Ammattikoulusta valmistuin muuten n. 4 ka:lla ja sain stipedin opintomenestyksestä.
Sitten menin raksalle töihin, preppasin samalla pääsykokeisiin ja mietin mihin haen syksyn täydennyshaussa. Sillä kertaa laitoin ykkösvaihtoehdoksi erään isomman kaupungin AMK:n, jossa oli konetekniikan suuntautumisena tuotantotalous, samalla tekisi varmasti hyvää nähdä vähän isompien kaupunkien menoa tuppukylän sijaan. Pääsin sisään ja muutin uudelle paikkakunnalle parin viikon varoitusajalla. Paikanpäällä selvisi että OPSi oli vaihtunut, eikä tuota tutaa enää ollut suuntautumisvaihtoehtona. Valinta piti tehdä projektijohtamisen ja suunnittelun välillä joista valitsin ensimmäisen, sillä tuo sisälsi talouskursseja ja suunnittelun työtehtävät ei kiinnostanut lainkaan. Projekteista en tiennyt etukäteen yhtään mitään, vaikka raksoilla olinkin kirvesmiehenä ja peltiseppänä ollut, mutta siellähän sitä sitten oppisi.
Aika nopeasti selvisi että suuntautuminen oli oikea valinta, kurssit oli mielenkiintoisia ja aihealue kiinnosti. 3 ja 4. vuoden kesätöissä pääsin erään pörssiyrityksen mekaanisen puolen asennusvalvojaharjoittelijaksi Karibialle ja Afrikkaan. AMKista paperit ulos 4 ka:lla, stipendi opintomenestyksestä ja tämän jälkeen kiertelin monta vuotta Suomessa ja ulkomailla teollisuudessa projektinvetäjänä ja asennusvalvojana eri yrityksissä (konsulttina). Viime vuonna halusin päivittää tutkintoa kun olin yli 2 vuoden sopimuksella pääkaupunkiseudulla töissä, siinähän olisi isommat koulut ihan vieressä. Hainkin YAMK- tutkintoon ja pääsin sisään. Töiden ohella suoritin tutkintoa reilun vuoden verran ja pari kuukautta sitten sain paperit ulos vajaan 4 keskiarvolla, töitä tuohon piti tehdä aika paljon. Tähän katkesi stipendiperinne
Nyt olen saamassa ensimmäistä päällikön paikkaa eräästä pörssiyrityksestä ja työrintamalla tuntuu olevan muutenkin kiinnostusta osaamistani kohtaan. Projektiala oli nappivalinta itselle, tekniikkaa ja taloutta sopivassa suhteessa, paljon säpinää, sopivasti painetta ja vittumaisia tilanteita. Vastuutakin saa kokoajan lisää kun sitä määrätietoisesti haluaa. Myös palkka on mielestäni hyvä tällä hetkellä (n. 5,5 k€/kk). "Ura" tuntuu olevan nousussa näin 30v iässä ja olen kiitollinen että valitsin aikoinaan tämän alan. Välillä nousee karvat pystyyn kun mietin mitä olisi tapahtunut JOS olisin päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään maakunnan AMK:hon ja olisin jumiutunut kotipaikkakunnalle? Tuskin olisin ainakaan samanlaisissa työtehtävissä ja yrityksissä töissä. Myös tuosta rakennusalan koulutuksesta ja (vähäisestä) työkokemuksesta on hyötyä nykyisissä työtehtävissä, sillä kaikkiin projekteihin liittyy mekaanisten asennusten lisäksi tuota rakennuspuolta, sekä sähkö- ja instrumentointiasennuksia.
Nyt olen suvun ensimmäinen ja ainoa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö.
