The Wailing (2016)
Paljon kehuttu korealainen kauhuelokuva / thrilleri, tuli nyt viimein katsottua. Elokuva on pitkä kuin nälkävuosi ja pitää mysteerinsä puolesta otteessaan melko hyvin loppuun asti. Elokuvan ensimmäiset puolituntia päähenkilö käyttäytyy kuin mikäkin idiootti; kuten täälläkin mainittu pölkkypää. Mutta tahaton (tai tahallinen) komiikka heitetään (onneksi) ikkunasta ulos ja keskitytään enemmän tiiviin ja kuumottavan tunnelman luomiseen. Korealaiset tykkäävät piilottaa asioita elokuviinsa ja tämäkin elokuva vilisee piilomerkityksiä, sekä syvällisempää pinnan alla tapahtuvaa taistelua.
Elokuva on korealaisen totuttuun tyyliin erittäin brutaali, eikä tällä(kään) kertaa kannata sormet ja varpaat ristissä mitään erityisen onnellista loppua odotella. En tässä sen enempää paljasta, että saadaanko sellaista. Mutta kolmas akti ei todellakaan pettänyt.
Nuori, elokuvan tekoaikaan 13-14-vuotias Hwan-hee Kim teki suorastaan hyytävän kylmäävän roolisuorituksen päähenkilön tyttärenä, joka saa elokuvan alussa pikkukylää riivaavaan sairauden. Sairaus, joka ajaa ihmiset murhaamaan lähellä olevia ja joka lopulta tappaa kivuliaan oloisesti kantajansa. Päähenkilö, eli poliisi ja isä, taistelee kirjaimellisesti aikaa vastaan selvitellessään taudin lähdettä ja miten sen saa parannettua. Asiaan saattaa liittyä läheisellä vuorella erakkona asuva japanilainen vanhempi herrasmies.
Elokuva mielestäni kantoi koko pitkän, yli kaksi ja puolituntisen kestonsa ja oli erittäin hyvä. Tarina ja erinäiset asiat saivat lisää merkitystä ja lihaa luiden ympärille, kun kävin elokuvan jälkeen hieman netissä lukemassa, miten ihmiset olivat eri asioita omalta osaltaan tulkinneet.
8.5/10
A Bittersweet Life (2005)
Siihen melkeinpä heti perään tuli katsasteltua myös kehuttu kostotrilleri. Elokuvan juoni on melko perinteinen: päähenkilö työskentelee paikalliselle rikollispomolle ja saa tehtäväkseen vahtia viisikymppisen rikollispomon lähes alaikäistä tyttöystävää sen varalta, että käykö neitokaisella vääränlaisia vieraita yökyläilemässä. Päähenkilö saa harmikseen selville, että tytöllä on salasuhde, mutta erinäisistä syistä johtuen, päättää salata tämän tiedon pomoltaan. Pomo saa asiasta vihiä ja määrää päähenkilön tapettavaksi, joka epäonnistuu ja tästä käynnistyykin sitten melko toiminnallinen ja raaka kostotarina.
Elokuva on kertakaikkisen upeasti kuvattu, kirjoitettu ja näytelty. Missään vaiheessa ei päässyt syntymään sellaista fiilistä, että olen jo nähnyt tämän tuhat kertaa aiemmin. Pääosan esittäjä
Byung-Hun Lee on muuten sama kuin erittäin paljon tykkäämässäni I Saw the Devil -elokuvassa. Elokuva on kestoltaan juuri sopivan mittainen ja se rullaa mukavasti erittäin ennalta-arvattavaa, mutta ah niin viihdyttävää raidetta pitkin pääteasemalle.
7.5/10
Seuraavaksi olisi vuorossa läjä täällä ehdotettuja elokuvia. Kaikkia en ole vielä onnistunut haalimaan, kun suomenmaassa tuntuvat olevan melko kiven alla. Ulkomailta näitä joutuu pääosin tilailemaan, kun suoratoistopalveluistakaan ei meinaa mitään löytyä. Luulisi, että näin ison tuotannon elokuvia olisi helpomminkin saatavilla, kuin jostain Amazon.comista tilaamalla.
edit: jatketaan yhen elokuvan verran vielä tähän postaukseen, ettei mene ihan spämmäämiseksi omalta osalta.
Flu (2013)
Isona outbreak -elokuvien ystävänä (mikä on sinänsä omituista, koska hirveän montaa hyvää ei ole tehty - osa zombileffoista poislukien) päätin katsastaa korealaisen näkemyksen virusepidemiasta.
N. 15 kilometrin päässä Soulista, sijaitsee Bundangin kaupunki, missä salaa maahan tuodut kiinalaiset turvapaikanhakijat aiheuttavat ärhäkän virusepidemian. Viruksen tarttumisprosentti on 50:n luokkaa ja tappavuus 100%.
Elokuva ei ole yleinen katastrofielokuva koko väestön perspektiivistä, tai edes puhtaasti tiedemiesten (kuten Contagion), vaan elokuvassa seurataan muutamaa päähenkilöä: pelastustyöntekijä Kang Ji-Koo, hänen ihastuksen kohdettaan ja lääkäriä Kim In-haea sekä Kimin nuorta tytärtä "Mirreä" kaiken kaaoksen keskellä.
Ensiksi ne hyvät asiat: tuotantoarvot ovat kohdillaan. Elokuva näyttää hyvältä. Se on toteutettu laadukkaasti. Näyttelijät tekevät ensiluokkaista työtä - jopa alussa hieman ärsyttänyt pikkutyttö, sekä miespäähenkilön todellinen idiootti ystävä. Päähenkilökaksikko, pikkutytöllä säestettynä, olivat elokuvan selkein kantava voima.
Sitten ne huonot puolet: tämä on omalta osaltani ensimmäinen korealainen elokuva joka kärsii pitkästä kestostaan (hieman yli pari tuntia). Elokuva alkaa lupaavasti, vaikka ensimmäisessä aktissa hieman ehkä liikaa yritetään rakentaa päähenkilöiden välistä suhdetta, kun pääpaino pitäisi olla viruksen puhkeamisessa ja sitä seuraavassa kaaoksessa. Homma paranee toiseen aktiin päästessä, kun epidemia on pahimmillaan ja ihmisiä aletaan sulkemaan keskitys... siis karanteenileireille.
Elokuvassa on hetkensä, kun perheenjäsenet riistetään raa'asti toisiltaan ja jaetaan tartunnan saaneisiin ja terveisiin. Homma lässähtääkin täydellisesti kolmannessa ja viimeisessä aktissa, kun elokuva muuttuu paniikki- ja katastroelokuvasta täydeksi toimintaleffaksi. Elokuvan loppu varsinkin oli kuin suoraan Hollywoodista tilattu ja jätti ainakin allekirjoittaneen erinäisillä, todella epäuskottavilla juonenkäänteillä kylmäksi. Vaikka jenkit yleensä saatetaan näyttää kylmän laskelmoivilta, niin tämän elokuvan jenkkiläiset, korean ylimmälle johdolle neuvonantajan roolissa toimivat hahmot olivat kuin suoraan jostain karikatyyrinäytelmästä.
Ehkä odotukseni olivat epärealistisen korkeilla tämän tyyppistä elokuvaa kohtaan. Mutta päällimmäinen tunne on syvä pettymys. Lupaava alku vesitetään typerillä juonenkäänteillä, sekä toimintakohtauksilla, eikä Contagionin tyylistä jännitystä, niinkin lähtökohtaisesti tylsän oloisesta aiheesta kuin viruksen tutkimisesta, ole tietoakaan.
5/10
Noh Freddie ja hänen äänensä. Onneksi ei oltu yritetty pistää näyttelijää laulamaan.
