• TechBBS:n politiikka- ja yhteiskunta-alue (LUE ENSIN!)

    Politiikka- ja yhteiskunta-alue on TechBBS-keskustelufoorumilla ala-osio, joka on tarkoitettu poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden sekä niiden ilmiöiden ja haasteiden käsittelyyn.

    Ohjeistus, säännöt ja rangaistukset koskevat vain tätä aluetta, muilla alueilla on käytössä TechBBS-foorumin tavalliset säännöt.

    Ylläpito valvoo, ohjeistaa ja moderoi keskustelua, mutta ensisijaisesti alueen keskustelijoiden pitäisi pyrkiä aktiivisesti ylläpitämään asiallista keskustelua ja myös selvittämään mahdollisesti syntyviä erimielisyyksiä ilman ylläpidon puuttumista keskusteluun.

Koulukiusaaminen

Jos olet niin pihi, että et investoi teräksiseen ulko-oveen, niin olet omilla toimillasi myötävaikuttanut asiaan.

Paitsi jos pirinarkki ei ole koskaan edes nähnyt tätä psykoosissa olevaa sosiaalisten tilanteiden pelkääjää ja joka asuu kassakaapissa 24h. Valitsee lähimmän nakkikiskan tai poliisin kypärän.

Siinä mielessä myötävaikuttanut rikokseen ettei ole ollut massojen mukana vaikka kohdilla päänsä kanssa siinä kunnan huumepisteen lähellä, kun pirinarkki toteuttanut psykoosiaan niin jäänyt vaikka siihen, kun valmistellut mureketta pitkään tyytyväisenä.
 
Että tällaista kiusaamisen ihannointia täällä, kiusatun vika, kuuluu lapsuuteen ja pillua saa. Okei, jatkakaa...
 
Lähestulkoon koko peruskoulu ajan kiusattuna ollu. Jatkuvaa haukkumista ja nimittelyä oli. Onneks sentään fyysistä kiusaamista ei ollu yhtä kertaa lukuunottamatta 8 luokalla jolloin kiusaaja onneks sai jälki istuntoa tekosistaan.

Toi kiusaaminen ei oo jääny pelkästään koulu ajoille vaan näin aikuisiälläkin kuulee silloin tällöin huuteluita random tyypeiltä ja kerrankin eräs eukko (humalassa) eka haukku mun kävelytyyliä ja lopuksi kippas tuopillisen olutta mun niskaan... :(
 
Kyllähän @Trevor Byron tässä järkeviä vastauksia laittoi, vaikka muotoilu oli hieman siihen suuntaan ettei muka mitään myötätuntoa kokisi kiusattua kohtaan, vaikka näin tuskin asia on. Kiusaaminen on minunkin mielestäni teatteri missä kiusattu ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita tarpeeksi hyvin (hyvin sanottu @Trevor Byron) ja kiusaaja on taas sosiaalisesti ahdistunut, ketä uudet kuviot ihmisineen jännittää liiaksikin. Nämä kaksi tahoa käyvät sitten taisteluaan ja ympäristö sitten joko koittaa lopettaa toiminnan tai tukee sitä. Kiusaaja usein ei tajua sitä ettei ole hyväksyttävää vaikkapa naureskella toisen kustannuksella, vaikka muuta porukkaa naurattaisi. Kaikki hyväksyvä toiminta ikään kuin asettaa kiusaajaa muottiinsa, vaikka tämä ei todennäköisesti usein ole tarkoituksena, kunhan pidetään vain hauskaa.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa että tällainen naureskelu ei vielä ole sitä rajua kiusaamista, vaikka hyvin ikävää onkin, vaikeampi on siis selittää sitä miten se äityy ihan käsirysyksi pahimmillaan. Kummankin osapuolen on kuitenkin mietittävä käytöstään, muuten ongelma ei ratkea. Avoin keskustelu näiden kahden välillä ehkäpä jonkin sortin terapeutin tai edes vähän terapeuttisia taitoja omaavan läsnäollessa auttaisi kovasti. Huippu kiusallisia tilanteita, tiedän kyllä, mutta toinen toisensa ymmärtäminen, heidän välinen luottamus ja sopimus tyrehdyttävät kyllä kiusaamisen. Nuoret tarvitsevat ulkopuolista apua vuorovaikutusasioissakin, kuin myös läksyissä, harrastuksen löytämisessä, tulevaisuuden suunnittelussa, ihan missä vaan kun eivät he aikuisia vielä ole. Ei sillä etteikä aikuisetkin tarvitse usein toisen apua, mutta useimmiten vuorovaikutustaidot ovat ainakin jo jotenkin hallinnassa (toivottavasti).

Tämän ketjun kärkkäät ja loukkaavat vastaukset olisi syytä lukea uudestaan ja miettiä että tulisiko tuollaisella ulosannilla uudessa porukassa suosituksi vai hyljeksityksi, jopa kiusatuksi? Emmehän me täällä palstallakaan toisiamme tunne, joten miksi ei yrittää ensin ymmärtää toista ja ollessaan eri mieltä tahdikkaasti kertoa olevansa eri mieltä, ennemmin kuin alkaa heti vaahtoamaan? Ei riitä että vaahtoaa ja aina pyytää anteeksi käytöstään, vaan vain toiminnalla on väliä; jos toistuvasti on tahditon, tulee kiusatuksi aivan varmasti.
Huomaatte että itsekin tässä puhun paljon ikään kuin kiusaajan puolesta, mutta voin vakuuttaa että olen aikuistunut omasta lapsuudestani enkä kiusaa ketään (nykyään, aikanaan kyllä), sekä osaan olla kyllä puolueeton.
 
Tosiaan haukuttu niin maksimit, että ihan isällinen tuntuma tuohon nauskuttamiseen.

Eräs eukko(humalassa) löi meikkilaukulla päähän pyytämättä takapenkillä, mutta olin sen verran humalassa, että käskin lyömään toistekin niin johan sattui lasinen dödöpullo ja terästäytyi kipupisteet. Humalassakin mölötin liikaa, mutta jos tuo oli jonkinlainen soidinsetti niin jumalauta en siihen jokinorsuun olisi koskenut edes psykoosissa.
 
Aiheeseen haluan todeta että kiusaaminen kuin kiusatuksi tuleminen johtaa hyvin todennäköisesti jonkin asteiseen masennukseen. Niin kiusaajilla kuin kiusatuilla on vuorovaikutuksessa vääränlainen malli, toinen ottaa vaan sen toisen roolin ja toinen toisen. On vaikeampi määritellä kiusattuja, mutta kiusaajat usein paljon hermoilevat siitä kuinka viihdyttäviä ja kiinnostavia ovat ihmisinä, mitä ympäristö saattaa ruokkia kun kiusaajalle annetaan erityisen myönteistä palautetta toiminnastaan. Hauskanpito tapahtuu törkeästi kiusatun kustannuksella. Toisaalta kiusaaja voi myös kaivata huomiota, mikä on vaarassa hävitä kokonaan jos ei tee mitään rajua, kuten kiusaa jota kuta. Useimmiten vähänkään pidetymmät ihmiset, jotka voisivat saada paljon kavereita vaikkapa kohteliaalla käytöksellään koetaan uhaksi, koska he mahdollisesti vievät kaiken huomion. Tämä viimeksi mainittu on aikalailla sitä ihmisen eläimellistä puolta.

Olen kääntänyt tuollaisen roolin päinvastoin, mutta en lähtenyt tuohon nauskutukseen ollenkaan mukaan. Väkivaltaan vastasin nöyryyttämällä parilla näppärällä kaadolla ja ai että kun oli makeat naurut yleisölläkin, jopa uhrikin hetkellisesti oli huvittunut vähintään ryhmäpaineen takia. Tuli kyllä yllätyksenä, että kovasta öyhötyksestä huolimatta oli pelkkä voimafantasiamies ja tämän 190 senttisen savijalat petti heti. Ymmärrän tuota voimafantasiaa, kun oli sieltä pisimmästä päästä sekä massakas(läski ja huonokuntoinen).

Kyllä se selvästikin oli mielensäpahoittanut ja odotteli koulun jälkeen revanssinpaikkaa ilman yleisöä tuulikaapissa. Hieman painittiin, rupesin potkimaan ja siltä loppui kunto. Olin vasta lämmitellyt niin tämä lähteekin bussia kohden.
 
Voimia AP:lle vaikean asian kanssa. Itsellä kokemusta molemmilta puolilta, ja nykyään nollatoleranssi kiusaamiseen, oli se sitten nimittelyä, porukan ulkopuolelle sulkemista tai fyysistä. Perillisen kanssa asioista puhutaan yleensä lauantaisaunassa, ja niitten koulussa kaikki vaikuttaisi olevan hyvin.

Se on jopa lähtenyt semmoseen tukioppilastoimintaan, jossa jeesaillaan koulun aloittaneita ykkösiä. Oonkin kehunu sitä, vaikka onkin skrode ja luokkansa isoimpia muskelimasoja, että aina pitää puolustaa niitä yksinäisiä ja pienempiä. Toivottavasti joku ekaluokkalainen tuntee turvallisuutta ja mukavuutta, kun tietää että se "kaveri" on lähellä.

Vähän kuin semmonen nahkatakkikovis, joka katsoo että kaikilla on asiat jees mutta onkin ihan vadelmahilloa ja possumunkkia sisältä.
 
Se että väkivalta on väärin ja tuomittavaa ei tee uhrista täysin syytöntä tapahtumiin.

Väittäisin että jos kaikki nakkikioski tappelut käytäisiin läpi on uhri hyvin usein myötä vaikuttanut tapahtumien kulkuun.
Ei tapahtumiin myötävaikuttaminen tee uhrista osasyyllistä, ellei hän ole tehnyt mitään väärää. Jos minä saan turpaani nakkikioskilla sen jälkeen, kun olen nokkeluuksien kera käskenyt etuilevaa kusipäätä väistämään, en ole yhtään sen vähempää syytön kuin saman kaverin edellinen uhri, joka sai varoittamatta turpaansa. Se toinen kaverihan samoin heikkouttaan kerjäsi saada selkäänsä, kun ei ehtinyt edes vittuilla ennen kuin takaapäin kolahti.

Koulukiusaamisen uhri ei välttämättä valikoidu edes sen perusteella että kehtasi olla lyhyt. Prosessi voi olla niinkin yksinkertainen että sattuu ensimmäisenä murtamaan polvilumpionsa kun pärinäeero mätkii vasaralla satunnaisesti ympäriinsä ensimmäisenä päivänä yläasteella.
 
Aiheeseen haluan todeta että kiusaaminen kuin kiusatuksi tuleminen johtaa hyvin todennäköisesti jonkin asteiseen masennukseen. Niin kiusaajilla kuin kiusatuilla on vuorovaikutuksessa vääränlainen malli, toinen ottaa vaan sen toisen roolin ja toinen toisen. On vaikeampi määritellä kiusattuja, mutta kiusaajat usein paljon hermoilevat siitä kuinka viihdyttäviä ja kiinnostavia ovat ihmisinä, mitä ympäristö saattaa ruokkia kun kiusaajalle annetaan erityisen myönteistä palautetta toiminnastaan. Hauskanpito tapahtuu törkeästi kiusatun kustannuksella. Toisaalta kiusaaja voi myös kaivata huomiota, mikä on vaarassa hävitä kokonaan jos ei tee mitään rajua, kuten kiusaa jota kuta. Useimmiten vähänkään pidetymmät ihmiset, jotka voisivat saada paljon kavereita vaikkapa kohteliaalla käytöksellään koetaan uhaksi, koska he mahdollisesti vievät kaiken huomion. Tämä viimeksi mainittu on aikalailla sitä ihmisen eläimellistä puolta.

Kiusatutkaan harvoin ovat täysin syyttömiä, usein heillä on tietynlaista tahdittomuutta käytöksessään, mitä he eivät itse tajua. He joko tekevät tai ovat joskus laukoneet jotain mikä on saanut uinuvan kiusaajan kovin kiusalliseen tilanteeseen muiden edessä, naurunalaiseksi tai vastaavaa. Tahdittomuus on hyvä termi tässä yhteydessä, sillä en millään jaksa uskoa että ketään kiusataan aivan syyttä suotta jos käytös on kaikkia kohtaan kunnioittavaa, eikä minkäänlaista provoa koskaan tule eteen. Kiusatulla suhde vanhempiinsa (tai vanhempaansa) voi olla mutkikas ja arvaamaton, eikä esimerkiksi nasevan huumorin heittäminen minkä kaikki osapuolet ymmärtävät vielä luonnistu ongelmitta kasvuvaiheessa, mikä voi johtua vaikka jännittämisestä.
Valitettavasti kun pari kertaa laukoo väärässä paikassa väärin tai toimii jotenkin muuten epäjohdonmukaisesti mahdollisen kiusaajan (tai kiusaajien) kanssa, niin alkaa kierre, missä hyökätään ja puollustetaan raivoisasti. Monet kiusatut usein ovat hanakoita puollustamaan itseään kärkkäästi, mikä ei kait sinänsä ole väärin, mutta se ei valitettavasti useinkaan paranna tilannetta ja saa kokonaisuuden näyttämään epäselvemmältä ulkopuolisten silmissä. Kostaminen ei kannata, se on hyvä neuvo kiusatuille. Itseään voi sanoin puollustaa, muttei sillä asenteella että annan samalla mitalla takaisin.

Kiusaajien olisi hyvä ymmärtää että koulun päättyessä ei luottamuspisteitä juuri heru jos on opittu tuntemaan jonkin sortin kiusaajana. Nuortenkin tulee pyrkiä olemaan rennosti tilanteessa kuin tilanteessa, ei tarvitse olla mikään supliikkimies saadakseen kavereita ja pitääkseen heidät piirissään. Hiljainen kuin suulaskin luonne saa kavereita. Pyrkimys hallitsemaan tilanteita on turhaa, jokainen lyötää roolinsa porukoista aivan omalla painollaan. Tytöt kuin pojatkin tykkäävät eniten asiallisista tyypeistä jotka kunnioittavat muita.

Tämänkaltainen hölynpöly, jossa kyllä kovasti analysoidaan, mutta ei oikeasti ymmärretä pätkääkään itse asiasta johtaa vain kaikenlaisiin "kiva"kouluihin ja kiusaamisen jatkumiseen Suomen peruskoulun johtavana kärkituotteena (kun ei enää PISAssakaan pärjätä) vuodesta toiseen.
 
Ketään ei kiusata ilman syytä. Vai haluaako joku kertoa minulle miten se koulun kiusatuin oppilas oli kaikin puolin täydellinen ja ihana ihminen.

Kiusaamisella on tärkeä tehtävä ihmisen sosiaalisessa käyttäytymisessä. Se opettaa muita olemaan käyttäytymättä kuin kiusattu ja pakottaa sopeutumaan joukkoon. Kiusattu aiheuttaa kiusaajassa kiusaamisreaktion ryhmään sopimattomalla käytöksellään. Pienen kiusaamisen jälkeen kiusattu oppii joko ryhmän tavoille tai kiusaaminen jatkuu ryhmän hyväksynnällä.

Ikävä juttu kiusatun kannalta mutta näin se vaan menee.

Kyllä tietenkin aina syitä keksitään. Esimerkiksi kohteliaisuus, vastuullisuus ja yhteistyökyky ovat erittäin myrkyllisiä ominaisuuksia ja altistavat lapsen kusipäisempien kakaroieden kiusattavaksi, joilla ei tälläisiä rajoitteita käytökselleen ole.

Toisekseen, koska suurimmalla osalla ei ole mitään tarvetta kiusata yhtään ketään, kiusatuksi tulemisen ymmärtämiseen ei ole edes mitään tarvetta. On täysin yhdentekevää ja mielenkiinnotonta millä perustein nämä luonnevikaiset yksilöt kohteensa valitsevat. Riittää, että poistetaan luonnevikaiset kiusaajat yhtälöstä, jolloin loput saavat elää rauhassa ja sovussa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos pidän lompakkoa takataskussa povitaskun sijaan ja joudun taskuvarkaan uhriksi niin olen myötävaikuttanut rikoksen syntyyn olematta kuitenkaan itse rikollinen. Rikoksen tekijä on aina vastuussa rikoksestaan mutta se ei poista vastuuta tapahtumista muilta osapuolilta.
Jos valtio pakottaa sinua pitämään lompakkoa takataskussa vankeusrangaistuksen uhalla, voidaan varmaan vaatia, että valtio myös pidättää rikolliset?

Peruskoulu ei ole kenenkään oma valinta.
 
Aivan käsittämätöntä, että täällä syytetään kiusattuja siitä, että joutuvat kiusatuksi. Miten kujalla täytyy yksilön olla suoltaakseen tommosta tekstiä.

Omissa koulumuistoissa ei niinkään räikeitä kiusaustapauksia onneks sattunut silmään (onhan siitä jo muutamia vuosikymmeniä), mutta kovin helposti joku erikoisempi kaveri jäi vaille seuraa ja kavereita. Eli jätettiin vähän niin kuin omiin oloihinsa. Ei tuo kai kiusaamista vielä tarkoita, mutta varmasti olisi ollut mukavampaa käydä se koulu loppuun, jos olisi edes joku koulukaveri ollut... Eipä tuohon aikaan vielä tajuttu tätäkään asiaa...
 
Jos valtio pakottaa sinua pitämään lompakkoa takataskussa vankeusrangaistuksen uhalla, voidaan varmaan vaatia, että valtio myös pidättää rikolliset?

Peruskoulu ei ole kenenkään oma valinta.

Puhumattakaan siitä, että minulla on täysi oikeus pitää lompakkoa takataskussa ja jos sen joku vie, hän on lain mukaan syyllinen ja saa tuomion varkaudesta. Minua ei kukaan syyllistä.
 
Kiusaajalla on aina syy siihen kiusaamiseen. Se voi olla kiusattavan pituus, hiukset, vaatetus, silmät, korvat eli kiusaajan päässä mikä tahansa syy on motiivi.
Täällä on ihme kyllä muutama trolli tai entinen koulukiusaaja sitä mieltä että syy on kiusatussa. Sitä se ei ole koskaan.
@Taika-Jim on hyvin sisäistänyt pojalleen asian. Sellainen poika millainen isä.
 
Aivan käsittämätöntä, että täällä syytetään kiusattuja siitä, että joutuvat kiusatuksi. Miten kujalla täytyy yksilön olla suoltaakseen tommosta tekstiä.

Nehän laittaa kouluun säästöpäissään autistejakin yksittäistapauksena yläasteelle. Yksikin heitteli jotain 5 sentin kolikkoa välitunnilla yksikseen jatkuvasti ja sitten tuli se päivä, kun suuret laumat innostui kiusaamaan sitä ja jopa minulta kysyi yksi vässykkä myöskin siihen ryhtymistä. Sanoin ettei ole tehnyt mulle mitään, mutta tiesin sen olevan kehitysvammainen. Kait ne vei sen kolikon.
Valitettavasti tuo sosiaalidarwinismi on jatkuvasti voimassa. Vässykällekin löytyi egon buustaus mahdollisuus tästä kehitysvammaisesta.:rofl:
 
Itseäni kiusaa KM Porista. Haukkuu voice chatissa. Hän on lisäksi racisti ja Incel tyyppi, hyvin vastenmielinen käski minua tappamaan itseni Diablo 3 voice chatissa, lisäksi nimitteli minua monella eri kirosanalla..Menin paniikkiin, kun tuli mieleen yli 20v koulukiusattuna oloaikoja eri paikkakunnilla...
 
Itse en enää kestä tätä kiusaamista tiettyjen tahojen osalta. päälleni on syljetty, lyöty, pahoinpidelty, haukuttu monin eri sanoin, eristetty laumasta, vähätelty, kohdeltu kaltoin yli 20v ajan eri paikoissa. Valehdeltu ja puhuttu paskaa minusta...
 
Itseäni kiusaa KM Porista. Haukkuu voice chatissa. Hän on lisäksi racisti ja Incel tyyppi, hyvin vastenmielinen käski minua tappamaan itseni Diablo 3 voice chatissa, lisäksi nimitteli minua monella eri kirosanalla..Menin paniikkiin, kun tuli mieleen yli 20v koulukiusattuna oloaikoja eri paikkakunnilla...
Kiusaajan perimmäinen motiivihan on levittää vihaansa ympärilleen. Jos et ala vihaamaan, häntäkään, niin sehän ei sinuun leviä.
 
Itse en enää kestä tätä kiusaamista tiettyjen tahojen osalta. päälleni on syljetty, lyöty, pahoinpidelty, haukuttu monin eri sanoin, eristetty laumasta, vähätelty, kohdeltu kaltoin yli 20v ajan eri paikoissa. Valehdeltu ja puhuttu paskaa minusta...

Kannattaa pyrkiä terapiaan tai pyrkimään saamaan terveyskeskuksesta jotain pillereitä.

Niinkuin ihan oikeasti. Ei saa sulkeutua itseensä ja valittaa anonyymisti foorumeilla, vaan pitää hakea jostain apua.
 
Peruskoulu ei ole kenenkään oma valinta.
Osittain se voisi melkein olla. Minulta se valinta otettiin pois sillä, että sain vasta kidutuslaitoksen jälkeen tietää, että peruskoulun oppimäärän voi tenttiä. Jouduin sitten tylsistymään ja toimimaan apuopettajana koko kolmivuotisen yläastehelvetin. Toki opin silti muuta kautta paljon, mutta sieltä vankilasta olisi voinut vapautua etuajassa.

Enkä edes ole mikään poikkeusyksilö. Aika moni muroburgeri on varmaankin hallinnut ne perusasiat paljon ennen kuin niitä opetettiin, poislukien muutama ulkoluettava pakkopulla, jotka eivät ole kovin vaikeita.
 
Kiusaajan perimmäinen motiivihan on levittää vihaansa ympärilleen. Jos et ala vihaamaan, häntäkään, niin sehän ei sinuun leviä.
Sama se on, mikä kiusaajan motiivi on. Kiusaamisesta voi kärsiä maksimit tuntematta vihaa ja se voi jatkua määräämättömästi, vaikka uhri ei suutu tai tunne vihaa.
 
Kannattaa pyrkiä terapiaan tai pyrkimään saamaan terveyskeskuksesta jotain pillereitä.

Niinkuin ihan oikeasti. Ei saa sulkeutua itseensä ja valittaa anonyymisti foorumeilla, vaan pitää hakea jostain apua.


Juu. Hankala tilanne kaveri on välillä ihan ok, mutta käyttää hyväkseen sitä, että olen liian kiltti luonne. Lisäksi minulla ei ole liiemmin kunnon kavereita....
 
Itseäni kiusaa KM Porista. Haukkuu voice chatissa. Hän on lisäksi racisti ja Incel tyyppi, hyvin vastenmielinen käski minua tappamaan itseni Diablo 3 voice chatissa, lisäksi nimitteli minua monella eri kirosanalla..Menin paniikkiin, kun tuli mieleen yli 20v koulukiusattuna oloaikoja eri paikkakunnilla...
Älä hakeudu mulkkujen seuraan vaan mene muualle. Jos mulkut seuraavat perässä ja ottavat yhteyttä toistuvasti, niin sehän on poliisiasia ja voit saada lähestymiskiellon.
 
Olin kouluaikoina sellainen yksinäinen susi, jonka kimppuun oli helppo käydä...Tai ehkä kuitenkin lammas kuitenkin, mutta silti...
 
Ei vaan kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen.
Jos haluaa todellista muutosta asioihin täytyy ensin tietää mistä ilmiöt johtuu eikä elää utopiassa jossa on vain hyviä ja pahoja ihmisiä.
Elämänkokemusta on ehtinyt jo kertyä reilunlaisesti, enkä tunne ainuttakaan kiusaajaa (koulusta, töistä tai muualta), jota voisi sanoa fiksuksi. En ketään.

Vaikka maailma ei ole mustavalkoinen, ei erilaisuudesta johtuva tai muu kiusaaminen ole siihen sisäänrakennettu. Fiksu ihminen ei halua kiusata, ei tunne tarvetta kiusata ja ymmärtää muutenkin miten kanssaihmisiä tulee kohdella.
 
Kummankin osapuolen on kuitenkin mietittävä käytöstään, muuten ongelma ei ratkea. Avoin keskustelu näiden kahden välillä ehkäpä jonkin sortin terapeutin tai edes vähän terapeuttisia taitoja omaavan läsnäollessa auttaisi kovasti. Huippu kiusallisia tilanteita, tiedän kyllä, mutta toinen toisensa ymmärtäminen, heidän välinen luottamus ja sopimus tyrehdyttävät kyllä kiusaamisen.
Näinkin valitettavasti pari kertaa kävi ja ne olivat koko ajan traumaattisimmat kokemukset.

Ymmärrän, että kiusaajan perspektiivistä pidät tuota hyvänä ideana. Kyllä minäkin aikanani huomasin, että kiusaaja nautti noista tilanteista normaalia väkivaltaa enemmän.

Kyllä minä mietinkin käytöstäni. Tyhmentymään en olisi kuitenkaan edes kyennyt ja väkivaltaiseksi en halunnut ryhtyä. Siispä en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää jatkaa sivistynyttä käytöstä ja pysyä jotenkin hengissä.
 
Viimeksi muokattu:
Puhumattakaan siitä, että minulla on täysi oikeus pitää lompakkoa takataskussa ja jos sen joku vie, hän on lain mukaan syyllinen ja saa tuomion varkaudesta. Minua ei kukaan syyllistä.
Näinhän se on. Toimin joskus samoin ja onhan se tyhmänrohkeaa tai hyväuskoista, kenties varomatontakin. Ei se silti siirrä vastuuta teosta tekijältä uhrille, siis moraalisesti tai rikosoikeudellisesti. Sehän on kokonaan eri asia miten vaikkapa vakuutusyhtiö asiaan suhtautuu.

Sama käsitesotku tulee vastaan etenkin idioottien kanssa keskusteltaessa, jos yksinäinen nainen on paremman kulttuurin edustajan toimesta yllätysrakasteltu kuljettuaan hepeneissä hiljaisella katuosuudella tai puistossa. Saatan, kuten saattaa moni muukin tolkun ihminen, asiasta yleisesti keskusteltaessa mainita, että onhan tuo nyt helvetin tyhmää ja varomatonta. Ei se silti poista tekijän vastuuta ja syyllisyyttä eikä tee uhrista osasyyllistä. Varsinkaan se ei tarkoita, että minä olisin syyllistänyt siinä uhria.
 
No tulihan se sieltä, A4:n mittaisen paskanjauhamisen jälkeen. Eikö voi vaan myöntää itselleen että pitää hakea näitä "vaihtoehtoisia ajatusmalleja" jotta voit paremmin perustella itsellesi että olit kiusaaja mutta siinä ei ollut mitään pahaa?
Oho, tuo kohta menikin itseltä ohi kun en jaksanut lukea tekstiseinää loppuun asti. Ja sitten vielä väite, että "osaan olla puolueeton". Objektiivinen itsearvio :rolleyes:

Ei sillä, inhimillistähän se on pyrkiä löytämään oikeutus ja helpommin pureskeltava selitys omalle väärälle toiminnalle sekä vähättelemään omaa roolia toisille ihmisille aiheutetusta kenties vakavastakin haitasta. Ihan tavanomainen psykologinen suojakeino, muttei kypsää ja suoraselkäistä. Hyvä alku olisi myöntää, että väärin tuli tehtyä ja mitään oikeutusta teoille ei ollut.
 
No tulihan se sieltä, A4:n mittaisen paskanjauhamisen jälkeen. Eikö voi vaan myöntää itselleen että pitää hakea näitä "vaihtoehtoisia ajatusmalleja" jotta voit paremmin perustella itsellesi että olit kiusaaja mutta siinä ei ollut mitään pahaa?

Vastaan tähän sinun viestiisi samalla muihin vastaavanlaisiin syyttelyihin todeten, ettei syyttelemällä ne omat haavat mihinkään häviä. Syyllistä etsii se joka on itse syyllinen, se tuomitsee joka on itse tekijä. On ehkä vaikea myöntää mokanneensa pahasti, mutta ainakin minä olen tehnyt oman myönnytykseni. Tuon toteamuksenikin kirjoitin ilman muiden kysymistä, joten pillastuminen on aivan turhaa. Koita parantaa kiusattujen tilannetta kuten moni yrittää, älä siis asetu kiistakapulaksi väliin, äläkä soita suutasi.
 
Vastaan tähän sinun viestiisi samalla muihin vastaavanlaisiin syyttelyihin todeten, ettei syyttelemällä ne omat haavat mihinkään häviä. Syyllistä etsii se joka on itse syyllinen, se tuomitsee joka on itse tekijä. On ehkä vaikea myöntää mokanneensa pahasti, mutta ainakin minä olen tehnyt oman myönnytykseni. Tuon toteamuksenikin kirjoitin ilman muiden kysymistä, joten pillastuminen on aivan turhaa. Koita parantaa kiusattujen tilannetta kuten moni yrittää, älä siis asetu kiistakapulaksi väliin, äläkä soita suutasi.
Sinun kohdallasi olisi varmasti hedelmällisempää yleisesti kiusaamisen vähentämistä ajatellen, jos et kirjoittelisi julkisille foorumeille selvästi omien tekemisten puolusteluun tähtääviä syväluotaavia analyysejä siitä kuinka "Kiusatutkaan harvoin ovat täysin syyttömiä, usein heillä on tietynlaista tahdittomuutta käytöksessään, mitä he eivät itse tajua" jne, kun se on 100% paskaa ja varmaan tiedät sen itsekin, jos oikein järjen kanssa asiaa ajattelet.
 
Oma huomio kouluaikaan (joka oli koulujen hallinnon puolelta vielä täysin kiusaamiseen puuttumatonta aikaa) oli että koulutoverien kiusaaminen loppui kuin seinään kun amikset lähti omille teilleen hakkaamaan toisiaan.

Tästä voi tietysti vetää rumia johtopäätöksiä, mutta olkoon nyt.
Vanhoilta ajoilta olen kuullut, että paras ympäristö itse asiassa oli joissakin ammattikouluissa. Esimerkiksi maatalouden alalle ei mikään roskaväki tunkenut. Erilaista lienee ollut metallin ja raksan puolella. Sähköllä kai yleensä oli aika siedettävää.

Oman kokemukseni mukaan kiusaaminen, sosiaalinen poissulkeminen tai edes pienen källin muotoon verhottu väkivalta ei täysin loistanut poissaolollaan lukiossakaan, mutta en ole silti vahvasti eri mieltä. Kyllä ilmapiiri muuttui ratkaisevasti. Tokikaan läheskään kaikki pahimmat öykkärit eivät menneet amikseen vaan jatkoivat yhteiskunnan elätteinä ja taparikollisina. Enkä tarkoita pelkästään mitään tarkkiksia vaan ihan normaaliryhmissä näitä kriminaaleja oli paapottu koko peruskouluaika. Moni on jo haudassa.
 
Oman huomion mukaan ehkä n. 10% kaikista koululaisista on vastuussa 90% kaikesta kiusaamisesta (luvut hatusta). Mitä jälkikäteen seurannut koulukiusaajien elämää, niin vaikuttaa että monien elämää ohjaa aikuisiälläkin vahvasti impulsiivisuus, eikä nuo tunnu olevan kasvaneet lainkaan henkilöinä...

Itse kun menin kouluun, niin en edes tiennyt mitä kiusaaminen on. Ne ketkä 1. luokalla kiusasivat toisia, kiusasivat vielä yläasteen viimeiselläkin. Mielestäni kenestäkään ei varsinaisesti tullut koulukiusaajaa koulunkäynnin aikana. Jotenkin tuntuu, että kiusaaminen on vahvasti geeneissä tai sitten se opitaan jo hyvin varhaisella iällä, eikä edes tajuta miten pahasta asiasta on kyse.

Koulujen reagointi koulukiusaamiseen on sekin vähän naurettavaa, koska koskaan en ole kuullut kenenkään käyttävän sanaa "koulukiusaaminen" muualla kuin lehtien sivuilla tai sitten koulukiusaamista käsittelevillä luennoilla. Koulut vois vaikka alottaa siitä, että ottaisivat sanan "koulukiusaaminen" käyttöön myös silloin kun ratkovat näitä ongelmia. Seuraavana askeleena vois vaikka olla se, että koulukiusaamista ei hyväksyttäisi. Aikoinaan ainakin oli ihan normaalia, että kiusattu vaihtoi koulua, mikä on aika vitun vastenmielistä.

Oma huomio kouluaikaan (joka oli koulujen hallinnon puolelta vielä täysin kiusaamiseen puuttumatonta aikaa) oli että koulutoverien kiusaaminen loppui kuin seinään kun amikset lähti omille teilleen hakkaamaan toisiaan.

Hyvä pointti. En itse tunne ketään koulukiusaajaa, joka olisi mennyt lukioon yläasteen jälkeen. Yllättävän moni noista meni kauppaoppilaitokseen ja loput amikseen :D
 
Vastaan tähän sinun viestiisi samalla muihin vastaavanlaisiin syyttelyihin todeten, ettei syyttelemällä ne omat haavat mihinkään häviä.
Tämä on niin oksettava purkaus, että sitä pitää aivan rautalangasta vääntäen perata.

Tuo on ihan selkeä yritys jatkaa kiusaamista. En näe mitään muuta syytä automaattiselle oletukselle, että kaikki epärehellistä ulosantia kritisoivat ovat koulukiusaamisesta traumatisoituneita, saati sille implikaatiolle, että näillä olisi täten jotenkin vähemmän puheoikeutta. Hyi olkoon.
Syyllistä etsii se joka on itse syyllinen, se tuomitsee joka on itse tekijä.
Vähät siitä pahantekijästä; eniten väärässähän on se, jota vastaan rikottiin tai se, joka sivusta huomauttaa vääryydestä. Sittenhän se oli just näin.
On ehkä vaikea myöntää mokanneensa pahasti, mutta ainakin minä olen tehnyt oman myönnytykseni.
Olet oikeassa siinä, että on todella vaikeaa myöntää omia virheitään. Siispä et niitä myönnäkään, saati ilmaise että olisit pahoillasi. Sen sijaan syyllistät uhreja ja perustelet omaa toimintaasi, jota vieläpä jatkat tähän päivään saakka, vaikka olisi moneen kertaan pitänyt kasvaa aikuiseksi ja katua. Se, että puhut koko aiheesta sen sijaan että hakkaisit vammaisia, on "myönnytys". Se on jokin ruhtinaallinen lahja.

Tällaiset ihmiset regressoituvat sinne yläasteelle tietyissä tilanteissa, kun kokevat ettei heidän toiminnallaan ole silminnäköijöitä. Saattavat vaikkapa avata keskustelun taksinkuljettajan kanssa repliikillä "Niin sä asut jossain vuokrakämpässä? HÄHÄHÄHÄ!" Ihan ensivaikutelmaltaan normaaleja ja jopa herrasmiesmäisiä. Käy sääliksi näiden perhettä ja mahdollisia alaisia työelämässä.
Tuon toteamuksenikin kirjoitin ilman muiden kysymistä, joten pillastuminen on aivan turhaa.
Onhan se kamalaa sanoa vastaan kiusaajalle. Sitähän ei kiusaaja voi hyväksyä. Erityisen raivostuttavaa on, ettei pysty seuraavalla välitunnilla hakkaamaan niitä, jotka kehtasivat lässyttää. Tai edes kusta reppuun.
Koita parantaa kiusattujen tilannetta kuten moni yrittää, älä siis asetu kiistakapulaksi väliin, äläkä soita suutasi.
Joo, "älä soita suutasi". Vastaan väittäminen on narsistille täysin anteeksiantamaton teko.
 
Itse voin kertoa hieman omista kokemuksistani. Peruskoulussa olin aina luokkani pisin, muita päätä pidempi. No, sehän tietysti aiheutti pienemmissä kavereissa aika ajoittain pientä Napoleon-kompleksia ja joku yritti välillä roikkua lahkeessa hampaillaan kiinni. Niistä selvittiin suurinpiirtein kunnialla ilman suurempia fyysiä tai henkisiä haavoja.
No nyt näin kun on omia lapsiakin kertynyt, vanhin poikamme joutui samanlaiseen tilanteeseen kuin itse kouluaikoina. Eli taas ollaan päätä pidempi muita, mikä taas aiheuttaa pikku terriereissä tietynlaista räksytystä. Tällä kertaa erona on vaan se, että homma alkaa käydä liian fyysiseksi.

Tässä kohtaa erään keskustelun jälkeen, totean vain että fyysisyyttä ei tarvitse sietää ja että sinulla on oikeus puolustaa itseäsi. No nyt ennekuin alatte miettimään, että onkohan tilanne nyt se, että isukki on käskenyt käyttää väkivaltaa, niin näin ei ollut. Ainut mitä painotin, saat puolustaa itseäsi jos kaveri tulee koskemattomuus alueelle.

No homma oli jatkunut ajoittain enemmän ja vähemmän, kouluunkin oli oltu yhteydessä. Ja tämä kyseinen terrieri harrasti ihan systemaattisesti kiusaamista, aina oli joku kiikarissa. Niin ja koulu jota käytiin oli KIVA koulu (Kiusaamisen vastainen).
No eräänä talvisena paivänä tämä kyseinen pikku terrieri oli ensin vähän paukuttanut ulko-ovea suurinpiirtein sormille ja lopuksi läpimärkä lapanen vauhdilla naamaan.

No siinä vaiheessa homma meni rumaksi, meidän herra päätti että tämä loppuu nyt tähän. No asiaa puitiin jälkikäteen vanhempien kesken ja koulussa. Kiusaajan vanhemmat kyllä tiesivät lapsensa. Jonkin sortin ongelma tapaus kaikin puolin. Kun olimme koulussa keskustelemassa luokanvalvojan kanssa asiasta, opettaja toteaa keskustelun jossain vaiheessa että hän onkin odottanut, että joku vihdoin tekisi sen mitä poikamme teki. Opettajan reaktio hieman yllätti.

Kiusaaminen loppui siihen ja nykyään ovat jo eri kouluissakin. Näin meidän kohdallamme. Ja hienoa kuulla että @Centteri ja jälkikasvu ovat myös selvinneet piinaavista hetkista.

P.S. Ja toivottavasti kukaan terrierin omistaja ei pahoittanut mieltään.
 
Taitaa nimimerkeillä BOT ja Trevor Byron olla itsellään jonkunlaista koulukiusaamistaustaa kun noin innokkaasti puolustavat kiusaajia. Tuon paskan kokeneena en ole samaa mieltä asiasta noiden kahden nimimerkin kanssa.
 
Tuo on ihan selkeä yritys jatkaa kiusaamista. En näe mitään muuta syytä automaattiselle oletukselle, että kaikki epärehellistä ulosantia kritisoivat ovat koulukiusaamisesta traumatisoituneita, saati sille implikaatiolle, että näillä olisi täten jotenkin vähemmän puheoikeutta. Hyi olkoon.

Meni multakin itse asiassa ensi lukemalla ohi tuo ilmiselvä kyykytys-yritys ("ei syyttelemällä ne omat haavat häviä"). Nuo BOT:in viestit on tuollaisia että niihin on jemmattu sitä psykologista sodankäyntiä ja kilpailuhenkisyyttä niin monelle eri tasolle että kaikki ei ensi lukemalla edes avaudu. Mikä varmaan on siinä koulukiusaamisessakin aika tyypillinen kuvio, että se kiusaaminen tapahtuu niin monella eri tasolla ja niin pitkissä prosesseissa että sillä murretaan pikkuhiljaa se uhri. Ja vaikka se päällepäin tuntuu ihan asialliselta, että hänhän oma-aloitteisesti otti sen esille, niin siinäkin on joku sivuvire että "annetaas raukoille vähän sitä toistakin näkökulmaa".
(Minulla ei ole itselläni ole mitään tunnepitoista historiaa tähän aiheeseen, en ollut missään kohtaa kiusaaja enkä koe että olisin ollut kiusattukaan, toki välillä oli vaikeita ajanjaksoja kuten varmaan useimmilla muillakin. Mutta luokilla oli aina hyvää porukkaa, ja se kiusatuksi joutuminen on osittain tuuristakin kiinni.)
 
Aikamoisia voimafantasioita pari tyyppiä täällä esittää, lieneekö taustalla se, että yritetään jotenkin selittää itselleen "on ok olla kiusaaja, ei se mun syy ollut että olin mulkku koulussa, vaan niiden muiden, itsehän olen hieno ihminen". Itsellä nyt oli ihan paskaa koko koulu ja varsinkin yläaste mikä toki liittyy mun mamustatukseen, joten siitä vaan "sopeudu". Noh, opettajia ei kiinnostanut paskaakaan. Ainoa asia joka pikku-awelonialle jäi jäljelle oli ysiluokalle yksinkertaisesti hyvin väkivaltainen hyökkäys kiusaajaa kohtaan. Ihmettelen vieläkin ettei siitä tullut mitään, koska siinä vaiheessa kun hakkasin muutaman kerran ko. henkilön päätä hiuksista pitäen tiiliseinään verille, olin jo varma että poliisijuttu tästä tulee.

Ei muuten tullut, kaveri lähti himaan ja kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Arvatkaapa mitä? Väkivalta lopetti vittuilun kertaheitolla, ei enää ollut koko ysiluokkana mitään ongelmaa ja ko. kiusaaja jostain syystä rupesi välttelemään. Oliko se oikein tehty? Ei varmasti. Mutta kun koulua, opettajia, aikuisia ja ketään ei kiinnostanut oli tämä ainoa tilanne ulos. En mielestäni ole väkivaltainen, koska ennen tuota ja sen jälkeen en ole toista ihmistä satuttanut. Mutta ymmärrän kyllä kiusattuja tosi paljon. Näitä kahta mulkkua tässä threadissa jotka vierittää omaa idiotismiaan kiusattujen syyksi... noh, he voisivat esim. ajaa kallioleikkaukseen tai jotain muuta yhtä tahdikasta.
 
Kiusaamistahan on ollut aina mutta nyt Internetin ja somen aikakaudella sen luonne on muuttunut ja kiusaaminen voi olla 247 toimintaa kun kiusattu ei saa olla rauhassa edes kotonansa kun kiusaaminen jatkuu somessa. Maailma on koventunut ja kilpailu julmistunut 2000-luvun edetessä ja kiusaamisen seuraamukset ovat aikasempaa kovempia/vakavampia. Aika vaikea ongelma ratkaistavaksi. Kuten jo mainitsin eka sivulla, minä ehdottaisin että kiusaaminen menisi rikoslakien puolelle, siinä missä kunnianloukkaus, lähestymiskiellot jne. Toisekseen, jos kouluja aletaan vaihtamaan, kiusaaja(t) pitäisi olla aina ensisijainen koulun vaihtaja. Onhan tuo nykyisellään aika käsittämätöntä että kiusatusta tehdään ns. ongelmatapaus ja hän joudutaan siirtämään eri kouluun, voi vielä aiheuttaa lisää syrjäytymistä ja itsetunnon heikkenemistä.
 
Toisekseen, jos kouluja aletaan vaihtamaan, kiusaaja(t) pitäisi olla aina ensisijainen koulun vaihtaja. Onhan tuo nykyisellään aika käsittämätöntä että kiusatusta tehdään ns. ongelmatapaus ja hän joudutaan siirtämään eri kouluun, voi vielä aiheuttaa lisää syrjäytymistä ja itsetunnon heikkenemistä.

Omasta mielestäni pitäisi olla selviö, että koulukiusaaja on se joka vaihtaa koulua. Se ratkaisee kaksi ongelmaa. Kiusattu saa jatkaa rauhassa ja kiusaaja pääsee uuteen ympäristöön missä mahdollisesti pääsee irti kiusaamiskierteestään henkilökunnan valvonnan alla.

En näe mitään syytä miksei näin voitaisi toimia yleisellä tasolla. Muutenkin koulusta erottaminen määräajaksi, jälki-istunnot ja muu yleinen kurinpito pitäisi olla käytössä huomattavasti enemmän kuin nyt.

Apinat on laskeutuneet puusta jo sen verran aikaa sitten, että voidaan edellyttää lapsiltakin laumassa tiettyä käytöstä ja mikäli sitä ei löydy se opetetaan.
 
Omasta mielestäni pitäisi olla selviö, että koulukiusaaja on se joka vaihtaa koulua. Se ratkaisee kaksi ongelmaa. Kiusattu saa jatkaa rauhassa ja kiusaaja pääsee uuteen ympäristöön missä mahdollisesti pääsee irti kiusaamiskierteestään henkilökunnan valvonnan alla.

Eiköhän tuo taida jo nykypäivänäkin olla laissa, että häirikkö erotetaan koulusta joko siirtämällä toiseen kouluun tai kotiopetuksen piiriin.

Kynnys tähän toimenpiteeseen sitten kunnilla ja opetushallinnolla on oma asiansa, että kiusatun perhe "vapaaehtoisesti" muuttaa itse. Tässä tapauksessa edellämainitut hierovat käsiään, sillä vapaaehtoinen muutto ratkaisee sillä julkisella puolella monta kärpästä.
 
Aikamoista tekstiä saa lukea muutamalta käyttäjältä, alla vielä yksi mikä jäi kaivelemaan..

Ala-asteella olin kiusaaja, mutta se oli kovin harmitonta vielä, ylä-asteella osin vaihtui osat.

Omasta mielestä tässä myös hyvä esimerkki, eletään uskossa että oma kiusaaminen oli "kovin harmitonta".
 
Taitaa nimimerkeillä BOT ja Trevor Byron olla itsellään jonkunlaista koulukiusaamistaustaa kun noin innokkaasti puolustavat kiusaajia. Tuon paskan kokeneena en ole samaa mieltä asiasta noiden kahden nimimerkin kanssa.

Totta kai kokemukset vaikuttaa mielipiteeseen, itse olin koulussa aina se pienin ja siksi muakin kiusattiin, tai sanotaan näin että yritettiin.

Olin vain siitä vittumainen luonne että mua ei paljoa napostellut jos mua yritettiin kiusata, vedin rehellisesti turpaan toki sillä seurauksella että tappeluksihan se meni ja itsekkin aina osumaa otin, mutta niin se vain kiusaaminen loppui.

Omalla luonteella on paljon tekemistä näiden asioiden kanssa, jos on alistuva ja syrjäänvetäytyvä luonne niin lopputulos on usein kuten sanoit itsestäsi. Siitäkin pääsee eroon mutta vaatii työtä ammattilaisen kanssa ja itse aloittaisin siitä että "miksi näin on", "miksi olen tälläinen", "millainen lapsuus minulla on ollut", sieltä nämä asiat yleensä juontaa juurensa ja kaikki ei ole henkisesti yhtä vahvoja, mutta kun tietää omat heikkoudet ja asioiden juurisyyt niin se helpottaa pääsemään eteenpäin.:tup:
 
Omalla luonteella on paljon tekemistä näiden asioiden kanssa

Lapset ja nuoret ovat vielä kehittymässä myös varmaan luonteen ja henkisen vahvuuden osalta. Itse olin lapsena ja teininä kohtuullisen ujo ja varovainen luonne. Se on huomattavasti muuttunut vuosien varrella, ei tietenkään täysin.

En ole ollut kiusattuna tai kiusaajana, mutta en myöskään aktiivisesti puuttunut näkemääni kiusaamiseen. Se onkin varmaan osa ongelmaa, etteivät muut oppilaat uskalla puuttua kiusaamistilanteisiin. Nykyään vahvemman itsetunnon ynm. myötä en hirveästi sivusta seuraile jos näen jotain tälläistä tapahtuvan.
 
Lapset ja nuoret ovat vielä kehittymässä myös varmaan luonteen ja henkisen vahvuuden osalta. Itse olin lapsena ja teininä kohtuullisen ujo ja varovainen luonne. Se on huomattavasti muuttunut vuosien varrella, ei tietenkään täysin.

En ole ollut kiusattuna tai kiusaajana, mutta en myöskään aktiivisesti puuttunut näkemääni kiusaamiseen. Se onkin varmaan osa ongelmaa, etteivät muut oppilaat uskalla puuttua kiusaamistilanteisiin. Nykyään vahvemman itsetunnon ynm. myötä en hirveästi sivusta seuraile jos näen jotain tälläistä tapahtuvan.

Olen samaa mieltä ja sillä kasvatuksella on myös suuri merkitys lapsen kehittymisessä. Sopivassa suhteessa ankaruutta ja vapautta olla lapsi, liika holhoaminen ja kädestä pitäen tukeminen tuntuu tänäpäivänä olevan suurin ongelma. Lapsilla ei ole koskaan tylsää, ei ongelmia ja saavat aina kaiken mitä haluavat niin eivät sitten osaa puolustaa itseään kun sen tarve tulee.

Ei ehkä noin mustavalkoisesti mutta kyllä mä pidän itseäni juuri tälläisenä vain sen takia mitä olen lapsuudessa kokenut, mua ei autettu missään ja piti pärjätä omillaan kun alkoholisti vanhempia kiinnosti kaikki muu paitsi 4vuotias poika ja juuri sen takia luonne on että minä pärjään omillani ja mulle ei vittuilla, ainakaan ilman seurauksia. Kääntöpuolena empatia tuntemattomia ihmisä kohtaan on huono koska sitä ei ole minuakaan kohtaan ollut, sitä olen oppinut käsittelemään mutta vaatii jatkuvasti työtä ja helposti tuomitsen ihmiset tietämättä tarkemmin taustoja.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 836
Viestejä
4 548 661
Jäsenet
74 850
Uusin jäsen
Max-fix

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom