Suomen kentistä on nähty Rovaniemi, Vaasa, Tampere ja Helsinki-Vantaa. Näistä eniten sapetti Tampereelta lähtiessä, kun turpatarkastukselle oli ilmeisesti liian uutta ja ihmeellistä, että lähtöselvityksen voi hoitaa verkossa. Piti kiertää takaisin lähtöselvitystiskille 2 metrin päähän, näyttää boarding passia, josta virkailija jostain syystä repäisi kulman, ja sitten palata näyttämään revittyä lippua turvatyhmyreille
Vaasassa ja Rovaniemellä nyt ei ole paljoa muuta kuin ulko-ovi ja aula, mutta mikäs sen mukavampaa kuin kävellä ovelta kaksi askelta turvatarkastukseen ja siitä melkein suoraan koneeseen.
Ulkomailla on tullut käytyä Edinburghin, Keflavikin, Vancouverin ja Teneriffan eteläisellä kentällä. Viimeisestä ei ole paljoa muistikuvia, matkafirma hoiti kuljetukset ja opastuksen lentokentällä.
Islanti taas oli pelkkä välipysähdys. Tuolloin tosin oli useampi lento myöhässä ja kiireisimpiä matkustajia otettiin jonon ohi tarkastuksen läpi. Muuten hyvä, paitsi että meidän käskettiin ensin pysytellä jonossa, vaikka jatkolento oli jo boarding-tilassa, ja sitten viiden minuutin päästä helvetinmoisella kiireellä tultiin repimään eteenpäin.
Edinburghin kentällä kaikki toimi jotenkin erityisen jouhevasti. Loputtoman pitkässä turvatarkastusjonossa ei tarvinnut pysähtyä kertaakaan, jono meni tasaista vauhtia eteenpäin. Paikallisliikenteen bussi kulki mukavasti keskustasta kentälle. Koneeseen nouseminen tapahtui kenttäbussin kautta, ja nauratti hieman, kun priority boardingista maksaneet pääsivät ensimmäisinä bussiin ja saivat sitten odotella ensin bussissa muita matkustajia ja koneeseen noustessa pääsivät tietenkin viimeisinä bussin perältä pois. Ainakin saivat istua sen vajaan minuutin matkan
Vancouverissa taas oli tullivirkailija hieman yli-innokas. Päästiin tarkempaan kuulusteluun ja syyksi paljastui lopulta se, että vuokra-auton puuttuminen vaikutti epäilyttävältä. Jatkohaastattelun suorittanut oli rennompi tyyppi, kehui julkista liikennettä ja suositteli pyöräilyreittejä. Kentältä keskustaan pääsi kätevästi Skytrainilla, mutta kentän automaatista sai turistihintaisia lippuja. Maksoivat jotain 10 dollaria, ellen väärin muista. Takaisin pääsi ihan normaalilla paikallisliikenteen lipulla, olisiko arkena keskellä päivää maksanut jotain 2 dollaria. Poistuminen ja saapuminen kentälle oli kyllä erittäin näppärää kun juna tuli käytännössä oven eteen.