Mitä et enää siedä videopeleissä?

[Shikanjyo]

Mitä et enää siedä videopeleissä, mutta lapsena/nuorena siedit ja se ei sinua haitannut?


Itse en enää jaksa yrittää jotain vaikeaa kohtaa tai vastusta kovin montaa kertaa. Eilenkin jäin C&C Remasterissa yhteen tehtävään jumiin, koitin kaksi kertaa ja enää en siihen koske. Ei vaan riitä kärsivällisyys saatika mielenkiinto, menee hermo ja se siitä.
Myöskään perheellisenä ei enää aikaa ole pelata niin paljoa, se on varmasti se suurin syy siihen, ehkä jopa ainoa, miksi epäonnistuminen turhauttaa niin paljon, siihen kuluu sitä kallisarvoista aikaa.



Aihe ryövätty muualta, mutta keskustelua internettiin vielä mahtuu.

 

[Henkka77]

50 euron hintalappua 10 tunnin peliajalla.
Kertakäyttöisyyttä.

 

[Noija]

En pidä siitä, että nykypeleissä kaikki tehtävä objektit yms interaktiiviset kikkareet vilkkuu niin, että näet ne jo kaukaa. Puuttuu sellainen etsimisen, löytämisen ja onnistumisen riemu lähes kokonaan. Aivan kuin pelit olisi tehty kersoille vaikka k-16 tai k-18 merkintä peliin olisikin lätkäisty. Ohuet juonet, paskat välivideot ja se, että pelit apinoivat vain toisiaan ja myyntimagneetteja on riisunut lähes joka pelisarjasta omintakeisuuden pois kokonaan. Kaikki on samaa tusinapuukkohippaa, eikä kunnon juonia yksinpeluuna enää arvosteta.

 

[Thokri]

Liiallinen grindaus.

Huono laatu-aika/hintasuhde.

Vaikeustaso määritellään pelaajan statseja pienentämällä ja vastusten nostamalla sen sijaan että olisi parempi tekoäly. Helpoimmalla tappelu kestää 30sec, vaikeimmalla vaikkapa 7 min. Taktiikkat aivan sama jolloin tekee siitä vain tylsää.

Politiikan tuonti pelimaailmoihin. Tarkoitus on peleillä päästä eroon tästä paskasta.

"pahiksena" pelaaminen on että oot huonotapainen moukka... Missä on lawful evil vaihtoehdot : /

 

[kelhanion]

Hyvä aihe!

Itsellä: Se, että peli ei anna tallentaa aina kun haluaa. Vaadin saada tallentaa missä haluan ja milloin haluan ja mihin tallennuspaikkaan haluan. Ymmärrän, että monessa pelissä haetaan sitä, että jännitys säilyy paremmin kun kesken tehtävän/kentän ei voi tallennella: pakko lähestyä haasteita varovasti hikipisara otsalla jne., mutta nykyään en jaksa enkä tykkää.

Haluan että minulla säilyy kontrolli, että voin lopettaa pelin milloin haluan ja jatkaa sitten siitä mihin jäin. En myöskään arvosta sitä jännitystä, että saanko kunnian pelata jonkun vartin putken uudestaan vain päästäkseni uudelleen yrittämään jotain vaikeaa kohtaa. Osasyynä myös tämä perheellisyysjuttu, eli pelisessiot eivät aina ole pitkiä, enkä halua stressata siitä, ehdinkö johonkin checkpointiin/tallennuspisteeseen ajoissa.

En aina nuorempanakaan tykännyt tästä jutusta, muistissa on esim. Final Fantasy -peleihin liittyvä tallennuskuumotus kun edellisestä seivistä on 52 minuuttia ja satunnaistaistelua, lumimyrskyjä, pomoja, cut scenejä jne. pukkaa.

Maailman parhaassa pelissä eli Witcher 3:ssa tämäkin asia on kunnossa: Niin tallentelu kuin tehtävien tekeminen muutenkin on omassa kontrollissa. Kaiken voi jättää kesken ja mennä vaikka pelaamaan Gwentiä välissä, tallennella kuin huvittaa ja palata joskus viikon päästä hoitelemaan joku tehtävän viimeinen vaihe.

 

[mikkelson]

Levuttaminen ja grindaaminen, esim. Assassin's Creed tai Division peleissä.

Periaatteessa siis aina kun leveli nousee, niin joutuu hankkimaan uudet aseet ja varusteet, mutta vastaantulevien vihollisten leveli on noussut myös.

Eli taistelut on loppupeleissä samanlaisia, oli sitten level 1 tai level 20. Sillä levulla kun ei saa mitään etulyöntiasemaa niin en ymmärrä mihin sitä grindaamista tarvitaan. Menee vaan enemmän aikaa uusia koko ajan varusteita ja aseita.

Ehkä joku nauttii tuollaisesta grindaamisesta mutta itse en kun peliaikaa on muutenkin rajallisesti.

 

[draco76]

Hyvä aihe!

Itsellä: Se, että peli ei anna tallentaa aina kun haluaa. Vaadin saada tallentaa missä haluan ja milloin haluan ja mihin tallennuspaikkaan haluan. Ymmärrän, että monessa pelissä haetaan sitä, että jännitys säilyy paremmin kun kesken tehtävän/kentän ei voi tallennella: pakko lähestyä haasteita varovasti hikipisara otsalla jne., mutta nykyään en jaksa enkä tykkää.

Tämä. Varsinkin jos ei edes tallenna poistuessa, vaan pakotetaan pelaamaan seuraavaan tallennuspisteeseen. Peliä pitäisi pystyä jatkamaan tasan siitä mihin sen jätti. On ärsyttävää etsiä seuraavaa tallennuspaikkaa missä uskaltaa laittaa pelin pois.

Edit: Pelit ilman tarinaa eivät oikein innosta nykyään.

 

[zaneislandd]

Kuten täällä on muutkin sanoneet niin aika on perheellisenä rahaakin arvokkaampaa, joten kaikki mikä tuntuu "ajan tuhlaukselta" on melkein sietämätöntä. Lapsena ja nuorena kun vapaa-aikaa on keposesti se 50h+ viikossa niin siinä sietää yllättävän paljon enemmän kaikkea grindausta, halpoja kuolemia, crasheja, 30 kertaa jonkun asian yrittämistä ja joka paikan nuohoamista. Nyt kun vapaa-aikaa on se varmaan 7h viikossa josta peliaikaa 0-3h niin saisi olla laadukasta aikaa edes.

Varmaan nykyään olisi mitään toivoa päästä jotain megamania läpi ilman save stateja. Harmittavasti myös sellaiset 100h sisältörikkaat seikkailut on vähän jo liian aikaavieviä vaikka niitä eri tilanteessa tykkäisinkin pelata.

Politiikan tuonti pelimaailmoihin. Tarkoitus on peleillä päästä eroon tästä paskasta.

Tää on kyllä must, eipä tätä ainakaan erityisen näkyvästi ollut vielä 10-30v sitten, mutta nykyään menee kyllä isot pistemenetykset jos joku firma alkaa liikaa politikoimaan.

 

[eeneku]

Maailman parhaassa pelissä eli Witcher 3:ssa tämäkin asia on kunnossa: Niin tallentelu kuin tehtävien tekeminen muutenkin on omassa kontrollissa. Kaiken voi jättää kesken ja mennä vaikka pelaamaan Gwentiä välissä, tallennella kuin huvittaa ja palata joskus viikon päästä hoitelemaan joku tehtävän viimeinen vaihe.

Eri mieltä. Witcher 3 on juuri niitä pelejä jotka ärsyttävät niin saatanasti kun haluaisi lopettaa pelaamisen, mutta ei pysty koska keskustelu vain kestää ja kestää ja kestää. Äärimmäisen turhauttavaa, kun saat tehtävän maaliin ja sen jälkeen alkaa useamman minuutin näytelty hässäkkä jota ei pysty keskeyttämään (nopeuttaa onneksi voi). Ja vielä aivan tuplaärsyttävää, jos epäonnistut tehtävässä mutta jonka jälkeen tulee samat pakolliset näytökset. Joudut hakkaamaan ne läpi että pääset lataamaan vanhan tallennuksen, koska kuitenkin haluaa saada sen onnistuneesti maaliin. Tämä nosti päätään erityisesti Blood and Wine -lisärissä.

Muuten ihan hyvä peli kyllä.

 

[Kautium]

- Tallennusmahdollisuuden puuttuminen
- Putkijuoksukartat
- Olematon tekoäly
- Pakolliset välianimaatiot
- Kehno ääninäyttely
- Poliittisen agendan tuputus

 

[Quantum]

Tuossa tulikin hyviä pointteja mitkä ärsyttää. Nykyään ei ole aikaa ja kiinnostusta peleihin joissa on paljon puhetta/tekstiä ja tutkimista sekä hitaasti etenevää menoa. Eli puhutaan tyyliin Kingdom Comen ja Witcher 3 tapaisista peleistä.
Myös ne ärsyttävät kun sama peli tuodaan vuodesta toiseen vain uudella kannella myyntiin kuten mm. tietyt autopelisarjat, NHL ja Fifa. Muutokset ovat hädintuskin havaittavia ja taas pitäisi uuden hinta olla maksamassa.
Liian helpot pelit myös on ongelma. Jotenkin tuntuu, että nykyään ei enää juuri mistään pelistä saa kunnon haastetta olematta täysin epäreilu. Pelin joko juoksee läpi tai se tehdään keinotekoisesti niin vaikeaksi vihollisen osumatarkkuuden nostolla ettei pelaaminen innosta.

 

[Korppikuningas]

Jäätävän kovalla tulevat introt mitä ei voi skippaa.

Kaikissa peleissä pitäis olla täppä "skip intro".

Monista peleistä pystyy kikkailemalla introt poistamaan, mutta joissain se on hankalaa. Esim minecraft dungeons.

 

[bulgur]

Kaikki uni/hallusinaatio/sekoilukentät kesken normipelin. Vihaan! Myös ylhäällä mainittu objektien jne asioiden näkyminen kauas tms vilkkuminen ja muutenkin liian paljon kaikenlaista härpäkettä näytöllä ja kaikenlainen ihan mieletön keräily. Onneks nää ny saa suurimmasta osasta peleistä pois, ainakin ettei niihin kiinnitä huomiota. Silti ahdistaa kun pitää kartta tunkee täyteen kaikenlaista paskaa ja koko aika pitää tapahtua hirveesti asioista.

 

[Tenebrae Aeternae]

Äärimmäinen itseääntoistavuus, ylipäätään copy & paste tyylinen sisältö mikä tuntuu piinaavaan erityisesti open world pelejä. Onneksi kyseinen trendi on pikkuhiljaa laskemaan päin. QTE on myös perkeleestä. FOV-säädön puute on myös jo itsessään riittävä syy jättää peli kokonaan pelamaatta (esim. Crew 2). SJW-meininki ärsyttää, mutta se ei yleensä onneksi vaikuta pelimekaniikkaan niin paljon että pilaisi koko tekelettä. Sitten viimeinen.. ikoni spämmi ja kaiken tyhmentäminen. Jos jopa collectiblet näkyy kartalla, jokaisella vihollisella on kolmio pään päällä yms. niin mihin sitä pelaajan aivoja enää tarvitaankaan? Onneksi on mielin määrin hyviä pelejä (paljon enemmän kuin aikaa), kunhan vain jaksaa katsella AAA-paskeen ohi. Iän myötä kynnys tuhlata aikaa keskinkertaisen tekeleen kanssa on todella korkea.

 

[ssg]

Pelit joissa ei ole progressiota. Oli se sitten jotain unlockattavaa levelien myötä tai parempaa gearia joko rahalla tai droppeina. Esimerkiksi CS ei enää maistuisi tai jokin Nintendon peli kuten Mariot.

Pelit joissa ei ole selkeää objektiivia tai paikkaa mihin pitää mennä. Kiinnostavat asiat kuten kerättävät ja vastaavat tulee olla hyvin merkitty. Ei kiinnosta enää haahuilla yhtään ympäriinsä ja ettiä.

Liian pitkät pelit. 10 - 20 tunnin putkijuoksu on parempi kuin 100 tunnin open world. Poikkeuksena pelit joita ei voi läpäistä kuten Civ, Oxygen Not Included, Factorio, Kerbal yms.

 

[ssg]

Olen myös pelannut paljon vanhoja pelejä viime aikoina ja yksi asia joka nakertaa on miten naishahmot ovat peleissä.

Tissi(vako)haarniska ja bikihaarniska on vielä nykyäänkin olemassa. Naishahmot ovat myös melkein poikkeuksetta heikkoja tai hyödyttömiä. Kontrastina näissä samoissa peleissä miehet ovat kuin antiikin Kreikan patsaita. Voimakkaita ja lihaksikkaita. Joissain moderneissakin peleissä lähes kaikkia naishahmoja voi ja pitääkin (saadakseen palkinnon) naida mikä on melko alentavaa.

Japanilaiset pelit ovat tällä saralla erittäin huonoja. Tifan tissejä pienennettiin jo kerran, mutta ne ovat silti aivan järettömät ja epärealistiset. Xenoblades Chronicles 2 julkaistiin vuonna 2017 ja naiset näyttävät tältä. Päähahmokin on melkoinen ja tietenkin pelissä on asianmukaiset fysiikan mallinnuksetkin.

Samaa sarjaa ovat myös pelit joissa mieshahmoja yliseksualisoidaan tai tehdään niistä hypermiehisiä. Erityisesti God of War ja Gears of War -sarjat ovat tähän syyllisiä.

 

[stanssi]

Historiallisten tai realistisien yksityiskohtien muokkaaminen sopimaan paremmin nykymaailman safespace tilaan.

Esimerkiksi nämä ww1 (battlefield) pelien naissotilaat joita ei rintamalla ollut tiettävästi yhtäkään. Samassa pelissä sapetti kyllä myös aikakaudelle kuulumattomat aseet tai niiden lisävarusteet kuten optiikat.

Ostin tuossa taannoin CoD modern warfaren ja sama asia ärsytti että nykyajan feministisen maailmankuvan ja black lives matter liikkeiden innoittamana minut käytännössä pakotetaan pelaamaan joko tummaihoisella tai naishahmolla.

Ja lisätään sen verran että en missään nimessä vastusta tummaihoisia tai naishahmoja peleissä, päinvastoin (kunhan pelin mahdolliset historialliset aspektit tämän sallii).

Älkää vain tehkö siitä a) pakollista tai b) edes oletushahmosta jompaa kumpaa näistä tai edes sitä patriarkaattista valkoista heteromies merijalkaväen sotilasta. Olisiko liikaa lisätä peliä ensikertaa startatessa valintaruutu hahmosta niin jokainen voi valita mieleisensä ja kaikilla on hyvä olla? IMO videopelejä ei tarvi sotkea nykyajan politiikkaan mukaan.

 

[Shikanjyo]

Samaa sarjaa ovat myös pelit joissa mieshahmoja yliseksualisoidaan tai tehdään niistä hypermiehisiä. Erityisesti God of War ja Gears of War -sarjat ovat tähän syyllisiä.

Kratos on puolijumala..

 

[Eletrix]

Olen myös pelannut paljon vanhoja pelejä viime aikoina ja yksi asia joka nakertaa on miten naishahmot ovat peleissä.

Tissi(vako)haarniska ja bikihaarniska on vielä nykyäänkin olemassa. Naishahmot ovat myös melkein poikkeuksetta heikkoja tai hyödyttömiä. Kontrastina näissä samoissa peleissä miehet ovat kuin antiikin Kreikan patsaita. Voimakkaita ja lihaksikkaita. Joissain moderneissakin peleissä lähes kaikkia naishahmoja voi ja pitääkin (saadakseen palkinnon) naida mikä on melko alentavaa.

Japanilaiset pelit ovat tällä saralla erittäin huonoja. Tifan tissejä pienennettiin jo kerran, mutta ne ovat silti aivan järettömät ja epärealistiset. Xenoblades Chronicles 2 julkaistiin vuonna 2017 ja naiset näyttävät tältä. Päähahmokin on melkoinen ja tietenkin pelissä on asianmukaiset fysiikan mallinnuksetkin.

Samaa sarjaa ovat myös pelit joissa mieshahmoja yliseksualisoidaan tai tehdään niistä hypermiehisiä. Erityisesti God of War ja Gears of War -sarjat ovat tähän syyllisiä.

Allekirjoitan nuo överit animetissiotukset, mutta se taitaa olla japanin markkinoilla aikamoinen myyntivaltti.
Se mitä en allekirjoita on se että naishahmot olisivat nykyään heikkoja tai hyödyttömiä, ja olisihan se aika typerää jos kratos (puolijumala) olisi möhömahainen sohvaperuna tai gearsin supersotilas olisi paskassa kunnossa.

 

[ssg]

Kratos on puolijumala..

Puolijumala tai ei, Kratokselle aikaisemmissa peleissä naiset olivat vain objekteja seksuaalisen mielihyvän tyydyttämiseksi.

 

[Lepari]

Pelien todella keskeneräisenä julkaisu ja mikrotransaktiot. Erityisesti jos rahalla voi ostaa etuja, skinit vielä menee.

En pidä siitä, että nykypeleissä kaikki tehtävä objektit yms interaktiiviset kikkareet vilkkuu niin, että näet ne jo kaukaa. Puuttuu sellainen etsimisen, löytämisen ja onnistumisen riemu lähes kokonaan. Aivan kuin pelit olisi tehty kersoille vaikka k-16 tai k-18 merkintä peliin olisikin lätkäisty.

Myös tämä. Ja jollet puolessa minuutissa juokse sinne, niin ruutuun ilmestyy vihje tai joku hahmo alkaa höpöttämään neuvoja. Noh, onneksi ne saa usein kytkettyä pois päältä, mutta vakioasetus saisi olla off ainakin jossei ole kaiken helpointa vaikeuastetta valinnut.

 

[draco76]

Historiallisten tai realistisien yksityiskohtien muokkaaminen sopimaan paremmin nykymaailman safespace tilaan.

Esimerkiksi nämä ww1 (battlefield) pelien naissotilaat joita ei rintamalla ollut tiettävästi yhtäkään. Samassa pelissä sapetti kyllä myös aikakaudelle kuulumattomat aseet tai niiden lisävarusteet kuten optiikat.

Ostin tuossa taannoin CoD modern warfaren ja sama asia ärsytti että nykyajan feministisen maailmankuvan ja black lives matter liikkeiden innoittamana minut käytännössä pakotetaan pelaamaan joko tummaihoisella tai naishahmolla.

Ja lisätään sen verran että en missään nimessä vastusta tummaihoisia tai naishahmoja peleissä, päinvastoin (kunhan pelin mahdolliset historialliset aspektit tämän sallii).

Älkää vain tehkö siitä a) pakollista tai b) edes oletushahmosta jompaa kumpaa näistä tai edes sitä patriarkaattista valkoista heteromies merijalkaväen sotilasta. Olisiko liikaa lisätä peliä ensikertaa startatessa valintaruutu hahmosta niin jokainen voi valita mieleisensä ja kaikilla on hyvä olla? IMO videopelejä ei tarvi sotkea nykyajan politiikkaan mukaan.

Tuo että politiikkaa ei tulisi sotkea mukaan on tainnut olla useammin. Minusta sitä tulee sotkea, mutta hyvin eikä peleissä mihin se ei kuulu. Detroitin tapainen peli on sellainen mihin se kuuluu suoraan. Sekin on hyvä että on naisia (varsinkin Tomb Raider) ja eri värisiä, kun näemmä monelle on tärkeää että pääsee pelaamaan kaltaisellaan. Ennen mietin mitä väliä moisella asialla on, mutta nyt kun valkoiset heteromiehetkin valittavat asiasta, niin ehkä myös naisten ja vähemmistöjen puheissa onkin ollut perää.

Parhaat pelit ovat niitä joissa voit muokata hahmon kokonaan itse, jos se ei tarinaan varsinaisesti liity. Historiallisten pelien tulisi olla tarkkoja, mutta en laske CoDeja ja Battlefieldejä näihin. En ymmärrä kyllä miksi noissa peleissä hahmo on lukittu tietyksi (Sama koskee RDR 2:sta). Onko noissa välivideoita joita ei ole tehty pelimoottorilla ja siksi tietty hahmo? Joissakin pelissähän joillekin vähemmistöhahmoille ei voi tehdä pahaa vaikka muille voisi, tämäkin on outoa.

Edit: muokkausominaisuudet ja tarkka historia ovat tosin nykyajan ominaisuuksia.

 

[Lepari]

Japanilaiset pelit ovat tällä saralla erittäin huonoja. Tifan tissejä pienennettiin jo kerran, mutta ne ovat silti aivan järettömät ja epärealistiset.

Siis en halua nyt mitään off topic sotaa täällä aloittaa, mutta millä tavalla nuo ovat epärealistiset? Ovatko nuo siis liian isot eikä moisia oikeasti löydy vai mikä on pointti?

 

[stanssi]

Tuo että politiikkaa ei tulisi sotkea mukaan on tainnut olla useammin. Minusta sitä tulee sotkea, mutta hyvin eikä peleissä mihin se ei kuulu. Detroitin tapainen peli on sellainen mihin se kuuluu suoraan. Sekin on hyvä että on naisia (varsinkin Tomb Raider) ja eri värisiä, kun näemmä monelle on tärkeää että pääsee pelaamaan kaltaisellaan. Ennen mietin mitä väliä moisella asialla on, mutta nyt kun valkoiset heteromiehetkin valittavat asiasta, niin ehkä myös naisten ja vähemmistöjen puheissa onkin ollut perää.

Parhaat pelit ovat niitä joissa voit muokata hahmon kokonaan itse, jos se ei tarinaan varsinaisesti liity. Historiallisten pelien tulisi olla tarkkoja, mutta en laske CoDeja ja Battlefieldejä näihin. En ymmärrä kyllä miksi noissa peleissä hahmo on lukittu tietyksi (Sama koskee RDR 2:sta). Onko noissa välivideoita joita ei ole tehty pelimoottorilla ja siksi tietty hahmo? Joissakin pelissähän joillekin vähemmistöhahmoille ei voi tehdä pahaa vaikka muille voisi, tämäkin on outoa.

Mulle tosiaan naishahmot ja tummaihoiset hahmot ovat täysin ok mutta ei se että niitä tuputetaan ja pakotetaan. Vaan nimenomaan se että sen hahmon saa valita kukakin sellasien kuin itselleen parhaiten sopii. Esimerkiksi tuossa codissa joutuu jonkin aikaa pelaamaan että saa unlockattua jonkin toisen hahmon. Jännä että se on valkoisen heteromiehen kohdalla valittamista jos ei halua tummaihoisella naishahmolla pelata mutta toisinpäin se on kritiikkiä tärkeästä asiasta.

Nimenomaan jos peliä mainostetaan WW1 fps pelinä kuten battlefieldiä tehtiin niin silloin se on mielestäni historiallinen ja tulisi tehdä tarkasti. Muutoinhan sinne voisi tukkia mitä tahansa laserpyssyjä ja alieneita sekaan. Codin multiplayerissa ainakin välivideoita ei oikeastaan ole ja niissäkin vähissä ne on pelimoottorilla toteutettu ja silti aluksi pakotetaan pelaamaan naisella tai tummaihoisella hahmolla.

 

[Kuro]

Olen myös pelannut paljon vanhoja pelejä viime aikoina ja yksi asia joka nakertaa on miten naishahmot ovat peleissä.

Tissi(vako)haarniska ja bikihaarniska on vielä nykyäänkin olemassa. Naishahmot ovat myös melkein poikkeuksetta heikkoja tai hyödyttömiä. Kontrastina näissä samoissa peleissä miehet ovat kuin antiikin Kreikan patsaita. Voimakkaita ja lihaksikkaita. Joissain moderneissakin peleissä lähes kaikkia naishahmoja voi ja pitääkin (saadakseen palkinnon) naida mikä on melko alentavaa.

Japanilaiset pelit ovat tällä saralla erittäin huonoja. Tifan tissejä pienennettiin jo kerran, mutta ne ovat silti aivan järettömät ja epärealistiset. Xenoblades Chronicles 2 julkaistiin vuonna 2017 ja naiset näyttävät tältä. Päähahmokin on melkoinen ja tietenkin pelissä on asianmukaiset fysiikan mallinnuksetkin.

Samaa sarjaa ovat myös pelit joissa mieshahmoja yliseksualisoidaan tai tehdään niistä hypermiehisiä. Erityisesti God of War ja Gears of War -sarjat ovat tähän syyllisiä.

Toivottavasti tämä oli trolli

 

[patteli]

En siedä pelejä jotka sisältävät kaiken ja/tai yrittävät miellyttää kaikkia. Oksettava peliluokka.

 

[Eman Resu]

Loppumattomiin respawnaavat viholliset, joiden lahtaamisella ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Esim. Prey:ssä oli loppupuolella paljon helpompaa vaan juosta, kuin koittaa taistella enää kenenkään kanssa.

 

[TRSP82]

Tarinavetoiset pelit, joissa itse pelimekaniikka on heikkoa. Haluan pelini peleinä, en interaktiivisina elämyksinä. Ei kiinnosta tippaakaan heilahtaako jonkun NPC-hahmon viitta kun tämä pieraisee tai se näyttääkö peli jossain kohtaa "oikealta elämältä", jos itse pelaaminen on tyhmennettyä putkijuoksua. Pelaamisen pitää tuntua pelaamiselle. Last Of Us:in introsta itse peliin on edelleen omissa kirjoissa pelihistoriani pahin mahalasku, intro nosti fiiliksen kattoon, kunnes itse pelaaminen alkoi...Siksi jatkossa koen tarinavetoiset putkijuoksut YouTube-"elokuvina"

 

[Bl-Papu]

Pelaajan palkitseminen loottibokseilla ym muut täysin itse pelistä irralliset arpajaiset.

 

[Shikanjyo]

Pelaajan palkitseminen loottibokseilla ym muut täysin itse pelistä irralliset arpajaiset.

Oliko näitä lapsuutesi peleissä?

 

[Refloni]

• Pelaajan aliarviointi. Kaikki sellainen, joka saa pelin tuntumaan siltä kuin kehittäjät pitäisivät pelaajaa idioottina.
  • Liiallinen opastaminen: pyörivät minikartat, tehtävänuolet jotka näyttävät myös reitin kohteeseen, liian selvästi korostetut viholliset ja kerättävät.
  • Pulmien ratkaisujen tyrkyttäminen, jos niitä ei ratkaise kymmenessä sekunnissa.
  • Paskat tutoriaalit. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta kymmenen sivun esseen. Varsinkin se, kun peli roikottaa nenän edessä vaikka mitä mielenkiintoisia valikoita ja kilkkeitä, mutta saat painaa vain yhtä nappulaa: sitä, johon osoittaa vilkkuva nuoli. Pelin mekaniikat kerrotaan tekstilaatikoilla ja mitään ei saa yrittää itse ennen kuin se on pakollista. (Hyviä tutoriaaleja löytyy esim. Valven peleistä.)
• Roolipeleissä se, kun oma hahmo alkaa sooloilemaan ja tekee tai sanoo jotain mitä en olisi halunnut. Tämän vuoksi en oikein pidä ääninäytellyistä päähahmoista - ainakin, jos idea on samaistua häneen.
• Pitkät välinäytökset ja huono tarina samassa pelissä. Ei haittaa jos on vain toinen noista.

"SJW-juttujen" suhteen olen täysin neutraali. Minulle on aivan sama, koostuuko hahmokaarti pelkästään 30-vuotiaista valkoisista lihansyöjäheteromiehistä vai löytyykö jokaiselle kulttuurille, ihonvärille, sukupuolelle, uskonnolle ja suuntautumiselle edustusta. Ei vaan kiinnosta. Etsin pelien meriitit ja miinukset ihan muualta.

 

[WonderShare]

15-30fps tuollaisilla lukemilla pyöri microprose F1GP aikoinaan 386 nuhapumpulla. Enää ei pystyisi pelaamaan moista.

 

[edup]

Paljon hyviä jo tullut täällä. Yksi mikä uupuu, on latausajat. Joskus muinoin oli ihan ookoo odotella minuuttikaupalla että peli latautuu kasettiasemalta, ja sittenkin ehkä korruptoituneena ja koko homma uusiksi. Nykyään jos joutuu viittä sekuntia pidempään odottamaan niin kuppi meinaa mennä nurin.

 

[Dudem]

- Aiemmin mainittu grindaus, jos siitä ei hyödy milläänlailla. Otetaan esimerkiksi Diablo(t), riittävästi hahmoa levuttamalla ja tavaroita hankkimalla on mahdollista luoda ns. puolijumala joka mättää kaikkia pataan oli ne isoja tai pieniä. Sitten on toki myös grindaukseen liittyvä itemisaatio, jos se kustaan, niin ei vaan ole edes hauska yrittää hankkia tavaraa x, kun tietää että sen saaminen on vaikeampaa kuin lottovoitto tai koska pelintekijöiden ahneus ja pay to win -mekaniikat eli rahalla saa.

- Saattamis tehtävät joissa se saatettava on tyhmempi kuin vasemmanjalan saapas ja jumittelee joka paikkaan tai väkisin hakeutuu vihollisten käsiin. Laitetaan samaan kategoriaan myös tietokoneohjatut tiimitoverit/seuraajat.

- Aiemmin mainittu roolipeleissä oleva keskustelun paskominen, niin ettei ole mahdollista valita järkevämpiä vaihtoehtoja joka taas todennäköisemmin johtuu siitä, että päähahmo on ääninäytelty. Samalla myös tulee se fiilis että ei itse ole siellä maailmassa vaan pelataan ennaltamäärätyllä hahmolla.

- Riittämättömät asetukset grafiikoiden/pelin säätämiseen, esim. FOV.

 

[Matolaatikko]

Pakolliset tutoriaalit. Hitto, mä haluan päästä pelaamaan sitä hiton peliä, enkä pelata tutoriaalia puolta tuntia. Varsinkin uusintakierroksella.

Ja välikeskustelut, jota et voi skipata. Terkut Rockstar teille sinne päin vain.

 

[R2zapiN]

Epäjohdonmukaiset ja harhaanjohtavat monivalintakeskustelut. Kuviteltu esimerkki: npc hahmo kysyy haluaisinko ketsuppia hodariini. Vaihtoehtoina ovat, kyllä, en, ehkä myöhemmin ja hiljaisuus. En ole ketsuppimiehiä, joten valitsen en.
Mitä hahmoni todellisuudessa vastaa -> työnnä se ketsuppi äässiisi ja lähe vetää tai poljen naamasi katuun.
Öö, wat. Tätä tapahtuu ärsyttävän usein peleissä.

 

[P c L A Y E R]

Itellä ei ole oikein mitään tiettyä ärsytyksen aihetta. Kaikki on pelikohtaista. Joku juttu sopii toiseen peliin ja toiseen ei.

Esim. Hyvin toteutettu checkpoint systeemi (niitä on tarpeeksi tiheään ja kohdat valittu järkevästi) on ihan toimiva ja jees.

No ehkä semmonen överi kädestä pitely kyllä ärsyttää pelissä kun pelissä, vaikka ei ole kyllä myöskään mikään nautinto haahuilla 30 minuuttia etsien reittiä eteenpäin.

 

[Jurppii]

Muun pelin asetelman vastainen juonenkuljetus cutsceneissä. Vittu että meinaa lentää ohjain seinään kun pelillisesti sankarit kaatavat kerrostalon kokoisia mobeja laumoittain mutta juonellisesti he ovat jotain hätääntyneitä teinejä, jotka saadaan helposti vangittua tms. kun tarina siitä vaatii.

 

[DarkkiFIN]

Quick Time Eventit saa nykyään näkemään punaista ja jos niitä tulee paljon,niin saattaa peli jäädä kesken niiden takia.

 

[Jurppii]

Quick Time Eventit saa nykyään näkemään punaista ja jos niitä tulee paljon,niin saattaa peli jäädä kesken niiden takia.

Etenkin ne, missä pitää naputtaa nopeasti jotain tiettyä nappulaa. Kun ei niissä koskaan meinaa edes epäonnistua niin ihmettelee vaan, että onko pakko laittaa peliin.

 

[perato]

Mitä et enää siedä videopeleissä, mutta lapsena/nuorena siedit ja se ei sinua haitannut?

Näyttää jotenki, että osa ohitti kokonaan tän jutun ja alkoi vaan kirjottaan asioita jotka ärsyttää peleissä.


Lapsenahan sitä sieti mitä vaan. Painttikin oli jännää. Peliä saatto pelata vaikkei siitä mitään ymmärtänyt tai mitään osannut. Muistaa monta kertaa pelanneensa pelejä jotka oli ihan mahdottomia tai käsittämättömiä, mutta pakko oli silti käydä kokeileen josko tällä kertaa jotain osais. Pelejä pysty pelaan vaikka ruudunpäivitys oli 4fps ja resoluutio 640x480.

Nuorena:
Ylimääräinen vaikeus
Teininä sitä tuli pelattua kaikki pelit aina vaikeimmalla, tai ainakin yritettyä, varsinkin siis ammuskelupelit. Nykyään ottaa ihan suosiolla sen jonku medium tason, ja varsinki jos on tagilla "way it's designed to be played" nii se sitten. Toisaalta nuorempana helposti strategia yms. peleissä otti sen helpoimman, nyt niissäkin medium. Harvoin voi perustella itselle mitenkään sen Hardin ottamista. Vaikea peli ei haittaa, tyyliin Dark Souls, koska se on suunniteltu just niin. Enemmän vituttaa jos vaikeus on vaan sitä, että vihu kestää enemmän ja ite kuolee helpommin, eli pelintekijän helppo tie ulos "vaikeusasteista". Syö helposti immersiota ku pyssyillä pitää paukuttaa koko ajan ja pitää ammuskella jotenkin "varovaisesti" suojien takaa yms.

Tallennus:
Tämän pitäs nykypäivänä itelle olla aina mahdollista joko niin että save and quit tai sit vaan quicksave. Samasta syystä myös nettipelit on jäänyt. Ei vaan enää oikee kykene sitoutumaan peleihin sillä tavalla, etteikö tulis joskus jotain keskeytystä.

Modailu:
Steam workshopista huolimatta ei enää jaksa innostaa juuri modailu eikä se ole itelle mikään myyntivaltti. Enemmän itseä melkeen karkottaa jos joku tulee mainostaan kuinka hieno peli on kun sen modaa ja laittaa 200 addonia ja latailee sitä sun tätä. Kaikki ylimääräinen säätäminen niin sanotusti alkanut ärsyttää.

Tekstillä tarinan kertominen:
Tykkäsin Dragon Agesta ihan hemmetisti ja Mass Effectistä. Niiden loren luin läpi kaikkinensa. AC2:ssa luin kaikki indexit. Enää en jaksa, välillä en jaksa edes turhia lyhyitä viestejä jos ne on vaan siellä "löydettäväksi". Kiinnostaa ku kilo mursunpaskaa jossain nopeatempoisessa toimintapelissä keräillä jotain sähköpostiviestejä joissa on lähinnä jotain kökköä huumoria.

Omiin "kavereihin" tutustuminen:
Eli tämä, että käydään ropessa keskustelemassa niitä näitä jonku tag-along tyypin kanssa ja sit saadaan siitä hyvästä joku questi ja bonus statseja. Ei se sinällään haittaa jos keskustelu olis jotenki mielekästä, mutta kun se on niin usein vaan sitä "Mitä teit ennen tätä eeppistä tehtäväämme" jaarittelua.

Täysin turha tutkittava:
Asioiden etsiminen niiden etsimisen takia. Jään tähän edelleen pahasti koukkuun, mutta toisaalta kyllä olen oppinut jo paikoin tunnistamaan, että jos siitä ei mitään hyötyä edes peliin saa, niin en ala jokaista kysymysmerkkiä yms. käymään läpi kartalta.

Progression puute:
Pelin pitää jollain tavalla nykyään edetä. Oli se sit tarinallisesti, kentällisesti, hahmon kehittyä tms. Moninpeli jossa asiat nollaantuu joka kentän jälkeen olis aika no-no. DOTA2 lienee ainoa poikkeus, mutta toisaalta siinä se oppimiskäyrä itselle on se selkeä progressio. Pelkästään pelaaminen ei kiinnosta, joskus junnuna saatto vetää jotain Call of Dutyä 1-2 pelaajan kanssa jossain random serverillä, ei enää ikinä.

Ehkäpä näitä kaikkinensa yhdistää se, että omasta ajasta on tullut entistä arvokkaampaa, joten omaan pelisuoritukseen en halua asioita, jotka viivästyttää sitä mistä siinä eniten tykkään. Eli turhat toistot vaikeuden takia, tallennuksen puutteesta johtuvat samojen alueiden toistot, modailun viemä aika ja tekstien lukemiseen käytetty aika on kaikki pois itse pelaamisesta eikä vie itse ydinpeliä mihinkään suuntaan.



Sinällään montaa asiaa oon oppinut sietämään suhteessa nuoruuteen:
Pelin ei tarvitse olla enää pitkä ollakseen hyvä tai sisältää kymmenen läpipeluukerran edestä tekemistä, pelissä ei myöskään tarvitse olla paljon toimintaa ollakseen kiinnostava. Kävelypelit on ihan fine, tosin näitä ei juuri ollut jotain Mystiä lukuunottamatta.
Pelin ei tarvitse sisältää modausmahdollisuutta
DLC:t, lisurit yms. ei haittaa, rahaa on millä ostaa jos tykkää ja kokee oleelliseksi.
Puolivalmiit julkasut ei haittaa, koska en osta julkaisussa pelejä

 

[Don Stupido]

Itse en enää jaksa yrittää jotain vaikeaa kohtaa tai vastusta kovin montaa kertaa. Eilenkin jäin C&C Remasterissa yhteen tehtävään jumiin, koitin kaksi kertaa ja enää en siihen koske. Ei vaan riitä kärsivällisyys saatika mielenkiinto, menee hermo ja se siitä.

Tämä sama myöskin itselläni varmaan ykkösenä. Vieläkin esim. Remedyn Quantum Break loppukohtausta (luultavasti) vaille valmis, kun tuohon jäin aikoinaan jumiin useammasta yrityksestä huolimatta ja nyt pidemmän ajan jälkeen kun suurin osa kontrolleistakin jo unohtunut tuskinpa tuo ainakaan paremmin menisi. Osassa pelejä sentään vaikeustason muuttaminen onnistuu tuollaisessa tilanteessa ja esim. Yakuza 0:ssa sitä jopa ehdotetaan pelaajalle, mutta Quantum Breakin kohdalla ei onnistu. Nykyisin kun kuitenkin pelejä yllin kyllin tarjolla mitä voisi pelata, niin ei yhden kanssa vaan jaksa loputtomasti enää säätää.

Toinen juttu sitten joka ehkä liittyy enemmän Steamiin ja jota kuitenkin on välillä valitettavasti pakko sietää on se, että ostat ja lataat pelin ja sitten kun juuri ajattelet, että "Jes! Nyt pelaamaan!" tuleekin ruudulle teksti että joku puolen pelin kokoinen update vaaditaan vielä ennen kuin voi pelata. Ja parhaassa tapauksessa vielä tuo update on lähes pelkästään jotain multiplayer sisältöä, kun ajattelit vaan ensin pelata pelin singleplayeria. Tämän osalta tosin pakko antaa jopa positiivista palautetta EA:n Originin suuntaan, sillä ainakin silloin kun ostin Star Wars: Battlefront II:sen oli Originissa jopa mahdollisuus aloittaa tuon singleplayerin pelaus jo ennen kuin edes koko peli oli ladattu.

Ja kolmantena sitten tosiaan tuollaiset jonkun nykyajan maailmankuvan tai poliittisen agendan takia muokatut pelit, kuten esim. Battlefield V. (Jos olisi ollut huolella tehty toisen maailmansodan multiplayer mättö, niin olisi varmasti päässyt ensimmäiseksi kyseisen sarjan peliksi jonka olisin ostanut. Sen verran kiinnostavalta nimittäin se edellinen ensimmäisen maailmansodan oliko nyt Battlefield ykkönen näytti. Mutta ei niin ei.) Onneksi näiden kohdalla tosiaan aina voi äänestää lompakollaan ja olla ostamatta kyseisiä pelejä edes alennuksella.

 

[Refloni]

Tämä sama myöskin itselläni varmaan ykkösenä. Vieläkin esim. Remedyn Quantum Break loppukohtausta (luultavasti) vaille valmis, kun tuohon jäin aikoinaan jumiin useammasta yrityksestä huolimatta ja nyt pidemmän ajan jälkeen kun suurin osa kontrolleistakin jo unohtunut tuskinpa tuo ainakaan paremmin menisi.

Puhut varmasti siitä pottumaisesta pomotaistelusta, jota on haukuttu netissä laajemmaltikin. Ei siinä tarvi kuin pysyä huoneen keskellä, pitää silmällä mihin iso pommi tulee ja juosta heti huoneen vastakkaiseen päätyyn. Tämän jälkeen ammutaan pari headshottia ja toistetaan kuvio. Minusta vähän huonosti suunniteltu mähinä, mutta ei kovin vaikea kun tajuaa miten se toimii.

Quantum Break on niitä harvoja nykypelejä, jotka jaksoin paukuttaa läpi kahdesti - toisella kerralla kovempi vaikeustaso, eri valinnat ja loput saavutukset. Harvemmin tosiaan viitsii käyttää aikaa tuollaiseen, mutta QB on aika kova tuotos ja sen tarina aukesi täysin vasta uusintakierroksella.

Mitä vaikeustasoon ylipäätään tulee, otan lähes aina toiseksi vaikeimman, riippumatta tasojen määrästä. Tulee sitä kuuluisaa ylpeyden ja saavutuksen tunnetta eikä kuitenkaan tarvitse tapella peliä vastaan ihan hampaat irvessä. Lisäksi on tuo Peraton mainitsema juttu, eli jos peli erikseen sanoo että tällä tasolla tätä on tarkoitus pelata, niin uskon hyvällä.

(Ettei ihan offtopiciksi mene niin viestin asiasisältö olkoon tuo "nykyään ei jaksa pelata pelejä useampaan kertaan, vaikka ne olisi sellaiseksi tarkoitettu")

 

[Amon Düül IV]

Chosen one tarinat fantasiaroolipeleissä.

 

[Partis]

Olen myös pelannut paljon vanhoja pelejä viime aikoina ja yksi asia joka nakertaa on miten naishahmot ovat peleissä.

Tissi(vako)haarniska ja bikihaarniska on vielä nykyäänkin olemassa. Naishahmot ovat myös melkein poikkeuksetta heikkoja tai hyödyttömiä. Kontrastina näissä samoissa peleissä miehet ovat kuin antiikin Kreikan patsaita. Voimakkaita ja lihaksikkaita. Joissain moderneissakin peleissä lähes kaikkia naishahmoja voi ja pitääkin (saadakseen palkinnon) naida mikä on melko alentavaa.

Japanilaiset pelit ovat tällä saralla erittäin huonoja. Tifan tissejä pienennettiin jo kerran, mutta ne ovat silti aivan järettömät ja epärealistiset. Xenoblades Chronicles 2 julkaistiin vuonna 2017 ja naiset näyttävät tältä. Päähahmokin on melkoinen ja tietenkin pelissä on asianmukaiset fysiikan mallinnuksetkin.

Samaa sarjaa ovat myös pelit joissa mieshahmoja yliseksualisoidaan tai tehdään niistä hypermiehisiä. Erityisesti God of War ja Gears of War -sarjat ovat tähän syyllisiä.

No nyt mentiin metsään jo kohtalaisesti.

"Naishahmot ovat myös melkein poikkeuksetta heikkoja tai hyödyttömiä."

Lara, 2B (nier automata), Aloy (horizon zero dawn), Ellie (last of us 2), Bayonetta, gear 5:n päähahmo ja moni muu saattaa olla eri mieltä ja jopa sun linkittämä Pyra on varsin vahva naishahmo Mythrasta ja Pneumasta puhumattakaan, mutta nuo nimet ei varmaan kerro sulle mitään ja tuosta päästään toiseen epäkohtaan.
Xenoblade chronicles 2:n päähahmo ei ole Pyra vaan Rex joka näyttää tältä.
Tuon perusteella oletan, että ainakin XC2 on jäänyt kokonaan pelaamatta.

 

[aponen]

Ehdoton ykkönen tällä listalla on turha filleri jonka ainoa tarkoitus on pidentää pelin kestoa. Tästä parhaita esimerkkejä ovat esim. uusimmat assassins creedit. Ei minua kiinnosta käyttää montaa tuntia joidenkin täysin turhien materiaalien keräämiseen vain siksi että voin edetä pelissä. Samaan kastiin menevät tylsät ja jopa random generoidut sivutehtävät, jos ette keksi järkeviä tehtäviä niin ÄLKÄÄ laittako niitä peliin vain siksi että pelin "sisältö" kasvaisi. Junnuna noita vielä kesti, koska pelejä ei saanut kovin montaa ja niitä samoja hakattiin tämän vuoksi todella paljon. Nykyään kun peleistä ei ole pulaa niin haluan niiltä samaa kuin elokuvilta ja tv-sarjoilta, eli hyvän tarinan jonka pituus on mitoitettu sille täydelliseksi.

Toinen on huono tarinankerronta ja lore. Ei sitä nuorempana paljoa mihinkään tarinoihin kiinnitetty huomiota vaan peliä pelattiin pelkän sen pelaamisen vuoksi, nykyään se tarina on peleissä ehdoton ykkönen, jopa niin pitkälle että tylsä ja vähäinen gameplay ei haittaa jos tarinankerronta kohdallaan. Tästä hyvä esimerkki detroit become human, ei siinä varsinaisesti hirveästi "pelaamista" ollut vaan lähinnä tehtiin valintoja ja tutkittiin alueita, mutta tuo ei haitannut, koska minulle se oli interaktiivinen elokuva jota "pelasin" tarinan vuoksi, en siksi että voin juosta pyssyt paukkuen.

 

[shakal]

Hyvä aihe! Oma otanta:

1. Open world pelit sen takia että pelin pitää olla open world. Avalanche studios on tästä kuningasesimerkki esim Rage2 ja Just Cause pelisarjallaan. Paikkojen välillä ei ole mitään mielenkiintoista miksi siellä pitäisi ravata edestakas ja itse paikatkin ovat vain copypasteja toisistaan, sillä liikkumatilalla ei ole pelissä minkään valtakunnan funktiota. Ei tutkittavaa, ei "maisemia", ei yhtään mitään. Monet putkijuoksupelit ovat osoittaneet (kuten eka kaksi Metroa, sekä Exodus yhdistämällä nämä kaksi asiaa) miten ohjattu putkijuoksu voi olla mielenkiintoista ja monia eri positiivisia tunteita nostattavaa. Tyhjät välimatkat ei sitä tee, merkityksetöntä peliajan pidentämistä, kiire ei ole, mutta voisi sillä ajalla tehdä jotain kivaakin ja vaikka palata jonkin tehtävän muodossa, mutta ei.

2. Grindaus. Pahinta on grindaus ilman mitään arvoa. RDR2 metsästys: Saa eri näköisiä skinejä Artturille, mutta mitään hyötyä siitä ei kyllä ole. Pelin 90% sisällöstä täysin merkityksetöntä ja tehtävät sen lisäksi saman kässärin copypastea: Mene tänne - on juttu - menee vituiksi - pampampam - voi helvetti, ei auta ku ottaa seuraava tehtävä. Voisi vaikka tehdä ryöstön, mutta valitettavasti ryöstämisestä menettää enemmän rahaa kuin siitä saa, joten taitaa jäädä sekin tekemättä.

3. Merkityksetön sisältö. Ubisoft harrastaa tätä kaikissa peleissään nykyään (Assassins creed, far cry, jne). Kaikki tehtävät koostuu täysin samasta kässäristä: Mene tänne - tapa - tule takaisin. Mielenkiintoa koitetaan saada sillä että ehkä tehtäviä grindaamalla saat parempaa varustusta, mutta kun se ei ole mitenkään erilaista kuin edeltävä varustus, niin peli-into loppuu aika nopeaan vaikka olisikin "The largest open world yet!". Tarina saisi olla aika maaginen että tuon korjaisi, mutta sitäkään ei yritetä tehdä koska menee kaupaksi muutenkin.

4. Early Access. Tehdään huonosti optimoituja pelejä, jotka 2020 näyttävät huonommalta kuin 20 vuotta sitten tehdyt pelit, joissa ei ole mitään merkityksellistä sisältöä, toimivat huonosti ja laitetaan parin vuoden päästä "tää on nyt valmis 1.0" kun taskut on rahasta tarpeeksi pulleat, mutta koskaan peliin ei mitään järkevää saatu sisälle kuitenkaan. Tästä on pari poikkeusta, mutta promille ei kauheasti muuta mielipidettäni lopusta.

5. Pelien helppous. Itse arvostan haastavia pelejä koska pelaan paljon, mutta vaikeusaste on:

Vaikeustaso määritellään pelaajan statseja pienentämällä ja vastusten nostamalla sen sijaan että olisi parempi tekoäly. Helpoimmalla tappelu kestää 30sec, vaikeimmalla vaikkapa 7 min. Taktiikkat aivan sama jolloin tekee siitä vain tylsää.

Ei huvita nostaa vaikeustasoa "omalle tasolle" kauhean usein, koska se vaikeusasteen määrittely on tehty silkalla laiskuudella.

6. Konsolit. Ei, en vihaa konsoleita tai niillä pelaavia, vihaan sitä että konsolit määrittelevät pelimarkkinat ja niiden pelit. Tietokoneissa olisi älyttömästi reserviä tehdä vaikka millaisia pelejä, mutta eipä paljoa kannata koska markkinat on olemattomat ja sitä vuosia tehtyä tekelettä pitäisi varmaan myös myydä. Uusi konsolisukupolvi tulee, niin hetken peleissä käytetään enemmän koneiden resursseja, mutta se ilo loppuu vuoden-kahden jälkeen kun ne masiinat ovat raudaltaan taas museoikäistä. En tarkoita pelkkää graafista olemusta, todellakaan: Vaan itse peliä kokonaisuutena. Minun on hieman vaikea selittää tätä asiaa näemmä, mutta toivon oikean lukijan saavan jujun siitä mitä haen takaa..

7. Laitan tämän erikseen vaikka olisi mennyt viime kohtaankin: Luokattoman huonot PC portit. Jos joku on koittanut vaikka mainitsemaani RDR2 (mainitsen tämän koska en jaksa kaivaa uutta esimerkkiä) videopeliä PC:llä, tietää mitä tarkoitan. Suhkot tehokkaalla raudalla peliä ei saa pyörimään 100fps vaikka mitä vipstaakeja vääntäisi ja todella surkean näköisenä peli pyörii 30-60fps. Hyvällä raudalla, sellasella mihin monella ei ole varmastikaan varaa, mutta kuitenkin samana vuonna julkaistuja pienempienkin pelitalojen pelejä voi pelata vaikka 144fps näyttäen silti hyvältä. Kuulostaa varmaan elitistin hapatukselta, mutta jos laittaa useita tuhansia euroja SERriin, haluaa myös saada sitä mistä on maksanut, sekä ajattelen tällä ajatuksella myös ihmisiä joilla ei ole varaa huippuluokan koneisiin ja elämys voi jäädä jopa kokematta koska pelidevejä laiskotti.
Tämän lisäksi controllit on mitä sattuu ja graafiset ym -asetukset ovat puutteelliset, turhia lataus "seiniä" alueiden kesken ja muita asioita mitä konsoleja varten pitää erikseen ajatella että ylipäätänsä pyörisi niillä. On mouse smoothingia ja kaiken maailman ohjaimelle tarkoitettua hevonpaskaa joka voi pilata koko pelielämyksen.


Ehkä tämä riitti itseltä.

On paljon hyviä pelejä ja kiitos niitä tekeville. Valitettavasti eniten markkinoilla myyvät on usein sellasia joita pelaan mielenkiinnon vuoksi, mutta jättävät todella ikävän maun kuitenkin lopulta.

 

[aponen]

Laitan tämän erikseen vaikka olisi mennyt viime kohtaankin: Luokattoman huonot PC portit.

Tämä ottaa kyllä todella paljon päähän, jos esimerkiksi asetukset ovat todella kämäset, ei fov säätöä, fps joko lukittu 30 tai 60, kuvanlaatuasetukset myös joskus todella suppeat, ja eivät välttämättä vaikuta ulkonäköön ja suorituskykyyn juuri ollenkaan.
UI on toinen hyvin usein laiskasti portattu asia. Toimiva käyttöliittymä on todella tärkeää pelin sulavuuden kannalta, ja se mikä toimii ohjaimella ei usein toimi sellaisenaan hiiri+näppis yhdistelmällä järkevästi.

 

[shakal]

Tämä ottaa kyllä todella paljon päähän, jos esimerkiksi asetukset ovat todella kämäset, ei fov säätöä, fps joko lukittu 30 tai 60, kuvanlaatuasetukset myös joskus todella suppeat, ja eivät välttämättä vaikuta ulkonäköön ja suorituskykyyn juuri ollenkaan.
UI on toinen hyvin usein laiskasti portattu asia. Toimiva käyttöliittymä on todella tärkeää pelin sulavuuden kannalta, ja se mikä toimii ohjaimella ei usein toimi sellaisenaan hiiri+näppis yhdistelmällä järkevästi.

Juuri pelasin Evil Within pelit ja ykkösen kohdalla ei olisi tullut mitään ilman
https://www.flawlesswidescreen.org/
tätä ohjelmaa, että sai näyttöasetukset edes sinnepäin kohdalleen. Silti 60fps cap mutta sen kanssa oli elettävä. Nier: Automata kohdalla piti jopa kaikki välivideot convertoida, ulkoisen ohjelman lisäksi, että sitä pystyi edes pelaamaan!

edit: ja vielä yhtenä esimerkkinä Wolfenstein New Orderin kanssa id5-tweaker, koska muuten kaikki konsolien näyttörajoitukset ja pois ei pelistä niitä saa. Muutamissa tilanteissa piti rajoittaa framet takaisin, koska pelin mekaniikka sidottuna framespeediin..

 

[Raikku]

Huonoa ajotuntumaa. Nimim esim kokeillut Nfs Heatia 2 minuuttia, vittu mitä paskaa ja de-asennus.