Turvaväli
Monesti huomannut kaupunkialueella, että jos tapahtuu peräänajo, siitä syntyy usein ketjukolari. Niinhän se viime vuonna nähtiin ku oisko ollu kehä 1:llä oli joku kymmenen auton ketjukolari
En ymmärrä mikä siinä turvavälin pitämisessä on niin vaikeaa taajama-alueella. Mopoiässä kun olin niin aloin jo miettimään kuskin näkökulmasta asioita. Välillä äitini (myös puolisoni kyydissä, ja kyllä, olen maininnut siitä hänelle) kyydissä kävi vain ajatus "jos tuo edellä oleva nyt tekisi äkkijarrutuksen..." Eihän toki taajamanopeuksissa suuria henkilövahinkoja satu mutta törmäys jokatapauksessa on välttämätön edessä olevan auton äkkijarrutuksen tehdessä.
Maantiellä suurin osa ihmisistä osaa pitää jonkunlaista turvaväliä. Ja jos on liian lähellä ollut minua niin olen vain hellittänyt kaasusta niin kauan kunnes se turvaväli on löytynyt. Mulla monesti kiire loppuu siihen kun joku roikkuu persiissä kiinni
Suuntavilkku
Sen mitä olen maantiellä ajanut, olen huomannut että suurin osa ihmisistä osaa käyttää vilkkua niin, että takana oleva (minä) ehdin ennakoida ja hidastaa tarvittaessa.
Mutta taajama-alueella tämä tuntuu olevan täysin absurdi käsite. Huvittavaa miten esimerkiksi kaksi- tai useampikaistaisella tiellä joku haluaa vaihtaa kaistaa, niin se että laittaa vilkun päälle ei tarkoita sitä että vaihdat NYT kaistaa vaan se tarkoittaa sitä että pyydät tietä, jotta saisit vaihdettua kaistaa. Mutta ei. Kehä 1:llä varsinkin sitä toisen turvaväliä etsitään ja kun sellainen löytyy, niin vilkku laitetaan vasta sitten kun siihen kaistalle käännytään. Miten ihmiset oppii tämmöiselle tavalle? Eikö olisi helppoa laittaa vilkku valmiiksi päälle niin kyllä joku hyvätapainen ihminen antaa varmasti tilaa. (En sitten hesalaisista tiedä, antavatko tilaa
)
Esimerkki 1:
Lähestyt risteystä, jossa on kaksi kaistaa, vasempi on suoraan meneville ja oikea myös suoraan että oikealle kääntyville. Molemmilla kaistoilla on yksi auto, eikä kumpikaan vilkuta. Pohdit, kummalle kaistalle menet. Pitää kuitenkin kääntyä myöhemmin oikealla niin parempi ottaa oikea kaista. Kun valot muuttuvat vihreäksi, edessäsi oleva kuski laittaa
vasta tässä kohtaa vilkun päälle, ja joudut odottamaan kun kuski joutuu väistämään suojatien käyttäjiä. Ja pääset hädin tuskin vihreistä valoista enää.
Teemme kaikki kuitenkin joskus virheitä. Onhan minullakin näin käynyt joskus kun ajatuksissani olen ollut ja päätän tehdä viimehetken päätöksen.
Esimerkki 2:
Ajat keskusta-alueella. Edessäsi oleva kuski kiihdyttelee ja hidastelee jatkuvasti. Oletat, että hän etsii parkkipaikkaa joten valmistaudut menemään vasemmalta ohi, kun on tilaa. Kuskui jarruttaa äkillisesti (ajattelet että nyt hän löysi paikan mihin ajaa) Kun tämä auto melkein pysähtyy, tekeekin hän yhtäkkiä käännöksen vasemmalle tehdäkseen u-käännöksen. Vältät täpärästi törmäyksen. Ja se vilkku menee vasta sitten päälle kun ratti kääntyy eli auto on kääntymässä jo!
En ymmärrä tätä logiikka. Miksi enää vaivautua laittamaan sitä vilkkua päälle kun on jo kääntymässä, jonka muut autoilijat näkevät jo. Niin monella tuntuu olevan täysin hukassa vilkun käyttö. Niinhän se on autokoulussa jo opetettu, että ennenkuin tekee mitään muuta niin vilkku päälle. Sen jälkeen muut toimenpiteet. Se vilkun tarkoitushan on ilmoittaa kanssa-autoilijoille, että
olet aikomassa kääntyä. Lainaankin kaveriltani kuulleen vitsin "eikös se vilkkuviiksi ole sitä varten ratin sivussa, että kun lähden kääntämään rattia niin käsi osuu siihen vilkkuviikseen"
Mutta oikeasti, en ymmärrä että mikä siinä on niin vaikeaa. Kun joka kerta keskusta-alueella ajaessani ehdin ennakoimaan edessä olevan auton kääntymiset hidastelun ja jarrujen perusteella, ennenkuin se vilkku menee päälle. Mutta se vilkku menee joka kerta päälle, kun auto lähtee kääntymään
Ohitus
Työmatkaani ajan lyhyen välin moottoritietä. Autokoulustani on vasta muutama vuosi. Ja muistan hyvin kuinka opettaja kertoi, että ohituksen jälkeen kaistalle saa vaihtaa takaisin kun ohitettavan auton ajovalot väkyvät taustapeilistä. Tämä on täysin looginen ajattelutapa, sillä täten vaihdan kaistaa ohitettavan eteen vasta sitten kun on jo vähän turvaväliä kertynyt.
Tämä ei nyt itseäni niinkään hermostuta, mutta nyt talven aikana kun asfalttia on alkanut näkymään ja renkaisiin jää sorakiviä, jotka lähtevät irti vasta maantie/moottoritienopeuksissa. Niin olen saanut tämän talven aikana jo 4 syvää kiveniskeymää tuulilasiin tämän takia, kun moottoritie alkaa ja jonkun on pakko päästä ohi vaikka itse kiihdytän reippaasti suurimpaan sallittuun nopeuteen. Ohittaja kuitenkin vaihtaa kaistaa (tietysti ilman vilkkua) suoraan eteeni, jolloin alkaa tuulilasiin ropisemaan.
En tiedä ajattelenko vaan liikaa kanssa-autoilijoita, kun itse aina ajan mahdollisimman pitkälle ennenkuin vaihdan kaistaa. Varsinki jos sataa vettä tai on lunta/loskaa. Tämä menee samaan osioon kun joku ohittaa sinut ja vaihtaa kaistaa suoraan eteesi, josta kaikki loskapaska lentää tuulilasiin ja näkyvyys huononee.
Vasemman kaistan himmaajat
Pari kertaa myös käynyt niin, että moottoritiellä joku ajaa vasenta kaistaa samaa nopeutta kun oikealla kaistalla ajavat (joku 90km/h). Saavutan auton ja irroitan kaasusta, jään perään himmaamaan. Siinä kohtaa turvaväli on liian pieni ennenkuin auto hidastuu tarpeeksi että turvaväli kasvaisi. Ja tismalleen tässä kohdassa tuulilasiin iskeytyy jäätävän kokoinen joku kokkare, joka aiheuttaa särön tuulilasiin. Kiitos tästä vasemman kaistan himmaajat
Minä luokittelen itseni tosi rauhalliseksi kuskiksi. En menetä hermojani koskaan, vaikka joku urpo tulisi huutelemaan "opettele ajamaan" -tyyliin. Tapoihini ei juurikaan kuulu torven käyttäminen tai pitkien vilkuttaminen. Suhtaudun näihin törttöilyihin suurimmaksi osaksi humoristisesti. Suuntavilkun käytön uupuminen saa usein ajatukseni vihaiseksi, mutta jälkiajatelleena minullakin joskus käy samanlaisia mokia. Mutta tuo suoraan eteen kaistanvaihto kyllä on täysin välinpitämättömyyttä.
Huhhuh kun tuli avauduttua. En olekkaan näistä asioista vielä kirjoitellut minnekkään ennen. Ei voi sanoa, että verisuoneni pullistuisi, vereni kiehuisi, verenpaineeni nousisi tai päässä rasahtaisi mutta saavat ajatukseni vihaiseksi. Paitsi kun tuulilasiini lentää kivi toisen ohituksesta joka aiheuttaa halkeaman.