Miten olette valinneet ammattinne?

[blurris]

No ehkei se AD spesifinen osaamien suoraan tule satamaan laariin mutta onhan siinä varmaan paljon muutakin? Esim tollaisen directory pitämisen periaatteet jne? Koska eikö tuo ole kuitenkin yleispätevä tarve eikä AD ole ainoa "vasara" jolla sen tarpeen naulat uppoaa?

 

[Kaotik]

No ehkei se AD spesifinen osaamien suoraan tule satamaan laariin mutta onhan siinä varmaan paljon muutakin? Esim tollaisen directory pitämisen periaatteet jne? Koska eikö tuo ole kuitenkin yleispätevä tarve eikä AD ole ainoa "vasara" jolla sen tarpeen naulat uppoaa?

Henk.koht. en kokenut että siitä olisi käytännössä mitään jäänyt käteen, suuri osa jutuista ennestään hallussa ilman papereita ja lähinnä tuo AD:n pystytys oli uutta itselle silloin aikoinaan. Mutta menneet on menneitä eikä siitä kuitenkaan haittaa elämässä ole että se tutkinto on olemassa, vaikkei sillä sitten mitään tekisikään.

 

[ZeiTsei]

Oma ala tuli ehkä valittua enemmän muita vaihtoehtoja pois sulkemalla. Lukiossa kun tulevaisuutta piti suunnitella ja hakupapereita värkätä, ei kiinnostanut lääkikset, oikikset tai teknilliset alat, eikä liioin humanistiset alat tai kovat tieteet. Psykologia oli tässä mielessä mukava kompromissi, ja kiehtova tieteenala se onkin. Tutkimustyö ei ole koskaan tylsää tai yksitoikkoista.

 

[andelsssi]

Oman ammatin valinta oli periaatteessa päähänpisto. Aikanaan ylä-asteella meinasin mennä lukioon, mutta siinä 8.luokalla ei enää koulu oikein maistunut kerta itselleni suurin osa aineista oli silloin mielestäni pakkopullaa (ja perseestää, suprise). Siinä alkoi sitten arvosanat putoamaan siihen tahtiin, että olisin päässyt kotikaupunkini ns. helpoimpaan lukioon, mutta kerta teoria ei uponnut ja intoa lukemiseen ei ollut niin ajatuksen lukio-opiskeluista hautasin aika nopeaan. No sitten aloin miettimään amista, mutta törmäsin siihen ongelmaan, että mikään aloista ei napannut oikein mitenkään. Ennen yhteishakuja päätin sitten hakea amikseen lukemaan tieto- ja viestintätekniikkaa, joka sitten oliki se oikea ala mulle. Käytäntöä enemmän kuin teoriaa (ja lusmuamista). Sen jälkeen hain AMK lukemaan Tietojenkäsittelyä, jonka kautta olen päätynyt IT/ICT-alan hommiin. Sanotaanko etten ole katunut tuota ylä-asteen aikaista päähänpistoa.

 

[Skeletor]

Jaa-a..

Peruskoulu läpi "tasaisen laskevalla käyrällä" ja saman paikkakunnan lukioon, enemmän porukoiden painostuksesta kait. Kaverit taasen lähti amikseen heikkovirtaa opiskelemaan ja olisihan se kiinnostanut itseänikin enemmän.. Noh, lukion rämmin kuitenkin läpi, panoksen ollessa "välttävä".

Välivuosi meni tutustuessa mm. turpeentuotantoon sekä sahatyöläisen arkeen, unohtamatta Sa-Int metsäleikkejä satakunnan maastoissa.
Ja koska tietokoneiden parissa värkkäily oli alkanut kiinnostaa enemmänkin (kiitos yläasteella saadun pentiumin), päätin hakeutua alalle opiskelemaan reilusti naapurikuntaa edemmäs.

Amkissa useamman vuoden roikuttuani alkoi homma maistua tosissaan puulta, joten piti alkaa miettiä ammattia ihan perinteisiltä aloilta. Eli aikuispuolelta sähkäriksi, pohjalla oli sen verran elektroniikka-alan kurssia koulusta sekä työkokemust, että päästiin suoraan ns.asiaan. Työssäoppiminenkin sujui kesätöissä energialaitoksella, joten pahvit oli kourassa reilun vuoden jälkeen.
Hupsista s**tana, olikin taantuma päällä sopivasti eikä hyviä suhteita, joten pätkätöihin oli tyytyminen. Ja takaisin linjastolle elektroniikkateollisuuden pariin päivä kerrallaan. Loppuihan nekin syksyllä, joten pikakelaus seuraavaan talveen..

"Täällä olisi tämmöinen kylmäkurssi." Eikun sinne taas työkkärin rahoilla ja kylmäpuolella on nyt tarvottu jokunen vuosi. ...
Liekö tämäkään se oma ala mutta ei nyt ahdista tavattomasti.

Eli nytten olen painanut vajaa 7v nykyisissä hommissa, talotekniikka-alalla toimiva isohko yritys siis. Pääseehän tässä talossa ihan kohtuudella tekemään hommia oman ammattinimikkeen ulkopuoleltakin (putki ja sähkö), kiinnostaisi vaan perehtyä syvemminkin automaatiopuolen hommiin. Soveltuvia (ammattitutkinto)kursseja on vaan kehnosti tarjolla, jos ei sitten lähde etelämmäksi kalastelemaan.

Ja totta puhuen houkuttaisi myös suorittaa tuo amk joskus kunnialla loppuun, lähinnä kait tuo lvi-puoli kiinnostaisi. Ja toteutus pitäisi olla mielellään mallia monimuoto (töiden ohella siis). Siinäpä se

 

[Jorsetti]

Hakkasin pitkään päätä seinää yrittäessä päästä sisään elektroniikkateollisuuteen suunittelijana tai tekijänä Parhaana ominaisuutenani on kuitenkin toimia jonkun päättäjän oikeana kätenä "luutnanttina" , joka hoitaa kakkakeikat ja ujuttaa omat neuvot ja näkemykset vaivihkaa pomolle. Teen pienehkössä yrityksessä käytännössä lähes kaikkea. Yritys toimii monien toimialojen kanssa. Ehkä 40-50 nurkilla viimeistään voisi kokeilla omaa firmaa, yleistietoa yrittämisestä on jo ihan tarpeeksi.

 

[khaimera]

ite olen opiskellu ammatin sitä mukaa mihin töihin olen päässy... nimim. 3 ammattia takana ja neljäs tod näk tulossa, olen kuotes kohta nelikymppinen...

ihimehommaa ku pönttöä pesemään tarvii perkele 2v koulut käydä...

 

[humanpro]

Ensimmäinen kunnon kesätyö 18 täytettyäni oli Junamies eräällä isolla paperitehtaalla etelä-karjalassa. Sitä tulikin tehtyä kesätöinä erilaisten tutkintojen ohella monia vuosia. Merkonomiopintoja, amk opintoja ja logistiikkaa on tullut luettua mutta puskaradion kautta työttömyysjakson jälkeen päädyin takaisin veturinkuljettajaksi/junamieheksi pkarjalaan. Välissä tarttui mukaan rekkakortitkin mutta niitä hommia en koskaan ole juuri tehnyt.

Eli aikalailla vahingossa. Sukulaisen kautta taisin siihen ekaan työpaikkaan päästä. Jos taas pitäisi kouluttautua uusiksi niin päätyisin varmaan terveydenhoitoalalle.

Erilaisia ammattitutkintoja taitaa olla kolme.

 

[Very old sniper]

Missäs palvelit? Muukalaislegioonassa?

Pahoittelen vastauksen viivästymistä (parempaa elämää netin ulkopuolella)

Legioona oli se ensimmäinen työpaikka ja siitä "ikärasismin" takia kouluttajaksi.

 

[tootsi]

Nostellaanpas vanhaa ketjua ylös kun on mielenkiintoinen aihe kyseessä ja saan samalla puettua omiakin ajatuksia sanoiksi.

Yläaste meni sinänsä hyvin ja sain tunneilla kuuntelemalla + olemattomilla kokeisiin lukemisella ka:ksi reilun 8 ja stipendin opintomenestyksestä. Olen työläisperheestä (vanhemmat levyseppä & siivooja) ja lukio ei ollut yläasteella vaihtoehtona, koska vanhempien mielestä ammatti piti saada ja tuo asenne tarttui osittain itseeni. Vaihtoehtoina ammattikoulun puolelta pallottelin kokkikoulun, rakennuspuolen, sähköpuolen ja autopuolen välillä, joista päädyin rakennusalalle samalle paikkakunnalle, sillä en saanut lupaa muuttaa pois paikkakunnalta. Kirvesmiehen taidoista olisi myös hyötyä tulevaisuudessa, teki sitä työkseen tulevaisuudessa tai ei.

Aika nopeasti paljastui etten tule tekemään raksahommia työkseni vaan jotain enemmän täytyisi saada työltä. Tähän vaikutti kokemukset kesätöistä rakennusalalta ja ilmapiiri työmailla. Ensin mietin arkkitehtiä, tämän jälkeen rakennusmestaria. Molemmat ajatukset hautasin, sillä kuvittelin että kehittymis/ylenemismahdollisuudet loppuisi nopeasti ja leipääntyisin työhön.

Kesätöissä paikallisella sahalla palloteltiin ajatuksia lukiotaustaisen kaverin kanssa. Kokemukset tuotantotyöstä sai molemmat hakemaan jatkokoulutukseen, sillä pää ei kestäisi tuollaistakaan työtä ja työkavereita. Itseä kiinnosti sekä tekniikka että talous, yliopiston pääsykokeita en kuitenkaan olisi päässyt läpi. Lisäksi alalla pitäisi olla kehittymismahdollisuuksia ja mahdollisuus hyvään palkkaan. En halunnut elämältäni samanlaista pienillä tuloilla kituuttamista mitä lapsuuteni oli ollut. Tradenomiksi vai insinööriksi, kas siinä pulma. Kaveri oli hakemassa yliopistoon tuotantotalouteen ja tuolloin kuulin tuosta alasta ensimmäistä kertaa, tuossahan saisi yhdistettyä molemmat kiinnostuksen kohteet. Tradenomiksi en halunnut sen maineen vuoksi, joten hakisin insinööriksi jollekin alalle. Kuinkas sattuikaan, naapurikaupungissa oli tuotantotaloutta vastaava linja _pienessä_ maakunnan AMK:ssa, johon olisi päässyt kulkemaan kotoa. Kusin kuitenkin pääsykokeet enkä päässyt tuonne sisään vaikka kävin (ilmaisilla) kertauskursseilla. Ammattikoulusta valmistuin muuten n. 4 ka:lla ja sain stipedin opintomenestyksestä.

Sitten menin raksalle töihin, preppasin samalla pääsykokeisiin ja mietin mihin haen syksyn täydennyshaussa. Sillä kertaa laitoin ykkösvaihtoehdoksi erään isomman kaupungin AMK:n, jossa oli konetekniikan suuntautumisena tuotantotalous, samalla tekisi varmasti hyvää nähdä vähän isompien kaupunkien menoa tuppukylän sijaan. Pääsin sisään ja muutin uudelle paikkakunnalle parin viikon varoitusajalla. Paikanpäällä selvisi että OPSi oli vaihtunut, eikä tuota tutaa enää ollut suuntautumisvaihtoehtona. Valinta piti tehdä projektijohtamisen ja suunnittelun välillä joista valitsin ensimmäisen, sillä tuo sisälsi talouskursseja ja suunnittelun työtehtävät ei kiinnostanut lainkaan. Projekteista en tiennyt etukäteen yhtään mitään, vaikka raksoilla olinkin kirvesmiehenä ja peltiseppänä ollut, mutta siellähän sitä sitten oppisi.

Aika nopeasti selvisi että suuntautuminen oli oikea valinta, kurssit oli mielenkiintoisia ja aihealue kiinnosti. 3 ja 4. vuoden kesätöissä pääsin erään pörssiyrityksen mekaanisen puolen asennusvalvojaharjoittelijaksi Karibialle ja Afrikkaan. AMKista paperit ulos 4 ka:lla, stipendi opintomenestyksestä ja tämän jälkeen kiertelin monta vuotta Suomessa ja ulkomailla teollisuudessa projektinvetäjänä ja asennusvalvojana eri yrityksissä (konsulttina). Viime vuonna halusin päivittää tutkintoa kun olin yli 2 vuoden sopimuksella pääkaupunkiseudulla töissä, siinähän olisi isommat koulut ihan vieressä. Hainkin YAMK- tutkintoon ja pääsin sisään. Töiden ohella suoritin tutkintoa reilun vuoden verran ja pari kuukautta sitten sain paperit ulos vajaan 4 keskiarvolla, töitä tuohon piti tehdä aika paljon. Tähän katkesi stipendiperinne

Nyt olen saamassa ensimmäistä päällikön paikkaa eräästä pörssiyrityksestä ja työrintamalla tuntuu olevan muutenkin kiinnostusta osaamistani kohtaan. Projektiala oli nappivalinta itselle, tekniikkaa ja taloutta sopivassa suhteessa, paljon säpinää, sopivasti painetta ja vittumaisia tilanteita. Vastuutakin saa kokoajan lisää kun sitä määrätietoisesti haluaa. Myös palkka on mielestäni hyvä tällä hetkellä (n. 5,5 k€/kk). "Ura" tuntuu olevan nousussa näin 30v iässä ja olen kiitollinen että valitsin aikoinaan tämän alan. Välillä nousee karvat pystyyn kun mietin mitä olisi tapahtunut JOS olisin päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään maakunnan AMK:hon ja olisin jumiutunut kotipaikkakunnalle? Tuskin olisin ainakaan samanlaisissa työtehtävissä ja yrityksissä töissä. Myös tuosta rakennusalan koulutuksesta ja (vähäisestä) työkokemuksesta on hyötyä nykyisissä työtehtävissä, sillä kaikkiin projekteihin liittyy mekaanisten asennusten lisäksi tuota rakennuspuolta, sekä sähkö- ja instrumentointiasennuksia.

Nyt olen suvun ensimmäinen ja ainoa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö.

 

[Tatuks]

Kun ei osaa mitään eikä ole koskaan jaksanut opiskella mitään niin silloinhan mennään myyjäksi tai kiinteistövälittäjäksi. Itse päädyin myyjäksi.

 

[taffeli]

Puusepän hommia tein ja kaveri oli juuri päässyt lääkikseen ja painosti muakin sitten sinne hakemaan. Suorittava työ kyllä tuntui ajoittain tylsältä, vaikkakin ihan mukavaa hommaa sinänsä oli ja näki heti työn tuloksen.

 

[tootsi]

Puusepän hommia tein ja kaveri oli juuri päässyt lääkikseen ja painosti muakin sitten sinne hakemaan. Suorittava työ kyllä tuntui ajoittain tylsältä, vaikkakin ihan mukavaa hommaa sinänsä oli ja näki heti työn tuloksen.

No pääsitkö sisään lääkikseen? Jos pääsit, oletko jo valmistunut? Mitä tykkäsit opinnoista? Mitä tykkäät työstä?

 

[taffeli]

No pääsitkö sisään lääkikseen? Jos pääsit, oletko jo valmistunut? Mitä tykkäsit opinnoista? Mitä tykkäät työstä?

Pääsin toki ja valmistuinkin jo ajat sitten. Opinnot olivat varsin leppoisia, työssä on aivan liikaa turhaa työtä ja byrokratiaa, teki sitä sitten missä vain.

 

[juhei]

Matematiikka on ollut mun juttu jo ennen ala-astetta. Tällä ajatuksella sitten mentiin peruskoulun ja lukion läpi FM tutkintoon asti miettimättä sen enempää että mikä se tulevaisuuden ammatti varsinaisesti on. Avoin mieli ja uusiin asioihin tarttuminen johti asiaan, se toiseen, sitten kolmanteen jne ja nykyään sitten olen IT-alalla tekemässä niitä hommia mitä joku yläasteen ammatinvalintapsykologi olisi varmaan suositellut aikoinaan jos olisin kysynyt. Meni tosin aika pitkän kaavan mukaan, olen ehkä 10v jäljessä sitä ura- ja palkkakehitystä mikä voisi olla jos olisiin siirtynyt nopeammin yksityisen sektorin töihin sen sijaan että tein töitä pitkään yliopistolla.

Aikoinaan jossain seminaarissa alkulämmittelynä kysyttiin osallistujilta että miten olette päätyneet nykyiseen työhönne:
a) suunniteltua
b) sattumaa
c) suunniteltu sattuma

Suurin osa, mukaan lukien itseni vastasi c. Tietyt asiat ovat aina kiinnostuneet, ja sattuman kautta on sitten lopulta päätynyt tekemään niitä asioita tietysssä roolissa (josta ei ollut ikinä kuullutkaan ennen kokemusta työelämästä, siitä siis se sattuma-osio)

 

[munse]

Pienenä kiinnosti fysiikka ja avaruus. Jossain vaiheessa ymmärsin, ettei niillä Suomessa oikein kummoista uraa luo.

Opiskelualaksi tuli valittua jotain "järkevämpää", mutta sinnepäin. Dippainssin paperit hankin, alana konetekniikka. Teknillisen fysiikan valintaa pohdin myös, mutta pelkäsin juuttuvani tutkijaksi yliopistomaailmaan. Erikoistuin lujuuslaskentaan, koska se oli teoreettista ja työllistyminen erinomaista.

Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt valita tefy, mutta voi olla, että olisin kuitenkin päätynyt samoihin hommiin kuin nytkin.

 

[VeGe-]

Lukio jotenkuten läpi, pitkä matematiikka sentään. Elektroniikkaa AMK:ssa. Tieteen teko ei kiinnosta, vaan pitää olla hands-on. AMK:ssa tykkäsin sulautetuista järjestelmistä, ja etenkin niiden ohjelmoinnista. Siitä sitten ohjelmointia harrastuksena ja se on se oma juttu ollut siitä asti.

Ekassa työpaikassa tein elektroniikkaa ja koodia. Seuraavaksi pääsin rehtiin IT-alan softahommaan ja tällä tiellä ollaan. Firma vaihtui seksikkäämpään, ja siellä viidettä vuotta.

Omia lähinnä open-source projekteja siinä sivussa sen mitä milloinkin huvittaa.

Softadevaus <3.

 

[Merri]

Jos ammatinvalintani typistää mahdollisimman lyhyeen, niin isä osti Commodore 64:n ja muutamaa vuotta myöhemmin PC:n jossa Internet-yhteys. Kaupanpäällisiksi opettaja pisti yläasteella tekemään HTML-sivut. (Anteeksi, käytin väärää kielioppia, siis hypertekstisivut.) Siinäpä se "valinta"prosessi.

Jos nyt kuitenkin vähän kriittisemmin katsoo, niin sain tuputtamattoman kasvatuksen hyvässä ja pahassa. Hyväähän siinä on se, että sai sinänsä avoimen kirjan eteensä johon sitten itse kirjoittaa miten se elämä menee. Huono puoli taas siinä ettei ollut kauheasti ojastusta tiettyyn ammattiin tai puskua kouluttautumaan. Pk-datanomin paperien tasolle jaksoin opiskella, mutta sen jälkeen oli hankalampaa kun suunnitelmallisuutta ei ollut. Näistä syistä tai rajoitteista johtuen sitten pääsin "luontaiseen" ammattiini käsiksi sellaisen 10 vuotta myöhemmin kuin kenties muutoin. Aikamoisena itseoppijana nuo vuodet ei toki menneet tietojen ja taitojen karttumisen puolesta hukkaan. Toisaalta hyvänä puolena mitä ilmeisimmin säästyin paskalta koodarien johtamisen aikakaudelta, ainakin mitä tulee yritysten omaan sisäiseen järjestelmien kehittämiseen. Kaikessa puolensa.

Nykyisellään kuitenkin käyttäjälähtöinen fronttidevaaja seniorin statuksella. Palkkakehitys on ollut varsin kiva ottaen huomioon, että ohjelmoijana olen vasta kerran vaihtanut työpaikkaa.

 

[psymbiote]

Mun ammatti on päätetty esi-isien toimesta jo 1800 luvulla. Maanviljelijä siis. Välissä tuli tehtyä sitä sun tätä. En vielä ole päättänyt että mikä musta tulee isona, mutta jatketaan maataistelua niin kauan kun rahat riittää.

 

[elmo]

Hienoa jos joku on valinnut itse ammattinsa.

Omalla kohdalla se oli nuoruudessa enemmänkin sitä, että varmistettiin tarpeeksi laaja kirjo omaa mielenkiintoa lähellä olevaa soveltuvuutta (elektroniikka, tietoliikenne ja tietotekniikka) ja sitten vaan mihin sattuu pääsemään töihin. Aika alusta asti oli selvää, että en halua lokeroitua tekemään mitään yksipuolista hommaa joka ei mahdollista sivuttais askelia. Ihan ok veto jos nyt vaikka ajattelee missä pisteessä valinnanvara olisi noissa hommissa missä ensimmäisenä ollut. Lukio ja korkeakoulutus oli myös alusta asti no go.

Tuohan tarkoitti jo silloin sitä, että mistään ei tiedä mitään, mutta kaikesta jotain. Sama ideologia palvelee kyllä nykyistä työnkuvaa paremmin kuin hyvin. Nimikkeet tainneet mennä näin: puhelinasentaja, ktv-asentaja, laajakaista-asentaja, elektroniikka kokoonpanija (tjsp.), lääkintälaitehuoltaja, sähköasentaja (tosin käytännössä 0v), tekninen isännöitsijä.

Yllättäen tällänen esimies homma ja aivan eri tekniseltä puolelta missä oma mielenkiinto aiemmin ollut on kyllä ollut kiinnostavin. Vaikka tietentahtoen en ole vastuun perään hakeutunut niin juuri vastuut eri asioista tuo ihan eri mausteen normi työhön. Toinen mistä itse erikoisuutena tykkään on akuutit ongelman ratkaisut. Tyyliin puoli sairaalaa pimenee eikä varavoimakone lähde päälle. Ai, että ku tollasia aivojumppia tulis lisää (vaikka niitä nyt oikeasti ketään toivo). Ja sitten tollasen jälkeen jonkun kehityslistan tekeminen jottei vastaavaa voi käydä ja omaa itse valtuudet korjauttaa ne epäkohdat.
Vielä reilun 7v jälkeekin on mukava tulla hommiin vaikka pientä gonahdusta huomaa mm. siinä ettei jaksa valmistautua kokouksiin kovin paljoa etukäteen. Sekä talkoo tunnit jätin pois (jälkeen katsottuna ne oli aivan hulluja muutenkin).

Saas nähdä mihin sitä tästä vielä isona ajautuu kun 30v+ töitä jäljellä :O.

 

[Bondator]

Vanhemmat on kumpikin teekkareita, joten lukioon mentiin aika lailla automaattisesti. En niin nuorena vielä paljon suunnitellut uraa. Lukion loppuun mennessä oli aika selvää, että tietokoneet ja tekniikka kiinnosti, joten TKK oli helppo valinta. En halunnut olla stereotyyppinen nörtti, joten hain sähköosastolle. Sähkö on onneksi oli yksi helpoimpia linjoja päästä sisään, sillä olin aika tiukasti keskiverto opiskelija. TKK:n aikana suuntautuminen muotoutui omien mielenkiintojen ja olettamuksieni tulevaisuuden työnäkymien mukaan. Ne oli onneksi jokseenkin yhtenevät keskenään. Pääaineeksi valikoitui mittaustekniikka ja sivuaineiksi tietoliikennetekniikka sekä automaatio- ja systeemitekniikka.

Kesätöissä minulla ei juuri ollut tuuria sen suhteen mitä olin toivonut. Joka kesänä hain töitä teollisuudesta, mutta en saanut paikkaa. Ässä hihassa oli kuitenkin BC-ajokortti, jolla töitä sai käytännössä heti kun teki hakemuksen. Uran kannalta sillä ei kuitenkaan ollut paljon apua, kun opiskelun loppullaa CV:ssä oli pelkkiä kuorma-autokuljettajan töitä. Valmistuin työttömäksi.

9 kuukauden työttömyyden jälkeen hakeuduin työvoimakoulutukseen. Sellaiseen, jossa oltaisiin 6 kuukautta töissä yrityksessä ilman palkkaa. Tämä ei kuitenkaan ollut näitä työkkärin pakottamia työkokeilu-orjuutuksia, vaan sellainen jossa itse piti hakea haluamaansa yritykseen. Eräs hakemistani yrityksistä toimii puolijohde-alalla, mikä oikeasti kiinnostaa minua. Lienee vain tuuria, että hakemukseni bongattiin ja pääsin taloon sisään. Työvoimakoulutusjakson jälkeen firmassa avautui vakituinen paikka, ja täällä ollaan oltu siitä lähtien.

 

[Optimist]

Varmaan menin sieltä mistä aita on matalin. Katoin että merkonomiks ei tartte mitään isompia älynlahjoja. En ollu ikinä hyvä koulussa. En varsinkaan matematiikassa.
Isompana sit tuli se vastaan kun lukiossa aloin opiskeleen ja ois pitäny sitä matematiikkaa osata enemmän kun pari kurssia. Ei siitä vaan tullut mitään. Sit kaikki AMK pääsykokeet on varmaan kaatuneet siihen matematiikan osaamattomuuteen. Jätin ne aina tyhjäks.

 

[Pertti_Pasanen_Spede]

Vanhemmat on kumpikin teekkareita, joten lukioon mentiin aika lailla automaattisesti. En niin nuorena vielä paljon suunnitellut uraa. Lukion loppuun mennessä oli aika selvää, että tietokoneet ja tekniikka kiinnosti, joten TKK oli helppo valinta. En halunnut olla stereotyyppinen nörtti, joten hain sähköosastolle. Sähkö on onneksi oli yksi helpoimpia linjoja päästä sisään, sillä olin aika tiukasti keskiverto opiskelija. TKK:n aikana suuntautuminen muotoutui omien mielenkiintojen ja olettamuksieni tulevaisuuden työnäkymien mukaan. Ne oli onneksi jokseenkin yhtenevät keskenään. Pääaineeksi valikoitui mittaustekniikka ja sivuaineiksi tietoliikennetekniikka sekä automaatio- ja systeemitekniikka.

Kesätöissä minulla ei juuri ollut tuuria sen suhteen mitä olin toivonut. Joka kesänä hain töitä teollisuudesta, mutta en saanut paikkaa. Ässä hihassa oli kuitenkin BC-ajokortti, jolla töitä sai käytännössä heti kun teki hakemuksen. Uran kannalta sillä ei kuitenkaan ollut paljon apua, kun opiskelun loppullaa CV:ssä oli pelkkiä kuorma-autokuljettajan töitä. Valmistuin työttömäksi.

9 kuukauden työttömyyden jälkeen hakeuduin työvoimakoulutukseen. Sellaiseen, jossa oltaisiin 6 kuukautta töissä yrityksessä ilman palkkaa. Tämä ei kuitenkaan ollut näitä työkkärin pakottamia työkokeilu-orjuutuksia, vaan sellainen jossa itse piti hakea haluamaansa yritykseen. Eräs hakemistani yrityksistä toimii puolijohde-alalla, mikä oikeasti kiinnostaa minua. Lienee vain tuuria, että hakemukseni bongattiin ja pääsin taloon sisään. Työvoimakoulutusjakson jälkeen firmassa avautui vakituinen paikka, ja täällä ollaan oltu siitä lähtien.

Toivottavasti ei murata ole kyseessä.

 

[Tecnos]

Peruskoulun jälkeen oli kirkkaana mielessä, että ehdottomasti lukioon mentävä ja sieltä sitten DI:ksi. Lukio meni kuitenkin peruskoulun tavoin lukematta läpi. Ainoa ongelma oli, että se näkyi myös arvosanoissa. Kaikesta huolimatta matikka, fysiikka ja kemia tuli luettua pitkänä loppuun saakka. Näistä kemia oli ainoa, jossa opintomenestys oli hyvää ja itseä aidosti kiinnostavaa. En siltikään ruvennut paiskimaan matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kanssa enempää hommia, vaikka olisi pitänyt. Muissa aineissa tuli kyllä hyvät arvosanat pl. ruotsi. Lukion lopussa oli siis melko tyhjä arpa papereiden muodossa, kun mafykellä oli pääpaino papereissa.

En lopulta hakenut ikinä lukemaan DI:ksi ja päädyin AMK:n lukemaan automaatiotekniikkaa. Muut hakukohteet liittyivät musiikkiharrastukseen, mutta näin jälkikäteen onneksi ne eivät myöskään onnistuneet. En jaksaisi sitä pienistä tulovirroista koostuvaa haalintaa. Ennen amkin aloittamista oli inttivuosi ja sieltä sitten kesken lukuvuotta opintoihin. Silloin opinnot eivät maistuneet juurikaan ja myöskin oma elämäntilanne (parisuhde) ei helpottanut yhtään hommaa. Opehommat ovat aina nakutelleet takaraivossa ja oma kunnianhimo halusi yliopiston paperit kouraan. Niinpä ensimmäisenä amkin keväänä hakupaperit pääsykokeisiin vetämään ja fokus pääsykoekirjaan. Onneksi vuotta aikaisemmin pääsykokeet olivat muuttuneet, koska omilla lukiopapereilla ei vanhaan pääsykokeeseen olisi päässyt. Ensimmäisellä yrittämällä sisään. Alle 3% hakijoista pääsi sisään, joten ihan tyytyväinen sai olla itseensä.

OKL opinnot rullailivat aika lailla omalla painollaan läpi. Tulipa kokeiltua yliopiston puolella myös sivuaineena matikkaa, mutta kyllä sen osaamisessa on sen verran puutteita, että jätin sen leikin nopeasti kesken. Ehkä vielä joskus omaksi iloksi opettelee ne asiat. Nyt on työvuosia jo kohtuullisesti takana. Itse opetustyö lasten kanssa on mukavaa ja päivät täynnä tapahtumia. Päivät sujahtaa todella nopeasti. Säännöllinen työaika on mukava ja tietenkin kesäkeskeytys sopii, kun omat lapset ovat pieniä vaikka palkka nyt ei ihmeellinen ole. Eniten harmittaa ammattikunnan nöyristely, kun joka puolelta yritetään kaataa lisää hommia niskaan, mutta mistään ei maksettaisi. Lisäksi kaikki palaverit sidosryhmien kanssa (lääkärit,psykiatrit,sosiaalityö, perheneuvola) kääntyy usein siihen kun mietitään mitä opettaja voisi tehdä lisää selvästi sairaan oppilaan eteen, vaikka kaikki kikkavitosetkin on jo hyvissä ajoin kokeiltu tai ”ei me voida tehdä asialle mitään, koittakaa koulussa pärjätä.” Myöskään mitään ylimääräistä ei kannata haalia, kun niistä ei juurikaan korvata lukuunottamatta ylitunnit opetusvelvollisuuden päälle.

Pikkuhiljaa on oma kunnianhimo nostanut päätään, että olisi mukava päästä tekemään enemmän uraa ja myöskin tienaamaan hieman paremmin. Vaikeaa on nähdä tekemässä samaa työtä vielä 30v päästä varsinkin kun työnkuva on kokoajan lipumassa kauemmaksi itse opetustyöstä. Ainut ongelma on, että ei ole selvää kuvaa mikä se jokin uusi sitten olisi. Mitään valtavaa poltetta jotain tiettyä asiaa kohtaan ei ole. Koulun penkille ei kiinnosta palata, kun taloa pitäisi maksaa ja perhettä elättää. Eipä tässä tosin mikään kiire ole ja työt eivät onneksi ole lähdössä alta, vaikka lapsimäärä onkin valtakunnallisesti pienenemässä.

 

[Make]

Tiesin jo aiemmin että IT-alalla haluan työskennellä mutta koodariksi pääsyin vasta AMK-opinnoissa syntyneen kiinnostuksen kautta.

 

[Azumiar]

Lukion jälkeen sitä ajatteli, että ehdottomasti johonkin tietotekniikkaan/vastaavaan. Vuoden olin eka tietojenkäsittelyssä, ei se oikein maistunut ja siirryin kemiaan. Kemiassa ehdin puoli vuotta olla, kunnes sairastuin vakavasti ja päädyin saikulle.

Siitä sit hain sähkötekniikkaan seuraavalle vuodelle, pääsin sisään, sen aikainen tyttöystävä sai Oulusta opintopaikan ja ajattelin, että hitto oon tässä saikulla et voin vuodeks mennä ouluun avoimeen suorittelee sähkötekniikkaa ja silti pitää Helsingin päässä opintopaikan. Näin tein.

Ehdin 2 viikkoa olemaan sähkötekniikan opinnoissa, kunnes tajusin, että sairauden tila oikeasti niin paha ettei tästä tuu mitään (jatkuvaa vessassa ramppailua oksentelun merkeissä, jatkuva pahoinvointi). Menin opintotoimistoon keskustelemaan ja ehdotti et voisin etänä ottaa muutamia sähköpuolen kursseja ja jos enempi opiskelu kiinnostaa niin olis näitä tietotekniikan. Otin sit tietorekniikasta ekan periodin(vähän hammasta purren, mutta aattelin et ne voi sit laittaa hyväkslukuina muihin opintoihin) ja sähkötekniikasta ne mitä sain. Seuraavassa periodissa siirryin kokonaan tietotekniikkaan, jossa oon nyt n. 4 vuotta ollut ja josta toivon mukaan valmistun vuoden sisällä. Niin ja edelleen Oulussa vaikutan ja pariin kertaan kumppani ehtinyt vaihtumaan.

Tästä nyt näemmä tuli enemmän elämäkertaa, mut näinki voi käydä .

E: en nyt tiiä voiko tätä ammatiksi kutsua, kun työkyvyttömänä ollut 6 vuotta ja cv 404, jos ei viime kesän harjoittelua lasketa.

 

[Zippaaja]

Ei mitään käsitystä. Suhteellisen sosiaalinen tapa toimia ja luontainen halu keskustella ihmisten kanssa ohjasi myyntityöhön. Seurasin myös pienestä pitäen oman äitini myyntipainia sivusta, joten kait siitä jotain tarttu. Vähän vahingossa kuitenkin mielestäni eksyin täysipäiväisesti myyntityöhön tekniikan alalla, mutta pidän kyllä työstäni ja työnkuvastani.

 

[Alffons]

Sairaanhoitajakouluun menin ku siellä oli niin paljon tyttöjä. Sairaanhoitajasta sitten päätin lukea lääkäriksi ku ei ollu rahaa naisia kestittää muuten

 

[Sipuliteemakkara]

Tuijotin tien keskiviivaa 1,5 miljoonaa kilometriä työkseni, kunnes lähdin opiskelemaan metsäkoneen kuljettajaksi. Tein sitä hommaa aikani kunnes työt loppui. Kävin pätkähommissa siellä täällä kunnes päädyin nykyiseen työpaikkaani vuokrafirman kautta, ensin asentajaksi ja siitä etenin parissa vuodessa oman pöydän taakse esimiesasemaan. Tässä on toistaiseksi hyvä.

 

[Marquette]

Peruskoulun lopulla mikään ei kiinnostanut erityisemmin ja ajauduin eri opiskelupaikkojen ja **skatöiden kautta jonkinlaiseen vuorotyö-duuniin, missä ei ihan kokoajan **tuttanut. Paitsi parin vuoden päästä se pomo alkoi ärsyttämään, jolloin oli pakko lähteä opiskelemaan että pääsen eroon koko firmasta. Tällä kerralla opiskelu meni paremmin kun oli joku motivaatio päällä. Opiskelun jälkeen pääsin hetkeksi ihan mukavaan hommaan, mutta kauhean pienellä palkalla. Aloin hakea muita töitä kavereiden avulla ja muutaman kk kuluttua yksi soitti että heiltä lähti juuri pois hemmo ja sen tilalle pitää saada nopeasti uusi. Ajauduin nykyiseen ammattiin ihan ajopuuna näin jälkeenpäin mietittynä.

 

[barralien]

Kirjoitellaanpa omaa tarinaa, nyt kun sopivasti taas kerran painajaiset aiemmasta työelämästä herätti, eikä uni taida enää tulla.

Lukion jälkeen opiskelupaikka tuli valittua aika kevyin perustein. Muitakin vaihtoehtoja tuli harkittua, mutta kirjoitusten jälkeen ei oikein innostanut alkaa lukea pääsykokeisiin, kun millekään alalle ei suurta intohimoa ollut. Olin hyvä matikassa ja fysiikassa, kirjoitin mm. meidän lukiosta parhaat pisteet pitkästä matikasta. Siispä hain dippa-inssiksi, vaikeimmalle linjalle. Tosin böndeyliopistoon, kun silloinen tyttöystävä jäi vielä kotikaupunkiin ja piti muka olla lähellä. No, tyttöystävä osoittautui huoraksi, mutta ei siitä sen enempää.

Opintojen loppuvaiheessa pääsin sitten vähän sattumankin kautta töihin. Hommiin, jotka periaatteessa ihan jees, mutta ei edelleenkään mitään suurta intohimoa. Pärjäsin hommissa hyvin, vaikka en mikään varsinainen uraohjus ollutkaan. Päädyin kuitenkin duuniin pariinkin otteeseen ulkomaille edelleen saman firman palveluksessa. Varsinkin viimeinen keikka, 5 vuotta, oli rahallisesti ja alkuun muutenkin hyvä. Koko ajan kuitenkin tuntui, että olen jatkuvasti epämukavuusalueella ja toisaalta en saa käyttää parhaita luontaisia ominaisuuksia. Työssä pärjääminen loppujen lopuksi oli lähinnä kiinni ihmisten johtamisesta ja niiden kanssa toimimisesta. Viihdyn kuitenkin paremmin itsekseni ja numeroiden ja kirjojen parissa. Burnis meni loppuvaiheessa niin pahaksi, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa loparit ja palata Suomeen. Jälkikäteen ajateltuna ehkä muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta siinä pisteessä ei oikein voinut muuta.

Alkuun ajattelin, että pidän rauhassa muutaman kuukauden lomaa ja kyllähän töitä varmasti löytyy. No eipä niin helposti löytynytkään, ja se taas pahensi oloa entisestään. Muutaman kk jälkeen kuitenkin löysin vastaavaa työtä, mitä olin aiemmin tehnyt. Toisaalta olin innoissani työstä, toisaalta vitutti kun pomo oli osaamiseltaan aivan hupiukko ja hänelle piti olla jatkuvasti raportoimassa omia tekemisiään. Kävin ylikierroksilla koko ajan ja univaikeudet pahenivat. Lähdin tästäkin hommasta vittuun n puolen vuoden jälkeen ja ajattelin että tämän alan hommat oli meikän osalta tässä.

Vähän taas lepäilyä ja tuloksetonta työnhakua. Päätin sitten aloittaa maisteriopinnot (2 v) toiselta alalta, joka oli jo pitkään ollut rakas harrastukseni ja intohimoni. Opinnot sinänsä sujuivat hyvin, mutta toisen vuoden syksynä sairastuin vakavasti. Muutama päivä teholla ja reilu viikko tavallisella osastolla, sen jälkeen useampi viikko paskana käytännön vuodepotilaana. Muuten sain opinnot tehtyä, mutta graduseminaarit jäi. Keväällä sain gradun aiheen kuitenkin sovittua. Tässä vaiheessa vielä elättelin toiveista urasta tällä alalla ja ehkä jatko-opintojakin. Alkoi kuitenkin käydä aika selväksi, että aika mahdotonta päästä järkeviin hommiin tällä alalla tällä iällä ja jatko-opiskelijan elämä apurahoilla aika kurjaa. Keväällä myös vointi alkoi taas heiketä, eikä mitään meinannut jaksaa tehdä.

Syykin voinnin heikkenemiseen alkoi selvitä. Sairastin erittäin harvinaista tauti ja se tuntui etenevän ärhäkkäästi. Osa aiemmasta väsymyksestä oli myös tästä johtuvaa. Oli kuitenkin epäselvää mikä olisi ennuste ja olisiko hoitokeinoa olemassa. Syksyllä päädyin sitten pariin kertaan osastolle ja näytti että hengenlähtö tulee vuoden sisällä. Olin aika fine asian kanssa. Tavallaan se oli helpottavaa. Loppuvuodesta kuitenkin sopivia hoitoja löytyi, tilanne alkoi mennä parempaan ja mahdollinen lopullinen parannuskeinokin olisi ehkä olemassa.

Viime vuoden alusta vointi alkoi olla jo ihan siedettävä. Jotakin tekemistä oli keksittävä. Työn tekeminen ei tullut kyseeseen, eikä sairauspäivärahalla saa varsinaisesti opiskellakaan. Aloin opetella koodausta ja data science -juttuja, ja tämä homma vei mukanaan. Molemmat oli toki ennestään jossain määrin jo tuttuja. Näistä sain elämäniloa ja sisältöä päivään, en niinkään ajatellut työllistymisen kannalta, koska oli hyvin mahdollista että vuoden sisään olen mullan alla. Tuli näitä opeteltua varmaan noin 40-50 h/viikko aina siihen asti kun viimein kävi kutsu hoitoon joka toivottavasti parantaisi taudin for good. Kuukausi osastolla eristyksissä ja sen jälkeen meni vajaa pari kk että tuli nukuttua n 14 h/päivä. Sitten jatkoin opiskelua samaan tahtiin ja nyt terveydentila näyttää hyvältä.

Saikku loppui joulukuun alussa ja nyt olen taas hakenut hommia. Sekä entiseltä alalta että datahommista. Tuskaista on vaikka muutamaan haastatteluun olen päässytkin. Junnupositioihin halutaan junnu ja vaativampiin cv loppuvuosien osalta liian paska. Tiedä sitten miten tuo pitkä gappi edellisistä töistä olisi paras selittää. Saa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa.

 

[Lunael82]

Koskaan ei koulu hirveästi kiinnostanut vaikka älyä onkin siunaantunut. Yläaste/Lukio meni siinä 7,5-8 keskiarvolla, eikä ollut mitään urasuunnitelmaa. Ylioppilaaksi kirjoitin kuitenkin ihan hyvin M-E arvosanoin ja pakon edessä hakeuduin opiskelemaan tradenomiksi. Hirveästi ei opiskelut AMK:ssa kiinostaneet, mutta noppia kertyi tarvittavat määrät kunnes lopulta kahden vuoden jälkeen tajusin ettei ole minun juttuni.

Lopetin koulun kahden vuoden jälkeen ja sattumien kautta päädyin Englantiin lähelle Lontoota töihin viidentähden hotellin keittiöön, jossa vietin vajaat kaksi vuotta. Rakastin työtä, mutta työn henkinen raskaus, stressi ja brittiläisen kulttuurin huonot puolet saivat jättäytymään pois töistä ja takaisin suomeen.

Aloitin sen jälkeen opinnot historia- ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Opinnot sujuivat hyvin ja ala kiinosta. Edessä vain häämötti karu totuus, että ylikoulutuksesta johtuen vakituisen työsuhteen saaminen paperiella tulisi olemaan lähes mahdotonta. Opiskelujen ohessa hakeuduin töihin sairaala- ja terveydenhuollolle palveluita tuottavaan yritykseen. Aluksi ihan suorittavaa työtä tuntityösopimuksella. Opinnoista valmistuttua tuli sitten töitä jatkettua määräaikaisena ja lopulta vakituiseen työsuhteeseen.

6 vuoden jälkeen etenin tuotannonesimieheksi aluksi yhdelle osastolle ja sen jälkeen koko tuotantolaitoksen tuotannostavastaavaksi esimieheksi. Mukaan on sen jälkeen tarttunut myös tuotannonsuunnittelun ja HR:n roolia. Koulu ja opiskeluaikana ei ollut missään vaiheessa käynyt edes mielessä minkäänlainen esimiestyö, mutta lopulta tuntuu siltä että olen löytänyt oman kutsumusammattini.

Päädyin siis työtehtäviin ja alalle mistä en ollut missään vaiheessa ollut pätkääkään kiinostunut, mutta löysin silti oman ihannetyöni joten ei voi olla kuin onnellinen.

 

[Kyrökyrö]

Isän työpaikalle kesätöihin. Siellä sit tienasi "mukavasti" kun kotona asui. Sama oli jättää koulut sekä kaikki muu turha kesken ja painua takaisin hommiin. Sillä tiellä ollaan. Toki paikka on vaihtunut, mutta ala suunnilleen sama.
Noh, ihan hyvin tässä on mennyt, mutta en suosittele kenellekkään. Käykää koulut loppuun. Töihin ehtii.

 

[Henkka77]

En ole varmaa valinnu vieläkää. 43v lasissa ja joka päivä mietin että mitä muuta sitä haluais tehdä elääkseen.