Metsänhoito

Liittynyt
22.10.2016
Viestejä
549
Ei löytynyt haulla, joten avataan keskustelu, kun Tekkiläisistäkin varmaan jokunen metsänomistaja löytyy ja kokemusta sitä myötä metsänhoidosta. Löytyisikö ihan jopa alan ammattilaisia paikalta joka osaa kertoa enemmän raivaamisesta ja ensiharvennuksesta? Itsellä on oma pieni puuhapalsta, minne oon kiireellä ennakkoraivausta käynyt tekemässä pian tulevan ensiharvennuksen tieltä. Aivan mahtavaa puuhaa, mutta kovasti imee mehuja tekijästä. Varsinkin kun samalla on kaadettu vähän takkapuiksi muutamia runkoja koivua samalla.

Millasia kokemuksia löytyy mhy:n toiminnasta? Eikös mhy ole kuitenkin sellainen taho, johon voi puukauppa-asioissa luottaa? Itsellä on niin vähän kokemusta näistä asioista, joten ulkoistettiin heille aika pitkälti nuo puukaupat.
 
Joskus katsellut huvikseen Paavo Puuntuottajan videoita jossa aihetta käsitellään. Omaa kokemusta ei aiheesta tuottamisen kannalta ole, mutta jotain vesakoita joskus raivannut tai muutaman puunkin kaatanut.
Aihe kiinnostaa kuitenkin.

Paavon youtube-kanava: Paavo Puuntuottaja
 
Itse olen käytännössä hoitanut kaikki metsään liittyvät toimenpiteet mhy:n kautta jo viimeiset 10 vuotta. Homma pelannut ainakin omalla kohdalla tosi hyvin.
Mhy kilpailuttaa hakkuut ja itse saa valita sitten mikä firma otetaan. Teetin heidän kauttaan myös metsäsuunnitelman. josta sitten saa aika tarkan arvion metsän nykyisestä tilasta (puumäärä, tarvittavat
hoitotoimenpiteet jne).

Soita paikalliseen yhdistykseen ja pyydä sieltä asiantuntija kiertelemään palstalle. Kyllä se antaa sitten vinkkejä ja tietoa kaikesta mahdollisesta.
 
Omistan itsekkin jonkin verran perintö metsää, vielä ei ole ollut hoitotoimenpiteet ajankohtaisia sillä alkaa olla toinen harvennus ja päätehakkuu lähellä osalla kuvioista. Mitä olen käsittänyt MHY:stä että tämä olisi vähän menneen maailman reliikki, ennenhän kaikki puu oli pakko myydä MHY:n kautta. En nyt muista vuotta mutta tämä järjestelmä purettiin muistaakseni viimeisen 10 vuoden sisällä. En usko että on mitään riskiä myydä suoraan Metsä Groupille, Storalle, Keitele groupille tai UMP:ille. Pienemmät sahat asia erikseen, niissähän on aina riskinä se että puut kaadetaan ja saha menee konkurssiin ennenkuin maksu on saatu :cautious:

Puukaupasta yleisesti, olen miettinyt että itse puut kannattaisi ehkä myydä kuitenkin Metsä Groupille, puusta saadut rahat voi tällöin sijoittaa ns. A-osuuksiin, esimerkiksi viimevuonna A-osuuksille maksettiin korkoa 6%! Ainakin omasta mielestäni "puu kasvaa paremmin" A-osuuksissa kuin metsässä - onko muilla techiläisillä tästä kokemusta?
Sijoitusvaihtoehdot

P.s hyvä ketju! Voisiko tämän nimetä yleiseksi metsäkeskusteluksi?
 
Saatan olla puolueellinen tähän keskusteluun koska olen Metsäliiton jäsen, mutta olen ollut tyytyväinen osuuskunnan toimintaan.
 
Onko kellään kokemusta metsän vuokrauksesta? Olen arponut mhy:lle ulkoistetun metsänhoidon ja tilan vuokraamisen välillä (Tornator, oli kai joku toinenkin joka tätä tekee?). Tasainen tulo vuokran muodossa olisi ajatuksen tasolla houkutteleva.
 
Itse en kyllä lähtisi vuokraamaan, ei sovi omaan mentaliteettiin. Jos hoitotyöt ei innosta niin ne voi aina ostaa palveluna, tuntuu että tämä vuokraus on vähän sama kuin autojen yksityisleasing joka harvoin on hyvä vaihtoehto.
 
Onko kellään kokemusta metsän vuokrauksesta? Olen arponut mhy:lle ulkoistetun metsänhoidon ja tilan vuokraamisen välillä (Tornator, oli kai joku toinenkin joka tätä tekee?). Tasainen tulo vuokran muodossa olisi ajatuksen tasolla houkutteleva.
Tähän --älä tee noin, pääset pienemmällä
 
En usko että on mitään riskiä myydä suoraan Metsä Groupille, Storalle, Keitele groupille tai UMP:ille.
Ei toki.

Ison firman vakioasiakkaana (esimerkiksi Metsän hoitosopimuksella) ei välttämättä aina saa sentilleen sitä korkeinta hintaa, jonka joku pikkusaha päätehakkuun tukeista maksaisi. Silloin saa kuitenkin ylipäänsä myytyä myös harvennushakkuut jopa laskusuhdanteessa. Jostain huonostakin hakkuusta kivikossa mörön perseessä suon takana voi saada kaupat tehtyä ja edes tukista inhimilliset kuutiohinnat, sun muuta mitä ei tapahdu Perävittulan Saha Ay:n kanssa kauppoja neuvotellessa.

Lisäksi on kaikenlaista muuta pientä etua, kuten mainitun osuuskunnan tapauksessa(muiden osalta en tunne sijoituspuolen yksityiskohtia) mahdollisuus sijoittaa osan puunmyyntituloistaan hyvinä vuosina jopa lähes 8 prosentin lopullisella vuosikorolla. Täyden asiantuntijapalvelun voi saada yhtiön kautta siinä missä MHY:ltä, ja toimii vielä kanta-asiakkaalla vähän niinkuin kaupan päälle. Erilaisista bonuksista en jaksa mainita mitään koska pelkkä sana saa jotkut öyhöttämään.

Tärkeämpäähän tämä valinta on, jos metsää on jonkinlainen merkittävä määrä, sanotaan nyt vaikka vähintään kymmeniä hehtaareja. Jos siellä mökin takana on muutaman hehtaarin tilukset, joista saa luontoelämyksiä, työukkoharrastuksen ja saunapuut, ei niinkään. Silloin päätehakkuu tehdään kerran sukupolvessa ja hakkuu ylipäänsä kerran vuosikymmenessä, niin sitten ehkä kannattaa unohtaa ison metsäyhtiön asiakkuus. Myy vaan sen yhden päätehakkuunsa sille, joka parhaiten maksaa, muutaman satasen harvennuksensa jollekin joka suostuu ne ostamaan ja pienemmät jutut tekee itse tai tilaa MHY:n kautta kun tarvitsee.
 
Puukaupasta yleisesti, olen miettinyt että itse puut kannattaisi ehkä myydä kuitenkin Metsä Groupille, puusta saadut rahat voi tällöin sijoittaa ns. A-osuuksiin, esimerkiksi viimevuonna A-osuuksille maksettiin korkoa 6%! Ainakin omasta mielestäni "puu kasvaa paremmin" A-osuuksissa kuin metsässä - onko muilla techiläisillä tästä kokemusta?
Sijoitusvaihtoehdot

Tämä olikin uusi juttu, pitääpi kans perehtyä asiaan. Eli onko tässä vähän niinkuin mhy vastaan metsäliitto -asetelma vai mikä tän homman nimi on?

P.s hyvä ketju! Voisiko tämän nimetä yleiseksi metsäkeskusteluksi?

Toki, kaikkeen metsään liittyvää keskustelua aina sopivan raivausoluen laadusta lähtien sopivaan klapipuun kuivuuteen.
 
Ei nyt varmaan mikään vastakkainasettelu, Metsä group omasta mielestäni vaikuttaa vaan suht hyvältä paikalta myydä metsää - itse en siis ole vielä myynyt mitään koskaan :rofl:.

Jotenkin paikallisesta MHY jäi vaan semmoinen 70 lukulainen maku suuhun kun juttelin heidän kanssaan.
 
Itse tuossa talvella juuri pari harvennusleimikkoa myin. Jostain syystä MHY ei kyllä oikein itseäkään millään tasolla kiinnosta niin itse tarjoukset noilta kolmelta isolta otin (Metsä, Stora, UPM) ja UPM tarjosi eniten niin kaupat lukkoon heidän kanssa.

Todella helppoa oli tuo kaupan teko, ei edes tietokoneelta tarvinnut poistua kun sopparin allekirjoituskin hoitui sähköisesti. Näiden kokemuksien pohjalta kyllä suosittelen sivuuttamaan MHY:n tuosta välistä ja hoitamaan asiat itse.

2019-10-27 11.40.45.jpg

Tuon näköistä koivuharvennusta oli itsellä muutama hehtaari tällä erää.
 
Jotenkin paikallisesta MHY jäi vaan semmoinen 70 lukulainen maku suuhun kun juttelin heidän kanssaan.
Paikallisia eroja on paljon ja jopa yksittäisten metsäneuvojien tyylissä. Olen joskus junnuna ollut mukana kun vanhat sedät hoitivat metsäasioitaan MHY:n kanssa ja jossain vaiheessa faijakin käytti näitä palveluja.

Fakta on kuitenkin, ettei MHY:tä tosiaan siinä välissä mihinkään tarvitse jos itse osaa ja tajuaa hommasta perusteet. Tai vaikka ei ymmärtäisi, voi käyttää kaupallisen yrityksen vastaavia (sivunmennen sanoen kattavampia, modernimpia ja tehokkaampia) palveluja. Se yhden ison kaupallisen yrityksen kanssa vakituiseen toimiminen vaan ei käsittääkseni yhtä hyvin onnistu ja/tai kannata, jos on pienet tilukset. Tarjoavat yksittäisiä hyviä diilejä kuka milloinkin ja toisaalta vakiokumppani lähinnä tasaisen varmasti vain sellaiselle, joka voi vähän myydä lähes joka vuosi. Jos touhuja on vähemmän ei varmasti ole huono valinta asioida MHY:n neuvojan kanssa ja kilpailuttaa joka kauppa ja tilaustyö erikseen.
 
Metsänhoidosta kun en oikeasti mitään tiedä, niin se kuulostaa minusta lähinnä vain joltakin perverssiltä termiltä metsän kaupallistamiseksi.
Jos minulla kuitenkin olisi joskus metsää, niin en tekisi sille mitään. Antaisin kasvaa omissa oloissaan. Maapallon metsät on pärjänneet miljoonia vuosia ilman ihmisen metsänhoidollisia pätemisiä.
Metsäähän minullla ei koskaan tule olemaan (koko maa ja vesialueiden omistamisen käsitteet täysin pervessejä nekin mielestäni), mutta Linkolan perustamalle Luonnonperintösäätiölle saatan kuitenkin lahjoitaa joskus rahan tai toisenkin.
 
Metsänhoidosta kun en oikeasti mitään tiedä, niin se kuulostaa minusta lähinnä vain joltakin perverssiltä termiltä metsän kaupallistamiseksi.
Sitähän se enimmäkseen on, tai toisilla sanoilla se perinteinen suomalainen(kin) elinkeino. Siitä saadaan vessapaperia ja taloja, polttopuutakin(vaikka nykyään on trendikkäämpää lämmittää asumuksensa ekosähkökauppiaiden hiilivoimaprojekteilla). Tosin metsänhoitoon liittyy enenevässä määrin asioita, joita tehdään ekologisista syistä.

Samaan tapaan maatalous on perverssi termi avointen maastonkohtien kaupallistamiseksi. Siitä saadaan ruokaa. Asiat voi nähdä monesta perspektiivistä. Joko tehdä jotain tuottavaa tai larpata muita parempaa.
 
Viimeksi muokattu:
Suvussa on pieni metsäpalsta yhteisomistuksessa. Varmaan jotain 20v sitten kaadettiin lähes kokonaan ja istutettiin uudet kuuset tilalle. Nykyään siellä alkaa olemaan jo ihan metsän näköistä taas, mutta melkeimpä joka vuosi saa käydä kaatamassa pajut pois tieltä, jos haluaa niiden kuusien joskus kasvavan. "Ilmaiset" polttopuut siitä toki saa, jos sellaisille on tarvetta.
Suosittelen muuten lämpimästi kevlarista (luulisin) tehtyjä moottorinsahan kestäviä saappaita ja housuja, jos itse käy metsää harventamassa.
 
Sitähän se enimmäkseen on, tai toisilla sanoilla se perinteinen suomalainen(kin) elinkeino. Siitä saadaan vessapaperia ja taloja, polttopuutakin. Tosin metsänhoitoon liittyy enenevässä määrin asioita, joita tehdään ekologisista syistä.

Jep. Käsittääkseni Suomessa metsäteollisuus kuitenkin aikalailla kestävimmälllä pohjalla maailmassa metsäalan uusiutuvassa hyödyntämisessä, joten ei se ole pelkästään huonokaan asia, jos sitä metsää kaadetaan juuri täällä.

Ne pari prosenttia Suomen metsistä, jotka on edelleen lähes koskematonta "ikimetsää" tulisi kuitenkin ehdottomasti saada suojelun piiriin. Puupeltoa meillä on jo tarpeeksi.
 
Suvussa on pieni metsäpalsta yhteisomistuksessa. Varmaan jotain 20v sitten kaadettiin lähes kokonaan ja istutettiin uudet kuuset tilalle. Nykyään siellä alkaa olemaan jo ihan metsän näköistä taas, mutta melkeimpä joka vuosi saa käydä kaatamassa pajut pois tieltä, jos haluaa niiden kuusien joskus kasvavan. "Ilmaiset" polttopuut siitä toki saa, jos sellaisille on tarvetta.
Suosittelen muuten lämpimästi kevlarista (luulisin) tehtyjä moottorinsahan kestäviä saappaita ja housuja, jos itse käy metsää harventamassa.
Ei nyt sentään 20-vuotiasta nuorta metsää lähes vuosittain tarvitse raivata. Sehän on jo isoa. Kasvatuspuiden valikointia, ensiharvennuksen alustaraivaus. Toki polttopuuta voi kasvatusmetsistä kerätä loputtomiin. Taimikon varhaisperkaus voi olla kyllä aluksi tarpeen useasti, ja kasvista riippuen sitä tehdään jopa ilman moottorivoimaa teräasein. Kaikennäköiset vesat ja joskus jopa vatut voivat peittää nuoret taimet.

Suojavarusteissa kyllä käytetään aramideja, mutta käsittääkseni lähinnä vahvikkeina kuten muissakin vaativien hommien erikoisvaatteissa. Suojavaikutus ketjusahaa vastaan perustuu ensisijaisesti sahan ja ketjun yhteen pelaamiseen vaatteen täytteen kanssa, eli saha menee tukkoon. Oleellinen juttu on myös, että jarru toimii. Kun työkierroksilla karkaa, alkaa jarru otteesta riippuen ensin vaikuttaa ja olis aika kiva, että suojaan osuessa on jo alkamassa hidastua, ellei stopissa.

Raivaussahauksessakin turvallisuus on tärkeää, mutta suojaimista lähinnä saappaat, hanskat ja kypärä varusteineen. Oleellisinta on hyvä turvallinen työtapa ja ergonomiset valjaat, joihin sahan kiinnitys on aina varma. Saha tai koko kalusto on syytä voida irrottaa yhdellä soljella/lukolla.
 
Ei ole. Sen takia Luonnonperintösäätikökin on edelleen olemassa, että ostaa niitä mahdollisuuksien mukaan pois.
Juu, eivät kaikki vanhat metsät ole luonnonpuistoja, vaikka luonnonpuistoja ja vastaavia on jo vähintään tarpeeksi. Juttu on kuitenkin niin, että mitään vähänkään erikoisempaa ei nykyään lain puitteissa voi kaataa tai käsitellä. Niitä luonnonsuojeluprojekteja on ihan tavallisilla kaupallisen metsätalouden harjoittajilla siinä kiinteistöjensä mukana.
 
Puuta ei ole ollut koskaan pakko myydä mhy:n kautta. Syy siihen miksi kys. taho on yhä vahvasti monen metsänomistajan kanssa liitoksissa ja miksi moni on mhy:n jäsen on että vielä 2014 laki käytännössä pakotti metsäomistajat kuulumaan mhy:een tai siis pakotti että metsäalueella täytyy olla joku asiantuntija hoitajana. Mhy:stä pystyi tuolloinkin vapautumaan mutta se oli hankalaa ja vaati käsittääkseni että joku metsäinssi vetää nimet paperiin. Nykyään mhy:stä pääsee lätkimään helpommin jos haluaa. Sen rooli on nykyään tarjota asiantuntijapalveluita ja sen kautta voi hankkia palveluita muilta yrityksiltä. Sanoisin että jos itse ymmärtää metsänhoidon päälle niin ei ole juurikaan syytä kuulua mhy:een. Siinä kuitenkin säästää sen maksun ja asiat voi hoitaa ilman mhy:täkin.
 
Puukaupasta yleisesti, olen miettinyt että itse puut kannattaisi ehkä myydä kuitenkin Metsä Groupille, puusta saadut rahat voi tällöin sijoittaa ns. A-osuuksiin, esimerkiksi viimevuonna A-osuuksille maksettiin korkoa 6%! Ainakin omasta mielestäni "puu kasvaa paremmin" A-osuuksissa kuin metsässä - onko muilla techiläisillä tästä kokemusta?
Sijoitusvaihtoehdot

P.s hyvä ketju! Voisiko tämän nimetä yleiseksi metsäkeskusteluksi?

On kokemuksia, pari kertaa olen ostanut osuuksia. Korko vaihtelee vuosittain, 2018 vuodelta A-lisäosuuksille maksettiin 7%, ja noihinhan voi sijoittaa vaikka koko puukaupan hinnan. Jos myy puuta metsä groupille toisen kerran kahden seuraavan vuoden aikana, osuuksia saa ostaa 15% alennuksella. Mielestäni tuo on melko hyvä diili - ostat satasia 85 eurolla, ja saat jatkossa sataselle 6-7% korkoa. Osuuskorkojen verotus on myös edullista, 5000 euroon saakka 75% korosta on verovapaata.



Haittapuolena on että jos tarvitset rahoja, osuuksien lunastus tapahtuu vasta seuraavan vuoden kesänä. Pääomaa ei myöskään ole turvattu.
 
Metsänhoidosta kun en oikeasti mitään tiedä, niin se kuulostaa minusta lähinnä vain joltakin perverssiltä termiltä metsän kaupallistamiseksi.
Jos minulla kuitenkin olisi joskus metsää, niin en tekisi sille mitään. Antaisin kasvaa omissa oloissaan. Maapallon metsät on pärjänneet miljoonia vuosia ilman ihmisen metsänhoidollisia pätemisiä.
Metsäähän minullla ei koskaan tule olemaan (koko maa ja vesialueiden omistamisen käsitteet täysin pervessejä nekin mielestäni), mutta Linkolan perustamalle Luonnonperintösäätiölle saatan kuitenkin lahjoitaa joskus rahan tai toisenkin.

Totesi iotech käyttäjä nojatessaan puiseen ATK-pöytäänsä ja niistäessään nenäänsä puusta valmistettuun nenäliinaan. ;)

Puun saaminen metsistä on kuitenkin nykyihmiselle käytännössä välttämätöntä niin kyllä se on hyvä että niitä metsiä vähän hakataankin ja harjoitetaan samalla hyvää metsänhoitoa että siellä on hakattavaa tulevaisuudessakin.
 
Totesi iotech käyttäjä nojatessaan puiseen ATK-pöytäänsä ja niistäessään nenäänsä puusta valmistettuun nenäliinaan. ;)

Puun saaminen metsistä on kuitenkin nykyihmiselle käytännössä välttämätöntä niin kyllä se on hyvä että niitä metsiä vähän hakataankin ja harjoitetaan samalla hyvää metsänhoitoa että siellä on hakattavaa tulevaisuudessakin.
No, jossain määrin samoilla linjoilla olin seuraavissa viesteissäni.
Joku syväekologi saattaisi kuitenkin kysyä, ehkä jossain määrin perustellustikin, että tarvitseeko ihmisen elintason oikeasti olla lähelläkään nykyistä.
 
No, jossain määrin samoilla linjoilla olin seuraavissa viesteissäni.
Joku syväekologi saattaisi kuitenkin kysyä, ehkä jossain määrin perustellustikin, että tarvitseeko ihmisen elintason oikeasti olla lähelläkään nykyistä.

Joo tulikin huomattua nuo seuraavat viestit vasta jälkeen.
 
Totesi iotech käyttäjä nojatessaan puiseen ATK-pöytäänsä ja niistäessään nenäänsä puusta valmistettuun nenäliinaan. ;)

Puun saaminen metsistä on kuitenkin nykyihmiselle käytännössä välttämätöntä niin kyllä se on hyvä että niitä metsiä vähän hakataankin ja harjoitetaan samalla hyvää metsänhoitoa että siellä on hakattavaa tulevaisuudessakin.

Jo nykyään laki vaatii huomioimaan erityistä luontoarvoa omaavat kohteet metsänhoitoa suunnitellessa. Minullakin on tällaisia kohteita toistakymmentä hehtaaria määräaikaisessa suojeluksessa 10 vuoden sopimuksella.

 
Jos metsänhoito kiinnostaa niin tästä voi kevyenä lukemisena lukaista 252 sivun TAPIO:n hyvän metsänhoidon suositukset 2019 vuoden painos jossa on oikeastaan kaikki tarvittava tieto metsänhoidosta. Tuo on vähän kuin alan raamattu. 2019 versiossa ei varmaan ole paljoa muutoksia paitsi ehkä luontoarvoja on painotettu enemmän. Eli siinä missä esim. vanhemmissa suosituksissa kerrotaan miten haavan saa hävitettyä metsästä niin uudessa käsketään jättää rauhaan. Voi olla että vanhemmat on parempia jos on dollarinkuvat silmissä.

 
Viimeksi muokattu:
Joku syväekologi saattaisi kuitenkin kysyä, ehkä jossain määrin perustellustikin, että tarvitseeko ihmisen elintason oikeasti olla lähelläkään nykyistä.
Erittäin hyvä ajatuksen aihe. Toki sitä ylimääräistä voisi ensin karsia esimerkiksi siitä kivihiilen sähköksi jauhamisesta ennen kuin enää yhtään kurjistaa silmänpalvonnalla äärimmilleen kiristeltyä suomalaista metsätaloutta. Jos sertifiointi ja lainsäädäntö vielä kiristyy, alkaa homma mennä kiinteistöomaisuuden arvon sosialisointiin.
 
Suosittelen myös Tapion taskukirjaa (ostohinnan voi vähentää verotuksessa).

 
Jo nykyään laki vaatii huomioimaan erityistä luontoarvoa omaavat kohteet metsänhoitoa suunnitellessa. Minullakin on tällaisia kohteita toistakymmentä hehtaaria määräaikaisessa suojeluksessa 10 vuoden sopimuksella.

Minullakin on ja monella tutulla. Tosin enin osa alasta on sellaista, ettei kuitenkaan saa muutenkaan kaataa, vaikka mitään sopimusta ei olisi. Samoin ne ovat osin sellaisia, ettei tekisi mielikään, mutta luontoahan siinä ei aina niin paljon suojella kuin paikan estetiikkaa. Joissain tapauksissa taas metsälain suojaamat ovat samalla taloudellisesti nollatason alaa, lähinnä kivikkoon ja jyrkänteeseen liittyvät asiat.

Lähinnä pidän ongelmana lakia tiukempia vaatimuksia sisältäviä sertifiointeja, joiden kautta ostajat joutuvat nuoleskelemaan todellisuudesta irtaantuneita sakuja, jotka luulevat suomalaista puuta sademetsistä hakatuksi. Idiootteja kasvaa lähinnä persläpimaissa, joissa ei ole harjoitettu sitä metsänhoitoa.

Yhteenkään uuteen liito-oravailmiöön ei Suomen taloudella ja yhteiskuntarauhalla ole enää varaa. Nämä ovat ihan eri tavaraa kuin järkevä metsätalous ja niiden puupeltojen ekologinen käyttö.
 
Ei toki.

Ison firman vakioasiakkaana (esimerkiksi Metsän hoitosopimuksella) ei välttämättä aina saa sentilleen sitä korkeinta hintaa, jonka joku pikkusaha päätehakkuun tukeista maksaisi. Silloin saa kuitenkin ylipäänsä myytyä myös harvennushakkuut jopa laskusuhdanteessa. Jostain huonostakin hakkuusta kivikossa mörön perseessä suon takana voi saada kaupat tehtyä ja edes tukista inhimilliset kuutiohinnat, sun muuta mitä ei tapahdu Perävittulan Saha Ay:n kanssa kauppoja neuvotellessa.

Itse kyllä lähtisin siltä pohjalta jotta aina kilpailutetaan. Minulla on kaksi metsäkokonaisuutta maantieteellisesti eri alueilla, joista ensimmäistä olen hoitanut mhy:n tekemien metsäsuunnitelmien kautta. Mhy on kilpailuttanut puukaupat, olen saanut 4-8 tarjousta joista olen valinnut mielestäni parhaan. Mhy:ltä olen myös tuonne tilannut hoitotyöt. Lisäarvona tässä on ollut helppouden lisäksi kontakti asiantuntijaan - joku jolle voi soittaa ja kysyä tyhmiäkin kysymyksiä tai tulkita/vertailla tarjouksia.

Toinen metsätila sijaitsee eri mhy:n alueella joten päätin kokeilla itse suoriutumista. Palvelusta www.metsään.fi löytyi linkki puukaupan tarjouksien pyyntöön (kuutio.fi). Laitoin tunne tarjouspyynnön n. 14 hehtaarin kaupoista ; 1/3 päätehakkuuta, muut ensiraivausta ja taimikon harvennusta. Parin viikon sisällä sain puolisen tusinaa tarjousta. Kaikki olivat käyneet paikan päällä ennen tarjouksen jättämistä, monet soittaneetkin minulle kysyäkseen lisätietoja. Noista valitsin mielestäni parhaan, sitten tehtiin yhdessä maastokäynti jossa sovittiin tarkemmin mitä tehdään. Sain samalla myös tarjouksen uudistamisesta, jonka hyväksyin.

Eli, molemmat tavat toimivat, ja kummassakin tapauksessa tarjoukset vaihtelivat suuresti.
 
Puunkaadoista, kun en tiedä..

Toiminimi puunkaatajat näyttävät aika usein kiipeävän puuhun ja karsivan puun ennen kaatoa? Mikä tässä on ideana? Eikö pääse helpommalla vaan kaadonsuuntaajilla ja taljalla oikeaan suuntaan ja karsii maassa? Osa käyttää vielä näitä henkilönostimiakin ja karsii puun oksat veks sillä?
 
Puunkaadoista, kun en tiedä..

Toiminimi puunkaatajat näyttävät aika usein kiipeävän puuhun ja karsivan puun ennen kaatoa? Mikä tässä on ideana? Eikö pääse helpommalla vaan kaadonsuuntaajilla ja taljalla oikeaan suuntaan ja karsii maassa? Osa käyttää vielä näitä henkilönostimiakin ja karsii puun oksat veks sillä?
Olisko nyt katselut jotain yksittäisen pihapuun kaatoa ahtaissa oloissa? eli vältellään vahinkoja. voi vaati pätkimistäkin. Ei siis tilaa/paikkaa turvalliseen kaatamiseen.

Metsässä ei kiipeillä, ei kasivihuoneita, autoja, omenapuita, kukkamaita, aitoja, taloja, ikkunoita, kattoja jne. (no varmasti joku keksii yksittäis tapauksia jossa jostain syystä)
 
Viimeksi muokattu:
Puunkaadoista, kun en tiedä..

Toiminimi puunkaatajat näyttävät aika usein kiipeävän puuhun ja karsivan puun ennen kaatoa? Mikä tässä on ideana? Eikö pääse helpommalla vaan kaadonsuuntaajilla ja taljalla oikeaan suuntaan ja karsii maassa? Osa käyttää vielä näitä henkilönostimiakin ja karsii puun oksat veks sillä?

Riippuu aika paljon kohteesta. Käytännössä aina nuo on jotain ongelma- tai pihapuita, jotka pitää ottaa nosturin tai kiipeämisen avulla pois. Jos kaatosuuntatilaa löytyy normaalille kaadolle riittävästi, niin se on selkeästi fiksuin ratkaisu, koska tällöin puun saa jalostettua paremmin oikeisiin tukki- ja kuitumittoihin, vaikka toki pienissä määrin tämä on sivuseikka. Jos kaatosuuntaa ei ole mihinkään, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ylhäältä alaspäin operointi.

Hyvä homma, että tästäkin on ketju. Metsänomistajia suosittelen lukemaan noita Tapion metsänhoidon suosituksia, ja esim. tuo Tapion taskukirja on kätevä opus kenelle tahansa metsänomistajalle. Ja jos on suunnitteilla jotain puukauppaa tai metsänhoitotyöhommaa, niin ehdottomasti kannattaa itse kysyä tarjoukset (nykyään pelkkä sähköpostiviesti alueen eri toimijoille piisaa hyvin). Ja suosittelen myös lähtemään mukaan metsäkäynnille, mikäli tällainen on mahdollista. Tilakäynti kun ei metsänomistajalle maksa mitään, ja kun siinä tarpoo metsät läpi metsäasiantuntijan seurassa, niin varmasti oppii myös jotain uutta.

Metsänhoitoyhdistyksen rooli on muuttunut aika paljon, kun pakollista metsänhoitomaksua ei enää ole. Jos joku hakee luotettavaa asiantuntija-apua puukauppojen ja metsänhoitotöiden kannalta, niin Metsänhoitoyhdistys voi toki kilpailuttaa kohteita, mutta heillä on usein myös "oma lehmä ojassa", esimerkiksi jotain päätehakkuukauppaa valtakirjalla kilpailuttaessa metsänhoitotöitä ei kilpailuteta lainkaan, vaan ne menevät automaattisesti yhdistykselle (vaikka joku isompi metsäfirma voi hyvinkin tarjota uudistustyöt halvemmalla). Joillain yhdistyksillä on omat puunkorjuupalvelut, ja jos sellaisia pystykauppoja metsänomistajat ovat tehneet yhdistysten kanssa, niin usein olisivat saaneet paljon parempaa hintaa joltain toiselta toimijalta. Yhdistyksillähän ei ole edes omia tuotantolaitoksia, vaan toimivat ns. puun välittäjinä (jos yhdistykseltä löytyy oma korjuupalvelu). Ja koska yhdistykset kilpailuttavat eri toimijoiden välillä metsänomistajien hakkuukohteita, niin en ole täysin ymmärtänyt, miten tuo on mahdollista (siis että toimija, joka voi myös tehdä pystykauppaa metsänomistajien kanssa, kilpailuttaa myös näitä hakkuukohteita). Monestihan yhdistykset ovat mieluummin kallellaan sahureihin päin näissä kilpailutuksissa, koska pk-sahat eivät tarjoa koko palveluketjua, mitä esimerkiksi "kolme isoa" (Metsä Group, Stora Enso ja UPM) tarjoavat, joten sahoista ei ole yhdistysten hoitotyöpuolelle samanlaista riskiä. Eli tässä kohtaa kulminoituu aika paljon siihen Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijaan (suuntaako hän kauppoja tavoitteellisesti sinne, mihin haluaa, vai katsooko hän oikeasti sitä, mikä on metsänomistajalle kaikkein paras vaihtoehto?).

Vanhemmat ihmiset käyttävät varmaan yhdistyksiä nuorempia metsänomistajia enemmän, koska heille yhdistys on edelleen se luotettava kumppani, joka kertoo, minne puut kannattaa myydä, mutta mielestäni nykytilanteessa kaikkein fiksuinta on kysyä suoraan eri toimijoilta tarjoukset, ja tsekata myös, mitä jäsen- ja muita etuja eri yhtiöt tarjoavat (esimerkiksi Metsä Groupin a-lisäosuussijoittaminen & hintatakuu, UPM:n kumppanuussopimus, Stora Enson tähtitilit etc). Varsinkin, jos tuo sijoituspuoli kiinnostaa, niin Metsä Groupilla on ainakin a-lisäosuuksien vuosikorot olleet historiallisesti takuuvarmoja ja turvallisia sijoituskohteita puukaupparahoille. Ja se puukaupan kohde määrittää myös monesti, kenelle kohde parhaiten sopii. Esimerkiksi jos myytävänä on joku järeä ja ajallaan harvennettu päätehakkuukohde, on sahurit todennäköisesti hyvillä hinnoilla liikkeellä. Olen myös saanut sellaisen käsityksen, että kun tarjoukset pyydetään suoraan eri toimijoilta, eikä käytetä yhdistysten valtakirjaa välissä, myös ostajat tarjoavat näihin innokkaammin ja paremmin.

E: Ja vielä se jäi mainitsematta, että mikäli antaa Metsänhoitoyhdistyksen kilpailuttaa puukauppatarjouskohteen, niin silloin metsänomistaja ei saa tietoonsa noita kaikenlaisia jäsenetuja ja muita, mitä eri toimijoilla olisi tarjota. Yhdistys ei näitä tuo esille, vaan pelkästään tarjous- ja katkontavertailut. Eli tämänkin kannalta suora asiointi eri toimijoiden välillä on viisaampaa.
 
Viimeksi muokattu:
Metsäala on mielenkiintoinen kokoelma erilaisiin aikakausiin jämähtäneitä uskomuksia ja toimijoita. En ole Tapion taskukirjan viimeisimpiä painoksia nähnyt, mutta ainakin perinteisesti esim. kiertoaikojen suhteen siellä annetuilla suosituksilla ei ollut ihan kauheasti yhteistä metsänomistajan edun kanssa - tai ainakaan asiat eivät ole niin simppeleitä kuin niiden halutaan näyttävän. Jokaisella toimijalla on oma agendansa ja kotipesänsä suojeltavana, tässä risukossa metsänomistajan pitäisi sitten raivata oma tiensä.

Noista erilaisista eduista kannattaa tosiaan ottaa selvää, mutta samalla muistaa ettei ilmaisia lounaita ole pahemmin tarjolla. Metsäliiton a-lisäosuudet ovat epäilemättä hyviä, mutta näin klubiin kuulumattomana ja väärän savun asuttajana ei olla ikinä päästy edes ensimmäisille kaupoille.
 
Löytyihän täältä aiheeseen ketju... Perintönä saatua metsää useampi kymmenen hehtaaria, josta suurin osa nuorta ~20v kasvatusmetsää ja varttuneempaa tyyliin 50-60v puustoa. Raivaustöitä ja myös taimikon hoitoa tiedossa ihan riittämiin lähivuosille(kin). Kiinnostus metsänhoitoa kohtaan on kasvanut kokoajan ja tarkoitus on juurikin mm. edellä mainittuja hoitotoimia tehdä omatoimisesti mahdollisuuksien mukaan eli sen mitä ajankäytöllisesti on mahdollista ja mihin oma jaksaminen/osaaminen ylipäänsä riittää. Sekin tässä on hienoa että jatkuvasti oppii uutta.

Tällä hetkellä vaikuttaa olevan hyvä aika puukaupoille; Keski-Suomessa sai kuusitukille seiskalla alkavan hinnan. Toki kyseisessä kaupassa kilpailutettiin samalla lähes 15ha, mutta tuosta hakkuuseen menee vain vajaa pari hehtaaria ja loput on ensiharvennuksia ja kakkosharvennuksia sekä kesä- että talvikorjuulle.

Inter webistä löytää vinkkejä ja luettavaa ähkyksi asti ja esim. Youtubesta hyvää videomatskua, esim. Metsälehden pätkät - ja jos kiinnostaa konekuskin hommat niin Janne Seppänen. Parhaiten oppii tietysti tekemällä, mutta se on sitten jokaisen metsää omistavan oma päätös kuinka paljon haluaa tehdä itse vs ostaa rahalla - vaikkei se itse käytetty aikakaan usein ilmaista ole.

Seuraavaksi listalla olisi vajaa 2ha aukon uudistaminen, eli reilun 3000 kuusentaimen istuttaminen talkooporukalla. Lisäksi pitäisi hommata uusi raivaussaha, ja jos jollain on kokemusta/tietoa hyvän hinta-laatusuhteen vehkeestä tavan pulliaisen käyttöön niin saa vinkata. :)
 
Lisäksi pitäisi hommata uusi raivaussaha, ja jos jollain on kokemusta/tietoa hyvän hinta-laatusuhteen vehkeestä tavan pulliaisen käyttöön niin saa vinkata.

Olen ollut tyytyväinen Husqvarna 545 FX Autotune -raivaussahaan. Sen mukana tuli isompi 225 mm terä, saha on tehokas ja tankki riittää pitkään. Hintaa Husqvarnalla on vajaa 800 €. Toinen vaihtoehto voisi olla Jonsered FC 2245, joka on periaatteessa sama saha, kuin tuo Husqvarna. Osta kumman saat halvemmalla.
 
Itse tuossa talvella juuri pari harvennusleimikkoa myin. Jostain syystä MHY ei kyllä oikein itseäkään millään tasolla kiinnosta niin itse tarjoukset noilta kolmelta isolta otin (Metsä, Stora, UPM) ja UPM tarjosi eniten niin kaupat lukkoon heidän kanssa.

Todella helppoa oli tuo kaupan teko, ei edes tietokoneelta tarvinnut poistua kun sopparin allekirjoituskin hoitui sähköisesti. Näiden kokemuksien pohjalta kyllä suosittelen sivuuttamaan MHY:n tuosta välistä ja hoitamaan asiat itse.

2019-10-27 11.40.45.jpg

Tuon näköistä koivuharvennusta oli itsellä muutama hehtaari tällä erää.

Unohtuipa talvella laittaa päivitys tähän, -20 kun talvi oli mitä oli eivät metsään päässeet mutta nyt talvella jo kantoivat koneita niin harvennus noilta osin on nyt tehty, tän näköistä jälkeä tuli:
2021-02-12 12.10.53.jpg2021-02-17 09.28.23.jpg

Ja ihan kivasti tuota puutakin poistui, tässä toisen palstan koivukasa:
2021-02-19 09.50.13.jpg
 
Unohtuipa talvella laittaa päivitys tähän, -20 kun talvi oli mitä oli eivät metsään päässeet mutta nyt talvella jo kantoivat koneita niin harvennus noilta osin on nyt tehty, tän näköistä jälkeä tuli:
2021-02-12 12.10.53.jpg2021-02-17 09.28.23.jpg

Ja ihan kivasti tuota puutakin poistui, tässä toisen palstan koivukasa:
2021-02-19 09.50.13.jpg
Näyttää teolliselta ja raiskatulta metsältä. Pistää suruksi, kun miettii, että näin sitä luontoa tuhotaan.
 
Näyttää teolliselta ja raiskatulta metsältä. Pistää suruksi, kun miettii, että näin sitä luontoa tuhotaan.
Tuhotaan? 1920-luvulta tähän päivään mennessä olemme saaneet puuston kasvun tuplattua ja vuotuinen kasvu on vuosikymmeniä ylittänyt poistuman.

Toki hakattu metsä on monien mielestä kauhean näköistä, mutta kansana voimme olla kuitenkin hyvin tyytyväisiä siihen, miten olemme nykyiset hiilinielut saaneet aikaan. Saisivat EU:n tasollakin alkaa miettimään erilaisia kompensaatiomaksuja Suomelle, mikäli haluavat meidän hakkuitamme rajoittaa.
 
Olen ollut tyytyväinen Husqvarna 545 FX Autotune -raivaussahaan. Sen mukana tuli isompi 225 mm terä, saha on tehokas ja tankki riittää pitkään. Hintaa Husqvarnalla on vajaa 800 €. Toinen vaihtoehto voisi olla Jonsered FC 2245, joka on periaatteessa sama saha, kuin tuo Husqvarna. Osta kumman saat halvemmalla.

Itse tykkään ennemmin käytellä Stihlin yksikätistä moottorisahaa. Raivurin kanssa on todella rankkaa touhuta varsinkin, jos on paljon paksumpaa risua seassa.

Sormenpaksuisille akkukäyttöinen pensasleikkuri on huippuvehje.

 
Itse tykkään ennemmin käytellä Stihlin yksikätistä moottorisahaa. Raivurin kanssa on todella rankkaa touhuta varsinkin, jos on paljon paksumpaa risua seassa.

Sormenpaksuisille akkukäyttöinen pensasleikkuri on huippuvehje.

Nyt kyllä kuulostaa raivurin väärinkäytöltä, jos moottorisahalla voi tehdä saman kevyemmin :confused:
 
Huskyn tai stihlin ammattiraivaussaha vesakko terällä ja siimapäällä, katkeaa paksumpikin risu. Tuo moottorisaha on tietysti hyvä olla lavalla mukana jos sattuu tarvitsemaan. On vain selälle parempi kun ei tarvitse kumarrella koko ajan. Niin ja tuon ryobin saat unohtaa työjutuissa kokonaan. Hanki vain kunnon vehkeet ja suojavarusteet! Nehän saa verotukseen.
 
Nyt kyllä kuulostaa raivurin väärinkäytöltä, jos moottorisahalla voi tehdä saman kevyemmin :confused:

Riippuu pusikosta. Jos paljon ranteenvahvuista vartta, niin kyllä se melko tuskaista on ja raivuri käy ainakin minulla selälle aivan hitosti. Stihlin yksikätinen MS192 on kevyt ja näppärä yhdellä kädellä pyöritellä, eikä paksut risut ole ongelma ja saa lisäksi kaadettu ne oikeaan suuntaan, kun taas raivurilla risut on hujan hajan.
 
Riippuu pusikosta. Jos paljon ranteenvahvuista vartta, niin kyllä se melko tuskaista on ja raivuri käy ainakin minulla selälle aivan hitosti. Stihlin yksikätinen MS192 on kevyt ja näppärä yhdellä kädellä pyöritellä, eikä paksut risut ole ongelma ja saa lisäksi kaadettu ne oikeaan suuntaan, kun taas raivurilla risut on hujan hajan.
Kunnon valjaathan se vaatii. Ei kai kukaan jaksa kyykkiä sahan kanssa pusikossa.
 
Isommille sahoille löytyy sitten tällaisia jos haluaa selkä suorana sahailla: .
 
Näyttää teolliselta ja raiskatulta metsältä. Pistää suruksi, kun miettii, että näin sitä luontoa tuhotaan.
Minua taas surettaa se, miten yksioikoisesti jotkut maailmaa katsovat. Millään oikealla, järkevällä tai aikuisten asioilla ei ole mitään väliä, kunhan vaan vedetään erilaisia prinsessaleikkejä ja larpataan jotain. Esitetään muita parempaa ja sitten vain oman sadistisen tyydytyksen saamiseksi on ihan ok tuhota toiselta elinkeino.

Metsätalous on sellaista ihan oikeaa lisäarvoa tuottavaa hommaa. Samaa ei voi kovin monien työpanoksesta nykyään sanoa, ja liian monen työpanos tuottaa vain vahinkoa.

Surullisinta on, että johonkin kolmosluokalle jääneellä käsityskyvyllä saa mm. äänestää. Siksipä olemmekin niin kusessa kuin olemme. Turve-elinkeinoon kohdistettu ilkivalta tällä hetkellä painavimpana esimerkkinä, mutta kyllähän metsätalouttakin aiotaan seuraavaksi teilata.

Kunnon valjaathan se vaatii. Ei kai kukaan jaksa kyykkiä sahan kanssa pusikossa.
Semmoisia valjaita ole vielä tehtykään. Paljon vähemmän se saha minun selälle käy, kuin raivuri.
Jaa-a. Kai tuokin vertailu riippuu siitä, miten toivotonta luoksepääsemätöntä viidakkoa jostain löytyy. Voihan se todella olla niin, että jossain kannattaa taimikonhoitoa tai tiheikön poistoa tehdä arboristisahalla raivurin sijaan, kun massaa on lohduttoman paljon ja pitää vaan kaataa, poistaa, heitellä, kaataa, jne. Sen sijaan jos metsässä on lähtötilanne jotenkin terve, vaikea kuvitella että raivaukseen löytyy raivaussahaa parempaa. Joissain tapauksissa toki sirppi, viikate, raivausveitsi tai hyvin terävä vesuri voi menetellä, jos hyvin kevyen kasvuston poistosta taimikon varhaisperkauksessa puhutaan ja raivuri koetaan painavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Riippuu pusikosta. Jos paljon ranteenvahvuista vartta, niin kyllä se melko tuskaista on ja raivuri käy ainakin minulla selälle aivan hitosti. Stihlin yksikätinen MS192 on kevyt ja näppärä yhdellä kädellä pyöritellä, eikä paksut risut ole ongelma ja saa lisäksi kaadettu ne oikeaan suuntaan, kun taas raivurilla risut on hujan hajan.
Kerro vähän työasennoista sun muista ja selkäongelmista, en siis väitä vastaan, vaan kiinnostaa miksi raivaussaha käy selkään, mutta joku kyykkiminen risukkossa moottorisahalla on vaivan värtti, en tosin nyt löytänyt sitä yksikätista moottorisahaa, joten jäi kovasti mielikuvituksen varaan ne työasennot, kyyryssä jotekin.

Ranteenpaksuuskin antaa jokinverran liukumavaaraa, mutta jos tässä nyt mennään jollain kesiarvolla, no joka tapauksessa sellaisessa mitä raivaussahalla tuupitaan nuurin, eikä jossain harvennus massamittaisessa....

Puhutaan risuista ja sitten siitä että saa kaadettua oikeaan suuntaa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 537
Viestejä
4 539 603
Jäsenet
74 817
Uusin jäsen
pepponen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom