Glass 2019
Trilogian päätösosa. Niin siis minkä? Aivan. M. Knight Shyamalan alkaa todella vaikuttamaan jo epätoivoiselta. Kuudes aisti oli aikoinaan ihan hyvä tekele puutteineen ja Unbreakable kolahti allekirjoittaneeseen melko kovaa. Split oli ihan hauska, kiitos James McAvoyn, pois lukien tuo typerä lopun paljastus, mikä sitoi löyhästi Unbreakablen ja Splitin osaksi samaa universumia.
Tuossa Unbreakablen ja Splitin välissä ollaankin nähty sen tason paskaa kyseiseltä ohjaajalta, että on pakko ihmetellä miten miestä ei ole pakotettu vaihtamaan alaa. Toki ihan jokaista miehen pökälettä en ole nähnyt, eli jossain vaiheessa olen ottanut opiksi.
No mikä tämä Glass on sitten miehiään? Yksi tylsimmistä, itseään toistavimmista, rautalankaa vääntävimmistä elokuvista mitä olen kuunaan nähnyt. Elokuva ei toimi millään tasolla, vaikka mukaan onkin kärrätty jo harmaantuneet Bruce Willis ja Samuel L. Jackson McAvoyta kirittämään. Hauskana yksityiskohtana mukana on Spencer Treat Clark, joka uusii roolinsa Bruce Willisin hahmon poikana Unbreakablesta.
Itsenäisenä teoksena minun on vaikea uskoa, että Glass kolahtaa keneenkään. Trilogian - mitä kukaan ei odottanut, saati edes kaivannut - päätösosana ehkäpä vielä vähemmän. En ymmärrä miksi tämä elokuva ikinä näki päivänvalon. Kai se pitää aina vuosikymmenen välein muistuttaa itseään, että Shyamalan ei osaa tehdä elokuvia ja mikäli tämä höpöhöpöuniversumi saa jatkoa, niin tiedänpähän toivon mukaan pysytellä jatkossa kaukana.
3/10