Masennus

[namlepo]

Kirjotellaas nyt tänne. En nyt oo varma onko oikea ketju enkä toistakaan jaksa etsiä. Lyhyesti halusin kuvitella mielessäni asioita kerta sellainen on ihan normaalia. Onnistuikin siinä määrin hyvin että luulin olevan hyberphantasiaa mutta menikin varmaan psykoosiin puolelle. Silmät kun laitan kiinni tulee 360 näkymä heti lapsuuden kodista. Musta valkeena tosin. Kaikkea mitä mieleen tulee voi kuvitella myös ihan oikean näköisenä kuvana. Nyt tosin lopetin kuvittelun kun lääkäri sitä suositteli. Kuvat tosin näkyy aina kun silmät laittaa kiinni. Risperidoni lääkitys aloitettiin. Saa edes nukuttua.

 

[ezki82]

Huomaan, että täällä on ollut Venlafaxinista jonkun verran keskustelua. Itse olen kyseistä lääkettä popsinut toista vuosikymmentä. Tällä hetkellä myös menee Venlan rinnalla Bupropionia 150 mg.

Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa, mutta ikinä en ole onnistunut pahojen sivuvaikutusten takia (sähköiskumaiset tuntemukset ja humahdukset). Nyt menossa parhaillaan uusi lopetusyritys, jonka aloitin vuoden alussa. 75 mg oli lähtötilanne ja kapselin sisältä nappasin ryynin per viikko pois (kapselissa 6 ryyniä). Tuo 75 mg oli muuten edellisen lopetusyrityksen lopputulos. Silloin lähdin pudottamaan 150 mg:stä. Kun mentiin alle 50 mg:n, niin sivuvaikutukset alkoivat haittaamaan elämää niin pahasti, että oli pakko palata tuohon 75 mg:aan.

Helmikuun puolen välin jälkeen loppui siis Venlan käyttö ja sen jälkeen alkoi ne helvetilliset huminat ja sähköiskut. Maaliskuun loppuun niitä kesti, voimakkuus koko aika vähentyen. Tunne-elämä on palannut sekä hyvässä, että pahassa. Välillä jos joku asia ei meinaa sujua, niin iskee niin tajuton vitutus ja raivonpuuska, että saa hillitä itseään ettei paisko mitään tavaraa seinään. En muista mitään vastaavaa tunnetilaa kuluneelta vuosikymmeneltä. Jatkuva stressaantuneisuus on myös läsnä arjessa, johon on varaventtiiliksi ollut pakko ottaa jonkinlainen ulkoilu kävellen tai pyörällä. Hetkittäin ajatusmaailma mustenee ja kaikki tuntuu ihan helvetin turhalta. Se olotila purkautuu yleensä itkuna pihalle ja sen jälkeen on taas vähän siedettävämpi olo.

Muutaman kerran on tehnyt mieli korkata taas Venlapurkin kansi.
Kansi on jäänyt kuitenkin toistaiseksi avaamatta toivoen, että tämä on vaan väliaikaista kuohuntaa. Koitan nyt antaa itselleni vähintään tämän vuoden aikaa. Tulihan noita nappeja popsittua niin kauan, että pääkoppa tuskin normalisoituu ihan hetkessä. Sen jälkeen toivottavasti pääsen tuosta Bupropionista eroon. Tavoitteena mielialalääkkeetön elämä. Saa nähdä onnistuuko...

Edit: Niin, nuo tunne-elämän hyvät puolet ovat näkyneet siinä, että vanhoihin harrastuksiin on syntynyt ihan uutta intoa ja kipinää.

 

[jm82]

Huomaan, että täällä on ollut Venlafaxinista jonkun verran keskustelua. Itse olen kyseistä lääkettä popsinut toista vuosikymmentä. Tällä hetkellä myös menee Venlan rinnalla Bupropionia 150 mg.

Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa, mutta ikinä en ole onnistunut pahojen sivuvaikutusten takia (sähköiskumaiset tuntemukset ja humahdukset). Nyt menossa parhaillaan uusi lopetusyritys, jonka aloitin vuoden alussa. 75 mg oli lähtötilanne ja kapselin sisältä nappasin ryynin per viikko pois (kapselissa 6 ryyniä). Tuo 75 mg oli muuten edellisen lopetusyrityksen lopputulos. Silloin lähdin pudottamaan 150 mg:stä. Kun mentiin alle 50 mg:n, niin sivuvaikutukset alkoivat haittaamaan elämää niin pahasti, että oli pakko palata tuohon 75 mg:aan.

Helmikuun puolen välin jälkeen loppui siis Venlan käyttö ja sen jälkeen alkoi ne helvetilliset huminat ja sähköiskut. Maaliskuun loppuun niitä kesti, voimakkuus koko aika vähentyen. Tunne-elämä on palannut sekä hyvässä, että pahassa. Välillä jos joku asia ei meinaa sujua, niin iskee niin tajuton vitutus ja raivonpuuska, että saa hillitä itseään ettei paisko mitään tavaraa seinään. En muista mitään vastaavaa tunnetilaa kuluneelta vuosikymmeneltä. Jatkuva stressaantuneisuus on myös läsnä arjessa, johon on varaventtiiliksi ollut pakko ottaa jonkinlainen ulkoilu kävellen tai pyörällä. Hetkittäin ajatusmaailma mustenee ja kaikki tuntuu ihan helvetin turhalta. Se olotila purkautuu yleensä itkuna pihalle ja sen jälkeen on taas vähän siedettävämpi olo.

Muutaman kerran on tehnyt mieli korkata taas Venlapurkin kansi.
Kansi on jäänyt kuitenkin toistaiseksi avaamatta toivoen, että tämä on vaan väliaikaista kuohuntaa. Koitan nyt antaa itselleni vähintään tämän vuoden aikaa. Tulihan noita nappeja popsittua niin kauan, että pääkoppa tuskin normalisoituu ihan hetkessä. Sen jälkeen toivottavasti pääsen tuosta Bupropionista eroon. Tavoitteena mielialalääkkeetön elämä. Saa nähdä onnistuuko...

Itse lopetin 14.2. Vähän kerrallaan. Mulle ei noita sähköiskuja jostain syystä tullut tuosta Venlafaxinista. Oli siis 300mg ja sen lisäksi Abilify 15mg. Vähensin siis noita molempia samaan aikaan pois ja sitten kokonaan lopetus.

Joskus huomasin omista tiedoista että masennus olikin laitettu sinne että remissiossa. Oma olo ei nyt järkyttävästi ole muuttunut miksikään. Toki Venlafaxini vie niitä tunteita pois aika tehokkaasti, että se on korjaantunut takaisin.

Se toki just mahdollista, että jotain raivonpuuskia voi olla lopetuksen jälkeen, mutta mahdollisesti tasaantuu itsestään ajan kanssa, kun "aivot vähän oppii uuteen tilanteeseen"?

Ihan sellaisia mahdottomilta tuntuvia tilanteita ehkä kannattaa välttää? Tai jotain esim riitatilanteita, kun siitä itse vaan hermostuu ja vittuuntuu ja tulee itsellekin paha mieli ja sitten tarvitsee aikaa rauhoittumiseen?

Joskus käytin hätävarana 25mg Ketipinoria "ahdistavaan" oloon, mutta en ole sitä nyt tarvinnut. Tuohan ei ihan heti vaikuta, eli varmaan 2 kuntia meni, että olo vähän parani.

Nyt menee siis pelkästään 7.5mg Mirtasapin nukkumiseen ja tunnin päästä vielä toinen 7.5mg Mirtazapin. Eli alusta 2 tuntia, niin sitten alkaa kyllä väsyttämään tai joskus hieman aikaisemminkin. Voisi riittää myös yksi 7.5mg, ehkä. Kokonaan ilman Mirtazapinia en ole yrittänyt olla.

 

[jm82]

Kirjotellaas nyt tänne. En nyt oo varma onko oikea ketju enkä toistakaan jaksa etsiä. Lyhyesti halusin kuvitella mielessäni asioita kerta sellainen on ihan normaalia. Onnistuikin siinä määrin hyvin että luulin olevan hyberphantasiaa mutta menikin varmaan psykoosiin puolelle. Silmät kun laitan kiinni tulee 360 näkymä heti lapsuuden kodista. Musta valkeena tosin. Kaikkea mitä mieleen tulee voi kuvitella myös ihan oikean näköisenä kuvana. Nyt tosin lopetin kuvittelun kun lääkäri sitä suositteli. Kuvat tosin näkyy aina kun silmät laittaa kiinni. Risperidoni lääkitys aloitettiin. Saa edes nukuttua.

Mulla taisi olla aivan alkuun 200mg Ketipinor, että sain nukuttua. Tuo Risperidon on ollut joskus myös. Mutta viimeisimpänä oli 15mg Abilify (30mg taitaa olla maksimi annos). Ja Risperidon taitaa olla noista kaikkein paras/tehokkain.

Ei ole ollut kyllä tuollaista kuvailemaasi mulla. Toivottavasti lääke auttaisi noihin sulla oleviin juttuihin.

 

[atobee]

Itseäni vaivaa, ettei ole oikein halua/energiaa juuri mihinkään. Se tulee juuri ja juuri tehtyä mikä on pakollista, mutta jos joku ei ole ihan pakollista hoitaa juuri nyt niin se kyllä sitten jää. Eikä esim. koneella pelailu joka nuorempana innosti kovastikin enää innosta ihan samalla lailla, vaikka aikaa siihen olisikin. Välillä tulee toki jotain pelailtua ja onhan se ihan kivaa vieläkin, mutta harvoin on enää samanlaista intoa kuin nuorena edes uusia pelejäkään kohtaan. Liikunnallinen puolestaan en ole koskaan oikein ollut, mutta nyt viime aikoina sekin jäänyt aika totaalisesti, kun siinäkin lähinnä hirveä homma, että sitten voi jonkun pienen hetken olla ihan ok fiilis. Ikääkin jo yli 30 v. Miksi ihmeessä olen tämmöinen?

Ensimmäiseksi unohda @kuoris :en neuvot, kahvilla ei ole mitään tekemistä olosi kanssa.

Ikä tekee tepposensa, ei enää samat jutut kiinnosta eikä innosta mitkä aiemmin.

Älä mieti sitä mitä ei/et enää ole, vaan mieti ja suunnittele mitä haluat haaveissasi olla tulevaisuudessa.

Sie ite rakennat mielessäsi kohtalosi.

 

[namlepo]

En kyllä tajua miksi se, että haluaa kuvitella asioita visuaalisesti onkin sairaus vaikka muutkin kuvittelee. Häviääköhän se tuo visuaalinen puoli mun mielikuvituksesta kokonaan hoidon myötä, kun vasta sen sain harjoittamalla itse sitä tarkoituksella. Jostain syystä ei nukuta vaikka eilen en paljoa ees kuvitellut. Lääke annos puolitettiin kun pyöritti hirveesti yöllä. Nyt ei pyörittänyt mutta ei nukutakkaa. Omasta mielestäni ei oo ku uniongelmaa eli oon sairauden tunnoton. Silmät auki en nää kuvitelmia. Silmät kiinni voin muokkailla maastoa kuten haluan tai jatkaa tvssä näkemääni kuvaa jne. Edit. Muistin myös pari kertaa lapsuudesta kun olin nähnyt selvästi asioita joita ei tapahtunut ja niiden seurauksena on kielletty tai olen lopettanut kuvittelun. Ja tää toinen kuva oli juuri se mikä oli ensimmäinen mielikuva jonka jälkeen olen voinut taas kuvitella. Edit. Miten visuaalisen mielikuvituksen omaavat kohtaa haasteelliset tilanteet?

 

[Don Stupido]

Huomaan, että täällä on ollut Venlafaxinista jonkun verran keskustelua. Itse olen kyseistä lääkettä popsinut toista vuosikymmentä. Tällä hetkellä myös menee Venlan rinnalla Bupropionia 150 mg.

Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa, mutta ikinä en ole onnistunut pahojen sivuvaikutusten takia (sähköiskumaiset tuntemukset ja humahdukset). Nyt menossa parhaillaan uusi lopetusyritys, jonka aloitin vuoden alussa. 75 mg oli lähtötilanne ja kapselin sisältä nappasin ryynin per viikko pois (kapselissa 6 ryyniä). Tuo 75 mg oli muuten edellisen lopetusyrityksen lopputulos. Silloin lähdin pudottamaan 150 mg:stä. Kun mentiin alle 50 mg:n, niin sivuvaikutukset alkoivat haittaamaan elämää niin pahasti, että oli pakko palata tuohon 75 mg:aan.

Helmikuun puolen välin jälkeen loppui siis Venlan käyttö ja sen jälkeen alkoi ne helvetilliset huminat ja sähköiskut. Maaliskuun loppuun niitä kesti, voimakkuus koko aika vähentyen. Tunne-elämä on palannut sekä hyvässä, että pahassa. Välillä jos joku asia ei meinaa sujua, niin iskee niin tajuton vitutus ja raivonpuuska, että saa hillitä itseään ettei paisko mitään tavaraa seinään. En muista mitään vastaavaa tunnetilaa kuluneelta vuosikymmeneltä. Jatkuva stressaantuneisuus on myös läsnä arjessa, johon on varaventtiiliksi ollut pakko ottaa jonkinlainen ulkoilu kävellen tai pyörällä. Hetkittäin ajatusmaailma mustenee ja kaikki tuntuu ihan helvetin turhalta. Se olotila purkautuu yleensä itkuna pihalle ja sen jälkeen on taas vähän siedettävämpi olo.

Itsellekin aikoinaan masennuksen hoitoon Venlafaxinia määrättiin ja voin myös omalta osalta vahvistaa ettei ole kyllä mitään kovin helppoa tavaraa lopettaa, vaikka yrittäisikin hallitusti ajaa alas. Nuo sähköiskumaiset tuntemukset päässä ja muutenkin ikäänkuin krapulainen olo iskee itselle jo jos yhdenkin päivän annoksen jättää ottamatta + itselläni mielenkiintoisena sivuvaikutuksena myös, että unista tulee äärimmäisen todentuntuisia. Mutta sen lopettamisen osalta ei siis homma noihin kaatunut vaan siihen, että kun ajoin määrän lopulta nollaan niin henkinen kunto lopahti ihan totaalisesti. Oli kesä jolloin yleensä olen virkeimmilläni, mutta tuolloin ei halunnut/jaksanut tehdä siis yhteen mitään paitsi maata sängyssä ja kaikki ole jotenkin erittäin synkkää. Joten ajoin lääkityksen takaisin ylös. En tosin lopettamisyrityksen aikaan koskaan kokeillut yksittäisillä ryyneillä pelata.

Ensimmäiseksi unohda @kuoris :en neuvot, kahvilla ei ole mitään tekemistä olosi kanssa.

Ikä tekee tepposensa, ei enää samat jutut kiinnosta eikä innosta mitkä aiemmin.

Älä mieti sitä mitä ei/et enää ole, vaan mieti ja suunnittele mitä haluat haaveissasi olla tulevaisuudessa.

Sie ite rakennat mielessäsi kohtalosi.

Kiitoksia neuvoista. Yksi mikä asiaan on varmaan myös vuosien mittaan vaikuttanut on se, että olen aina ollut pääasiassa omissa oloissani viihtyvä ujo introvertti (mutta en kuitenkaan mikään täysi erakko). Joskus miettinytkin, että miltä elämä näyttäisi jos olisi omannut ns. "normaalimman" sosiaalisuuden.

 

[namlepo]

Lääkäriltä kysyin mikä se on tuo visuaalinen puoli mielestäni ja hän vastas ettei tiedä. Itse ajattelin, tää on se kuuluisa mielikuvitus. On hankala pyytää apua sen opetteluun ja tuntemiseen tosin saan keskustelu apua jne. Olen yrittänyt etsiä mielikuvitus opasta menee lastenkirjaston puolelle. No onneksi nuo mielen oppaat toimii myös visuaalisella puolella ja ne on ennestään tuttuja. Aattelin vaan että se ahdistava ajatus voi olla erilainen siellä visuaalisella puolella mitä täällä ei visuaalisella puolella. Mä en oo aiemmin edes tajunnut, että ihmisillä on mielessään kuvina kaikkea. Tuli sitten mieleen että ilmeneeköhän pelot ja niin edelleen myös kuvina. Kai se terminä on henkinen herääminen tuo, että alkaa nähdä sen maailman toisenkin puolen.

 

[Chaplin]

...Kai se terminä on henkinen herääminen tuo, että alkaa nähdä sen maailman toisenkin puolen.

Ihan mielenkiintoisen kuuloista tuo Sinun visuaalinen kokeminen!
Onko ominaisuus ollut aina vai tullut vanhemmalla iällä?
Voisiko sen nähdä jotenkin positiivisena asiana vaiko vain negatiivisena joka pitää tukahduttaa kemiallisesti?
Eikös mielikuvaharjoitteilla voi saada paljonkin aikaan, ehkä asiaa kannattaisi kysyä joltain muultakin kuin yhdeltä lääkräiltä, et kyllä erikseen maininnut oliko kyseessä psykiatrian erikoislääkäri?!
Tietysti jos vaarana on psykoosi, skitsofrenia tms niin syytä kuunnella ammattihenkilöä.

Olet kirjoittanut harrastavasi itsetutkiskelua, henkisyydestä ja jopa valaistumisesta.
Näiden asioiden kanssa kannattaa olla varovainen kun joillain niistä sekoaa pää eli kannattaa pitää kuitenkin jalat maassa vaikka kaikenlaista mielenkiintoista kirjallisuudesta löytyykin erilaisine harjoituksineen.

Mielenkiinnosta kysyn onko nuo visuaalisuudet samanlaista kuin näkisi unta?
Unessahana voi myös olla tietoinen näkevänsä unta (selkouni / lucid dreaming) eli ovatko kokemuksina lähellä toisiaan?

 

[namlepo]

No vastaa lähinnä vr kypärän päähän laittoa. Ja noihin maailmoihin voi uppoutua ja todellisuuden taju varmaan häviää jos siellä koko ajan pöyrii. Oon nyt muutaman meditaation tehnyt päivässä ja vähentänyt kuvittelu aikaa. Ja nyt saan lääkkeen avulla nukuttua. Minulla ei ole visuaalista mielikuvitusta ollut koskaan. Meditaatiolla olen oppinut tarkkailemaan tunteitani ja ymmärrä mistä ne kumpuaa. Muutaman kerran näin sellaisen mielikuvan. Ja nyt sitten luin että ihmiset kuvittelee asioita ja aloin sitten tietoisesti kuvaa jahdata ja pam tuli mielikuva näkyviin.Olen tietoinen etteivät ole totta. Minulla se nyt toimii siten, että kun laitan silmät kiinni voin alkaa kuvittelemaan. Minusta tää on positiivinen juttu. Mutta tietty jos se on psykoosi tai skitsorenia niin otetaan lääkkeet mitä lääkäri määrää. Painoa oon pudottanut. Ja uniapneata oon saanut kuosiin jne. Ja valokuvana näkyy muistot. Niitä en oo nyt kehannut alkaa plärätä, kun tiedä miten mieli reagoi niihin. Juttelee sitten ammattilaisten kanssa asiasta.

 

[Chaplin]

Josko se kuitenkin olis tuota hyperphantasia ominaisuutta.
Luetun mukaan noin 3% kykenee moiseen, mulle ainakin kelpais tuollainen "supervoima"

 

[Joonaspa]

Vähän epäilen tuntuu että olisi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö päällä. Ilmeisesti todetaan sillä "ahdistuskyselyllä"? Ja mitä lääkkeitä tuohon kannattaisi pyytää muutakuin SSRI- ja psykoosilääkkeitä. Oisko pregabaliini tai gabapentiini tulla kysymykseen?

 

[Memory]

Nukuin yön huonost, sitten siskopuoli tuli siivoilee 9-12, hereille jo 7:ltä.
Iltapäivällä pönttö-olo, yritin ottaa päikkärit kaiken kukkuraksi 16-17, tuli vaan karmea paniikki-kuolemanpelko päälle, piti ottaa toinen 15mg:n opamox.
tuntui että kuolen, sain tsempattu itteäni että mitä fittua, lopeta sekoilu, jos kuolet niin sillä selvä, älä siitä hitto mäkätä.

Sillä sain tsempattua itseni vähäksi aikaa uneen, toi kuolemanpelko on paskinta mitä voi olla.
Pelkää että nyt tapahtuu jotain todella karmeaa, pää lähtee irti ja käsi jää rekan alle.

6kk mennyt, psyka hoitsu soittaa tiistaina, yritän siiheksi keksiä karmeasti sanottavaa viimeisestä 6kk:sta.
Ja että jatketaan max. 3*15mg opamoxia päivässä.

Oli väärin 90-luvulla psykan sanoa kun olin silloin hoitokontaktissa että "tutki itseäsi ja mieti ja käsittele ajatuksiasi"

Nyt olen heti aamusta yö uneen saakka hitto kelannut mitä mieltä olen ja miksi olen ja mitä teen itseni kanssa.
Ei kannata todellakaan, sekunti vaan kerrallaan paras olla ja elää!

Mulle aina ollut vaikeeta elää tässä hetkessä, aina meinaan ajatella:
"mitä minä nytkään pitämään hauskaa linnanmäellä/risteilyllä kun kohta tämä kuitenkin loppuu, kaikki lopulta loppuu"

Vasta 58:na alan saamaan järkeä että lopeta toi helvetin sössiminen ja elä sekunti kerrallaan, ei yhtään auta meikää jos funtsaan hautajaisia.

Kait tää tästä sitten.

Hyvää Äitienpäivää, varsinkin heille-keillä äitinsä vielä elossa <3

 

[jm82]

Positiivinen juttu, että hautajaisia varten sain viime viikon maanantain 30kpl opamox reseptin. Se olisi 1x päivässä. Yksi ei kumminkaan riittävästi auta, mutta jo 2kpl on aika hyvä. Reseptiä ei voi siis uusia. Kerran aikaisemmin olen saanut myös saman 30kpl opamoxia. Erittäin halpa/lähes ilmainen purkki oli. Lisäksi suuri apu.

Lisäksi toinen selkeästi postitiivinen juttu, että kuntoutustukea oli (taas) jatkettu. Sitä siis on ollut yleensä 1 vuoden pätkissä ja kerran oli jopa 2 vuotta. Nopeasti käsittelivät, kun tänään oli jo valmista. Itse vaan menin hieman liian myöhään lääkärille, niin vasta 4. päivä saivat päätöksen valmiiksi.

Itse en tosiaan nykyisiä tietoja oikein edes tiedä. Fibromyalgia, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, eristäytynyt persoonallisuushäiriö ja ainakin jonkin tasoinen masennus luultavasti. Ehkä osa tiedoista näkyisikin netistä. Helpottavaa kumminkin, että päätös kuntoutustuesta tulikin odottamatta näin nopeasti. Taisivat vain 4 päivää käsitellä hakemusta. Itsellä myös muisti vähän toimii vaihtelevasti, mutta nyt hieman rento-olo, koska ei tarvitse ainakaan tuota asiaa miettiä. Mietin jo sitäkin, että jos hakemus hylätään, kuten oli pelkona, niin varaisin ajan yksityiselle psykiatrille. Tai varasinkin sen jo mutta ehdin perua sen, kun lääkäri olikin saanut jo hakemuksen tehtyä. 1h aika olisi ollut kai noin 355€. Eli ei ole kyllä yhtään halpaa, plus toki paperitöihin kuluva aika ja hakemusten teko.

Vähän epäilen tuntuu että olisi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö päällä. Ilmeisesti todetaan sillä "ahdistuskyselyllä"? Ja mitä lääkkeitä tuohon kannattaisi pyytää muutakuin SSRI- ja psykoosilääkkeitä. Oisko pregabaliini tai gabapentiini tulla kysymykseen?

Mulla on tuohon snri (venlafaxin). Ja psykoosilääke (abilify). Toki ne on (psykoottiseen) masennukseen myös. En tosin tiedä viimeisimpiä potilastietoja. Lisäksi hyvin epäsäännöllisesti ketipinor, eli psykoosilääke myös. Ja masennukseen/nukkumiseen mirtazapin.

Kyllä myös 300mg lyrica voisi auttaa tuohon. Sitä mulla ei kumminkaan ole.

 

[jm82]

Tuli vaan karmea paniikki-kuolemanpelko päälle, piti ottaa toinen 15mg:n opamox.
tuntui että kuolen, sain tsempattu itteäni että mitä fittua, lopeta sekoilu, jos kuolet niin sillä selvä, älä siitä hitto mäkätä.

Sillä sain tsempattua itseni vähäksi aikaa uneen, toi kuolemanpelko on paskinta mitä voi olla.
Pelkää että nyt tapahtuu jotain todella karmeaa, pää lähtee irti ja käsi jää rekan alle.

6kk mennyt, psyka hoitsu soittaa tiistaina, yritän siiheksi keksiä karmeasti sanottavaa viimeisestä 6kk:sta.
Ja että jatketaan max. 3*15mg opamoxia päivässä.

Oli väärin 90-luvulla psykan sanoa kun olin silloin hoitokontaktissa että "tutki itseäsi ja mieti ja käsittele ajatuksiasi"

Nyt olen heti aamusta yö uneen saakka hitto kelannut mitä mieltä olen ja miksi olen ja mitä teen itseni kanssa.
Ei kannata todellakaan, sekunti vaan kerrallaan paras olla ja elää!

Mulle aina ollut vaikeeta elää tässä hetkessä, aina meinaan ajatella:
"mitä minä nytkään pitämään hauskaa linnanmäellä/risteilyllä kun kohta tämä kuitenkin loppuu, kaikki lopulta loppuu"

Vasta 58:na alan saamaan järkeä että lopeta toi helvetin sössiminen ja elä sekunti kerrallaan, ei yhtään auta meikää jos funtsaan hautajaisia.

Kait tää tästä sitten.

Hyvää Äitienpäivää, varsinkin heille-keillä äitinsä vielä elossa <3

Mulla kanssa tuossa purkissa näyttää lukevan 15mg opamox. Pienin siis mitä löytyy. Itse käytän myös 25mg ketipinoria silloin tällöin. Vaikea sanoa tekeekö se mulla mitään? Mahdollisesti "rauhoittaa" vähän. Oon siis kerran aikaisemmin saanut sen ekan purkin samaa lääkettä. Olisiko 9 vuotta sitten. Olin hiukan yllättynytkin, että pyytämällä sai reseptin, kun oli pieni huoli jaksamisesta. Ja osa lääkäreistä ei taida määrätä bentso lääkkeitä ollenkaan.

On siinä tosiaan aina selittämistä (vaikka lääkärille tai sosiaaliohjaajalle), paitsi että ne vanhat tiedothan sieltä näkyy, jos niitä vaan osaa juuri oikeita tietoja etsiä. Nyt mulla itsellä onneksi selvää, eikä tarvitse ainakaan hetkeen selitellä.

Lääkäri siis alkuun ehdotti terapiaa, mutta tavallaan jostain syystä sitä ei nähty oikein riittäväksi tai tarpeelliseksi sitten kumminkaan. Itse kyllä olin siihenkin suostuvainen. Ilmeisesti Kela olisi maksanut terapiasta osan ja omavastuu sitten itselle. Mutta ehkä joku "enemmän" terapiaa tarvitseva saa sitten sen paikan

Itsellä on tullut ainakin yksissä hautajaisten muistotilaisuudessa paniikkikohtausta. Jotenkin vaan liian surullinen ja "ilma likaista", niin pitänyt lähteä pois autolle ulkoilmaan ja en sitten enää uudelleen mennytkään sinne. Taisi kyllä muutenkin olla kahvit menossa, eikä kukaan tainnut mitään huomata edes.

Muistaakseni 4 haitajaisissa oon ollut. Ne viimeisimmät oli ne hankalimmat. Silloin ei ollut mitään lääkettäkään "auttamassa". Tuloillaan siis isovanhemma hautajaiset. Esim omat vanhemmat on vielä ihan hyvässä voinnissa ainakin nyt olleet.

 

[Memory]

Mulle välillä liian usein kun on aikaa kelata asioita tulee paniikki olotila, jännittää sikana ja tuntuu että nyt kuolen tähän paikkaan.
Ei kuolema pelota vaan toi kituminen mitä joutuu kärvistelemään.

Itse otan rennosti vahvaan levottumuutenkin toisen 15mg opamoxin niin rentouttaa ettei ole aivan sikamainen skitso olotila.