Tämä on ollut pari vuotta näkyvissä kaikille puukauppoja tehneille metsänomistajille. Selvästi pienempi osuus menee nykyään tukkipuuksi. Jos ei ole toteutuneita kauppoja omalla kohdalla viimeisen parin vuoden sisään, käy Facebookin Metsänomistajat-ryhmästä lukaisemassa. Aiheesta on siellä avauksia kuukausittain useita.
Lainasin tärkeää aihetta toisesta ketjusta, koska tämähän ei enää ole niinkään poliittinen vaan kaupallinen tai tekninen asia. En ole FB-ihmisiä joten se lähde jää valitettavasti näkemättä. En tyrmää edellä esitettyjä havaintoja, vaikka varmaankin alla kyseenalaistan asioiden kausaalisia yhteyksiä. Onko sinulla jokin oma näkemys tai teoria?
Onko tässä nyt kysymys niinkin simppelistä jutusta kuin hyönteistuhojen ja pystykuivien yleistymisestä päätehakkuuleimikoissa, jolloin tukkimittaista tyveä tosiaan menee energiapuupinoon ja tukin saanto hakkuilta laskee? Tällöinhän ei ole kysymys tukin polttamisesta.
Kuitenkin aihe laajemmin on sinänsä ikivanha. Siitä alkaen kun pystykauppoja on yleisesti tehty, on puhuttu katkonnan intressiristiriidasta ja aina välillä epäilty(ja varmasti tehty) erilaista vilunkia tai ainakin epäreilua käytäntöä. Ilman vilppiä voi käydä niin, että raaka-ainetarpeen vuoksi katkotaan vähemmän tukiksi kuin olisi mahdollista tai myyjän toiveissa ja tilitys pienenee. Tämäkään ei tarkoita tukin polttamista tai edes varsinaisesti tukin kuiduttamista, vaikka tukin saanto laskee.
Samoin viime vuosina on alettu puhua enemmän runkohinnoittelusta/ainespuun yhdestä hinnasta, koska sitä on alettu yleisemmin käyttää. Tällöin tietysti myyjän näkökulmasta asiaa pintapuolisesti katsoen tukin myynti on vähentynyt - runkohinnoitellulta harvennukselta kun ei tilitetä euron jeniä tukista, koska tukki ja priima kuitu ovat siinä diilissä saman hintaista ainespuuta. Tukkia kertyy nolla kuutiometriä samoin kuin kuitua, ja ainespuuta näiden vaihtoehtoista summaa vastaava määrä hakkuun ollessa samanlainen.
Todettakoon, että runkohinnoittelu asettaa maallikkomyyjän aiempaa huonompaan neuvotteluasemaan jo siitäkin syystä, että hinnoitteluperuste on uppo-outo tavaralajien hintoihin tottuneelle. Toisaalta katkonnan eturistiriita katoaa siltä osin, minkä kokoista tukkia tai paljonko kuitua ostaja haluaa katkontaohjeella manipuloida kertymäksi.
Eri tyyppisten hakkuiden ja eri ikäluokan metsien osuudet tietysti ajan saatossa muuttuvat, kun tietynlaista metsätaloutta on harjoitettu esimerkiksi kokonaisen kasvatuskierron ajan tai vaikkapa harvennusiästä uudistamisikään. Tällöin tukkiprosentti muuttuisi siinäkin tapauksessa, että tietynlaisen metsän hakkuutapa säilyisi ihan samana.
Samoin tukin hinnan noustessa viivästettyjä päätehakkuita toteutetaan ja suunniteltuja voidaan joskus aikaistaa. Tällaisten vuosien jälkeen seuraa luonnostaan päätehakkuumäärän vähentyminen muutamaksi vuodeksi. Tällöin on ihan ymmärrettävää että tukkiprosentti kaikesta korjatusta puusta saattaa ensin nousta mutta etenkin sen jälkeen laskee. Asiaan vaikuttaa vieläpä myyjien käytös sitäkin kautta, että kun on vähemmän uudistusmahdollisuuksia, keskitytään innokkaammin hoitokohteisiin, kun työpanosta ei mene päätehakkuiden valmisteluun ja jotta saadaan edes jotain myyntituloa.
Se logiikka ei tosin minulle avaudu, mitä juuri omista kaupoista pitäisi huomata. En nimittäin ole huomannut mitään erityistä trendiä. Oikeastaan ainoa uusi juttu on siinä, että viime vuosina harvennuksia on tehty runkohintaisina.
Mikään tästä ei mielestäni osoita, että tukkipuuta päätyisi enenevässä määrin polttoon. En kiistä etteikö niin kävisi tai olisi käynyt ja olen tainnut itse jossain yhteydessä olla se, joka huomauttaa logistisen oikomisen arvopuuhävikistä. Sitä voi päätyä sinne, mutta en osaa tästä aiheesta sitä päätellä. Tukkia kyllä menee selluun ja sitä en lainkaan ihmettele - ellei sitten määrä ja osuus kasva ihan älyttömäksi. Toistaiseksi pitän varmana, että paljon enemmän kuin tukkia polttoon, menee Suomessa tukkia selluun ja kuitua polttoon.
Jos taas epäily kohdistuu siihen, että joku energiapuun suurostaja laittoi energiakriisin aikana leimikoita kokonaisuutena ja sellaisenaan energiaksi, niin sehän voi olla. Se ei kuitenkaan ole uusi normaali vaan tilapäinen häiriö joka taisi jo mennä ohi. Joskus talvella yksi tällainen ostaja kuulosti olevan ostokiellossa, mistä voisin päätellä ettei tällä hetkellä ihan munat huurussa tukkia polteta. Lahoa ja kuivaa tukin näköistä paskapuuta siis pitäisi tien varresta hävittää, kun sitä on hakkuiden yhteydessä kertynyt(tällöin ostaja tarjosi useammalle kaupalle jämälaaduista niin vähän, että ne jätettiin omaan varastoon). Eiköhän ne kohta osta jollain siedettävällä rahalla, kun talven aikana on biopolttoaineita kulunut.
Polttokattilat puretaan pikkuhiljaa pois ja lopulta puuta - klapeja ja kotihakehommia ei lasketa - polttavat vain jäljelle jäävät metsäalan laitokset, joilla on tarpeeksi roskia poltettavaksi. Voi mennä energiapuun myyntitulot, mutta eipä tarvitse enää pelätä tukin polttoa. Tosin eipä energiapuusta ennenkään juuri mitään maksettu, vain tilapäisesti energiakriisin aikaan ja silloinkin se oli hoidetun metsän päätehakkuissa aika sivuosassa. Se oli toki friikki tilanne, että energiapuufirmat maksoivat paskalahosta selvästi enemmän kuin tukinhamstraajat hyvästä kuitupuusta.