Opetusministeri ainakin toivoo, että koulukieltoa kuitenkin käytännössä yhä noudatetaan, vaikka pakko ei ole:
Juuri näin. Totaalinen koulukielto kaatui siihen, että valmiuslaissa ei, eikä sen esitöissä, ole riittävän selvästi määritelty mitä ovat kriittiset alat (ts. ei ole listaa ammateista). Tämän vuoksi oikeus lähiopetukseen on oltava ikäluokassa kaikilla, tai ei kellään. Kyse on siis yhdenvertaisuudesta.
Nyt kuitenkin kysymys on oikeudesta lähiopetukseen. Hallitus edelleen ohjeistaa, että tätä oikeutta tulisi käyttää vain, jos on pakko. Ts. Jos on mahdollista järjestää lapsen hoito kotona, lapsen tulee jäädä kotiin.
Opetusministerin suorasanainen ohje on: ”Mikäli lapsesi on varhaiskasvatuksessa tai 1-3 vuosiluokilla, älä vie häntä lähiopetukseen, ellei ole pakko.”
Se, mitä pakko tarkoittaa, on vanhemman, ei kunnan/kaupungin punnittava asia. Jos vanhemman on mielestään mistä tahansa syystä pakko saada lapselleen lähiopetusta, kunnalle sitä ei tarvitse millään lailla perustella.
Esim. jos ei pälli kestä, niin kyllä silloin lapsen on parempi olla koulussa. Jos ei saa hoitoa tai valvontaa järjestettyä, on parempi olla koulussa kuin yksin (ellei ole poikkeuksellisen kypsä lapsi, tai vanhempi lapsi hänen kanssaan).
Mutta vaikka suomalainen luterilainen työmoraali on vahva, niin ehkä kuitenkin kannattaa ajatella enemmän lapsen, kuin työnantajan etua, jos itse on etätöissä kotosalla.
Viimeksi muokattu: