Kirjoittelin mietelmiä
NAD Viso HP50 kuulokkeista.
Nad Viso HP50 julkaistiin vuonna 2013(?). Vaikka kuulokkeiden valmistus on ilmeisesti jo lopetettu näitä saa vieläkin uutena, myös Suomesta hintaan
269€. Ulkomailta näitä sai välillä jopa alle sadalla eurolla+postit+alv. HP50 oli melkoinen arvostelumenestys aikoinaan. Myyntipuheissa mainoistettiin NAD:n ”Room Feel” teknologiaa jonka avulla kuulokkeet kuulostavat enemmän kaiuttimilta hyvin akustoidussa huoneessa. Osansa tuossa on kuulokkeiden taajuusvasteella ja luultavasti myös melko monimutkaisella kotelon rakenteella joka tuo oman lisänsä ääneen. Joidenkin mittausten mukaan HP50 muistuttaa paljon sen aikaista Harman curvea. Käsittääkseni Harman curve olikin tehty muistuttamaan kaiutinmaista sointia, vasta myöhemmin siitä tuli yhä enemmän ”preference curve”, elikkä testiryhmän mieltymykset saivat suuremman painoarvon tavoitekäyrän määrityksessä.
Rakenne ja mukavuus
Suorakulmaisine kuulokekuppeineen HP50 on persoonallinen ilmestys. 300 euron kuulokkeiksi nämä eivät kuitenkaan ole mielestäni erityisen hienot. Kuppien keskelle kiinnittyvät sangat ovat ehkä jotain metalliseosta mutta kokonaisuus on melko muovinen. Vaikutelmaa ei paranna kuulokkeista lähtevä natina. Erikoisena ominaisuutena kuulokejohdon voi kiinnittää kummalle puolelle tahansa. Aika turha ominaisuus mielestäni mutta ainakin se takaa sen, että molemmat puolet ovat saman painoisia ja akustisesti identtisiä. Kuulokkeiden kaapeleiden laadussa ei juuri ole kehumista.
Korvapehmusteet ovat hieman ohuet. Tämä yhdistettynä suhteellisen kovaan puristukseen aiheuttaa itselleni ongelmia silmälasien kanssa. Päälaelle ei juuri tule painetta, pehmustetta on sangassa riittävästi ja puristuksen takia painopiste on enemmän korville keskittynyt muutenkin.
Koska sangat kiinnittyvät kuulokekuppien ulkokuoreen, eivätkä sivulle kuten yleensä sanka pullottaa päästä ulospäin aika paljon. Kuulokkeet jotka on selvästi suunniteltu myös mobiili käyttöön joten päänmyötäisempi design olisi ollut parempi. Ainakin itselleni tulee turhan itsetietoinen ole jos ihmisten ilmoilla pällistelen tuon muotoiset kuulokkeet päässä.
Positiivisen erityismaininnan kuulokkeet ansaitsevat melko hyvästä äänieristyksestä. Kuulokkeet vaikuttaisivat olevan täysin suljetut, eli edes minkäänlaisia kotelon ilmareikiäkään ei ole näkyvillä.
Ääni
Ensivaikutelmaltaan NAD on vähän tukkoisen kuuloinen, kuulostaa siltä että pitäisi hieman yskäistä ja selvittää kurkkua. Itselläni kesti useita päiviä tottua tuohon esitystapaan. Toisaalta vuosia sitten testasin näitä liikkeessä ja tykästyin ääneen välittömästi joten kaipa se paljon riippuu siitä millaisia kuulokkeita on enimmäkseen kuunnellut aiemmin. Ja kyllähän näihin kannatti totutellakkin.
Tuo ensivaikutelman tukkoisuus vaihtui tukevaan ja täyteläiseen sointiin. Hp50 on melko neutraaliksi viritetty kuuloke jossa alempi keskialue ja keskibasso on hieman dominoivassa roolissa. Kyllä näistä hitusen tulee esimerkiksi ZMF Aeolus mieleen, eli aivan Audezen tyyliseen ”synkistelyyn” ei vielä mennä. Audioquestin kuulokkeista tykkäävät saattaisivat innostua Nad:sta hieman neutraalimpana vaihtoehtona.
Eniten Nadin soinnista tulee kuitenkin mieleen PSB M4U2. Tämä ei ole sattumaa, sillä molemmat kuulokkeet on suunnitellut sama mies, Paul Barton. Molemmat kuulokkeet nostavat vokalistin keskiöön tavalla joka saa kuuntelijan vastaanottavaiseksi musiikin herättämille tunteille. PSB vie tuon ehkä vielä pykälää pidemmälle kuin HP50. Toisinaan tuo äänen ylenpalttinen rehevyys menee kuitenkin liiallisuuksiin. Jos laulaja on luonnostaan ”rintavan” kuuloinen ja äänityksellä korostetaan sitä entisestään niin NAD saa vokalistin kuulostamaan jo oman itsensä karikatyyriltä. Tämä on ongelma esimerkiksi Tracy Chapman: Fast Car, biisissä. Useimmilla levyillä hänenkin äänensä onneksi välittyy ilman sen kummempia kummallisuuksia.
Ei näiden kanssa kuitenkaan tarvitse pelkästään balladeja kuunnella ja nurkassa pillittää. Vaikka kauniisti toistuvat vokaalit ovatkin ehkä NAD:n parasta antia hauskana vastakohtana nämä ovat aivan pirun hyvät heviluurit! Hienoinen bassokorostus tuo hyvin esiin usein liian vaimeat tuplabasarit, kitaravalleissa on voimaa ja diskantti on juuri sopivalla tasolla; ei raastava mutta riittävä pitämään sopivan agressiivisen fiiliksen yllä. Napakka basso pitää kokonaisuutta otteessaan mukautuen nopeasti tempon muutoksiin. Kyllä nämä aiheuttavat helvetin kovaa pomppimisen halua. Ainoana pienenä miinuksena kitarasoolojen viimeinen "viilto" jää toisinaan vähän liian vaisuksi.
Paul Bartonin sanoisinko jopa nerokkaan tuunauksen ansiosta nämä sopeutuvat lähes kaikelle musiikille. Harvalla kuulokkeella voi yhtä luontevasti hypätä Adelesta Barathrumiin ja Amandine Beyerin Vivaldi esityksistä Ava Maxin poppi jumputuksiin. Oikeastaan erityisen hyvin äänitetty akustinen musiikki on sellaista missä HP50 kompuroi selkeiten. Eric Claptonin MTV unplugged paljastaa armotta äänen suttuisuuden. HP50:llä ei ole parempien kuulokkeiden kykyä pilkkoa musiikkia pienempiin osiin ja erotella jokaista kitaran kielen näppäilyä toisistaan. Nad:n room feel systeemistäkin on nyt enemmän harmia kuin hyötyä. Kuulokkeiden kupit resonoivat sen verran paljon, että välillä tuntuu kuin kuuntelisi musiikkia Claptonin kitaran sisäpuolelta.
Vaikka resoluution puute on ilmeisintä tuommoisella ”audiofiili musiikilla” niin onhan se aina läsnä. Eri asia kuinka kriittisesti kuulokkeita kuuntelee ja mille antaa painoarvoa. Vaikka tykkäänkin näistä metallilla tosi paljon niin kyllä esimerkiksi Swallow the Sun tyylisellä musiikilla NAD soi ehkä vähän yksitoikkoisen kuuloisesti. Jos musiikissa on muutenkin vähänlaisesti pieniä yksityiskohtia joihin tarttua, toivoisi että ne kaikki tulevat esille mahdollisemman selkeästi. Sama juttu on Amorphiksen kanssa, puhtaat miesvokaalit örinän välissä eivät elävöitä sointia aivan samalla tapaa kuin toivoisi joten ideaali kontrasti vokalisointi tyylien välillä jää uupumaan. Tämä on tosin tässä vaiheessa jo melkoista pikkuasioihin takertumista jolla ei kuulokkeiden lopulliseen hyvyyteen ole merkittävää vaikutusta.
Vertailua muihin kuulokkeisiin
Ollo S4R
Hinta uutena 290€
.Valmistus lopetettu, saatavilla ainoastaan käytettynä.
Rakenteeltaan puusta ja metallista tehty ollo on selvästi parempi. Mukavuus ei ole kummankaan vahvuus, vaikka Ollo:n pääpanta systeemi onkin todella hyvä. Nad:n pystysyynnassa korkeammat pehmusteet ovat hieman tilavammat joten mielestäni NAD:t ovat ehkä hitusen Olloja mukavammat.
Nad:ssa isompi äänikuva, dynaamisempi sointi. Ollot kuulostavat hieman valjulta ja keskialueella on sellainen kuoppa että iso osa musiikista hukkuu jonnekki. Molemmissa kuulokkeissa on selkeätä suljetun rakenteen tuomaa kuminaa mutta NAD:ssa se on yleensä hallittua ja usein jopa tarkoituksellista, Ollo:ssa se taas kumisee ja kaikuu vähän miten sattuu. Kokonaisuutena NAD on tasapainoisempi soinniltaan. Suljettu Ollo ei mielestäny valitettavasti yllä lähellekään avoimen S4:n tasoa ja on paikoitellen jopa rasittavan kuuloinen. Näistä kahdesta valitsisin NAD:n joka kerta.
AKG K371
Halvin hinta Suomessa 118€
Näitä oli mielenkiintoinen päästä vertaamaan keskenään, koska siinä missä NAD on lähellä vanhaa Harman curvea on AKG viritetty modernin Harman curven mukaan. AKG:t ovat mielestäni selvästi mukavammat päässä. Pehmusteet ovat todella pehmeät ja syvyyttä on enemmän kuin HP50:n pehmusteissa. Rakenteeltaan AKG:n tuntuu aika halvalta joten vaikka NAD ei kovin hieno olekkaan niin ulkoisen olemuksen puolesta suosin NAD:ia. AKG:n etuna on se, että tarvittaessa kuulokkeiden kupit saa käännettyä sisäänpäin jolloin kuulokkeet menevät pienempään tilaan. Vähän erikoinen, mutta ihan näppärä systeemi.
AKG:n sointi on kuulaas mutta jotain ylimääräistä kuminaa/resonanssia lähtee kupeista jotka tekevät äänestä vähän suttuisen. Tuo saattaa johtua poikkeuksellisen korostuneesta ala-bassosta jonka hallinta olisi kyllä vaatinut enemmän panostusta. En ymmärrä mikä ihme siinä on että usein valmistajat laiminlyövät täysin tuon kotelon akustoinnin. Vaatineeko se sitten enemmän käsityötä valmistuksessa koska niin käsittämättömän yleistä tuo on. NAD:t ovat siinä mielessä piristävä poikkeus ja sen kyllä huomaa äänestäkin. Vaikka keskibassoa on reilusti kuminat pysyvät jotenkuten kontrollissa. AKG:n keskialue on paikoitellen vähän kovan kuuloinen, NAD on siihen verrattuna lähes samettia. Ennen kun aloin näitä vertailemaan (K371 oli minulle entuudestaan tuntematon) olin varma, että suosisin AKG:ta. Toisin kävi. AKG kuulostaa "teknisemmältä" ja paremman erottelu kyvyn omaavalta on se kuitenkin hieman suttuisen kuuloinen ja vähän rasittavakin ajoittain. Vaikka HP50 on mielestäni näistä paremman kuuloinen, tai paremmin sanottuna se tekee vähemmän väärin, tarjoaa puolet halvempi AKG parempaa vastinetta rahalle.
Audio-Technica ATH-MSR7b
Halvin hinta Suomessa 219€
Audio-Technicat ovat hienosti toteutetut kuulokkkeet. Vaikka vaikutelma onkin muovinen eivät kuulokkeet kuitenkaan tunnu halvalta. Puristusvoima on omaan nuppiini ideaali, pehmusteissa on hyvin tilaa korville ja kuulokkeet ovat todella kevyet. MSR7b on ehkä jopa eräs mukavimmista kuulokkeista joita olen käyttänyt joten ei NAD:sta ole tuossa suhteessa kilpakumppaniksi.
Ääneltään MSR7b on selvästi kirkkaaseen kallellaan. Kuitenkin se onnistuu minun korviini tasapainoilemaan juuri sillä kriittisellä rajalla sitä ylittämättä. Diskantiltaan esimerkiksi Beyerdynamic DT770 ja Audio-Technica M50 ovat mielestäni rasittavampia. Yläkeskialue on korostunut niissä määrin että Audio-Technicaa voi kuvailla lähes täydelliseksi vastakohdaksi Audeze/ZMF tyyliselle soinnille. Bassoa Audio-Technicassa on vähemmän kuin tämän tyylisissä kuulokkeissa yleensä. Bassotoisto on kuitenkin erittäin riippuvainen siitä kuinka hyvin pehmusteet sulkevat korvat. Epäilen että minä en saanut aivan täydellistä sulkevuutta, eikä se ehkä onnistunut mittauksessakaan aivan täydellisesti. Kirkkaudesta ja ainakin minun korvilleni kevyehköstä bassosta johtuen Audio-Technicasta ei kuitenkaan ole samanlaiseksi jokapaikan höyläksi kuin NAD:sta. Silloin kun kuuntelee hyvälaatuista musiikkia on MSR7b on kyvykkäämpi kuin NAD. Äänen puhtaus ja yksityiskohtaisuus on selvästi parempi kuin NAD:ssa. Audio-Technica sopiikin paremmin vaatimammalle hifistille mutta NAD on varmempi valinta ainoiksi kuulokkeiksi, varsinkin jos omaa laajan musiikkimaun. On vaikea arvottaa kahta näin erilaista kuuloketta mutta jos valita pitäisi niin oma valintani olisi MSR7b. Jos ei muuten niin vähintään paremman mukavuuden takia.
KEF M500
Valmistus lopetettu. Uutena löytyy vielä vaihtelevasti noin 100-250€ hintoihin. Suomessa audiokaupasta löytyy vielä hintaan 150€.
KEF on rakenteeltaan poikkeuksellisen hieno hintaisekseen. Kuulokkeiden muoviset osat on päällystetty keinonahkalla eikä alumiinissa ole säästelty. Lisäksi KEF:t ovat kompaktit ja taittuvat kasaan. Yllättävää kyllä ne ovat myös NAD:ia mukavammat vaikka ovatkin on-ear kuulokkeet.
Ääneltään molemmat ovat aika hillittyjä diskantiltaan mutta NAD soi paksummin ja lämpimämmin keskibasso/alamidi korostumansa takia. KEF:n vahvuus on siinä, että ne kuulostavat kokoaan selvästi isommalta. NAD:n sointi on hieman yksiulotteisen kuuloinen verrattuna. Mielestäni KEF on myös erottelukyvyltään NAD:ia edellä. Alle kolmensadan euron suljetuissa kuulokkeissa M500 onkin eräs kaikkien aikojen suosikeistani, eikä NAD:sta ole minun korviini sen syrjäyttäjäksi. Toisaalta joku toinen voisi valita eri tavalla, koska sen verran erilaisia nämä ovat keskenään ja ymmärtäisin jos joku kuvailisi KEF:n sointia jopa tylsäksi NAD:iin verrattuna. KEF:stä en valitettavasti saanut järjellistä taajuusvastemittausta otettua koska on-ear design ei toimi tuon mittauslaitteen keinokorvan kanssa.
Yhteenveto
NAD:ssa on monelle musiikille poikkeuksellisen toimiva taajuustasapaino mutta teknisesti se on melko alkeellinen/vanhentunut. Tästä syystä en sitä pitäisi enää nykyisin hintansa arvoisena. 250-300 euron kuulokkeeksi se ei ole merkittävästi, jos yhtään parempi kuin muutamat uudemmat ja halvemmat kuulokkeet. Jos nämä saa hankittua esimerkiksi 150 eurolla onkin tilanne jo aivan toinen. Jos saman tyylistä ääntä haluaa nykyaikasemmalla toteutuksella voisi vaikkapa yläkeskialueelta equtettu Audioquest Nightowl/Nighthawk olla hyvä vaihtoehto. 500 eurolla iBasso SR2 kannattaa myös pistää harkintaan(Olen kuullut vain SR1 mallin mutta ilmeisesti SR2 on hyvin samanlainen). Ja jos haluaa mennä ns. ”all-in”, uskoisin että ZMF Aeolus miellyttäisi monia NAD:n äänestä pitäviä.
Plussaa:
- Rasittamaton sointi, mikään ei pomppaa ärsyttävästi esiin ikinä.
- Taajuusvaste, joka sopii lähes kaikenlaiselle musiikille.
- Mahtava keskialue, varsinkin vokaalit kuulostavat erinomaiselta.
- Persoonallinen muotoilu
Miinusta:
- Jokseenkin suttuinen ääni heikohkolla erottelukyvyllä.
- Pidemmän päälle epämukavat, ainakin silmälasien kanssa.
- Natiseva ja muovinen rakenne sekä heiveröiset kaapelit.