Jokainen voi miettiä asian omalle kohdalleen - tulisiko antaa minun (iso)äitini/(iso)isäni kuolla sen vuoksi, että Suomi menestyisi taloudellisesti paremmin? Kärjistettyä, mutta tämä se valinta lopulta on, olivat todennäköisyydet mitä tahansa.
Kyse ei ole siitä, että menestyisikö Suomi paremmin, vaan siitä, että onko kohta sitä yhteiskuntaa, jossa olisi hyvä elää myös tulevaisuudessa. Jos koko palvelusektori menee konkkaan, niin aika heikkoa voi olla terveydenhuollon taso ja sillä tulee olemaan vielä paljon suuremmat vaikutukset kuolleisuuteen kuin koronalla ikinä. Tahallista kärjistystä tämäkin, koska en minä eikä kukaan muukaan tiedä, miten homma tulee menemään.
Iäkkäät noin keskimäärin ovat jo tehneet rauhan oman kuolevaisuutensa kanssa ja ovat liikkeellä asenteella, että mikä tahansa voi olla kuolemaksi. Näkeehän sen siitäkin, miten piitaamattomasti monet ikäihmiset näyttävät karanteeniin suhtautuvan.
Eikä tarvitse tulla viisastelemaan, että kyllä se kello äänessä muuttuu, kun tilanne tulee omalle kohdalle, koska se tavallaan tuli jo. Se läheinen, jonka suhteen olin eniten huolissani, sairasti jo laboratoriovarmistetusti koronan. Kuuluu useampaan riskiryhmään, mutta tauti oli lievä, esim. kuume ei käytännössä noussut merkittävästi, vaan pysyi alle 38. Ei siis riskiryhmiin kuuluminenkaan automaattisesti tarkoita taudin vievän teholle.