Minun on vähän hankala nyt pysyä kärryillä ylläolevan vastauksen ydinajatuksen kanssa, mutta koetan silti kommentoida jotain:
Imagen tekeminen ei palauta yhtään mitään sen enempää kuin tiedostojen kopiointi esim. rsync:llä (tosin en ole varma tarkoititko nyt tätä dd/rsync vertailua vai koko järjestelmän palauittamista ylipäätänsä, onhan se rync:llä tehty kopio myös "image"). Rsync pystyy myös päivittämään varmuuskopion (tai palautuksen) siten ettei kaikkea (muuttumattomia tiedostoja) tarvitse kopioida uudelleen. Dd:lle on silti käyttötarkoituksensa ja voihan se joskus (harvemmin) olla hyvä varmuuskopiovälineenäkin (jokin thin client, esim. HTPC, sääasema tms., varsinkin ei-UEFI tai Legacy BIOS-alustat joiden boottisetup eri partitioneen voi olla hyvinkin aikaavievää), mutta harvemmin x86 työpöytäkoneen varmuuskopiointiin järkevä vaihtoehto. On siinä ainakin semmoinen hyvä puoli, että se on paljon yksinkertaisempi oppia käyttämään, mutta rsync:n opettelua varten joutuu lukemaan n 30 minuuttia esim. Archin wikistä käyttövinkkejä sopivan skriptin tekemistä varten.
Asetustiedostoja ei pitäisi olla hirveän monessa paikassa tyypillisessä Linux-järjestelmässä, vaikka käyttötarkoitus olisikin hyvin spesiaali (jos on, niin kannattaa miettiä tekeekö jotain väärin / olisiko fiksumpi ratkaisu). Mutta toisaalta Linuxeja voi käyttää ihan helkatin monella eri tavalla. Ihan varmasti voi olla jokin sellainenkin käyttötapa, että joutuu puukottelemaan sieltä sun täältä järjestelmää käsin ja koko järjestelmän varmuuskopiointi/palautus tarvittaessa voi olla järkevää. Lisäksi, distron asennusohjelma (paketinhallinta) hakee jokaisen paketin ja purkaa ne erikseen uudelleenasennuksessa, mikä on jkv hitaahko prosessi. Koko järjestelmän palautus (rsync-varmuuskopioista tai jopa dd:llä) voi olla huomattavasti nopeampaa kuin uudelleenasennus ja asetustiedostojen palautus, varsinkin jos se on kohtuu tuore.
Pointti siis, mitään yleispätevää ohjetta ei voi antaa oikean työkalun tai toimintatavan valintaan. Itse kukin valitsee omaan käyttötarkoitukseen parhaimman. Nämä keskustelut on kuitenkin tarkoitettu vinkeiksi.
Mitään yleispätevää sääntöä varmuuskoioiden tekemisen tiheydelle on käytännössä hankalaa antaa, käyttötarpeita ja tapoja on niin helkkaristi. Ts. jokainen tekee tyylillään, mutta koska varmuuskopioiden tekeminen on tylsää, kannattaa harkita tämän automatisoimista ainakin osittain (muuten jää helposti tekemättä =) ). Itse ajattelen myös dataa vähän kerroksina, joistain asioista haluaa varmuuskopiot tiheästi esim. fat fingers tms. -virheitä varten tavalla X (snapshottaava tiedostojärjestelmä!), työn alla olevat asiat myös pilveen / git-repoon / rsync:llä tms. netin yli, joistain tiedostoista (esim. asetustiedostot) keskipitkällä tavalla Y, ja joistain (koko järjestelmästä?) hyvin harvoin (esim. 1x/6kk) tavalla Z.
Jos varmuuskopion koon pitää pienenä, on automatisoinnille helpompaa / käytännöllisempää ja halvempaa löytää paikka esim. netin yli (pilvestä, toiselta palvelimelta / koneelta...).
On niin paljon erilaisia konffeja koko linuxissa että vaikka selaimista, palomuureista, firejail & apparmorit yms. kaikista sais tiedostoina talteen, on niiden palauttaminen sen verran työlästä että koko imagen palauttaminen kerralla taitaa olla parempi ratkaisu. Tai vaihtoehto b, niin lopettaa se säätäminen ja tyytyä johonkin "tuunaamattomaan" perusympäristöön mitä en vielä halua.
Imagen tekeminen ei palauta yhtään mitään sen enempää kuin tiedostojen kopiointi esim. rsync:llä (tosin en ole varma tarkoititko nyt tätä dd/rsync vertailua vai koko järjestelmän palauittamista ylipäätänsä, onhan se rync:llä tehty kopio myös "image"). Rsync pystyy myös päivittämään varmuuskopion (tai palautuksen) siten ettei kaikkea (muuttumattomia tiedostoja) tarvitse kopioida uudelleen. Dd:lle on silti käyttötarkoituksensa ja voihan se joskus (harvemmin) olla hyvä varmuuskopiovälineenäkin (jokin thin client, esim. HTPC, sääasema tms., varsinkin ei-UEFI tai Legacy BIOS-alustat joiden boottisetup eri partitioneen voi olla hyvinkin aikaavievää), mutta harvemmin x86 työpöytäkoneen varmuuskopiointiin järkevä vaihtoehto. On siinä ainakin semmoinen hyvä puoli, että se on paljon yksinkertaisempi oppia käyttämään, mutta rsync:n opettelua varten joutuu lukemaan n 30 minuuttia esim. Archin wikistä käyttövinkkejä sopivan skriptin tekemistä varten.
Asetustiedostoja ei pitäisi olla hirveän monessa paikassa tyypillisessä Linux-järjestelmässä, vaikka käyttötarkoitus olisikin hyvin spesiaali (jos on, niin kannattaa miettiä tekeekö jotain väärin / olisiko fiksumpi ratkaisu). Mutta toisaalta Linuxeja voi käyttää ihan helkatin monella eri tavalla. Ihan varmasti voi olla jokin sellainenkin käyttötapa, että joutuu puukottelemaan sieltä sun täältä järjestelmää käsin ja koko järjestelmän varmuuskopiointi/palautus tarvittaessa voi olla järkevää. Lisäksi, distron asennusohjelma (paketinhallinta) hakee jokaisen paketin ja purkaa ne erikseen uudelleenasennuksessa, mikä on jkv hitaahko prosessi. Koko järjestelmän palautus (rsync-varmuuskopioista tai jopa dd:llä) voi olla huomattavasti nopeampaa kuin uudelleenasennus ja asetustiedostojen palautus, varsinkin jos se on kohtuu tuore.
Pointti siis, mitään yleispätevää ohjetta ei voi antaa oikean työkalun tai toimintatavan valintaan. Itse kukin valitsee omaan käyttötarkoitukseen parhaimman. Nämä keskustelut on kuitenkin tarkoitettu vinkeiksi.
Jos pari kertaa vuodessa muistais imagen luoda niin saattaa selvitä suht.vähällä säätämisellä?
Mitään yleispätevää sääntöä varmuuskoioiden tekemisen tiheydelle on käytännössä hankalaa antaa, käyttötarpeita ja tapoja on niin helkkaristi. Ts. jokainen tekee tyylillään, mutta koska varmuuskopioiden tekeminen on tylsää, kannattaa harkita tämän automatisoimista ainakin osittain (muuten jää helposti tekemättä =) ). Itse ajattelen myös dataa vähän kerroksina, joistain asioista haluaa varmuuskopiot tiheästi esim. fat fingers tms. -virheitä varten tavalla X (snapshottaava tiedostojärjestelmä!), työn alla olevat asiat myös pilveen / git-repoon / rsync:llä tms. netin yli, joistain tiedostoista (esim. asetustiedostot) keskipitkällä tavalla Y, ja joistain (koko järjestelmästä?) hyvin harvoin (esim. 1x/6kk) tavalla Z.
Jos varmuuskopion koon pitää pienenä, on automatisoinnille helpompaa / käytännöllisempää ja halvempaa löytää paikka esim. netin yli (pilvestä, toiselta palvelimelta / koneelta...).