Ja rajoitustoimissa pitäisi aina miettiä hyötyä vastaan haittoja, ei sitä että miten saadaan rajoitettua mahdollisimman paljon asioita. En siis sano, ettei mitään rajoitustoimia saada tehdä jos ne arvioidaan hyödyllisiksi. Mutta kun tuntuu, että osa haluaa nyt äkkiä kouluja ja päiväkoteja suljettavaksi vaikka vaikuttavuusarviot sanoisivat että tästä ei ole hyötyä. Lisäksi yhteiskunnallisten ja taloudellisten kustannuksen tartuntojenkin suhteen on aina se vaihtoehtoiskustannus.
Ylipäätään tuntuu, että keinojen ja vaikutusten arvioinnissa on molempiin suuntiin melkoinen vahvistusvinouma.
A) Ne joiden mielestä järeitä toimia tarvitaan:
1) Järeitä toimia tehdään -> Kaaos = Olin oikeassa, siinäs miten vakava juttu tämä on.
2) Järeitä toimia tehdään -> Ei kaaosta = Olin oikeassa, toimet pelastivat meidät.
3) Järeitä toimia ei tehdä -> Kaaos = Olin oikeassa, miksi ette kuunnelleet minua.
4 )Järeitä toimia ei tehdä -> Ei kaaosta = Olin oikeassa, selvittiin tuurilla.
B) Vastaavasti ne joiden mielstä ei tarvita:
1) Järeitä toimia tehdään -> Kaaos = Olin oikeassa, ei auttanut panikointi.
2) Järeitä toimia tehdään -> Ei kaaosta = Olin oikeassa, turhaa panikointia.
3) Järeitä toimia ei tehdä -> Kaaos = Olin oikeassa, vältettiin sentään toimien haittapuolet, kun kaaos oli väistämättä edessä.
4) Järeitä toimia ei tehdä -> Ei kaaosta = Olin oikeassa, ihan turhaa panikointia.
Pointti on, että kyllä niitä toimia kannattaa ihan oikeasti pohtia, eikä vaan tehdä jotain, koska pitää tehdä jotain.
TLDR: Homma ei ole niin yksinkertaista, ja on ihan hyvä, että keinojen hyötyjä vs. haittoja pohditaan.