Aiheeseen haluan todeta että kiusaaminen kuin kiusatuksi tuleminen johtaa hyvin todennäköisesti jonkin asteiseen masennukseen. Niin kiusaajilla kuin kiusatuilla on vuorovaikutuksessa vääränlainen malli, toinen ottaa vaan sen toisen roolin ja toinen toisen. On vaikeampi määritellä kiusattuja, mutta kiusaajat usein paljon hermoilevat siitä kuinka viihdyttäviä ja kiinnostavia ovat ihmisinä, mitä ympäristö saattaa ruokkia kun kiusaajalle annetaan erityisen myönteistä palautetta toiminnastaan. Hauskanpito tapahtuu törkeästi kiusatun kustannuksella. Toisaalta kiusaaja voi myös kaivata huomiota, mikä on vaarassa hävitä kokonaan jos ei tee mitään rajua, kuten kiusaa jota kuta. Useimmiten vähänkään pidetymmät ihmiset, jotka voisivat saada paljon kavereita vaikkapa kohteliaalla käytöksellään koetaan uhaksi, koska he mahdollisesti vievät kaiken huomion. Tämä viimeksi mainittu on aikalailla sitä ihmisen eläimellistä puolta.
Kiusatutkaan harvoin ovat täysin syyttömiä, usein heillä on tietynlaista tahdittomuutta käytöksessään, mitä he eivät itse tajua. He joko tekevät tai ovat joskus laukoneet jotain mikä on saanut uinuvan kiusaajan kovin kiusalliseen tilanteeseen muiden edessä, naurunalaiseksi tai vastaavaa. Tahdittomuus on hyvä termi tässä yhteydessä, sillä en millään jaksa uskoa että ketään kiusataan aivan syyttä suotta jos käytös on kaikkia kohtaan kunnioittavaa, eikä minkäänlaista provoa koskaan tule eteen. Kiusatulla suhde vanhempiinsa (tai vanhempaansa) voi olla mutkikas ja arvaamaton, eikä esimerkiksi nasevan huumorin heittäminen minkä kaikki osapuolet ymmärtävät vielä luonnistu ongelmitta kasvuvaiheessa, mikä voi johtua vaikka jännittämisestä.
Valitettavasti kun pari kertaa laukoo väärässä paikassa väärin tai toimii jotenkin muuten epäjohdonmukaisesti mahdollisen kiusaajan (tai kiusaajien) kanssa, niin alkaa kierre, missä hyökätään ja puollustetaan raivoisasti. Monet kiusatut usein ovat hanakoita puollustamaan itseään kärkkäästi, mikä ei kait sinänsä ole väärin, mutta se ei valitettavasti useinkaan paranna tilannetta ja saa kokonaisuuden näyttämään epäselvemmältä ulkopuolisten silmissä. Kostaminen ei kannata, se on hyvä neuvo kiusatuille. Itseään voi sanoin puollustaa, muttei sillä asenteella että annan samalla mitalla takaisin.
Kiusaajien olisi hyvä ymmärtää että koulun päättyessä ei luottamuspisteitä juuri heru jos on opittu tuntemaan jonkin sortin kiusaajana. Nuortenkin tulee pyrkiä olemaan rennosti tilanteessa kuin tilanteessa, ei tarvitse olla mikään supliikkimies saadakseen kavereita ja pitääkseen heidät piirissään. Hiljainen kuin suulaskin luonne saa kavereita. Pyrkimys hallitsemaan tilanteita on turhaa, jokainen lyötää roolinsa porukoista aivan omalla painollaan. Tytöt kuin pojatkin tykkäävät eniten asiallisista tyypeistä jotka kunnioittavat muita.