Once Upon a Time ... in Hollywood, 2019
Tulipa käytyä katsomassa Tarantinon uusin, kun oli Finnkinon vanhentuvia sarjalippuja käyttämättä eikä muutakaan ollut tarjolla. Mitäköhän tuosta nyt sanoisi muuta kuin, että jääköön viimeiseksi Tarantinon leffaksi, jonka koskaan katson. Ensimmäisen kerran kelloa tuli katsottua puolen tunnin kohdalla, kun ei vieläkään ollut hajua mistä leffassa on kyse. Tunnin kohdalla tilanne oli sama ja tyttöystävä oli valmis kävelemään ulos, mutta sunk cost fallacy ja tietynlainen masokistinen kiinnostus siihen, että paraneeko tämä jotenkin jossain vaiheessa, sai jäämään teatteriin. Vastaus oli vähemmän yllättävästi ei.
Loppua kohden alkoi nousemaan fiilis, että koko leffa on Andy Kaufman -tyylinen käytännön pila, jossa selvitetään kuinka paljon turhuutta leffayleisö kestää. Itsehän lopulta haksahdin siihen edellä mainituista syistä. Fiilis leffan jälkeen oli sama kuin tällä tyypillä:
Leffalle on vaikea antaa pisteitä, kun se ei ole suoranaisesti huono. Olen aika varmasti nähnyt huonompiakin. Se on vain täysin turha ilman minkäänlaista pointtia. Annetaan muodon vuoksi 2/10. Suosittelen kävelemään leffasta ulos sen ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, jos ei nappaa, kun ei se siitä miksikään muutu. Paremmin ajan saa käytettyä tekemällä samaa kuin Tarantino teki tätä leffaa tehdessään eli runkaten 60-lukua muistellen.