Keskustelun taso on tosiaan ollut melkosta vuoristorataa, mutta availenpa tässä tylsistyneenä vähän omia kokemuksiani aiheesta.
Jätin testimielessä punaisen lihan ja siipikarjan pois ruokavaliostani helmikuussa 2018. Tämä tapahtui hetken mielenjohteesta, kun kaverini lähti johonkin "kuukausi ilman lihaa" -haasteeseen mukaan. Aihe oli jo jonkin aikaa kiinnostanut ja tästä sai viimeisen tönäisyn kokeilla. Perheessäni on ollut muitakin kasvissyöjiä, niin aihe oli sinänsä jo ennestään tuttu. Syön siis mereneläviä, maitotuotteita, munia ja hunajaa kuten ennenkin, enkä niistä ole toistaiseksi luopumassa. Tässä vaiheessa lienee parempi huomauttaa, että tein samoihin aikoihin muutenkin elämäntaparemonttia, kun aloitin liikunnan uudelleen ja rupesin keskittymään unen määrään, veden juontiin ja muuhun, jolla saa omaa yleistä oloa paremmaksi.
Alunperin tavoitteeni oli syödä nimenomaan kasvisruokaa, eli ei liharuokaa kasvismuodossa. En siis ostanut nyhtökauraa, härkistä tai muita lihankorvikkeita. Alkuun en myöskään koskaan tehnyt samaa ruokaa, vaan etsin netistä aina uusia reseptejä. Vasta viime vuoden lopuilla kasasin itselleni "reseptiarkiston", jossa on linkkejä hyväksi havaittuihin resepteihin. Näitä reseptejä taitaa listassa olla jo melkein 100, eli "ei niin hyviäkin" on tullut vastaan, mutta ei oikeastaan ainuttakaan huonoa. Etsin edelleen jatkuvasti uusia aina vähän kauden kasvisten mukaan, mutta joskus ei vaan jaksa, jolloin voi ottaa jonkun vanhan reseptin. Myös lihankorvikkeet olen testannut, mutta jos haluan syödä liharuokia, syön ne lihalla. Nyt haluan syödä kasvisruokia, joten syön ne kasviksilla.
Eli mitä hyvää tässä reilun vuoden aikana on tapahtunut?
- Olen oppinut järkyttävä paljon lisää ruuanlaitosta ja oppinut oikeasti pitämään siitä.
- Olen oppinut maustamaan ruokaa muullakin kuin suolalla, pippurilla, rasvalla ja chilillä.
- Olen oppinut mitkä kasvikset ovat hyviä milloinkin. Tämä johtaa siihen, että ruuat ovat tuoreista kasviksista, joka johtaa parempiin makuihin.
- Olen (kai) oppinut syömään monipuolisemmin ja terveellisemmin kuin ennen. Ei siis aina vaan kanaa ja riisiä tai jauhelihamakaronia, vaan lautanen on lähes joka päivä erilainen ja ihan eri tavalla värikäs.
- Olen oppinut paljon eri maiden ruokakulttuureista. Etenkin lounailla tulee syötyä paljon ravintoloissa. Etnisissä ravintoloissa kasvisruoka on usein parempaa kuin suomiravintoloissa, vaikka jälkimmäiset ovatkin tasoaan nostaneet. Kokkaillessakin listalla on usein ruokalajeja Aasiasta, sillä siellä kasvisruualla on pitkät perinteet.
- Rahaa jää enemmän säästöön, kun ostaa sesongin mukaisia kasviksia. Oikeastaan lihaa halvempaa tämä touhu on lähes aina, kunhan ei koske aiemmin mainitsemiini korvikkeisiin.
- Syön kalaa paljon enemmän kuin ennen. Harvoin ostan sitä kotiin, mutta esim. lounailla valitsen useammin kalavaihtoehdon kuin ennen.
- Oman kasvisruokailuni koen eräänlaisena harrastuksena, kun se tuntuu tuovan iloa ja jonkinlaista sisältöäkin elämään.
- Vähän korkealentoisempi hyöty, mutta olen saanut itseni kiinnostumaan ilmastoasioita ja politiikasta yleensäkin enemmän kuin ennen. Tämä nyt ei ole täysin kasvisruokailun aiheuttamaa, mutta osittain kyllä.
Varsinaisia terveyshyötyjä on paha arvioida, sillä kuten tuli todettua, tämä rehujen syönti on ollut vain yksi osa suurempaa remppaa omissa elämäntavoissa. En ollut alussa ylipainoinen ja paino on pysynyt about samoissa. Olen muutenkin todella harvoin kipeä, enkä ole tämän "kokeilun" aikana ollut kipeä yhtään sen useammin tai harvemmin kuin ennenkään. Mitään allergioita minulla ei ole enkä seuraa esimerkiksi treenin tai muun vuoksi mitään (muuta) erityistä ruokavaliota tai mittaa saatavien ravintoaineinden määrää, joten varsinaisia rajoittavia tekijöitä ei kohdallani ole. Jos jotain pitää hakemalla hakea, niin olo ruokailu jälkeen on usein kevyempi kuin lihaa syödessä ja esimerkiksi lounaiden jälkeinen työtehon lasku on jäänyt kokonaan pois.
Mutta entäs ne huonot puolet sitten?
- Ruuan suunnitteluun menee enemmän aikaa. En voi vain sokkona mennä ostamaan sitä kanapakettia kaupasta, sillä koska resepti on lähes aina uusi, joudun tekemään tarkahkon ostoslistan, jota sitten kaupassa seuraan. Vastaavasti näiden reseptien metsästykseen menee aikaa, mutta koko tämän kohdan voi oikeastaan laskea siihen harrastamiseen, jos sen niin ajattelee.
- Ihmisten asenteet. Pahin möykkääminen aiheesta loppui ajan kanssa, mutta aihe on selvästi monelle herkkä. Tietoisuus ja hyväksyntä kasvaa sekä ennakkoluulot katoaa, mutta se vaatii aikaa. Tähän voisi lisätä, että olen saanut negatiivista kommenttia myös kasvissyöjiltä: miksi syön kalaa ja maitotuotteita ja että motiivini kasvissyöntiin on väärä. Minun olisi ilmeisesti pitänyt ryhtyä kasvissyöjäksi joko ilmaston tai eläinten vuoksi, ei siksi että minulla voisi olla parempi olo. Nämä kommentit molemmilta puolilta voi toki jättää omaan arvoonsa.
- Kasvisruokaa on huonommin tarjolla PK-seudun ulkopuolella niin ravintoloissa kuin ihan ruokakaupoissakin.
- Ulkomailla kasvisruokaa on saatavilla vähän maasta riippuen joko todella paljon tai todella vähän. Maassa maan tavalla, eli joskus on tehtävä myönnytyksiä ja syötävä lihaa. Vältän näitä myönnytyksiä toki viimeiseen asti, mutta ennemmin sitten vähän lihaa kuin nälkäkuolema.
- Joskus tekee mieli nakkeja. Suolaisia ja epäterveellisiä välipaloja, niitä on vaikea korvata kasvisruualla. Oispa nakkeja...
Suosittelenko kokeilemaan? Ehdottomasti! Halu kokeiluun on kuitenkin lähdettävä omasta innostuksesta, eikä esim. kavereiden, perheenjäsenten, valtion tai median painostuksesta. Jos kokeilet, niin älä lähde asialla vouhkaamaan. Kukaan ei tykkää vouhkaajista, olivat he sitten vegaaneja, hifisteleviä kultakorvia, uskontoon hurahtaneita hihhuleita tai näyttisnörttejä.
Jatkan toisaiseksi samalla, hyväksi havaitsemallani linjalla.
E: Jäsentelin tekstiä paremmin ja lisäsin pari palluraa.