Koira ihmisen paras ystävä

Ei ne rescue-koirat kai yleensä vaikeita ole. Meidän poitsu on ainakin niin hyväluontoinen ja iloinen kaveri kuin vaan koira voi olla (podenco-mix) ja tuttavien rescue-tapauksistakin kuullut pelkkää positiivista.

Meillä oli rescuekoira, jolla menneisyydestä oli jäänyt jotain traumoja. Esim pennutettu oli liian nuorena ja monien koirien kanssa ei tullut toimeen. Hihnassa ei ollut tottunut olemaan ja alkuun veti aivan tajuttomasti. Erittäin ihmisrakas kaveri kyllä oli.
 
Meillä oli rescuekoira, jolla menneisyydestä oli jäänyt jotain traumoja. Esim pennutettu oli liian nuorena ja monien koirien kanssa ei tullut toimeen. Hihnassa ei ollut tottunut olemaan ja alkuun veti aivan tajuttomasti. Erittäin ihmisrakas kaveri kyllä oli.

Rescuekoirat ovat kyllä täydellisiä mysteerejä: koskaan ei tiedä mitä saa. Kokemattoman ei missään tapauksessa pitäisi ottaa rescuekoiraa. Vaikka siellä koirapuistossa näkeekin kilttejä ja hyvinkäyttäytyviä rescueita todellisuus on aivan muuta; vaikeat tapaukset joutuvat kiertopalkinnoiksi ja sitten lopetetaan jossain vaiheessa.
Pentuaika on koiran kaikkein tärkeintä aikaa ja leimautuminen ihmiseen tapahtuu muutaman ensimmäisen kuukauden aikana. Pentuna koetut traumat voivat seurata koiraa koko elämän.
Sitten pakollinen anekdootti: Minulle tuli hieman yli kolmen kuukauden ikäinen sekarotuinen(labbista yms) pentu, joka oli ollut lapsiperheessä alle kuukauden. Koira vaikutti ihan normaalilta hyperaktiiviselta pennulta kunnes tuli aika mennä nukkumaan. Illalla pentu sai totaalisen raivokohtauksen ja kävi päälle hampaat irvissä, mikä on tietysti täysin epätavallista neljän kuukauden ikäiselle koiralle. Ilmeisesti koira oli aina nukkumaan mennessä suljettu johonkin tai kohdeltu muutoin huonosti, ja koira siis yhdisti sänkyyn menemisen johonkin negatiiviseen kokemukseen.
Loppujen lopuksi pennusta kasvoi erinomainen koira, vaikka usko meinasi loppua moneen kertaan. Valitettavasti koira kuoli alle kolmevuotiaana syöpään.
 
Tää on just vittumaisinta aikaa koiran ulkoilutukseen, kun kaikki paska paljastuu lumen alta ja rapa roiskuu. Koira on yltä päältä ravassa ja sisään tullessa saa kuivailla. Mutta ei se koiruleiden vika varsinaisesti ole. Pururadallakaan en viitsi talvisaikaan koiria käyttää, kun siellä on ladut ja vihaisia hiihtäjiä. :D
 
Onneksi oma koirani vihaa vettä, väistää kaikki lätäköt/kurakohdat ja on erittäin lyhytkarvainen. ;)

Tosin ongelmana on talvisin vaatteiden pukeminen...
 
Samoin saksanpaimenkoira kiertää kaikki vesilätäköt :)

edit: Kuraista oli tosiaan tänään lenkkeillessä.

IMG_20170326_114136.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä meidän beagletkin lätäköt kiertävät, koska eivät ilmeisesti halua että tassut kastuvat. Se ei kuitenkaan paljoa auta. Tähän aikaan vuodesta ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, kuin kävelyttää kuraista kelvin reunaa pitkin. Kesällä sitten käydään pururadalla.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt jo edesmenneet sakemannit oli vähän erilaisia, toinen väisteli kaikki lätäköt ja mutavellit, toinen taas lätsytteli oikein mielellään kaikki rapakot läpi:D

Nykyiset tappijalat taas on aina tassut ja maha kurassa. Takapihalla sitten pyyhkeen kanssa pahimmat kurat pois..
 
Onneksi oma koirani vihaa vettä, väistää kaikki lätäköt/kurakohdat ja on erittäin lyhytkarvainen. ;)

Tosin ongelmana on talvisin vaatteiden pukeminen...
:D Meillä toinen koira vihaa vesisadetta ja lätäkköjä ja on aina surkeana, jos lähdetään vesisateella lenkille , toinen suorastaan rakastaa vettä ja kuraa, eikä ole moksiskaan. Toinen on rotukoira, toinen monirotu (Springer spaniel vs Podenco-mix). Nyt kelit vaan on sellaiset, että ihan sama käveleekö lätäköissä vai ei, hiekkaa on joka paikassa ja kumpikin sitä kantaa sisään.
 
Kyllä se on hienoa seurata tuollaista syksyllä syntyneen koiranpennun tutustumista kevääseen

Asiat jotka jännittää tai kiinnostaa/pelottaa

-tuulen kuljettamat lehdet
-linnut
-peuranpaska
-sula nurmikko
-huojuvat kuuset
-puroissa soliseva vesi

Asiat jotka ei kiinnosta:

-käskyt
-luoksetulo
-harkittu liikkuminen maastossa
 
7v uroskoiralla oli verta virtsassa. On sairastanut joskus aiemmin virtsatulehduksen samoilla oireilla, mutta nyt verisyys hävisi yhden lenkin jälkeen ja sen jälkeen veri on ollut taas normaalia. Olisikohan tuo voinut olla joku virtsakivi, joka on aiheuttanut verisyyttä? Vehkeissä ei näkynyt mitään haavoja/naarmuja.

Koiralla ollut kerran aiemmin struviittikiviä, joiden vuoksi syötettiin jokunen kuukausi jotain erityisruokaa pari-kolme vuotta sitten.

Pitää seurailla vielä ja soitella huomenna virka-aikana eläinlääkäriin.
 
Viimeksi muokattu:
7v uroskoiralla oli verta virtsassa. On sairastanut joskus aiemmin virtsatulehduksen samoilla oireilla, mutta nyt verisyys hävisi yhden lenkin jälkeen ja sen jälkeen veri on ollut taas normaalia. Olisikohan tuo voinut olla joku virtsakivi, joka on aiheuttanut verisyyttä? Vehkeissä ei näkynyt mitään haavoja/naarmuja.

Koiralla ollut kerran aiemmin struviittikiviä, joiden vuoksi syötettiin jokunen kuukausi jotain erityisruokaa pari-kolme vuotta sitten.

Otettiin virtsanäyte nyt joka tapauksessa varalta, pitää seurailla vielä ja soitella huomenna virka-aikana eläinlääkäriin.

Riippuu varmaan että miten paljon sitä verta on. Mun koiralla tuli viime vuonna aina välillä muutama tippa verta lattialle vehkeistä ja kysyin siitä eläinlääkäriltä joka sitten vaan kysyi että onko koiralla machoilupiirteitä ja että on ihan normaalia hormonitoimintaa. Mutta tuo nyt siis "muutamalla tipalla verta" eli jos on enemmän niin sitten ehkä jotain ihan muuta.
 
Riippuu varmaan että miten paljon sitä verta on. Mun koiralla tuli viime vuonna aina välillä muutama tippa verta lattialle vehkeistä ja kysyin siitä eläinlääkäriltä joka sitten vaan kysyi että onko koiralla machoilupiirteitä ja että on ihan normaalia hormonitoimintaa. Mutta tuo nyt siis "muutamalla tipalla verta" eli jos on enemmän niin sitten ehkä jotain ihan muuta.

Ensimmäisessä jalannostossa virtsa oli punaista, mutta määrä oli aika pieni (tietäen miten nopeasti pienikin määrä verta värjää virtsan punaiseksi), seuraavassa lirussa osa normaalia ja osa punertavaa ja sen jälkeen tulikin jo ihan normaalia taas. Näki kyllä juuri naapurin tyttökoiran juuri ennen kuin verivirtsaisuus alkoi, joten tuota hormonituotantoakin vähän epäilin...
 
Koiralta lähti kulkuset muutama viikko takaperin. Tötterön kanssa elämä sujui ihan hyvin, ja turvotuskin tuntui laskevan. Toki koko ajan huomasi, että tietyissä asennoissa haava oli kipeä. Nyt kun koira on ollut muutaman päivän ilman tötteröä, on se tietysti nuollut ja järsinyt haavaa ihan urakalla, ja rupi haavan päällä on irronnut. Haavassa on sulavat tikit, jotka eivät ainakaan vielä ole kaikki irronneet, joten olen vähän olettanut että ne tikit on se syypä mikä koiraa ärsyttää. Nyt näyttäisi siltä, että haava-alue on alkanut kevyesti turpoamaan ja punottamaan. Kassit näyttää ulkoisesti taas suurinpiirtein yhtä isolta kun ne olivat kulkusten kanssa, kun ne välillä jo olivat selvästi pienentyneet. Hitto jos tuo nyt tulehtuu, eläinlääkäri ei antanut antibiootteja heti leikkauksen yhteydessä.

Netistä lukeman perusteella joillain koira on "parantunut" kastroinnista muutamassa päivässä. Tässä meidän tapauksessa ei ole mennyt ihan niin helposti.
 
Netistä lukeman perusteella joillain koira on "parantunut" kastroinnista muutamassa päivässä. Tässä meidän tapauksessa ei ole mennyt ihan niin helposti.

Meillä pari narttua noin kuukausi sitten kastroitiin eli kohdun ja munasarjojen poisto. Nuoria molemmat eli 2-3 v. Nuoremmalla lyhyt elvytys anestesian loppuvaiheessa (oli itse asiassa elämän 4. tai 5. anestesia eli varmaan nyt lipsahti vähän liikaa unihiekkaa vaan lääkärillä, kun 2,5 kiloinen narttu kyseessä). Hyvin kipeä oli myös tämä pienempi 1.-2. post-operatiivisena päivänä, jopa siten etteivät määrätyt tulehduskipulääkkeet riittäneet vaan tarvitsi tramadolia (onneksi oli jemmassa aiemmalta kotona, kun tällä oli vuosi sitten rankempi episodi ja toipilasvaiheessa näitä tarvitsi). Epäilin olisiko jokin kylkiluu rapsahtanut rikki elvytyksessä, mutta aristi kyllä enemmän itse leikkausaluetta. Itse paraneminen meni hienosti, sulamattomat tikit pinnasta poistettiin suunnitellusti ja pari kertaa piti perusvoidetta iholle sipaista. Muutaman päivän olivat varovaisempia ja sitten lähinnä ärsyyntyivät suppiloista ja, jos yritti leikkausalueelta nostaa ilmaan... Jos punoitus uroksellasi ulottuu noin yli 1 cm haavan reunasta, pitää varmaan antibioottia lähteä hakemaan. Pienempi noin karkeasti sopii tikkien ärsytykseen, monesti myös turvotusta ilmaantuu normaalistikin... Mittaa kuume ja laita kuva vaikka tänne, jos mietityttää.
 
Meillä vietettiin pojan 6kk juhlaa tämän kuun 11. päivä. Kaikki on menny hienosti, on opittu sisäsiistiksi ja tuhojakin tehty yllättävän vähän; yhden keinutuolin tuhonnut ja vähän syönyt ikkunalautoja mutta siinäpä se. Juhlapäivän kunniaksi otettiin mitatkin ylös. Synttäripäivänä painoa oli 50,1kg ja säkä 68cm. Tosin tällä hetkellä rodunomaisesti perse kasvaa korkeutta säkää nopeammin joten korkeus oli 68/74cm. Yritettiin vielä ottaa 6kk kuva samalla tavalla kuin ensimmäinen foto kotiintuloillasta.

 
Kevät tulee ja aivotoiminta minimiä kun tahtoo toi toinen pää sekoittaa rutiinit. Viikon verran ollut nyt vähän levotonta: ruoka ei maistu (toki makupalat ja muut kelpais, muttei kuivamuona), käyttäytyminen sisällä hieman levotonta ja pihalle olisi aina kova halu (nuoleskelee muiden kusia ulkona kun silmä välttää). Ikää poitsulla nyt n. 2v 8kk. Ei oo aiemmin ollut tämmöistä. Ruoka kadonnut aina samantien ku kupille luvan saanut. Tänäänkin aamuruokaa kävi nuuskimassa ja kun ei kelvannut käveli eteiseen makaamaan. Noh kuppi ruokineen pois kun ei herralle kelvannut ja kohta katsotaan joko iltaruoka maistuisi näin paaston jälkeen. Pari kertaa repinyt kinkkumakkaraa ja laittanut nappuloidan alle, niin silloin kelvannut, mutta eipä jaksa alkaa leikkimään. Ja eipä toi pieni laihdutus ole pahaksi, kun huomaamatta paino noussut liikaa muutenkin.
 
Tosta koiran kurasuudesta ja pesemisestä tuli mieleen että pesettekö ihan normi suihkussa vai onko jotain erityisjärjestelyjä? Meillä tuota sakemannia pestään lähes joka lenkin jälkeen tähän aikaan vuodesta ja suihkun kaivoon laitettu filtteri on tukkeessa vähän väliä. Aika reilusti santaakin sinne kertyy.
 
Ei sinänsä hylätty koira, mutta meille tuli joskus koira jonka isäntä oli kuollut vanhuuteen. Maaseudulla eläneen 1,5v sakemannin koulutus oli suunnilleen siinä, että se oli sisäsiisti. Se oli myös käynyt toisessa perheessä mutkan, mutta ei tullut toimeen muiden koirien kanssa. Koira oli palautettu kasvattajalle ja hän oli etsinyt uutta omistajaa. Ei siis mikään ihanteellinen lähtökohta.

Koira haukkui ja koitti purra kaikkea pyörivää (auton renkaat, lastenrattaiden pyörät, polkupyörät) ja lisäksi yritti näykkiä housun lahkeita. Lisäksi koira veti autoja nähdessään niin kovaa että oli pakko käyttää vahvarakenteisia valjaita. Kirjaimellisesti veti niin kovaa, että pelkäsin kuristavan itsensä hengiltä. Sillä oli myös niin kova hinku päästä omaan autoon sisälle, että raapi vaikka ovesta maalipinnan (traumoja pentuajalta?).

Koira kuitenkin oppi hyvin kokemattomankin käsissä (olen toki ollut tekemissä erilaisten ja eri kokoisten koirien kanssa pienestä pitäen, bostoneista kaukkareihin ja kaikkea väliltä). Lisäksi yllä mainitut ongelmakohdat sai kesytettyä, mutta koira ei tuntunut sopeutuvan uuteen asuinympäristöön maaseudun jälkeen. Lopulta kun perheeseen tuli lapsi ja se alkoi kontata alkoi epäilys ettei koira sopeudu lapsiin. Alkoi muistuttamaan vastaava kyräilyä kuin äitini labradoria kohtaan.

Tämän jälkeen etsittiin itse sopivaa luovutuskohdetta kokeneemmalle omistajalle ja parempaan elinympäristöön eli mihin oli jo tottunut pentuaikana. Uusi koti löytyi itäisestä Suomesta. Uusikin omistaja joutui turvautumaan ammattikouluttajan apuun koiran jatkokoulutuksessa. Koira kuitenkin sopeutui uuteen perheeseen, jossa ei ollut pieniä lapsia, pääsi lähelle luontoa eikä ympärillä ollut ylimääräisiä virikkeitä.

Haikein mielin joutui luopumaan koirasta joka oli jo ehtinyt olla muutaman vuoden perheessä, mutta toisaalta iloinen että pääsi sellaiseen elinympäristöön, jossa pääsee nauttimaan elämästä ilman stressiä.

Tosiaan tällä haluaisin alleviivata sitä, vaikka en itse ollut oikeastaan ensikertalainen, niin en ottaisi ensimmäiseksi koiraksi koiraa, jonka historia ei ole täysin tiedossa tai jos on ollut historiaa ongelmista.
 
Viimeksi muokattu:
Tosta koiran kurasuudesta ja pesemisestä tuli mieleen että pesettekö ihan normi suihkussa vai onko jotain erityisjärjestelyjä? .
Mulla käytössä näillä rapakeleillä sadetakki ( http://wuf.fi/data/tuotekuvat/21697_219442737_iso.jpg ). Toki karvoitus hieman erilainen sheltillä kuin sakulla. Vähän ilmasta riippuen pyyhkinyt kainalot, tassut ja nivuset vain pyyhkeellä tai sitten suihkuttanut koiruutta. Karvat kerään lattiakaivon ritilästä samantien jos ne siihen jää. Hiekkaa toki löytyy kaikkialta näillä ilmoilla, mut kai ne viemäristä menee? Imuri imee muualta.
 
Ensimmäisessä jalannostossa virtsa oli punaista, mutta määrä oli aika pieni (tietäen miten nopeasti pienikin määrä verta värjää virtsan punaiseksi), seuraavassa lirussa osa normaalia ja osa punertavaa ja sen jälkeen tulikin jo ihan normaalia taas. Näki kyllä juuri naapurin tyttökoiran juuri ennen kuin verivirtsaisuus alkoi, joten tuota hormonituotantoakin vähän epäilin...

Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvuhan sieltä todettiin, eläinlääkäri sanoi että kuulemma tuommosille keski-ikäisille uroskoirille todella yleistä varsinkin jos naapurin narttu sattuu tulee vastaan - meidän koirallahan oireet alkoi välittömästi kun narttu tuli vastaan lenkillä. :D Kuulemma voi samantien eturauhanen turvota siihen malliin, että oireet tulee esille vähän ajan sisällä kun keväthormonit hyrrää.

Turvonnut eturauhanen aiheuttanut virtsaputkien ahtaumaa, joka taas aiheuttanut sen, ettei virtsarakko tyhjene kunnolla ja tulehdushan siitä tulee. 10 päivän jarru koiralle niskaan ja antibioottikuuri päälle ja homma pitäisi olla sillä selvä. Eipä ole tullut aikaisemmin mieleen, että nämä koiraraukat kärsisi samoista vaivoista kun keski-ikäiset miehet... :D
 
Eipä ole tullut aikaisemmin mieleen, että nämä koiraraukat kärsisi samoista vaivoista kun keski-ikäiset miehet... :D

Siis onko ihmisillä jotain tuollaista, että pikkublondi kävelee ohi tiukoissa treenipöksyissä ja kikkeli turpoaa ja aiheuttaa jotain tulehduksia? Ei kai se nyt keski-ikäisillä ihan noin vaan ota eteen? Vai meinasitko vaan noita eturauhasongelmia ylipäänsä? Ei liity mitenkään ketjuun mutta pitäähän tämä asia selvittää kun itselläkin alkaa lähenemään ne vuodet jolloin on jollain tulkinnalla keski-ikäinen...
 
Kura-ongelmaan: Helsitar - sademantteli -> tuolta on kahdelle Kaliforniasta otetulle rescue-koiralle (who rescued who?) rapakelejä varten takit hommattu. Menee sitten vain lähinnä tassujen puhdistukseksi, kun suurin osa mahan puolelta on suojattu.

Edit.
Autossa kulkevat omissa Kurgon bokseissaan takapenkillä.
 
Viimeksi muokattu:
Olisiko täällä kenelläkään omakohtaista kokemusta panosteiitista? Vahva epäilys että meillä on sitä. Koira ontuu toista etutassua vähän miten sattuu; välillä ontuu vähän, välillä todella pahasti ja välillä ei ole mitään vikaa. Olen painellut kipeää tassua ties mistä mutta ei arista eikä valita, mitään traumaa ei ole sattunut. Jos jatkuu vielä alkuviikosta niin sitten eläinlääkärille.
 
Lääkärissä kannattaa käydä jos vain budjetti kestää, ja jos oireet yhtään pahenee, sitten pössit fyrkat lomarahastosta ja lääkäriin. Koirat on monesti siitä vittumaisia, että yrittävät olla kovia jätkiä ja salata kaikki kivut ja ongelmat, ihan kuten ihmismiehet. :(
 
Oisko koira-alan ammattilaisilla vähän antaa vinkkiä? Oon koittanut googletella, mutta ohjeet ovat pääosin koiranomistajille ja pitkän aikavälin ohjeita. Nyt on kuitenkin niin, että meillä on silloin tällöin erilaisia tuttavien koiria hoidossa ja yksi on semisti ongelmallinen tapaus jota en ehkä osaa tulkita ja käsitellä. Kyseessä on sileäkarvainen noutaja, uros, joka jo lähtökohtaisesti on vaikea rotu ja kun koira ei ole omakaan. Varsin hyvin koulutettu, älykäs ja sympaattinen rotjake. Ikävähän se aina meinaa tulla kun se lähtee takaisin omistajalleen, eli ei siinä mitään, tervetullut vieras.

No mutta siis. Rotukuvauksen luettuani olen lähtenyt siitä, että suurin osa "ongelmista" nyt vain kuuluu rotuun ja ne on hyväksyttävä, eli ääretön sosiaalisuus, vilkkaus, nuoleminen jne. Ja osa johtuu siitä, että koira on täällä kaupungissa väärässä ympäristössä, pitäisi saada olla maanseudulla. Lisäksi varmaan on aluksi ollut stressaantunut, uudet ihmiset, uusi ympäristö jne. Mutta siis, tuo pirulainen meinaa aina alkaa nylkyttämään sekä minua, että emäntää, kun ottaa yhtään enemmän intoa alle. Aluksi ei meinannut lenkkeilystäkään tulla mitään tämän takia. Alkaa nylkyttämään ainoastaan kun ottaa kovaa kierroksia ja olisi aika laskea kierroksia, eli yleensä kun on palattu lenkiltä. Tässä vaiheessa myös perustottelevaisuus unohtuu, eli EI ei merkkaa mitään ja käytännössä olen joutunut heittämään ihan kovalla voimalla koiran menemään. Tuntuu tavallaan pahalta käyttää voimaa koiraan, mutta pakko kun ei muuten usko. Tämän jälkeen olen komentanut äkäisesti eteiseen ja pitänyt jäähyllä niin pitkään, että rauhoittuu. Ovi auki siis, jostain syystä paikka-komentoa tottelee ja siellähän katselee. Olen koittanut olla tässä asiassa täysin johdonmukainen, eli nylkytykselle nollatoleranssi, ensin pari varoitusta kun meinaa ja jos ei usko, niin sitten voimaa ja eteiseen jäähdylle.

Eli kysymys on, että onko tämä nyt oikea tapa toimia? En oikein muutakaan ole keksinyt, enkä vinkkejäkään löytänyt muita kuin itse omistajille. En tiedä tekeekö koira tuota dominoidakseen vai onko vaan joku juttu kun innostuu, mutta ainkaan mitenkään muuten tuo ei ole agressiivinen tms. Stressantunut se on varsinkin aluksi varmasti ollut kun uudet ihmiset ja uusi paikka, mutta se on ollut täällä jo useasti ja mielestäni sen stressitaso on nyt laskenut (osaa esim. nukkua levollisesti ilman että havahtuu joka liikkeeseen ja rasahdukseen, kuten alussa). Mitään varsinaista koulutusta ei ole alettu harrastamaan, sen verran harvoin tuo on meillä ja vissiin omistajansa harrastaa jotain tokoa tms. koska tekee aika hienojakin temppuja komennosta, mitä olen koittanut. Lenkillä on käytetty tänäänkin viisi(!) kertaa 45min (eli ihan käsittämätön määrä virtaa siinä kyllä on, ei voi vaan ymmärtää mistä se tulee), eli ei varmaan ole sen puutetta nyt-

Mut joo, kiitokset anyways jos jotain vinkkiä olisi!
 
Oisko koira-alan ammattilaisilla vähän antaa vinkkiä? Oon koittanut googletella, mutta ohjeet ovat pääosin koiranomistajille ja pitkän aikavälin ohjeita. Nyt on kuitenkin niin, että meillä on silloin tällöin erilaisia tuttavien koiria hoidossa ja yksi on semisti ongelmallinen tapaus jota en ehkä osaa tulkita ja käsitellä. Kyseessä on sileäkarvainen noutaja, uros, joka jo lähtökohtaisesti on vaikea rotu ja kun koira ei ole omakaan. Varsin hyvin koulutettu, älykäs ja sympaattinen rotjake. Ikävähän se aina meinaa tulla kun se lähtee takaisin omistajalleen, eli ei siinä mitään, tervetullut vieras.

No mutta siis. Rotukuvauksen luettuani olen lähtenyt siitä, että suurin osa "ongelmista" nyt vain kuuluu rotuun ja ne on hyväksyttävä, eli ääretön sosiaalisuus, vilkkaus, nuoleminen jne. Ja osa johtuu siitä, että koira on täällä kaupungissa väärässä ympäristössä, pitäisi saada olla maanseudulla. Lisäksi varmaan on aluksi ollut stressaantunut, uudet ihmiset, uusi ympäristö jne. Mutta siis, tuo pirulainen meinaa aina alkaa nylkyttämään sekä minua, että emäntää, kun ottaa yhtään enemmän intoa alle. Aluksi ei meinannut lenkkeilystäkään tulla mitään tämän takia. Alkaa nylkyttämään ainoastaan kun ottaa kovaa kierroksia ja olisi aika laskea kierroksia, eli yleensä kun on palattu lenkiltä. Tässä vaiheessa myös perustottelevaisuus unohtuu, eli EI ei merkkaa mitään ja käytännössä olen joutunut heittämään ihan kovalla voimalla koiran menemään. Tuntuu tavallaan pahalta käyttää voimaa koiraan, mutta pakko kun ei muuten usko. Tämän jälkeen olen komentanut äkäisesti eteiseen ja pitänyt jäähyllä niin pitkään, että rauhoittuu. Ovi auki siis, jostain syystä paikka-komentoa tottelee ja siellähän katselee. Olen koittanut olla tässä asiassa täysin johdonmukainen, eli nylkytykselle nollatoleranssi, ensin pari varoitusta kun meinaa ja jos ei usko, niin sitten voimaa ja eteiseen jäähdylle.

Eli kysymys on, että onko tämä nyt oikea tapa toimia? En oikein muutakaan ole keksinyt, enkä vinkkejäkään löytänyt muita kuin itse omistajille. En tiedä tekeekö koira tuota dominoidakseen vai onko vaan joku juttu kun innostuu, mutta ainkaan mitenkään muuten tuo ei ole agressiivinen tms. Stressantunut se on varsinkin aluksi varmasti ollut kun uudet ihmiset ja uusi paikka, mutta se on ollut täällä jo useasti ja mielestäni sen stressitaso on nyt laskenut (osaa esim. nukkua levollisesti ilman että havahtuu joka liikkeeseen ja rasahdukseen, kuten alussa). Mitään varsinaista koulutusta ei ole alettu harrastamaan, sen verran harvoin tuo on meillä ja vissiin omistajansa harrastaa jotain tokoa tms. koska tekee aika hienojakin temppuja komennosta, mitä olen koittanut. Lenkillä on käytetty tänäänkin viisi(!) kertaa 45min (eli ihan käsittämätön määrä virtaa siinä kyllä on, ei voi vaan ymmärtää mistä se tulee), eli ei varmaan ole sen puutetta nyt-

Mut joo, kiitokset anyways jos jotain vinkkiä olisi!

Väite että nylkyttäminen johtuu dominointihalusta on sama kuin sanoisi että koira on vihainen koska se haukkuu. Tietenkin joillakin koirilla nylkytys johtuu dominoinnista, mutta useimmiten kyseessä on esimerkiksi stressi tai vaikka yksinkertaisesti hyvä olo, joka sitten purkautuu nylkytyksenä.
Flatti on vaikea rotu, mutta voimankäytöllä saadaan ongelmia. Ehkä ongelmana on se, että koira saa tarpeeksi virikkeitä tavallisella lenkillä? Noutajille ei yksinkertaisesti riitä pelkkä lenkkeily, vaan niiden pitäisi saada käyttää myös päätään. Tuntematta koiraa sen tarkemmin, miten olisi esimerkiksi koirapuisto jos koira tulee toimeen toisten koirien kanssa? Tai esimerkiksi kätkemis- tai noutoleikit.
 
Joo toi voimankäyttö ei toisaan tunnu hyvältä, mutta sille oikeastaan ei ole vaihtoehtoja. En tokikaan sen enempää käytä voimaa kuin mikä vaaditaan että en saa pois, en oikein ole vaihtoehtoja tähän keksinyt. Mut pitää ehkä säätää eleitä vähemmän agressiiviseksi ja nostaa vain koira eleettömästi pois. Mites toi jäähypuoli, onko se ok? Käytännössä tuo on tuntunut rauhoituvan viidessä minuutissa, kun on pistetty jäähylle ja sen jälkeen on suorastaan enkeli.

Emäntä on harrastanut tuon kanssa erilaisa älypelejä ja minä naminpiilotusleikkiä, mutta veikkaan että se kaipaisi enemmänkin haastetta ja ulkona. Koirapuistossa olen käyttänyt vain kun ei ole muita koiria (eli aika harvoin ja pointtin on lähinnä ollut että saa olla remmistä irti ja riehua), en uskaltaisi päästää tuota muien koirien kanssa telmimään, kun se ei kuitenkaan 100% ole hallussa pelkillä komennoilla silloin kuin innostuu...
 
Viimeksi muokattu:
Siis onko ihmisillä jotain tuollaista, että pikkublondi kävelee ohi tiukoissa treenipöksyissä ja kikkeli turpoaa ja aiheuttaa jotain tulehduksia? Ei kai se nyt keski-ikäisillä ihan noin vaan ota eteen? Vai meinasitko vaan noita eturauhasongelmia ylipäänsä? Ei liity mitenkään ketjuun mutta pitäähän tämä asia selvittää kun itselläkin alkaa lähenemään ne vuodet jolloin on jollain tulkinnalla keski-ikäinen...

Viittasin lähinnä eturauhasongelmiin, naisten aiheuttaman turvotuksen en ole vielä kuullut aiheuttavan pahempia ongelmia keski-ikäisenäkään... :D
 
Joo toi voimankäyttö ei toisaan tunnu hyvältä, mutta sille oikeastaan ei ole vaihtoehtoja. En tokikaan sen enempää käytä voimaa kuin mikä vaaditaan että en saa pois, en oikein ole vaihtoehtoja tähän keksinyt. Mut pitää ehkä säätää eleitä vähemmän agressiiviseksi ja nostaa vain koira eleettömästi pois. Mites toi jäähypuoli, onko se ok? Käytännössä tuo on tuntunut rauhoituvan viidessä minuutissa, kun on pistetty jäähylle ja sen jälkeen on suorastaan enkeli.

Emäntä on harrastanut tuon kanssa erilaisa älypelejä ja minä naminpiilotusleikkiä, mutta veikkaan että se kaipaisi enemmänkin haastetta ja ulkona. Koirapuistossa olen käyttänyt vain kun ei ole muita koiria (eli aika harvoin ja pointtin on lähinnä ollut että saa olla remmistä irti ja riehua), en uskaltaisi päästää tuota muien koirien kanssa telmimään, kun se ei kuitenkaan 100% ole hallussa pelkillä komennoilla silloin kuin innostuu...

Voi olla että koira yksinkertaisesti käy ylikierroksilla lenkin jälkeen, mikä sitten purkautuu nylkytyksenä. Rauhoittumisongelmat lenkin jälkeen ovat aika tavallisia noutajilla ja muilla vilkkailla roduilla. Oletko kokeillut esimerkiksi ruoan tai puruluun antamista lenkin jälkeen? Syömisen aikana koira todennäköisesti rauhoittuu. Mikäs siinä jos jäähy toimii, mutta ongelmana on se, etä koira kokee sen rangaistuksena.
 
15-20min jotain aivoja vaativaa toimintaa, lenkkeilyn lisäksi, niin koira on aivan eri tavalla väsynyt. :)
Meillä on sisätiloissa harrastettu erilaisia etsintöjä. Piilottanut lelun johonkin tai sitten kun tuon kanssa on harrastettu hajuetsintää, niin hajun piilottanut johonkin.
 
Jos punoitus uroksellasi ulottuu noin yli 1 cm haavan reunasta, pitää varmaan antibioottia lähteä hakemaan. Pienempi noin karkeasti sopii tikkien ärsytykseen, monesti myös turvotusta ilmaantuu normaalistikin... Mittaa kuume ja laita kuva vaikka tänne, jos mietityttää.

Käytiin eilen lekurissa, kun haava-alue turposi entisestään ja alkoi myös vuotamaan nestettä.. Vuodon alettua tavaraa sitten tulikin aika reilusti, muttei onneksi haissut mädälle. 6 päivää antibiootteeja, toivottavasti tepsii.
 
Viimeksi muokattu:
Lenkillä on käytetty tänäänkin viisi(!) kertaa 45min (eli ihan käsittämätön määrä virtaa siinä kyllä on, ei voi vaan ymmärtää mistä se tulee), eli ei varmaan ole sen puutetta nyt-

Mut joo, kiitokset anyways jos jotain vinkkiä olisi!
Itse olen ihan aloittelija koira jutuissa ja koira on 7v narttu. Mutta koirahan nyt ei sillälailla väsy kuten ihminen? Eli 3.5h rauhallista lenkkeilyä pitkin päivää ei vielä olisi koiralle "liikaa"? Sitten jo pitäisi koirallakin vähän tuntua jos tekee yhden pitkän lenkin nopealla pyörälenkillä. Vielä jos sen tekee kesällä lämpöisellä, niin koirahan pitäisi olla aivan loppu? Mutta tavallinen kävelylenkki on aika helppo nakki koiralle, kun pääsisi paljon kovenpaakin?

Se ainakin näännyttää koiraa jos heittelee keppiä kauaksi ja melko kauan aikaa. Sitten ei enää kohta "jaksakaan" hakea vaan alkaa jo makaamaan että nyt pieni tauko?

Eli uskoisin että koiralla vain olisi "ylimääräistä virtaa" tuon lenkkeilyn jälkeen ja se energia ja kiva olo sitten purkaantuu tuolla "väärällä käytöksellä"? Eli kotona vielä vaikka jotain etsimis juttua tai lelun hakemista tai vetämistä tai jotain muuta? Tai joku joka laskisi koiran kierroksia vähän alas?
 
Itse olen ihan aloittelija koira jutuissa ja koira on 7v narttu. Mutta koirahan nyt ei sillälailla väsy kuten ihminen? Eli 3.5h rauhallista lenkkeilyä pitkin päivää ei vielä olisi koiralle "liikaa"? Sitten jo pitäisi koirallakin vähän tuntua jos tekee yhden pitkän lenkin nopealla pyörälenkillä. Vielä jos sen tekee kesällä lämpöisellä, niin koirahan pitäisi olla aivan loppu? Mutta tavallinen kävelylenkki on aika helppo nakki koiralle, kun pääsisi paljon kovenpaakin?

Se ainakin näännyttää koiraa jos heittelee keppiä kauaksi ja melko kauan aikaa. Sitten ei enää kohta "jaksakaan" hakea vaan alkaa jo makaamaan että nyt pieni tauko?

Eli uskoisin että koiralla vain olisi "ylimääräistä virtaa" tuon lenkkeilyn jälkeen ja se energia ja kiva olo sitten purkaantuu tuolla "väärällä käytöksellä"? Eli kotona vielä vaikka jotain etsimis juttua tai lelun hakemista tai vetämistä tai jotain muuta? Tai joku joka laskisi koiran kierroksia vähän alas?

Riippuu tietysti aika paljon rodusta, mutta kyllä meidän koirat saa unimoodiin ihan kävelylenkilläkin, varsinkin kun kulkee reittejä missä on kulkenut paljon koiria ja sitä myöten löytyy hajuja. Corgit tosin tuntuvat olevan muutenkin hyvin persoja köllöttelylle ja nukkumiselle joten ei ole mitenkään suoraan verrattavissa vilkkaampiin rotuihin.
 
Riippuu tietysti aika paljon rodusta, mutta kyllä meidän koirat saa unimoodiin ihan kävelylenkilläkin, varsinkin kun kulkee reittejä missä on kulkenut paljon koiria ja sitä myöten löytyy hajuja. Corgit tosin tuntuvat olevan muutenkin hyvin persoja köllöttelylle ja nukkumiselle joten ei ole mitenkään suoraan verrattavissa vilkkaampiin rotuihin.
Niin on. Täällä tuo saku voi vaan saada virtaa kävelylenkin jälkeen. Eli tulee että haluaisi vain lisää. Mutta on se tottunut myös siihen löhöilyynkin ja jaksaa olla myös rauhallinenkin.

Ja jos lenkki on oikein tosi pitkä tai tosi nopea ja riittävän pitkä, niin sitten kyllä koiralla uni maittaa. Ja niin maittaa kyllä itselläkin :) Eli ehkä se on kiinni myös vähän koiran kunnosta? Jos koira on "huippu urheilija", niin silloin normaali lenkki ei vielä saa läähättämään vaan täytyisi olla vähän raskaampi lenkki?
 
Voi olla että koira yksinkertaisesti käy ylikierroksilla lenkin jälkeen, mikä sitten purkautuu nylkytyksenä. Rauhoittumisongelmat lenkin jälkeen ovat aika tavallisia noutajilla ja muilla vilkkailla roduilla. Oletko kokeillut esimerkiksi ruoan tai puruluun antamista lenkin jälkeen? Syömisen aikana koira todennäköisesti rauhoittuu. Mikäs siinä jos jäähy toimii, mutta ongelmana on se, etä koira kokee sen rangaistuksena.

Joo siis se käy ihan älyttömillä kierroksilla lenkin jälkeen, sen huomaa kyllä. Jäähy tuntuisi laskevan kierrokset aika nopeaan, mutta tosiaan en usko, että tuo ymmärtää miksi se laitetaan jäähylle. Pitääpä illalla kokeilla iltasapuskan antamista lenkin jäkeen. Purulelu tuolla on ollut aina sisällä ollessaan käytössä.

15-20min jotain aivoja vaativaa toimintaa, lenkkeilyn lisäksi, niin koira on aivan eri tavalla väsynyt. :)
Meillä on sisätiloissa harrastettu erilaisia etsintöjä. Piilottanut lelun johonkin tai sitten kun tuon kanssa on harrastettu hajuetsintää, niin hajun piilottanut johonkin.

Joo, emäntä sanoi, että se tänä päivänä oli lelun piilotusta harrastanut enemmänkin ja kuulemma otus oli uuvahtanut täysin ja ottanut kunnon tirsat. Pitää alkaa enemmän harrastaan tuota älyllistä puolta näemmä, ei riitä satunnaiset älypelit. Harmi kun ei olla nyt maanseudulla, joskus ollaan käyty tekemässä metsään hoidossa oleville kultaisille noutajille verijälkiä ja niiden jälkeen ovat nukkuneet koko loppupäivän. Kaupugnissa ei oikein voi alkaa verellä läträämään.
 
Hoitokoira... Ollut pennusta saakka täällä hoidossa silloin kun omistajat reissussa. Aamulla käynyt ulkona ja puolilta päivin. Tuossa tunti sitten oli vääntänyt jöötit olkkarin lattialle. Sen jälkeen käynyt ulkona. Nyt sitten keittiön lattialla on taas yllätys:facepalm: Viimeksi kun oli hoidossa niin kaksi kertaa tehnyt isommat tarpeensa keittiön matolle. Näin siis tänään, ja viimeksi kolmisen viikkoa sitten kun oli täällä. Ikinä ennen ei ole moista harrastanut. Ei ole maha kuralla, eikä syönyt mitään outoa. Ja osaa kyllä pyytää ulos kun hätä on. Tai osasi.

Onhan tuolla ikää jo 15 vuotta, mutta ei ole sokea, kuuro, höppänä tms. Pitääpä kysyä omistajiltaan mitä se kotonaan tekee. Mitähän hittoa.
 
VsKoVHr.jpg

Tällainen pohjanpystykorva löytyy taloudesta. Nyt kun 2v alkaa olemaan mittarissa, niin korvatkin ovat ruvenneet toimimaan pihalla. Pentuaikana pidettiin paljon vapaana, mutta 0.7v-1.5v välinen aika oli sellaista, ettei uskaltanut vapaana pitää. Korvat oli vain koristeet, kerran karkasi ja lyöttäytyi johonkin toiseen porukkaan, löytöeläintarhalta sitten pääsi hakemaan :confused2:
 
Hoitokoira... Ollut pennusta saakka täällä hoidossa silloin kun omistajat reissussa. Aamulla käynyt ulkona ja puolilta päivin. Tuossa tunti sitten oli vääntänyt jöötit olkkarin lattialle. Sen jälkeen käynyt ulkona. Nyt sitten keittiön lattialla on taas yllätys:facepalm: Viimeksi kun oli hoidossa niin kaksi kertaa tehnyt isommat tarpeensa keittiön matolle. Näin siis tänään, ja viimeksi kolmisen viikkoa sitten kun oli täällä. Ikinä ennen ei ole moista harrastanut. Ei ole maha kuralla, eikä syönyt mitään outoa. Ja osaa kyllä pyytää ulos kun hätä on. Tai osasi.

Onhan tuolla ikää jo 15 vuotta, mutta ei ole sokea, kuuro, höppänä tms. Pitääpä kysyä omistajiltaan mitä se kotonaan tekee. Mitähän hittoa.

Eiköhän tuo vanhuudesta johdu. Vaikka koira ei muuten olisi höppänä, niin silti voi tulla hetkellisiä kohtauksia aivan kuten iäkkäille ihmisillekin. Toinen vaihtoehto on että pidätyskyky on heikentynyt ja torttu tulee vahingossa.
 
Eiköhän tuo vanhuudesta johdu. Vaikka koira ei muuten olisi höppänä, niin silti voi tulla hetkellisiä kohtauksia aivan kuten iäkkäille ihmisillekin. Toinen vaihtoehto on että pidätyskyky on heikentynyt ja torttu tulee vahingossa.

Voihan se olla vanhuudestakin, kun ei ole ennen täällä sisälle tehnyt. Ja on ollut pentuajoista täällä hoidossa tarvittaessa joten paikka on tuttu, ja omat koirat ei kiusaa sitä mitenkään.
Kotonansa jos joutuu olemaan pidemmän ajan yksin (=eläkeläiset käy kaupassa), niin hädän sattuessa, kylppärin ovi on auki, niin sinne menee sitten jos tarve on.

Tai sitten jotain mielenosoitusta kun joutuu kotoa pois, ja se mököttäminen alkaa jos siinä kun tajuaa että taas joutuu evakkoon. Sitten kun päivä pari on täällä, niin sopeutuu taas koiran elämään muun lauman kanssa. Kotonansa kun se ainoa lemmikkipuudeli, ja täällä joutuu käyttämään vähän aivojaan...
 
odeRUVG.jpg


Käytiin Areksen kanssa jokapäiväisellä metsälenkillä. Alkanut hieman varomaan vasenta etujalkaa astuessaan, hieman punottaa anturoiden välissä. Onko tuo ns. tassutulehdus tjs? Aluksi luulin että tuo hiekoitussepeli on ikävää tassulle tai suolaus on tehnyt tuota, mutta kun se varoo sitä kotonakin.

Luuston pitäisi olla terve kun marraskuussa kuvattiin koko koira ja sai A/A, 0/0, VA0 (normaali), LTV0 (normaali) eli parhaimmat.
Omaa viestiä lainaten, tuli viikko sitten käytyä lääkärissä ja oli vain onneksi lihasjumia. Särkylääkettä, kevyttä hihnalenkkiä ja hierontaa. Maanantaina kävi kotona koirahieroja ja tilattiin samalla uusi aika. Olisi tarkoitus viedä parin viikon päästä Outokummun ryhmänäyttelyyn, niin liikkeiden pitäisi olla hyviä.
 
Tossa 7v pai mopsi joka jäi meille vanhempien kuoltua. Ikävöi isäntäänsä nukkumalla sen vaatteiden päällä.
Tässä nyt vuoden aikana on laitettu koira kuntokuurille nii paino on tippunu 11 kilosesta 7 kiloon ja onhan se ihan mieletön energiapakkaus, 6km lenkit menee heittämällä ja henki kulkee. pystyy yöllä jopa nukkuu samassa huoneessa ku ei talo tärise kuorsauksesta.
Sitä vaan että tekee pahaa nähdä noita rajusti ylipainoisia mopseja joille hengittäminen ja kävely on jo vaikeaa
vaatiihan se omistajalta luonteenlujuutta koska nää on TODELLA hyvällä ruokahalulla varustettu.
Äidillä piti aina olla mopsi ja nyt luulen että mullaki tulee olee aina mopsi.
 

Liitteet

  • pai3.jpg
    pai3.jpg
    2,7 MB · Luettu: 135
Talossa riekkuu täysipäiväsesti 3v valkoinen länsi-ylämaanterrieri ja 3 Coton de Tulearia välliltä 5kk-5v, ja vanhemman tytön 11kk cotoni viettää hänen reissaamisensa takia paljon aikaa meillä.
Kieltämättä näitten elikoiden kanssa riittää niin riemun kuin ennenaikaisen harmaantumisenkin hetkiä. Mutta onneksi nämä tuntuvat sen verran kunnioittavan laumanjohtajaa, että homma ei karkaa ihan kokonaan käpälästä.
Sohvalla ei ainakaan ole yksinäistä ja pihamaalla myyrillä ja rusakoilla on aika lyhyt eliniänodote ;)
 

Liitteet

  • IMG_4562.jpg
    IMG_4562.jpg
    155 KB · Luettu: 62
  • IMG_4572.jpg
    IMG_4572.jpg
    169,6 KB · Luettu: 65
  • IMG_4765.jpg
    IMG_4765.jpg
    148,3 KB · Luettu: 63
  • IMG_4797.jpg
    IMG_4797.jpg
    150,4 KB · Luettu: 63
  • IMG_4801.jpg
    IMG_4801.jpg
    199,5 KB · Luettu: 61
Vaikka tuo dokkari on hyvin amerikkahenkinen, niin pistää se silti miettimään mitä koirille syötetään.

Monia dokumentissä esiintyviä ruokia myydään täälläkin. Onneksi täällä myös myydään paljon lihapitoisempiakin kuivaruokia, ainakin jos yhtään voi uskoa mitä pakkauksessa sanotaan. Kotimaisuutta mainostetaan myös monen valmistajan toimesta, mutta useimmilla, ellei jopa kaikilla, tämä tarkoittaa vain että ruoka on pakattu tai valmistettu Suomessa. Liha ja muut aineet kuitenkin tuodaan ulkomailta.

Viime aikoina on tullut lehdissä ja netissä vastaan Dagsmark Petfood. Täysin kotimainen koiranruoka - jossa ei ole juurikaan lihaa. Melko käsittämätön tapaus mielestäni.. ja silti tätä hehkutetaan monessa paikassa.
Ravinto - Dagsmark Petfood Oy
 
Saksanpaimenkoiralle olen antanut tuollaista ruokaa. Ainakin turkki kiiltää hyvin :) Jotain 8-10 desiä per päivä, 4-5 desiä kerrallaan. En tiedä sitten mistä tuota ruokaa kannattaisi ostaa? Nyt oon hakenut vain s-kaupasta ja varmaan se onkin "paras" paikka.
Friskies Vitafit Adult
naudanlihaa, täysjyvää, B-vitamiineja ja Omega-3 ja Omega-6- rasvahappoja, joten se sisältää 100 % ravintoaineista, joita koirasi tarvitsee päivittäin.
Friskies Vitafit Adult Naudanliha - Pick n Pay verkkokaupasta
 
Doh, me löydettiin rescue koira joka on hyvin corgimainen... eli olis täydellinen matchi. Mä haluaisin ehkä panostaa tuohon rescue hommaan, eikä ottaa sitä helppoa pentua...

Täällä on nyt toinen rescue perheessä. Edellinen oli rotukoira, tämä on sekarotuinen Viipurilainen. Tuli meille 1,5 vuotiaana Viipurin koirat Ry:n kautta ja on nyt rapiat 3v. Kotiutui todella nopeasti ja on tätä nykyä älyttömän fiksu koira. Vaati toki koulussa käyntiä ja jonkin verran työtunteja, mutta niinhän se vaatii ihan koiralla kuin koiralla, rescue tai ei.

IMG_0544.JPG
 
Saksanpaimenkoiralle olen antanut tuollaista ruokaa. Ainakin turkki kiiltää hyvin :) Jotain 8-10 desiä per päivä, 4-5 desiä kerrallaan. En tiedä sitten mistä tuota ruokaa kannattaisi ostaa? Nyt oon hakenut vain s-kaupasta ja varmaan se onkin "paras" paikka.
Friskies Vitafit Adult

Friskies Vitafit Adult Naudanliha - Pick n Pay verkkokaupasta

Joo olihan siinä oikee 4% lihaa ja loput jotain pakattua viljaa ja muuta paskaa.

Tää oli mun lempi kohta:
Friskies Vitafit sisältää vitamiineja sekä Omega-rasvahappoja jotka yhdessä:

  • Edistävät silmien kirkkautta, joka on merkki valppaudesta
  • Edistävät turkin kiiltoa ja ihon terveyttä
Ja muuta markkinointi skeidaa. Tuossa on oikee 0.1% noita rasvojakin.

Eli ihan perus tapan koirani hiljaa mutta varmasti kategoriaan laittaisin.
 
Joo. Sittenhän sen tietää että miten vanhaksi koira sattuu elämään :) On se kyllä jotain muutakin ruokaa saanut ja joskus se oli raakaruoalla.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 711
Viestejä
4 544 900
Jäsenet
74 835
Uusin jäsen
koominen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom