Viestit luettu, mutta enpäs nyt enää tiedä mitä luki. Vanhemmat joutuisivat hautaamaan? Entäs sitten, sitä tuskin tosissaan oleva miettii. Lapset syy elää? Joo on, mutta sitäkään ei tosissaan oleva mieti. Uskonto? Jokainen voi uskoa keneen tahtoo. Tuli ajatus että uskonto olisi keksitty ihmisten mielenterveyttä varten? Ahaa elämys että on joku isompi johon voi uskoa ja samalla se yhdistää? Ehkä jotenkin noin sen on täytynyt mennä? Itse epäilen että ei ole mitään. On vain pimeys tai ei tietenkään ole edes sitäkää. Mutta ei olisi enää kipua.
Jos ajattelee tuota otsikossa olevaa. Usein syy on vanhemmissa, joko toisessa tai molemmissa. Sekään ei vielä riitä vaan syy voi olla heidän lisäkseen heidän vanhemmissa. Vanhemmat ja isovanhemmat tulisi tuntea. Usein siellä ainakin jotakin on miksi mieli ei ole ehjä? Miksi esimerkiksi vanhemmat ja heidän vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, vaikka heidän olisi pitänyt erota jo ajat sitten. Tai voivat olla yhdessä toki, mutta eivät saisi sekottaa muiden mieltä väärillä mielikuvilla ja omituisilla jutuilla? Osa voi olla jo kuolleitakin, mutta heistäkin voi kyllä kysellä jos ei ole enää kaikki jutut mielessä. Voi olla niin monta henkilöä jotka eivät osaa ajatella "oikein". Tämä sitten tarttuu ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Onko ihminen elossa vai ei, ei sillä niin väliä ole. Jos jotkut ihmiset tulee erottaa, niin sama vaikka tämä erotettu henkilö olisi kuollut. Jos on erotettu, niin ei tätä erotettuakaan missään nää, eli sama vaikka olisi kuollutkin.
Eli jos on toivoton jota ei voi pelastaa tai jotain kummaa, niin ei se lapsellekaan ole niin erituisen kummallista onko henkilö elossa vai ei. Heitähän yhdistää vain geenit ja kasvatuksen mukana saatu väärä tai oikea tieto ja elämisen malli. Kaikki tulisi oppia. Joku oikein helppo ja mukava lapsi voi olla todella johdateltavissa. Mutta johdateltavissa myös niin että saa aivan vääränlaista mallia ja usein vielä voi tulla molemmilta vanhemmilta huono malli. Tulee toki hyvää myös. Mutta kumpi sitten voittaa hyvä vai huono.
En muista sitten oliko vielä jotain mielessä. Tuossa tuli ainakin hyvin eriskummallista tekstiä pätkä. Niin se. Jos kokee että on epäonnistunut. Hankkiutuu sitten vaikka eroon niistä onnistujista jotka pilaa oman "mielen". Ei kaikki ole samanlaisia. Jos ahdistaa, niin ei. Ei tee sitten juuri sitä. Pitää kuunnella tai ainakin yrittää kuunnella itseään, että mikä tuntuu tai minkä aistii liian raskaaksi. Ei tee sitten sitä, katkaisee vaikka välit tai yrittää vältellä sitä mikä on aivan liian raskas ja tuo kipua ja ahdistusta ja masennusta ja paniikkia ym. Lisäksi ei ole aina oikeaa tai väärää. Mutta sen minkä itse kokee, se on aina oikea koska sitä ei kukaan muu voi viedä pois. Niin ja vaikkapa hautajaiset voi olla liian raskaita, ei saisi mennä sellaisiin tilanteisiin jotka tuntuvat liian raskailta. Pitäisi osata kuunnella itseään. Omasta mielestä hautajaiset voisi vaikka kieltää. En mielestäni ymmärrä että kuka ne on keksinyt. Mutta minulle ei tuota ongelmia katsoa sitä hautakiveä siinä sitten aivan rauhassa myöhemmin. Kolmissa hautajaisissa olen ollut ja nyt olen ajatellut että riitti, en mene enää. Tai taisi niitä olla neljäkin, mutta se oli niin pieni sintti että en laske hautajaisiksi.
Vielä tuli mieleen tuosta ylempää. Hankkiutukaa tai ainakin yrittäkää hankkiautua eroon epävakaiden ihmisten seurasta. Ja tämä vielä mielellään niin nopeasti kuin vain voi, ei kannata tuhlata aikaa.
Jos ajattelee tuota otsikossa olevaa. Usein syy on vanhemmissa, joko toisessa tai molemmissa. Sekään ei vielä riitä vaan syy voi olla heidän lisäkseen heidän vanhemmissa. Vanhemmat ja isovanhemmat tulisi tuntea. Usein siellä ainakin jotakin on miksi mieli ei ole ehjä? Miksi esimerkiksi vanhemmat ja heidän vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, vaikka heidän olisi pitänyt erota jo ajat sitten. Tai voivat olla yhdessä toki, mutta eivät saisi sekottaa muiden mieltä väärillä mielikuvilla ja omituisilla jutuilla? Osa voi olla jo kuolleitakin, mutta heistäkin voi kyllä kysellä jos ei ole enää kaikki jutut mielessä. Voi olla niin monta henkilöä jotka eivät osaa ajatella "oikein". Tämä sitten tarttuu ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Onko ihminen elossa vai ei, ei sillä niin väliä ole. Jos jotkut ihmiset tulee erottaa, niin sama vaikka tämä erotettu henkilö olisi kuollut. Jos on erotettu, niin ei tätä erotettuakaan missään nää, eli sama vaikka olisi kuollutkin.
Eli jos on toivoton jota ei voi pelastaa tai jotain kummaa, niin ei se lapsellekaan ole niin erituisen kummallista onko henkilö elossa vai ei. Heitähän yhdistää vain geenit ja kasvatuksen mukana saatu väärä tai oikea tieto ja elämisen malli. Kaikki tulisi oppia. Joku oikein helppo ja mukava lapsi voi olla todella johdateltavissa. Mutta johdateltavissa myös niin että saa aivan vääränlaista mallia ja usein vielä voi tulla molemmilta vanhemmilta huono malli. Tulee toki hyvää myös. Mutta kumpi sitten voittaa hyvä vai huono.
En muista sitten oliko vielä jotain mielessä. Tuossa tuli ainakin hyvin eriskummallista tekstiä pätkä. Niin se. Jos kokee että on epäonnistunut. Hankkiutuu sitten vaikka eroon niistä onnistujista jotka pilaa oman "mielen". Ei kaikki ole samanlaisia. Jos ahdistaa, niin ei. Ei tee sitten juuri sitä. Pitää kuunnella tai ainakin yrittää kuunnella itseään, että mikä tuntuu tai minkä aistii liian raskaaksi. Ei tee sitten sitä, katkaisee vaikka välit tai yrittää vältellä sitä mikä on aivan liian raskas ja tuo kipua ja ahdistusta ja masennusta ja paniikkia ym. Lisäksi ei ole aina oikeaa tai väärää. Mutta sen minkä itse kokee, se on aina oikea koska sitä ei kukaan muu voi viedä pois. Niin ja vaikkapa hautajaiset voi olla liian raskaita, ei saisi mennä sellaisiin tilanteisiin jotka tuntuvat liian raskailta. Pitäisi osata kuunnella itseään. Omasta mielestä hautajaiset voisi vaikka kieltää. En mielestäni ymmärrä että kuka ne on keksinyt. Mutta minulle ei tuota ongelmia katsoa sitä hautakiveä siinä sitten aivan rauhassa myöhemmin. Kolmissa hautajaisissa olen ollut ja nyt olen ajatellut että riitti, en mene enää. Tai taisi niitä olla neljäkin, mutta se oli niin pieni sintti että en laske hautajaisiksi.
Vielä tuli mieleen tuosta ylempää. Hankkiutukaa tai ainakin yrittäkää hankkiautua eroon epävakaiden ihmisten seurasta. Ja tämä vielä mielellään niin nopeasti kuin vain voi, ei kannata tuhlata aikaa.
