En tiedä eikö kouluilla ole keinoja puuttua koulukiusaamiseen vai eikö asia vain kiinnosta?
Se kiusaaminen ei ole kuitenkaan mikä mitätön juttu.
Itse sain yläasteen koulukiusaamisesta masennuksen joka on ollut seuranani joku 20 vuotta. Välillä on ollut huonoja hetkiä jolloin se itsensä tappaminen on tuntunut hyvältä idealta mutta en ole sitä tehnyt.
Omien kouluaikojen muistojen, sekä yleisesti (nyky)koulun meiningistä kuullun perusteella sekavia ajatuksia:
Opettajat eivät näe kiusaamista, jos se tapahtuu silloin kun opettaja ei ole läsnä. Eivätkä välttämättä tunnista sitä vaikka näkisivätkin. Tämän olen ihan omin silmin todennut.
Opettajilla ei ole auktoriteettia eikä uskallusta puuttua kiusaamiseen, nykyaikana siis. Omana aikana ala-asteella kyllä puututtiin aika vahvastikin kun tuli kiusaamistapauksia ilmi. Yläasteella tuskin olisi auktoriteetti riittänytkään siihen ja silloin kiusaaminen oli enemmän piilossa.
Onko opettajilla keinoja, en tiedä. Tuntuu että poliisi on ainoa joka enää saa mitään otetta nykykouluissa.
Mitä mahtaa kivakoulu-hankkeista tulla. Jotain vertaissovittelua tms. on kuulemma puuhasteltu. Niin kuin joku täällä kirjoitti "lopuksi paiskataan kättä ja samalla kiusaaja kuiskaa sinulle tappavansa sinut". Kukahan tampio on kuvitellut että sillä tavalla saa jotain aikaiseksi?
Kiusaamisessa on sillä kiusaajalla valta-asema ja siinä pitäisi kai olla ylempi auktoriteetti pistämässä asiat ruotuun.
Ellei sitten kiusattu turvaudu väkivaltaan niin kuin täälläkin on yksi jos toinenkin ehdottanut. Mutta usein ne kiusaajat ovat isompia, väkivaltaisempia, ja niitä on enemmän.
Joku kyyninen saattaisi miettiä, ettei opettaja haluakaan puuttua kiusaamiseen jos kiusaaja on komeampi, kauniimpi, suositumpi. Tiedä siitä.
Itselläni on lievästä kiusaamisesta kokemusta. Ei mistään sellaisesta, mitä moni muu saa kokea, mutta toisaalta sitä on ilmennyt aina silloin tällöin eri yhteyksissä. Liittyi lähinnä erääseen ulkoiseen olemukseen liittyvään seikkaan josta ei sen enempää. Sille ei oikein mitään voi tehdäkään.
Opettaja ei sitä yleensä nähnyt, tosin muistan pari kertaa kun näki, ja sanoi ehkä lähinnä jotain "noh noh". En tiedä mitä ajatteli, ymmärsikö mistä on kyse, tuskin. Jos ymmärsi, ei uskaltanut sen enempää tehdä. Halusiko edes tehdä, no ehkä ei ole siitä kyse.
Kiusaajia oli useampia ja eipä siinä olisi ollut oikein mahdollisuuksia ruveta tappelemaan. Osalla taisi olla jotain kamppailulajien harrastustakin taustalla. Tai sitten aloittivat ne vasta myöhemmin, en varmaksi kyllä tiedä. Ei se toisaalta ehkä väkivallan arvoista olisi ollutkaan. En edes harkinnut mitään väkivaltaista itse, mutta muistan kyllä, että en olisi ollut surullinen, jos kiusaajille olisi tapahtunut jotain ikävää.
Jos asiasta olisi kertonut opettajalle, mitähän siitä olisi seurannut. En muista oliko jotain kivakoulun vertaissovittelua silloin olemassa mutta voin kuvitella mikä reaktio olisi ollut siihen. Todennäköisesti tyyliin "ei vittu


" ja sen jälkeen kiusaaminen olisi jatkunut pahempana.
Muuten olisi tullut korkeintaan vähän sanomista kiusaajalle, mitään jälki-istuntoa tuskin. Tai jos olisi, olisi kiusaaminen sitten varmaan yltynyt väkivaltaiseksi.
Toiselta puolelta ei ole sikäli kokemusta että koskaan en ole tahallaan kiusannut ketään. Toisaalta on joitakin tilanteita ollut joissa oma käytös on saatettu tulkita kiusaamiseksi. Tai näin joskus epäilen. Kun on sosiaalisesti vähän kömpelö ja outo, ei aina uskalla nousta porukkaa vastaan, ja on ehkä imenyt jotain huonoja vaikutteita esim. netistä eikä osaa niitä suodattaa, niin on sitten saattanut tölväistä jotain outoa.
Olen joskus ottanut näitä asioita puheeksikin ja ainakaan niistä tapauksista ei ole jäänyt mitään hampaankoloon, mutta niitä muita silti saattaa miettiä.
