Tuntematon Sotilas (2017)
Tämä on ihan hyvä sotaelokuva. Päällimmäisinä tunteina leffan päätyttyä, ellei jo alussa, ovat haikeus ja kipu. Elokuva oikeaoppisesti ei tee Suomesta mitään kiistatonta sankaria, vaan kuvaa yksittäisten henkilöiden sankarillista toimintaa rintamalla. Eikös se niin ole että pätevän kansan on koostuttava pätevistä yksilöistä, siis ennemmin joukko yksilöitä kuin ns. lauma? Samalla välittyy se fakta, ettei sota ollut venäläisillekään herkkua, varmaan ilman kunnollista motivaatiota, vaikka puollustuksesta olikin sillä puolella tuossa vaiheessa kyse.
Alkuun huvitti perinteiset suomalaiset näyttelijäkasvot ja en voi sanoa etteikö ne edelleen tunnu hieman väkinäisiltä parissa eri roolissa, mutta kaikkiaan näyttely oli kohdillaan ja murteen puhuminen sujuvaa. Erityismaininta Johannes Holopaiselle todella onnistuneesta, vähänkään rakoilemattomasta roolistaan.
Lotta-toimintaa tuskin olikaan, mitä puolta olisi voinut hitusen enempi näyttää, esimerkiksi korvaamalla sodan ikävyydet kuten pakkoprostituuion ja vaikka kiintiömäiset naku- ja seksikohtaukset (onneksi lyhyet). On tietysti hyvä että tuo täysin todellinen synkkä puoli on otettu mukaan, sillä kiistatta sota tekee ihmisestä ajottain eläimen, minkä seurauksena voi olla jälkeenpäin suuri moraalinen painiminen, ei alkuunkaan mukava sellainen.
Juoni itsessään on vain sotaa ja sankaritekoja. Kaikki jotka tietävät Suomen sotien historian tietävät miten sodassa käy. Juonellinen kulku ei ole siis pääroolissa vaan sodan tunteiden kirjon ja tilanteiden kuvaaminen, myös toveruus.
Parasta elokuvassa on itseasiassa tekninen puoli, mikä on mielestäni poikkeuksellisen hyvä. Äänistä on napattu ärsyttävät aseiden ja räjähteiden tajuudet fiksusti pois, tehden kuuntelemisesta levollisempaa, mieluisampaa, vaikka tiedämme kyllä että aseiden paukaukset ottavat korviin tosielämässä pahasti pommeista puhumattakaan, mutta katsojan ei sentään ole tarkoitus kärsiä. Itse visuaalista ilmettä huomasin ihastelevani useamman kerran leffan aikana, erityisesti keskivaiheilla tapahtuvaa talvista motittamista (01:17:15). Kaikkiaan tämä elokuva ylittää värien ja valaisemisen puolesta tyypilliset Hollywood-elokuvat, vaikka nuo ovatkin korkealaatuisia. Miellyttävä kameratyö vaikutta toki myös. Suuren arvostuksen annan siis tekniselle puolelle fiksuista ratkaisuista - en ole näin mieleisen näköistä elokuvaa toista lähimuistiin katsonut.
Onko palstalla muita ketkä kiinnittivät huomiota ilmeeseen?
Suosittelen leffaa siis sotaelokuvien ystäville, ei kai tätä muille voi pahemmin suositella, ehkä draaman ystäville myös. Kannattaa
Yle Areenasta vilkaista sieltä täältä tuota ilmettä oppiakseen jotain, arvostit sitä sitten tai et.
Arvosana: 3,5/5 tähteä
