Luvut ovat ala- ja yläpäästä otettuja. Esim. täysin tarkkaa lukua tyypillisen kausi-influenssan kuolleisuudesta ei ole, vaan kaikki arviot pyörivät samassa luokassa lähteestä riippumatta (joitain satoja, korkeintaan tuhat). Laskuissa otin tietty nämä huomioon, siksi laskinkin riskit vähintään/korkeintaan -tyylillä.
Tiedämme aika tarkkaan, että tyypillisesti kausi-influenssaan sairastuu suomessa n. 10 % väestöstä. Voidaan toki käyttää pienempää prosenttia, vaikka kymmenen kertaa pienempää mitä lääkärikirja Duodecimissa oli mainittu, eli yksi prosentti kymmenen sijaan; 550 000 sairastuneen sijaan olisikin maagisen vähän, vain 50 000 kausi-influenssaan sairastunutta. Tällöin vaikka käyttäisimme kymmenen kertaa pienempää määrää kausi-influenssan kokonaissairastuneista, silti koronavirus on moninkertaisesti (n. 2–22 kertaa) tappavampi kuin kausi-influenssa, jos se leviää samalla tapaa kuin normaali kausi-influenssa.
Epävarmuustekijät ovat yksi ongelma,ja kasvavat mitä pidemmälle laskutoimitusta viedään. Mutta se suurin pointti ei ollut se, vaan se että verrataan kahta eri asiaa kuvaavaa lukua. Jos koronaviruksen luku perustuu laboratoriovahvistettuihin tapauksiin ja influenssan luvun arvioon kokonaisuudessaan tautiin (joka on useinmiten varsin lievä) sairastuviin, niin ollaan jo lähtökohtaisesti moninkertaisesti eri luvuissa.
Samoin kuolemantapauksiin johtuu yhtä isoja tulkintaeroja. Lasketaanko vain kuolemat, missä on tilastoituna peruskuolinsyynä influenssa? Vai myös jälkitaudit? Vai katsotaanko vain influenssa-ajan lisäkuolleisuutta? Ongelma ei siis ole vain saatavilla olevan tiedon epätarkkuus, vaan se eri lähteistä ja asiayhteyksistä poimitut luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia edes teoriatasolla, vaikka oletettaisiin niiden olevan sinänsä täysin oikein. Kausi-influenssan kuolleisuus kasvaa valtavasti yhtä lailla , jos tarkastellaan vain virallisesti diagnosoituja tapauksia.
Tähän sitten vielä lisänä se, että koronaviruksen vaarallisuudesta ei kenelläkään ole kovin luotettavaa tietoa, koska tapauksia on vain vähän Hubein, saati sitten Kiinan ulkopuolelta, ja kansainvälisessä vertailussa on aika monta huomioitavaa tekijää. Ei ole järkevää verrata käytännössä Hubein (eri määritelmällä laskettua) kuolleisuus lukua Suomen eri määritelmällä laskettuun lukuun, ja olettaa että lopputulos on sovellettavissa Suomeen. Hubein kuolleisuus on valtavasti suurempaa verrattuna mihinkään muuhun alueeseen.
Sitten kun kaikkia näitä lukuja aletaan kertomaan keskenään, niin virheet moninkertaistuvat niin, että lopputulos on epätarkempi kuin valistunut arvaus ilman matematiikkaa.
Olet oikeassa, että vaikka Suomessa tuliskin noin 91 000 vakavaoireista koronaviruspotilasta – jos korona leviää samalla tavalla kuin tyypillinen kausi-influenssa – niitä kaikkia ei hoidettaisi tehohoidossa. Onko sinulla antaa lähdettä sille, paljon keuhkokuumeeseen sairastuneista hoidetaan tehohoidossa ja/tai hengityskoneessa Suomessa? Olisi mielenkiintoista nähdä paljon se prosentti on.
En tiedä prosenttia tai promillea tähän, mutta hyvin hyvin pieni osa se on. Suurin osa keuhkokuumeista hoidetaan kotona. Suurin osa sairaalahoitoa vaativista hyvin hyvin pieni osa tarvitse tehohoitoa, ja nekin vain osaksi sairaalassaoloaikaa. Käytännössä mitään sairautta, oli se kuinka vakava tahaansa, ei hoideta ensisijaisesti teho-osastolla, vaan sinne viedään ne erittäin huonossa tilassa syystä tai toisesta olevat.
Toki minulla ei ole mitään tietoa siitä onko COVID-19, ta sen jälkitautien, aiheuttavat keuhkokuumeet keskimäärin miedompia vai vakavampia vai samanlaisia kuin muut. Ja juuri siksi en lähde laskemaan summittaisten lukujen perusteella näennäisen tarkkoja vastauksia. Mutta sitä se ei poista, että keuhkokuumetapausten ja päivittäisten tehohoitopaikkojen vertaaminen toisiinsa ei ole mielekästä.
Ja eikös nuo mainitsemani 228 tehohoitopaikkaa ole ihan normaaleja tehohoitopaikkoja, eikä mainitsemiasi "päivittäisiä tehohoitopaikkoja"?
Kyllä, normaaleja paikkoja, jotka ovat käytössä päivittäin, ei kertakäyttöisiä. Jos epidemia kestää vaikka puoli vuotta niin meillä on noin 40 000 tehohoitovuorokautta niitä tarvitseville. Toki yksittäinen potilas voi tarvita enemmän kuin yhden, mutta ei kuitenkaan missään nimessä koko aikaa. Ja tämä on hyvin summittaista matematiikkaa myös, mutta kyse on nyt suuruusluokasta. Edelleen, mitään sairautta ei hoideta ensisijaisesti teholla. Sinne viedään hetkeksi pahimman ajaksi, ja sitten siirretään tavalliselle osastolle toipumaan.
MInulla ei ole asiantuntemusta alkaa arvioida kuinka monta tehohoitovuorokautta COVID-19 voi missäkin skenaariossa aiheuttaa millään hyödylliseksi laskettavalla tarkkuudella. Eikä kovin hyvällä tarkkuudella ole oikeasti edes parhaimmilla asiantuntijoilla. Mutta sen voin sanoa, että 91 000 potilasta ja 228 paikkaa tason vertailu on em. tekijöistä johtuen satoja, tuhansia tai kymmeniä tuhansia kertaisesti väärää suuruusluokkaa mm. em. tekijöistä johtuen.
Lisäksi jos resursseista puhutaan, niin pitäisi myös huomioida kyky niiden kasvattamiseen tarvittaessa ja tällöin pitäisi puhua lisähoitovuorokausista, eikä hoitovuorokausista. Osittain (ei tietenkään missään nimessä kokonaan) mahdolliset COVID-19 hoitotarpeet ovat pois muista hoitotarpeista, vaikka tässäkin ketjussa on esitetty, että näin ei olisi. Kuitenkin tämäkin virus "kilpailee" kaikkien muiden virusten, bakteerien ja muiden sairausten kanssa ensisijaisesti samoista huonokuntoisista vanhuksista, syöpäpotilaita ja muista heikkokuntoisista. Virus ei tapa sattumanvaraisesti x % tartunnan saaneista, vaan ensisijaisesti niitä, jotka olisivat kaikista todennäköisimmin kuolleet myös muista syistä, ja vie sairaanhoitoon eniten niitä, jotka todennäköisimmin olisivat päätyneet sinne muista syistä (tai ovat siellä jo). Selkeyden vuoksi ettei joku käsitä väärin: Ei, tämä ei tarkoita, ettei näiden ihmisten hengellä olisi väliä - sen sijaan se kyllä tarkoittaa, että iso osa näistä ihmisistä on terveydenhuollon potilaita joka tapauksessa, eikä näin suoraan kasvata hoitopaikkatarvetta.
Edit: Niin lisäksi tietysti melkeinpä kaikki järkevät toimenpiteet, joilla COVID-19 epidemiaa hillitään, hillitsevät samalla myös kaikkia muita tartuntatautiepidemioita, joka on tietysti myös resurssien kannalta hyvä asia.