Tähän talouteen saatu viimein NZXT H1. Ei se kasaus nyt ihan niin helppoa ollut kuin on revikoissa kehuttu, tosin muutama huono ajatus ja uudelleenkytkentöjä mahtui matkaan kaapelienhallinan suhteen.
Isoin ongelma oli kuitenkin näytönohjaimen asennus. Kortti tahtoi upota riserin PCI-e liittimeen ainoastaan virtaliitinten päädystä, ja ulostulopääty jäi ulos slotista, ikään kuin koko slotti olisi ollut millin liiaan lähellä takaseinää. 2080 Ti:tä en uskaltanut ihan väkisin runnoa. Lopulta ajattelin että puran koko riserin kiinnityksen ja purinkin. Ruuvit, joilla riserin piirilevy oli kiinni kotelossa, oli tiukalla ja vinossa, kuin olisi pakotettu piirilevyn läpi.
Sitten kun mallailin korttia paikoilleen niin huomasin että ongelma saattoikin olla liian ahdas rako pellissä, mihin se kortin perspelti sujahtaa (normikotelossa emolevyn reunan ja kotelon reunan väliin). Annoin kyseiselle raolle ihan vähän linkkuveistä ja kasailin riserin kiinnityksen uudelleen. Piirilevyn ruuvit ruuvautui paljon mukavammin takaisin kiinni kuin auki. Tiedä sitten oliko ongelmana lopulta se raon kapeus vai piirilevyn ruuvaus tehtaalla puoli milliä vinoon, mutta operaation jälkeen kortti sujahti sisään kiltisti. Tunnin varmaan ähelsin muuten kohtalaisen hyvin sujuneen rakennusprojektin päätteeksi tuota näyttistä. On ollut viime aikoina huonoa tuuria koteloiden kanssa (Corsair 200R:n vääntynyt virtalähdeaukko).
Täytyy sanoa että Lian Li:n TU150, jossa kokoonpano majaili tuota H1:tä odotellessa, sopi telkkarin viereen paremmin, koska sivuikkuna jäi TV:n katselusuunnasta piiloon, mutta oli "ihailtavissa" sitten muualta päin. Sain myös ihan nätin kokoonpanon siihen ikkunaan näkyviin.
H1:n kanssa tuijotan näytönohjaimen Geforce RTX tekstiä samalla kun tuijotan telkkaria, ellen laita koppaa rumasti niin että johdot lähtee sivuun eikä taakse... täytynee seuraavaksi tutkia miten emolta ja näyttiksestä saa valot pois.