Tässä linkki Join the TECHBBS Discord Server!
Tämän olen myös kokenut itse siinä mielessä ongelmaksi, että kun pelejä päivitellään(etes ihan vaan qol päivityksiä yms.) nii sitä on lopulta ihan eri peli laadullisesti kuin julkasussa. Alat lukemaan arvosteluja, nii siellä ruoditaan asioita jotka oli ongelma julkasussa, mutta ei koskaan sen jälkeen. Yritäppä siinä sit keskustella jostain pelin laadusta, kun se on kahtena eri ajankohtana merkittävästi erilainen niin laadullisesti kuin pelimekaniikoiltaan. Esimerkkinä nyt vaikka Paradoxin pelit ja tai vaikka Rome 2 Total War.
En tiedä saako näin vanhoihin viesteihin vastata mutta poistakoon modet jos siltä tuntuu.
Hienoinen OT: Itse asiassa kyllä kiinnostavat. Olen pitänyt teksteistäsi "Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä" -ketjussa ja ihan mielelläni lukisin lisääkin. Aika monta peliä on päätynyt myös ostoslistalle ansiostasi. (Sama pätee pariin muuhun vakiokasvoon ketjussa, kuten @perato ja @Refloni)
En ole koskaan käsittänyt että tuo ollut jollekin iso haaste, itselleni aiheutti silloin ps1 aikaan ongelmia ainoastaan 180 asteen käännökset eteepäin ajaessa ja peruuttaessa ja Shalom taisin jostain sanakirjasta katsoa vaiko vahingossa keksin sen.
Onko driver san francisco pelattu?
Mä olen joskus kokeilut sitä X360 tai ps3.lla mutta en innostunut siitä kun voit vaihtaa autoa lennosta ja se selitettiin jotenkin että Tanner on koomassa tai vastaavaa mutta voisi yrittää joskus uudestaan.
Tästä alkaa varmaan olemaan jo kohta 20v viimeksi pelanut tuota mutta mä en muistellut sitä vaikeana tai no n.s vaikeana, siinä piti kyllä opetella noi 180 käänökset tekemään oikein, en muista pitikö jarrua napauttaa että sai sen oikean asteen siihen ja sitten piti kehittää että teki oikeassa järjestyksessä noi että sulla pysyi n.s rytmi päällä.
Viestiä lukiessa tuli just mieleen miksi niin moni peli nykyään jää itseltä pelaamatta loppuun. Se kuukauden kahden tauko saattaa tulla ihan arjen takia ja kun peliin palaa, ei muista miten se mekaniikka ja näppäinkombot pelissä toimii. Ei voi vain hypätä pelin kyytiin ja jatkaa siitä mihin jäi, vaan löytyy sitä komboa ja erikoissettiä mikä voi olla kys. pelin "juttu" ja sitten se turhautuminen tulee alta viiden minuutin kun se ei lähdekään etenemään jouhevasti.
Tuo olisi kyllä nykyään aika jees, välillä ainakin itselläni saattaa olla jopa kuukausien taukoja jonkun pelin pelaamisessa ja sitten ensimmäinen tunti meneekin taas opetteluun. Toinen mikä olisi kiva, olisi joku tehtävälokikirja johon automaattisesti kirjaantuisi meneillään olevat hommat, niitäkin kun on joskus varsin ikävä muistella kuukausien päästä. Tai olisi edes joku savetiedostoon tallentuva vähän pidempi vaikkapa itse kirjoitettava description että vähän pääsisi heti kärryille mihin on jäänyt. Joissakin peleissä tuollainen quest log on toteutettukin ja jopa yllättävän hyvin, kertoo mitä piti tehdä mutta ei paljasta yhtään liikaa.
En ole pelannut muita Drivereita. Tekisi kyllä mieli kokeilla ainakin Parallelsia.
Mitä vanhemmaks tulee nii sitä enemmän. Pelit on kyl vakavuudeltaan tasoa Pixar piirretty, vähän kaikille jotain, pikkulapsille ja aikuisille ja kaikkea siltä väliltä. Harva peli pystyy olemaan mitenkää haudanvakava alusta loppuun mikä on kyl sääli.
Tulee mieleen Far Cry 5, jossa intron autopako on pelin vaikein tehtävä...
Aikasempi: Tietenkin. Eri +144hz näyttö ollut kohta 10 vuotta. Masentavaa.
Fallouteissa power armor oli aina sellanen rare ellei loppupelin herkku. Nelosen irvikuvassa power armor on malliin pipe gunin jälkeen seuraava asia mitä saat ja pelin puolessa välissä voit ampua pistoolilla Deathclawin harppukuoroon yhdellä-kahdella laukauksella vaikeimmalla vaikeustasolla. Deathclaw joka on ennen ollut pelisarjassa vihollinen mitä kuuluu aina pelätä.
Just tätä, että voit vetää headshotilla joka vihun, mutta sit tulee se pakollinen välivideo missä ammutaan metristä ohi kuus seitsemän kertaa ja unohtuu ne kaikki kyvyt yms. Mass Effect sortu tähän turhan monta kertaa, missä Shepard ammuskelee jollain pistoolilla jonku perään, vaikka kädessä oli äskön kiikarikivääri ja mahdollisuus nostaa ihmisiä levitaatiolla ilmaan. Tai sit se Tomb Raiderin, "en tapa ketään, voi ei, tapoin jonku, byhhyhhyy" --> välivideota ennen ja jälkeen konekiväärillä kymmeniä henchmenejä aikaiseen hautaan.
Vaatimukset ja näkökannat muuttuu. Itsellä käynyt päinvastoin. Ennen pelasin nopeita räimeitä ja hypi-pompi-kerää-kolikko pelejä ja vastaavia. En tiennyt oliko näissä peleissä jotain taustajuonta tai motivaattoria miksi tehtiin asioita. Nykyään ei kiinnosta pelata peliä yksin jos ei ole hyvää tarinaa ja selitettä miksi asiat on miten on ja mikä on se motivaatio lähteä ratkaisemaan asioita. Pitää olla syy pelastaa joku ja samaistuminen on tärkeää. Toisin sanoen haluan pelaajana pelata, mutta ehdoton vaatimus että minun pitää saada eläytyä ja kokea hahmon kautta asioita jotka säväyttää. Ehkä myös miehinen kyynel olisi hyvä tulla rankoissa hetkissä mutta se piilotetaan nopeasti esittämällä vaikka haukotusta tai aivastusta.
Eikös se tarkoita, että open world ei oo vaan sun juttu? Ite oon enemmän sitä mieltä, että open world -pelissä pitää nimenomaan olla paljon tekemistä siellä maailmassa tai se olisi sitten parempi tehdä putkijuoksuna. Esimerkkinä tästä vaikka cyberpunk. Se ois voinut olla oikein loistava peli, jos ei oltais yritetty lähteä mahdottomaan ja tehty vaan suosiolla paljon putkimaisempi toteutus.
Tykkään kyllä avoimen maailman peleistä, mutta se informaation määrä kartalla on välillä uuvuttavaa. Cyberpunk 2077 on pahimpia esimerkkejä - loistava peli siitä huolimatta. Esim. Skyrimin kartta on paljon nautittavampi.
Ei ole edes mikään uusi ongelma. Meinasin aikoinaan lopettaa Baldur's Gate II:sen kesken jo alussa, kun alkoi vituttamaan se ettei voinnut edes paskalle mennä ilman että kaiken maailman jantterit tulivat avautumaan ongelmistaa ja pyytämään apua.
Mass Effect 3:ssa taas saa sivutehtäviä vain kuulemalla jonkun juttelemassa jollekin, kun juoksee ohi
Samat itsellä.. Ennen pelailin kaikkea normalilla mutta nykyään laitan suoraan korkeimmalle, ei perma-death vaikeusasteelle suurimmassa osassa pelejä.
Itsellä oli ennen sama, sitten tiedostin ongelman ja korjasin sen. Nykyään menen ns. sillä miltä tuntuu. Välillä pelaan rauhallisin mielin päivän missä tutkin maailmaa ja lorea, joskus haluan vain tapella ja tappaa joskus taas kiinnostaa edetä suoraviivaisesti päätarinaa.
Vähän alkaa mennä ohi aiheen, mutta tämän allekirjoitan täysin. Tämä haju tulee useimmista peleistä läpi erittäin selvästi, ja se ei ole kovin hyvä haju. Kyllähän tällaisiakin pelejä pelaa enemmän tai vähemmän mielellään (jos siis peli muuten miellyttää), mutta niistä jää silti puuttumaan jotain.
Ymmärsit siis juuri mitä tarkoitan. Ja se jokin on ihmiskosketus. Jonkun visionäärin sekä kehitystiimin henkilökohtainen kiinnostus ja into luomukseensa. Jos sitä ei ole vaan asiat ovat koneella laskelmoituja, niin se on just se. Kylmä, kliininen, hengetön. Vaikka teoriassa olisi täydellinen peli niin se "jokin" mikä siitä puuttuu on just se, asia mitä ei voi paremmin sanoiksi pukea eikä sitä mikään analytiikka tunnista.
Pääasiassa pointti oli uudelleenpeluun näkökulmasta.
www.pcgamer.com
